28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/38

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä19 päivänä huhtikuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ”asianomainen maa”, peräisin olevien tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuonnissa unioniin.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun unionin tuottaja Solae Europe SA, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki valituksen 7 päivänä maaliskuuta 2011; sen tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia tiettyjen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden kokonaistuotannosta unionissa (3). Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tekijälle, toiselle tiedossa olleelle unionin tuottajalle, niille vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan edustajille, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Kaikkia eri osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(6)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä unionin tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otannan käyttöä asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä unionin tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliseltä ajalta, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vientiä harjoittavien tuottajien otannassa kuultiin myös Kiinan viranomaisia.

(7)

20 vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti otantamenettelyn yhteydessä pyydetyt tiedot ja tarjoutui toimimaan yhteistyössä määräajassa. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien (tuottajaryhmien) ilmoittamat myyntimäärät EU:hun edustivat noin 90:tä prosenttia asianomaisesta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi yhteistyöasteen katsottiin olevan korkea.

(8)

Koska yhteistyöhaluisia vientiä harjoittavia tuottajia (tuottajaryhmiä) oli näin runsaasti, otantaa pidettiin tarpeellisena vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(9)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui suurimpaan mahdolliseen edustavaan vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Näin alun perin valittu otos käsitti kaksi etuyhteydessä olevaa yritysryhmää, jotka edustivat muun muassa viittä yksittäistä tuottajaa ja joiden osuus oli 40–50 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Kiinasta EU:hun tutkimusajanjakson aikana. Sen jälkeen, kun oli saatu viitteitä siitä, että näitä kahta ryhmää täytyisi ehkä kohdella yhtenä yrityksenä polkumyyntitullin käyttöönottoa varten (ks. 41 kappale), otosta laajennettiin ottamalla mukaan kolmas vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, minkä jälkeen otoksen osuus oli 45–60 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista. Asianomaisia osapuolia ja Kiinan viranomaisia kuultiin alkuperäisen otoksen valinnasta sekä otoksen myöhemmästä laajentamisesta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti otoksen laajentamista väittäen, että jos otosta oli laajennettava, ne sopisivat paremmin otettavaksi mukaan otokseen kuin kolmas vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä. On korostettava, että perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti ehdotettuun uuteen otokseen kuuluivat ne kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, joiden tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä EU:hun oli suurin tutkimusajanjaksolla. Lisäksi näiden kahden etuyhteydessä olevan tuottajan, jotka väittivät, että ne olisi pitänyt ottaa mukaan kolmantena ryhmänä, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä EU:hun tutkimusajanjakson aikana oli hyvin pieni, vain alle 10 prosenttia valitun kolmannen ryhmän tästä määrästä. Sen vuoksi vahvistettiin, että laajennetun otoksen edustavuuden kannalta olisi parasta ottaa mukaan ehdotetut kolme ryhmää. Muita vastalauseita ei esitetty.

(10)

Toimitettujen tietojen tarkastelun ja yhteistyöhalukkaiden maahantuojien suuren määrän perusteella päätettiin, että etuyhteydettömistä maahantuojista olisi valittava otos.

(11)

Seitsemän etuyhteydetöntä tuojaa, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista unioniin oli 20 prosenttia, suostui osallistumaan otokseen. Otokseen valittiin kolme tuojaa, joiden osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 17 prosenttia ja yhteistyössä toimineiden tuojien tuonnista lähes 90 prosenttia. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää otoksen valintaa koskevia huomautuksia. Vastalauseita ei esitetty. Yksi otokseen valituista tuojista lopetti yhteistyönsä eikä vastannut kyselyyn.

(12)

Jotta Kiinassa toimivat otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät pystyivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti niille tarvittavat lomakkeet. Kaksi otokseen kuulunutta yritysryhmää pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja jäljellä oleva otokseen valittu yritysryhmä yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(13)

Markkinatalouskohtelun/yksilöllisen kohtelun pyytämistä koskevat lomakkeet lähetettiin myös otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville yrityksille (yritysryhmille), jotka olivat ilmoittaneet aikeestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(14)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille sekä niille otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat ilmoittaneet aikeestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua, valituksen tekijälle ja toiselle tiedossa olleelle unionin tuottajalle, otokseen valituille tuojille sekä kaikille tiedossa oleville käyttäjille.

(15)

Sen jälkeen kun tietoja oli pyydetty tuottajilta mahdollisissa vertailumaissa, jotka olivat Brasilia, Israel ja Amerikan yhdysvallat, jäljempänä ’Yhdysvallat’, kyselylomakkeet lähetettiin myös niille tuottajille Brasiliassa ja Israelissa, jotka olivat tarjoutuneet yhteistyöhön normaaliarvon määrittämiseksi sellaisille yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua (ks. 60–64 kappale).

(16)

Kyselyvastaukset saatiin kolmelta otokseen kuuluvalta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä Kiinassa, yhdeltä brasilialaiselta tuottajalta, yhdeltä israelilaiselta tuottajalta, yhdeltä unionin tuottajalta (jolla on yksi tuotantolaitos Belgiassa ja toinen Tanskassa), kahdelta (kolmesta) otokseen valitulta tuojalta sekä neljältä käyttäjältä EU:ssa. Toinen brasilialainen tuottaja toimitti puutteellisen vastauksen.

(17)

Lisäksi saatiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö yhdeltä otoksen ulkopuoliselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jäljempänä ’pyynnön esittäjä A’, ja yhdeltä keskenään etuyhteydessä olevien otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä B’ (4). Kun oli analysoitu otokseen valittujen osapuolten toimittamat tiedot sekä nämä pyynnöt, myös asianmukaisesti täytetyt kyselylomakkeet, katsottiin, että tutkittavien vientiä harjoittavien tuottajien (ryhmien) lukumäärä pelkästään otoksessa oli niin suuri, että lisäksi tulevat yksilölliset tarkastelut olisivat tarpeettoman vaivalloisia ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Sen vuoksi pyynnön esittäjille ilmoitettiin, että niiden yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö hylättiin.

(18)

Pyynnön esittäjä B vastusti tätä päätöstä olla ottamatta sen yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä huomioon. Se katsoi, että kieltäytyminen olisi perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan ja polkumyyntisopimuksen 6.10 artiklan vastaista WTO:n riitojenratkaisuelimen hiljattaisen tulkinnan mukaisesti kiinnittimiä koskevassa asiassa (5). Lisäksi tällainen hylkäävä päätös olisi vastoin oikeasuhteisuuden perusperiaatetta.

(19)

Ensimmäisestä väitteestä voidaan todeta, että perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa samoin kuin polkumyyntisopimuksen 6.10 artiklassa nimenomaan annetaan tutkivalle viranomaiselle mahdollisuus olla ottamatta huomioon yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä, jos viejien ja/tai tuottajien määrä on niin suuri, että se ei olisi käytännöllistä. WTO:n valituselimen raportissa kiinnikkeitä koskevassa asiassa selvennettiin, että ajoissa esitetyt yksilöllistä tarkastelua koskevat pyynnöt olisi yleensä hyväksyttävä, ellei se ole kohtuuttoman vaivalloista (6). Tässä tapauksessa yksilöllistä tarkastelua pyytäneiden yritysten kyselylomakevastausten ja markkinatalouskohtelun pyytämistä koskeviin lomakkeisiin toimitettujen vastausten tarkistaminen merkitsisi paikan päällä tehtäviä tarkastuksia yhdessä yrityksessä (pyynnön esittäjä A) ja kahdessa muussa yrityksessä (osan pyynnön esittäjästä B muodostavat yritykset). Näissä paikan päällä tehtävissä tarkastuksissa olisi varmistettava 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan säännösten noudattaminen sekä kaikkien näiden yritysten ilmoitettu rakenne, kustannukset (myös tuotantokustannukset ja ostot), myynti ja kannattavuus. Kun otetaan huomioon otoksessa jo tutkittujen yritysten suuri määrä, uuden pyynnön esittäjän lisääminen olisi ollut kohtuuttoman vaivalloista ja olisi vakavasti vaarantanut tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Näin ollen päätös olla hyväksymättä näitä yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä on perusteltua lainsäädännön mukaisesti eikä ole vastoin suhteellisuusperiaatetta.

