24.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 280/19

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2022/95 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa. Kun lisätutkimuksissa todettiin, että viejät ottivat tullin kantaakseen, toimenpiteitä muutettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 663/98 (3). Asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen ensimmäisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja ensimmäisen välivaiheen tarkastelun perusteella neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 658/2002 (4) käyttöön Venäjältä peräisin olevan ja CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 47,07 euroa tonnilta. Tämän jälkeen suoritettiin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen tuotteen määrittelyyn rajoittunut välivaiheen tarkastelu ja otettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 945/2005 (5) käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, jonka suuruus oli 41,42–47,07 euroa tonnilta, tuotaessa Venäjältä peräisin olevia, tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 20 kuuluvia kiinteitä lannoitteita, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia.

(2)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen toisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja toisen välivaiheen tarkastelun perusteella neuvosto piti asetuksella (EY) N:o 661/2008 (6) toimenpiteet voimassa. Tullia ei muutettu, paitsi EuroChem-ryhmän (7) osalta, jonka osalta tulli vahvistettiin 28,88–32,82 euroon tonnilta.

(3)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, hyväksyi päätöksellä 2008/577/EY (8) hintasitoumustarjoukset, joihin sovellettiin enimmäismäärää, venäläisiltä tuottajilta JSC Acron ja JSC Dorogobuzh, jotka kuuluvat Acron' Holding Company -ryhmään (ja joihin viitataan yhteisesti nimityksellä ’Acron’), ja EuroChem-ryhmältä. Komissio peruutti päätöksellä 2012/629/EU (9) EuroChem-ryhmän sitoumuksen hyväksymisen sen toteutuskelvottomuuden vuoksi.

(4)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 10 päivänä syyskuuta 2008 annetulla tuomiolla (10), jota tulkittiin 9 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla tuomiolla (11), asetuksen (EY) N:o 945/2005 siltä osin kuin se koski JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat -yritystä, jäljempänä ’Kirovo’, joka kuuluu osana OJSC UCC UralChem -ryhmään, jäljempänä ’UralChem’. Neuvosto muutti asetusta (EY) N:o 661/2008 tämän vuoksi asetuksella (EY) N:o 989/2009 (12). Näin ollen polkumyyntitullia (47,07 euroa tonnilta) sovelletaan Kirovon osalta ainoastaan sellaisen ammoniumnitraatin tuontiin, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90.

(5)

Nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (13) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esitti 28 päivänä maaliskuuta 2013 unionin lannoitevalmistajien järjestö Fertilizers Europe, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta unionissa.

(6)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen ja toistumiseen.

(7)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Venäjän lannoitevalmistajien järjestö RFPA väitti, että tarkastelupyyntöä tuki vain tietty osuus lannoitteeksi tarkoitetun ammoniumnitraatin (FGAN) unionin tuottajista ja että ammoniumnitraatin kaikkien tuoteluokkien ja muiden ammoniumnitraattilannoitteiden unionin tuottajien osuus on kolminkertainen pyynnön esittäjään verrattuna. Väite on kuitenkin perusteeton, koska pyynnön esittäjä ja pyynnön tukijat tuottavat niin FGAN:ää kuin muitakin tämän tarkastelun piiriin kuuluvia tuotteita. Sen vuoksi pyyntöä tukivat FGAN:n tuottajien lisäksi myös tarkasteltavana olevan tuotteen muiden tuotelajien tuottajat, ja tarkastelun vireillepanoa koskeva määrällinen kynnysarvo saavutettiin.

(8)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla 12 päivänä heinäkuuta 2013 asiaa koskevan ilmoituksen (14), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(9)

RFPA toimitti huomautuksia voimassa olevista toimenpiteistä ja kiisti niiden laillisuuden ennen tutkimuksen vireillepanoa. Sama osapuoli väitti myös, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanolle ei ole perusteita niiden seikkojen perusteella, jotka toimitettiin ennen vireillepanoa komissiolle polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(10)

Komission yksiköt vastasivat kyseiselle osapuolelle tutkivansa tarkasti muiden osapuolten kuin pyynnön esittäjien esittämät näkemykset vasta tutkimuksen vireillepanon jälkeen.

(11)

Sama asianomainen osapuoli pyysi — voidakseen käyttää puolustautumisoikeuttaan paremmin — saada tutustua toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelupyynnön versioon, joka esitettiin 28 päivänä maaliskuuta 2013 ja johon viitataan vireillepanoilmoituksessa, sekä komission yksikköjen pyynnön esittäjille toimittamaan puutteista ilmoittavaan kirjeeseen, joka koski tarkastelupyyntöä. Komission yksiköt ilmoittivat osapuolelle, että tutkimuksen vireillepanoa koskeva päätös perustui ainoastaan pyynnön vahvistettuun versioon, johon sisältyi vastaus puutteista ilmoittavaan kirjeeseen. Aiemmat versiot ja luonnokset eivät ole merkityksellisiä. Sen vuoksi osapuolen puolustautumisoikeutta ei rikota, vaikka sille ei anneta tutustuttavaksi alustavaa versiota ja kirjettä. Osapuoli pyysi kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa puuttumaan tähän väitettyyn puolustautumisoikeuksien rikkomiseen. Neuvonantaja piti voimassa komission yksikköjen kannan 4 päivänä maaliskuuta 2014.

(12)

Kyseinen asianomainen osapuoli pyysi myös saada tutustua toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin, jotka liittyivät kahteen muuhun menettelyyn. Osapuoli väitti, että kyseiset pyynnöt hylättiin perusteettomina ja että tutustumalla näihin asiakirjoihin se voisi verrata kyseisten kahden tapauksen olosuhteita nyt käsiteltävänä olevaan tarkasteluun, ymmärtää komission analyysin pyynnön riittävyydestä kussakin tapauksessa ja käyttää näin asianmukaisesti puolustautumisoikeuttaan. Osapuoli sai kaikki selvitykset komission yksiköiltä, ja kuulemisesta vastaava neuvonantaja piti voimassa komission yksikköjen kannan 4 päivänä maaliskuuta 2014.

(13)

Polkumyynnin jatkumista ja toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2012 ja 30 päivän kesäkuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(14)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että verrattuna edeltävään toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun, jonka perusteella annettiin asetus (EY) N:o 661/2008, menetelmää oli muutettu perusteetta, koska kyseisessä tarkastelussa tarkastelujakso oli pidempi.

(15)

Komissio katsoo, että RFPA:n väittämiä seikkoja ei voida pitää menetelmän muutoksena perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Huomioon olisi joka tapauksessa otettava seuraavat seikat. Komission käytäntönä on, että tarkastelujakso kattaa yleensä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ja kolme edeltävää kalenterivuotta, ellei tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso itsessään kata merkittävää osa edeltävästä kalenterivuodesta. Jälkimmäisessä tilanteessa huomioon voidaan poikkeuksellisesti ottaa neljä kalenterivuotta. Tämä oli tilanne edeltävässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Näin ollen väite hylätään.

(16)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Venäjän, jäljempänä ’asianomainen maa’, viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan.

(17)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(19)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Otoksen valinnassa komissio käytti perusteena samankaltaisen tuotteen unionin tuotantoa ja myyntimäärää unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Otokseen sisältyy neljä unionin tuottajaa, jotka sijaitsevat Ranskassa, Liettuassa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (15) ja joiden osuus unionin tuotannosta on 42 prosenttia ja unionin myynnistä 41 prosenttia. Komissio on kehottanut kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksiaan alustavasta otoksesta.

(20)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että alustavasti valittuun unionin tuottajien otokseen pitäisi sisältyä ainoastaan sellaisen ammoniumnitraatin tuottajia, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90, kuten asetuksessa (EY) N:o 2022/95 alun perin säädettiin, eikä sellaisten kiinteiden lannoitteiden tuottajia, joiden ammoniumnitraattipitoisuus suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 20, kuten asetuksessa (EY) N:o 945/2005 säädettiin.

(21)

Väitteen syynä oli se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi asiassa T-348/05 antamassaan tuomiossa kumotun asetuksen (EY) N:o 945/2005 johdanto-osan 4 kappaleeseen, jolla laajennettiin tuotteen määritelmää alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna.

(22)

Tämä väite on perusteeton. Kyseisellä tuomiolla kumottiin asetus (EY) N:o 945/2005 ainoastaan siltä osin, kuin se koski yhtä venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa. Kaikkien muiden venäläisten tuottajien osalta sovellettava tuotteen määritelmä on edelleen se, joka on täsmennetty asetuksessa (EY) N:o 945/2005. Lisäksi kaikki otokseen valitut unionin tuottajat tuottavat ammoniumnitraattia, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90. Unionin tuotannonala tuottaa muihin CN-koodeihin luokiteltavia kiinteitä lannoitteita, jotka on yksinkertaisesti saatu lisäämällä kemikaalia tai sekoittamalla, jotta saadaan moniravinteisia lannoitteita, joista käytetään myös nimitystä ’stabiloidut lannoitteet’ tai ’seokset’; edellytyksenä on, että typpipitoisuus on suurempi kuin 28 painoprosenttia tai ammoniumnitraattipitoisuus on yli 80 painoprosenttia.

(23)

Sen vuoksi kyseessä on unionin tuotannonalaa edustava otos.

(24)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(25)

Yksikään etuyhteydetön tuoja ei vastannut otantalomakkeeseen, eikä otanta näin ollen ollut tarpeen.

(26)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Venäjällä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Venäjän pysyvää edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(27)

Kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa asianomaisesta maasta toimitti pyydetyt tiedot ja suostui sisällytettäväksi otokseen. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuonti unioniin tapahtui pääasiassa hyväksyttyjen sitoumusten puitteissa. Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio valitsi otokseen neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Näillä tuottajilla oli suurin vientimyynnin kokonaismäärä. Otokseen sisältyivät ne kaksi yritystä, joilla oli vientimyyntiä unioniin sitoumuksen puitteissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Mitään huomautuksia ei esitetty. Näin ollen komissio päätti säilyttää ehdotetun otoksen, ja kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin lopullisesti valitusta otoksesta.

(28)

Komissio valitsi otokseen seuraavat neljä yritystä:

(29)

Otoksen osuus Venäjältä (unioniin ja kolmansiin maihin) suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 88 prosenttia otantalomakkeeseen saatujen vastausten perusteella.

(30)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille venäläisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat niitä pyytäneet, sekä otokseen valituille unionin tuottajille, käyttäjille ja järjestöille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa.

(31)

Vastauksia kyselylomakkeeseen saatiin neljältä otokseen valitulta venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta ja neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta. Yksi käyttäjiä edustava järjestö, National Farmers' Union of England and Wales (NFU), toimitti osittaisen vastauksen.

(32)

Venäläisistä vientiä harjoittavista tuottajista vain Acron toimitti täydellisen vastauksen kyselylomakkeeseen. Muut kolme otokseen valittua yritystä — EuroChem, UralChem ja SBU Azot — toimittivat vain osittaiset vastaukset ja antoivat vain kapasiteettia koskevia tietoja, aggregoituja myyntilukuja noudettuna lähettäjältä -tasolla sekä joitakin tietoja tuotantokustannuksistaan. Komissio ei pystynyt näiden osittaisten vastausten perusteella todentamaan täysimääräisesti niiden myyntitietoja eikä tuotantokustannuksia.

(33)

Komissio ilmoitti kyseisille kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle aikeestaan soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa niiden tietojen osalta, joita ne eivät olleet toimittaneet, ja tuottajat ovat käyttäneet oikeuttaan kuulemiseen kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Lisäksi komissio ilmoitti kullekin kyseiselle kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle erikseen toimitetussa ilmoitusasiakirjassa, mitä kunkin yrityksen toimittamia tietoja se oli käyttänyt analyysissään ja mitä tietoja se piti puutteellisina ja joiden osalta se oli näin ollen käyttänyt perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja. Komissio käytti erityisesti aggregoituja myyntilukuja noudettuna lähettäjältä -tasolla eikä yksityiskohtaisia lukuja, jotka perustuivat liiketapahtumakohtaisiin luetteloihin.

