20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/42

(1)

Maaliskuun 3 päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, jäljempänä ’Eurooppa 2020 -strategia’, todetaan, että kansalaisille on annettava mahdollisuus osallistua sisämarkkinoihin täysimääräisesti, mikä edellyttää, että kansalaisten mahdollisuuksia ja luottamusta ostaa tavaroita ja palveluja yli rajojen etenkin verkon kautta parannetaan.

(2)

Unioni edistää korkeatasoista kuluttajansuojaa ja kuluttajien keskeistä asemaa sisämarkkinoilla tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden politiikkaa ja pyrkimällä varmistamaan, että kansalaiset saavat mahdollisimman paljon hyötyä sisämarkkinoista ja että heidän turvallisuuttaan ja oikeudellisia ja taloudellisia etujaan suojellaan asianmukaisesti ja konkreettisin toimin tässä yhteydessä.

(3)

Monivuotisella kuluttajaohjelmalla vuosiksi 2014–2020, jäljempänä ’ohjelma’, olisi edistettävä korkeatasoisen kuluttajansuojan toteutumista sekä tuettava mahdollisimman hyvin kasvua ja kilpailukykyä koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita sisällyttämällä siihen Eurooppa 2020 -strategiassa tunnistettuja näkökohtia, jotka liittyvät Euroopan digitaalistrategiaan (varmistetaan, että digitalisoituminen todella lisää kuluttajien hyvinvointia), kestävään kasvuun (siirrytään kestävämpiin kulutustottumuksiin), sosiaaliseen osallisuuteen (otetaan huomioon muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistilanne ja ikääntyvän väestön tarpeet) ja älykkääseen sääntelyyn (muun muassa kuluttajamarkkinoiden valvonta älykkään ja kohdennetun sääntelyn perustana).

(4)

Toukokuun 22 päivänä 2012 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua” määritellään unionin kuluttajapolitiikan strategiakehys tuleviksi vuosiksi ja tuetaan kuluttajien etujen toteutumista kaikessa unionin politiikassa. Toimintaohjelman tavoitteena on luoda strategia sellaisten poliittisten toimien toteuttamiseksi, joilla tuetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti kuluttajia heidän elämänsä kaikissa vaiheissa huolehtimalla siitä, että heille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat turvallisia, tarjoamalla heille kuluttajavalistusta ja -kasvatusta, tukemalla kuluttajajärjestöjä, lujittamalla kuluttajien oikeuksia, antamalla heidän käyttöönsä oikeussuoja- ja muutoksenhakukeinoja sekä varmistamalla, että kuluttajalainsäädäntö pannaan täytäntöön.

(5)

Viimeaikainen talouden laskusuhdanne on paljastanut, että sisämarkkinoilla on lukuisia puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka ovat vähentäneet kuluttajien ja kansalaisten luottamusta. Vaikka on tunnustettava unionin nykyiset budjettirajoitukset, unionin olisi kuitenkin tarjottava riittävä rahoitus, jotta ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, ja tuettava sen vuoksi Eurooppa 2020 -strategiaa.

(6)

Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi on keskeisen tärkeää poistaa jäljellä olevat perusteettomat ja suhteettomat esteet sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja vahvistaa kansalaisten uskoa ja luottamusta järjestelmään erityisesti rajat ylittävässä kaupassa. Unionin olisi pyrittävä luomaan oikeat olosuhteet kuluttajien aseman vahvistamiseksi tarjoamalla kuluttajille riittävästi välineitä, tietoa ja taitoa harkittujen ja tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi ja lisäämällä kuluttajavalistusta.

(7)

Tässä asetuksessa otetaan huomioon taloudellinen, yhteiskunnallinen ja tekninen ympäristö ja niihin liittyvät uudet haasteet. Ohjelmasta rahoitetuilla toimilla pyritään etenkin ratkaisemaan kysymyksiä, jotka liittyvät globalisoitumiseen, digitalisoitumiseen, kuluttajien päätöksenteon monimutkaistumiseen, tarpeeseen lisätä kulutustottumusten kestävyyttä, väestön ikääntymiseen, sosiaaliseen syrjäytymiseen sekä muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin. Kuluttajien etujen sisällyttäminen kaikkeen unionin politiikkaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklan mukaisesti on tärkeä painopistealue. Yhteensovittaminen unionin muiden politiikan alojen ja ohjelmien kanssa on keskeinen tekijä varmistettaessa, että kuluttajien etu otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon muilla politiikan aloilla. Yhteisvaikutusten edistämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi muista unionin rahastoista ja ohjelmista olisi niiden kattamilla aloilla tuettava taloudellisesti kuluttajien etujen huomioon ottamista.