(20)

Saatuaan ilmoituksen siitä, että yksilöllinen tarkastelu olisi liian vaivalloinen, pyynnön esittäjä B ehdotti myöhemmin markkinatalouskohtelupyyntönsä peruuttamista, jos sen yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön tarkasteluun suostuttaisiin. Koska sillä väitetysti oli vain yksi pieni vientitapahtuma tutkimusajanjaksolla eikä se enää pyytänyt markkinatalouskohtelua, se väitti, että komission ei tarvitsisi tehdä paikan päällä tarkastusta Kiinassa polkumyynnin määrittämiseksi vaan riittäisi, että kyseinen yksi vientitapahtuma tarkistetaan EU:ssa toimivan valituksen tekijän kyselyvastauksen tarkistamisen yhteydessä. Tällä perusteella viejä väitti, että yksilöllisen tarkastelun myöntäminen ei olisi vaivalloista.

(21)

Jos yksilöllinen tarkastelu myönnettäisiin, paikan päällä tehtävä tarkastus pyynnön esittäjän B toimitiloissa olisi kuitenkin tarpeen, sillä jos paikalla tehtävää tarkastusta ryhmän molempien tuottajien toimitiloissa Kiinassa ei tehtäisi, ei voitaisi sulkea pois mahdollisuutta, että niillä olisi ollut muuta myyntiä EU:hun tutkimusajanjaksolla. Tällainen tarkastus olisi ollut kohtuuttoman vaivalloista, kun otetaan huomioon otoksen koko (kolme suurta yritysryhmää). Tämän vuoksi pyyntö hylättiin.

(22)

Päätös olla hyväksymättä yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä on pidetty voimassa. Edellä mainituista syistä on lopullisesti päätetty, että yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä ei voitu hyväksyä, koska ne tekisivät tutkimuksesta kohtuuttoman vaivalloisen ja estäisivät tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa.

(23)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon tai vahingon uhkan ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(24)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(25)

Välivaiheessa katsottiin, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi asianmukaista, etenkin kun otetaan huomioon tarve analysoida tiettyjen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(26)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’väliaikaisista päätelmistä ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia väliaikaisista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(27)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista. Edellä olevassa 23 kappaleessa mainittujen tarkastusten lisäksi tehtiin vielä yksi tarkastuskäynti yhden tutkimuksessa yhteistyössä toimineen soijaproteiinin tuojan ja käyttäjän (Kerryn) toimitiloihin Bristolissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(28)

Tarkasteltavana oleva tuote määriteltiin vireillepanoilmoituksessa seuraavasti: Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tiivistetyt soijaproteiinituotteet, joiden proteiinipitoisuus on 65 prosenttia tai enemmän (N × 6,25) kuiva-aineen painosta laskettuna lukuun ottamatta lisättyjä vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja ja elintarvikelisäaineita, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ”tiivistetyt soijaproteiinituotteet”, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2106 10 20, ex 2106 90 92, ex 2309 90 10, ex 2309 90 99 (ex 2309 90 961 päivästä tammikuuta 2012) ja ex 3504 00 90.

(29)

Edellä esitetyn tuotteen määritelmän sisällä voidaan erottaa kaksi pääasiallista tuoteryhmää: i) soijaproteiinitiivisteet, jäljempänä ’tiivistetyt proteiinit’, (mukaan luettuna yksinkertaiset/perustiivisteet ja jatkojalostetut tiivisteet), joiden proteiinipitoisuus on yli 65 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia, ja ii) eristetyt soijaproteiinit, jäljempänä ’eristetyt proteiinit’, joiden proteiinipitoisuus on vähintään 90 prosenttia.

(30)

Lisäksi todettiin, että yksinkertainen tiiviste on melko perustasoinen tuote, jonka lisäarvo on alhainen, mutta eristetyt proteiinit ja jatkojalostetut tiivisteet edellyttävät huomattavasti enemmän jalostusta ja ovat näin ollen tuotteita, joiden lisäarvo on korkeampi.

(31)

Edellä kuvattuun tuotteen määritelmään sisältyvät myös rehukäyttöön tarkoitetut yksinkertaiset (ei jatkojalostetut) tiivistetyt proteiinit. Näitä tuotettiin tarkastelujaksolla EU:ssa yhdessä valituksen tekijän tehtaassa, joka sijaitsee Ranskassa, ja toisessa yrityksessä, ADM:ssä, joka toimii Alankomaissa.

(32)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi, että tuotteen määritelmää muutettaisiin poistamalla siitä rehukäyttöön tarkoitetut tiivistetyt proteiinit. Valituksen tekijä vastusti väliaikaisia päätelmiä koskevassa asiakirjassa ehdotettua lähestymistapaa ja väitti, että tietojen huomiotta jättäminen Ranskan tuotantolaitoksesta, joka sulkeutui vuonna 2009 (eli kesken tarkastelujakson), johti epäjohdonmukaisuuteen jäljelle jääneissä tiedoissa (kun ADM:ää koskevat tiedot otettiin edelleen huomioon). Sen vuoksi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen EU:n tuottajien myynti ja markkinaosuus kasvoivat keinotekoisesti.

(33)

Valituksen tekijä väitti, että suhteellisen vakaan kysynnän vuoksi osa tarjonnasta, joka oli peräisin Solaen Ranskan tuotantolaitokselta sen sulkeutumiseen vuonna 2009 asti, siirtyi sen kilpailijalle EU:ssa, ADM:lle. Näin ollen ranskalaisen tuotantolaitoksen tietojen huomiotta jättäminen johti harhaanjohtavaan vertailuun, kun tarkasteltiin tietoja vuodelta 2008, jolloin ADM:llä oli pienempi markkinaosuus rehukäyttöön tarkoitetuista tiivistetyistä proteiineista, ja tutkimusajanjaksolta, jolloin ADM:llä oli paljon suurempi osuus kyseisistä markkinoista.

(34)

Valituksen tekijä toimitti tietoja etenkin teknisistä ja kemiallisista eroista toisaalta rehukäyttöön tarkoitettujen tiivistettyjen proteiinien ja toisaalta muiden tiivistettyjen proteiinien ja eristettyjen proteiinien välillä. Näihin eri alaryhmiin kuuluvien tuotteiden jakeluun käytetään myös eri kanavia. Lisäksi rehukäyttöön tarkoitetut tiivistetyt proteiinit kuuluvat eri CN-koodiin kuin muut (elintarvikekäyttöön tarkoitetut) tiivistetyt proteiinit ja eristetyt proteiinit.

(35)

Valituksen tekijän esittämien huomautusten jälkeen yksi viejä vastusti pyyntöä tuotteen määritelmän rajaamisesta. Tämä viejä oli kuitenkin ymmärtänyt pyynnön väärin ja luuli, että pyyntö koski kaikkien soijaproteiinitiivisteiden jättämistä pois määritelmästä, vaikka kyseessä olivat vain rehukäyttöön tarkoitetut yksinkertaiset soijaproteiinitiivisteet. Viejä ei myöskään toimittanut mitään tosiseikkoja, jotka olisivat osoittaneet, miksi pyyntö olisi perusteeton.

(36)

On myös huomattava, että tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella rehukäyttöön tarkoitettujen soijaproteiinitiivisteiden tuonnin osuus oli alle 1 prosentti kaikesta Kiinasta peräisin olevasta (alun perin määritellyn) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista unioniin.

(37)

Edellä esitetyn perusteella ja erityisesti selkeiden teknisten ja kemiallisten sekä markkinoihin liittyvien erojen vuoksi katsotaan, että on aiheellista rajata tuotteen määritelmä niin, että jätetään sen ulkopuolelle yksinkertaiset soijaproteiinitiivisteet, jotka on tarkoitettu rehukäyttöön. Näin ollen tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tiivistetyt soijaproteiinituotteet, lukuun ottamatta rehukäyttöön tarkoitettuja tuotteita, joiden proteiinipitoisuus on 65 prosenttia tai enemmän (N × 6,25) kuiva-aineen painosta laskettuna lukuun ottamatta lisättyjä vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja ja elintarvikelisäaineita, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ”tiivistetyt soijaproteiinituotteet”, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2106 10 20, ex 2106 90 92 ja ex 3504 00 90.

(38)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa elintarviketeollisuudessa lihavalmisteissa ja lihakorvikkeissa. Muita käyttökohteita elintarvikealalla ovat esimerkiksi salaatinkastikkeet, keitot, juomajauheet, energiapatukat, rasvasekoitteet, pakastetut jälkiruuat, vaahdotetut kuorrutteet, äidinmaidonkorvikkeet, leivät, aamiaismurot ja pastat. Ominaisuuksiensa vuoksi tarkasteltavana olevalla tuotteella on myös joitakin erityisiä käyttökohteita, kuten liimat, asfaltit, hartsit, puhdistusmateriaalit, kosmetiikka, musteet, nahka, maalit, paperinpäällysteet, tuhoeläinten/sienitautien torjunta-aineet, muovit, polyesterit ja tekstiilikuidut.

