EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32015R1852

Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1852, annettu 15 päivänä lokakuuta 2015, tilapäisen poikkeuksellisen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmän avaamisesta tietyille juustoille ja tuen määrän vahvistamisesta ennalta

OJ L 271, 16.10.2015, p. 15–24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2015/1852/oj

16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/15


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/1852,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2015,

tilapäisen poikkeuksellisen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmän avaamisesta tietyille juustoille ja tuen määrän vahvistamisesta ennalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 219 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 228 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maidon ja maitotuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on yleisesti ottaen heikentynyt vuonna 2014 ja vuoden 2015 ensimmäisellä puoliskolla erityisesti maailman suurimman maitotuotteiden tuojan, Kiinan, tuonnin vähenemisen takia.

(2)

Maitotuotteiden hintoihin on kohdistunut alentamispaine tarjonnan lisääntymisen vuoksi niin unionissa kuin maailman tärkeimmillä maidontuotantoalueillakin.

(3)

Lisäksi Venäjän hallitus ilmoitti 25 päivänä kesäkuuta 2015, että unionista peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontikielto jatkuu vielä vuodella eli 6 päivään elokuuta 2016 asti.

(4)

Maitoalalla on sen vuoksi kysynnän ja tarjonnan vahvasta epätasapainosta johtuva markkinahäiriötilanne.

(5)

Tämän seurauksena raakamaidon ja maitotuotteiden hinnat unionissa ovat edelleen alentuneet, ja alentumispaine todennäköisesti jatkuu saavuttaen monille maanviljelijöille, joilla on kassavirta- ja kassavaravaikeuksia, kestämättömät tasot. Tärkeimpien juustojen unionin keskihinnat laskivat 17 prosenttia vuonna 2015.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla käytettävissä olevat markkinoiden interventiotoimenpiteet eivät vaikuta olevan riittäviä tässä hiljattain syntyneessä tilanteessa, sillä ne on kohdennettu muihin tuotteisiin, kuten voihin ja rasvattomaan maitojauheeseen, tai rajoitettu juustoihin, joilla on maantieteellinen merkintä.

(7)

Vakavan epätasapainon uhkaa juustomarkkinoilla voidaan lieventää tai se voidaan poistaa varastoinnilla. Sen vuoksi on asianmukaista myöntää tukea juuston yksityiseen varastointiin ja vahvistaa tuen määrä ennalta.

(8)

On tarpeen vahvistaa katto järjestelmään kuuluvalle enimmäismäärälle ja kokonaismäärän jakautuminen jäsenvaltioittain niiden juustontuotantomäärän mukaan.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 17 artiklassa säädetään yksityiseen varastointiin myönnettävästä tuesta ainoastaan juustoille, jotka on varustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (2) mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä. Juustot, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, edustavat kuitenkin vain pientä osaa unionin juustontuotannosta kokonaisuudessaan. Toiminnan ja hallinnon tehokkuuden vuoksi on aiheellista perustaa yksityisen varastoinnin tukijärjestelmä, joka kattaa kaikentyyppiset juustot.

(10)

Järjestelmän ulkopuolelle on syytä jättää juustot, jotka eivät sovellu varastointiin.

(11)

Hallinnon ja valvonnan helpottamiseksi yksityisen varastoinnin tukea olisi myönnettävä ainoastaan toimijoille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin ja jotka on merkitty siellä alv-rekisteriin.

(12)

Järjestelmän tehokkaan valvonnan varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä varastointisopimuksen tekemiseksi tarvittavat tiedot sekä sopimuspuolten velvoitteet.

(13)

Järjestelmän tehostamiseksi sopimusten olisi koskettava tiettyä vähimmäismäärää ja sopimuspuolen velvoitteita, erityisesti niitä, joiden ansiosta varastoinnin valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen voi suorittaa varastointiolosuhteiden tehokkaita tarkastuksia.

(14)

Sopimusmäärän varastoiminen sopimusvarastointijakson ajan on yksi yksityisen varastoinnin tuen myöntämisvaatimuksista. Kauppatavan ja käytännön tarpeiden huomioon ottamiseksi olisi sallittava tietty poikkeama tuen alaisesta määrästä.