(34)

Eräs tuojia edustava järjestö, European Fertilisers Import Association (EFIA), pyysi, että se tunnustettaisiin asianomaiseksi osapuoleksi jäsentensä puolesta, ja toimitti kirjallisia huomautuksia. Kolme yksittäistä tuojaa ilmoitti lopettaneensa kaiken Venäjältä peräisin olevien lannoitteiden tuonnin.

(35)

Kirjallisia huomautuksia saatiin myös useilta käyttäjien järjestöiltä, kuten Committee of Professional Agricultural Organisations in the EU (COPA)/General Confederation of Agricultural Co-operatives in the EU (COGECA), NFU, sekä ranskalaisilta järjestöiltä AFCOME (Association Française de Commercialisation et de Mélange d'Engrais) ja AGPB (Association Générale des Producteurs de Blé et Autres Céréales).

(36)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

Unionin tuottajat

Venäjällä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat

Etuyhteydessä oleva tuoja

(37)

Komissio ilmoitti 13 päivänä kesäkuuta 2014 kaikille asianomaisille osapuolille niistä oleellisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ehdottaa voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisen jatkamista, ja kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin.

(38)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA toisti väitteensä, jonka mukaan tarkastelun aikana oli tapahtunut useita menettelyyn liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, ja huomautti siitä, että komissio oli kieltäytynyt toimittamasta pyynnön esittäjän 28 päivänä maaliskuuta 2013 toimittamaa pyynnön alkuperäistä versiota, sekä siitä, että ei-luottamuksellisten asiakirjojen toimittaminen oli viivästynyt.

(39)

Tarkastelua koskevaan alkuperäiseen pyyntöön tutustumisen osalta komission yksiköt selittivät useaan kertaan sekä kirjallisesti että suullisesti, mukaan luettuna kokouksessa, jossa puheenjohtajana toimi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja, syyt, joiden vuoksi pyyntöä ei voitu hyväksyä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

(40)

Mitä tulee ei-luottamuksellisten asiakirjojen myöhäiseen toimittamiseen, komissio katsoo, että vaikka väite olisikin perusteltu, se ei vaikuttanut RFPA:n puolustautumisoikeuteen. Ensinnäkin komissio ilmoitti RFPA:lle ajoissa olennaisista tosiasioista, joiden perusteella se aikoi suositella toimenpiteiden jatkamista, ja antoi RFPA:lle riittävästi aikaa reagointiin. Toiseksi ennen tätä ilmoittamista RFPA:lle oli annettu mahdollisuus tutustua kaikkiin ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin.

(41)

RFPA väitti myös, että vastoin tavanomaista käytäntöä komission yksiköiden ja pyynnön esittäjän kokouksia huhtikuussa ja toukokuussa 2014 ei kirjattu ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin ja että pyynnön esittäjän toukokuussa 2014 toimittamien luottamuksellisten tietojen mukana ei ollut riittävää ei-luottamuksellista tiivistelmää.

(42)

On tavanomainen käytäntö, että kuulemista pyytävät asianomaiset osapuolet esittävät kantansa suullisesti ja liittävät mukaan kirjallisia huomautuksia. Tällaisten huomautusten ei-luottamukselliset versiot sisällytetään asiakirjoihin, joihin osapuolet voivat tutustua, ja ne toimitetaan mahdollisten muiden asianomaisten osapuolten saataville. Näihin asiakirjoihin on kirjattu komission yksiköiden järjestämät kokoukset ja kuulemiset. Näin ollen väite hylätään virheellisenä.

(43)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että toukokuussa 2014 toimitettujen luottamuksellisten tietojen ei-luottamuksellista versiota ei voitu toimittaa eri tavalla paljastamatta unionin tuottajien liikesalaisuuksia. Tämän vuoksi tätäkään väitettä ei voida hyväksyä.

(44)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama, joka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 661/2008 eli Venäjältä peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 20, jäljempänä ’ammoniumnitraatti’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’. JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinatin (Kirovo) tuottaman ammoniumnitraatin osalta tarkasteltavana oleva tuote on asetuksen (EY) N:o 989/2009 mukaisesti kuitenkin vain ammoniumnitraatti, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90.

(45)

Ammoniumnitraatin valmistuksessa käytetty pääraaka-aine on kaasu, jonka osuus on 70–80 prosenttia kaikista tuotantokustannuksista. Vuonna 2005 tehdyllä tuotteen määritelmän laajentamisella pyrittiin kattamaan myös ammoniumnitraatti, johon on lisätty fosfori- ja/tai kaliumravinteita, koska havaittiin, että näillä seoksilla on pääasiassa samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja agronomiset ominaisuudet.

(46)

On huomattava, että CN-koodeihin 3102 30 90 (”ammoniumnitraatti muuna kuin vesiliuoksena”) ja 3102 40 90 (”ammoniumnitraatti sekoitettuna kalsiumkarbonaatin tai muiden sellaisten epäorgaanisten aineiden kanssa, jotka eivät ole lannoitteita, typpipitoisuus suurempi kuin 28 painoprosenttia”) voi sisältyä ammoniumnitraatti, jota käytetään teollisiin tarkoituksiin (kuten räjähteiden valmistukseen) ja agronomisiin tarkoituksiin. Molemmilla lajeilla on samat tekniset ja kemialliset ominaisuudet, ne ovat helposti keskenään korvattavissa, ja niitä pidetään tarkasteltavana olevana tuotteena.

(47)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaisten edustajat väittivät, että vuonna 2005 tehty tuotteen määritelmän laajentaminen on vastoin WTO:n polkumyynnin vastaista sopimusta, koska polkumyynnin, vahingon ja syy-yhteyden määrittämistä ei ole tehty vuoden 2005 laajennuksen kattamien lisätuotteiden osalta.

(48)

Väite on perusteeton 22 kappaleessa jo mainituista syistä, minkä vuoksi se hylätään.

(49)

Aiempien tutkimusten tavoin myös nyt todettiin, että Venäjän kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty ammoniumnitraatti ja Venäjältä unioniin viety ammoniumnitraatti ovat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi niitä pidetään tässä tutkimuksessa perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(50)

Unionin tuotannonalan tuottama ammoniumnitraatti vastaa fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan Venäjältä unioniin vietyä ammoniumnitraattia ja on siis samankaltainen tuote.

(51)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(52)

Kuten 32 kappaleessa todettiin, vain yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja (Acron) toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Komissio kuitenkin hyväksyi vuonna 2008 Acronin tekemän hintasitoumustarjouksen, joka oli edelleen voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 3 kappale). Hintasitoumuksen vuoksi Acronin vientihinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla määräytyivät hintasitoumuksella, jolla asetetaan vähimmäistuontihinta. Sen vuoksi näitä vientihintoja ei pidetty luotettavana tekijänä arvioitaessa, jatkuisiko tai toistuisiko polkumyynti todennäköisesti, jos polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(53)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti tämän tarkoittavan sitä, että komissio ei ollut havainnut polkumyyntiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Koska otokseen valitut venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät Acronia lukuun ottamatta toimineet täysimääräisesti yhteistyössä, komissiolla ei ollut riittävästi tietoja, jotta se olisi voinut tehdä polkumyyntilaskelmia yritysten omien tietojen perusteella. Acronin osalta se olisi voinut tehdä polkumyyntilaskelmia, mutta kuten 52 kappaleessa selitettiin, komissio ei pitänyt sen tietoja luotettavina tätä toimenpiteiden päättymistä koskevaa tarkastelua varten.

(54)

Acronin mukaan komission väite, jonka mukaan sen tosiasialliset hinnat EU:hun ovat epäluotettavat hintasitoumuksen takia, minkä vuoksi niitä ei voida käyttää vientihinnan määrittämiseen, on laiton. Komissio ei kuitenkaan väittänyt näin. Komissio ei väittänyt, että vientihintoja ei sellaisenaan voitu käyttää hintasitoumuksen takia, vaan päätteli, että tällaiset vientihinnat ovat epäluotettava tekijä analysoitaessa polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä tämän tutkimuksen erityisolosuhteissa. Komissio ei pidä hintasitoumukseen perustuvia vientihintoja merkityksellisenä indikaattorina analysoitaessa vientiä harjoittavien tuottajien tulevaa käyttäytymistä tilanteessa, jossa toimenpiteet ja hintasitoumukset eivät ole voimassa.

(55)

Toisin kuin Acron väitti, sen EU:hun suuntautuvan viennin hintojen ei voida katsoa olevan tulosta ainoastaan tavanomaisista markkinaolosuhteista. Koko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana Acron oli ainoa venäläinen vientiä harjoittava tuottaja, joka sai etua hintasitoumuksesta, ja kaikkiin muihin venäläisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettiin tulleja. Nämä tekijät vaikuttivat ilman muuta Acronin kilpailuasemaan ainoana venäläisenä tavarantoimittajana EU:n markkinoille.

(56)

Ottaen huomioon 52–55 kappaleessa esitetyt huomiot komissio analysoi, oliko näyttöä polkumyynnin toistumisen todennäköisyydestä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Se analysoi seuraavia tekijöitä: Venäjältä muihin kohteisiin suuntautuneen viennin hinta, tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti koko Venäjällä sekä unionin markkinoiden ja muiden kolmansien markkinoiden houkuttelevuus.

(57)

Komissio vahvisti, että Acronin painotettu keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -vientihinta kolmansien maiden, kuten Brasilian, Kolumbian ja Perun, markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli alempi kuin tosiasiallinen kotimarkkinoilla maksettu tai maksettava noudettuna lähettäjältä -hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen Acron myi polkumyyntihinnoilla kolmansien maiden markkinoille, etenkin Brasiliaan, joka on selvästi tärkein näistä vientimarkkinoista.

(58)

Komissio vahvisti myös kolmen muun otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, että niiden painotettu keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -myyntihinta kolmansiin maihin, kuten Brasiliaan, Peruun, Kolumbiaan, Ukrainaan ja Kazakstaniin, oli kunkin kolmen osalta alempi kuin niiden keskimääräinen kotimarkkinoilla maksettu tai maksettava noudettuna lähettäjältä -hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, eli myynti tapahtui polkumyyntihinnoin. Tämä havainto perustui niiden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin todennettuihin tietoihin, joiden osuus kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä oli noin 80 prosenttia. Komissiolla ei ollut näin ollen tarvetta käyttää Venäjän vientitilastoja, kuten RFPA ehdotti. Kaikkien neljän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynti kolmansiin maihin tapahtui kestävällä hintatasolla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(59)

RFPA väitti, että ilmoitusasiakirjassa saatavilla olevien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että Eurochem ei ole harjoittanut polkumyyntiä tai se on ollut enintään vähimmäistasoista. Tämä väite on virheellinen. Analyysin tarkoituksena ei ole laskea Eurochemin täsmällistä polkumyyntimarginaalia vaan määrittää, olisiko venäläisen polkumyynnin toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tähän liittyen tutkimuksessa kävi ilmi, että myös Eurochemin osalta keskimääräiset noudettuna lähettäjältä -hinnat kolmansiin maihin olivat alemmat kuin keskimääräiset kotimaiset noudettuna lähettäjältä -hinnat, eli myynti tapahtui polkumyyntihinnoin. Eurochemin hinnoittelupolitiikka kolmansiin maihin suuntautuvan myynnin osalta (vientimyynti kotimarkkinoita alhaisemmin hinnoin) on yksi merkityksellinen tekijä, jota käytetään perustana määritettäessä, toistuuko polkumyynti EU:hun todennäköisesti, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(60)

RFPA väitti, että polkumyyntilaskelmissa ei käytetty asianmukaisia menetelmiä. Kuten on jo selitetty, komissio ei laskenut polkumyyntimarginaaleja vaan yksinkertaisesti vertasi keskimääräisiä noudettuna lähettäjältä -kotimarkkinahintoja noudettuna lähettäjältä -vientihintoihin otokseen valittujen yritysten ilmoittamien tietojen perusteella. Polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevassa analyysissä ei ole tarpeen laskea täsmällisiä polkumyyntimarginaaleja, joten ei ollut mitään syytä käyttää CIF-arvoja, kuten RFPA ehdotti.