(39)

Lopullisten käyttötarkoitusten joistakin eroista huolimatta tarkasteltavana olevan tuotteen kaikilla eri lajeilla, tiivistetyillä ja eristetyillä proteiineilla, on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet. Tästä syystä niiden katsotaan muodostavan yhden ainoan tuotteen.

(40)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Kiinan kotimarkkinoilla ja vertailumaana toimineen Brasilian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tietyillä tiivistetyillä soijaproteiinituotteilla samoin kuin unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä tietyillä tiivistetyillä soijaproteiinituotteilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi näiden tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(41)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään kuuluivat Shandong Crown Soya Protein Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Crown-ryhmä’, Gushen Biological Technology Group Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Gushen-ryhmä’, ja Sinoglory Health Food Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Sinoglory-ryhmä’. Tutkimuksen alkuvaiheessa katsottiin, että Gushen-ryhmää ja Sinoglory-ryhmää olisi ehkä käsiteltävä etuyhteydessä olevina viejinä. Asianomaisten viejien toimittamien selvitysten jälkeen tutkimuksessa päätettiin kuitenkin lopulta pitää Gushen-ryhmää ja Sinoglory-ryhmää erillisinä yksikköinä.

(42)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(43)

Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(44)

Crown-ryhmä ja Sinoglory-ryhmä pyysivät markkinatalouskohtelua.

(45)

Komissio hankki Crown- ja Sinoglory-ryhmistä kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot ja kaikki muut tarpeellisina pidetyt tiedot kyseisten yritysten toimitiloissa.

(46)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että kumpikaan ryhmä ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitettyjä vaatimuksia markkinatalouskohtelun myöntämiseksi.

(47)

Molempien ryhmien yritykset eivät varsinkaan täyttäneet vaatimuksia 1, 2 ja 3.

(48)

Yhden ryhmän tapauksessa yksi ryhmän tuottaja ei täyttänyt vaatimusta 1, koska sillä oli velvoite myydä kaikki tuotteensa kansainvälisille markkinoille. Vaikka yritys väitti, että tämä velvoite ei ole sitova, se ei ole itse asiassa koskaan myynyt kotimarkkinoilla (lukuun ottamatta vähäistä myyntiä vuonna 2007). Vaatimuksen 2 osalta havaittiin useita kirjanpitoon liittyviä ongelmia molempien tuottajien osalta. Lisäksi yksi ryhmään kuuluvista yrityksistä ei toimittanut markkinatalouskohtelupyyntöä. Yksi ryhmän yrityksistä vuokrasi osaa maastaan kirjaamatta vuokrakuitteja kirjanpitoonsa, koska näistä maksuista ei ollut laskuja tai tositteita. Kun se siirtyi uuteen tuotantopaikkaan ja osa sen laitteista jäi käyttämättä, arvonalentumistestausta ei tehty. Kun yksi ryhmän yrityksistä osti uutta maata, se sai valtionavustusta, jota voitiin käyttää korvauksen maksamiseen kyläläisille, joiden oli muutettava. Tätä maksua ei kuitenkaan käytetty kyseiseen tarkoitukseen, vaan alentamaan maankäyttöoikeuksien kustannuksia. Vaatimuksesta 3 voidaan todeta, että kaksi ryhmän tuottajaa teki yhteiseltä toimittajalta peräisin olevan raaka-aineen vaihtoja ilman asianmukaista dokumentointia tai kirjanpitoa hyvin epävirallisella järjestelyllä tekemättä oikaisuja hintaerojen tai palkkioiden perusteella: tässä on kyseessä eräänlainen vaihtokauppa. Lisäksi yksi tuottaja sai käyttää useiden vuosien ajan ilman maksuja maata, joka kuului sen suurimalle osakkeenomistajalle. Yrityksen mukaan tämä oli mahdollista, koska emoyritys oli hankkinut maankäyttöoikeudet erittäin alhaiseen hintaan yksityistämisensä yhteydessä.

(49)

Markkinatalouskohtelua koskevista yksityiskohtaisista havainnoista ja väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ryhmä toisti aiemmat väitteensä, joiden mukaan toisen tuottajan ei pitäisi katsoa oikeudellisesti olevan etuyhteydessä muuhun ryhmään. Tästä väitteestä todettiin kuitenkin, että kyseiset kaksi tuottajaa harjoittivat yhdessä muun ryhmän kanssa koordinoitua kaupallista ja teollista strategiaa, myös 48 kappaleessa mainittua vaihtokauppaa. Siksi tämä väite hylätään.

(50)

Ryhmä väitti myös, että sen yhden tuottajan myyntirajoitukset mainitaan vain sen yhtiöjärjestyksessä muttei toimiluvassa tai hyväksymistodistuksessa. Yrityksen mukaan rajoitus ei näin ollen ole sitova. Lisäksi väitettiin, että yritys, joka ei ollut toimittanut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta, ei ollut tuotanto- tai kauppayritys vaan pidemminkin maksuedustaja, ja että ryhmä oli pyrkinyt parhaansa mukaan toimittamaan kaikki saatavilla olevat tiedot.

(51)

Kuten edellä mainittiin, kyseinen tuottaja kuitenkin selvästi noudatti myyntirajoituksia. Lisäksi yhtiöjärjestys kuuluu osana asiakirjoihin, jotka toimitetaan viranomaisille hyväksyttäväksi kun yritys perustetaan, ja sen vuoksi on selvää, että näiden asiakirjojen sisältö muodostaa perustan yrityksen todelliselle toiminnalle. Lisäksi yrityksen, joka ei toimittanut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta, havaittiin olevan osallisena tietyiltä osin tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyyntiin, minkä vuoksi sen olisi pitänyt toimittaa markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettu lomake. Tämän vuoksi molemmat väitteet hylättiin.

(52)

Toisen ryhmän tapauksessa myös yhden sen vientiä harjoittavan tuottajan myyntiin sovellettiin rajoituksia, joiden mukaan 70 prosenttia sen tuotannosta on myytävä vientiin, minkä vuoksi se ei täyttänyt vaatimusta 1. Vaatimuksen 2 osalta havaittiin useita ongelmia, jotka liittyivät omaisuuden poistoihin ja kirjanpitotapojen muutoksiin. Vaatimuksen 3 osalta yhden yrityksen kirjapidossa kahdelle tontille määritetty arvo vaihtelee huomattavasti, ja yrityksen katsotaan saaneen piilotukea hankkimalla tontin hinnalla, joka on selvästi alle markkina-arvon. Lisäksi toinen ryhmän yritys hyötyi saadessaan ilmaiseksi käyttöön maata vuoden ajaksi, ja se on hankkinut maankäyttöoikeuksia markkina-arvoa alempaan hintaan. Myöskään useita ryhmän sisäisiä takauksia ei tuotu esiin tilinpäätöksen liitetiedoissa, mikä on IAS 24 -standardin vastaista.

(53)

Markkinatalouskohtelua koskevista yksityiskohtaisista havainnoista ja väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ryhmä väitti, että kahden tuottajan tosiasialliseen myyntiin ei kohdistunut mitään myyntirajoituksia. Yritysten mukaan se, että niiden vientimäärät vastasivat yhtiöjärjestyksessä esitettyjä rajoituksia, johtui ainoastaan siitä, että kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa soijaproteiinimarkkinoilla. Ne korostivat, että nämä rajoittavat säännökset oli poistettu yhtiöjärjestyksestä pian tutkimusajanjakson jälkeen. Lisäksi ryhmä väitti vaatimuksesta 2, että vähäisiä kirjanpitovirheitä lukuun ottamatta se oli noudattanut täysimääräisesti Kiinan kirjanpitoperiaatteita (GAAP), jotka se on velvollinen panemaan täytäntöön pikemminkin kuin IAS-standardit. Maankäyttöoikeuksien osalta ryhmä väitti, että kahden tontin eri arvo johtui toisen tontin tasoituskustannuksista. Lopuksi tuotiin esiin, että toisen tontin vuokrattomuus johtui hallinnollisista viiveistä ennen maankäyttöoikeuksien hankkimista ja että vapautuksen arvo oli joka tapauksessa vähäinen verrattuna yrityksen liiketoiminnan tuottoihin.