(15)

Sen varmistamiseksi, että hakemus tehdään tosissaan ja että toimenpiteestä saadaan toivottu markkinavaikutus, on tarpeen vaatia vakuus. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännökset vakuuden asettamisesta, vapauttamisesta ja menettämisestä.

(16)

Varastoinnin moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on aiheellista antaa säännöksiä maksettavan tuen määrän alentamiseksi silloin, kun sopimusvarastointijakson aikana varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi.

(17)

Tuen määrä olisi vahvistettava varastointikustannusten ja/tai muiden asiaankuuluvien markkinatekijöiden perusteella. On aiheellista vahvistaa kyseisten tuotteiden kiinteille varastoonvienti- ja varastostapoistamiskustannuksille sekä kylmävarastoinnin päiväkohtaisille kustannuksille ja rahoituskustannuksille myönnettävä tuki.

(18)

On tarpeen vahvistaa ennakkomaksun suorittamiseksi vaadittavat edellytykset, tuen mukauttaminen tapauksissa, joissa sopimuksen alaista määrää ei ole täysin noudatettu, tukikelpoisuuden täyttymistä koskevat tarkastukset, mahdolliset seuraamukset ja tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.

(19)

Toimenpidettä ei ehkä käytetä täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ja on aiheellista säätää määrien jakamisesta uudelleen, kun toimenpidettä on sovellettu kolme kuukautta. Komissiolla olisi oltava valtuudet hyväksyä tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan käyttämättä jääneiden määrien uudelleenjako jäsenvaltioittain ja uusi määräaika hakemusten jättämiselle.

(20)

Olisi vahvistettava myös asiakirjoja, kirjanpitoa sekä tarkastustiheyttä ja tarkastusmenettelyjä koskevat säännöt,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään tilapäisestä poikkeuksellisesta yksityisen varastoinnin tukijärjestelmästä CN-koodin 0406 juustoille, lukuun ottamatta juustoja, jotka eivät sovellu varastoitaviksi 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kypsytysajan jälkeen.

Liitteessä vahvistetaan tilapäisen järjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden enimmäismäärä jäsenvaltioittain.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla ’jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset’ jäsenvaltioiden maksajavirastoiksi nimeämiä virastoja tai elimiä, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (3) 7 artiklassa säädetyt edellytykset.

3 artikla

Tuotteiden tukikelpoisuus

1.   Saadakseen 1 artiklassa tarkoitettua yksityisen varastoinnin tukea, jäljempänä ’tuki’, juuston on oltava laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista, sen on oltava peräisin unionista, ja varastointisopimuksen voimassaolon alkamispäivänä sen vähimmäisiän on vastattava niille juustoille, joilla on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukainen suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, tuote-eritelmässä vahvistettua kypsytysaikaa ja jäsenvaltioiden muille juustoille vahvistamaa tavanomaista kypsytysaikaa.

2.   Juuston on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

kukin erä painaa vähintään 0,5 tonnia;

b)

juustoon on merkitty lähtemättömästi, tapauksen mukaan koodina, yritys, jossa se on valmistettu, ja valmistuspäivä;

c)

siihen on merkitty varastoonvientipäivä;

d)

siitä ei ole tehty aikaisempaa varastointitukisopimusta;

e)

se varastoidaan siinä jäsenvaltiossa, jossa se on tuotettu.

3.   Jäsenvaltiot voivat luopua velvoitteesta merkitä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu varastoonvientipäivä juustoon edellyttäen, että varaston pitäjä sitoutuu pitämään rekisteriä, johon 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot kirjataan varastoonvientipäivänä.

4 artikla

Tukihakemukset

1.   Tukea hakevan toimijan on toimitettava hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa tuotteet varastoidaan.

2.   Tukea hakevien toimijoiden on oltava sijoittautuneita unioniin ja merkitty siellä alv-rekisteriin.

3.   Tukihakemuksia voidaan esittää tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 15 päivä tammikuuta 2016.

4.   Tukihakemusten on liityttävä tuotteisiin, jotka on viety kokonaisuudessaan varastoon.

5.   Hakemukset on jätettävä käyttäen menetelmää, jonka asianomainen jäsenvaltio on asettanut toimijoiden saataville.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että sähköisesti tehdyissä hakemuksissa on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY (4) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kehittynyt sähköinen allekirjoitus tai sellainen sähköinen allekirjoitus, joka tarjoaa allekirjoitusta vastaavat takeet soveltamalla samoja sääntöjä ja edellytyksiä kuin komission päätöksessä 2004/563/EY, Euratom (5) ja sen täytäntöönpanosäännöissä vahvistetut säännökset sähköisistä ja digitoiduista asiakirjoista.

6.   Hakemus voidaan hyväksyä vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

siinä on viittaus tähän asetukseen;

b)

siinä on hakijaa koskevat tunnistetiedot: nimi, osoite ja alv-rekisteröintinumero;

c)

siinä ilmoitetaan tuote asianomaisella kuusinumeroisella CN-koodilla;

d)

siinä ilmoitetaan tuotemäärä hakemuksen tekohetkellä;

e)

siinä ilmoitetaan varastointipaikan nimi ja osoite sekä varastointierän numero ja hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen;

f)

siihen ei liity hakijan esittämiä muita kuin tässä asetuksessa vahvistettuja lisäedellytyksiä;

g)

se esitetään sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa hakemus jätetään;

h)

hakija on asettanut vakuuden, jonka suuruus on 20 euroa tonnilta, asianomaiselle maksajavirastolle komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (6) IV luvussa olevan 2 jakson mukaisesti.

7.   Hakemusten sisältöä ei voida muuttaa niiden jättämisen jälkeen.

5 artikla

Vakuuden menettäminen ja vapauttaminen

1.   Edellä 4 artiklan 6 kohdan h alakohdassa tarkoitettu vakuus menetetään, jos

a)

sopimushakemus peruutetaan;

b)

16 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkastuksissa vahvistettu määrä on vähemmän kuin 95 prosenttia 4 artiklan 6 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa hakemuksessa olevasta määrästä. Tällaisessa tapauksessa sopimusta ei tehdä;

c)

vähemmän kuin 95 prosenttia sopimusmäärästä viedään varastoon ja varastoidaan sopimusvarastointijakson ajan 6 artiklassa tarkoitetun sopimuspuolen riskillä ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyin edellytyksin.

2.   Vakuus vapautetaan välittömästi, jos sopimuksen tekemiseksi jätettyjä hakemuksia ei hyväksytä.

3.   Vakuudet vapautetaan niiltä määriltä, joiden osalta sopimusvelvoitteet on täytetty.

6 artikla

Sopimusten tekeminen

1.   Sopimukset on tehtävä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka alueelle tuotteet varastoidaan, sekä hakijan, jäljempänä ’sopimuspuoli’, välillä.

2.   Sopimukset on tehtävä 30 päivän kuluessa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottopäivästä edellyttäen, että 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuotteiden tukikelpoisuus vahvistetaan tarvittaessa myöhemmin. Jollei tukikelpoisuutta vahvisteta, kyseistä sopimusta on pidettävä mitättömänä.

7 artikla

Sopimuspuolen velvoitteet

1.   Sopimuksessa on määrättävä vähintään seuraavista sopimuspuolen velvoitteista:

a)

sopimuspuolen on omaan lukuunsa ja omalla vastuullaan siirrettävä sopimuksen alainen määrä varastoon ja pidettävä se sopimusvarastointijakson ajan olosuhteissa, joissa tuotteen ominaisuudet säilyvät, korvaamatta varastoituja tuotteita tai siirtämättä niitä varastosta toiseen; erityistapauksissa ja sopimuspuolen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia varastoitujen tuotteiden siirron;

b)

sopimuspuolen on säilytettävä tuotteen varastointipaikkaan saapumisen yhteydessä laaditut punnitusasiakirjat;

c)

sopimuspuolen on sallittava toimivaltaisen viranomaisen valvoa kaikkina ajankohtina kaikkien sopimuksessa määrättyjen velvoitteiden noudattamista;

d)

sopimuspuolen on tehtävä varastoidut tuotteet helposti käsiteltäviksi ja yksilöllisesti tunnistettaviksi: kukin yksittäisesti varastoitu tuoteyksikkö on varustettava merkinnällä, josta ilmenee varastoonvientipäivä, sopimuksen numero, tuote ja paino. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin luopua sopimusnumeron merkitsemistä koskevista vaatimuksista edellyttäen, että varaston pitäjä sitoutuu kirjaamaan sopimusnumeron 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

2.   Sopimuspuolen on pidettävä tarkastuksista vastaavan viranomaisen saatavilla kaikki sopimukseen liittyvä asiakirja-aineisto, jonka avulla voidaan varmistua yksityiseen varastointiin sijoitettujen tuotteiden osalta erityisesti seuraavista seikoista:

a)

hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen ja tuotantojäsenvaltion;

b)

tuotteiden alkuperä ja valmistuspäivä;

c)

varastoonvientipäivä;

d)

pakattujen tuotteiden paino ja määrä;

e)

sijainti varastossa ja varaston osoite;

f)

sopimusvarastointijakson oletettu päättymispäivä täydennettynä tosiasiallisella varastosta poistamisen päivämäärällä.

3.   Sopimuspuolen tai tarvittaessa varaston pitäjän on pidettävä varastokirjanpitoa, joka on saatavilla varastossa ja joka sisältää sopimusnumeroittain

a)

yksityiseen varastoon saatettujen tuotteiden yksilöinnit eräkohtaisesti;

b)

varastoon viennin ja varastosta poistamisen päivät;

c)

varastointierittäin ilmoitetun määrän;

d)

tuotteiden sijainnin varastossa.

8 artikla

Sopimusvarastointijakso

1.   Sopimusvarastointijakso alkaa sitä päivää seuraavana päivänä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2.   Sopimusvarastointi päättyy varastosta poistamista edeltävänä päivänä.

3.   Tukea voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun sopimusvarastointijakso on 60–210 päivää.

9 artikla

Varastosta poistaminen

1.   Varastosta poistaminen voi alkaa sovitun varastointiajan viimeisen päivän jälkeisenä päivänä.

2.   Varastosta poistamisen on tapahduttava kokonaisina varastointierinä tai toimivaltaisen viranomaisen luvalla tätä pienempinä määrinä. Jäljempänä 16 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa varastosta poistaminen voi koskea ainoastaan sinetöityä määrää.

3.   Sopimuspuolen on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle 16 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti ilmoitus aikeestaan poistaa tuotteita varastosta.

4.   Jos 3 kohdassa säädettyä vaatimusta ei noudateta mutta varastosta poistamisen päivästä ja kyseessä olevista määristä on toimitettu toimivaltaisen viranomaisen riittävinä pitämät todisteet 30 päivän kuluessa varastointipaikasta poistamisesta, tukea alennetaan 15 prosenttia ja sitä maksetaan ainoastaan jaksolta, jolta sopimuspuoli toimittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän todisteen siitä, että tuote on ollut sopimusvarastoinnissa.

5.   Jos 3 kohdassa säädettyä vaatimusta ei noudateta eikä varastosta poistamisen päivästä ja kyseessä olevista määristä ole toimitettu toimivaltaista viranomaista tyydyttäviä riittäviä todisteita 30 päivän kuluessa varastosta poistamisesta, kyseisen sopimuksen osalta ei makseta lainkaan tukea, ja kyseisen sopimuksen osalta asetettu vakuus menetetään tapauksen mukaan kokonaisuudessaan.

10 artikla

Tuen määrät

Tuki on

15,57 euroa varastoitua tonnia kohden kiinteiden varastointikustannusten osalta,

0,40 euroa tonnia ja sopimusvarastointipäivää kohden.

11 artikla

Tuen ennakkomaksu

1.   Kun varastointi on jatkunut 60 päivää, tuesta voidaan sopimuspuolen pyynnöstä maksaa kerran ennakko, jos sopimuspuoli asettaa vakuuden, jonka määrä on ennakon määrä 10 prosentilla korotettuna.

2.   Ennakkomaksun suuruus saa olla enintään 90 päivän varastointiaikaa vastaavan tuen määrä. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan heti kun tuen loppusumma on maksettu.

12 artikla

Tuen maksaminen

1.   Tuki tai, jos on suoritettu 11 artiklan mukaisesti ennakkomaksu, tuen loppusumma on maksettava sopimuspuolen kolmen kuukauden kuluessa sopimusvarastointijakson päättymisestä esittämän maksatushakemuksen perusteella.

