15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/29

(1)

Itävalta ilmoitti komissiolle 27 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 114 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että Itävalta aikoo pitää voimassa tiettyjä teollisuudessa käytettäviä kasvihuonekaasuja koskevat kansalliset säännöksensä, jotka ovat tiukempia kuin tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 (1) säännökset, myös 31 päivän joulukuuta 2012 jälkeen; kyseinen päivämäärä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 95 artiklan 6 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artiklan 6 kohta) mukaisesti Itävallan tasavallan tiedoksi antamista tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevista kansallisista säännöksistä 21 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission päätöksessä 2007/80/EY (2) vahvistetun luvan päättymispäivä.

(2)

Tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 tavoitteena on tiettyjen Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvien fluorattujen kaasujen (HFC, PFC ja SF6) päästöjen rajoittaminen ja vuotojen estäminen. Asetukseen sisältyy myös joitakin käyttöä ja markkinoille saattamista koskevia kieltoja, jos yhteisön tasolla on saatavilla kustannustehokkaita vaihtoehtoja ja vuotojen estämistä ja talteenottoa ei ole katsottu voitavan parantaa.

(3)

Asetuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta (nykyinen SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta), lukuun ottamatta 7, 8 ja 9 artiklaa, jotka perustuvat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artikla), koska niillä on vaikutusta tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen unionin sisämarkkinoilla.

(4)

Itävallassa on ollut tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevia kansallisia säännöksiä jo vuodesta 2002 lähtien. Itävallan tasavalta antoi tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti komissiolle 29 päivänä kesäkuuta 2007 tiedoksi vuonna 2002 antamansa kansalliset säännökset (Itävallan maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesihuoltoministeriön määräys BGBl. II N:o 447/2002 fluorihiilivetyjen (HFC), perfluorihiilivetyjen (PFC) ja rikkiheksafluoridin (SF6) kielloista ja rajoituksista, julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä 10 päivänä joulukuuta 2002), sellaisina kuin ne ovat muutettuina 21 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla määräyksellä BGBl. II No 139/2007, jäljempänä ’määräys’.

(5)

Määräys koskee Kioton pöytäkirjaan kuuluvia kasvihuonekaasuja, joista useimmilla on suuri vaikutus maapallon ilmaston lämpenemiseen: fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6); sen tarkoituksena on auttaa Itävaltaa saavuttamaan päästöjenvähentämistavoitteensa. Komissio päätti 21 päivänä joulukuuta 2007 EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohtaan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artiklan 6 kohta) viitaten sallia Itävallan pitää säännökset voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 asti.

(6)

Päätöksen 2008/80/EY hyväksymisen jälkeen olosuhteet, joiden perusteella kyseisessä päätöksessä säädettyjen tiukempien säännösten säilyttäminen on oikeutettua, ovat edelleen olemassa. Kansalliset säännöt ovat osa Itävallan käyttöön ottamaa laajempaa strategiaa, jonka avulla se pyrkii saavuttamaan Kioton pöytäkirjan mukaiset päästöjen vähentämistavoitteet ja unionin tasolla hyväksytyn taakanjakosopimuksen tavoitteet. Tämän järjestelyn mukaisesti Itävalta on sitoutunut vähentämään kaudella 2008–2012 kasvihuonekaasupäästöjään 13 prosentilla vertailuvuosiin 1990 ja 1985 verrattuna.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdessä tekemissä päätöksissä jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (3) Itävalta on sitoutunut vähentämään edelleen päästöjään 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna.

(8)

Ilmoitettujen toimenpiteiden on raportoitu vaikuttaneen merkittävästi kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemiseen Itävallassa, ja niiden avulla on voitu välttää kyseisten päästöjen odotettu lisääntyminen. Määräykseen sisältyvillä poikkeuksilla ja mahdollisuudella sallia yksittäisiä vapautuksia yleisestä kiellosta varmistetaan toimenpiteen oikeasuhteisuus. Lisäksi määräys koskee ainoastaan uusia laitteita, ja siinä sallitaan fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttö olemassa olevien laitteiden huolto- ja ylläpitotoimissa, jottei laitteita tarpeettomasti poistettaisi käytöstä.

(9)

Vaikka määräyksellä on vaikutuksia tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, sen säännökset ovat luonteeltaan yleisiä, ja niitä sovelletaan samalla tavalla sekä kotimaisiin että tuontituotteisiin. Siksi ei ole mitään näyttöä siitä, että ilmoitettuja kansallisia säännöksiä olisi käytetty tai voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä unionissa. Koska fluoratut kaasut aiheuttavat riskejä ympäristölle, komissio vahvistaa aiemman arviointinsa, jonka mukaan ilmoitetut kansalliset säännökset eivät muodosta sisämarkkinoiden toiminnalle estettä, joka olisi kohtuuttoman suuri tavoitteisiin nähden, erityisesti kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 842/2006 soveltamisesta, vaikutuksista ja riittävyydestä tehdyn tuoreen arvioinnin (4) päätelmät, joiden mukaan tarvitaan lisätoimenpiteitä fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämiseksi, jotta sovitut unionin laajuiset kasvihuonekaasupäästötavoitteet voidaan saavuttaa.

(10)

Komissio katsoo, että voidaan hyväksyä Itävallan 27 päivänä kesäkuuta 2012 esittämä pyyntö saada pitää voimassa kansalliset säännöksensä, jotka ovat tiukempia kuin asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännökset, sellaisten tuotteiden ja laitteiden markkinoiden saattamisen osalta, jotka sisältävät fluorattuja kaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kaasuihin.

(11)

Lisäksi komissio vahvistaa päätöksessä 2008/80/EY, että määräyksen kansalliset säännökset:

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä.

(12)

Komissio voi milloin tahansa arvioida uudelleen, täyttyvätkö hyväksymisen edellytykset edelleen. Tämä voi osoittautua aiheelliseksi erityisesti siinä tapauksessa, että asetukseen (EY) N:o 842/2006 tai päätökseen N:o 406/2009/EY tehdään olennaisia muutoksia. Ottaen huomioon tämä mahdollisuus sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pitkän aikavälin sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ei katsota tarpeelliseksi rajoittaa hyväksymisen kestoaikaa tiettyyn päivämäärään,