(8)

Ohjelmassa olisi varmistettava kaikkien kuluttajien korkeatasoinen suoja ja kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin, jotta voidaan ottaa huomioon heidän erityistarpeensa ja lisätä heidän valmiuksiaan, kuten edellytetään Euroopan parlamentin 22 päivänä toukokuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa strategiasta muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi (4). Ohjelmassa olisi varmistettava erityisesti, että muita heikommassa asemassa olevat kuluttajat voivat saada tietoa tuotteista ja palveluista, jotta heillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet tehdä vapaasti tietoisia päätöksiä, sillä juuri muita heikommassa asemassa olevilla kuluttajilla saattaa olla vaikeuksia saada ja ymmärtää kuluttajavalistusta, minkä vuoksi he saattavat tulla harhaanjohdetuiksi.

(9)

Ohjelmassa tulisi erityisesti ottaa huomioon lapset, muun muassa pyrkimällä yhdessä sidosryhmien kanssa varmistamaan näiden sitoutuminen vastuullisuuteen alaikäisiin kohdistuvassa mainonnassa ja etenkin torjumaan harhaanjohtavaa verkkomainontaa.

(10)

Toimet olisi vahvistettava ohjelmassa, joka muodostaa unionin kehyksen toimien rahoittamiselle. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) 54 artiklan mukaisesti tämä asetus muodostaa oikeudellisen perustan kyseisille toimille ja ohjelman täytäntöönpanolle. Tässä asetuksessa hyödynnetään ja jatketaan toimia, joita rahoitettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1926/2006/EY (6) nojalla.

(11)

On tärkeää parantaa kuluttajansuojaa. Jotta tämä yleinen tavoite voidaan saavuttaa, olisi määritettävä erityistavoitteita, jotka koskevat turvallisuutta, kuluttajavalistusta ja -kasvatusta, kuluttajajärjestöjen tukemista unionin tasolla, oikeuksia ja oikeussuojakeinoja sekä kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoa. Ohjelman perusteella toteutettujen toimenpiteiden merkitystä ja vaikutuksia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan helpottaa älykkäämmän, kuluttajien edun mukaisen politiikan suunnittelua. Kuluttajapolitiikan ja etenkin toteutettujen toimenpiteiden tarkan vaikutuksen arviointia varten olisi kehitettävä indikaattoreita, joiden merkitystä olisi kuitenkin tarkasteltava laajemmassa yhteydessä.

(12)

On tärkeää lujittaa kuluttajien luottamusta. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi vahvistettava toimintaedellytyksiä erityisesti myöntämällä asianmukaista taloudellista tukea unionin tason kuluttajajärjestöille ja eurooppalaisille kuluttajaneuvontakeskuksille, sillä niiden keskeinen tehtävä on tarjota kuluttajille apua ja tietoa heidän oikeuksistaan, tukea kuluttajia kuluttajariidoissa erityisesti asianmukaisten riitojenratkaisujärjestelmien käytön osalta ja edistää kuluttajien etua sisämarkkinoiden moitteettomasta toiminnasta. Näillä järjestöillä ja keskuksilla olisi oltava valmiudet parantaa kuluttajansuojaa ja lisätä kuluttajien luottamusta toimimalla paikan päällä ja tarjoamalla yksilöllisesti räätälöityä apua, tietoa ja valistusta.

(13)

On säädettävä tukikelpoisista toimista, joiden avulla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

(14)

On tarpeen määritellä potentiaalisten edunsaajien ryhmät, jotka voivat hakea avustuksia.

(15)

Tähän asetukseen sisältyy talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti ohjelman rahoitusohje, joka ei kuitenkaan vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston talousarviota koskevaan toimivaltaan, sellaisena kuin se vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

(16)

Jotta ohjelma voidaan panna täytäntöön moitteettoman varainhoidon, avoimuuden ja joustavuuden periaatteiden mukaisesti, toimeenpanoviraston jatkaminen olisi sallittava, jos kaikki neuvoston asetuksessa (EY) N:o 58/2003 (8) asetetut vaatimukset täyttyvät.

(17)

Olisi koordinoitava nykyistä paremmin unionin ja jäsenvaltioiden varojen käyttöä kuluttajien turvallisuuden, kuluttajakasvatuksen ja kuluttajien oikeuksien ja niiden täytäntöönpanon alalla, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, parantaa tehokkuutta ja näkyvyyttä ja lisätä talousarvioiden yhteisvaikutusta.

(18)

Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa määrätään kuluttajansuoja-alan yhteistyöstä unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvien Euroopan vapaakauppaliiton maiden välillä. Olisi myös säädettävä siitä, että ohjelmaan voivat osallistua muut maat, etenkin unionin naapurimaat sekä unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat sekä liittymässä olevat maat.

(19)

Koska tuotantoketju globalisoituu ja markkinoiden keskinäinen riippuvuus kasvaa, ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä olisi edistettävä yhteistyötä ohjelmaan osallistumattomien kolmansien maiden kanssa ottaen huomioon mahdolliset asian kannalta merkitykselliset sopimukset näiden maiden ja unionin välillä.

