Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevat säännökset

Yhteisön tullikoodeksilla muutettiin, yhtenäistettiin ja yksinkertaistettiin tullilainsäädäntöä ja koottiin se yhdeksi säädökseksi. Myös koodeksin soveltamissäännökset koottiin yhdeksi säädökseksi, kun ne nykyisen asetuksen voimaantuloon saakka olivat hajallaan useissa eri säädöksissä. Soveltamissäännöksiä paitsi yksinkertaistettiin tällä tavalla myös täsmennettiin ja mukautettiin tullilainsäädäntöön tehtyihin muutoksiin, ja niiden soveltamisalaa laajennettiin.

SÄÄDÖS

Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä.

TIIVISTELMÄ

Asetus sisältää yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännökset. Koko EU:n tullilainsäädännön soveltamissäännökset on siis koottu yhteen asiakirjaan. Siinä käsitellään seuraavia seikkoja:

• yleiset soveltamissäännökset
• tulliselvitysmuodot
• tullietuustapaukset
• tullivelka ja tietyt valvontatoimet.

YLEISET SOVELTAMISSÄÄNNÖKSET

Yleisissä soveltamissäännöksissä käsitellään sitovia tietoja, tavaroiden alkuperää, tavaroiden tullausarvoa ja tulli-ilmoituksia.

Sitovat tiedot

Sitovia tietoja ovat sitovat tariffitiedot (STT) ja sitovat alkuperätiedot (SAT):

• STT on kirjallinen tieto, jonka Euroopan unionin (EU) tulliviranomaiset antavat tavaran luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön tai siitä johdettuun nimikkeistöön kuten Tariciin.
• SAT on kirjallinen tieto, jonka EU:n tulliviranomaiset antavat tiettyjen tuotavien tai vietävien tavaroiden tullietuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä tai muusta kuin tullietuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä.

SAT-päätöstä koskeva pyyntö esitetään joko sen EU‑maan tulliviranomaisille, jossa tietoa on käytettävä, tai sen EU‑maan tulliviranomaisille, johon pyytäjä on sijoittautunut. SAT on annettava pyytäjälle asetetussa määräajassa.

STT annetaan asetuksella vahvistetulla lomakkeella.

Tavaroiden alkuperä

Asetuksessa täsmennetään edellytykset, joiden perusteella voidaan määrittää tuotteille sen maan alkuperä, jossa ne on valmistettu. Siinä säädetään kahdenlaisesta tavaroiden alkuperästä, joita ovat

• muu kuin tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä
• tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä.

Tavaroiden muuta kuin tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevissa säännöksissä eritellään tullikoodeksin edellytysten mukaisina pidettäviä valmistus- tai käsittelytoimia. Näin tuotteille voidaan vahvistaa sen maan alkuperäasema, jossa kyseiset valmistus- tai käsittelytoimet on suoritettu. Tullikoodeksin mukaan tavara, jonka tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely.

Tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevissa säännöksissä vahvistetaan edellytykset sille, miten tavarat voivat saada alkuperäaseman, jonka ansiosta ne voivat hyötyä tullietuuksista. EU hyväksyy kyseiset tullietuudet yksipuolisesti tiettyjen maiden tai maaryhmien osalta (kehitysmaat yleisen tullietuusjärjestelmän kautta tai Länsi-Balkanin maat ja alueet). Tällaisen etuuskohteluaseman saadakseen tuotteen on oltava kokonaan tuotettu järjestelmän edunsaajamaassa tai kolmannesta maasta tuodun tavaran on oltava riittävästi käsitelty kyseisessä maassa. Asetuksessa säädetään myös eri tuotteiden riittävistä käsittelytoimista sekä noudatettavista menettelyistä.

Tullausarvo

Tullausarvon määrittämiseen liittyvän lainsäädännön perusta on Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimus tullausarvosta. Sopimuksen määräykset on saatettu osaksi yhteisön tullikoodeksia ja sen täytäntöönpanosäännöksiä. Tullausarvo määritetään yhteisön tullitariffin soveltamista varten. Tullausarvon avulla lasketaan tullit. Sillä on merkitystä myös arvonlisäveron (ALV), tilastojen ja kauppapolitiikan täytäntöönpanon kannalta. Tuotujen tavaroiden tullausarvo vastaa niiden kauppahintaa eli hintaa, joka on tosiasiallisesti maksettu tai tulee maksettavaksi myytäessä tavarat vietäväksi yhteisön tullialueelle. Jos kauppa-arvoa ei voida määrittää, tullausarvo määritetään tietyssä järjestyksessä sovellettavien sääntöjen avulla.

Tavaroiden tuonti tullialueelle

Kun tavarat on tuotu EU:hun yhteisön tullialueelle, ne voidaan tarkastaa tai niistä voidaan ottaa näytteitä. Lupa tavaroiden tarkastukseen myönnetään henkilölle, joka on oikeutettu osoittamaan tavaroille tulliselvitysmuodon, tämän suullisesta pyynnöstä. Näytteenottoon voidaan myöntää lupa ainoastaan asianomaisen kirjallisesta hakemuksesta.

Tulli-ilmoitus

Asetuksessa vahvistetaan tulli-ilmoituksia koskevat säännökset. Tulli-ilmoitus voidaan antaa:

• kirjallisesti; asetuksessa säädetään käytettävistä lomakkeista sekä vaadittavista tiedoista ja liiteasiakirjoista
• automaattisella tietojenkäsittelyjärjestelmällä
• suullisesti.

Yksinkertaistetut menettelyt

Yksinkertaistettuja menettelyjä sovelletaan vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen, taloudellisesti vaikuttavaa tullimenettelyä (esimerkiksi tullivarastointimenettelyä, jalostusmenettelyä, tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen menettelyä tai väliaikaisen maahantuonnin menettelyä) koskevaan ilmoitukseen sekä vienti-ilmoitukseen.

TULLISELVITYSMUODOT

Tulliselvitysmuotoja koskevissa säännöksissä käsitellään seuraavia seikkoja:

• luovutus vapaaseen liikkeeseen
• tavaroiden tullioikeudellinen asema ja passitus
• taloudellisesti vaikuttavat tullimenettelyt
• tavaroiden vientiä ja niiden yhteisön tullialueelta poistumista koskevat soveltamissäännökset.

Tavaroiden tullioikeudellinen asema

Kaikkia yhteisön tullialueella olevia tavaroita pidetään yhteisötavaroina.

Yhteisötavaroina ei pidetä:

• yhteisön tullialueelle tuonnin yhteydessä tullivalvontaan asetettuja muita kuin yhteisötavaroita
• väliaikaiseen varastoon, vapaa-alueelle tai vapaavarastoon varastoituja tavaroita
• suspensiomenettelyyn asetettuja tavaroita.

Jos tavaroita ei pidetä yhteisötavaroina, niiden yhteisöasema voidaan vahvistaa ainoastaan jos ne:

• kuljetetaan toisesta EU‑maasta kuljettamatta niitä EU:n ulkopuolisen maan alueen kautta
• kuljetetaan toisesta EU‑maasta yhdellä ainoalla kuljetusasiakirjalla kuljettamatta niitä EU:n ulkopuolisen maan alueen kautta
• kuljetetaan toisesta EU‑maasta, ja ne on uudelleenlastattu EU:n ulkopuolisessa maassa toiseen kuljetusvälineeseen kuin mitä alun perin käytettiin, ja jos lähtövaltiosta tapahtuvaa kuljetusta varten laadittu yksi ainoa kuljetusasiakirja on saatavilla.

Passitus

Tavaraa voidaan kuljettaa yhteisön tullialueella ulkoisessa passitusmenettelyssä. Sitä sovelletaan:

• muihin kuin yhteisötavaroihin, joiden tullien ja muiden tuontimaksujen maksaminen on suspendoitu
• tietyissä säädöksessä mainituissa tapauksissa myös yhteisötavaroihin.

Sisäisessä passitusmenettelyssä voidaan säilyttää sellaisten tavaroiden yhteisöasema, jotka kuljetetaan EU:ssa sijaitsevasta lähtöpaikasta EU:ssa sijaitsevaan määräpaikkaan EU:n ulkopuolisen maan kautta.

Passituksiin sovellettavista menettelyistä tärkeimpiä ovat yhteisön passitus ja TIR-passitus.

