LIITE

1.   JOHDANTO

Tämä asiakirja on ensimmäinen alakohtainen viiteasiakirja, joka on laadittu organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun asetuksen (EY) N:o 1221/2009 46 artiklan mukaisesti. Jotta asiakirjaa olisi helpompi tulkita, tässä osiossa kerrotaan pääpiirteittäin sen oikeudellisesta taustasta ja käytöstä.

Alakohtainen viiteasiakirja perustuu Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) laatimaan yksityiskohtaiseen tieteellis-poliittiseen kertomukseen (1). IPTS on yksi seitsemästä Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) alaisesta laitoksesta.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

Organisaatioiden vapaaehtoinen osallistuminen yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) mahdollistettiin vuonna 1993 neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1836/93 (2). Sittemmin EMAS-järjestelmään on tehty kaksi merkittävää tarkistusta:

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 (3);

—	asetus (EY) N:o 1221/2009.

Näistä jälkimmäinen tuli voimaan 11. tammikuuta 2010. Yksi siihen sisältyvistä tärkeistä uudistuksista on ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja tietyillä aloilla kuvaavien alakohtaisten viiteasiakirjojen laatiminen (asetuksen (EY) N:o 1221/2009 46 artikla). Alakohtaisissa viiteasiakirjoissa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit erityisille aloille sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja ympäristönsuojelun tason arvioinnissa käytettäviä luokitusjärjestelmiä.

Asiakirjan tulkinta ja käyttö

Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS-järjestelmä) on vapaaehtoinen järjestelmä, jossa organisaatiot voivat sitoutua ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Tämän kehyksen puitteissa tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa annetaan ohjeita vähittäiskaupan alalle sekä esitetään useita parannusmahdollisuuksia ja parhaita toimintatapoja. Alakohtaisen viiteasiakirjan tavoitteena on auttaa ja tukea kaikkia organisaatioita, jotka aikovat parantaa ympäristönsuojelun tasoaan, antamalla niille ideoita ja virikkeitä sekä käytännön neuvoja ja teknisiä ohjeita.

Tämä alakohtainen viiteasiakirja on tarkoitettu ensisijaisesti organisaatioille, jotka ovat jo rekisteröityneet EMAS-järjestelmään. Se on tarkoitettu kuitenkin myös organisaatioille, jotka harkitsevat rekisteröityvänsä EMAS-järjestelmään tulevaisuudessa, ja organisaatioille, jotka soveltavat jotakin muuta ympäristöjärjestelmää tai jotka eivät sovella mitään muodollista ympäristöjärjestelmää mutta haluavat saada tietoa ympäristöasioiden hallinnan parhaista toimintatavoista voidakseen parantaa ympäristönsuojelun tasoaan. Näin ollen tämän asiakirjan tavoitteena on auttaa kaikkia vähittäiskaupan alan organisaatioita ja toimijoita keskittymään olennaisiin välittömiin ja välillisiin ympäristönäkökohtiin sekä saamaan tietoa parhaista toimintatavoista, myös asianmukaisista alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista, jotta ne voivat mitata ympäristönsuojelun tasoaan, ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä.

Asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaan EMAS-järjestelmään rekisteröityneiden organisaatioiden on laadittava ympäristöselonteko (4 artiklan 1 kohdan d alakohta). Ympäristönsuojelun tason arvioinnissa on otettava huomioon asianmukainen alakohtainen viiteasiakirja. Myös komission päätöksessä 2013/131/EU (4), joka koskee käyttäjän käsikirjaa, jossa esitetään EMAS-järjestelmään liittymisen edellyttämät vaiheet (jäljempänä ’EMAS-käsikirja’), viitataan EMAS-järjestelmän alakohtaisten viiteasiakirjojen oikeudelliseen luonteeseen. Sekä EMAS-käsikirjassa että tässä päätöksessä todetaan, että EMAS-järjestelmään rekisteröityneellä organisaatiolla on velvollisuus täsmentää ympäristöselonteossaan, miten alakohtaiset viiteasiakirjat on otettu huomioon, jos niitä on saatavilla, eli miten alakohtaista viiteasiakirjaa on käytetty toimenpiteiden ja toimien määrittämisessä sekä mahdollisten painopisteiden asettamisessa ympäristönsuojelun tason parantamiseksi (entisestään). Tässä päätöksessä todetaan myös, että määriteltyjä vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ei ole pakko noudattaa, sillä EMAS-järjestelmän vapaaehtoisuuden vuoksi organisaatiot voivat itse arvioida vertailuesimerkkien käyttökelpoisuutta niiden kustannusten ja hyötyjen perusteella.

Tämän asiakirjan tiedot perustuvat sidosryhmien itsensä suoraan toimittamiin tietoihin, joita Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus on analysoinut. Alan asiantuntijoista ja sidosryhmistä koostuva tekninen työryhmä on yhdessä Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa esittänyt asiantuntija-arvionsa sekä lopulta sopinut kuvatuista vertailuesimerkeistä ja hyväksynyt ne. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä asiakirjassa esitetyt tiedot sopivista alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä vastaavat sellaista ympäristönsuojelun tasoa, jonka alan parhaiten suoriutuvat organisaatiot voivat saavuttaa. Ympäristöselonteon osalta asetuksen (EY) N:o 1221/2009 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa viitataan mainitun asetuksen liitteeseen IV, jossa todetaan, että ympäristöselonteon yhteydessä on raportoitava keskeisistä indikaattoreista ja muista soveltuvista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista. Nämä muut soveltuvat ympäristönsuojelun tason indikaattorit (liitteessä IV olevan C osan 3 kohta) liittyvät ympäristöselonteossa määriteltyihin yksityiskohtaisempiin ympäristönäkökohtiin, ja niistä on raportoitava keskeisten indikaattorien ohella. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös alakohtainen viiteasiakirja (liitteessä IV olevan C osan 3 kohta). Jos se on teknisistä syistä perusteltua, organisaatio voi katsoa, että yksi tai useampi EMAS-järjestelmän keskeinen indikaattori taikka yksi tai useampi alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitetty alakohtainen indikaattori ei ole merkityksellinen organisaation kannalta, jolloin sen ei tarvitse raportoida näistä indikaattoreista. Esimerkiksi muita tuotteita kuin elintarvikkeita myyvän vähittäiskauppiaan ei tarvitse raportoida elintarvikkeiden kaupallista kylmäsäilytystä koskevista energiatehokkuusindikaattoreista, koska ne eivät ole sen kannalta merkityksellisiä. Soveltuvien indikaattorien valinnassa on otettava huomioon seuraavassa esitetyt seikat. Osa indikaattoreista liittyy läheisesti tiettyjen parhaiden toimintatapojen toteuttamiseen. Näin ollen ne soveltuvat ainoastaan organisaatioihin, joissa toteutetaan kyseisiä ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja. Jos kuitenkin jokin ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa soveltuu organisaatioon, organisaation on suositeltavaa raportoida toimintatapaan liittyvästä indikaattorista, vaikka se ei toimintatapaa soveltaisikaan, ainakin siksi, että saadaan määritettyä vertailukelpoinen perustaso.

Tässä esitettävät indikaattorit valittiin siksi, että ne ovat alan esimerkillisten organisaatioiden yleisimmin käyttämiä. Organisaatiot voivat tarkistaa, mitkä valituista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista (tai asianmukaisista vaihtoehdoista) soveltuvat parhaiten kuhunkin tapaukseen.

EMAS-järjestelmän ympäristötodentaja tarkistaa, onko organisaatio ottanut alakohtaisen viiteasiakirjan huomioon ympäristöselontekoa laatiessaan ja millä tavoin (asetuksen (EY) N:o 1221/2009 18 artiklan 5 kohdan d alakohta). Tämä tarkoittaa sitä, että akkreditoidut ympäristötodentajat tarvitsevat tehtäviään suorittaessaan organisaatiolta näyttöä siitä, miten alakohtainen viiteasiakirja on otettu huomioon. Ympäristötodentajat eivät tarkista, noudattaako organisaatio kuvattuja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta, mutta todentavat näytön siitä, miten alakohtaista viiteasiakirjaa on käytetty ohjeena niiden asianmukaisten vapaaehtoisten toimenpiteiden määrittämisessä, joita toteuttamalla organisaatio voi parantaa ympäristönsuojelun tasoaan.

EMAS-järjestelmään osallistuminen on jatkuva prosessi. Tämä tarkoittaa sitä, että aina, kun organisaatio aikoo parantaa ympäristönsuojelunsa tasoa (ja tarkastelee ympäristönsuojelunsa tasoa), sen on haettava alakohtaisesta viiteasiakirjasta tietoa siitä, mihin seikkoihin sen tulisi puuttua seuraavaksi.

Alakohtaisen viiteasiakirjan rakenne

Tämä asiakirja sisältää neljä lukua. Asiakirjan 1 luvussa esitellään EMAS-järjestelmän oikeudellista taustaa ja kerrotaan, miten tätä asiakirjaa tulee käyttää. Tämän asiakirjan soveltamisala määritellään 2 luvussa. Asiakirjan 3 luvussa kuvataan lyhyesti ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja kerrotaan niiden sovellettavuudesta ennen kaikkea uusien ja olemassa olevien laitteiden ja/tai uusien ja olemassa olevien myymälöiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Kunkin ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan osalta esitetään myös sopivat ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja niihin liittyvät vertailuesimerkit huipputason osaamisesta. Kunkin esitellyn toimenpiteen ja menetelmän yhteydessä mainitaan useampi kuin yksi ympäristönsuojelun tason indikaattori osoituksena siitä, että käytännössä käytössä on useita eri indikaattoreita.

Lopuksi 4 luvussa esitetään kattava taulukko, joka sisältää kaikkein olennaisimmat ympäristönsuojelun tason indikaattorit sekä niihin liittyvät selitykset ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta.

2.   SOVELTAMISALA

Tämä alakohtainen viiteasiakirja koskee ympäristöasioiden hallintaa vähittäiskaupan alan organisaatioissa. Ala kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1893/2006 (5) vahvistetun tilastollisen toimialaluokituksen NACE-koodiin 47 (NACE Rev. 2): ”vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)”. Palvelujen vähittäiskauppa, kuten ravintoloiden, kampaamoiden ja matkatoimistojen toiminta, ei kuulu asiakirjan soveltamisalaan.

Soveltamisala kattaa vähittäiskaupoissa myytävien tuotteiden koko arvoketjun, kuten seuraavassa panos-tuotos-kaaviossa kuvataan:

Tärkeimmät ympäristönäkökohdat, joita vähittäiskaupan alan organisaatioiden on hallittava, esitetään taulukossa 2.1.

Taulukossa esitetään kunkin luokan osalta tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa käsiteltävät näkökohdat. Nämä ympäristönäkökohdat valittiin siksi, että ne ovat vähittäiskauppiaiden kannalta merkityksellisimpiä. Yksittäisten vähittäiskauppiaiden on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, mitä ympäristönäkökohtia ne hallitsevat. Ympäristönäkökohdista voivat olla merkityksellisiä myös esimerkiksi jätevesi, vaarallinen jäte, biologinen monimuotoisuus tai muihin kuin lueteltuihin osa-alueisiin liittyvät materiaalit.

Taulukko 2.1

Tärkeimmät tässä asiakirjassa käsitellyt ympäristönäkökohdat

Luokka	Luonne (6)	Asiakirjassa käsitellyt näkökohdat
Energiatehokkuus	Välitön	Rakentaminen, lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä, jäähdytys, valaistus, koneet ja laitteet, uusiutuva energia, energiankulutuksen seuranta
Päästöt ilmaan	Välitön	Kylmäaineet
Toimitusketju	Välillinen	Liiketoimintastrategiat, tuotteiden etusijajärjestys, parannusmenetelmät, valikoiman muodostaminen, ympäristökriteerit, tiedotus ja tiedonlevitys, ympäristömerkinnät (mukaan lukien kaupan omien merkkien (7) tuotteet)
Kuljetus ja logistiikka	Välitön/välillinen	Seuranta, hankinta, päätöksenteko, kuljetusmuodot, jakeluverkko, suunnittelu, pakkaussuunnittelu
Jätteet	Välitön	Elintarvikejäte, pakkaukset, palautusjärjestelmät
Materiaalit ja luonnonvarat	Välitön	Paperinkulutus
Vesi	Välitön	Sadeveden keruu ja käsittely
Kuluttajiin vaikuttaminen	Välillinen	Kulutukseen liittyvät ympäristönäkökohdat, kuten muovikassit

Esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat on tämän perusteella ryhmitelty seuraavasti:

—	energiatehokkuutta parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, kuten kylmäaineiden hallinta;

—	vähittäiskaupan toimitusketjujen kestävyyttä ympäristön kannalta parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

—	kuljetuksia ja logistiikkaa parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

—	jäteasioita koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

—	muut ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat (paperinkulutuksen vähentäminen ja ympäristöystävällisemmän paperin käytön lisääminen kaupallisissa julkaisuissa, sadeveden keruu ja uudelleenkäyttö sekä kuluttajien ympäristökäyttäytymiseen vaikuttaminen).

Ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat kattavat alan merkittävimmät ympäristönäkökohdat.