(20)

Komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä, jotka koskevat liitteessä II vahvistettujen indikaattoreiden mukauttamista kuluttajansuojan alalla lainsäädäntökehykseen tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi ja liitteen I muuttamista poistamalla tiettyjä toimia komission arviointikertomuksen tulosten huomioon ottamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(21)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vuotuisten työohjelmien hyväksymisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti. Koska ohjelmassa ei vahvisteta tuoteturvallisuutta koskevia kriteereitä, vaan sillä pyritään antamaan rahoitustukea tuoteturvallisuutta koskevan politiikan täytäntöönpanovälineisiin, ja koska kyseiset määrärahat ovat suhteellisen vähäisiä, on asianmukaista soveltaa neuvoa-antavaa menettelyä.

(22)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä menetettyjen, epäasianmukaisesti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, koska asianomaiset kysymykset ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, vaan ne voidaan unionin laajempien toimintamahdollisuuksien vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(24)

Päätös N:o 1926/2006/EY olisi näin ollen kumottava.

(25)

On asianmukaista varmistaa siirtyminen päätöksellä N:o 1926/2006/EY perustetusta kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) tähän ohjelmaan niin, että otetaan huomioon etenkin monivuotisten toimenpiteiden jatkuvuus sekä edellisen ohjelman saavuttaman menestyksen arviointi ja enemmän huomiota edellyttävät alat. Lisäksi on asianmukaista mukauttaa tämän ohjelman kesto neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10) vahvistetun monivuotisen rahoituskehyksen keston mukaiseksi. Näin ollen ohjelmaa olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014. Teknisen ja hallinnollisen avun määrärahoilla olisi 1 päivästä tammikuuta 2021 lukien kuitenkin katettava tarvittaessa ne menot, jotka liittyvät niiden toimien hallinnointiin, joita ei ole vielä saatu päätökseen vuoden 2020 loppuun mennessä,

a)

Tavoite I – Turvallisuus: vakiinnutetaan tuoteturvallisuus ja edistetään sitä tehokkaan markkinavalvonnan avulla kaikkialla unionissa.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan etenkin vaarallisia kulutustuotteita koskevan EU:n nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) toiminnan ja vaikuttavuuden kautta.

b)

Tavoite II – Kuluttajavalistus ja -kasvatus sekä kuluttajajärjestöjen tukeminen: kehitetään kuluttajakasvatusta ja -valistusta ja parannetaan kuluttajien tietoisuutta omista oikeuksistaan, kootaan näyttöä kuluttajapolitiikan perustaksi ja tuetaan kuluttajajärjestöjä ottaen huomioon myös muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistarpeet.

c)

Tavoite III – Oikeudet ja oikeussuojakeinot: kehitetään ja vahvistetaan kuluttajien oikeuksia erityisesti älykkään sääntelyn avulla ja parantamalla yksinkertaisten, tehokkaiden, nopeiden ja edullisten oikeussuojakeinojen saatavuutta, vaihtoehtoinen riitojenratkaisu mukaan luettuna.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan etenkin sillä, miten paljon vaihtoehtoisia riitojenratkaisukeinoja käytetään rajat ylittävien kiistojen ratkaisemisessa, miten unionin laajuinen online-riitojenratkaisujärjestelmä toimii ja kuinka suuri prosenttiosuus kuluttajista käyttää oikeussuojakeinoja kohtaamansa ongelman vuoksi.

d)

Tavoite IV – Täytäntöönpano: tuetaan kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoa lisäämällä kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten välistä yhteistyötä ja tarjoamalla kuluttajien tueksi neuvontaa.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan tarkastelemalla etenkin kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston kautta välitettyjen tietojen määrää ja sen puitteissa tehtävän yhteistyön tehokkuutta, eurooppalaisten kuluttajaneuvontakeskusten toimintaa sekä sitä, miten hyvin kuluttajat tuntevat ne.

Laadukas kuluttajavalistus ja kuluttajien osallistuminen on monialainen painopistealue, ja siksi siihen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan kaikissa alakohtaisissa tavoitteissa ja ohjelmalla rahoitettavissa toimissa.

a)

Tavoite I – Turvallisuus:

b)

Tavoite II – Kuluttajavalistus ja -kasvatus sekä kuluttajajärjestöjen tukeminen:

c)

Tavoite III – Oikeudet ja oikeussuojakeinot:

d)

Tavoite IV – Täytäntöönpano:

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista ja muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne ovat saaneet valtuudet edustaa kuluttajien etuja unionin tasolla vähintään puolessa jäsenvaltioista toimivilta järjestöiltä, jotka edustavat kuluttajia kansallisten sääntöjen tai käytäntöjen mukaisesti ja toimivat alueellisella tai kansallisella tasolla.

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista ja muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne toteuttavat kaikkia seuraavia toimintoja: ne tarjoavat virallisen järjestelmän, jonka kautta unionin ja kolmansien maiden kuluttajien edustajat voivat vaikuttaa poliittiseen keskusteluun ja toimintalinjoihin, järjestävät politiikasta ja sääntelystä vastaavien virkamiesten kanssa kokouksia edistääkseen ja tuodakseen esiin kuluttajien etuja viranomaisille, kartoittavat yhteisiä kuluttaja-alan kysymyksiä ja haasteita, edistävät kuluttajien näkökantoja unionin ja kolmansien maiden kahdenvälisissä suhteissa, edistävät kuluttaja-asioita koskevan asiantuntemuksen ja tietämyksen vaihtoa ja jakamista unionissa ja kolmansissa maissa ja tuottavat politiikkaa koskevia suosituksia.

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista tai muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne toimivat vähintään puolessa jäsenvaltioista.

a)

Euroopan talousalueeseen kuuluvat Euroopan vapaakauppaliiton maat Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti;

b)

kolmannet maat, etenkin liittyvät maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat sekä maat, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, niiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja edellytysten mukaisesti, jotka on vahvistettu asianomaisissa puitesopimuksissa, assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa.

a)

edellä 5 artiklan 1 kohdassa määritellyt avustukset unionin tason kuluttajajärjestöjen toimintaan: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

b)

edellä 5 artiklan 2 kohdassa määritellyt avustukset ohjelman tavoitteisiin myötävaikuttavia periaatteita ja toimintalinjoja edistävien kansainvälisten elinten toimintaan: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

c)

edellä 5 artiklan 3 kohdassa määritellyt avustukset tuoteturvallisuusalan täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinointia varten perustettujen ja unionin lainsäädännössä tätä tarkoitusta varten tunnustettujen unionin tason elinten toimintaan: enintään 95 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

d)

edellä 5 artiklan 4 kohdassa määritellyt avustukset käytännesääntöjen, parhaiden toimintatapojen sekä tuotteiden hinnan, laadun ja kestävyyden vertailun kehittämistä edistävien unionin laajuisten elinten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

e)

avustukset unionin kuluttajapolitiikkaa koskevien puheenjohtajavaltion tapahtumien järjestämiseen ulkoasiainneuvostoa lukuun ottamatta neuvoston kokoonpanojen puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion kansallisille viranomaisille tai kyseisen jäsenvaltion nimeämille elimille: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

f)

edellä 5 artiklan 6 kohdassa määritellyt avustukset kuluttaja-asioista vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja 7 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden vastaavien viranomaisten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista lukuun ottamatta poikkeuksellisen hyödyllisiä toimia, joiden osalta unionin osuus tukikelpoisista kustannuksista saa olla enintään 70 prosenttia;

g)

edellä 5 artiklan 7 kohdassa määritellyt, jäsenvaltioiden ja 7 artiklan nojalla osallistuvien kolmansien maiden täytäntöönpanoviranomaisten vaihtoihin tarkoitetut avustukset: matkakorvaukset ja päivärahat;

h)

edellä 5 artiklan 8 kohdassa määritellyt avustukset jäsenvaltioiden tai 7 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden nimeämien elinten toimiin: enintään 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

i)

edellä 5 artiklan 9 kohdassa määritellyt avustukset kansallisten kuluttajavalituksia käsittelevien elinten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

a)

asetuksen (EY) N:o 2006/2004 soveltamiseksi viranomaisille myönnetyt ja komissiolle ilmoitetut avustukset kattavat vähintään kuusi jäsenvaltiota tai ne koskevat rikkomuksia, joista aiheutuu tai todennäköisesti aiheutuu haittaa kahdelle tai useammalle jäsenvaltiolle;

b)

kulutustavaroiden turvallisuudesta vastaaville viranomaisille myönnetyt avustukset koskevat vähintään kymmentä jäsenvaltiota, jotka osallistuvat direktiivin 2001/95/EY 10 artiklassa tarkoitettuun tuoteturvallisuuden alalla toimivaltaisten jäsenvaltioiden viranomaisten eurooppalaiseen verkkoon, tai edistävät unionin säädöksessä säädettyjen markkinoiden valvontatoimien täytäntöönpanoa kulutustavaroiden turvallisuuden alalla.

a)

toimien täytäntöönpano tämän asetuksen 4 artiklan ja liitteen I mukaisesti ja määrärahojen ohjeellinen jakaminen;

b)

suunniteltujen tarjouspyyntöjen ja ehdotuspyyntöjen aikataulu.

a)

viimeistään 30 päivänä syykuuta 2017

b)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 toimittaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tai, 3 kohtaa sovellettaessa, hyväksyy delegoidun säädöksen.