Taloudellisesti vaikuttavat tullimenettelyt

Taloudellisesti vaikuttavien tullimenettelyjen mukaisesti voidaan toteuttaa tiettyjä liiketoimia maksamatta tulleja, ja niiden tavoitteena on kannustaa ja ylläpitää EU:n elinkeinotoimintaa. Niiden ansiosta voidaan esimerkiksi varastoida muita kuin yhteisötavaroita yhteisön tullialueella tai tuoda raaka-aineita valmistettaviksi ja jälleenvietäviksi. Erilaisia menettelyjä ovat:

• tullivarastointi
• sisäinen jalostus
• tullivalvonnassa tapahtuva valmistus
• väliaikainen maahantuonti (tässä menettelyssä säädetään edellytyksistä, joiden perusteella tiettyihin erityistarkoituksiin tuotaville tavaroille voidaan myöntää täysi tullittomuus)
• ulkoinen jalostus.

Vienti

Vientimenettelyssä yhteisötavara voidaan viedä yhteisön tullialueelta. Lukuun ottamatta ulkoiseen jalostusmenettelyyn tai passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita kaikki yhteisön alueelta poistuvat yhteisötavarat on asetettava vientimenettelyyn.

Viejänä pidetään henkilöä, jonka lukuun vienti-ilmoitus tehdään ja joka ilmoituksen vastaanottohetkellä on kyseisten tavaroiden omistaja tai jolla tällöin on samanlainen oikeus määrätä niistä. Jos tavaroiden omistusoikeus tai samanlainen oikeus määrätä niistä kuuluu viennin perusteena olevan sopimuksen mukaisesti EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle henkilölle, viejänä on pidettävä EU:hun sijoittautunutta sopimuspuolta.

Yhteisön tullialueelta vietävät tavarat

Asetuksessa vahvistetaan säännökset, joita on sovellettava tavaroihin, joita kuljetetaan yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen, jotka viedään väliaikaisesti kyseiseltä alueelta, riippumatta siitä, viedäänkö tavarat kolmannen maan alueen kautta, ja joiden siirto tai vienti yhteisön tullialueelta on kiellettyä tai rajoitusten alaista.

TULLIETUUSTAPAUKSET

Asetuksessa vahvistetaan säännökset, joita sovelletaan yhteisötavaroihin, jotka viennin jälkeen jälleentuodaan yhteisön tullialueelle (palautustavarat). Tarkoituksena on estää se, että viedystä yhteisötavarasta kannettaisiin tuontitullit, kun se palautetaan yhteisöön esimerkiksi siksi, että sitä ei ole voitu myydä tai se on viallinen. Asetuksessa säädetään myös tapauksista, joissa EU on maksanut vientitukia tai myöntänyt muita yhteiseen maatalouspolitiikkaan perustuvia vientietuuksia.

TULLIVELKA

Asetuksessa eritellään, missä tapauksissa laiminlyöntien ei katsota tosiasiallisesti vaikuttavan väliaikaisen varastoinnin tai tullimenettelyn toimintaan. Samaten käsitellään luonnollista hävikkiä ja erityistilanteessa olevia tavaroita, jollaisia ovat esimerkiksi valtiolle luovutetut tavarat. Lisäksi vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti tullit voidaan jättää kirjaamatta tileihin jälkikäteen, sekä noudatettavat menettelyt.

Tuonti- tai vientitullien palautus tai peruutus

Tullien palauttamiseen tai peruuttamiseen liittyvissä yleisissä säännöksissä esitetään ohjeet palautus- tai peruutushakemuksen tekemiseen ja kuvaillaan myöntämismenettelyä. Niissä säädetään EU‑maiden tulliviranomaisten ja komission päätettävistä asioista sekä EU‑maiden tulliviranomaisten välisestä hallinnollisesta avunannosta.

KÄYTTÖTARKOITUKSEN JA MÄÄRÄPAIKAN VALVONTA

Lainsäädännön soveltaminen edellyttää toisinaan sen todistamista, että kyseiset tavarat on käytetty asianomaisella toimenpiteellä säädettyyn käyttötarkoitukseen ja/tai ne on toimitettu siinä säädettyyn määräpaikkaan. Asia on todistettava esittämällä tämän osan säännösten mukaisesti laadittu ja käytetty T5-valvontakappale.

See also

• Lisätietoja saa Euroopan komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston verkkosivuilta (DE) (EN) (FR)

Viimeisin päivitys 30.07.2010