3.   YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINNAN PARHAAT TOIMINTATAVAT, YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT JA VERTAILUESIMERKIT HUIPPUTASON OSAAMISESTA VÄHITTÄISKAUPAN ALALLA

3.1   Energiatehokkuus ja kylmäaineiden hallinta

3.1.1   Rakennuksen vaipan suunnittelu ja jälkiasennukset optimaalisen energiatehokkuuden saavuttamiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on parantaa vähittäiskaupan olemassa olevien rakennusten vaippaa useiden eri menetelmien avulla energiahäviön pienentämiseksi hyväksyttävälle ja saavutettavissa olevalle tasolle. Menetelmistä on esimerkkejä taulukossa 3.1. Parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös vaipan suunnittelun optimointi etenkin uusissa rakennuksissa, jotta ne täyttäisivät nykyisiä säännöksiä tiukemmat vaatimukset.

Taulukko 3.1

Rakennuksen vaipan osat ja niihin liittyvät menetelmät

Vaipan osa	Menetelmä
Seinä/julkisivu/katto/lattia – kellarin sisäkatto	Eristeiden vaihtaminen
	Menetelmät eristeen paksuuden lisäämiseksi
Ikkunat/lasitus	Tehokkaampiin lasiratkaisuihin vaihtaminen
	Tehokkaampiin puitteisiin ja karmeihin vaihtaminen
Varjostus	Ulkoisten ja sisäisten varjostinten käyttö
Ilmatiiviys	Ovien parantaminen
	Pikaovet
	Tiivisteet
	Puskurivyöhykkeiden käyttöönotto
Koko vaippa	Suuntaus
	Kunnossapito

Soveltaminen

Toimintatapaa on teknisesti mahdollista soveltaa kaikissa uusissa ja olemassa olevissa rakennuksissa ja rakennuksen osissa. Vuokralaiset voivat tältä osin vaikuttaa omistajiin eri tavoin. Heidän olisi oltava tietoisia rakennuksen vaipan merkityksestä ympäristönsuojelun tasoon. Rakennuksen vaippaan liittyvät jälkiasennustyöt edellyttävät merkittäviä investointeja. Yleisesti ottaen tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintapa tuottaa kustannussäästöjä, mutta sen takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Siksi on suositeltavaa, että toimintatapa toteutetaan myymälän muiden laajamittaisten kunnostustöiden yhteydessä (kuten myymälän pohjapiirustukseen, valaistukseen, turvallisuuteen, rakenteeseen ja laajentamiseen liittyvät uudistukset), jotta kustannukset olisivat pienemmät.

Pienten yritysten  (8) mahdollisuudet soveltaa tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa ovat yleensä melko rajalliset, sillä se edellyttää suuria investointeja, eikä niillä ole valtaa vaikuttaa rakennusten ominaisuuksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i2) Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden	b1) Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa (9).

3.1.2   Olemassa olevien ja uusien lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien suunnitteluperiaatteet

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on muuntaa olemassa olevia lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmiä jälkikäteen energiankulutuksen pienentämiseksi ja sisäilman laadun parantamiseksi. Ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan kuuluu uusien rakennusten lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien suunnitteleminen mahdollisimman hyvin ja innovatiivisia järjestelmiä hyödyntäen, jotta voidaan vähentää primäärienergian tarvetta ja tehostaa järjestelmien toimintaa.

Soveltamalla parhaita suunnittelutoimintatapoja järjestelmät olisi voitava integroida rakennuksen vaippaan mahdollisimman hyvin siten, että voidaan välttää ylimitoitukset ja hyödyntää rakennuksen suuntausta keinona pitää energian kokonaiskulutus mahdollisimman alhaisena. Etenkin uusien myymälöiden osalta seuraavilla seikoilla voi olla merkitystä: lasitus, jäähdytyksen hukkalämpö, uusiutuva energia, lämpöpumput ja muut innovatiiviset järjestelmät. Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kunnossapidon kannalta parhaana toimintatapana pidetään sisäilman laadun seurantaa ja energianhallintajärjestelmiä.

Soveltaminen

Tässä kuvattua ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa uusiin rakennuksiin kaikilta osin. Olemassa oleviin rakennuksiin voidaan jälkiasentaa lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä energiankulutuksen pienentämiseksi. Rakennuksen ominaisuudet vaikuttavat kuitenkin siihen, millaisia tuloksia järjestelmiin tehdystä jälkiasennuksesta saadaan. Ilmaston vaikutus on hyvin keskeinen tekijä valittaessa sovellettavia menetelmiä. Uusia lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmiä, esimerkiksi lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksia ja lämmön talteenottojärjestelmiä sekä integroidun suunnittelun periaatteita, kuten passiivitalostandardia, voidaan osittain soveltaa olemassa oleviin rakennuksiin hyväksyttävän taloudellisen suorituskyvyn puitteissa. Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän toimintaan vaikuttaa merkittävästi myös myymälän pohjapiirustus ja etenkin jäähdytysprosessin suunnittelu, sillä jäähdytyksestä voidaan ottaa talteen paljon lämpöä.

Pienten yritysten mahdollisuudet vaikuttaa lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän suunnitteluun voivat olla olemattomat, mutta niiden olisi osallistuttava kuvatun ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan toteuttamiseen ja suosittamiseen.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i2) Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden	b1) Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa.

3.1.3   Kokonaisvaltaiset ratkaisut rakennusten suunnittelussa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on käyttää koko rakennuksen tai sen osan suunnittelussa integroituja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joilla voidaan vähentää myymälän energiantarvetta. Kokonaisvaltaisilla ratkaisuilla voidaan vähentää rakennuksen energiankulutusta ja siihen liittyviä kuluja minimiin sekä luoda rakennuksen käyttäjille lämpöviihtyvyyden suhteen hyvät olot. Tähän liittyvistä vaatimuksista on esimerkkejä taulukossa 3.2.

Taulukko 3.2

Esimerkkejä kokonaisvaltaisiin suunnitteluratkaisuihin liittyvistä vaatimuksista

Vaatimukset

Esimerkkitoimet vaatimusten noudattamiseksi

Rakennuksen sisätilojen lämmitykseen ja jäähdytykseen tarvittavan energiamäärän on oltava vuodessa alle 15 kWh/m2. Lämmitystarve saa olla enintään 10 W/m2. Rakennuksesta saa vuotaa ilmaa tunnissa enintään 0,6 kertaa rakennuksen tilavuuden verran. Primäärienergian kokonaiskulutus saa olla vuodessa enintään 120 kWh/m2.

Eristyksen parantaminen. Suositellut U-arvot alle 0,15 W/m2K. Rakennuksen suunnitteleminen niin, ettei siinä ole kylmäsiltoja. Ikkunoiden U-arvot alle 0,85 W/m2K. Ilmatiivis. Koneellinen ilmanvaihto, jossa poistoilman lämpö otetaan talteen. Aurinkolämpöjärjestelmien tai lämpöpumppujen asentaminen (energian loppukulutukseen ei lasketa toimipaikassa lämmön tuotantoon käytettyä aurinkoenergiaa ja ympäristön ilmaisenergiaa).

Soveltaminen

Kokonaisvaltaisia ratkaisuja hyödynnetään yleensä uusien rakennusten suunnittelussa. Ne soveltuvat osittain myös olemassa oleviin rakennuksiin, koska useita osa-alueita voidaan yhdistää kokonaisvaltaisiksi ratkaisuiksi ilman suuria investointeja. Myös ilmasto-olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, sovelletaanko tätä ratkaisua. Esimerkiksi passiivitalostandardin kehittivät pääasiassa saksalaiset ja ruotsalaiset tutkijat, mutta sitä voidaan soveltaa myös lämpimämmissä ilmastoissa. Esimerkillisiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja hyödyntävän rakennuksen investointikustannukset ovat enintään 10–15 prosenttia suuremmat kuin tavanomaisen rakennuksen. Elinkaarikustannusten tarkastelu osoittaa, että elinkaarikustannukset ovat passiivirakentamisessa kaikkein pienimmät, koska tarvittava lämmitysjärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen ja asennettu lämmitysteho vähäinen.

Pienissä yrityksissä kokonaisvaltaisten ratkaisujen hyödyntäminen uusien rakennusten energiankulutuksen minimoimiseksi on kustannustehokas hankinta, eikä siihen liity muita rajoittavia tekijöitä kuin suuremmat alkuinvestoinnit.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i2) Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden	b1) Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa.

3.1.4   Jäähdytyksen yhdistäminen lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmään

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on jäähdytysprosessin hukkalämmön talteenotto ja sen mahdollisimman tehokas käyttö. Elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa saattaa tietyissä oloissa syntyä ylimääräistä lämpöä, jota jää yli vielä senkin jälkeen, kun sitä on käytetty sisätilojen lämmittämiseen. Tätä lämpöä voidaan johtaa saman rakennuksen muihin osiin tai muihin rakennuksiin.

Soveltaminen

Toimenpiteet olisi otettava huomioon elintarvikkeita myyvien vähittäiskauppiaiden uusissa ja olemassa olevissa rakennuksissa. Järjestelmien käytöstä saatavat tulokset voivat vaihdella seuraavien tekijöiden mukaan:

—   Rakennuksen koko ja käyttö: Suurten vähittäiskauppiaiden myymälät eivät yleensä ole rakennusten ainoita käyttäjiä. Näin ollen niiden ”naapurit” (kuten kauppakeskuksen pikkuliikkeet) voisivat mahdollisesti käyttää ylimääräistä lämpöä. Yleensä elintarvikemyymälä, jonka jäähdytystarve on tavanomainen ja vaippa mahdollisimman hyvä, voi ottaa talteen niin paljon energiaa, että sillä voi lämmittää kaksi kertaa myymälän oman pinta-alan kokoisen tilan.

—   Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän suunnittelu ja kunnossapito: Järjestelmän kaikki osat olisi suunniteltava ja pidettävä kunnossa asianmukaisesti. Erittäin suositeltavia menetelmiä ovat poistoilman lämmön talteenotto, valinnainen hiilidioksidisensoreilla varustettu ilmanvaihdon säätöjärjestelmä sekä ilmatiiviyden ja sisäilman laadun seuranta.

—   Jäähdytystarve: Pienissä myymälöissä myydään enemmän kylmässä säilytettäviä tuotteita myyntialueen neliömetriä kohden kuin muissa myymälöissä, ja niiden jäähdytystehokkuus on heikompi. Kylmässä säilytettävien tuotteiden tarjonnan lisääminen on myös merkittävä kehityssuunta. Myymälän koko ei vaikuta kokonaisvaltaisten ratkaisujen tekniseen sovellettavuuteen, mutta järjestelmät ovat pienissä myymälöissä kokonaisuutena vähemmän kustannustehokkaita.

—   Ilmasto-olot: Kylmässä ilmastossa jäähdytystarve on pienempi kuin lämpimillä alueilla. Vastaavasti Pohjois-Euroopan rakennusten lämmitystarve on suuri, joten ratkaisujen kokonaisvaltaisuus riippuu rakennuksen vaipan laadusta. Lämpimimmissä ilmastoissa eli Euroopassa esimerkiksi Välimeren alueen maissa jäähdytystarve voi olla hyvin suuri, ja rakennuksen ilmatiiviys voi lisätä sisäisiä saantoja. Tällöin ilmanvaihto on suunniteltava optimaaliseksi. Muita suositeltavia menetelmiä ovat koneellinen jäähdytys yöaikaan ja vaihtelevan sisälämpötilan käyttö (esim. 21–26 °C).

—   Huonelämpötila: Jäähdytysprosessin yhdistämisen yhteydessä huonelämpötilalle asetetaan raja, joka riippuu järjestelmästä. Jos hukkalämpöä ei synny riittävästi mukavan lämpötilan ylläpitämiseksi rakennuksessa, voidaan tarvita ylimääräistä lämmönlähdettä. Tämä kuitenkin riippuu rakennuksen vaipan laadusta.

—   Rakennusten omistus: Monet myymälät toimivat jonkin kolmannen osapuolen omistamassa asuin- tai liikerakennuksessa. Tällöin lämmön talteenoton yhdistäminen muihin järjestelmiin edellyttää rakennuksen varsinaisen omistajan osallistumista.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikissa uusiin tai kunnostettaviin myymälöihin asennettaviin uusiin ja olemassa oleviin jäähdytysjärjestelmiin. Myös pienet yritykset voivat soveltaa sitä täysimääräisesti (edellä mainittujen edellytysten puitteissa). Pienet yritykset saattavat kuitenkin joutua ostamaan teknistä apua yrityksen ulkopuolelta.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i3) Jäähdytysjärjestelmästä vuodessa talteenotettu lämpö neliömetriä (myyntialue) kohden	b2) Sisätilojen lämmityksen energiankulutus on vuodessa 0 kWh/m2 (ei lämmitysjärjestelmää), jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen.

3.1.5   Myymälöiden energiatehokkuuden seuranta

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on seurata energiankulutusta myymälän sisäpuolisten prosessien osalta (ainakin eniten energiaa kuluttavien prosessien, kuten lämmityksen, jäähdytyksen ja valaistuksen, osalta) sekä koko myymälän ja/tai organisaation tasolla. Parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös (prosessikohtaisen) energiankulutuksen arvioiminen suhteessa vertailuarvoihin sekä ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen.

Soveltaminen

Seurantajärjestelmää voidaan soveltaa kaikenlaisiin myyntikonsepteihin. Se edellyttää kuitenkin lisäresursseja, jos organisaatiossa ei ole asianmukaisia liikkeenjohdon rakenteita. Toimintatapa voi edellyttää olemassa olevissa myymälöissä lisäponnisteluja.