(61)

RFPA väitti, että komissio ei verrannut hintoja tuotelajikohtaisesti eikä tehnyt kaupan portaan mukaisia oikaisuja. Komissio tarkasteli väitettä ja havaitsi, että hintaerot olivat samanlaiset, vaikka vertailu tehtäisiin tuotelajikohtaisesti. Kaupan portaan mukaisia oikaisuja ei olisi edes voitu tehdä, koska otokseen valitut yritykset Acronia lukuun ottamatta toimivat yhteistyössä vain osittain eivätkä toimittaneet riittävän yksityiskohtaisia tietoja, etenkään yksityiskohtaisia liiketapahtumakohtaisia luetteloja. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(62)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautunutta vientimyyntiä ei voitu käyttää kolmen muun otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan tulevan käyttäytymisen määrittämiseen seuraavassa esitettävistä syistä. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla EuroChem samoin kuin Acron harjoitti vientiä ainoastaan hintasitoumuksen mukaisesti. EuroChemillä oli myyntiä unioniin vain kaudella, jona sen hintasitoumus oli voimassa, eikä mitään myyntiä sen jälkeen, kun komissio peruutti hintasitoumuksen 11 päivänä lokakuuta 2012 päätöksellä 2012/629/EU. SBU Azot ja UralChem eivät puolestaan myyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(63)

Komissio ei pitänyt tarpeellisena määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tosiasialliset kotimarkkinahinnat itse asiassa osoittavat, että vientimyynti kolmansiin maihin tapahtui polkumyynnillä. Sen vuoksi kotimarkkinamyynnin kannattavuuden tarkastelu, jonka mahdollisena seurauksena normaaliarvo olisi muodostettava laskennallisesti (kustannusten ja kohtuullisen voiton perusteella), jos tällaisen myynnin havaittaisiin olevan tappiollista, olisi ainoastaan voinut johtaa normaaliarvon ja näin ollen polkumyyntimarginaalin kohoamiseen kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen vientimyynnin osalta.

(64)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevan analyysin yhteydessä on riittävää vahvistaa, että polkumyynnin toistuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tämän vuoksi komissio ei pitänyt tarpeellisena analysoida kotimarkkinamyynnin kannattavuutta, eikä se myöskään arvioinut tuotantokustannusten luotettavuutta perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(65)

Nämä seikat huomioon ottaen komissio päättelee, että venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat myyvät tällä hetkellä tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoin kolmansien maiden markkinoille Latinalaisessa Amerikassa, Itä-Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla neljän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -vientihinta kolmansiin maihin oli 201 euroa/tonni, kun keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -kotimarkkinahinta oli 221 euroa/tonni. Sen vuoksi komissio pitää todennäköisenä, että jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat myisivät myös unioniin polkumyyntihinnoilla.

(66)

RFPA väitti, että Venäjän kotimarkkinahintojen vertaaminen Venäjältä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin on merkityksetöntä. Komissio katsoo kuitenkin, että nämä hinnat ovat merkittävä indikaattori arvioitaessa, miten unioniin suuntautuva tuleva vienti todennäköisesti kehittyy, jos toimenpiteiden annetaan raueta, koska Venäjältä useimpiin kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin ei kohdistu polkumyyntitulleja. Vientihinnat kolmansiin maihin ovat tärkeä tekijä tässä yleisarvioinnissa, etenkin kun Venäjältä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautuvasta viennistä ei saatu luotettavia tietoja (ks. 52 kappale).

(67)

Venäjän viranomaiset ja Acron väittivät tältä osin, että toimenpiteiden jatkaminen on jo nyt laitonta sillä perusteella, että toimenpiteet otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 661/2008 soveltamalla väitetysti laitonta oikaisumenetelmää kaasuun normaaliarvoa muodostettaessa.

(68)

Kuten 63 kappaleessa todetaan, komissio ei pitänyt tässä tutkimuksessa tarpeellisena määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, minkä mahdollisena seurauksena olisi, että normaaliarvo olisi muodostettava laskennallisesti. Kuten Acron aivan oikein toi esiin huomautuksissaan päätelmistä ilmoittamisen jälkeen, tämä ei estä normaaliarvon laskennallista muodostamista, mukaan luettuna tarvittavat oikaisut, tulevissa tutkimuksissa tarpeen mukaan.

(69)

Komissio vahvisti tiedossa olevien venäläisten tuottajien käyttämättömän kapasiteetin seuraavien tekijöiden perusteella. Neljän otokseen valitun yrityksen käyttämätöntä kapasiteettia koskevat tiedot perustuivat niiden kyselylomakevastauksiin, joita korjattiin tarpeen mukaan tarkastuskäyntien perusteella. Sellaisten tehtaiden osalta, jotka tuottavat sekä lannoitteena että teollisiin tarkoituksiin (kuten räjähteiden valmistukseen) käytettyä ammoniumnitraattia eli nk. pienitiheyksistä ammoniumnitraattia, joka myös on tarkasteltavana oleva tuote 46 kappaleen mukaan, otettiin huomioon niiden käyttämätön kokonaiskapasiteetti. Samalla tavalla otettiin huomioon myös sellaisten tehtaiden käyttämätön kapasiteetti, jotka tuottavat ammoniumnitraattia vain teollisiin tarkoituksiin. Lisäksi Kirovon käyttämätön kokonaiskapasiteetti sisällytettiin käyttämätöntä kapasiteettia koskeviin laskelmiin, koska muuntyyppisen ammoniumnitraatin, joka ei tällä hetkellä kuulu polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan (16), käyttämätöntä kapasiteettia voidaan erittäin helposti käyttää tällä hetkellä CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuottamiseen.

(70)

Jäljellä olevista viidestä venäläisestä tuottajasta yksi yritys toimitti komissiolle yksilöllisen vastauksen käyttämättömästä kapasiteetistaan. Muiden osalta tiedot toimitti RFPA.

(71)

Jos otoksen ulkopuolisten venäläisten tuottajien toimittamat tosiasialliset tuotantoluvut olivat suuremmat kuin ilmoitettu kapasiteetti, tosiasiallinen tuotanto otettiin perustaksi tosiasiallisen kapasiteetin määrittämistä varten. Näissä tapauksissa ilmoitettu kapasiteetti koski nimelliskapasiteettia (tehtaiden suunniteltu kapasiteetti), jota ei ollut oikaistu sen jälkeen kun tehtaita oli päivitetty niin, että niiden kapasiteetti kasvoi.

(72)

Tällä perusteella komissio vahvisti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kokonaiskapasiteetti oli 9 592 000 tonnia ja niiden tosiasiallinen tuotanto (mukaan luettuna teollisiin tarkoituksiin käytetty ammoniumnitraatti ja ammoniumnitraatin muut tyypit, jotka eivät tällä hetkellä kuulu polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalaan (17)) oli 8 519 105 tonnia.

(73)

Näin ollen — ja vastoin RFPA:n väitteitä, jonka mukaan vientiä harjoittavien tuottajien käytössä oleva kapasiteetti on hyödynnetty täysimääräisesti — vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 1,07 miljoonaa tonnia. Jälkimmäinen määrä on 16,9 prosenttia unionin kulutuksesta (tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vahvistetun 6,35 miljoonan tonnin kulutuksen perusteella; ks. 5.1 kohta).

(74)

Komissio kuitenkin vahvisti ennakoivassa analyysissään, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen kapasiteetti kasvaisi edelleen noin 472 000 tonnilla, kun jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat ottavat käyttöön uutta kapasiteettia. Käyttämättömän kokonaiskapasiteetin osuus unionin kulutuksesta on siis 24,3 prosenttia.

(75)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti edelleen, että käyttämätöntä kapasiteettia ei ole tai ainakin komission olisi otettava analyysissään huomioon, että käyttämätöntä nimelliskapasiteettia ei ole. RFPA oli eri mieltä myös siitä, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen olisi kerrytetty uutta kapasiteettia.

(76)

RFPA ja venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat käytössä olevan kapasiteettinsa perustuvan teoreettiseen nimelliskapasiteettiin, jossa ei joissakin tapauksissa otettu huomioon hiljattaisia tehtaiden päivityksiä. Tämä tuli selvästi esiin komission tarkastuskäynneillä, ja se otettiin huomioon. Kuten RFPA täysin oikein totesi huomautuksissaan päätelmistä ilmoittamisen jälkeen, otoksen ulkopuolisten venäläisten tuottajien osalta ilmoitettu nimelliskapasiteetti hyväksyttiin niiden osalta, joiden tuotanto oli ilmoitettua kapasiteettia alempi. Jos muiden otoksen ulkopuolisten tuottajien toimittamat tosiasialliset tuotantoluvut olivat suuremmat kuin ilmoitettu kapasiteetti, tosiasiallinen tuotanto otettiin perustaksi tosiasiallisen kapasiteetin määrittämistä varten. Niiden kolmen otoksen ulkopuolisen tuottajan osalta, jotka eivät toimittaneet mitään tietoja kapasiteetista ja tuotannosta, käytettiin RFPA:n toimittamia tietoja.

(77)

Komissio pitää tätä selkeänä ja johdonmukaisena lähestymistapana määritettäessä tarkasteltavana olevan tuotteen venäläisten tuottajien kokonaistuotantokapasiteettia. Samaa menetelmää sovellettiin kaikkiin tuottajiin, toisin kuin väitettiin. Jos tosiasiallinen tuotanto oli suurempi kuin ilmoitettu nimelliskapasiteetti, esimerkiksi tuotantolaitoksen päivityksen vuoksi, komissio ei näe mitään syytä, miksi tällaista lisäkapasiteettia ei voitaisi tosiasiallisesti ottaa huomioon, koska on ilmeistä, että nimelliskapasiteetti ei anna oikeaa tietoa. Väitettä, jonka mukaan menetelmä ei ole yleinen markkinoilla, ei pidetä syynä olla ottamatta huomioon tosiasiallisia tuotantotietoja. Myöskään tapa, jolla unionin tuotannonalan kapasiteetti on laskettu, kuten RFPA toi esiin, ei ole merkityksellinen määritettäessä venäläisten tuottajien tuotannon kokonaiskapasiteettia.

(78)

Toisin kuin RFPA väitti, ilmoitetun nimelliskapasiteetin käyttämättä jättäminen joissakin tapauksissa ja sen korvaaminen tosiasiallisilla, enimmäkseen todennetuilla, tuotantotiedoilla ei tarkoita sitä, että komissio olisi soveltanut parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kapasiteetin osalta komissio on käyttänyt kaikkia venäläisten tuottajien toimittamia tietoja mutta on soveltanut kokonaistuotantokapasiteetin laskemiseen menetelmää, jossa on otettu huomioon nimelliskapasiteetin lisäksi myös tosiasiallinen tuotanto ja kapasiteetti. Menetelmä esitettiin yleisessä päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa, ja menetelmän soveltamisen tulokset ilmoitettiin kyseisille yrityksille yrityskohtaisesti ja jopa tehdaskohtaisesti. Kokonaistuotantokapasiteetin määrittämisessä komissio on siis käyttänyt vain tietoja, jotka venäläiset tuottajat ja RFPA toimittivat. Kaikki asiaankuuluvat tiedot toimitettiin, eikä tältä osin ollut tarvetta turvautua muihin tietolähteisiin.

(79)

Niiden tuottajien osalta, joiden tiloihin ei tehty tarkastuskäyntiä, käytettiin näiden tuottajien kyselylomakevastauksissa antamia tietoja kapasiteetista ja tuotannosta. RFPA toimitti huomautuksia tiettyjen yritysten ja tehtaiden kapasiteetin laskennasta. Se väitti, että päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa esitetty Uralchem Kirovon tuotantomäärä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei ollut oikein. Komissio hyväksyi tämän ja käytti sen sijaan ilmoittamisen jälkeen toimitetuissa huomautuksissa mainittua tuotantomäärää. Tehdaskäynnin aikana annettu kapasiteettia koskeva tekninen raportti, joka liittyi kyseisen tehtaan ammoniumnitraatin enimmäistuotantoon, kuten RFPA aivan oikein toi esiin, otettiin myös huomioon. Uralchem Bereznikin osalta kapasiteettilaskelmissa otettiin huomioon kymmenen päivän huoltoaika, jonka yritys ilmoitti tarkastuskäynnillä. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen saaduissa huomautuksissa, jotka koskivat muita tuotantoseisokkeja, ei esitetty näyttöä asiasta, ja ne vaikuttivat perustuvan toisen yrityksen tietoihin. Näin ollen nämä huomautukset hylättiin.