(54)

Vaatimuksesta 1 voidaan todeta, että yhtiöjärjestys kuuluu osana asiakirjoihin, jotka toimitetaan viranomaisille hyväksyttäväksi kun yritys perustetaan. Sen, että yritys noudatti myyntirajoituksia, katsotaan johtuvan sitä koskevasta vaatimuksesta, ja on selvää, että näiden asiakirjojen sisältö muodostaa perustan yrityksen todelliselle toiminnalle. Lisäksi on korostettava, että rajoitusten poistaminen yhtiöjärjestyksestä tapahtui tutkimusajanjakson jälkeen eikä näin ollen ole relevanttia tämän tutkimuksen kannalta. Vaatimuksen 2 osalta oli selvää, että kirjanpidon tarkkuutta ja luotettavuutta ei voitu vahvistaa. Lisäksi yrityksen kirjanpito olisi auditoitava kansainvälisten kirjanpitostandardien mukaisesti, mitä ei voitu vahvistaa tarkastuksen aikana. Paikan päällä tehdyn tarkastuksen aikana vaatimuksen 3 osalta ei esitetty mitään näyttöä kyseisen tontin tasoituskustannuksista. Esitetyistä selityksistä huolimatta tosiasia on, että yksi yrityksistä sai maata vuokratta käyttöön tietyksi ajaksi ja hyötyi näin ollen tuesta. Esitetyt huomautukset eivät näin olleen antaneet aihetta muuttaa markkinatalouskohtelua koskevia päätelmiä. Kyseiset päätelmät voidaan näin ollen vahvistaa.

(55)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut perusteet. Kyseiset perusteet, jotka esitetään tässä pelkästään viitteellisinä, ovat lyhyesti seuraavat:

(56)

Gushen-ryhmä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua. Pyyntö tutkittiin, eikä havaittu sellaisia tekijöitä, jotka olisivat osoittaneet, että yritys ei täyttäisi edellä mainittuja vaatimuksia. Sen vuoksi pääteltiin, että Gushen-ryhmälle voitiin myöntää yksilöllinen kohtelu.

(57)

Arviointi tehtiin myös Crown-ryhmästä ja Sinoglory-ryhmästä, koska näille yrityksille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Kummassakaan tapauksessa ei havaittu sellaisia tekijöitä, jotka olisivat osoittaneet, että yritykset eivät täyttäisi edellä mainittuja vaatimuksia. Sen vuoksi pääteltiin, että molemmille yritysryhmille voitiin myöntää yksilöllinen kohtelu.

(58)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä ilmoitti vastustavansa yksilöllisen kohtelun myöntämistä otokseen valituille vientiä harjoittaville ryhmille. Koska toimenpiteitä ei oteta käyttöön, asiaa ei kuitenkaan ollut tarvetta tutkia tarkemmin.

(59)

Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa selitettiin, markkinatalouskohtelua ei myönnetty kahdelle otokseen valitulle yritysryhmälle, jotka olivat sitä pyytäneet. Kolmas otokseen valittu ryhmä ei ollut hakenut markkinatalouskohtelua. Sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti kaikille yrityksille määritettiin normaaliarvo vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(60)

Komissio totesi vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(61)

Asiasta saatiin useita huomautuksia, ja vaihtoehtoiseksi vertailumaaksi ehdotettiin muita maita, erityisesti Brasiliaa ja Israelia. Tärkein väite, jolla vastustettiin Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi oli, että Yhdysvalloissa tarkasteltavana oleva tuote olisi valmistettu muuntogeenisistä soijapavuista, mikä ei olisi asian laita Kiinassa. Muuntogeenisten soijapapujen käyttö saattaisi johtaa siihen, että tuotetta käyttäisivät eri käyttäjät ja/tai jalostusteollisuus. Eräs vientiä harjoittava tuottaja mainitsi myös, että valituksen tekijän yhdysvaltalaisella tytäryhtiöllä olisi määräävä asema Yhdysvaltojen markkinoilla, mikä johtaisi keinotekoisen korkeisiin myyntihintoihin kotimarkkinoilla.

(62)

Ottaen huomioon saadut huomautukset komissio pyysi kaikkia tiedossa olleita tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuottajia Brasiliassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa toimimaan yhteistyössä kysymällä niiltä joitakin keskeisiä kysymyksiä niiden tuotannosta, myynnistä ja paikallisista markkinoista ja kysymällä, olisivatko ne valmiita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja kustannuksistaan ja hinnoistaan, jos niiden maa valittaisiin vertailumaaksi. Vain yksi yhdysvaltalainen tuottaja ja kaksi brasilialaista tuottajaa vastasivat toimittamalla pyydetyt tiedot ja tarjoutumalla toimimaan jatkossa yhteistyössä. Myöhemmässä vaiheessa myös israelilainen tuottaja toimitti vastaukset kaikkiin kyselylomakkeen kysymyksiin. Lisäksi komissio pyrki saamaan tietoja edellä mainituista ja muista mahdollisista markkinoista muilla keinoilla.

(63)

Näin kerätyt tiedot analysoitiin huolellisesti. Vahvistettiin, että yhdysvaltalaiset tiivistetyt soijaproteiinituotteet valmistettiin pääasiassa muuntogeenisistä soijapavuista toisin kuin Kiinasta, Brasiliasta tai Israelista peräisin olevat tuotteet. Ei kuitenkaan voitu tehdä päätelmiä siitä, mikä tämän tärkeimpien raaka-aineiden eron vaikutus olisi tuotteiden ominaisuuksiin, käyttötapoihin, kustannuksiin tai hintaan. Lisäksi on todettava, että vaikka Brasilian markkinoilla oli 14 prosentin tuontitulli, Brasiliassa oli merkittäviä määriä maahantuotuja tiivistettyjä soijaproteiinituotteita, jotka kilpailivat paikallisesti tuotetun tuotteen kanssa. Itse asiassa kahden brasilialaisen tuottajan, jotka molemmat tarjoutuivat yhteistyöhön, osuus Brasilian kulutuksesta oli suunnilleen ¾, kun taas Yhdysvaltojen markkinoita vaikutti selvästi hallitsevan kaksi erittäin suurta kotimaista tuottajaa, joista vain toinen oli tarjoutunut toimimaan yhteistyössä. Näin ollen vaikka Yhdysvaltojen markkinat olivat kokonaisuudessaan suuremmat, Brasiliassa vaikutti olevan enemmän kilpailua kahden suuren kotimaisen tuottajan ja merkittävän tuontitoiminnan ansiosta. Yhteistyössä toimineiden brasilialaisten tuottajien kotimarkkinamyynnin määrä vaikutti lisäksi olevan samaa suuruusluokkaa kuin otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien myyntimäärät EU:hun ja tuotevalikoimat olivat vertailukelpoisia. Lopuksi vielä havaittiin, että Brasilian kotimarkkinat olivat huomattavasti suuremmat kuin Israelin.

(64)

Edellä esitetyn perusteella Brasilia valittiin vertailumaaksi. Tämä valinta vahvistetaan.

(65)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin normaaliarvo vertailumaassa toimivalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Jos vertailumaan kotimarkkinoilla tuotelajien myynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos niitä muistuttavia lajeja ei myyty lainkaan, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan perusteella.

(66)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen laskelmia täsmennettiin vielä ottaen huomioon myös osapuolten toimittamat huomautukset.

(67)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai Kiinassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayritysten välityksellä. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin kaikissa tapauksissa perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(68)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen laskelmia täsmennettiin vielä ottaen huomioon myös osapuolten toimittamat huomautukset.

(69)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä välillisen verotuksen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(70)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistiin prosentteina cif-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(71)

Kullekin otokseen valitulle yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla vertailumaan painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(72)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten polkumyyntimarginaali laskettiin kolmen otokseen valitun yritystyhmän keskiarvona.

(73)

Kun otetaan huomioon, että yhteistyöhön osallistumisen taso tutkimuksessa oli korkea – yhteistyössä toimineiden yritysten osuus Kiinasta peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli noin 90 prosenttia – yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten osalta koko maata koskeva marginaali määritettiin käyttämällä otokseen valituille yritysryhmille vahvistettua korkeinta marginaalia.

(74)

Tällä perusteella määritetyt lopulliset polkumyyntitasot ovat seuraavat:

(75)

Tuotteen määritelmän tarkistamisen jälkeen (rehukäyttöön tarkoitettujen tiivisteiden jättäminen pois), yhden yrityksen (ADM Alankomaissa), joka tuottaa ainoastaan rehukäyttöön tarkoitettuja tiivisteitä, ei enää katsota olevan osa unionin tuotannonalaa. Näin ollen vain valituksen tekijä (Solae) valmisti samankaltaista tuotetta unionissa tutkimusajanjakson aikana. Solaella on tällä hetkellä kaksi tuotantopaikkaa EU:ssa – yksi Belgiassa, jossa tuotetaan eristettyjä soijaproteiineja, ja toinen Tanskassa, jossa tuotetaan soijaproteiinitiivistettä (perustiivistettä ja jatkojalostettuja arvokkaita tiivisteitä, joissa perustiivistettä käytetään välituotteena). Toinen Solaen tuotantopaikka (Boudreaux, Ranska), joka valmisti ja myi vain rehukäyttöön tarkoitettuja yksinkertaisia tiivisteitä, suljettiin vuoden 2009 alussa.

(76)

EU:n tuotannon osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että Solaen valmistusprosessi perustuu yksinomaan jalostuskorvaussopimukseen sen sveitsiläisen emoyhtiön, Solae Europen kanssa. Tämän sopimuksen nojalla Solae Belgium ja Solae Denmark käsittelevät Solae Europen toimittaman raaka-aineen palvelumaksua vastaan. Solae Europe pysyy koko prosessin ajan raaka-aineiden, mahdollisten välituotteiden ja valmiiden tuotteiden ainoana omistajana.

(77)

Koska raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden omistusoikeus säilyy pääyrityksellä, jalostuskorvausjärjestelyt eroavat oikeudellisesti muista mahdollisista tuotantojärjestelyistä. Tässä tapauksessa kuitenkin kyseisten yritysten tuottama lisäarvo EU:ssa on yli 50 prosenttia valmistuskustannuksista. Tämä lisäarvo-osuus vastaa myös unionissa tehtyjä teknologia- ja pääomainvestointeja. Tällaisten investointien nettoarvo EU:ssa on merkittävä, ja yritykset työllistävät paljon ihmisiä unionissa.

(78)

On myös huomattava, että jalostuskorvaustoimintaa EU:ssa olisi pidettävä ”viimeisenä merkittävänä valmistustoimena”, joka merkitsee sitä, että tuote on peräisin EU:sta.

(79)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin näin ollen, että polkumyyntikäytännöt saattaisivat uhata sen kaltaista taloudellista toimintaa, jota Solae Belgium ja Solae Denmark harjoittavat EU:ssa, ja suojelu saattaisi näin ollen olla perusteltua tällaisten toiminnan oikeudellisesta luonteesta riippumatta (jalostuskorvaus- tai muu tuotantojärjestely). Edellä esitetyn perusteella päätettiin pitää Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia unionin tuottajina, jotka ovat osa unionin tuotannonalaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(80)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi viejä huomautti, että jalostuskorvausyrityksiä ei voida pitää unionin tuottajina eikä niillä ole sijaa polkumyyntitutkimuksissa. Viejä väitti, että koska raaka-aineiden ja valmiiden tavaroiden omistusoikeus säilyi Solae Europelle, joka on rekisteröity Sveitsissä (eli EU:n ulkopuolella), Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia ei voida pitää unionin tuottajina eikä niillä ole perusteita saada suojaa polkumyyntikäytännöiltä.

(81)

Viejä toi esiin, että aiemmissa tapauksissa, kuten Kiinasta peräisin olevien muovipussien, -kassien ja -säkkien tuontia koskevassa tapauksessa (7), toimielimet päättivät jättää kaksi kiinalaista yritystä vientiä harjoittavien tuottajien otoksen ulkopuolelle, koska ne eivät olleet itse tuottaneet suuria määriä ilmoitettuja vietyjä tuotteita vaan olivat jalostaneet niitä muille vientiä harjoittaville tuottajille.

(82)

On huomattava, että tilanne viejän esiin tuomassa tapauksessa ei ole verrattavissa tämän tapauksen tilanteeseen. Ensinnäkin edellä mainitussa muovipusseja, -kasseja ja -säkkejä koskevassa tapauksessa kiinalaisilla yrityksillä oli omaa (jalostuskorvausjärjestelyn ulkopuolista) tuotantoa (mutta niiden itse tuottamien tuotteiden myynti oli liian vähäistä, jotta yritykset olisi voitu sisällyttää otokseen), kun taas tässä tapauksessa Solae Belgium ja Solae Denmark toimivat yksinomaan jalostuskorvausjärjestelyn mukaisesti.

(83)

Lisäksi Solae Belgium ja Solae Denmark ovat kokonaan Solae Europen omistuksessa, mutta otoksen ulkopuolelle jätettyjä kiinalaisia yrityksiä koskevassa tutkimuksessa ei havaittu omistajuussuhteita muiden vientiä harjoittajien tuottajien kanssa, joille ne jalostivat tuotteita.

(84)

Viejä viittasi huomautuksissaan myös toiseen aiempaan tutkimukseen, joka koski Kiinasta peräisin olevan glysiinin tuontia (8) ja jossa komissio käsitteli joitakin kiinalaisia yrityksiä pikemminkin myyjinä kuin tuottajina, koska niiden harjoittamaa toimintaa ei pidetty tuotantona.

(85)

Tässä yhteydessä on huomattava, että myöskään glysiinitapaus ei tue viejän väitettä, koska siinä vientiä harjoittavat kiinalaiset yritykset suorittivat vain joitakin käsittelytoimia, jotka eivät muuttaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kemiallista koostumusta tai fysikaalisia ominaisuuksia. Tilanne on täysin eri kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa, jossa EU:n yritysten suorittamilla toimilla muunnetaan soijapavut tai soijahiutaleet soijaproteiineiksi; niillä ei pelkästään muuteta materiaalin kemiallista koostumusta tai fysikaalisia ominaisuuksia vaan myös tuodaan merkittävää lisäarvoa lopputuotteeseen.

(86)

Viejä väitti vielä, että unionin koko jalostuskorvaustuotannon päätöksentekoprosessi keskittyy EU:n ulkopuoliselle yritykselle ja että jalostuskorvausyritysten kohtalo on kokonaan ja yksinomaan riippuvainen niiden sveitsiläisestä emoyhtiöstä. Viejä lisäsi, että eri tapauksessa, joka koski Yhdysvalloista peräisin olevan vinyyliasetaatin tuontia (9), komissio jätti EU:n tuottajan pois unionin tuotannonalan määritelmästä, koska se oli etuyhteydessä yritykseen, joka sijaitsi toimenpiteiden kohteena olevassa maassa.

(87)

Toinen osapuoli esitti myös, että jalostuskorvausjärjestelyjä ja sen pitämistä tuotantona, päätoimipaikan sijaintia, toiminnan keskuspaikkaa ja sitoutumista EU:n markkinoille olisi analysoitava samoin kuin analysoidaan etuyhteydessä olevia yrityksiä määritettäessä unionin tuotannonalaa.

(88)

Solaella ryhmänä onkin rakenteellisia yhteyksiä sveitsiläiseen emoyritykseensä ja muita yhteyksiä yhdysvaltalaisiin yrityksiin. Ei ole mitenkään uutta polkumyyntimenettelyissä, että yrityksillä, jotka ovat voimakkaasti esillä EU:ssa, on tällaisia rakenteeseen tai pääomaan liittyviä tai yritysten välisiä yhteyksiä EU:n ulkopuolella. Tällaiset rakenteelliset ja yritysten väliset yhteydet EU:n ulkopuolella eivät kuitenkaan voi horjuttaa päätelmää, jonka mukaan valituksen tekijöitä on pidettävä EU:n tuottajina.

(89)

On huomattava, että tällaiset väitteet olisivat merkityksellisiä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja unionin tuotannonalan määritelmän kannalta vain, jos Solae Europe olisi yritys toimenpiteiden kohteena olevassa maassa eli tässä tapauksessa Kiinassa. Näin ei selvästikään ole, minkä vuoksi viejän väite on merkityksetön.

(90)

Lisäksi on vielä toistettava, että käytetyn materiaalin ja/tai valmiin tuotteen omistajuus ei ole ratkaiseva peruste määriteltäessä unionin tuottajaa. Jalostuskorvaus eroaa oikeudellisesti muista tuotantojärjestelyistä, mutta jalostuskorvausperiaatteella tuottavia yrityksiä voidaan pitää unionin tuottajina.

(91)

Tämä lähestymistapa on johdonmukainen toimielinten aiemman käytännön kanssa, esimerkiksi Kiinasta peräisin olevan furfuryylialkoholin tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa (10).

(92)

Toistettakoon vielä, että nyt käsiteltävässä tapauksessa EU:ssa olevien yritysten tuoma lisäarvo on yli 50 prosenttia valmistuskustannuksista. Tämä lisäarvo-osuus vastaa unionissa tehtyjä teknologia- ja pääomainvestointeja. Tällaisten investointien nettoarvo EU:ssa on merkittävä, ja yritykset työllistävät paljon ihmisiä unionissa.

(93)

Päätelmänä voidaan todeta, että Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia pidetään unionin tuottajina, jotka ovat osa unionin tuotannonalaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja joista jäljempänä käytetään nimitystä ”unionin tuotannonala”.

(94)

Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukainen unionin kokonaistuotanto määritettiin valituksen tekijän kyselylomakevastausten perusteella.

(95)

Koska unionin tuotannonala käsittää vain yhden tuottajan, jäljempänä olevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(96)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suunnatun jalostuskorvaustuotoksen myyntimäärän, Eurostatin tietojen mukaan unionin markkinoille tuodun määrän ja valituksen tekijän arvioiden perusteella.

(97)

CN-koodit, joihin tietyt tiivistetyt soijaproteiinituotteet kuuluvat, kattavat laajemman tuotevalikoiman eivätkä ainoastaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Laajan tutkimuksen ja markkinatuntemuksen perusteella valituksen tekijä teki arvioita tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan tuonnin arvosta ja määrästä. Näitä arvioita tarkasteltiin tutkimuksen aikana, ja niitä pidettiin luotettavina. Komission yksiköille ei esitetty vaihtoehtoisia ehdotuksia, joissa olisi kyseenalaistettu näiden arvioiden käyttö tässä tutkimuksessa.

(98)

Yksi osapuoli väitti, että tuonnin laskemisessa käytettyä menetelmää ei ole selostettu riittävästi. Tämän arvostelun tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä. Osapuoli suhtautui kriittisesti komission lähestymistapaan ehdottamatta kuitenkaan sopivampaa tai luotettavampaa vaihtoehtoa. Kritiikki liittyi pääasiassa siihen, että kyseinen osapuoli ei voinut esittää huomautuksia. Olisi muistettava, että valituksen ei-luottamuksellinen toisinto, jossa esitetään alaan kuulumattomien tuotteiden poissulkemista koskeva menetelmä, sisältyi tutkimuksen ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon ja oli saatavilla menettelyn vireillepanosta lähtien.

(99)

Komission yksiköt ristiintarkistivat valituksessa esitetyt tiedot eivätkä havainneet mitään, mikä olisi voinut kyseenalaistaa valitun menetelmän sopivuuden. Koska osapuolet eivät myöskään ehdottaneet vaihtoehtoista menetelmää tuotteiden poissulkemista varten, niiden huomautuksia pidettiin perusteettomina.

(100)

Kysyntä unionin markkinoilla laski koko tarkastelujakson ajan 8 prosenttia. Tarkemmin sanottuna unionin kulutus pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä, laski 8 prosenttia vuonna 2009 ja pysyi vakaana tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 1

(101)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti lisääntyi 15 prosenttia tarkastelujaksolla ja oli 20 117 tonnia tutkimusajanjaksolla. Tuonti Kiinasta pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä ennen kuin se kasvoi 26 prosenttiyksikköä vuonna 2009, jolloin se oli huipussaan. On huomattava, että tuonti Kiinasta laski noin 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 2

(102)

Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuden kehitystä kuvaava indeksi kasvoi 25 prosenttia koko tarkastelujakson ajan. Se pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä mutta kasvoi 36 prosenttia vuonna 2009. Tutkimusajanjaksolla se laski 11 prosenttiyksikköä.

(103)

Keskimääräinen tuontihinta kohosi 37 prosenttia tarkastelujakson aikana. Se nousi aluksi jopa 48 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, laski sitten vuonna 2009 11 prosenttiyksikköä ja pysyi kyseisellä tasolla tutkimusajanjaksolla. Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla oli 1 569 euroa tonnia kohti.

Taulukko 3

(104)

Hinnan alittavuuden analysointia varten unionin tuottajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla, oikaistuina erityisesti luotto-, toimitus- ja pakkauskustannusten ja palkkioiden osalta, noudettuna lähettäjältä -tasolla, verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien painotettuihin keskimääräisiin cif-hintoihin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla, oikaistuina niin, että ne kattavat kaikki tulliselvitykseen liittyvät kustannukset eli tullitariffin ja tuonnin jälkeiset kustannukset (hinta määräsatamassa).

(105)

Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat noin 12 prosentilla.

(106)

Yksi osapuoli huomautti, että hinnan alittavuuden taso on tietenkin laskettu vain tutkimusajanjaksolle ja että aiemmat hinnan alittavuuden tasot eivät ole tiedossa. Osapuoli esitti kuitenkin, että koska Kiinan tuontihinnat nousivat vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä huomattavasti enemmän kuin unionin tuotannonalan hinnat, siitä voidaan päätellä, että hinnan alittavuus on ollut laskussa.

(107)

On totta, että vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä Kiinasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 37 prosenttia mutta unionin tuotannonalan hinnat vain 15 prosenttia (ks. 119 kappale). Näin ollen on selvää, että keskimääräisiä hintoja tarkasteltaessa Kiinan ja EU:n hintojen ero kapeni vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

(108)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(109)

Vahinkoindikaattorit määritettiin vahinkoanalyysiä varten valituksen tekijän kyselylomakevastaukseen antamien tarkistettujen tietojen perusteella.

(110)

Unionin tuotanto laski 14 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna se laski 8 prosenttia vuonna 2008 ja edelleen 15 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Tilanne kuitenkin parani selkeästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin tuotanto kasvoi 9 prosenttiyksikköä.

Taulukko 4

(111)

Unionin tuottajan tuotantokapasiteetti pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 5

(112)

Kapasiteetin käyttöasteen kehittymistä osoittava indeksi laski 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Vuosien 2007 ja 2008 välillä se laski 8 prosenttia ja vuonna 2009 vielä 15 prosenttiyksikköä. Sen jälkeen se kasvoi 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöasteen suuntaus osoittaa tuotannon kehitystä tarkastelujaksolla, kun otetaan huomioon, että tuotantokapasiteetti pysyi vakaana.

(113)

On huomattava, että vaikka kapasiteetin käyttöaste laski tutkimusajanjakson aikana, se pysyi suhteellisen korkeana ja oli tutkimusajanjaksolla yli 80 prosenttia.

(114)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla laski tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Myynti supistui 9 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä ja vielä 5 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Tilanne kuitenkin parani selkeästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin myynti kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä.

Taulukko 6

(115)

Kaiken kaikkiaan unionin tuotannonala säilytti markkinaosuutensa tarkastelujaksolla. Tarkemmin sanottuna indeksi laski jopa 9 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, mutta palautui jo vuonna 2009 1 prosenttiyksikön ja kasvoi vielä 7 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 7

(116)

Vaikka unionin kulutus laski 8 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä, myös myynnin määrä laski 8 prosenttia, ja unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaana.

(117)

Työllisyys väheni 7 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se kasvoi hieman vuosien 2007 ja 2008 välillä ennen jyrkkää 10 prosenttiyksikön laskua vuonna 2009. Työllisyys kasvoi kuitenkin jälleen 2 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 8

(118)

Tuottavuus, mitattuna tuotoksena (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, laski 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto laski nopeammin kuin työllisyys. On kuitenkin huomattava, että vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuottavuus kasvoi 8 prosenttiyksikköä, mikä osoittaa, että tuotanto kasvoi vieläkin nopeammin kuin työllisyys.

Taulukko 9

(119)

Unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat kohosivat noin 15 prosenttia tarkastelujaksolla. Keskimääräinen hinta kohosi 8 prosenttia vuonna 2008 ja 10 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ennen laskemistaan tutkimusajanjakson aikana hieman eli 3 prosenttiyksikköä. Yleisesti ottaen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden hinnat ovat erittäin riippuvaisia tärkeimpien raaka-aineiden (eli soijapapujen tai soijapapuhiutaleiden) ja energian hinnoista. Yhdessä ne muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista. Soijapapujen markkinat ovat epävakaat, ja niille ovat ominaisia merkittävät vuotuiset tai jopa kuukausittaiset vaihtelut.

(120)

Koska tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ei lajien myyntihinnat vaihtelivat merkittävästi, keskimääräisten myyntihintojen kehitystä olisi tarkasteltava varovaisesti, koska keskimääräisten hintojen muutoksiin vaikuttavat voimakkaasti kaikki tuotevalikoiman mahdolliset muutokset.

Taulukko 10

(121)

Kun otetaan huomioon Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(122)

Loppuvarastot pysyivät vakaina vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. On huomattava, että varastot edustavat melko pientä osaa vuosituotannosta, ja siksi tämän indikaattorin merkitys vahinkoanalyysissä on rajallinen.

Taulukko 11

(123)

Vuotuiset työvoimakustannukset nousivat 7 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Ne nousivat 5 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, laskivat 2 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ja myöhemmin kasvoivat 4 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 12

(124)

Samankaltaisen tuotteen etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuneen myynnin kannattavuus EU:n markkinoilla ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä vaihteli huomattavasti tarkastelujakson aikana. Vuosina 2007 ja 2009 unionin tuotannonala sai voittoa mutta kärsi tappioita vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla. Kannattavuuden vaihtelut voivat olla osoitus soijapapumarkkinoiden vaihteluista.

Taulukko 13

(125)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä.

(126)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta vaihteli merkittävästi tarkastelujakson aikana. Nettokassavirta oli positiivinen vuonna 2007, heikkeni vuonna 2008, jolloin se kääntyi negatiiviseksi, parani jälleen vuonna 2009 mutta kääntyi jälleen negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kassavirta noudatteli kannattavuuden kehitystä.

(127)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että se on osa suurempaa ryhmää.

Taulukko 14

(128)

Vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon kasvoivat 4 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä ja kasvoivat vielä 29 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Ne laskivat hieman eli 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan investoinnit kasvoivat 28 prosenttia tarkastelujaksolla.

Taulukko 15

(129)

Tietojen analyysi osoittaa, että unionin tuotannonalan tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, myynti, työllisyyden ja tuottavuus laskivat tarkastelujakson aikana. Myös palkkakustannukset kasvoivat.

(130)

Tätä negatiivista kuvaa lieventää kuitenkin se, että useimmat näistä indikaattoreista ovat kehittyneet myönteisesti vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson (2010) välisenä aikana. Erityisesti vuosina 2009 ja 2010 (tutkimusajanjakso) tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste kasvoivat 9 prosenttiyksikköä; EU:n myynti kasvoi 6 ja markkinaosuus 7 prosenttiyksikköä, työllisyys 2 prosenttiyksikköä ja tuottavuus niinkin paljon kuin 8 prosenttiyksikköä.

(131)

Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi kokonaisuudessaan vakaana tarkastelujaksolla. Vaikka se putosi vuonna 2008, se kasvoi jo vuonna 2009. Vuonna 2010 se nousi hyvin lähelle vuoden 2007 tasoa.

(132)

Kannattavuus samoin kuin investointien tuotto ja kassavirta (jotka molemmat liittyvät läheisesti kannattavuuteen) antavat kaikki varsin vaihtelevan kuvan unionin tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta. Vaikka ne laskivat yleisesti (vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä), ne myös vaihtelivat merkittävästi, mikä osoittaa markkinoiden epävakaata luonnetta.

(133)

Nettosijoitukset kasvoivat selvästi vuosien 2007 ja 2009 välillä (33 %) ja kokivat vain pientä laskua (5 prosenttiyksikköä) vuonna 2010 (tutkimusajanjakso).

(134)

Unionin tuotannonalalle aiheutuneet todelliset tappiot tutkimusajanjaksolla ovat myös suhteellisen vähäiset.

(135)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut jossakin määrin vahinkoa. Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin tuotannonalalle todellisuudessa aiheutuneiden tappioiden suhteellisen merkityksetön taso ja elpymisen merkit tarkastelujakson loppua kohti, vahinkoa ei voida pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(136)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että vahinkoa olisi tässä tapauksessa pidettävä merkittävänä, koska joissakin muissa tapauksissa, joissa väitetysti on ollut samanlaiset olosuhteet (eli positiivinen suuntaus tarkastelujakson loppua kohti) (11), päätelmät ovat olleet erilaiset. Valituksen tekijä väitti myös, että jos tarkastellaan tarkastelujakson jälkimmäistä osaa ja tehdään päätelmiä kyseisellä jaksolla tapahtuneesta elpymisestä, se on vastoin WTO:n sopimuksia (12).

(137)

Tältä osin on muistettava, että jokainen tapaus on käsiteltävä omista lähtökohdistaan. Tässä tapauksessa tutkimuksessa havaittiin unionin tuotannonalan selviä elpymisen merkkejä tarkastelujakson loppua kohti, minkä lisäksi negatiiviset suuntaukset olivat suhteellisen vähäisiä. Esimerkiksi unionin tuotannonalan markkinaosuus säilyi vakaana ja suhteellisen korkealla tasolla, kapasiteetin käyttöaste laski hieman mutta pysyi yli 80 prosentin tasolla ja investoinnit kasvoivat. Oksaalihappoa koskevassa tapauksessa (13) sitä vastoin esimerkiksi unionin tuotannonalan markkinaosuus laski tutkimusajanjaksolla 9 prosenttia verrattuna vahinkoa koskevaan tutkimusajanjaksoon (14). Sitruunahappoa koskevassa tapauksessa (15) oli samanlainen markkinaosuuden menetys ja investoinnit vähenivät (16).

(138)

WTO:n velvoitteiden osalta voidaan todeta, että esiin tuodussa paneelin raportissa käsitellään täysin erilaista tilannetta, jossa tutkivat viranomaiset analysoivat ainoastaan osittaisia tietoja kunkin kolmen peräkkäisen vuoden kuudelta kuukaudelta ja perustivat analyysinsä tähän epätäydelliseen analyysiin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tilanne on selvästi erilainen, sillä vahinkoanalyysi kattaa koko vuoden tiedot neljältä peräkkäiseltä vuodelta ja lisäksi on painotettu sitä, että kyseisen nelivuotiskauden lopussa monissa analysoiduissa suuntauksissa oli positiivista kehitystä verrattuna tutkimusajanjaksoa edeltävään vuoteen.

(139)

Edellä esitetyn perusteella päätellään lopullisesti, että unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(140)

Sen vaikuttamatta, mitä pääteltiin merkittävän vahingon puuttumisesta, ja olettaen, että unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa voitaisiin pitää merkittävänä, komissio tarkasteli mahdollisia syy-yhteyksiä.

(141)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tuleva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen mahdolliseen vahinkoon. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(142)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti kasvoi 15 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja sen vastaava markkinaosuus kasvoi 25 prosenttia huolimatta kysynnän supistumisesta unionin markkinoilla. Tämä kehitys osui yksiin unionin tuotannonalan heikentyneen taloudellisen tilanteen kanssa. Unionin tuotannonala onnistui säilyttämään markkinaosuutensa, mutta Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 5 prosenttiyksikköä.

(143)

Tämän perusteella vaikuttaisi ensi näkemältä siltä, että Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen mahdollisen vahingon välillä on olemassa syy-yhteys.

(144)

Tarkempi analyysi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista unionin tuotannonalan tilanteeseen ei kuitenkaan vaikuta osoittavan selvää korrelaatiota. Esimerkiksi vaikka Kiinasta tuleva tuonti ei juurikaan kasvanut vuosien 2007 ja 2008 välillä (ks. 101 kappale) ja CIF-tuontihinta kohosi 48 prosenttiyksikköä (ks. 103 kappale), unionin tuotannonalalle aiheutui joka tapauksessa huomattavia tappioita vuonna 2008 ja se menetti osan markkinaosuuttaan. Sitä vastoin kun Kiinasta tuleva tuonti kasvoi 26 prosenttia vuosien 2008 ja 2009 välillä ja CIF-tuontihinta laski 11 prosenttiyksikköä, unionin tuotannonala säilytti markkinaosuutensa ja toipui vuoden 2008 tappioista. Myös vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kun tuonti Kiinasta säilytti asemansa unionin markkinoilla, unionin tuotannonalan tilanne parani selvästi, kuten edellä olevassa vahinkoanalyysissä esitetään.

(145)

Tämä korrelaation puute Kiinasta tulevan tuonnin ja vahinkoindikaattoreiden kehittymisen välillä osoittaa, että muut tekijät vaikuttivat unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon ja mahdollisesti aiheuttivat sen. Tätä seikkaa tarkastellaan tarkemmin jäljempänä.