Pienissä yrityksissä, joilla on yksi tai muutama myymälä, asianmukaisen seurantajärjestelmän luominen ja ylläpito saattaa edellyttää hyviä liikkeenjohdon rakenteita ja vastuunjakoa. Tämän parhaan toimintatavan soveltaminen ei välttämättä ole kohtuuhintaista olemassa olevissa myymälöissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkit huippuosaamisesta
i4) Seurantajärjestelmän toteuttaminen (k/e) i5) Hallittujen myymälöiden prosenttiosuus i6) Hallittujen prosessien lukumäärä	b3) Kaikki myymälät ja prosessit kuuluvat seurannan piiriin, ja energiankulutustilastot raportoidaan vuosittain (vuotuisen energiakatselmuksen perusteella) (*). b4) Vertailujärjestelmien käyttö.

3.1.6   Tehokas jäähdytys ja kylmäaineiden käyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on toteuttaa energiansäästötoimenpiteitä elintarvikemyymälöiden jäähdytysjärjestelmissä etenkin varustamalla kylmäkalusteet lasikansilla ja -ovilla, jos energiansäästömahdollisuuksista on merkittävää ympäristöhyötyä.

Ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös se, että elintarvikemyymälöissä käytetään luonnollisia kylmäaineita. Niiden avulla ympäristövaikutuksia voidaan pienentää merkittävästi. Lisäksi on vältettävä vuotoja varmistamalla, että laitteet tiivistetään ja huolletaan hyvin.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voidaan soveltaa sellaisissa elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa, joissa jäähdytystarve on suuri. Kylmäkalusteiden varustaminen lasikansilla tai -ovilla voi maksaa itsensä takaisin lyhyessä ajassa (alle kolme vuotta), jos arvioidut säästöt ovat vähintään 20 prosenttia. Kylmäkalusteiden varustaminen lasikansilla tai -ovilla saattaa vaikuttaa myös myymälän lämpökäyttäytymiseen ja sisätilojen kosteuteen. Ympäristöhyötyjen saavuttamisen lisäksi luonnollisten kylmäaineiden käyttö saattaa vähentää elintarvikkeiden vähittäiskaupan energiankulutusta tietyissä olosuhteissa.

Toimintatavan soveltaminen pienissä yrityksissä saattaa rajoittua organisaatioihin, joissa käytetään pistokkeella kytkettäviä tai kauko-ohjattavia kaupallisia jäähdytysjärjestelmiä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i7) Jäähdytyksen vuotuinen (lineaarinen) energian ominaiskulutus kylmäkalustemetriä kohden i8) Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden prosenttiosuus i9) Vuotojen valvonta (prosentteina kylmäaineesta)

b5) Kylmäkalusteista 100 prosenttia on lasikansilla tai -ovilla varustettuja alhaisen lämpötilan kalusteita. b6) Kylmätilojen käyttö on 100-prosenttista (esim. noutotukuissa) tai 100 prosenttia keskilämpötilan kylmäkalusteista on varustettu lasikansilla tai -ovilla, jos siten voidaan saavuttaa yli 10 prosentin energiansäästö. b7) Jäähdytyksen (lineaarinen) energian ominaiskulutus on vuodessa 3 000 kWh/m. b8) Luonnolliset kylmäaineet ovat yleisesti käytössä.

3.1.7   Tehokas valaistus

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on laatia älykkäitä valaistusstrategioita, jotka ovat aiempaa tehokkaampia ja kuluttavat vähemmän energiaa, hyödyntää päivänvaloa niin, että se ei vaikuta myyntikonseptiin, sekä käyttää älykkäitä hallintalaitteita, asianmukaisesti suunniteltuja järjestelmiä ja mahdollisimman tehokkaita valaistuslaitteita optimaalisen valaistustason varmistamiseksi.

Soveltaminen

Menetelmää voidaan soveltaa kaikenlaisiin myyntikonsepteihin, ja se koskee myös markkinointiin tarkoitettua erityisvalaistusta. Lasituksen lisääminen mahdollistaa päivänvalon paremman hyödyntämisen, mutta on otettava tarkasti huomioon, miten se vaikuttaa myymälän lämpötasapainoon. Optimaalisen valaistusstrategian määrittäminen ja mahdollisimman tehokkaiden laitteiden käyttäminen saattaa johtaa jopa yli 50 prosentin energiansäästöön senhetkiseen tasoon verrattuna.

Älykkäiden valaistusjärjestelmien ja tehokkaiden laitteiden käyttö on mahdollista myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus myyntialueen neliömetriä kohden i10) Asennettu valaistusteho neliömetriä kohden	b9) Asennettu valaistusteho on alle 12 W/m2 valintamyymälöissä ja 30 W/m2 erikoisliikkeissä (10).

3.1.8   Toissijaiset toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa kattaa seuraavat: energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen jakelukeskuksissa, säännöllinen energiankulutuksen katselmointi ympäristöjärjestelmän puitteissa, työntekijöiden kouluttaminen energiansäästöasioista ja organisaation energiansäästötoimista tiedottaminen niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolella.

Soveltaminen

Vähittäiskaupan koko, luonne tai maantieteellinen sijainti eivät rajoita sellaisen kattavan energianhallintajärjestelmän käyttöönottoa, joka koskee laitteita, jakelukeskuksia, energian ominaiskulutusta tai viestintää ja koulutusta.

Pienissä yrityksissä toteutettavissa olevia ja kohtuuhintaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi tehokkaiden laitteiden hankinta, henkilöstön kouluttaminen ja viestintätoimet.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i1) Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden i10) Asennettu valaistusteho ja/tai laitteiden teho neliömetriä kohden i11) Energianhallintajärjestelmän (11) käyttö toiminnan jatkuvan parantamisen tukena (k/e)	b10) Yksinomaan kyseistä vähittäiskauppiasta palvelevista jakelukeskuksista 100 prosenttia kuuluu seurannan piiriin.

3.1.9   Vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö

Kun energian tarve on saatu mahdollisimman pieneksi, ympäristöasioiden hallinnan parhaana toimintatapana on käyttää myymälöissä uusiutuvia energialähteitä. Energian tarpeen täyttämisellä uusiutuvalla energialla on merkittäviä ympäristöhyötyjä. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että ensin vähennetään energian tarvetta ja parannetaan tehokkuutta 3.1.1–3.1.8 kohdassa kuvatuilla tavoilla ja vasta sitten pyritään kattamaan jäljellä oleva energian tarve uusiutuvilla energialähteillä. Lisäksi voidaan harkita myös lämpöpumppujen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon käyttöä.

Soveltaminen

Menetelmää voidaan periaatteessa soveltaa kaikenlaisiin myymälöihin. Keskeisiä soveltamista rajoittavia tekijöitä ovat uusiutuvien energialähteiden saatavuus, maahan ja katolle asennettavien laitteiden käyttömahdollisuudet sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon kysynnän vakaus.

Ympäristöä säästävät hankinnat voivat olla mikroyrityksille hyvä ratkaisu. Uusiutuvien tai muiden vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö on mahdollista pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i12) Vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevan energian tuotanto paikan päällä tai lähistöllä myyntialueen neliömetriä ja energialähdettä kohden i13) Paikan päällä tai lähistöllä tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosenttiosuus myymälän energiankulutuksesta (12)	b11) Rakennukset (myymälät tai jakelukeskukset) ovat lähes nollaenergiarakennuksia, jos paikalliset olot mahdollistavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon paikan päällä tai lähistöllä

3.2   Vähittäiskaupan toimitusketju

3.2.1   Toimitusketjun ympäristökestävyyden nivominen osaksi liiketoimintastrategiaa ja toimintaa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on se, että organisaation korkein johto sisällyttää toimitusketjun kestävyyden ympäristön kannalta osaksi liiketoimintastrategiaa ja että asiasta vastaava johtohenkilöstö (mieluiten asiasta vastaavassa yksikössä) koordinoi tarvittavien toimien toteuttamista kaikessa vähittäiskaupan toiminnassa. Toimia olisi koordinoitava ainakin niiden henkilöiden ja osastojen kesken, jotka vastaavat hankinnoista, valmistuksesta, laadunvarmistuksesta, kuljetuksesta ja logistiikasta sekä markkinoinnista. On erityisen tärkeää määrittää määrälliset ympäristökestävyystavoitteet, joista tiedotetaan laajalti ja joille annetaan paljon painoarvoa yrityksen päätöksenteossa. Ne toimivat sekä indikaattoreina että toimitusketjun kestävyyttä ympäristön kannalta parantavien toimien vauhdittajina. Kaaviossa 3.1 ehdotetaan parhaita toimintatapoja toimitusketjun parantamiseksi järjestelmällisesti. Toimintatavat on esitetty aikajärjestyksessä ja määritetty ympäristövaikutusten perusteella. Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on kyseisen toimien sarjan toteuttaminen (toimissa heijastuvat myös jäljempänä kuvatut ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat).

Soveltaminen

Kaikkien vähittäiskauppiaiden on mahdollista nivoa ympäristön kannalta kestävää toimitusketjua koskeva strategia osaksi vähittäiskaupan hallintorakennetta ja toimintaa. Suurille vähittäiskauppiaille tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan toteuttaminen on monimutkaisempaa, ja ympäristön kannalta kestävien hankintaprioriteettien käyttöönotto edellyttää laajaa koulutusta ja uudelleenjärjestelyä. Toimitusketjun ympäristökestävyyden hallinnan nivominen osaksi vähittäiskauppaa voi parantaa vähittäiskaupan organisaatioiden taloudellista suorituskykyä pitkällä aikavälillä, sillä sen avulla voidaan luoda vahva lisäarvoa tuottava merkki-identiteetti ja varmistaa tuotteiden toimituksen tehokkuus ja kestävyys myös tulevaisuudessa.

Pienissä yrityksissä tällaisten toimien toteuttaminen on verrattain yksinkertaista. Näitä toimia voidaan myös täydentää muuttamalla yrityksen asemoitumista markkinoilla, jotta voidaan korostaa kestävämpää ja enemmän lisäarvoa tuottavaa tuotevalikoimaa.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i14) Julkinen raportointi yrityksen määrällisistä tavoitteista, jotka koskevat ensisijaisten tuotteiden toimitusketjujen ympäristökestävyyden parantamista i15) Toimitusketjun ympäristökestävyyttä koskevien toimien edistämisestä ja koordinoinnista vastaavan korkean tason liiketoimintayksikön olemassaolo i16) Määrälliset sisäiset suoritustavoitteet (esim. yksittäisille työntekijöille), jotka liittyvät toimitusketjun kestävyyteen ympäristön kannalta

b12) Toimitusketjun parannusohjelmia toteutetaan järjestelmällisesti kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä

3.2.2   Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi ensisijaisten tuotteiden, toimittajien ja parannusmahdollisuuksien tunnistamiseksi sekä tuotteiden toimitusketjujen tehokkaiden parannusmenetelmien määrittämiseksi

Vähittäiskauppiaiden olisi niiden ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen mukaan, joita sovelletaan vähittäiskaupan toimitusketjujen ympäristönsuojelun tason parantamiseen (Kaavio 3.1), tehtävä toimitusketjulleen ympäristöarviointi ja määritettävä siten ensisijaiset tuotteensa, prosessinsa ja toimittajansa, joita voidaan parantaa. Tässä yhteydessä vähittäiskauppiaat voivat hyödyntää saatavilla olevaa tieteellistä tietoa, kuulla asiantuntijoita (esim. kansalaisjärjestöt) ja käyttää elinkaariarvioita. Tämän jälkeen vähittäiskauppiaiden on määritettävä olennaiset vaihtoehdot, joilla ensisijaisia tuoteryhmiä voidaan parantaa. Tärkeä näkökohta on esimerkiksi se, että tunnistetaan olennaiset laajalti hyväksytyt kolmansien osapuolten ympäristöstandardit, joilla voidaan osoittaa toimittajien ja/tai tuotteiden ympäristönsuojelun korkea taso. Tällaisten standardien sovellettavuus ja niillä saavutettava ympäristönsuojelun taso voivat vaihdella huomattavasti.

Osaa standardeista sovelletaan hyvin laajasti (Taulukko 3.4–Taulukko 3.7). Niiden osalta paras toimintatapa on varmistaa, että kaikki toimittajat/tuotteet on sertifioitu niiden mukaisesti. Energiamerkintädirektiivillä 2010/30/EU luotiin oikeuskehys, jonka ansiosta kuluttajien lisäksi myös vähittäiskauppiaat voivat keskittyä tuotevalikoimassaan parhaisiin energiatehokkuusluokkiin. Muut standardit eivät perustu kriteereihin, joita voidaan soveltaa laajasti kaikkien tuotteiden ja toimittajien ympäristökestävyyden parantamiseksi, vaan niillä pyritään tunnistamaan edistyksellisiä tuotteita eli edelläkävijätuotteita (Taulukko 3.3). Esimerkiksi EU-ympäristömerkki annetaan tuotteille, joiden ympäristönsuojelun tason on osoitettu vastaavan parhaiten suoriutuvaa 10–20:tä prosenttia kyseisen luokan tuotteista. Korkean vaatimustason standardien, kuten ISO:n tyypin I mukaisten ympäristömerkkien (14) ja luonnonmukaisen tuotannon standardien, suhteen paras toimintatapa on pyrkiä saamaan kuluttajat valitsemaan kyseisiä tuotteita.

Taulukko 3.3

Havainnollistavia esimerkkejä edistyksellisten ympäristöystävällisten tuotteiden sertifiointia koskevista standardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi	Tuoteryhmät
Blue Angel EU-ympäristömerkki Pohjoismaiden Joutsenmerkki EU:n energiamerkintä (paras energiatehokkuusluokka)	Muut tuotteet kuin elintarvikkeet
Luonnonmukainen tuotanto (komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (15) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (16) mukainen), sisältää muun muassa GOTS- ja KRAV-sertifikaatit sekä Soil Associationin ja BioSuissen standardit	Elintarvikkeet ja luonnonkuitutuotteet

Laajasti sovellettaville standardeille ehdotetaan yksinkertaista luokitusjärjestelmää, jota havainnollistetaan muutamilla yleisesti käytetyillä standardeilla. Taulukossa 3.4 esitetään ehdotetut luokitteluperusteet, jotka tuotteiden ja niiden valmistuksen olisi standardien mukaan täytettävä, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan ”perustasoa”, ”parannettua tasoa” tai ”esimerkillistä tasoa”.

Taulukko 3.4

Ehdotetut luokitteluperusteet vähittäiskaupan tuotteita koskeville perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason standardeille

Perustaso	Parannettu taso	Esimerkillinen taso
— paikallisten säännösten ja määräysten noudattaminen — tärkeitä ympäristönäkökohtia koskevien tietojen tallentaminen — yleisen hallintasuunnitelman täytäntöönpano — joissakin tapauksissa haitallisimpien käytäntöjen tai tuotteiden karsiminen — joissakin tapauksissa vertailuarvojen määrittäminen pienelle osalle tärkeitä ympäristönäkökohtia	— erityiset hallintokäytännöt merkittävien ympäristönsuojelun tasoa parantavien toimien yhteydessä — ympäristönsuojelun tason määrällisten vertailuarvojen noudattaminen — osoitettu tason jatkuva parantaminen määritellyissä puitteissa	— erityisvaatimukset, joilla puututaan tärkeisiin ympäristönäkökohtiin riittävän voimakkaasti ja kattavasti, jotta sertifioidut tuotteet voidaan määritellä ympäristön kannalta kestäviksi

Esimerkkejä perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joihin niitä sovelletaan, luetellaan taulukoissa 3.5, 3.6 ja 3.7.

Taulukoissa 3.5, 3.6, 3.7 ja 3.8 annetaan havainnollistavia esimerkkejä. Esimerkit eivät ole tyhjentäviä eivätkä virallinen vahvistus tuoteryhmien perustasoa, parannettua tasoa ja esimerkillistä tasoa koskeville standardeille.

Taulukko 3.5

Havainnollistavia esimerkkejä perustason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi	Tuoteryhmät
GlobalGAP (hyvä maatalouskäytäntö) ja vertailuarvoiksi asetetut standardit	Viljelykasvit ja karja
Oeko-Tex 1000	Tekstiilit
Kansalliset/alueelliset tuotantosertifikaatit (esim. brittiläisen alkuperän todistava Red Tractor -sertifiointi)	Kaikki tuotteet
Uhanalaiset ns. punaisella listalla olevat kalat (valitsematta jättäminen)	Kalat

Taulukko 3.6

Havainnollistavia esimerkkejä parannetun tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardit ja aloitteet	Tuoteryhmät
BCI (Better Cotton Initiative)	Puuvillatuotteet
BCRSP (Basel Criteria on Responsible Soy Production)	Soija (maitotuotteiden, kanamunien ja lihan tuotannossa käytetty rehu)
BSI (Better Sugarcane Initiative)	Sokerituotteet
4C (Common Code for the Coffee Community Association)	Kahvi
Reilu kauppa	Kehitysalueiden maataloustuotteet
RA (Rainforest Alliance)	Tropiikin maataloustuotteet
RSPO (Round Table on Sustainable Palm Oil)	Palmuöljytuotteet
PEFC (Programme for the Endorsement of Forestry Certification)	Puu ja paperi
RTRS (Round Table on Responsible Soy)	Soija (maitotuotteiden, kanamunien ja lihan tuotannossa käytetty rehu)
UTZ	Kaakao, kahvi, palmuöljy ja tee

Taulukko 3.7

Havainnollistavia esimerkkejä esimerkillisen tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi	Tuoteryhmät
FSC (Forest Stewardship Council, Hyvän metsänhoidon neuvosto)	Puu ja paperi
MSC (Marine Stewardship Council)	Pyydetyt luonnonvaraiset kalat ja äyriäiset

Jos käytettävissä ei ole laajasti sovellettuja ympäristöstandardeja, vähittäiskauppiaiden paras toimintatapa on määrittää sopimuksissa ympäristökriteerit, jotka koskevat ympäristönsuojelun kannalta keskeisiä toimitusketjun kohtia, tai pyrkiä parantamaan toimitusketjun ympäristönsuojelun tasoa levittämällä parhaita toimintatapoja ja käyttämällä ympäristönsuojelun tason vertailuarvoja.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat määrittää kaikkein tehokkaimmat toimitusketjun parantamismenetelmät. Suuret vähittäiskauppiaat, joilla on oman merkin tuotteita, voivat toteuttaa kaikki tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan osa-alueet.

Pienissä yrityksissä tämän menetelmän soveltaminen rajoittuu ensisijaisten tuotteiden määrittämiseen valikoiman muodostamista varten tai ympäristöä säästävien hankintojen tekemiseen kolmansien osapuolten myöntämien sertifikaattien perusteella. Järjestelmällisen ja kohdennetun lähestymistavan toteuttamisesta ajan mittaan ei aiheudu merkittäviä kustannuksia.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i17) Sellaisten tuotteiden prosenttiosuus kokonaismyynnistä, joiden toimitusketjujen ympäristönsuojelun taso on parantunut sertifikaattien, vähittäiskauppiaita koskevien vaatimusten tai toimenpiteiden ansiosta i18) Sellaisten ensisijaisten tuotteiden toimitusketjujen lukumäärä, joiden ympäristönsuojelun taso on parantunut laajasti (tuotteet, joiden taso on parantunut, edustavat vähintään 50:tä prosenttia ryhmän myynnin arvosta) parhaiden toimintatapojen soveltamisen ansiosta

b13) Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi on järjestelmällistä (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla)

3.2.3   Ensisijaisten tuoteryhmien valikoimien muodostaminen ja ympäristöä säästävät hankinnat kolmansien osapuolten myöntämien sertifikaattien perusteella

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on karsia valikoimasta tuotteet, jotka ovat eniten kestävän kehityksen vastaisia (esim. uhanalaiset lajit), ja vaatia laaja-alaista kolmansien osapuolten ympäristöstandardeihin perustuvaa sertifiointia (tavoitteena 100 prosentin osuus myynnistä) tuotteilta, jotka on määritetty ympäristönsuojelun tason parantamisen kannalta ensisijaisiksi. Ympäristöstandardit koskevat tuotteita ja/tai toimittajia, ja ne voidaan jaotella karkeasti perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason standardeihin sen mukaan, miten tiukkoja ja kattavia niiden ympäristövaatimukset ovat (ks. taulukossa 3.8 esitetty ei-tyhjentävä luettelo havainnollistavista esimerkeistä). Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on soveltaa käytettävissä olevien laajalti tunnustettujen ympäristöstandardien korkeinta tasoa.

Taulukko 3.8

Havainnollistavia esimerkkejä parhaista toimintatavoista, jotka tukevat tähän ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan liittyviä huipputason osaamista koskevia vertailuesimerkkejä kaikissa tuoteryhmissä (luettelo ei ole tyhjentävä)

Tuoteryhmä	Esimerkkejä parhaista toimintatavoista (eri standardien tosiasiallinen tai tavoitteellinen osuus myynnistä)
Kahvi, tee	100 prosenttia reilun kaupan standardin mukaista; 100 prosenttia 4C-sertifioitua
Hedelmät ja vihannekset	100 prosenttia GlobalGAP-sertifioitua
Rasvat ja öljyt	100 prosenttia RSPO-sertifioitua; 100 prosenttia RTRS-sertifioitua
Kala ja äyriäiset	100 prosenttia MSC-sertifioitua
Sokeri	100 prosenttia reilun kaupan standardin mukaista
Tekstiilit	100 prosenttia BCI-sertifioitua
Puu ja paperi	100 prosenttia FSC-sertifioitua

Soveltaminen

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa sovelletaan kaikkiin vähittäiskauppiaisiin. Huipputason osaamista koskeva vertailuesimerkki koskee suurten vähittäiskauppiaiden myymiä omia merkkejä.

Pienten yritysten, joilla ei ole oman merkin tuotesarjoja, olisi vältettävä ympäristön kannalta kaikkein haitallisimpia tuotteita (esim. uhanalaiset kalalajit) ja valittava merkkituotteita, jotka on sertifioitu soveltuvien ympäristöstandardien mukaisesti (esim. taulukko 3.3).

Kolmansien osapuolten ympäristöstandardit eivät välttämättä kata kaikkia toimitusketjun merkityksellisiä ympäristönäkökohtia ja prosesseja, eikä kaikille tuoteryhmille ole saatavilla tiukkoja ympäristövaatimuksia sisältäviä laajasti sovellettavia standardeja. Muiden kuin taulukossa 3.8 mainittujen tuoteryhmien osalta toimitusketjua voidaan parantaa asettamalla tuotteille/toimittajille vaatimuksia, hyödyntämällä vähittäiskauppiaiden toimenpiteitä (esim. toimittajien vertailu vertailuarvojen perusteella) ja edistämällä jäljempänä esitettyjen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen yhteydessä kuvattuja edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita.

Jos ympäristösertifioinnista tehdään vaatimus, joka on tilauksen edellytys, vaatimusten noudattamisesta ja sertifioinnista aiheutuvat kustannukset koituvat toimittajien – eivät vähittäiskauppiaiden – maksettaviksi. On kuitenkin parhaan toimintatavan mukaista, että vähittäiskauppiaat tukevat nykyisiä toimittajiaan sertifioinnin saamisessa. Tällöin osapuolet jakavat kustannukset. Toimittajat voivat katsoa vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset investoinneiksi, joiden avulla ne voivat saada tuotteilleen laajemman hyväksynnän markkinoilla ja mahdollisesti myös tuotteistaan paremman hinnan. Vähittäiskauppiaille aiheutuvien lisäkustannusten vastapainoksi yritysten toimitusketjuun liittyvät riskit pienenevät ja yritykset voivat saada hinnoittelu- ja markkinointietuja.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i19) Tietyssä tuoteryhmässä myytyjen kolmannen osapuolen ympäristöstandardin mukaisesti sertifioitujen tuotteiden prosenttiosuus myynnin arvon mukaan i20) Kolmannen osapuolen ympäristöstandardin ympäristövaatimusten tiukkuus ja kattavuus karkeasti luokiteltuna perustasoon, parannettuun tasoon tai esimerkilliseen tasoon i21) Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myydyistä tuotteista on sertifioitu kolmannen osapuolen ympäristöstandardin mukaisesti

b14) Vähittäiskauppias osoittaa edistyvänsä suunnitellusti yksityiskohtaisen suunnitelman toteuttamisessa sen varmistamiseksi, että tietyissä tuoteryhmissä 100 prosenttia oman merkin tuotteista on sertifioitu parannetun tason ympäristöstandardin (taulukko 3.6) mukaisesti. Tällaisia tuoteryhmiä ovat esimerkiksi kahvi, tee, rasvat ja öljyt, sokeri ja tekstiilit. b15) Vähittäiskauppias osoittaa edistyvänsä suunnitellusti yksityiskohtaisen suunnitelman toteuttamisessa sen varmistamiseksi, että tietyissä tuoteryhmissä 100 prosenttia kaupan oman merkin tuotteista on sertifioitu esimerkillisen tason ympäristöstandardin (taulukko 3.7) mukaisesti. Tällaisia tuoteryhmiä ovat esimerkiksi kalat ja äyriäiset, puu sekä paperi.

3.2.4   Ympäristövaatimusten asettaminen ensisijaisten tuoteryhmien toimittajille

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on asettaa ensisijaisille tuotteille ja niiden toimittajille ympäristövaatimukset, jotka koskevat ennalta määritettyjä ympäristönsuojelun kannalta keskeisiä seikkoja, ja valvoa vaatimusten noudattamista tuotteita ja toimittajia koskevilla auditoinneilla.

Soveltaminen

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa koskee suuria vähittäiskauppiaita ja oman merkin ensisijaisia tuotteita. Toimittajien ympäristönsuojelun tason auditointi voidaan kustannusten minimoimiseksi sisällyttää sosiaaliseen auditointiin ja tuotteiden laadunvalvontajärjestelmiin. Vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vastapainoksi toimittajat saavat paremman varmuuden kysynnästä ja tuotteiden markkinointi helpottuu. Lisäksi toimittajat mahdollisesti saavat tuotteistaan myöhemmin paremman hinnan. Vähittäiskauppiaat taas hyötyvät kustannusten vastapainona siitä, että kestävän kehityksen vastaisista käytännöistä johtuvat maineriskit ja toimitusketjuun liittyvät keskipitkän aikavälin liiketoimintariskit pienenevät ja että ne mahdollisesti saavuttavat myöhemmin hinnoittelu- ja markkinointietuja.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i22) Erityisiä ympäristövaatimuksia noudattavien oman merkin tuotteiden prosenttiosuus tietyn tuoteryhmän myynnistä i23) Kyseisten vaatimusten edustama ympäristönsuojelun taso i24) Prosenttimääräiset vaatimustenmukaisuustavoitteet tuoteryhmissä, joissa toteutetaan laajaan vaatimustenmukaisuuteen tähtäävää ohjelmaa i25) Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myynnistä on peräisin tiettyjen ympäristövaatimusten mukaisista tuotteista

b16) Tiettyyn tuoteryhmään kuuluvista oman merkin tuotteista 100 prosenttia noudattaa erityisiä vähittäiskauppiaan määrittämiä ympäristövaatimuksia.

3.2.5   Toimittajien ympäristönsuojelun tason parantamisen edistäminen vertailun ja parhaiden toimintatapojen levittämisen avulla

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on edistää toimittajien ympäristönsuojelun tason parantamista ottamalla käyttöön tietojenvaihtojärjestelmiä, joiden avulla toimittajia voidaan arvioida suhteessa vertailuarvoihin, ja levittämällä parempia hallintokäytäntöjä. Viimeksi mainittu saattaa auttaa toimittajia noudattamaan kolmansien osapuolten standardeja ja vähittäiskauppiaan määrittämiä kriteerejä.

Soveltaminen

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa koskee suuria vähittäiskauppiaita ja oman merkin ensisijaisia tuotteita. Vähittäiskauppiaat voivat tarjota toimittajille hieman paremman hinnan kannustaakseen näitä osallistumaan parannusjärjestelmiin ja maksaa tietojen keräämisestä sekä parhaita hallintokäytäntöjä koskevien menetelmien levittämisestä. Kustannusten vastapainoksi kestävän kehityksen vastaisista käytännöistä johtuvat maineriskit ja toimitusketjuun liittyvät keskipitkän aikavälin liiketoimintariskit voivat pienentyä ja vähittäiskauppiaat saattavat saada tuotteista myöhemmin parempia hintoja. Tehokkuuden havaitusta parantumisesta saatavat tuotot voidaan jakaa vähittäiskauppiaiden kanssa sopimuksen perusteella.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i26) Sellaisten oman merkin tuotteiden myynnin prosenttiosuus, jotka ovat peräisin toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin i27) Kyseisten ohjelmien edustama ympäristönsuojelun taso i28) Tavoiteltu osallistuvien toimittajien prosenttiosuus tuoteryhmissä, joissa toteutetaan toimittajien toiminnan parantamiseen tähtäävää ohjelmaa i29) Sellaisten tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myynnistä on peräisin toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin

b17) Tietyssä tuoteryhmässä oman merkin tuotteiden myynnistä 100 prosenttia on peräisin tuotteista, jotka hankitaan toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin.

3.2.6   Tutkimus- ja kehitysyhteistyö laajan toimitusketjujen kehittämisen ja innovoinnin edistämiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on tehdä muiden sidosryhmien kanssa strategista yhteistyötä innovatiivisten vaihtoehtojen määrittämiseksi ja kehittämiseksi toimitusketjujen parantamiseen ja laajasti hyväksyttyjen ympäristöstandardien kehittämiseksi.

Soveltaminen

Mikä tahansa suuri vähittäiskauppias, jolla on oman merkin toimitusketjuja, voi tehdä yhteistyötä tutkimuslaitosten ja konsulttiyritysten kanssa toimitusketjujen kestävyyden parantamiseksi. Vähittäiskauppiaat saattavat haluta keskittyä tutkimus- ja kehitystoiminnassa tuoteryhmiin, joissa ei vielä ole kaupallisesti kannattavia ja laajalti hyväksyttyjä parannusvaihtoehtoja. Tätä toimintatapaa voidaan pitää investointina sen varmistamiseen, että toimitusketjut ovat kestäviä ja taloudellisesti kilpailukykyisiä.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkit huippuosaamisesta
i30) Kestäviä toimitusketjuja koskevaan tutkimukseen käytetyt varat (ilmaistuna suhteessa liikevaihtoon) i31) Laadullinen arviointi siitä, onko tutkimus kohdennettu innovatiivisiin, skaalautuviin ja suuria mahdollisuuksia tarjoaviin parannusvaihtoehtoihin i32) Erityiset ympäristönsuojelussa tapahtuneet parannukset, joiden voidaan katsoa johtuvan tutkimustulosten toteuttamisesta käytännössä	—

3.2.7   Edistyksellisten ympäristöystävällisten tuotteiden edistäminen

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on edistää edistyksellisiä ja sertifioituja ympäristöystävällisiä tuotteita. Tiedotuskampanjat, hankinnat, hinnoittelu, sijoittelu myymälöissä ja mainonta ovat tärkeitä osatekijöitä tässä menetelmässä, jota voidaan toteuttaa tehokkaasti kehittämällä ympäristöystävällisiä oman merkin tuotesarjoja.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat hankkia edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita ja kannustaa kuluttajia käyttämään niitä. Suuret vähittäiskauppiaat voivat toteuttaa menetelmää laajemmin kehittämällä ympäristöystävällisiä oman merkin tuotesarjoja. Edelläkävijätuotteiden sertifioinnista toimittajille aiheutuvat kustannukset voidaan siirtää vähittäiskauppiaille. Ympäristöystävällisistä sertifioiduista edelläkävijätuotteista voi saada myös huomattavasti paremman hinnan ja suuremman katteen kuin muista. Oman merkin ympäristöystävälliset tuotesarjat myös todennäköisesti parantavat vähittäiskauppiaan oman merkin kokonaismyyntiä myönteisen sädekehävaikutuksen kautta.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i33) Edistyksellisten ja esimerkillisten standardien mukaisesti sertifioidussa tuoteryhmässä saavutetun myynnin prosenttiosuus i34) Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa tarjotaan edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita i35) Laaja oman merkin ympäristöystävällinen tuotesarja (k/e)

b18) Elintarvikkeiden tuoteryhmissä myydyistä tuotteista 10 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti. b19) Myydyistä puuvillatuotteista 50 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti. b20) Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuoteryhmissä myydyistä tuotteista 10 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty kolmannen osapuolen todentama virallinen ISO:n tyypin I määritelmän mukainen ympäristömerkki.

3.3   Kuljetus ja logistiikka

3.3.1   Ympäristöä säästävät hankinnat ja kuljetuspalvelujen tarjoajia koskevat ympäristövaatimukset

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on sisällyttää kolmansien osapuolten tarjoamien kuljetus- ja logistiikkapalvelujen hankintaan ympäristönsuojelun tasoa ja raportointia koskevia vaatimuksia, kuten vaatimuksia tässä asiakirjassa kuvattujen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen toteuttamisesta.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat ostavat ainakin osan kuljetus- ja logistiikkatoimistaan ulkopuolisilta palveluntarjoajilta ja voivat tehdä ostopäätöksiään tehokkuus- tai ympäristökriteerien perusteella. Kuljetusten ja logistiikan tehostaminen joka tapauksessa vähentää toimintakustannuksia ja edellyttää tehokasta seurantaa ja raportointia. Tehokkaat ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat saattavat voida tarjota vähittäiskauppiaille edullisempia palveluja.

Pienet vähittäiskaupan yritykset ovat yleensä riippuvaisia ulkopuolisista palveluntarjoajista.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkit huippuosaamisesta
i36) Niiden kuljetuspalvelujen tarjoajien prosenttiosuus, jotka on sertifioitu ympäristöasioihin liittyvien standardien mukaisesti (sisältää raportointiohjelmiin rekisteröitymisen) i37) Niiden kuljetuspalvelujen tarjoajien prosenttiosuus, jotka noudattavat erityisiä ympäristövaatimuksia tai tässä asiakirjassa kuvattuja ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja	b21) Kuljetus- ja logistiikkapalvelujen tarjoajista 100 prosenttia noudattaa jotakin seuraavista: i) kolmannen osapuolen todentamia ympäristöasioihin liittyviä standardeja; ii) erityisiä ympäristövaatimuksia; iii) tässä asiakirjassa kuvattuja ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja.

3.3.2   Kaikkien kuljetus- ja logistiikkatoimien tehokkuutta koskeva seuranta ja raportointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on raportoida kaikkien ensisijaisten toimittajien, jakelukeskusten, vähittäiskauppiaiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisten kuljetus- ja logistiikkatoimien tehokkuudesta ja ympäristönsuojelun tasosta seuraamalla organisaation sisäisiä toimintoja ja ulkopuolisten palveluntarjoajien toimittamia tietoja.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voivat soveltaa kaikki vähittäiskauppiaat. Organisaation itsensä suorittamista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoiminen koskee ainoastaan suuria vähittäiskauppiaita. Tehokas seuranta ja raportointi edellyttävät pieniä investointeja tarvittaviin tietotekniikkajärjestelmiin ja hallintaan, mutta niiden avulla voidaan tunnistaa keinoja tehostaa kuljetuksia ja logistiikkaa.

Pienet yritykset voivat käyttää päästöjen arviointiin perustietoja eri kuljetusmuotojen keskimääräisistä päästökertoimista.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i38) Kuljetus- ja logistiikkatoimien vuotuiset päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina i39) Päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä tai kuormalavaa kohden i40) Onko kaikista olennaisista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoitu seuraavat tiedot: i) km/tonnikilometrien (tkm) lukumäärä ja prosenttiosuus eri kuljetusmuodoissa; ii) päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua tonnia, kuutiometriä tai kuormalavaa kohden. i41) Onko kaikista organisaation itsensä suorittamista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoitu seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot: i) kuorma-autojen kuormitusaste (prosenttia suurimmasta sallitusta painosta tai hyötykuormasta); ii) päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden.

b22) Kaikista, myös ulkopuolisten palveluntarjoajien suorittamista, ensisijaisten toimittajien, vähittäismyymälöiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisistä kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoidaan seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot: i) eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet; ii) päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä tai kuormalavaa kohden. b23) Kaikista organisaation itsensä suorittamista ensisijaisten toimittajien, vähittäismyymälöiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisistä kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoidaan seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot: i) kuorma-autojen kuormitusaste (prosenttia suurimmasta sallitusta painosta tai hyötykuormasta); ii) päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden.

3.3.3   Kuljetusten tehokkuuden huomioiminen hankintapäätöksissä ja pakkausten suunnittelussa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa kuljetusten tehokkuus huomioon hankintapäätöksissä ja pakkausten suunnittelussa eri alueilta hankittuja tuotteita koskevien elinkaariarviointien perusteella ja suunnittelemalla tuotteiden pakkaukset niin, että kuljetusyksiköt saadaan pakattua mahdollisimman tiheästi.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voivat soveltaa suuret vähittäiskauppiaat, joilla on oman merkin tuotesarjoja. Toimintatavan soveltaminen riippuu pitkälti tuotteiden ja lähteiden sijainnista, ja siihen liittyy useita hankinnan osatekijöitä. Pakkausten osalta tavaroiden pakkaaminen entistä tiheämmin voi parantaa kuljetusten tehokkuutta merkittävästi ja siten pienentää kuljetuskustannuksia.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i39) Päästöt kg hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden i42) Kuljetusten liikennemuotojakauma i43) Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa hankinta- tai pakkausmenettelyä on muutettu nimenomaan kuljetusten ja logistiikan sekä elinkaaren ympäristövaikutusten pienentämiseksi i44) Pakkauksiin tehtävien parannusten järjestelmällinen toteuttaminen mahdollisimman suuren tiheyden saavuttamiseksi ja kuljetusten ja logistiikan tehokkuuden parantamiseksi (k/e)

b24) Pakkauksiin tehdään järjestelmällisesti parannuksia mahdollisimman suuren tiheyden saavuttamiseksi sekä kuljetusten ja logistiikan tehokkuuden parantamiseksi.

3.3.4   Tehokkaampiin kuljetusmuotoihin siirtyminen

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on siirtyä käyttämään tehokkaampia kuljetusmuotoja, etenkin rautatiekuljetuksia, vesiliikennettä ja suurempia kuorma-autoja, sekä minimoida lentorahdin käyttö mahdollisimman suurelta osalta kuljetusmatkaa. Siirtymismahdollisuudet saattavat rajoittua ensisijaiseen jakeluun toimittajan jakelukeskuksista vähittäiskauppiaan jakelukeskuksiin, kun otetaan huomioon, että matkan ensimmäiset ja viimeiset kilometrit edellyttävät usein maantiekuljetusta. Näin ollen siirtyminen muodosta toiseen edellyttää jakeluverkostojen optimointia, jotta ne mahdollistavat intermodaalikuljetukset (esim. jakelukeskusten sijoittaminen toimipaikkoihin, joista on yhteys rautatie- ja vesiliikenneverkostoon). Tähän menetelmään sisältyy myös suurempiin kuorma-autoihin ja kaksikerroksisiin perävaunuihin siirtyminen, sillä suuret kuorma-autot ovat huomattavasti pieniä tehokkaampia. Siirtyminen kuljetusmuodosta toiseen saattaa vaikuttaa myös tuotehankintapäätöksiin, jos kuljetus muodostaa merkittävän osan tuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksista (kun otetaan huomioon kaikki olennaiset elinkaaren aikana aiheutuvat vaikutukset).

Taulukko 3.9

Kuljetusmuotojen paremmuusjärjestys ympäristön kannalta (paras ensin)

Sija	Kuljetusmuoto
1	Tavarajuna
2	Valtamerilaiva
3	Sisävesialus
4	Suuri kuorma-auto
5	Keskikokoinen kuorma-auto
6	Pieni kuorma-auto
7	Rahtilentokone

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat pyrkiä käyttämään vähemmän saastuttavia kuljetusmuotoja etenkin ajoneuvojen koon suhteen, ja useimmat suuret yritykset voivat siirtyä hoitamaan ainakin osan ensisijaisesta jakelustaan maantiekuljetusten sijaan rautateitse tai vesitse. Jotta vähittäiskaupan tavarakuljetuksissa voitaisiin siirtyä laajasti maantiekuljetuksista rautateiden ja sisävesiväylien käyttöön, kansallisia rautatie- ja vesiväyläinfrastruktuureja on parannettava ja alan toimijoiden rajat ylittävää koordinointia lisättävä. Tämän vuoksi kansallinen liikenneinfrastruktuuri ja -politiikka (esim. tienkäytön hinnoittelu) saattaa vaikuttaa merkittävästi vähittäiskauppiaiden mahdollisuuksiin toteuttaa parannuksia ja tehdä päätöksiä kuljetusmuodoista.

Toimintatapaa ei voida soveltaa pieniin yrityksiin, paitsi jos tietyille tuotteille voidaan hankinnan yhteydessä valita tehokkaampi kuljetusmuoto.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkit huippuosaamisesta
i45) Määritellyillä tehokkaammilla kuljetusmuodoilla suoritettujen kuljetusten prosenttiosuus tuotteiden yhteenlasketusta kuljetuksesta (tkm) ensisijaisilta toimittajilta myymälöihin i46) Määriteltyjen tehokkaampien kuljetusmuotojen prosenttiosuus kansainvälisistä kuljetuksista (tkm)	b25) Myynnin arvossa mitattuna yli 50 prosenttia ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä sisämaankuljetuksista suoritetaan vesitse tai rautateitse (infrastruktuurin sen salliessa). b26) Myynnin arvossa mitattuna yli 99 prosenttia ulkomaankuljetuksista suoritetaan laivalla.

3.3.5   Jakeluverkoston optimointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on optimoida jakeluverkosto toteuttamalla järjestelmällisesti seuraavista vaihtoehdoista kaikkein tehokkaimpia: i) strategiset keskukset, jotka mahdollistavat kuljetukset rautateitse ja vesitse, ii) yhteenlastauspisteet ja iii) suorat reitit.

Soveltaminen

Toimintatapaa voivat soveltaa suuret vähittäiskauppiaat, joilla on omia kuljetus- ja logistiikkapalveluja, sekä ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat, etenkin silloin, kun tuotteita hankitaan pitkien matkojen päästä. Toimintatapa ei edellytä merkittäviä investointeja. Uusien rautatie- ja vesiväyläverkostoihin yhdistettyjen keskusten rakentaminen edellyttää kuitenkin merkittäviä investointeja. Molemmissa tapauksissa parannettu lastaustehokkuus ja tehokkaampien kuljetusmuotojen käyttäminen pitkillä kuljetusreiteillä voi pienentää toimintakustannuksia merkittävästi.

Toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i39) Päästöt kg hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden i47) Käytössä olevien strategisten keskusten, yhteenlastauspisteiden tai suorien kuljetusreittien lukumäärä i48) Kuljetuksista ja logistiikasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen vähennys määriteltyjen jakeluverkoston parannustoimien toteuttamisen ansiosta i49) Kuljetus- ja logistiikkatoimien ulkoistaminen ulkopuoliselle palveluntarjoajalle, jolla on optimoitu jakeluverkosto (k/e) i50) Jakeluverkostojen järjestelmällinen optimointi strategisten keskusten, yhteenlastauksen ja suorien reittien avulla (k/e)

b27) Jakeluverkostoja on järjestelmällisesti optimoitu strategisten keskusten, yhteenlastauksen ja suorien reittien avulla.

3.3.6   Reittien suunnittelun optimointi, telematiikan hyödyntäminen ja kuljettajien koulutus

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on tehdä toiminnasta mahdollisimman tehokasta reittien tehokkaan suunnittelun, telematiikan hyödyntämisen ja kuljettajien kouluttamisen avulla. Reittien tehokkaaseen suunnitteluun sisältyy myymälöiden jakeluajoneuvojen lastaaminen paluumatkalle jätteellä ja toimittajille tarkoitetuilla toimituksilla jakelukeskuksiin sekä yöjakelun hyödyntäminen liikenneruuhkien välttämiseksi.

Soveltaminen

Toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin tuotteisiin, joita toimitetaan suurille vähittäiskauppiaille, joilla on omat kuljetus- ja logistiikkapalvelunsa, sekä ulkopuolisiin kuljetuspalvelujen tarjoajiin. Kuljettajien kouluttamisella saavutetaan yleensä 5 prosentin polttoainesäästö. Reittien optimointi saattaa edellyttää merkittäviä tietotekniikkainvestointeja. Se saattaa kuitenkin myös pienentää pääomasijoituskustannuksia (kuorma-autoja tarvitaan vähemmän) ja vähentää merkittävästi toimintakustannuksia (polttoainekustannukset).

Toimintatapaa voidaan soveltaa pienissä yrityksissä, jos niillä on omat kuljetusajoneuvot (esim. jakeluautot).

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i39) Päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden i51) Kuljetuskaluston keskimääräinen lastaustehokkuusprosentti (määrän tai massan kantokyky) tai kuljetuskaluston keskimääräinen tyhjänäajoprosentti (kuorma-auton kilometrit) tai kuljetuskaluston keskimääräiset päästöt grammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden i52) Niiden kuljettajien prosenttiosuus, jotka osallistuvat jatkuvaan tehokasta ajotapaa koskevaan koulutukseen i53) Kuljettajille tarkoitetun, tehokasta ajotapaa koskevan kannustinjärjestelmän käyttö (k/e) i54) Kuljetuksista ja logistiikasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen vähennys määriteltyjen vaihtoehtojen toteuttamisen ansiosta (kuten jätteen tai toimittajille tarkoitettujen toimitusten paluukuljetukset, telematiikka, kuljettajien koulutus ja kannustinjärjestelmät sekä kuljetukset ruuhka-aikojen ulkopuolella) i55) Reittien järjestelmällinen optimointi hyödyntämällä jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettamista myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikkaa ja toimitusten suorittamista laajemmin eri aikoina (k/e)

b28) Kuljettajista 100 prosenttia osallistuu jatkuvasti tehokasta ajotapaa koskevaan koulutukseen, tai käytössä on kuljettajille tarkoitettu, tehokasta ajotapaa koskeva kannustinjärjestelmä. b29) Reittejä optimoidaan järjestelmällisesti hyödyntämällä jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettamista myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikkaa ja toimitusten suorittamista laajemmin eri aikoina.

3.3.7   Maantieajoneuvojen ympäristövaikutusten minimoiminen hankintapäätösten ja jälkiasennusten avulla

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on minimoida maantieajoneuvojen ympäristövaikutukset hankintapäätösten ja jälkiasennusten avulla. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivien ajoneuvojen, tehokkaiden ja vähäpäästöisten ajoneuvojen sekä hiljaisten ajoneuvojen hankkimista, aerodynamiikkaan tehtäviä muutoksia ja alhaisen vierintävastuksen renkaiden käyttöä.

Soveltaminen

Toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin tuotteisiin, joita toimitetaan suurille vähittäiskauppiaille, joilla on omat kuljetus- ja logistiikkapalvelunsa, sekä ulkopuolisiin kuljetuspalvelujen tarjoajiin. Jos ajoneuvoilla ajetaan pitkiä matkoja suurilla nopeuksilla (> 80 km/h), pienten aerodynamiikan muuttamiseen tehtävien investointien sekä suurempien aerodynaamisempiin vetoyksiköihin ja perävaunuihin tehtävien investointien takaisinmaksuajat ovat enintään kaksi vuotta. Myös alhaisen vierintävastuksen renkaiden asentamiseen tehtävän investoinnin takaisinmaksuaika on samaa luokkaa. Vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivat ajoneuvot edellyttävät huomattavasti suurempia investointeja.

Toimintatapaa voidaan soveltaa pienissä yrityksissä, jos niillä on omat kuljetusajoneuvot (esim. jakeluautot).

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i56) l/100 km (ajoneuvon polttoaineenkulutus) tai päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden i57) Eri Euro-luokkien mukaisten ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta i58) PIEK-melustandardin tai vastaavien yökuljetukset mahdollistavien standardien mukaisten ajoneuvojen, perävaunujen ja lastauslaitteiden prosenttiosuus i59) Vaihtoehtoisilla polttoaineilla, kuten maakaasulla, biokaasulla tai sähköllä, toimivien ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta i60) Alhaisen vierintävastuksen renkailla varustettujen ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta i61) Sellaisten ajoneuvojen ja perävaunujen prosenttiosuus kuljetuskalustosta, joiden aerodynamiikka on suunniteltu tai tehty muutostöillä paremmaksi

b30) Kuorma-autoista 100 prosenttia on Euro V -luokan (17) mukaisia ja niiden raskaan liikenteen polttoaineenkulutus on alle 30 litraa sataa kilometriä kohden. b31) Kuorma-autoista, perävaunuista ja lastauslaitteista 100 prosenttia on PIEK-melustandardin tai vastaavien yökuljetukset mahdollistavien standardien mukaisia. b32) Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttö (maakaasu, biokaasu ja sähkö). b33) Ajoneuvoista 100 prosenttiin on asennettu alhaisen vierintävastuksen renkaat. b34) Ajoneuvoista ja perävaunuista 100 prosenttia on suunniteltu tai tehty muutostöillä aerodynamiikaltaan paremmiksi.

3.4   Jätehuolto

3.4.1   Elintarvikejätteen minimointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa huomioon ympäristöystävälliset käytännöt elintarvikejätteen syntymisen estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi seuranta, auditointi, etusijajärjestysten asettaminen, logistiikkakysymykset, paremmat säilytysmenetelmät, lämpötilan ja ilmankosteuden säätö myymälöissä, jakelukeskukset ja jakeluautot, henkilöstön kouluttaminen, elintarvikelahjoitukset ja kuluttajaneuvonta. Lisäksi kaatopaikkojen käyttöä ja elintarvikejätteen polttamista voidaan välttää jätteiden mädättämisen avulla.

Soveltaminen

Tämä on kustannustehokas toimenpide, jota voivat soveltaa kaikenkokoiset elintarvikkeiden vähittäiskauppiaat kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioissa saatetaan kuitenkin noudattaa toimintalinjoja, joilla pyritään estämään/rajoittamaan elintarvikkeiden lahjoittamista.

Kaikki pienet yritykset voivat toteuttaa ehkäiseviä toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen estämiseksi. Hallintomenoja tasapainottaisivat tuotehävikin ja jätemäärän pienenemisestä saatavat kustannussäästöt.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i62) Elintarvikejätteen määrä kilogrammoina tai tonneina (absoluuttinen arvo) neliömetriä tai liikevaihdon miljoonaa euroa kohden i63) Syntyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus hankittujen elintarvikkeiden kokonaismäärästä i64) Sellaisten elintarvikkeiden määrä kilogrammoina tai tonneina, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyysjärjestöille viimeisen suositeltavan myyntipäivän jälkeen mutta ennen viimeistä käyttöpäivää i65) Hyötykäyttöön, kuten mädättämiseen, toimitetun elintarvikejätteen määrä kilogrammoina i66) Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin toimitetun elintarvikejätteen määrä kilogrammoina

b35) Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin ei päädy lainkaan elintarvikejätettä.

3.4.2   Jätehuollon huomioiminen vähittäiskauppiaiden toiminnassa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on noudattaa toiminnassa sellaisia jätehuollon käytäntöjä, joissa on etusijalla jätteen syntymisen estäminen. Parhaita käytäntöjä ovat esimerkiksi seuraavat:

—

Sisäiset hallintokäytännöt: — jätteiden lajittelu ja erityiskäsittely uudelleenkäyttöä varten: tiivistys, paperi- ja muovijätteen briketointi, elintarvikejätteen jäähdytys jne.; — jätteen synnyn seuranta; — pakkausmateriaalien käsittely, jotta niitä voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi kuormalavoina ja muovilaatikkoina toimittajien toiminnassa, jakelukeskuksissa, esillepanossa myymälöissä sekä kotiinkuljetuksissa; — henkilöstön kouluttaminen.

—

Organisaation hallintokäytännöt: — myymälöissä syntyvän jätteen seuranta jätteen lajin ja lopullisen käsittelypaikan mukaan; — paluulogistiikan soveltaminen (uudelleenkäytettävien tai kierrätettävien) pakkausmateriaalien, sähkö- ja elektroniikkaromun sekä muun jätteen (kuten vaarallisten jätteiden) hallintaan; kuljetukset toimittajille, käsittelylaitoksiin ja/tai jakelukeskuksiin; — paikallisten ja/tai alueellisten jätehuoltokumppanuuksien solmiminen; — kuluttajille tiedottaminen jätteiden vastuullisesta käsittelystä kotitalouksissa.

Soveltaminen

Kuvatut menetelmät koskevat kaikkia vähittäiskauppiaita. Parhaiden toimintatapojen olisi sovelluttava vähittäiskauppiaille, joilla on useita myymälöitä ja jakelukeskuksia. Resurssien kohdentaminen jätteen määrän tehokkaaseen vähentämiseen on taloudellisesti perusteltua. Suurten erien kuljettaminen takaisin jakelukeskuksiin mahdollistaisi käsittelykustannusten pienentämisen verrattuna paikallis- tai myymälätasolla neuvoteltuihin kustannuksiin.

Pienten yritysten, joissa syntyy paljon jätettä, olisi kohdennettava resurssejaan jätehuollon hyviin käytäntöihin ja koulutettava henkilöstöään niiden suhteen.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i67) Kierrätys- ja uudelleenkäyttöasteet	b36) Myymälässä on käytössä jätehuoltojärjestelmä, jonka tavoitteena on kierrättää tai käyttää uudelleen 100 prosenttia ryhmä- eli sekundaaripakkausmateriaaleista.

3.4.3   PET- ja PE-pullojen sekä käytettyjen tuotteiden palautusjärjestelmät

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on esimerkiksi käyttää PET- ja PE-pullojen takaisinottojärjestelmiä ja sisällyttää ne yrityksen logistiikkajärjestelmään.

Soveltaminen

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voivat soveltaa elintarvikkeiden vähittäiskauppiaat ja etenkin suuret myymäläketjut. Toimintatapa edellyttää resursseja, ylläpitoa ja laitteita. Eräissä maissa toimintatapa on jo pakollinen (esim. Alankomaissa, Ruotsissa ja Saksassa).

Pienissä yrityksissä palautusjärjestelmän päivittäinen toiminta edellyttää lisäresursseja.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i68) Kuluttajien palauttamien pullojen prosentuaalinen kierrätysaste suhteessa palautuskelpoisten pullojen myyntiin	b37) Kuluttajat palauttavat 80 prosenttia pantittomista tai 95 prosenttia pantillisista pulloista.

3.5   Julkaisuihin käytettävän paperin määrän vähentäminen ja sertifioidun tai uusiopaperin käyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on pienentää ympäristövaikutuksia vähentämällä materiaalien kulutusta, esimerkiksi optimoimalla paperin käyttö kaupallisiin julkaisuihin tai käyttämällä ympäristöystävällisempää paperia.

Soveltaminen

Tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan noudattamisesta voivat hyötyä kaikki vähittäiskauppiaat ja etenkin suuret ketjut, jotka tuottavat suuria määriä painettuja kaupallisia julkaisuja. Hyvin toteutetuilla paperinkulutuksen vähentämiseen tähtäävillä käytännöillä voidaan vähentää kustannuksia.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit	Vertailuesimerkit huippuosaamisesta
i69) Sertifioidun paperin prosenttiosuus käytetystä paperista i70) Käytetyn paperin neliömassa i71) Päällystetyn paperin prosenttiosuus i72) EMAS- tai ISO 14001 -sertifioitujen painotalojen prosenttiosuus	b38) Paperista 100 prosenttia on sertifioitua/uusiopaperia. b39) Paperin neliömassa on alle 49 gr/m2. b40) Paperista alle 10 prosenttia on päällystettyä. b41) Painotaloista 100 prosenttia on EMAS- tai ISO 14001 -sertifioituja.

3.6   Sadeveden keruu ja uudelleenkäyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on kerätä sadevettä katoilta ja pysäköintialueilta sekä käyttää se uudelleen ja/tai imeyttää paikan päällä.

Soveltaminen

Toimintatapaa voivat noudattaa sellaiset vähittäiskauppiaat, jotka omistavat rakennuksensa ja/tai pysäköintialueensa ja sijaitsevat toimipaikassa, jossa on toimintatavan kannalta oikeat edellytykset. Ilmasto-olot ja kuntien sadevedenkeruujärjestelmät voivat vaikuttaa menetelmän soveltamiseen. Toimenpide on kallis.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i73) Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää (k/e)	b42) Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää.

3.7   Kertakäyttöisten muovikassien käytön ehkäiseminen tai muut kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttavat toimenpiteet

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen erilaisilla kampanjoilla ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi muovikassien poistaminen, vastuullinen mainonta ja parhaiden ohjeiden antaminen kuluttajille.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat soveltaa toimintatapaa. Säännökset ja määräykset ovat usein tärkein toimintatavan noudattamista edistävä tekijä.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta
i74) Kassoilla saatavilla olevien kertakäyttömuovikassien lukumäärä	b43) Kassoilla ei ole saatavilla lainkaan kertakäyttömuovikasseja.

4.   SUOSITELLUT KESKEISET ALAKOHTAISET YMPÄRISTÖINDIKAATTORIT

Indikaattori	Yleiset mittayksiköt	Lyhyt kuvaus	Suositettu seurannan vähimmäistaso	Asiaan liittyvä keskeinen indikaattori asetuksessa (EY) N:o 1221/2009 olevan liitteen IV (C osan 2 kohdan) mukaan	Vertailuesimerkki huippuosaamisesta ja siihen liittyvä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa
ENERGIATEHOKKUUS
1. Energian ominaiskulutus	kWh/m2/v	Energiankulutus (sähkö, lämpö ja muut polttoaineet) myyntipinta-alan yksikköä ja vuotta kohden. Huomautukset: — Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta ei tule vähentää määrästä. — Myyntipinta-alan määrittämisessä (korkeuden ja muiden teknisten parametrien mukaan) voidaan käyttää korjauskertoimia. Vähittäiskauppiaan olisi määriteltävä ”myyntipinta-ala”. — Aukioloajat huomioon ottavaa korjausta ei suositella. Vuotuinen energiankulutus olisi raportoitava.	Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu yksikkö ja koko organisaatio (yhteenlaskettu arvo) Eniten energiaa kuluttavat prosessit: lämmitys, jäähdytyksen sähkönkulutus (tarvittaessa) ja muu sähkönkulutus	Energiatehokkuus	Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on enintään 0 kWh/m2/v, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan hyödyntää. Muussa tapauksessa taso voi olla enintään 40 kWh/m2/v uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2/v olemassa olevissa rakennuksissa. (Ks. parhaat toimintatavat 3.1.1, 3.1.2, 3.1.3, 3.1.4.)
2. Jäähdytyksen (lineaarinen) energian ominaiskulutus	kWh/m/v	Jäähdytysjärjestelmän energiankulutus kylmäkalusteiden juoksumetriä ja vuotta kohden. Huomautukset: — Ei sovelleta myymälöissä, joissa ei ole kylmäkalusteita, kuten muita tuotteita kuin elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa.	Myymälä (toimipaikka)	Energiatehokkuus	Keskusjäähdytyksen energian (lineaarinen) ominaiskulutus on 3 000  kWh/m/v. (Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)
3. Valaistuksen tehotiheys	W/m2	Valotarpeen (perusvalaistus ja tuotteiden esittely) täyttämiseksi asennettu valaistusteho myyntipinta-alan yksikköä ja vuotta kohden. Huomautukset: — Indikaattori liittyy myymälän suunnittelu- ja myyntikonseptiin, ja sitä voidaan soveltaa kaikenkokoisiin ja kaikentyyppisiin vähittäiskauppoihin. — Myyntipinta-alan määrittämisessä (korkeuden ja muiden teknisten parametrien mukaan) voidaan käyttää korjauskertoimia. Vähittäiskauppiaan olisi määriteltävä ”myyntipinta-ala”. — Luumenia neliömetriä kohden on hyvä tekninen indikaattori, mutta ympäristönsuojelun taso olisi mitattava wateissa neliömetriä kohden. — Voi vaihdella myymälän sisällä (alueittain) ja vuorokauden aikana (ajanjaksoittain).	Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu taso Tarvittaessa myymälän alueiden ja vuorokauden ajan mukaan	Energiatehokkuus	Asennettu valaistusteho on valintamyymälöissä alle 12 W/m2 ja erikoisliikkeissä alle 30 W/m2 . (Ks. paras toimintatapa 3.1.7.)
4. Energiankulutuksen seuranta	%	Energianhallintajärjestelmän puitteissa seurattujen myymälöiden prosenttiosuus. Huomautukset: — Seurannan tulisi kattaa kaikki myymälät ja tärkeimmät prosessit. — Tietoa olisi annettava mahdollisista käytössä olevista vertailumenetelmistä.	Myymälä (toimipaikka) Prosessi	Energiatehokkuus	Seuranta kattaa 100 prosenttia myymälöistä ja prosesseista. Käytössä on vertailumenetelmiä. (Ks. parhaat toimintatavat 3.1.5 ja 3.1.8.)
5. Kylmäainevuotojen prosenttiosuus	%	Kylmäainehävikki suhteessa laitteiston kylmäaineen kokonaistarpeeseen. Huomautukset: — Koskee suuria elintarvikkeiden kylmäsäilytykseen tarkoitettuja laitteistoja (keskitetyt järjestelmät). — On suositeltavaa laskea osuus vuotuisten kylmäainehankintojen perusteella. — Ei ole ympäristönsuojelun kannalta olennaista laitteistoissa, joissa käytetään luonnollisia kylmäaineita.	Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu yksikkö ja koko organisaatio (yhteenlaskettu arvo) Kylmäainelajien mukaan	Päästöt	— (Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)
6. Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden prosenttiosuus	%	Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden osuus kaikista kylmäkalusteita sisältävistä myymälöistä prosentteina ilmaistuna. Huomautukset: — Koskee elintarvikkeita myyviä vähittäiskauppoja, joissa käytetään kylmäkalusteita.	Organisaatio	Päästöt	Luonnolliset kylmäaineet ovat yleisesti käytössä. (Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)
TOIMITUSKETJUN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASO
7. Toimitusketjun parantamiseen tähtäävien ohjelmien järjestelmällinen toteuttaminen kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä	(k/e)	Indikaattori kertoo, toteutetaanko toimitusketjun parantamiseen tähtääviä ohjelmia järjestelmällisesti kaikkien ensisijaisten tuoteryhmien osalta. Huomautukset: — Koskee kaikenkokoisia vähittäiskauppiaita. — Pienten yritysten osalta tällä tarkoitetaan ympäristöä säästävien hankintojen tekemistä ja ympäristöystävälliseen kuluttamiseen kannustamista. — Suuret vähittäiskauppiaat, jotka myyvät omien merkkien tuotteita, voivat sisällyttää toimitusketjun kestävyyden liiketoimintastrategiaansa laajemmin.	Organisaation taso, toimitusketjun mukaan	Toimitusketjun ympäristönsuojelun tason parantaminen kattaa seuraavat indikaattorit:   Energiatehokkuus   Materiaalitehokkuus   Vesi   Jätteet   Biologinen monimuotoisuus   Päästöt	Toimitusketjun parantamiseen tähtääviä ohjelmia toteutetaan järjestelmällisesti kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä. (Ks. paras toimintatapa 3.2.1.)
8. Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen järjestelmällinen arviointi (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla)	(k/e)	Tämä indikaattori koskee toimitusketjun ympäristövaikutusten arviointia ja tehokkaiden toimitusketjun parannusmenetelmien tunnistamista. Huomautukset: — Arvioiduista tuotteista voidaan raportoida seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavilla: ympäristölle elinkaaren aikana aiheutuva kuormitus (CO2-ekv., kg SOx-ekv., kg VOC-ekv., kg 1,4-diklooribentseeniekv., kg Sb-ekv., vedenkulutus (m3), kg PO4-ekv.), biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat paineet ja toimipaikkakohtaiset vesivaroihin kohdistuvat paineet ilmaistuna tuotemassaa tai, jos se antaa tarkemman kuvan, toimintayksikköä kohden. — Tuotteet, joita myydään paljon, olisi katsottava keskeisiksi tuotteiksi ja asetettava arvioinnissa etusijalle.	Organisaation taso, toimitusketjun mukaan	Toimitusketjun ympäristönsuojelun tason parantaminen kattaa seuraavat indikaattorit:   Energiatehokkuus   Materiaalitehokkuus   Vesi   Jätteet   Biologinen monimuotoisuus   Päästöt	Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi on järjestelmällistä (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla). (Ks. paras toimintatapa 3.2.2.)
9. Tuotteiden parantamisaste	Määrätyn ympäristönsuojelun tason mukaisesti sertifioitujen tuotteiden prosenttiosuus myynnistä	Tässä yhteydessä olisi huomioitava seuraavassa luetellut asteet. Seuraavien tuotteiden prosenttiosuus myynnistä: — tuotteet, joilla on kolmannen osapuolen myöntämä ympäristösertifikaatti; — oman merkin tuotteet, jotka täyttävät vähittäiskauppiaan määrittämät ympäristövaatimukset; — elintarvikkeet, joilla on luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti; — puuvilla, jolla on luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti; — muut tuotteet kuin elintarvikkeet, joille on myönnetty ympäristömerkki.	Organisaation taso, tuoteryhmän mukaan	Ympäristöstandardit koskevat seuraavia indikaattoreita:   Energiatehokkuus   Materiaalitehokkuus   Vesi   Jätteet   Biologinen monimuotoisuus   Päästöt	Yksittäisen tuoteryhmän tuotteista 100 prosenttia on sertifioitu kolmannen osapuolen ympäristöstandardien mukaisesti. Yksittäisessä tuoteryhmässä myydyistä oman merkin tuotteista 100 prosenttia täyttää vähittäiskauppiaan määrittämät ympäristövaatimukset. Elintarvikkeiden tuoteryhmien myynnistä 10 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti. Puuvillaan myynnistä 50 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti. Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuoteryhmien myynnistä 10 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty virallinen (ISO:n tyypin I mukainen) ympäristömerkki. (Ks. parhaat toimintatavat 3.2.2, 3.2.3, 3.2.4, 3.2.5, 3.2.6 ja 3.2.7.)
KULJETUKSEN JA LOGISTIIKAN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASO
10. Kuljetusten energian ominaiskulutus	MJ/tkm	Suora polttoaineesta johtuva energiankulutus kuljetettua tonnikilometriä kohden kaikkien kuljetusten osalta sekä kuljetusmuodoittain eri muotojen vertailua varten. Huomautukset: — Perustuu polttoaineen energiasisältöön. — Sähkövoiman osalta perustuu sähköntuotannon primäärienergiaan (esim. kerrotaan 2,7:llä).	Organisaation taso Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan	Energiatehokkuus Materiaalitehokkuus	— (Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)
11. Kuljetusten kasvihuonekaasujen ominaispäästöt (tuotteiden määrää ja kuljetusetäisyyttä kohden)	kg CO2-ekv./tkm	Antaa kuvan kuljetusten ympäristötehokkuudesta. Huomautukset: — Perustuu fossiilisten polttoaineiden osalta välittömiin poltosta aiheutuviin sekä välillisiin polttoaineen tuotannosta ja jalostuksesta aiheutuviin päästöihin. — Perustuu sähkön osalta kansallisiin sähköntuotannon keskimääräisiin kasvihuonekaasujen ominaispäästöihin. — Perustuu biopolttoaineiden osalta asianmukaisen energialähteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan elinkaariarvioon.	Organisaation taso Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan Polttoainelajin mukaan	Materiaalitehokkuus Päästöt	— (Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)
12. Kuljetusten kasvihuonekaasujen ominaispäästöt (tuotteiden määrää kohden)	kg CO2-ekv./toimitettu m3 (tai kuormalava) kg CO2-ekv./tonni toimitettuja tuotteita	Antaa kuvan kuljetusten lopullisesta ympäristövaikutuksesta. Indikaattori kuvastaa tuotteiden kuljetusmatkojen pituutta. Jos tuotteet hankitaan paikallisesti/alueellisesti, indikaattorin arvo on pienempi. Huomautukset: — Perustuu fossiilisten polttoaineiden osalta välittömiin poltosta aiheutuviin sekä välillisiin polttoaineen tuotannosta ja jalostuksesta aiheutuviin päästöihin. — Perustuu sähkön osalta kansallisiin sähköntuotannon keskimääräisiin kasvihuonekaasujen ominaispäästöihin. — Perustuu biopolttoaineiden osalta asianmukaisen energialähteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan elinkaariarvioon.	Organisaation taso Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan Tuoteryhmän mukaan	Materiaalitehokkuus Päästöt	— (Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)
13. Rauta- ja vesiteitse suoritettujen kuljetusten prosenttiosuus ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä kuljetuksista	%	Indikaattori osoittaa tehokkaampien kuljetusmuotojen osuuden kaikista vähittäiskauppiaan kuljetuksista. Huomautukset: — Eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet kuljetuksista voidaan laskea tonnikilometrien tai myynnin arvon perusteella. — Vähittäiskauppiaiden olisi tehtävä ero maakuljetusten (maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetukset) ja ulkomaankuljetusten (meri- ja ilmakuljetukset) välillä. — Indikaattoria voidaan soveltaa pidempien matkojen päästä hankittuihin tuotteisiin.	Organisaation taso Tärkeimpien reittien mukaan, vähintään kuitenkin maa- ja ulkomaankuljetuksiin jaoteltuna	Energiatehokkuus Materiaalitehokkuus	Ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä maakuljetuksista yli 50 prosenttia (tkm tai myynnin arvo) suoritetaan sisävesiteitse tai rautateitse (jos infrastruktuuri sen sallii). Ulkomaankuljetuksista myynnin arvossa mitattuna yli 99 prosenttia suoritetaan laivalla. (Ks. paras toimintatapa 3.3.4.)
14. Reittien suunnittelun järjestelmällinen optimointi	(k/e)	Tämä indikaattori kertoo, onko vähittäiskauppias järjestelmällisesti optimoinut jakeluverkostojaan strategisten keskusten, yhteenlastauspisteiden ja suorien reittien avulla. Tähän sisältyy jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettaminen paluukuljetuksina myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikan käyttö ja toimitusten tekeminen laajemmin eri aikoina.	Organisaation taso	Energiatehokkuus Materiaalitehokkuus	Reittien suunnittelun optimointi on järjestelmällistä. (Ks. parhaat toimintatavat 3.3.5 ja 3.3.6.)
15. Euro V -standardien mukaisten ajoneuvojen prosenttiosuus	%	Huomautukset: — Koskee suuria vähittäiskauppiaita, joilla on yrityksen omat kuljetus- ja logistiikkapalvelut, sekä ulkopuolisia kuljetuspalvelujen tarjoajia. — Jos mahdollista, myös ajoneuvojen polttoainetaloutta (l/100 km) olisi seurattava.	Organisaation taso	Päästöt	Kuorma-autoista 100 prosenttia on Euro V -standardien mukaisia. (Ks. paras toimintatapa 3.3.7.)
JÄTEHUOLTO
16. Jätteen synty	kg/v tonnia/v kg/m2/v	Vuodessa syntyvän jätteen paino. Huomautukset: — Paino voidaan ilmoittaa myyntipinta-alan yksikköä kohden. — Eri jätelajien määrää olisi seurattava erikseen.	Organisaation taso Jätelajin mukaan: esim. elintarvikejäte, muovi, paperi ja kartonki, puu, metalli ja vaaralliset aineet. Käyttökohteen mukaan: esim. uudelleenkäyttö, yrityksen ulkopuolinen kierrätys, mädätys tai lahjoitus.	Jätteet	— (Ks. parhaat toimintatavat 3.4.1 ja 3.4.2.)
17. Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin päätyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus	%	Muualle kuin hyötykäyttöön, kuten mädätykseen, päätyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus elintarvikejätteen kokonaismäärästä.	Organisaation taso	Jätteet	Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin päätyy 0 prosenttia elintarvikejätteestä. (Ks. paras toimintatapa 3.4.1.)
18. Ryhmäpakkausten kierrätysaste	%	Kierrätettyjen materiaalien paino jaettuna jätteen kokonaispainolla. Huomautukset: — Osa vähittäiskauppiaista laskee mukaan uudelleenkäytettyjen materiaalien määrän. Siitä olisi mainittava selkeästi tätä indikaattoria koskevan raportoinnin yhteydessä.	Organisaation taso	Materiaalitehokkuus Jätteet	Myymälässä on käytössä jätehuoltojärjestelmä, jonka tavoitteena on kierrättää tai käyttää uudelleen 100 prosenttia ryhmä- eli sekundaaripakkausmateriaaleista. (Ks. paras toimintatapa 3.4.2.)
19. Pakkausten ja käytettyjen tuotteiden palautusaste	%	Kuluttajien palauttamien tuotepakkausten, kuten muovipullojen, ja käytettyjen tuotteiden, kuten paristojen ja sähkölaitteiden, palautusaste suhteessa kyseisten tuotteiden kokonaismyyntiin. Huomautukset: — PET- ja PE-pullojen osalta palautusaste olisi laskettava suhteessa myytyihin palautuskelpoisiin pulloihin.	Palautuskelpoisten pakkausten/tuotteiden lajin mukaan	Materiaalitehokkuus Jätteet	Kuluttajat palauttavat 80 prosenttia pantittomista pakkauksista. Kuluttajat palauttavat 95 prosenttia pantillisista pakkauksista. (Ks. paras toimintatapa 3.4.3.)
MATERIAALINKULUTUS KYLMÄAINEITA LUKUUN OTTAMATTA
20. Kaupallisissa julkaisuissa käytetty sertifioitu tai uusiopaperi	%	Sertifioidun (esim. FSC) tai uusiopaperin osuus kaupallisiin julkaisuihin käytetystä paperista.	—	Materiaalitehokkuus Jätteet	Paperista 100 prosenttia on sertifioitua tai uusiopaperia. (Ks. paras toimintatapa 3.5.)
VESIHUOLTO
21. Myymälät, joissa sadevesi kerätään	%	Niiden myymälöiden osuus, joissa on sadeveden keruujärjestelmä ja/tai sadeveden imeytysjärjestelmä.	—	Vesi	Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää. (Ks. paras toimintatapa 3.6.)
KULUTTAJIEN KÄYTTÄYTYMINEN
22. Kassien määrä	lukumäärä	Kassoilla jaettujen tai myytyjen muovikassien lukumäärä. Huomautukset: — Ilmaisten kertakäyttömuovikassien määrän lisäksi olisi valvottava myös myytyjen tai mainostarkoituksessa annettujen muovikassien sekä myytyjen uudelleen käytettävien muovikassien määrää. — Muovikassien määrä voidaan ilmoittaa asiakasta kohden, tuhatta asiakasta kohden tai liikevaihdon yksikköä kohden.	Ilmaiset kertakäyttömuovikassit, ilmaiset biohajoavat kertakäyttömuovikassit, myydyt kertakäyttömuovikassit, myydyt uudelleen käytettävät muovikassit	Materiaalitehokkuus Jätteet	Kassoilla ei ole saatavilla lainkaan kertakäyttömuovikasseja. (Ks. paras toimintatapa 3.7.)

---

(1)  Kyseinen tieteellis-poliittinen kertomus on yleisesti saatavilla JRC:n/IPTS:n verkkosivustolla osoitteessa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/documents/RetailTradeSector.pdf. Tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja niiden soveltamista koskevat päätelmät sekä määritetyt alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta perustuvat tieteellis-poliittisessa kertomuksessa esitettyihin havaintoihin. Kaikki tausta- ja tekniset tiedot löytyvät kertomuksesta.

(2)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1836/93, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1993, teollisuusyritysten vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EYVL L 168, 10.7.1993, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).

(4)  Komission päätös 2013/131/EU, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2013, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesta käyttäjän käsikirjasta, jossa esitetään EMAS-järjestelmään liittymisen edellyttämät vaiheet (EUVL L 76, 19.3.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(6)  Ympäristönäkökohtien luonteen luokittelu on likimääräinen ja perustuu asetuksessa (EY) N:o 1221/2009 annettuihin määritelmiin. Kunkin ympäristönäkökohdan välitön tai välillinen luonne on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen.

(7)  Jonkin yrityksen valmistamat tuotteet, jotka myydään toisen yrityksen (esim. vähittäiskauppiaan) merkillä. Omien merkkien tuotteita kutsutaan myös omien tuotemerkkien tuotteiksi.

(8)  Pienellä yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on alle 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa (komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä, EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(9)  Tätä vertailuesimerkkiä voidaan tarkastella myös suhteessa rakennusten energiatehokkuudesta 19 päivänä toukokuuta 2010 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13) ja lähes nollaenergiarakennuksen kansallisiin määritelmiin. Tällainen raja-arvo voi olla esimerkiksi 20 kWh/m2/v (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52013DC0483).

(*)  

Huomautus: Energiatehokkuusdirektiivin mukaan suurten yritysten on teetettävä pätevien asiantuntijoiden toteuttama energiakatselmus neljän vuoden välein. Ensimmäinen katselmus on toteutettava viimeistään 5. joulukuuta 2015.

(10)  Tätä vertailuesimerkkiä olisi tarkasteltava myös suhteessa ympäristöä säästäville julkisille hankinnoille EU:ssa vahvistettuihin vähittäiskaupan sisävalaistusta koskeviin kriteereihin, jotka ovat 3,5 W/m2/100 luksia (ydinkriteerit) tai 3,2 W/m2/100 luksia (kattavat kriteerit). Ks. http://ec.europa.eu/environment/gpp/pdf/criteria/indoor_lighting.pdf

(11)  Energianhallintajärjestelmä voi olla osa EMAS-järjestelmää.

(12)  Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää standardin prEN 15603 mukaisesti määriteltyä paikan päällä tai lähellä tuotetun uusiutuvan energian suhteellista osuutta.

(13)  Keskeisillä tuotteilla tarkoitetaan tuotteita, joiden myyntivolyymi on suuri (arvossa mitattuna).

Ensisijaisilla tuotteilla tarkoitetaan tuotteita, joiden myyntivolyymi (arvossa mitattuna) ja ympäristövaikutukset ovat suuret. Kun vähittäiskauppias on määrittänyt keskeiset tuotteensa, niiden jalanjäljestä suoritetaan ympäristöarviointi. Vain merkittävimmät huomioidaan.

(14)  Tyypin I ympäristömerkit: kolmansien osapuolten sertifioimat ympäristömerkinnät (ISO 14024).

(15)  Komission asetus (EY) N:o 889/2008, annettu 5 päivänä syyskuuta 2008, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta (EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1).

(16)  Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

(17)  Ajoneuvojen päästöjä koskeva Euro VI -standardi tuli voimaan vuoden 2012 lopussa, joten sitä voidaan tulevina vuosina pitää vertailuesimerkkinä huippuosaamisesta.