(80)

Myöskään muiden tehtaiden tuotantoprosessin pullonkauloja koskevissa huomautuksissa ei esitetty asiasta näyttöä, joten niitä ei voitu todentaa eikä näin ollen ottaa huomioon. Yhden tehtaan tapauksessa tuotannon pullonkaula vaikutti liittyvän typpihapon tuotantoon. Vaikka typpihapon väitetty enimmäistuotanto otettaisiinkin huomioon, komission vahvistama kapasiteetti olisi siltikin mahdollista saavuttaa, kun otetaan huomioon, että yhden ammoniumnitraattitonnin tuottamiseksi tarvitaan vähemmän kuin tonni typpihappoa.

(81)

Mitä tulee kapasiteetin lisäykseen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, RFPA väitti, että uuteen tuotantolinjaan investoineen yhden tuottajan kapasiteetin lisäys oli yliarvioitu. Arvioidessaan kapasiteettia komissio käytti uutta tuotantolinjaa koskevan teknisen raportin englanninkielistä käännöstä, jonka yritys antoi toimitiloihinsa tehdyn tarkastuskäynnin aikana, ja tämän vuoksi arviota pidetään luotettavana.

(82)

Acron väitti, että sillä ei ole merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia pääasiassa raaka-aineiden saantiin liittyvien vaikeuksien vuoksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että raaka-aineita ei käytetty pelkästään tarkasteltavana olevan tuotteen vaan myös monien muiden tuotteiden valmistukseen. Kun otetaan huomioon tämä laajamittainen käyttö ja mahdollisuus siirtää helposti raaka-aineiden käyttö tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon, näitä väitettyjä vaikeuksia ei pidetty tekijänä, joka rajoittaisi tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon kokonaiskapasiteettia.

(83)

Komissio päätteli edeltävissä kappaleissa kuvatun menetelmän perusteella, että Venäjällä on merkittävää ylikapasiteettia. RFPA:n ja Acronin esittämistä väitteistä ei esitetty näyttöä, ja ne hylätään.

(84)

Komissio katsoo, että jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin, ainakin osa käyttämättömästä kapasiteetista todennäköisesti käytettäisiin ja suunnattaisiin unionin markkinoille seuraavista syistä.

(85)

Ensinnäkin jotkin ammoniumnitraatin mahdollisista suurimmista vientimarkkinoista maailmassa (kuten Amerikan yhdysvallat ja Australia) on suojattu Venäjältä tulevalta vienniltä polkumyyntitoimenpiteillä. Lisäksi Kiinan markkinat on edelleen suljettu ammoniumnitraatin tuonnilta. Sen vuoksi venäläiset tuottajat eivät todennäköisesti vie tai eivät pysty viemään kyseisille markkinoille.

(86)

Yhdysvaltojen kauppaministeriö julkaisi 22 päivänä toukokuuta 2014 alustavat tulokset polkumyyntiä koskevasta selvityksestä (Antidumping Duty Administrative Review (18)), jossa ehdotettiin, että Acronin ja EuroChemin ammoniumnitraatin Yhdysvaltoihin suuntautuvaan vientiin sovelletaan nollatullia. Vaikka tämä ehdotus hyväksyttäisiinkin, nyt voimassa olevia tulleja sovelletaan edelleen kaikkiin muihin venäläisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Lisäksi Yhdysvaltojen vuoden 1930 tullitariffilain, sellaisena kuin se on muutettuna, jäljempänä ’tariffilaki’, 751(a)(2) §:n mukaan Acronin ja EuroChemin tullien poistamista sovelletaan vain vuoden ajan, minkä jälkeen tehdään toinen vuotuinen hallinnollinen tarkastelu, jonka tulosten seurauksena polkumyyntitullit voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Lannoitteena käytettävän ammoniumnitraatin Yhdysvaltojen markkinat ovat supistuneet viime vuosikymmenen aikana, koska turvallisuusvaatimukset ovat kasvaneet ja välittäjät ovat haluttomia käsittelemään ammoniumnitraattia (19). Lisäksi viime vuosina alkaneen liuskekaasun hyödyntämisen ansiosta Yhdysvaltojen ammoniumnitraatin tuottajat saavat nyt edullisempaa kaasua. Sen vuoksi on todennäköistä, että Acroniin ja EuroChemiin kohdistuisi voimakkaampaa kilpailua, eivätkä ne ehkä pysyisi saamaan kovinkaan merkittävää markkinaosuutta Yhdysvalloissa.

(87)

RFPA väitti, että venäläisen ammoniumnitraatin muut tärkeimmät vientimarkkinat, kuten Latinalainen Amerikka (etenkin Brasilia), Egypti ja Turkki kasvavat huomattavasti vuoteen 2017 mennessä vuoteen 2012 verrattuna. Ne siteerasivat raporttia, jossa ennustettiin ammoniumnitraatin kysynnän kasvua 15 prosentilla yhteensä Brasilian, Egyptin, Perun, Turkin, Ecuadorin ja Kolumbian osalta. Kasvu vastaa 749 000:ta tonnia (eli vuoden 2012 tasolta 4,851 miljoonasta tonnista 5,6 miljoonaan tonniin vuonna 2017) eli keskimäärin kasvua on 149 800 tonnia vuodessa. Tämä on kuitenkin vain 9,7 prosenttia venäläisten tuottajien arvioidusta vuotuisesta käyttämättömästä kapasiteetista. Pyynnön esittäjä väittää, että kulutuksen kasvu kyseisissä maissa katettaisiin osittain tulevalla kotimaisella tuotannolla, koska kyseisillä mailla on väitetysti käynnissä useita hankkeita ammoniumnitraatin tai muiden typpipohjaisten lannoitteiden tuotannon oman kapasiteetin hankkimiseksi. Riippumatta siitä, toteutuvatko nämä hankkeet ja katettaisiinko niillä ainakin osittain kulutuksen kasvu, komissio katsoo, että ennustettu kulutus kyseisissä maissa on tasolla, joka mahdollistaisi venäläisten tuottajien käyttämättömän kapasiteetin vastaanottamisen ainoastaan osittain.

(88)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että komissio ei ottanut huomioon kulutuksen kasvua venäläisen ammoniumnitraatin markkinoilla muissa kolmansissa maissa, etenkin entisen Neuvostoliiton alueella. Yhdellä alueen suurimmista markkinoista, Ukrainassa, venäläisen ammoniumnitraatin tuontiin sovelletaan kuitenkin myös polkumyyntitulleja. Heinäkuussa 2014 tulleja jatkettiin viiden vuoden ajaksi ja tullien tasoa nostettiin merkittävästi. Näin ollen nämä markkinat ovat sulkeutumassa entistä tiiviimmin venäläisen ammoniumnitraatin tuonnilta.

(89)

Lisäksi hintataso muilla markkinoilla, esimerkiksi Kazakstanissa, on sellainen, että venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta on houkuttelevampaa suunnata vientiä unioniin. Nämä markkinat ovat myös paljon pienemmät kuin unionin markkinat. Esimerkiksi kulutus Kazakstanissa on alle 4 prosenttia unionin kulutuksesta.

(90)

Lisäksi väitettiin, että muiden keskeisten vientimarkkinoiden ennakoitua kasvua ei ollut laskettu oikein. Käytetyt tiedot perustuivat kuitenkin 87 kappaleessa mainittuun riippumattomaan raporttiin. Vaikka nämä tiedot vaikuttaisivatkin aliarvioiduilta, kuten väitettiin, kysynnän ennakoituun kasvuun voidaan silti vastata helposti käyttämällä vain osa venäläisten tuottajien käyttämättömästä kapasiteetista.

(91)

Kotimarkkinat eivät myöskään todennäköisesti pysty ottamaan vastaan käyttämätöntä kapasiteettia. RFPA väitti, että saman raportin mukaan kulutus Venäjällä pysyy myös suurena ja sen ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa, ja venäläiset tuottajat pyrkivät ensisijaisesti tyydyttämään kotimarkkinoiden kysynnän. RFPA toisti saman väitteen päätelmistä ilmoittamisen jälkeen. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kotimarkkinamyynti oli kuitenkin 53 prosenttia venäläisten tuottajien kokonaismyynnistä, ja ennustettu 3 prosentin kasvu kunakin seuraavana viitenä vuotena (keskimäärin 120 000 tonnia vuodessa) voitaisiin helposti kattaa venäläisten tuottajien käyttämättömällä kapasiteetilla. Ennustettu vuotuinen kasvu on alle 7,8 prosenttia venäläisten tuottajien arvioidusta vuotuisesta käyttämättömästä kapasiteetista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen. Lisäksi kulutuksen tuleva kasvu on vain ennuste eikä sitä ehkä tapahdu tai se tapahtuu hitaammin, koska saman raportin mukaan kotimarkkinoiden kulutuksessa oli viiden edeltävän vuoden aikana merkittäviä vaihteluita verrattuna unionin tai kolmansien maiden kulutukseen (20).

(92)

Unionin markkinat ovat tärkeimmät ammoniumnitraatin markkinat maailmassa, koska unionin osuus globaalista kulutuksesta on noin 18 prosenttia. Sen maantieteellinen läheisyys Venäjään nähden sekä se, että joillakin venäläisillä viejillä on vakiintuneet jakelukanavat unionissa, helpottavat vientiä logistisesti.

(93)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että huomioon olisi otettava venäläisen ammoniumnitraatin unioniin vientiä koskevat väitetyt kaupan tekniset esteet, kuten myyntikielto (Saksassa) tai ammoniumnitraatin varastointia koskeva tiukka sääntely joissakin muissa jäsenvaltioissa. Toisin kuin RFPA väittää, kyseisiä rajoituksia sovelletaan sekä kolmansien maiden viejiin että unionin tuottajiin syrjimättömällä tavalla, eivätkä ne vaikuta suhteettomasti tuontiin. Lisäksi näillä rajoituksilla ei ole ollut vaikutusta unionin markkinoiden yleiseen houkuttelevuuteen, koska ne ovat edelleen maailman suurimpien joukossa kulutuksella mitattuna. Siksi komissio hylkää tämän väitteen.

(94)

Näin ollen komissio päättelee, että venäläisillä tuottajilla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, joka erittäin todennäköisesti käytettäisiin unioniin suuntautuvan viennin huomattavaan lisäykseen, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(95)

Hintataso unionissa on tällä hetkellä paljon korkeampi kuin tärkeimmissä kolmansissa maissa, joihin Venäjä tällä hetkellä toimittaa, ja Venäjän kotimarkkinoilla. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla neljän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -vientihinta kolmansiin maihin (201 euroa/tonni) ja keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -kotimarkkinahinta (221 euroa/tonni) olivat 34 ja 27 prosenttia alemmat kuin otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -hinta (303 euroa/tonni) (ks. taulukko 7) ja myös alemmat kuin keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -hinta Venäjältä unioniin (ks. taulukko 2) ja kolmansista maista unioniin (ks. taulukko 3) suuntautuvassa tuonnissa.

(96)

Jos toimenpiteet kumotaan, unionin hinnat todennäköisesti putoavat, kun alemmin hinnoitellun tuonnin määrä kasvaa. Kun kuitenkin otetaan huomioon venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen ja näiden tuottajien, kolmansien maiden vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin markkinoilla veloittamien hintojen merkittävä ero, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että unionin markkinoilla veloitettavat hinnat laskisivat tasolle, joka nyt vallitsee kolmansien maiden markkinoilla, joille venäläiset tuottajat vievät. Vientiä harjoittavat tuottajat pyrkivät näin ollen todennäköisesti saamaan suuremman voittomarginaalin myymällä unioniin. Tämän seurauksena vientiä harjoittavilla tuottajilla on todennäköinen kannustin suunnata osa nykyisestä kolmansiin maihin suuntautuvasta vientimäärästään (noin 3,4 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eli yli 50 prosenttia unionin kulutuksesta) unioniin (21).

(97)

Ottaen huomioon 3.3 kohdassa esitetyt havainnot komissio päättelee, että polkumyynnin jatkuminen ja unioniin vietyjen määrien merkittävä kasvu on todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(98)

Unionin tuotannonala määriteltiin ammoniumnitraatin tiedossa oleviksi tuottajiksi unionissa tarkastelujaksolla.

(99)

Kuten johdanto-osan 19 kappaleessa on todettu, valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen valitut unionin tuottajat toimivat yhteistyössä, toimittivat kyselylomakevastaukset annetuissa määräajoissa, ja niiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tutkimuksen aikana. Lisäksi Fertilisers Europe toimitti lisätietoja otoksen ulkopuolisten tuottajien kapasiteetista, tuotannosta ja myynnistä ja arvioita muista tuottajista. Komissio vertasi mahdollisuuksien mukaan näitä tietoja muiden asianomaisten osapuolten toimittamiin ja/tai julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(100)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että komission valitsema otos ei edustanut unionin tuotannonalaa. Väitteen perustana oli se, että samat taloudelliset indikaattorit (etenkin kannattavuus) eroavat otokseen valittujen yritysten ja koko unionin tuotannonalan välillä.

(101)

Väitettä ei voida hyväksyä. Neljä otokseen valittua yritystä valittiin objektiivisesti niiden tarkasteltavana olevan tuotteen unionin tuotanto- ja myyntimäärän perusteella perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Otannan tarkoituksena on antaa komission yksiköille mahdollisuus tehdä yksityiskohtainen tutkimus joistakin vahinkoon liittyvistä tekijöistä unionin tuotannonalaa edustavalle osalle käytettävissä olevassa ajassa. Se, että joissakin vahinkoindikaattoreissa saattaa olla eroja otokseen valittujen yritysten ja koko unionin tuotannonalan välillä, ei tee otoksesta epäedustavaa. Kun otetaan huomioon, että otokseen valittuja tuottajia koskevat tiedot on todennettu niiden toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa, tietoja pidetään luotettavina. Kuten 145 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan ei havaittu olevan vahingollisessa tilanteessa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(102)

RFPA väitti lisäksi, että jotkin otokseen valituista yrityksistä eivät tehneet yhteistyötä komission kanssa, koska ne eivät toimittaneet joitakin tietoja tai toimittivat vain osittaisia ja virheellisiä tietoja. Tämän vuoksi RFPA pyysi, että näitä tietoja ei käytettäisi perustana tehtäessä päätelmiä unionin tuotannonalan tilanteesta ja että unionin tuotannonalan yhteistyön puutteesta olisi tehtävä epäedullisia päätelmiä tai että näiden tietojen sijaan olisi käytettävä koko unionin tuotannonalaa koskevia indikaattoreita.

(103)

Väitettä ei voida hyväksyä. Komissio on tyytyväinen otokseen valittujen yritysten toimittamiin tietoihin, jotka on todennettu niiden toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa ja jotka muodostavat luotettavan osan unionin tuotannonalan tilanteen arvioinnista.

(104)

Komissio vahvisti ilmeisen unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) unionin tuotannonalan myynnin määrä unionin markkinoilla pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan ja ii) tuonti kolmansista maista 14 artiklan 6 kohdan mukaisesta tietokannasta (22) saatujen tietojen perusteella.

(105)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonneina)

(106)

Vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä ammoniumnitraatin kulutus unionissa väheni 11 prosenttia siitä huolimatta, että maataloustuotteiden tuotanto ei vähentynyt vastaavasti. Tähän vähenemiseen on kolme pääasiallista syytä. Ensinnäkin levitysvälineet ja -tekniikka ovat parantuneet, minkä vuoksi lannoitteita tarvitaan vähemmän neliömetriä kohti. Toiseksi ammoniumnitraatin kulutuksen vähenemistä kompensoi muiden lannoitteiden, kuten kalsiumammoniumnitraatin tai lannoiteseosten, käyttö. Kolmanneksi ammoniumnitraatin tuotantoa ja varastointia koskevat turvallisuusongelmat ja tiukat säännöt eivät kannusta tuotteen käyttöön.

(107)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA pyysi lisätietoja komission ilmoittamien kulutustietojen lähteestä, ja 26 päivänä kesäkuuta 2014 järjestettiin kuuleminen, jonka puheenjohtajana toimi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja. Tämän jälkeen RFPA väitti, että pyynnön esittäjän toimittamat tiedot oli jätetty liian myöhäisessä vaiheessa menettelyä, niitä ei ollut todennettu ja ne olivat epäjohdonmukaisia pyynnön esittäjän aiemmin toimittamien tietojen kanssa. RFPA väitti lisäksi, että näihin tietoihin ei mitä todennäköisimmin sisältynyt tietoja teknisestä ammoniumnitraatista ja ammoniumnitraatin ja muiden lannoitteiden tai ei-lannoitteiden seoksista, koska ne erosivat samanlaisista tiedoista, jotka olivat pyynnön esittäjän saatavilla ja jotka oli toimitettu sen jäsenille. Sen vuoksi nämä tiedot olisi jätettävä huomiotta ja niiden sijaan olisi käytettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja.

(108)

Väite hylätään. Komissio käytti pyynnön esittäjän toimittamia tietoja myynnistä EU:ssa ja vertasi niitä otokseen valittujen tuottajien todennettuihin tietoihin. Näihin lisättiin tuontia koskevat tiedot, jotta saatiin unionin kulutus. Sen vuoksi näitä tietoja pidetään luotettavina.

(109)

RFPA väitti myös, että unionin kokonaiskulutusta koskevien komission laskelmien perustana olevat tiedot on aliarvioitu ja että riippumattoman markkina-analyytikon julkaisen raportin mukaan kulutus on pikemmin kasvussa kuin laskussa. Tarkemmin ottaen raportista saadut tiedot, jotka koskevat unionin FGAN:n ja EGAN:n (räjähteeksi tarkoitetun ammoniumnitraatin) kysyntää vuonna 2010, vastaavat komission tietoja (noin 7,1 miljoonaa tonnia), mutta ensin mainittujen tietojen mukaan kysyntä pikemminkin kasvaa kuin supistuu seuraavina vuosina.

(110)

Tämä väite on perusteeton, koska komissio käytti pyynnön esittäjän toimittamia tosiasiallisia tietoja, jotka olivat osittain todennettuja, sekä käytettävissä olevia tilastotietoja, ja pitää näitä tietoja luotettavina.

(111)

Venäjältä tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla.

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia), markkinaosuus ja hinnat

(112)

Venäjältä tulevan tuonnin määrä lisääntyi yli 20 prosenttia tarkastelujaksolla. Sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä yli 30 prosenttia eli 2,3 prosentista 3,1 prosenttiin. CIF-hinnat nousivat tarkastelujaksolla 201 eurosta 264 euroon/tonni. Verrattaessa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Venäjän keskimääräisiä CIF-vientihintoja unioniin ja unionin tuottajien keskimääräisiä noudettuna lähettäjältä -hintoja vaikuttaa siltä, että Venäjän hinnat alittavat unionin hinnat. Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -myyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 303 euroa tonnilta. Kuten 3 kohdassa todettiin, lähes kaikilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, oli kuitenkin voimassa hintasitoumus, ja niiden vientihinnat EU:hun määräytyivät näissä hintasitoumuksissa asetettujen vähimmäistuontihintojen perusteella. Tämän vuoksi näitä vientihintoja ei voida pitää luotettavana indikaattorina, jonka perusteella voitaisiin tehdä luotettavia ja merkityksellisiä hinnan alittavuutta koskevia laskelmia.

(113)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA huomautti, että hintojen ja viitehintojen alittavuutta koskevat komission laskelmat ovat virheellisiä, koska niissä edellytetään useita oikaisuja (tavanomaisista tulleista, tuonnin jälkeisistä kustannuksista sekä tuotteen, pakkauksen ja kaupan portaan eroista). RFPA huomautti myös, että verrattuna aiempaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun vuonna 2002, oikaisujen käyttöä koskevaa menetelmää oli muutettu. RFPA ehdotti vielä, että hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa olisi käytettävä sen venäläisen tuottajan vientimyyntihintoja unioniin, jolla ei ole hintasitoumusta, sekä sen venäläisen tuottajan vientihintoja, joka on vapautettu polkumyyntitulleista.

(114)

Tältä osin on syytä muistaa, että komissio ei tehnyt lainkaan hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia 112 kappaleessa esitetyistä syistä. Sen vuoksi nämä väitteet ovat perusteettomia.

(115)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujaksolla. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 3

Tuontimäärä (tonnia), markkinaosuus ja hinnat

(116)

Ammoniumnitraattia tuodaan pääasiassa Ukrainasta, Georgiasta ja Serbiasta. Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet raukesivat vuonna 2012. Muista kolmansista maista kuin Venäjältä peräisin olevan tuonnin kokonaismäärä väheni ja sen markkinaosuus säilyi melko vakaana tarkastelujaksolla ja ylitti venäläisen tuonnin markkinaosuuden. Tämä selittyy kulutuksen vähenemisellä samalla kaudella. Muista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kohosivat samansuuntaisesti kuin Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin hinnat.

(117)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(118)

Vahinkoanalyysia varten arvioitiin unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta makrotaloudellisten indikaattoreiden pohjalta (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja aiemmasta polkumyynnistä toipuminen) sekä mikrotaloudellisten indikaattoreiden pohjalta (keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti). Ensin mainitut perustuvat pyynnön esittäjän alkuperäisessä tarkastelupyynnössä ja myöhemmissä huomautuksissa esittämiin tietoihin sekä tilastoihin, ja ne liittyvät kaikkiin tiedossa oleviin unionin tuottajiin. Jäljempänä mainitut perustuvat otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastauksiin, jotka todennettiin tutkimuksen aikana.

(119)

Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa on vahvistettu aiemman tutkimuksen havainnot siitä, että tarkkojen ja luotettavien tietojen kerääminen tarkasteltavana olevan tuotteen kapasiteetista ja tuotannosta on monimutkaista. Kiinteää lannoitetta saadaan rakeistuslaitoksessa (siilossa) sen jälkeen, kun on tuotettu ammoniumnitraattisulate/ammoniumnitraattiliuos kemiallisella synteesillä. Sulatetta/liuosta voidaan käyttää kiinteän tuotteen mutta myös jatkojalostustuotteiden, kuten kalsiumammoniumnitraatin, tuottamiseen. Kiinteää tuotetta voidaan käyttää lannoitteena mutta myös teollisiin tarkoituksiin. Monikäyttöiset laitokset, jotka voivat nopeasti siirtää tuotantoa lannoitteesta toiseen, voivat synnyttää tilastovääristymiä. Alhainen kapasiteetin käyttöaste on sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen osalta vähemmän merkityksellinen indikaattori tarkasteltaessa unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(120)

Nämä huomioon ottaen unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät kokonaisuudessaan seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(121)

Unionin tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto pysytteli melko vakaalla tasolla, noin 7 miljoonassa tonnissa, vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(122)

Myös tuotantokapasiteetti pysyi melko vakaana koko kyseisen kauden. Unionin tuotannonalan ilmoittamassa tuotantokapasiteetissa otetaan huomioon ammoniumnitraatin koko tuotantokapasiteetti, ei siis pelkästään tarkasteltavana olevan tuotteen vaan myös muiden tuotteiden osalta. Ammoniumnitraatin kapasiteetin käyttöaste on itse asiassa merkittävästi korkeampi, jos nämä muut tuotteet otetaan huomioon. Esimerkiksi otokseen valittujen unionin tuottajien todennettujen tietojen perusteella kapasiteetin käyttöaste tarkastelujaksolla oli noin 20 prosenttiyksikköä korkeampi (vuoden 2010 tasolta 72 prosentista 68 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla).

(123)

Unionin tuotannonalan myynnin määrä unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(124)

Myyntimäärä unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille laski 12 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuonna 2010 myytyihin määriin. Tämä noudattelee unionin markkinoiden kulutuksen laskun yleistä suuntausta 106 kappaleessa annetuista syistä.

(125)

Koska sekä myynti että kulutus laskivat tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi suhteellisen vakaana, eikä unionin tuotannonala kasvanut näin ollen lainkaan.

(126)

Neljän otokseen valitun unionin tuottajan todennettujen tietojen perusteella työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(127)

Tutkimusajanjaksolla työntekijöiden lukumäärä neljässä otokseen valitussa yrityksessä väheni (12 prosenttia vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä). Koska tämä väheneminen oli suurempi kuin tuotannon väheneminen, otokseen valittujen unionin tuottajien työvoiman tuottavuus — mitattuna tuotoksena (tonnia) työntekijää kohti vuodessa — kasvoi 7 prosenttia vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(128)

Komissio ei siis vahvistanut tämänhetkistä polkumyyntimarginaalin merkittävyyttä (ks. 52 kappale), koska venäläiset tuontihinnat perustuivat vähimmäishintasitoumuksiin ja olivat näin ollen epäluotettavia merkityksellisen arvioinnin tekemiseksi siitä, jatkuuko tai toistuuko polkumyynti todennäköisesti, jos polkumyyntitoimenpiteiden annetaan raueta.

(129)

Unionin tuotannonala on toipunut aiemmasta polkumyynnistä, kuten voittomarginaalit (ks. taulukko 10) ja korkea markkinaosuus (ks. taulukko 5) osoittavat.

(130)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7

Myyntihinnat unionissa

(131)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset nettomyyntihinnat kohosivat merkittävästi vuosien 2010 ja 2012 välillä mutta laskivat hieman tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(132)

Keskimääräiset tuotantokustannukset kasvoivat myös, pääasiassa tärkeimmän tuotantopanoksen, kaasun, kustannusten kohoamisen vuoksi.

(133)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(134)

Työntekijäkohtaisten keskimääräisten työvoimakustannusten suuntaus oli kasvava tarkastelujaksolla. Suurinta kasvu oli vuosien 2010 ja 2011 välillä, ja vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä kasvua tapahtui 3 prosenttiyksikköä.

(135)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset varastojen tasot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(136)

Loppuvarastot kasvoivat ensimmäisen kerran merkittävästi vuosina 2011 ja 2012 verrattuna vuoteen 2010 ja sitten vähenivät 10 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2010. Tuotannon tasoon verrattuna loppuvarastot noudattelivat samaa suuntausta vuodesta 2010 tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle.

(137)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(138)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(139)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus kehittyi vuoden 2010 tasolta 11,7 prosentista 14,4 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tältä osin pyynnön esittäjä väitti, että analyysissä käytettävässä tavoitevoitossa olisi otettava huomioon, että erittäin pääomavaltaisen tuotannonalan on saatava sijoitetulle pääomalle tyydyttävä tuotto, jota investoijat odottavat. Väitettä ei voida hyväksyä, koska tavoitevoiton analyysissä on rajoituttava voittoon, joka unionin tuotannonalan voitaisiin odottaa saavan tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyyntiä.

(140)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kyvyn rahoittaa toimintaansa itse. Kassavirta kasvoi vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 82 prosenttia, vaikkakin se tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli hieman pienempi kuin vuosina 2011 (13 prosenttiyksikköä pienempi) ja 2012 (5 prosenttiyksikköä pienempi).

(141)

Investointien suuntaus oli laskeva. Lasku oli merkittävämpää vuosina 2011 ja 2012 mutta vain – 4 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2010. Investoinnit liittyivät pääasiassa yhä tiukempien ympäristövaatimusten noudattamiseen.

(142)

Investointien tuotto on voitto (prosentteina) investointien nettokirjanpitoarvosta. Se noudatteli pääpiirteissään kannattavuuden suuntausta koko tarkastelujaksolla.

(143)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla unionin tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa.

(144)

Asetuksessa (EY) N:o 661/2008 pääteltiin, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne ei ollut vahingollinen ja että Venäjältä tuotavaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuvat polkumyyntitoimenpiteet olivat tämän positiivisen tilanteen pääasiallinen syy.

(145)

Tämän toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun tuloksissa vahvistetaan aiemman tutkimuksen päätelmät. Taloudelliset indikaattorit olivat yhtä myönteisiä vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Unionin kulutus väheni ja tuonti Venäjältä lisääntyi, mutta unionin tuotannonala onnistui säilyttämään merkittävän markkinaosuuden ja kasvattamaan edelleen kannattavuuttaan, vaikkakin voitot vuonna 2012 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olivat alemmat kuin vuonna 2011, mikä osoittaa laskevaa suuntausta. Tuotantokustannukset kasvoivat, mikä johtui pääasiassa kaasun (tarkasteltavana olevan tuotteen pääraaka-aineen) hintojen kohoamisesta, mutta myös myyntihinnat kohosivat ja mahdollistivat sen, että unionin tuotannonalan kannattavuus oli terveellä tasolla.

(146)

Kuten 119 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa selitettiin, kapasiteetin käyttöastetta koskevista tiedoista ei voida tehdä ratkaisevia päätelmiä unionin tuotannonalan tilanteesta, ja kokonaisuudessaan voidaan päätellä vain, että yleisesti unionin tuotannonalan tilanne on terve, eikä sille aiheudu vahinkoa Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin viennistä polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon ansiosta.

(147)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA ja Venäjän viranomaisten edustajat väittivät, että unionin tuotannonalan myönteinen tilanne, mukaan luettuna sen vienti kolmansiin maihin, tukee päätelmää, jonka mukaan merkittävä vahinko ei ole toistunut. Komissio kuitenkin katsoo, että unionin tuotannonalan tämänhetkinen positiivinen taloudellinen tilanne, mukaan luettuna sen vientimyynnin määrä kolmansiin maihin, ei automaattisesti estä sitä, että tilanne muuttuisi tulevaisuudessa, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(148)

Jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että nyt voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta, Venäjältä peräisin olevan viennin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(149)

Tarkastelussa keskityttiin kulutuksen kehityssuuntauksiin unionin markkinoilla, käyttämättömään kapasiteettiin, kauppavirtoihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuuteen sekä venäläisten tuottajien hinnoittelukäytäntöön.

(150)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus unionissa supistui 11 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edeltäviin vuosiin verrattuna. Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutuksen vähenemiseen on vaikuttanut muiden lannoitteiden käyttö, ammoniumnitraatin tehokkaampi käyttö viljelijöiden parissa sekä turvallisuuteen liittyvät näkökohdat. Tämän vuoksi unionin tuotannonala kilpailee venäläisten tuotteiden kanssa supistuvilla markkinoilla. Tämä puolestaan aiheuttaa todennäköisesti alenevaa painetta hintoihin.

(151)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ja kuten 109 kappaleessa mainittiin, RFPA vastusti päätelmää, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus EU:ssa vähenee jatkossa. Raportissa, johon RFPA viittaa, todetaan kuitenkin, että typpilannoitteiden kysyntä saattaa elpyä hieman, mutta tämä ei välttämättä tarkoita tarkasteltavana olevan tuotteen kysynnän kasvua. Ammoniumnitraatin varastointiin ja käyttöön sovellettavat yhä tiukemmat ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset, joidenkin markkinoiden kehittyneisyys sekä yhtä tehokkaammat levitystekniikat viittaavat siihen, että vaikka lannoitteiden ja eritoten typpilannoitteiden kysyntä kasvaisikin, tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä ei kasva lähitulevaisuudessa. Sen vuoksi väite hylätään.

(152)

Komissio vahvisti, että Venäjän käyttämätön kapasiteetti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 16,9 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskulutuksesta unionissa (ks. 73 ja 74 kappale). Kyseinen kapasiteetti on vielä kasvanut tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen ja on nyt arviolta 24,3 prosenttia unionin kulutuksesta.

(153)

Jos toimenpiteet eivät ole voimassa, käyttämätön kapasiteetti mitä todennäköisimmin käytetään tuottamaan ammoniumnitraatin merkittäviä lisämääriä vietäväksi unioniin. Venäläiset tuottajat vievät nyt puolet tuotannostaan kolmansiin maihin. Kotimarkkinakulutuksen Venäjällä odotetaan kasvavan jatkossa vain 3 prosenttia vuosittain. Vientihinnat Venäjältä kolmansien maiden markkinoille ovat merkittävästi alemmat kuin unionin nykyhinnat. Jos hinnat unionin markkinoilla pysyvät merkittävästi korkeampina kuin kolmansien maiden markkinoilla toimenpiteiden raukeamisen jälkeen, venäläisillä tuottajilla on voimakas kannustin viedä käyttämätöntä kapasiteettiaan unionin markkinoille mutta tämän lisäksi myös suunnata osa kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä unionin markkinoille.

(154)

Lisäksi Venäjältä kolmansiin maihin suuntautuvaan lisävientiin kohdistuu rajoituksia. Jotkin mahdollisista suurimmista ammoniumnitraatin vientimarkkinoista (Kiina, Yhdysvallat ja Australia) on suljettu venäläiseltä tuonnilta (ks. 85 kappale). On epätodennäköistä, että mahdollisuus vahvistaa nollatullit kahdelle venäläiselle tuottajalle Yhdysvalloissa vuodeksi (ks. 86 kappale), johtaa merkittävään venäläisen viennin siirtämiseen Yhdysvaltojen markkinoille, koska Yhdysvalloissa kotimaisen kaasun hinnat ovat laskeneet ja niiden odotetaan pysyvän matalalla tasolla liuskekaasun kasvavan hyödyntämisen ja liuskekaasun vientirajoitusten vuoksi (ks. edelleen 86 kappale). Myös Kiinan markkinat on edelleen suljettu ammoniumnitraatin tuonnilta. Ammoniumnitraatin kulutuksen Venäjän nykyisillä vientimarkkinoilla (pääasiassa Latinalainen Amerikka ja erityisesti Brasilia) odotetaan kasvavan, mutta Venäjän käyttämätön kapasiteetti on tällä hetkellä yli kaksinkertainen näiden markkinoiden ennustettuun kulutuksen lisääntymiseen nähden, ja on epätodennäköistä, että pelkästään venäläiset tuottajat kattaisivat odotetun lisäkulutuksen. Useat perinteiset Venäjän vientimarkkinat, kuten Egypti, Turkki, Peru ja Brasilia, ovat myös luomassa omaa kapasiteettia ammoniumnitraatin tai muiden typpipohjaisten lannoitteiden valmistamiseksi (ks. 87 kappale).

(155)

Unionin markkinat ovat joka tapauksessa houkuttelevammat kuin Latinalaisen Amerikan markkinat maantieteellisen läheisyyden ja vakiintuneiden jakelukanavien ansiosta. Merkittävästi alhaisemmat rahtikustannukset tarjoavat suuremmat voitot venäläisille viejille, jotka — jos ne voivat valita — myyvät mieluummin unioniin, edellyttäen että hintataso unionissa pysyy korkeampana kuin kolmansissa maissa.

(156)

Komissio vahvisti vahinkoa aiheuttamattoman hinnan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalalle lisäämällä tuotantokustannuksiin (määritetty otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastettujen tietojen perusteella; ks. taulukko 7) myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä tavoitevoiton.

(157)

Neljän otokseen valitun unionin tuottajan tarkastettujen tietojen perusteella myynti- hallinto- ja yleiskustannukset ovat 5–8 prosenttia tuotantokustannuksista ja tuotannonalan tavoitevoitto on 8 prosenttia, kuten edellisessä tutkimuksessa (24) vahvistettiin.

(158)

Näiden lukujen perusteella unionin tuotannonalan vahinkoa aiheuttamaton hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 257–264 euroa/tonni.

(159)

Komissio muistuttaa, että toinen kahdesta venäläisestä vientiä harjoittavasta tuottajasta, joihin sovellettiin hintasitoumusta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, myi tarkasteltavana olevaa tuotetta hintasitoumuksen mukaisen vähimmäistuontihinnan ylittävällä hinnalla. Toisaalta toinen vientiä harjoittava tuottaja, johon hintasitoumusta sovellettiin vain jonkin aikaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, myi tuotetta alle vähimmäistuontihinnan. Näissä olosuhteissa on epäselvää, miten ne määrittäisivät hintansa, jos sitoumus raukeaisi samaan aikaan kuin polkumyyntitullit. On myös huomattava, että näiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan myymät määrät eivät olleet merkittävät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi on pidettävä mielessä, että EU:n markkinoille tulee uudelleen todennäköisesti muitakin venäläisiä tuottajia toimenpiteiden poistuessa, mikä lisää hintojen kilpailupainetta markkinoilla, myös niiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joiden sitoumukset olivat voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(160)

Yksi ratkaisevista tekijöistä arvioitaessa vahingon toistumisen todennäköisyyttä on se, millä hinnalla hintasitoumusten ulkopuolisten yritysten lisävienti todennäköisesti tapahtuisi. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Venäjän vientihinnat kolmansiin maihin olivat keskimäärin 201 euroa/tonni eli 34 prosenttia alemmat kuin tämänhetkinen keskimääräinen hinta, jolla unionin tuottajat myyvät unionissa. Kyseiset Venäjän vientihinnat ovat kestävällä tasolla (ks. 58 kappale). On todennäköistä, että sellaisista venäläisistä yrityksistä, joihin hintasitoumusta ei sovelleta, tulisi polkumyyntitoimenpiteiden puuttuessa unionin markkinoille vientiä hinnoilla, jotka ovat keskimäärin alle kolmansista maista tulevan tuonnin hintojen ja myös alle Venäjältä hintasitoumuksen mukaisesti tulevan tuonnin hintojen, jotka ovat unionin tuotannonalan vahinkoa aiheuttamattoman tavoitehinnan yläpäässä. Muutoin ne eivät pystyisi kasvattamaan markkinaosuuttaan. Koska yhden vientiä harjoittavan tuottajan hintasitoumuksen mukaisen venäläisen tuonnin tämänhetkinen hintataso vastaa vahinkoa aiheuttamattoman hintatason yläpäätä, komissio katsoo käytettävissään olevien tietojen perusteella, että on todennäköistä, että lisätuonti tapahtuisi vahinkoa aiheuttavaan hintaan. Unionin tuotannonalan tämänhetkisestä voittotasosta huolimatta tällaiset todennäköiset hinnat vaarantaisivat unionin tuotannonalan kyvyn saavuttaa normaali voitto, joka sen odotetaan saavuttavan ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.

(161)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että venäläisten vientihintojen vertaaminen kolmansien maiden ja unionin hintoihin on merkityksetöntä, koska vertailu olisi tehtävä samoilla markkinoilla tapahtuneen myynnin välillä ja olisi tehtävä asianmukaiset oikaisut esimerkiksi tullien ja kaupan portaan osalta.

(162)

Väitettä ei voida hyväksyä. Komissio ei väitä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, venäläinen vienti alittaisi unionin hinnat 34 prosentilla. Komissio pitää todennäköisenä, että hintataso, jolla venäläistä vientiä tulisi unionin markkinoille ilman toimenpiteiden voimassaoloa, olisi alle unionin valmistuskustannusten, joihin on lisätty kohtuullinen voittomarginaali, ja näin ollen vahinkoa aiheuttava. Hintataso olisi edelleen houkuttelevampi venäläisten viejien kannalta kuin kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan myynnin nykyinen hintataso. Näin ollen on todennäköisestä, että nykyisten kauppavirtojen suunta muuttuu.

(163)

Tutkimuksessa on myös osoitettu, että nykyiset tuotantokustannukset ja näin ollen nykyinen vahinkoa aiheuttamaton hinta eivät todennäköisesti alene lyhyellä aikavälillä, kun otetaan huomioon tuotantokustannusten nouseva suuntaus tarkastelujaksolla (ks. taulukko 7). Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään merkkejä siitä, että suuntaus olisi todennäköisesti muuttumassa.

(164)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA korosti, että päivää ennen päätelmistä ilmoittamista se oli toimittanut tietoja kaasukustannusten alenemisesta unionissa. RFPA toi erityisesti esiin tiedot johtavassa lannoitemarkkinajulkaisussa, jossa ilmoitettiin EU:n kaasukaupan keskusten hinnat Alankomaiden kaasumarkkinahintoina (Title Transfer Facility –TTF) eikä ei-edustavina Waidhausin hintoina. RFPA esitti myös Yhdysvaltojen kaasunhintoja ja Yara Internationalin vuoden 2014 ensimmäistä neljännestä koskevan investoijille suunnatun raportin, jossa mainittiin, että yrityksen kaasukustannukset ovat merkittävästi aiempaa alemmat.

(165)

Komissio haluaa tuoda esiin, että joidenkin viljelijäjärjestöjen (ks. 7 kohta, unionin etu) toimittamassa taloustutkimuksessa todetaan seuraavaa: ”[l]uonnonkaasun hinnat unionissa ovat korkeammat kuin useimmilla muilla alueilla ja niiden odotetaan nousevan lähitulevaisuudessa”. Yara Internationalin ilmoittama kaasunhintojen lasku on poikkeus, koska Yara kuuluu monikansalliseen ryhmään, joka saa edullista kaasua useista lähteistä unionin ulkopuolelta. Muut tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat, ja etenkin unionin itäisillä alueilla sijaitsevat, käyttävät venäläistä kaasua. Sen vuoksi komissio katsoo edelleen, ettei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että unionin tuottajien kaasunhinnat laskisivat merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(166)

Koska venäläistä ammoniumnitraattia vietäisiin unionin markkinoille merkittäviä määriä vahinkoa aiheuttavilla hinnoilla, unionin tuottajien olisi pakko alentaa omia hintojaan säilyttääkseen myyntimääränsä ja markkinaosuutensa. Ammoniumnitraatti on hyödyketuote, ja eri tuottajien välinen kilpailu perustuu pääasiassa hintaan.

(167)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA väitti, että huomioon olisi otettava venäläisen ammoniumnitraatin unioniin vientiä koskevat väitetyt kaupan tekniset esteet, kuten myyntikielto (Saksassa) tai ammoniumnitraatin varastointia koskeva tiukka sääntely joissakin muissa jäsenvaltioissa. Koska rajoituksia sovelletaan sekä kolmansien maiden viejiin että unionin tuottajiin syrjimättömästi, komissio katsoo, että väite olisi hylättävä.

(168)

Kun otetaan huomioon tutkimuksen havainnot, Venäjän käyttämätön kapasiteetti yhdessä kulutuksen vaatimattoman kasvun kanssa, rajoitetut mahdollisuudet lisätä vientiä kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus, katsotaan, että jos toimenpiteet kumotaan, polkumyynti Venäjältä todennäköisesti toistuu.

(169)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että unionin tuotannonalan tilanne on tällä hetkellä sellainen, että sille ei aiheudu vahinkoa. Ei ole kuitenkaan mitään osoitusta siitä, että positiivinen tilanne jatkuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Päinvastoin, pyynnön esittäjän toimittaman markkina-analyysin mukaan ammoniumnitraatin markkinahinnat ovat korkeimmillaan ja suhdannevaihe on huipussaan. Suhdannevaiheen samoin kuin hintojen odotetaan nyt laskevan. Erityisesti hinnat, jotka ovat nousseet vakaasti vuodesta 2009 lähtien, vaikuttavat nyt olevan laskussa. Sen vuoksi hintatasoa ja voittoa, jotka unionin tuotannonala saavutti tarkastelujaksolla, ei saavuteta lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan tuotantokustannukset pysyvät vakaina tai nousevat edelleen ja supistavat näin unionin tuotannonalan voittomarginaalia. Tämän skenaarion mukaisesti ja kun otetaan huomioon kulutuksen väheneminen unionissa, tuonnin merkittävä lisääntyminen unionin hinnat alittavilla hinnoilla aiheuttaa suurta painetta unionin tuotannonalan myyntihintoihin ja merkittävän markkinaosuuden menetyksen. Kaikella todennäköisyydellä tämä aiheuttaa väistämättä merkittävän vahingon toistumisen.

(170)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen RFPA arvosteli komissiota nojautumisesta pyynnön esittäjän toimittamaan markkina-analyysiin ja huomautti, että ennustettu hintataso vuosina 2017–2018 on samanlainen kuin vuonna 2010 ja korkeampi kuin edeltävinä vuosina. RFPA toi myös esiin, että vuonna 2010 unionin tuotannonalan keskimääräinen kannattavuus ylitti tavoitevoiton (12,8 %), ja muistutti, että Yara Internationalin neljännesvuosittaisessa raportissa 2014 esitettiin lupaavia näkymiä.

(171)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ennakoivan luonteen vuoksi on vaikea tehdä tarkkoja päätelmiä ennustetuista hintatasoista vuonna 2017 ja sen jälkeen. Riippumattoman markkina-analyysin mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen hintojen odotetaan kuitenkin putoavan seuraavien kahden vuoden aikana. Näin ollen kun otetaan huomioon tuotantokustannusten odotettu kohoaminen, unionin tuotannonalan tällä hetkellä saama voitto todennäköisesti pienenee. Nämä ennakoivat päätelmät pätevät siitä huolimatta, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan saama voitto oli suurempi kuin aiemmassa tutkimuksessa vahvistettu 8 prosentin tavoitevoitto. Se, että Venäjältä tuotavaan ureaan sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa vahingon toistumista ei pidetty todennäköisenä, ei ole merkityksellistä, koska jokaista tapausta on arvioitava tapauskohtaisesti ja omien erityispiirteidensä perusteella. Lisäksi Yara Internationalin investoijille tarkoitetussa neljännesvuosikatsauksessa 2014 ei käsitellä erityisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta eikä sitä pitäisi pitää vertailukohtana unionin tuotannonalan odotuksiin nähden tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Sen vuoksi väite hylätään.

(172)

Venäjän viranomaisten edustajat ja RFPA väittivät, että komissio ei onnistunut antamaan positiivista näyttöä sen päätelmän tueksi, että jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta, tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonti ja näin ollen unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko toistuu.

(173)

RFPA väitti myös, että komissio ei ollut vahvistanut toimenpiteiden päättymisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyden välistä syy-yhteyttä. Sen mukaan päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa esitetyt ulkoiset tekijät (vähenevä kulutus, laskevat hinnat, kasvavat tuotantokustannukset, alhainen kapasiteetin käyttöaste) vaikuttavat olevan vahingon toistumisen todennäköisyyden syy.

(174)

Komissio ei yhdy tähän arvioon. Jos toimenpiteiden annetaan raueta, vahingon toistumisen todennäköisyyden perustana on Venäjältä tulevan polkumyyntituonnin todennäköinen toistuminen merkittävissä määrin ja hinnoilla, jotka ovat alemmat kuin unionin hinnat mutta edelleen kannattavat venäläisille viejille. Mainitsemalla joitakin ulkoisia tekijöitä arvioinnissaan komissio vain yksilöi muita tekijöitä, joilla saattaa olla tulevina vuosina vaikutusta unionin markkinoihin ja näin ollen unionin tuotannonalan tilanteeseen, mutta tämä ei tee pätemättömäksi päätelmää, jonka mukaan vahinkoa aiheuttava polkumyynti todennäköisesti toistuu, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(175)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Venäjään kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(176)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(177)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotto ole unionin edun vastaista. Koska kyseessä on tarkastelua koskeva tutkimus ja toimenpiteet ovat olleet voimassa vuodesta 1995 lähtien, analyysissä voidaan arvioida voimassa olevien toimenpiteiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia eri osapuoliin.

(178)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko polkumyynnin toistumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(179)

Voimassa olevilla toimenpiteillä on vähennetty voimakkaasti Venäjältä polkumyynnillä tulevaa tuontia ja helpotettu unionin tuotannonalan tilannetta. Unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen havaittiin olevan terve, mikä tuli pääasiassa esiin siinä, että sen toiminta oli voitollista. On kuitenkin syytä huomata, että joidenkin unionin tuottajien voitto on jo merkittävästi alempi kuin unioni tuotannonalan keskimäärin saama voitto ja jopa alempi kuin 8 prosentin tavoitevoitto.

(180)

Jos toimenpiteiden annetaan raueta, unionin tuotannonalaan kohdistuu mitä todennäköisimmin lisääntyvää epätervettä kilpailua venäläisten tuottajien taholta. Toimenpiteiden päättäminen johtaisi epäilemättä unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen nopeaan heikkenemiseen. Toimenpiteiden päättäminen ei ole näin ollen unionin tuotannonalan edun mukaista.

(181)

Aiemmassa tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta unionin tuojien ja käyttäjien tilanteeseen. E.F.I.A. ilmoittautui asianomaiseksi osapuoleksi ja pyysi, että toimenpiteiden annetaan raueta esimerkiksi seuraavista syistä:

(182)

Nämä väitteet olisi hylättävä. On totta, että unionin tuotannonalaan ei tällä hetkellä kohdistu merkittävää vahinkoa. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa pyritään kuitenkin vastaamaan kysymykseen, mitä tapahtuu jatkossa, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Unionin tuotannonalan tämänhetkistä tilannetta voidaan tältä osin pitää vain osoituksena siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, sikäli että se antaa mahdollisuuden arvioida vahinkoa aiheuttamattoman hinnan tason.

(183)

Unionin tuojat ja kauppiaat voivat käyttää useita hankintalähteitä niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin, mukaan luettuna Venäjä. Venäjä on ainoa maa, jota kohtaan on voimassa toimenpiteitä.

(184)

Useat käyttäjien järjestöt ilmoittautuivat. Jotkin niistä kuitenkin vain pyysivät tunnustamista asianomaiseksi osapuoleksi eivätkä ottaneet kantaa unionin etuun. Kaksi kansallista järjestöä toi esiin, että toimenpiteiden oltua voimassa niin monta vuotta ei ole enää niiden edun mukaista pitää niitä voimassa.

(185)

Niiden esiin ottamat syyt olivat seuraavat:

(186)

Näitä väitteitä ei voida hyväksyä 182 ja 183 kappaleessa esitetyistä syistä. Komissio ei ole tietoinen mistään kilpailun vastaisista käytännöistä unionin tuottajien keskuudessa, vaan ne kilpailevat vapaasti unionin markkinoilla.

(187)

Käyttäjille suunnattuun kyselylomakkeeseen ei saatu vastauksia viljelijöiltä. Sen vuoksi lannoitteiden tarkkaa vaikutusta kokonaisuudessaan ja erityisesti ammoniumnitraatin vaikutusta viljelijöiden tuotantokustannuksiin ei voitu todentaa. Näin ollen väitettyä ammoniumnitraatin alempien hintojen suurta positiivista vaikutusta viljelijöiden tuotantokustannuksiin ei voitu vahvistaa. Komission käytössä olevien tietojen perusteella ammoniumnitraatin osuus kaikkien typpeä sisältävien lannoitteiden (esim. ammoniumnitraatti, kalsiumammoniumnitraatti, urea, urea-ammoniumnitraattiliuos, NPK/NP/NK) kokonaiskulutuksesta unionissa on kuitenkin vain noin 21 prosenttia (25). Kun otetaan huomioon, että on muitakin lannoitteita (jotka sisältävät enemmän kaliumia ja fosfaattia), ammoniumnitraatin osuus kaikista unionin viljelijöiden käyttämistä lannoitteista on arviolta vieläkin pienempi kuin 21 prosenttia. Tämän vuoksi on kohtuullista päätellä, että voimassa olevien toimenpiteiden vaikutus unionin viljelijöihin kokonaisuudessaan ei ole merkittävä.

(188)

Lisäksi vaikka erittäin lyhyellä aikavälillä edullisempien lannoitteiden saanti vaikuttaisikin olevan viljelijöiden edun mukaista, lyhyellä/keskipitkällä aikavälillä on todennäköistä, että unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko toistuu, ja riskinä on, että jotkin heikommassa asemassa olevat unionin tuottajat, jotka sijaitsevat unionin tietyillä alueilla, saattavat joutua lopettamaan toimintansa. Näin ollen käyttäjillä/viljelijöillä olisi jatkossa vieläkin vähemmän valinnanvaraa tavarantoimittajista, ja ne saattaisivat joutua riippuvaisiksi venäläisestä viennistä, mikä todennäköisesti kohottaisi hintoja.

(189)

Yksi käyttäjien järjestö toimitti riippumattoman talousalan konsultin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan voimassa olevien toimenpiteiden päättäminen johtaisi lannoitteiden hinnan laskuun käyttäjien eduksi, tuontimäärien vähäiseen lisääntymiseen ja unionin tuottajiin kohdistuvaan hienoisesti negatiiviseen vaikutukseen, jota kuitenkin kompensoisivat vankat voittomarginaalit, joita ne nyt saavat. On kuitenkin huomattava, että jotkin olettamuksista, joihin talousalan tutkimuksessa tehdyssä arvioinnissa viitattiin, eivät vastaa tutkimuksen havaintoja. Tutkimuksessa vahvistettiin, että Venäjältä kolmansiin maihin viedyn ammoniumnitraatin hinta on alempi kuin kyseisessä tutkimuksessa arvioitu hinta. Samoin vahvistettu venäläinen kapasiteetti ja kotimaisen kulutuksen mahdolliset arvot eroavat niistä, joita käytettiin simuloitaessa toimenpiteiden kumoamisen vaikutusta. Tutkimuksessa tehtyä arviointiin ei voida näin ollen täysin luottaa tehtäessä ratkaisevia päätelmiä.

(190)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen jotkin viljelijöiden järjestöt pyysivät kuulemista komission kanssa ja toimittivat edellisessä kappaleessa tarkoitetusta tutkimuksesta hieman tarkistetun version, jossa otetaan huomioon komission päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa antamat tiedot.

(191)

Tarkistettu tutkimus vaikuttaa vahvistan komission olettamuksen, jonka mukaan venäläiset vientihinnat laskisivat suunnilleen venäläisten kotimarkkinahintojen tasolle eli 221 euroon/tonni. Tämä pakottaisi unionin tuottajat laskemaan hintojaan, jotteivät ne menetä markkinaosuuttaan.

(192)

Viljelijöiden edustajat selittivät vaikeaa tilannettaan, kun ne kilpailevat kolmansien maiden maataloustuottajien kanssa eivätkä saa suojaa polkumyyntitulleista toisin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen unionin tuottajat. Ne odottavat, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, tarkasteltavana olevan tuotteen hinta laskisi ja unionin tuottajiin kohdistuvat negatiiviset vaikutukset kumoutuisivat viljelijöiden saamina etuina; kyseessä on käyttäjäryhmä, joka työllistää miljoonia ihmisiä unionissa. Viljelijöiden edustajat mainitsivat myös, että jos tarkasteltavana olevan tuotteen hinta laskisi, ne ostaisivat mieluummin tarkasteltavana olevaa tuotetta kuin muita edullisempia mutta saastuttavampia lannoitteita, kuten ureaa tai urea- ja ammoniumnitraattiliuosta. Tämä hyödyttäisi ympäristöä. Ne ehdottivat, että jos toimenpiteet pidetään voimassa, ne suspendoitaisiin (samoin kuin tehtiin Kiinasta, Kazakstanista ja Ukrainasta peräisin olevan piimangaanin tuontia koskevassa tutkimuksessa (26)).

(193)

Komissio tarkasteli huolellisesti viljelijöiden järjestöjen esittämiä väitteitä. On selvää, että unionin viljelijöillä on mahdollisuus hankkia sekä unionin tuottajien että muiden kolmansien maiden tuottajien kuin venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamaa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Mutta ennen kaikkea — kuten vahvistettiin 19 päivänä kesäkuuta 2014 järjestetyssä kuulemisessa — ja vastoin talousalan tutkimuksessa tehtyä olettamusta ei ole mitään takeita siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen mahdollinen alkuvaiheen hinnanlasku (jos toimenpiteiden annettaisiin raueta) siirtyisi loppukäyttäjien eduksi. Kun viljelijät ostavat tarkasteltavana olevaa tuotetta, ne ostavat sitä erittäin usein jakelijoilta eivätkä ole edes tietoisia sen alkuperästä, kunhan se vain täyttää heidän vaatimuksensa (esim. raekoon suhteen). Jos toimenpiteiden annetaan raueta, on näin ollen erittäin todennäköistä, että tarkasteltavana olevan tuotteen unionin tuottajiin kohdistuva vahinko toistuisi, muttei ole mitään takeita siitä, että käyttäjät saisivat etua.

(194)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat polkumyyntitoimenpiteet ovat olleet voimassa monia vuosia ilman viljelijöihin kohdistuvia kohtuuttomia kustannuksia, jotka olisivat voineet vaarantaa niiden olemassaolon. Analysoitaessa unionin etua arvioidaan toimenpiteiden voimassaolon oikeasuhteisuutta ottaen huomioon erilaiset ja toisinaan ristiriidassa olevat edut. Toimenpiteiden pitäminen voimassa on unionin tuottajien edun mukaista, koska toimenpiteiden kumoamisen vuoksi monet niistä joutuisivat lopettamaan toimintansa. Joten oikeasuhteisuuden näkökulmasta on unionin edun mukaista pitää toimenpiteet voimassa, koska komissiolla ei ole näyttöä siitä, että toimenpiteestä aiheutuisi viljelijöille suhteettomia kustannuksia. Viljelijät tunnustavat joka tapauksessa, että ne pitäisivät parempana tilannetta, jossa niillä on useita hankintalähteitä ja että unionin tuotannonalan häviäminen ei olisi niiden edun mukaista.

(195)

Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi ammoniumnitraatin hinnanalennukseen, joka siirtyisi käyttäjien eduksi, jolloin ammoniumnitraatti korvattaisiin muilla saastuttavammilla lannoitteilla (ks. 193 kappale). Väitetyn positiivisen ympäristövaikutuksen tueksi ei ole näin ollen esitetty näyttöä. Mahdollinen positiivinen ympäristövaikutus ei kuitenkaan olisi niin merkittävä, että se kumoaisi unionin yleisen edun, jonka mukaista toimenpiteiden voimassa pitäminen on. Toimenpiteiden suspendointia koskevasta ehdotuksesta on todettava, että se ei ole mahdollista, koska perusasetuksen 14 artiklan 4 kohtaan kirjatut oikeudelliset vaatimukset eivät täyty tässä tapauksessa.

(196)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteiden voimassaolon päättäminen ei olisi käyttäjien edun mukaista tai ainakaan käyttäjien saamat lisäedut eivät olisi suuremmat kuin unionin tuotannonalalle aiheutuvat lisäkustannukset.

(197)

Edellä 179–195 kappaleessa esitetyn perusteella päätellään, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

(198)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(199)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi venäläinen tuottaja, jota ei valittu otokseen, pyysi komissiota aloittamaan neuvottelut sitoumuksesta ja ehdotti vähimmäishintaa ja enimmäismäärää. Perusasetuksessa ei kuitenkaan ole oikeusperustaa sitoumustarjouksen hyväksymiseksi toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä, koska toimenpiteiden muotoa ei voida muuttaa. Kyseinen venäläinen tuottaja voi pyytää perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista välivaiheen tarkastelua, jos se katsoo, että tällaista tarkastelua koskevat ehdot täyttyvät.

(200)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Acron-ryhmä pyysi komissiota päättämään menettelyn ryhmän osalta, koska Acron on eri tilanteessa muihin venäläisiin tuottajiin nähden. Tarkastelun havaintojen mukaan Acron on kuitenkin samassa tilanteessa kuin muut venäläiset tuottajat. Lisäksi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa ei ole oikeusperustaa, jonka mukaan voitaisiin tehdä ero vientiä harjoittavien eri tuottajien välille.

(201)

Näin ollen kun otetaan huomioon polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät, voidaan todeta, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetuksella (EY) N:o 661/2008, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 989/2009, käyttöön otetut Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa vielä viiden vuoden ajan.

(202)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

Tuotteet, jotka on valmistanut Open Joint Stock Company (OJSC) ”Azot”, Novomoskovsk, Venäjä, tai Open Joint Stock Company (OJSC) ”Nevinnomyssky Azot”, Nevinnomyssk, Venäjä, ja jotka joko on myyty suoraan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä tai myyjänä on EuroСhem Trading GmbH, Zug, Sveitsi, taikka joiden myynti on tapahtunut yritysten Open Joint Stock Company (OJSC) Mineral and Chemical Company ’EuroСhem’, Moskova, Venäjä, ja EuroСhem Trading GmbH, Zug, Sveitsi, välityksellä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa (Taric-lisäkoodi A522):

b)

Tuotteet, jotka on tuottanut JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat (Taric-lisäkoodi A959):

Polkumyyntitullia ei sovelleta 1 kohdassa mainittuihin tuotteisiin, jotka on tuottanut JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat ja joita ei ole mainittu edellä olevassa taulukossa.

c)

Kaikki muut yritykset (Taric-lisäkoodi A999):

—

nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa ja laskuttaneet tätä niistä suoraan; ja

—

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen; ja

—

tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.

—

kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; tai

—

kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 8 artiklan 9 kohdan nojalla asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä.