Kansallisten viranomaisten yhteistyö kuluttajansuojalainsäädännön alalla

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) 2017/2394 – kansallisten viranomaisten yhteistyöstä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanemiseksi

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella pyritään suojelemaan EU:n kuluttajia rajatylittäviltä rikkomuksilta nykyaikaistamalla asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä EU:n, Euroopan talousalueen (ETA) ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maiden kesken ja Euroopan komission kanssa.

Uudet säännöt auttavat lisäämään kuluttajien ja yritysten luottamusta verkkokauppaan EU:ssa.

Sillä kumotaan ja korvataan asetus (EY) N:o 2006/2004 17. tammikuuta 2020 alkaen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

Asetus kattaa liitteessä luetellut 26 EU:n lakia, joilla suojellaan kuluttajien etuja (jatkossa luetteloon voidaan lisätä uusia lakeja asetuksen soveltamisalan laajentamiseksi uusille lainsäädännön aloille), ja sitä sovelletaan näiden lakien rikkomistapauksissa.

Rikkomuksia voivat olla

• unionin sisäiset rikkomukset, kun kuluttajan asuinpaikka on muussa EU-maassa kuin siinä
  • jossa teko tai laiminlyönti sai alkunsa tai tapahtui
  • johon teosta tai laiminlyönnistä vastuussa oleva toimija on sijoittautunut tai
  • jossa näyttö tai varat sijaitsevat
• laajalle levinneet rikkomukset, kun kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastainen teko tai laiminlyönti, joka vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin siinä
  • jossa teko tai laiminlyönti sai alkunsa tai tapahtui
  • johon teosta tai laiminlyönnistä vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut
  • jossa tekoon tai laiminlyöntiin liittyvä näyttö tai elinkeinonharjoittajan varat sijaitsevat tai
• kun kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastainen teko tai laiminlyönti vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan kuluttajien yhteisiä etuja ja sillä on yhteisiä piirteitä, kuten
  • sama lainvastainen menettely
  • samat edut rikkomuksen kohteena ja
  • joka ilmenee samanaikaisesti ja
  • jonka tekijä on sama elinkeinonharjoittaja vähintään kolmessa jäsenvaltiossa

• laajalle levinneet rikkomukset, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, kun kuluttajat, joihin rikkomus on vaikuttanut, asuvat vähintään kahdessa kolmasosassa EU-maista, joissa on yhteensä vähintään kaksi kolmasosaa unionin väestöstä.

Rikkomukset voivat olla tekoja tai laiminlyöntejä ja ne ovat voineet loppua ennen täytäntöönpanon aloittamista tai saattamista päätökseen.

Toimivaltaiset viranomaiset

Kunkin EU-maan on nimettävä seuraavat ja tarjottava niille resurssit:

• yhteysvirasto, joka vastaa tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien koordinoinnista ja varmistaa, että yhteistyö on tehokasta
• yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa asetuksen soveltamisesta.

EU-maat voivat tarvittaessa käyttää myös nimettyjä elimiä, joiden tehtävänä on kerätä tietoja rikkomuksesta tai toteuttaa täytäntöönpanotoimet tietyin asetuksessa määritellyin edellytyksin.

Asetuksessa luetellaan toimivaltaisen viranomaisen tutkintaa ja täytäntöönpanoa koskevat vähimmäisvaltuudet. Niitä ovat muun muassa valtuudet pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumus lopettaa rikkomus tai tarjota asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut.

Viranomaiset voivat myös

• pyytää tietoja aluetunnusrekisterinpitäjältä ja pankeilta rikkomuksesta vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan henkilöllisyyden selvittämiseksi
• tehdä testiostoja (”haamuasiointi”) sen tarkistamiseksi, harjoitetaanko maantieteellistä syrjintää ja millaiset ovat myynnin jälkeiset ehdot (kuten peruuttamisoikeus), ja
• määrätä tarvittaessa poistamaan verkkosisältöä.

Keskinäinen avunanto

Unionin sisäisten rikkomusten osalta asetuksessa vahvistetaan menettely EU-maiden välisiä tietopyyntöjä ja täytäntöönpanotoimia koskevia pyyntöjä varten.

Viranomaisten on vastattava tietopyyntöihin 30 päivän kuluessa, ellei toisin ole sovittu, ja niiden on sovellettava asianmukaisia täytäntöönpanotoimia viipymättä ja yleensä kuuden kuukauden kuluessa. Asetuksessa määritetään myös ne ehdot, joiden perusteella pyynnöstä voidaan kieltäytyä.

Koordinoitu toimi

Jos on perusteltu syy epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, niiden viranomaisten, joita kyseinen rikkomus koskee, on tehtävä viipymättä hälytys komissiolle, muille toimivaltaisille viranomaisille ja yhteyshenkilöille ja käynnistettävä sopimukseen perustuva koordinoitu toimi nimetyn koordinaattorin kanssa.

Komission on ilmoitettava kansallisille viranomaisille kaikista epäillyistä rikkomuksista, jotka ovat tulleet sen tietoon. Jos on syytä epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, kansallisten viranomaisten on toteutettava asianmukaiset tutkimukset, ja jos nämä tutkintatoimet paljastavat, että rikkomus saattaa parhaillaan tapahtua, niiden on aloitettava koordinoitu toimi. Komission on aina koordinoitava laajalle levinneeseen rikkomukseen puuttumiseksi toteutettavaa koordinoitua toimea.

EU-maat voivat kieltäytyä osallistumasta koordinoituun toimeen, jos esimerkiksi oikeuskäsittely on jo aloitettu tai jos tutkimus on osoittanut, että väitetyn rikkomuksen todellinen tai mahdollinen vaikutus kyseisessä maassa on vähäinen.

Unioninlaajuiset toimet

Asetuksella otetaan myös käyttöön uusi EU:n laajuinen markkinoiden hälytysjärjestelmä, jotta uudet uhat voidaan havaita nopeammin. Uudessa hälytysjärjestelmässä yhdistyvät jo olemassa oleva kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (asetus (EY) N:o 2006/2004) nojalla olemassa oleva järjestelmä ja asiaankuuluvien ja tarvittavien tietojen laajempi vaihtaminen.

Lisäksi tietyt ulkoiset elimet (kuten kuluttaja- ja ammattijärjestöt, Euroopan kuluttajakeskukset ja nimetyt elimet, joille EU-maat ja komissio ovat antaneet tähän valtuudet) voivat myös lähettää hälytyksiä (”ulkopuolisia hälytyksiä”). Tämä vahvistaa sidosryhmien roolia kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanemisessa.

Viranomaiset voivat myös päättää tehdä tehotarkastuksia* rikkomusten havaitsemiseksi, mutta komission on yleensä koordinoitava niitä.

Tietosuoja

Viranomaiset voivat pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan kolmansilta osapuolilta direktiivin 2000/31/EY (sähköinen kaupankäynti) ja tietosuojalainsäädännön (asetus (EY) N:o 45/2001 Euroopan tietosuojavaltuutetusta, asetus (EU) N:o 2016/679, niin sanottu yleinen tietosuoja-asetus, ja direktiivi (EU) 2016/680 poliisin ja syyttäjäviranomaisten käyttämien henkilötietojen suojelemisesta) mukaisesti.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Sitä on sovellettu 17. tammikuuta 2020 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Kuluttajan oikeuksien täytäntöönpano (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1–26)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1–88)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89–131)

Direktiiviin (EU) 2016/680 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1–22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1–16)

Viimeisin päivitys: 14.05.2018