2.   Jos sopimuspuoli ei pysty toimittamaan tositteita kolmen kuukauden määräajassa, vaikka on toiminut ripeästi saadakseen ne ajoissa, tälle voidaan myöntää lisäaika, joka voi olla yhteensä enintään kolme kuukautta.

3.   Tuki tai tuen loppusumma on maksettava 120 päivän kuluessa päivästä, jona tuen maksatushakemus on jätetty, edellyttäen, että sopimusvelvoitteet on täytetty ja lopputarkastus on tehty. Jos meneillään on kuitenkin hallinnollinen tutkinta, maksu suoritetaan vasta, kun tukioikeus on vahvistettu.

4.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi ja sen suuruus on vähintään 95 prosenttia tästä määrästä, tukea maksetaan tosiasiallisesti varastoidusta määrästä, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta. Jos toimivaltainen viranomainen kuitenkin toteaa sopimuspuolen toimineen tahallisesti tai huolimattomuuttaan, se voi päättää tehdä tukeen lisävähennyksen tai olla maksamatta tukea.

5.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on 4 kohdassa ilmoitettua prosenttiosuutta pienempi, muttei alle 80 prosenttia sopimuksen alaisesta määrästä, tosiasiallisesti varastoidulle määrälle maksettava tuki vähennetään puoleen, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta. Jos toimivaltainen viranomainen kuitenkin toteaa sopimuspuolen toimineen tahallisesti tai huolimattomuuttaan, se voi päättää tehdä tukeen lisävähennyksen tai olla maksamatta tukea.

6.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on alle 80 prosenttia sopimuksen alaisesta määrästä, tukea ei makseta lainkaan, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta.

7.   Jos varastoinnin aikana tai varastosta poistamisen yhteydessä tehdyissä tarkastuksissa todetaan viallisia tuotteita, kyseisistä määristä ei makseta tukea. Jäljelle jäävän tukikelpoisen varastointierän määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin 3 artiklan 2 kohdassa säädetty vähimmäismäärä. Samaa sääntöä sovelletaan, jos osa varastointierästä poistetaan samasta syystä ennen varastoinnin vähimmäisajan päättymistä.

Viallisia tuotteita ei oteta huomioon laskettaessa 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua tosiasiallisesti varastoitua määrää.

13 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin viikon tiistaina edellisen viikon osalta määrät, joiden osalta sopimuksia on tehty, sekä tuotemäärät, joiden osalta on jätetty tukihakemuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin kuukauden loppuun mennessä edellisen kuukauden osalta

a)

kyseisen kuukauden aikana varastoon viedyt ja varastosta poistetut tuotemäärät;

b)

kyseisen kuukauden lopussa varastossa olleet tuotemäärät;

c)

tuotemäärät, joiden osalta sopimusvarastointijakso on päättynyt.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden ilmoitukset on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 (7) mukaisesti.

14 artikla

Toimenpiteet enimmäismäärän noudattamiseksi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön järjestelmä, joka perustuu puolueettomiin ja syrjimättömin perusteisiin, jotta liitteessä tarkoitettuja jäsenvaltiokohtaisia enimmäismääriä ei ylitetä.

15 artikla

Käyttämättömiä määriä koskevat toimenpiteet

Tarvittaessa kaikki 15 päivän tammikuuta 2016 jälkeen jäljellä olevat käyttämättömät määrärahat annetaan niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ilmoittavat komissiolle, että ne haluavat hyödyntää enemmän yksityisen varastoinnin tukijärjestelmää. Jäsenvaltiokohtaisesta jaosta, joka on tehtävä ottamalla huomioon jäsenvaltioiden 15 päivään tammikuuta 2016 mennessä hakemat määrät ja hakemusten jättämisen määräaika, päätetään täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään noudattamatta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä.

16 artikla

Tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen. Kyseisten toimenpiteiden on sisällettävä tukihakemusten täydellinen hallinnollinen tarkastus, jota on täydennettävä paikalla tehtävillä tarkastuksilla 2–9 kohdan mukaisesti.

2.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on tehtävä varastoon tuotavien tuotteiden tarkastukset 30 päivän kuluessa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta.

Sen varmistamiseksi, että varastoidut tuotteet ovat tukikelpoisia, edustavalle otokselle, johon kuuluu vähintään viisi prosenttia varastoon viedyistä määristä, on tehtävä fyysiset tarkastukset, jotta varmistetaan, että kaikki varastointierät vastaavat muun muassa tuotteiden painon, tunnistetietojen ja luonteen osalta sopimuksen tekemistä koskevassa hakemuksessa olevia tietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamista.

Tukimaksua määritettäessä käytetään tuotepainoa sellaisena kuin se on määritetty sopimuskauden alussa. Tukea ei kuitenkaan makseta määrälle, joka on 4 artiklan 6 kohdan d alakohdan mukaisesti ilmoitettua haettua määrää suurempi.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyä 30 päivän määräaikaa voidaan jäsenvaltion asianmukaisesti perustelemista syistä pidentää 15 päivällä.

4.   Jos tarkastuksissa käy ilmi, etteivät varastoidut tuotteet vastaa 3 artiklassa vahvistettuja tukikelpoisuusperusteita siten kuin 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa täsmennetään, 4 artiklan 6 kohdan h alakohdassa tarkoitettu vakuus menetetään.

5.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on

a)

sinetöitävä sopimukseen, varastointierään tai pienempään määrään liittyvät tuotteet 2 kohdassa säädetyn tarkastuksen yhteydessä; tai

b)

tehtävä ennalta ilmoittamaton tarkastus varmistaakseen, että sopimuksen alainen määrä on varastointipaikassa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen on vastattava vähintään 10:tä prosenttia sopimuksen alaisesta kokonaismäärästä, ja sen on oltava edustava. Tällaisiin tarkastuksiin on kuuluttava 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun varastokirjanpidon sekä punnitustodisteiden ja rahtitavarakirjojen kaltaisten tositteiden tarkastelu, samoin kuin tuotteiden varastossaolon, tuotteiden tyypin ja niiden tunnistetietojen todentaminen, joka tehdään vähintään viidelle prosentille ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen kohteena olevasta määrästä.

6.   Sopimusvarastointijakson päättyessä tarkastuksista vastaavan viranomaisen on tehtävä vähintään puolelle sopimuksista otantatarkastus varastossa olevien tuotteiden painon ja tunnistetietojen todentamiseksi. Tätä tarkastusta varten sopimuspuolen on ilmoitettava toimivaltaiselle elimelle kyseiset varastointierät vähintään viisi työpäivää ennen

a)

sopimusvarastoinnin enimmäisjakson päättymistä; tai

b)

varastosta poistamisen alkamista, jos tuotteet poistetaan ennen sopimusvarastoinnin enimmäisjakson päättymistä.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä viittä työpäivää lyhyemmän määräajan.

7.   Kun tuotteiden painoa tarkastetaan sopimusvarastoinnin aikana ja sen lopussa sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat varastossa, mahdollinen painon luonnollinen aleneminen ei saa johtaa tuen vähentämiseen ja vakuuden menettämiseen.

8.   Jos sovelletaan 5 kohdan a alakohdan mukaista vaihtoehtoa, sopimusvarastointijakson päättyessä on varmistettava, että sinetit ovat paikoillaan ja ehjiä. Sinetöinnistä tai tavaroiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat sopimuspuolen vastuulla.

9.   Kaikki näytteet tuotteiden laadun ja koostumuksen todentamiseksi on otettava tarkastuksista vastaavan viranomaisen toimenhaltijoiden toimesta tai näiden läsnä ollessa.

Fyysinen tarkastus tai painon todentaminen on suoritettava siten, että kyseiset toimenhaltijat ovat läsnä punnituksessa.

Kaikki kyseisten toimenhaltijoiden tarkastamat varasto- ja liikekirjanpitoon liittyvät sekä muut asiakirjat on kirjausketjua varten leimattava tai parafoitava tarkastuskäynnin aikana. Atk-tietueita todennettaessa niistä on tulostettava yksi kappale tarkastuskansiossa säilytettäväksi.

17 artikla

Raportointi tilintarkastuksesta

1.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on laadittava tarkastuskertomus kustakin paikalla tehdystä tarkastuksesta. Kertomuksessa on kuvailtava tarkastettuja seikkoja tarkoin.

Kertomuksessa on esitettävä

a)

tarkastuspäivä ja tarkastuksen alkamisajankohta;

b)

yksityiskohtaiset tiedot annetusta ennakkoilmoituksesta;

c)

tarkastuksen kesto;

d)

läsnä olleet vastuuhenkilöt;

e)

tehtyjen tarkastusten luonne ja laajuus sekä yksityiskohtaiset tiedot tarkastelluista asiakirjoista ja tuotteista;

f)

havainnot ja päätelmät;

g)

jatkotoimenpiteiden mahdollinen tarve.

Kertomuksen on oltava vastuullisen toimenhaltijan ja sopimuspuolen tai tarvittaessa varaston pitäjän allekirjoittama ja sen on sisällyttävä maksuasiakirjaan.

2.   Jos merkittäviä säännönvastaisuuksia ilmenee viidessä prosentissa tai sitä suuremmassa osuudessa tarkastetuista saman sopimuksen alaisista tuotemääristä, tarkastuksia laajennetaan ottamalla tarkastuksista vastaavan viranomaisen määräämä suurempi näyte.

3.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on kirjattava kaikki noudattamatta jättämiset sellaisten vakavuuteen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen liittyvien kriteerien perusteella, jotka voivat johtaa 18 artiklan 1 kohdan mukaiseen poissulkemiseen ja/tai kyseisen artiklan 4 kohdan mukaiseen aiheettomasti maksetun tuen takaisin perimiseen tarvittaessa korkoineen.

18 artikla

Seuraamukset

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen havaitsee, että hakijan tästä asetuksesta johtuvien oikeuksien saamiseksi esittämä asiakirja sisältää virheellisiä tietoja, ja jos kyseiset virheelliset tiedot ovat oikeuden myöntämisen kannalta ratkaisevia, toimivaltaisen viranomaisen on suljettava hakija yksityisen varastoinnin tuen myöntämismenettelyn ulkopuolelle sen tuotteen osalta, josta virheellisiä tietoja on annettu, yhden vuoden ajaksi siitä kun sääntöjenvastaisuuden vahvistamista koskeva lopullinen hallinnollinen päätös on tehty.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä poissulkemista ei sovelleta, jos hakija todistaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisessä kohdassa tarkoitettu tilanne johtuu ylivoimaisesta esteestä tai ilmeisestä virheestä.

3.   Aiheettomasti maksettu tuki on perittävä asianomaisilta toimijoilta takaisin korkoineen. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (8) 7 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin.

4.   Tässä artiklassa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpano ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä eivät vaikuta sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 (9) mukaisesti.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) No 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(5)  Komission päätös 2004/563/EY, Euratom, tehty 7 päivänä heinäkuuta 2004, komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta (EUVL L 251, 27.7.2004, s. 9).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 907/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 18).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 792/2009, annettu 31 päivänä elokuuta 2009, yhteisen markkinajärjestelyn, suorien tukien järjestelmän, maataloustuotteiden menekinedistämisen ja syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin sovellettavien järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 228, 1.9.2009, s. 3).

(8)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69).

(9)  Komission asetus (EY) N:o 1848/2006, annettu 14 päivänä joulukuuta 2006, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä esiintyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän järjestämisestä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 595/91 kumoamisesta (EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56).


LIITE

Jäsenvaltio

Enimmäismäärä

(tonnia)

Belgia

1 243

Bulgaria

696

Tšekki

1 421

Tanska

3 334

Saksa

23 626

Viro

454

Irlanti

1 835

Kreikka

1 880

Espanja

3 635

Ranska

20 830

Kroatia

348

Italia

12 015

Kypros

199

Latvia

348

Liettua

1 163

Luxemburg

33

Unkari

827

Malta

30

Alankomaat

8 156

Itävalta

1 968

Puola

7 859

Portugali

704

Romania

797

Slovenia

164

Slovakia

426

Suomi

1 210

Ruotsi

945

Yhdistynyt kuningaskunta

3 854

Yhteensä

100 000


Top