Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32006L0112

EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2006/112/EY – EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivillä laaditaan uudelleen ja korvataan alkuperäinen kuudes arvonlisäverodirektiivi, jotta voidaan selkiyttää tällä hetkellä voimassa olevaa EU:n arvonlisäverolainsäädäntöä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Arvonlisäveroa sovelletaan kaikkiin verovelvollisten EU:ssa suorittamiin toimiin, joista maksetaan. Verovelvollisella tarkoitetaan kaikkia yksittäisiä henkilöitä tai yhteisöjä, jotka liiketoiminnassaan luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluita. Myös tällaisten henkilöiden suorittama maahantuonti kuuluu arvonlisäverovelvollisuuden piiriin.

Verollisiin liiketoimiin kuuluvat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset EU:n sisällä, yhteisöhankinnat (tavarat, jotka yhdessä EU-maassa toimiva yritys luovuttaa ja lähettää tai kuljettaa toisessa EU-maassa toimivalle yritykselle) sekä tavaroiden maahantuonti EU:n ulkopuolelta.

  • Liiketoimien verotuspaikkaan sovellettaviin sääntöihin vaikuttavat liiketoimen luonne, luovutettu tavara sekä se, liittyykö liiketoimeen kuljetusta. Verotuspaikka määräytyy seuraavasti:
    • Tavaroiden luovuttaminen: paikka, jossa tavarat luovutetaan.
    • Tavaroiden yhteisöhankinnat: EU-maa, jossa tavaroiden hankkija ottaa vastaan niiden toimituksen eli jossa tavarat lopulta sijaitsevat, kun ne on kuljetettu toisesta EU-maasta.
    • Tavaroiden maahantuonti: yleensä se EU-maa, johon tavarat saapuvat.
    • Palvelujen suorittaminen: paikka, jossa palvelut suoritetaan. Tämä riippuu suoritettavan palvelun luonteen lisäksi myös palvelun vastaanottajan asemasta. Jotta voidaan varmistaa, että palvelu verotetaan siellä, missä se todellisuudessa käytetään, näihin yleisiin sääntöihin on olemassa joitakin poikkeuksia, kuten
      • kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut (kiinteistöt)
      • matkustajien kuljetus
      • kulttuuri-, urheilu-, koulutus- ja viihdetoiminta
      • ravintolapalvelut.
  • Arvonlisävero veloitetaan liiketoimen luonteen mukaisesti silloin, kun tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan. Yhteisöhankinnasta eli EU:n sisäisestä tavaroiden luovutuksesta arvonlisäverosaatava syntyy silloin, kun tavaroiden luovutus asiaankuuluvaan EU-maahan on saatu päätökseen. Maahantuonnin yhteydessä arvonlisävero veloitetaan, kun tavarat on tuotu johonkin EU-maahan.
  • Tavaroiden luovuttamisen ja palvelujen suorittamisen sekä yhteisöhankintojen veron peruste sisältää kaikki luovuttajalle tai suorittajalle suoritettavat maksut. Maahantuotavien tavaroiden kohdalla peruste on niiden tullausarvo. Tullit, verot ja muut maksut sisältyvät veron perusteeseen, mutta itse arvonlisävero, hankkijalle myönnetyt hinnanalennukset tai hyvitykset hinnasta jäävät sen ulkopuolelle.
  • Kaikkien EU-maiden on sovellettava tavaroihin ja palveluihin yleistä arvonlisäverokantaa, joka on vähintään 15 prosenttia. EU-maat voivat soveltaa yhtä tai kahta alennettua, vähintään viiden prosentin verokantaa direktiivin liitteessä III lueteltuihin erityisiin tavaroihin tai palveluihin. Tietyin ehdoin näihin sääntöihin sovelletaan myös joitakin poikkeuksia (alhaisemmat hinnat, alennetut hinnat toisista tavaroista tai palveluista jne.).
  • Direktiivillä sallitaan arvonlisäverovapautuksia. Suurimmassa osassa vapautuksista ei ole vähennysoikeutta, kuten rahoitus- ja vakuutuspalveluissa, lääketieteellisessä hoidossa tai sosiaalipalveluissa. Joihinkin vapautuksiin kuitenkin kuuluu vähennysoikeus, kuten tavaroiden yhteisöhankintaan tai tavaroiden vientiin EU:n ulkopuolelle. Suurin osa vapautuksista on EU-maille pakollisia, mutta osa niistä on vapaaehtoisia.
  • Verovelvollisen vähennysoikeuteen kuuluu oikeus vähentää hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron määrä EU-maassa, jossa liiketoimi suoritetaan. Tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron voi vähentää verollisista liiketoimista maksettavan arvonlisäveron määrästä, esim. tavaroiden luovutus tai palveluiden suoritus kotimaassa. Yleisesti ottaen vähennysoikeutta ei ole silloin, kun on kyse arvonlisäverosta vapautetuista liiketoimista tai kun verovelvollinen soveltaa tiettyjä erityisjärjestelmiä. Tietyissä tapauksissa vähennyksiä saatetaan rajoittaa tai mukauttaa.
  • Direktiivissä säädetään velvollisuudet verovelvollisille ja tietyille henkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia. Yleisesti ottaen arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisten tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun. Poikkeuksiin lukeutuvat erityiset liiketoimet, joiden yhteydessä arvonlisäveron maksaa asiakas, esim. kaasun luovutus ja liiketoimet, joista EU-maa voi määrätä asiakkaan maksamaan arvonlisäveron, sekä tietyt petosalttiit luovutukset.
  • Direktiivissä sallitaan vaihtelu eli EU-maiden myöntämät poikkeukset yleisiin arvonlisäverosääntöihin esimerkiksi tietynlaisten veropetosten estämiseksi. On olemassa myös erityisiä arvonlisäverojärjestelmiä paperityön vähentämiseksi esim. pienyrittäjille ja maanviljelijöille.
  • Lisäksi direktiivissä sallitaan, että sellaiset EU-maat, jotka kärsivät eniten arvonlisäveropetoksista, soveltavat tilapäisesti yleistä käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta. Tämä tarkoittaa arvonlisäveron maksamista koskevan velvollisuuden siirtämistä luovuttajalta tai suorittajalta ostajalle. EU-maat voivat käyttää tätä toimenpidettä vain sellaiseen tavaroiden luovutukseen ja palveluiden suoritukseen kotimaassa, joka ylittää 17 500 euron kynnysarvon liiketointa kohden. Sitä voidaan soveltaa vain 30. kesäkuuta 2022 saakka ja erittäin tiukkojen ehtojen täyttyessä.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 1. tammikuuta 2007 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 1. tammikuuta 2008 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1–118)

Direktiiviin 2006/112/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi (EU) 2018/2057, annettu 20 päivänä joulukuuta 2018, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tietyn kynnysarvon ylittäviin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin tilapäisesti sovellettavan yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin osalta (EUVL L 239, 27.12.2018, s. 3–7)

Neuvoston asetus (EU) N:o 904/2010, annettu 7 päivänä lokakuuta 2010, hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1–18)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston direktiivi 2009/132/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (EUVL L 292, 10.11.2009, s. 5–30)

Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23–28)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston direktiivi 2007/74/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta (EUVL L 346, 29.12.2007, s. 6–12)

Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (EUVL L 286, 17.10.2006, s. 15–18)

Viimeisin päivitys: 15.04.2019

Alkuun