(146)

Muita syy-yhteyteen liittyviä tekijöitä, joita tarkasteltiin, olivat seuraavat: i) unionin kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti liittyy osittain rahoitus- ja talouskriisi vuosina 2008/2009 ja ii) soijapapumarkkinoiden epävakaisuus.

(147)

Tarkastelujaksolla havaittiin unionin kulutuksessa 8 prosentin pudotus, jos verrataan vuotta 2007 vuoteen 2010 (tutkimusajanjakso). Monet vahinkoa kuvaavat tekijät kehittyivät pääasiassa kyseisen tekijän tavoin. Esimerkiksi EU:n tuotannonalan myynnin määrä laski 8 prosenttia, jos myös verrataan edellä mainittuja kahta kautta. Muita esimerkkejä ovat työllisyys – 7 prosenttia vähemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2007 – ja tuottavuus – myös 7 prosenttia vähemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2007. Näin ollen on selvää, että kysynnän supistuminen, riippumatta sen perimmäisestä syystä, oli merkittävä tekijä unionin tuotannonalan tilanteen kehittymisessä.

(148)

Vaikka kysynnän supistumisen syy ei ole suoraan relevantti syy-yhteyttä koskevan analyysin kannalta, voi hyvinkin olla, että se aiheutui ainakin osittain rahoitus- ja talouskriisistä. Tässä yhteydessä on huomattava, että kysyntä laski erityisesti vuosien 2008 ja 2009 välillä. Ajallisen yhteytensä vuoksi 8 prosenttiyksikön pudotus vuosien 2008 ja 2009 välillä mitä todennäköisimmin liittyi talouskriisiin. Näin ollen voidaan väittää, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon aiheutti talouskriisi ja siitä seurannut kysynnän supistuminen.

(149)

On myös huomattava, että Solae Belgium toteaa vuoden 2009 vuosikertomuksessaan, että rahoituskriisin aiheuttamilla rahoitusvarojen alhaisemmilla tuotoilla on ollut negatiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen tilanteeseen.

(150)

Lisäksi on muistettava, että unionin tuotannonala paransi taloudellista tilannettaan vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämä parannus osui selvästi yksiin yleisen talouden elpymisen kanssa.

(151)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä, oli unionin tuotannonalalle aiheutuneen mahdollisen vahingon keskeinen syy.

(152)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että talous- ja rahakriisi ei aiheuttanut vahinkoa, muttei esittänyt tästä mitään vakuuttavia väitteitä ja viittasi vain useisiin muihin tapauksiin (17), joissa päätelmät olivat erilaiset.

(153)

Tältä osin on muistettava, että jokainen tapaus on käsiteltävä omista lähtökohdistaan. Tässä käsiteltävänä olevassa tapauksessa tosiseikkana on, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalan tilanteen välillä ei ole selvää korrelaatiota, mutta kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä, vaikutti unionin tuotannonalan tilanteen heikentymiseen. Tämä – kuten edellä todettiin – tunnustettiin ainakin jossakin määrin Solae Belgiumin vuoden 2009 vuosikertomuksessa.

(154)

Valituksen tekijän esiin tuomien ja käsiteltävänä olevan tapauksen välillä voidaan kuitenkin havaita merkittäviä eroavaisuuksia. Joitakin näistä eroavaisuuksista luetellaan seuraavissa kappaleissa.

(155)

Oksaalihappoa koskevassa tapauksessa (18) unionin tuotannonalan markkinaosuus laski, vaikka jotkin indikaattorit osoittivatkin positiivista kehitystä vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa markkinaosuus kohosi lähes vuoden 2007 tasolle (19). Nyt käsiteltävänä olevalle tapaukselle on myös ominaista vuosittaisen korrelaation puuttuminen asianomaisista maista tulevan polkumyyntituonnin ja vahinkoindikaattoreiden suuntausten välillä, mitä ei ilmene oksaalihappoa koskevassa tapauksessa. Myös kannattavuutta koskevat suuntaukset eroavat toisistaan. Nyt käsiteltävän olevassa tapauksessa kannattavuus vaihtelee merkittävästi. Lisäksi siinä markkinat ovat erittäin epävakaat.

(156)

Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tapauksessa (20) unionin tuotannonalan markkinaosuus laski joka vuosi, yhteensä 12 prosenttiyksikköä (21). Samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti vuosittain ja yhteensä 12,4 prosenttiyksikköä (22). Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoteen 2009 asti ja laski sitten vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus laski jo vuonna 2008, minkä jälkeen se palasi takaisin lähes vuoden 2007 tasolle.

(157)

Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tapauksessa (23) polkumyyntituonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti vuosittain ja yhteensä 6,3 prosenttiyksikköä (24).

(158)

Keraamisia laattoja koskevassa tapauksessa (25) polkumyyntituonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti (26). Lisäksi varastojen kehitys oli hyvin erilainen. Keraamisia laattoja koskevassa tapauksessa varastojen kasvu oli merkittävä vahinkoindikaattori (27). Lisäksi keraamisia laattoja koskevan tapauksen tutkimuksessa kävi ilmi, että rakennusalan elpymisestä huolimatta unionin tuotannonalan indikaattoreilla oli edelleen laskeva suuntaus (28).

(159)

Rasva-alkoholeja koskevassa tapauksessa (29) vahinkoindikaattoreiden kehitys vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä eroaa nyt käsiteltävänä olevasta tapauksesta (esim. työllisyys laski) (30) ja polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä (31).

(160)

Tämän vuoksi valituksen tekijän väite on hylättävä.

(161)

Edellä on osoitettu, että unionin tuotannonalan kannattavuus vaihteli merkittävästi, mikä osoittaa markkinoiden epävakaata luonnetta.

(162)

Epävakaisuus liittyy tiiviisti raaka-ainemarkkinoiden vaihteluihin. Tärkeimmän raaka-aineen – soijapapujen – spot-markkinoille on perinteisesti ollut tyypillistä merkittävä kuukausittainen ja vuosittainen vaihtelu (32), vaikka lopputuotteen – tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden – hinnat ovat yleensä melko vakaat (koska ne perustuvat pitkän aikavälin sopimuksiin). Näin ollen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannattavuus on hyvin riippuvainen soijapapumarkkinoilla vallitsevasta tilanteesta.

(163)

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että soijapapujen hinnat nousivat merkittävästi vuonna 2008, ja sillä oli suuri vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja yleiseen tilanteeseen. Valituksen tekijä on itsekin todennut, että soijapapujen hinnannousu johti osaltaan sen huonoon tilanteeseen vuonna 2008.

(164)

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että soijapapumarkkinoiden epävakaus oli myös tärkeä syy unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen mahdolliseen vahinkoon.

(165)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että soijapapujen hintojen vaihtelu ei poistanut syy-yhteyttä ja oli merkityksellinen ainoastaan vuoden 2008 tappioiden kannalta. Tältä osin ei kuitenkaan esitetty mitään todennettua näyttöä.

(166)

Soijapapujen hinnannousut osuivat yksiin unionin tuotannonalan heikon taloudellisen suorituskyvyn kanssa, ja kun otetaan huomioon, että soijapapujen korkeita hintoja pidettiin tärkeimpänä syynä vuoden 2008 tappioihin, ei ole mitään erityistä syytä, miksi vuoden 2010 tappioita, jotka jälleen osuivat yksiin soijapapujen hinnannousun kanssa, olisi kohdeltava eri tavalla.

(167)

Tämän vuoksi valituksen tekijän väite on hylättävä.

(168)

Muut tekijät ja erityisesti kysynnän supistuminen (joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä 2008/2009) ja tärkeimmän raaka-aineen markkinoiden epävakaus olivat unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon tärkeimpiä syitä.

(169)

Näin ollen vaikka oletettaisiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, koska nämä muut tekijät poistavat syy-yhteyden, ei voida päätellä, että mahdollinen vahinko olisi johtunut Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(170)

Koska edellä todettiin, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa, jota voitaisiin pitää merkittävänä, ja että joka tapauksessa muut tekijät poistavat syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja kyseisen vahingon väliltä, ei ole tarpeen tutkia unionin etua.

(171)

Niiden päätelmien perusteella, jotka koskevat unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon puuttumista ja syy-yhteyden puuttumista perusasetuksen 9 artiklan mukaisesti, menettely olisi päätettävä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa.

(172)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin lopullisista päätelmistä ja aikeesta päättää menettely ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Niiden huomautuksia tarkasteltiin, mutta ne eivät muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä,