EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32008R0687

Komission asetus (EY) N:o 687/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008 , maksajavirastojen tai interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi (Kodifioitu toisinto)

OJ L 192, 19.7.2008, p. 20–48 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 30/06/2010; Kumoaja 32009R1272

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2008/687/oj

19.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 192/20


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 687/2008,

annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008,

maksajavirastojen tai interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 43 artiklan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 19 päivänä huhtikuuta 2000 annettua komission asetusta (EY) N:o 824/2000 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja durran interventiohinnat vahvistetaan laaduille, jotka vastaavat mahdollisimman tarkkaan yhteisössä korjattujen kyseisten viljojen keskimääräistä laatua.

(3)

Intervention tavanomaisen hallinnon yksinkertaistamiseksi ja erityisesti sen mahdollistamiseksi, että jokaisesta interventioon tarjotusta viljasta muodostetaan yhtenäiset erät, olisi vahvistettava vähimmäismäärä, jota pienempiä määriä koskevia tarjouksia maksajaviraston tai interventioelimen ei tarvitse hyväksyä. Voi kuitenkin olla tarpeen säätää suuremmasta vähimmäismäärästä tietyissä jäsenvaltioissa, jotta maksajavirastot tai interventioelimet voisivat ottaa huomioon maassaan vallitsevat tukkukaupan edellytykset ja käytännöt.

(4)

Olisi määriteltävä menetelmät tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja durran laadun määrittämiseksi.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa rajoitetaan maksajavirastojen tai interventioelinten ostettavissa olevat maissimäärät koko yhteisössä yhteensä 700 000 tonniin markkinointivuonna 2008/2009 ja 0 tonniin markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

(6)

Jotta maissin interventio-ostojärjestelmää voitaisiin hallinnoida tyydyttävästi ja kaikkien jäsenvaltioiden taloudelliset toimijat voisivat osallistua interventiojärjestelmään tasapuolisin edellytyksin, on syytä säätää interventiokelpoisen maissin määrien myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä. Tätä tarkoitusta varten olisi otettava käyttöön mainittuja määriä koskeva jakomekanismi, joka kattaa markkinointivuosien jaksot, joina kaikki toimijat voivat esittää tarjouksia, ja antaa toimijoille riittävästi aikaa tarjoustensa jättämiseksi ja mahdollistaa yhdenmukaisen jakokertoimen vahvistamisen kaikille tarjoajille, jos tarjotut määrät ovat suurempia kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi on suotavaa säätää, että tarjouksia tarkastellaan kahdessa vaiheessa, ja vahvistaa maissia koskevien tarjousten jättämisen sekä toimitusten aikataulu ja niihin liittyvät haltuunotot.

(7)

Kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt interventio-ostokaudet ja jotta varmistetaan toimijoiden tasapuolinen kohtelu, on syytä säätää maissia koskevien tarjousten ensimmäiseksi jättämisvaiheeksi 1 päivästä elokuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, 1 päivästä joulukuuta Ruotsissa ja 1 päivästä marraskuuta muissa jäsenvaltioissa 31 päivään joulukuuta asti, joka on viimeinen tarjousten jättämispäivä kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio vahvistaa kyseisen ensimmäisen vaiheen lopussa sen aikana jätettyjä edellytykset täyttäviä tarjouksia koskevan jakokertoimen ja lopettaa intervention markkinointivuoden loppuajaksi, jos tarjotut määrät ylittävät asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun määrän. Jotta maksajavirastoille tai interventioelimille ja toimijoille ei aiheutettaisi hallinnollisia tai taloudellisia rasitteita erityisesti vakuuksien osalta, jotka voivat olla tarpeettomia jos jaettavia määriä ei ole, olisi säädettävä tarjousten jättämisen keskeyttämisestä 1 päivästä tammikuuta siihen päivämäärään asti, jona interventioon toisessa vaiheessa käytettävissä oleva määrä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Kun otetaan huomioon määräaika, joka saatetaan tarvita ensimmäistä vaihetta koskevan jakokertoimen vahvistamiseksi, tarjousten toinen jättämisvaihe olisi aloitettava seuraavana päivänä sen jälkeen kun interventioon käytettävissä oleva määrä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja kyseinen päivä on ensimmäinen tarjousten jättämispäivä kaikissa jäsenvaltioissa. Toisen vaiheen aikana tarjoukset on hyväksyttävä viikoittain kyseisen määrän julkaisemista seuraavasta ensimmäisestä perjantaista alkaen toimijoiden viimeistään perjantaina kello 12.00 (Brysselin aikaa) jättämien tarjousten perusteella. Komissio julkaisee interventioon käytettävissä olevan määrän internetsivustollaan toimijoiden tiedoksi viimeistään keskiviikkona. Kun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettu määrä on ylitetty, komissio vahvistaa ja julkaisee jakokertoimen ja lopettaa intervention kuluvan markkinointivuoden osalta. Kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt interventio-ostokaudet, tarjousten ensimmäisen jättämisvaiheen olisi päätyttävä 30 päivänä huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, 30 päivänä kesäkuuta Ruotsissa ja 31 päivänä toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

(9)

Jakomekanismin tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi olisi säädettävä, että maissia koskevia tarjouksia ei voida muuttaa eikä peruuttaa. Jotta kaikki tarjoukset olisivat vakavasti otettavia, näyttää olevan tarpeen edellyttää vakuuden asettamista sekä täsmentää tarjousten vakavuuden tarkastamista ja vakuuden vapauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Sen vuoksi valvonta olisi suoritettava noudattaen samoja sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan varastojen valvontaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä julkisena varastointina toteutettavien interventiotoimenpiteiden Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) myönnettävän rahoituksen ja jäsenvaltioiden maksajavirastojen hoitaman julkisen varastoinnin toimien kirjanpidon osalta 21 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 884/2006 (4), säädetyn julkisen varastoinnin yhteydessä. Tarjousten jättämistä koskevan ensimmäisen vaiheen alkamisen ja 31 päivän joulukuuta välillä saattaa kulua useita kuukausia. Jotta toimijoille ei aiheutuisi liian suuria taloudellisia rasituksia ensimmäisen vaiheen tarjouksia jätettäessä, on syytä sallia, että jos tarjouksiin liittyvä vakuus on pankkitakuun muodossa, se on asetettava tarjousten jättämisen yhteydessä, mutta se tulee voimaan vasta tarjousten jättämiselle asetettua määräpäivää seuraavana päivänä.

(10)

Tavallisen vehnän ja durumvehnän vähimmäislaatuvaatimukset on vahvistettu ihmisravintoa varten, ja niiden on täytettävä elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 315/93 (5) vahvistetut terveyttä koskevat vaatimukset. Muut viljat on tarkoitettu ensisijaisesti eläinten rehuksi, ja niiden on oltava haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY (6) säännösten mukaisia. Olisi säädettävä, että kyseisiä vaatimuksia sovelletaan tähän interventiojärjestelmään kuuluvia tuotteita haltuun otettaessa.

(11)

Interventioon ei pitäisi hyväksyä tarjottuja viljoja, jotka eivät puutteellisen laatunsa vuoksi sovellu asianmukaisesti käyttöön tai varastoitaviksi. Tätä tarkoitusta varten olisi otettava huomioon interventiotilanne, joka liittyy erityisesti tiettyjen viljojen pitkäaikaisvarastointiin ja siitä tuotteiden laadulle aiheutuviin vaikutuksiin.

(12)

Jotta interventiotuotteista saataisiin laadun heikkenemisen ja myöhemmän käytön kannalta kestävämpiä, vaikuttaakin välttämättömältä tiukentaa maissin laatuvaatimuksia. Tätä tarkoitusta varten olisi alennettava enimmäiskosteuspitoisuutta ja rikkoutuneiden ja lämmön vaurioittamien jyvien enimmäisprosenttiosuutta. Ottaen huomioon durran ja maissin samankaltaiset viljelyominaisuudet olisi johdonmukaisuuden vuoksi säädettävä vastaavanlaisista toimenpiteistä myös durran osalta.

(13)

Varastointiedellytysten parantamiseksi ja niiden laadun takaamiseksi tarjousten jättämishetkestä alkaen olisi säädettävä, että varastoissa, joissa vilja on tarjouksen tekohetkellä, olisi oltava ihanteelliset ja erityisesti maissin osalta pitkäaikaiset säilytysolosuhteet. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa mahdollisuutta ottaa vilja haltuun tarjoajan varastossa ja sallia tällainen haltuunotto vain silloin kun vilja on asetuksen (EY) N:o 884/2006 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun varastonpitäjän tiloissa. Tällöin tarjouksentekijä sitoutuu noudattamaan varastonpitäjän suhteen tarjouksen jättöhetkestä alkaen soveltuvin osin samoja varastointia ja valvontaa koskevia sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 884/2006 mukaisesti.

(14)

Mahdollisuus mykotoksiinien kehittymiseen näyttää liittyvän erityisiin olosuhteisiin, jotka voidaan tunnistaa ensisijaisesti kasvukauden aikana havaittujen sääolojen perusteella ja erityisesti viljan kukintovaiheessa.

(15)

Interventioelimet voivat tunnistaa sallittujen vieraiden aineiden enimmäismäärien ylittymiseen liittyvät riskit tarjoajilta saatujen tietojen ja maksajavirastojen tai interventioelinten omien analyysivaatimusten perusteella. Taloudellisten kustannusten rajoittamiseksi on perusteltua, että maksajavirastoilta tai interventioelimiltä ei edellytetä ennen tuotteiden haltuunottoa muita niiden vastuulla olevia analyysejä kuin sellaisia, jotka perustuvat tuotteiden laadun interventiojärjestelmään otettaessa takaavaan riskianalyysiin.

(16)

Maksajavirastoille tai interventioelimille tehtävän viljaa koskevan tarjouksen edellytysten ja maksajavirastojen tai interventioelinten suorittaman haltuunoton edellytysten olisi oltava yhteisössä mahdollisimman yhdenmukaiset, jotta vältetään tuottajien eriarvoinen kohtelu.

(17)

Korotuksia ja vähennyksiä käyttämällä voidaan markkinoilla todettuja laatuominaisuuksista johtuvia hintaeroja soveltaa myös interventioon.

(18)

Jäsenvaltioiden on asetuksessa (EY) N:o 884/2006 säädetyn vuosi-inventaarin laatimisen lisäksi varmistuttava siitä, että interventioon haltuunotetut erät säilyvät asianmukaisesti.

(19)

Asetuksen (EY) N:o 884/2006 2 artiklassa, 6 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja liitteessä XII olevassa 1 kohdassa vahvistetaan vastuusäännöt. Mainituissa artikloissa ja mainitussa liitteessä säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön interventioon otettujen tuotteiden laatu säilyy moitteettomana ja että määrät, joiden vahingoittuminen johtuu tavanomaisista tosiasiallisista varastointiolosuhteista tai liian pitkäaikaisesta säilyttämisestä, merkitään kirjanpitoon interventiovarastoista poistetuiksi päivänä, jona vahingoittuminen on todettu. Niissä täsmennetään myös, että tuote katsotaan vahingoittuneeksi, mikäli se ei enää vastaa ostettaessa sovellettuja laatuvaatimuksia. Sen vuoksi yhteisön talousarviosta maksettavaksi voidaan ottaa ainoastaan sellainen vahingoittuminen, jota kyseiset säännökset koskevat. Jos jäsenvaltio tekee tuotteen ostohetkellä päätöksen, joka on tämän sääntelyn edellyttämän riskianalyysin kannalta puutteellinen, se on itse vastuussa, jos myöhemmin ilmenee, että tuote ei vastannut vähimmäisvaatimuksia. Tällaisella päätöksellä ei voida taata tuotteen laatua eikä sen vuoksi sen säilymistä moitteettomana. Sen vuoksi olisi täsmennettävä edellytykset, joissa jäsenvaltiota on pidettävä vastuullisena.

(20)

Jotta voitaisiin laatia viikoittainen tilastollinen katsaus interventioviljojen varastotilanteeseen, olisi täsmennettävä niiden tiedonantojen sisältö, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.

(21)

Järjestelmän tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi on syytä säätää, että komission edellyttämät tiedot toimitetaan sähköisesti.

(22)

Tätä tarkoitusta varten on myös tarpeen luetteloida tietyt tiedot, jotka on oltava käytettävissä alueellisesti yhdenmukaisella tasolla. On aiheellista käyttää jäsenvaltioiden toimitettavista viljantuotantoa koskevista tilastotiedoista 26 päivänä maaliskuuta 1990 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 837/90 (7) säädettyjä alueellisia tasoja ja pyytää jäsenvaltioita ilmoittamaan ne komissiolle.

(23)

On myös syytä säätää, että komission edellyttämät tiedot toimitetaan komission interventioelinten käyttöön antamilla malli-ilmoituksilla, joihin merkitään intervention hallinnoimiseksi tarvittavat tiedot ja joita sovelletaan sen jälkeen kun ne on annettu tiedoksi hallintokomitealle ja joita komissio voi samoin edellytyksin tarvittaessa mukauttaa ja päivittää.

(24)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

TARJOUKSET JA INTERVENTIOVILJAN HALTUUNOTOT

1 artikla

Kullakin yhteisössä korjattujen, vähintään 80 tavallisen vehnä-, ohra-, maissi- ja durratonnin tai 10 durumvehnätonnin suuruisten yhtenäisten erien haltijalla on oikeus tarjota näitä viljoja maksajavirastolle, jäljempänä ’interventioelin’, tai interventioelimelle, jäljempänä ’interventioelin’, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina ajanjaksoina.

Interventioelimet voivat kuitenkin vahvistaa suuremman vähimmäismäärän.

2 artikla

1.   Jotta interventiotarjous voidaan ottaa huomioon, se on tehtävä interventioelimen laatimalle lomakkeelle, jossa on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)

tarjoajan nimi;

b)

tarjottu vilja;

c)

tarjotun viljan varastointipaikka;

d)

tarjotun viljan määrä, tärkeimmät ominaisuudet ja korjuuvuosi;

e)

interventiokeskus, jolle tarjous tehdään, ja jos sovelletaan tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, tarjoajan sitoumus noudattaa varastonpitäjän suhteen tämän kohdan c alakohdassa tarkoitetun varaston osalta soveltuvin osin varastointia ja valvontaa koskevia sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 884/2006 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Lomakkeessa on oltava lisäksi ilmoitus siitä, että tuotteet ovat yhteisöstä peräisin, tai jos viljat on hyväksytty interventioon erityisin edellytyksin niiden tuotantoalueen mukaan, tiedot alueesta, jolla ne on tuotettu.

Interventioelin voi kuitenkin ottaa huomioon tarjouksen, joka on esitetty muussa kirjallisessa muodossa ja erityisesti televiestinä, jos siitä käyvät ilmi kaikki tiedot, jotka on oltava edellä tarkoitetussa lomakkeessa.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tällaisen tarjouksen tekemisen jälkeen edellä mainittu lomake lähetetään tai jätetään suoraan toimivaltaiselle viranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannen alakohdan mukaisesti jätetyn tarjouksen voimassaoloa jättöpäivästä alkaen.

2.   Jos tarjousta ei oteta huomioon, interventioelin antaa siitä tiedon kyseiselle taloudelliselle toimijalle viiden työpäivän kuluessa tarjouksen vastaanottamisesta.

3.   Jos tarjous otetaan huomioon, taloudellisille toimijoille ilmoitetaan mahdollisimman pian varastosta, jonne viljat otetaan haltuun, sekä toimitusaikataulusta.

Interventioelin voi muuttaa tätä aikataulua tarjoajan tai varastoijan pyynnöstä.

4.   Interventioon tarjottujen muiden viljojen kuin maissin osalta viimeisen toimituksen on tapahduttava tarjouksen vastaanottamista seuraavan neljännen kuukauden loppuun mennessä; se ei kuitenkaan saa tapahtua myöhemmin kuin 1 päivänä heinäkuuta Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa ja 31 päivänä heinäkuuta muissa jäsenvaltioissa.

Maissin toimituksen on tapahduttava 1 päivän helmikuuta ja 30 päivän huhtikuuta välisenä aikana vaiheen nro 1, sellaisena kuin siitä säädetään 3 artiklassa, aikana toteutuneiden tarjousten osalta ja viimeistään niiden vastaanottamista seuraavan kolmannen kuukauden lopussa vaiheen nro 2, sellaisena kuin siitä säädetään 3 artiklassa, aikana toteutuneiden tarjousten osalta; se ei kuitenkaan saa tapahtua myöhemmin kuin 1 päivänä heinäkuuta Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa ja 31 päivänä heinäkuuta muissa jäsenvaltioissa.

3 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti interventiokelpoiset maissin määrät jaetaan tämän artiklan 2–5 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti markkinointivuonna 2008/2009 kahdessa vaiheessa, joista käytetään nimityksiä ”ensimmäinen vaihe” ja ”toinen vaihe”, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 2 artiklan säännösten soveltamista.

Ensimmäinen vaihe alkaa 1 päivänä elokuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, 1 päivänä joulukuuta Ruotsissa ja 1 päivänä marraskuuta muissa jäsenvaltioissa ja kestää 31 päivään joulukuuta, joka on kyseisen vaiheen tarjousten jättämisen viimeinen päivä kaikissa jäsenvaltioissa.

Toinen vaihe alkaa seuraavana päivänä sen jälkeen kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä on julkaistu 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti määrä, joka on käytettävissä interventioon kyseisen vaiheen osalta. Kyseinen päivä on kaikissa jäsenvaltioissa ensimmäinen tarjousten jättämispäivä, ja kyseinen vaihe päättyy viimeistään 30 päivänä huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, 30 päivänä kesäkuuta Ruotsissa ja 31 päivänä toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

2.   Ensimmäisen vaiheen päättyessä komissio laskee maissia koskevat, edellytykset täyttävät tarjoukset, jotka toimijat ovat jättäneet jäsenvaltioiden interventioelimille viimeistään 31 päivänä joulukuuta kello 12.00 (Brysselin aikaa), jäsenvaltioiden 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti viikoittain tekemien ilmoitusten perusteella.

Jos tarjottu kokonaismäärä ylittää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut enimmäismäärät, komissio vahvistaa ja julkaisee viimeistään 25 päivänä tammikuuta määriä koskevan jakokertoimen kuuden desimaalin tarkkuudella. Jos määrät eivät ylity, jakokertoimen suuruus on 1, ja komissio julkaisee toista vaihetta varten interventioon käytettävissä olevan määrän.

Jäsenvaltion interventioelimen on ilmoitettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta tarjoajalle tämän tarjouksen hyväksymisestä määrään asti, joka vastaa tarjottua määrää kerrottuna jakokertoimella.

3.   Komissio laskee helmikuun ensimmäisestä keskiviikosta alkaen maissia koskevat, edellytykset täyttävät tarjoukset, jotka toimijat ovat jättäneet interventioelimille edellisviikon perjantaihin kello 12.00 (Brysselin aikaa) mennessä, jäsenvaltioiden 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti tekemien ilmoitusten perusteella.

Jos interventioon käytettävissä oleva määrä ylittyy, komissio vahvistaa ja julkaisee viimeistään tarjousten jättämisen määräpäivää seuraavana neljäntenä työpäivänä määriä koskevan jakokertoimen kuuden desimaalin tarkkuudella. Jos määrät eivät ylity, jakokertoimen suuruus on yksi, tarjotut määrät katsotaan hyväksytyiksi ja komissio julkaisee kuluvalla viikolla interventioon käytettävissä olevan määrän internetsivustollaan http://ec.europa.eu/agriculture/markets/crops/index_fr.htm toimijoiden tiedoksi viimeistään joka viikon keskiviikkona.

Jäsenvaltion interventioelimen on ilmoitettava viimeistään tarjousten jättämisen määräpäivää seuraavana yhdeksäntenä työpäivänä tarjoajalle tämän tarjouksen hyväksymisestä tarjottuun määrään asti, kerrottuna jakokertoimella.

4.   Toimivaltaisen interventioelimen on kirjattava 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tarjoukset niiden vastaanottamispäivänä.

Kerran tehtyjä tarjouksia ei voi muuttaa eikä peruuttaa.

5.   Tarjousten mukana on oltava todiste siitä, että tarjoaja on asettanut 15 euroa tonnilta olevan vakuuden, sillä muutoin tarjous voidaan hylätä. Vakuus on asetettava tarjousta jätettäessä, mutta jos se on asetettu ensimmäisessä vaiheessa pankkitakuuna, se tulee voimaan vasta 2 kohdassa tarkoitettua tarjousten jättämiselle asetettua määräpäivää seuraavana päivänä.

6.   Vakuus kattaa tarjoajan 2 tai 3 kohdan mukaisesti tarjoamat määrät.

Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, vakuus pidätetään yhteisön talousarvioon seuraavissa tapauksissa:

a)

jos varastossa olevat maissimäärät ovat tarjouksen jättämisen ja maissin haltuunoton välisenä aikana yli 5 prosenttia pienemmät kuin tarjoajan 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamat määrät;

b)

jos tarjoaja ei tosiasiallisesti toimita myönnettyjä määriä niin, että interventioelin voi ottaa ne haltuun 4 ja 6 artiklan mukaisesti.

Tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdan säännösten soveltamiseksi interventioelinten on tarkastettava varastoissa olevat määrät noudattaen soveltuvin osin sääntöjä ja edellytyksiä, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 884/2006 sen varmistamiseksi, että varastoidut tuotteet ovat varastossa julkisen varastoinnin toimien yhteydessä, ja erityisesti noudattaen kyseisen asetuksen liitteessä I olevan B kohdan III alakohdassa esitettyjä sääntöjä ja edellytyksiä. Tarkastusten on koskettava vähintään viittä prosenttia tarjouksista ja viittä prosenttia tarjotuista määristä ja ne on tehtävä riskianalyysin perusteella. Kyseisiä tarkastuksen vähimmäisprosentteja sovelletaan vain ensimmäisessä vaiheessa.

Vakuus vapautetaan kokonaisuudessaan

a)

niiden määrien osalta, joista on tehty tarjous, mutta joita ei ole myönnetty;

b)

myönnetyn määrän osalta siitä hetkestä, jona interventioelin on tosiasiallisesti ottanut haltuun 95 prosenttia kyseisestä määrästä.

4 artikla

1.   Tullakseen hyväksytyiksi interventioon viljojen on oltava laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia.

2.   Viljoja pidetään laadultaan virheettöminä, aitoina ja myyntikelpoisina, jos niillä on näille viljoille ominainen väri, jos niissä ei ole epätavallista hajua eikä eläviä tuholaisia (punkit mukaan lukien) missään kehitysvaiheessa, jos ne vastaavat liitteessä I olevia vähimmäislaatuvaatimuksia ja jos ne eivät ylitä yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja vieraiden aineiden, radioaktiivisuus mukaan lukien, sallittuja enimmäistasoja. Sen vuoksi vieraiden aineiden sallitut enimmäistasot, joita ei saa ylittää, ovat seuraavat:

a)

tavallista vehnää ja durumvehnää koskevat enimmäistasot, jotka on vahvistettu asetuksen (ETY) N:o 315/93 mukaisesti, mukaan lukien komission asetuksen (EY) N:o 1881/2006 (8) liitteessä olevassa 2.4–2.7 kohdassa tavalliselle vehnälle ja durumvehnälle vahvistetut Fusarium-toksiinien tasoa koskevat vaatimukset;

b)

ohraa, maissia ja durraa koskevat enimmäistasot ovat direktiivissä 2002/32/EY.

Jäsenvaltioiden on tehtävä vieraiden aineiden, myös radioaktiivisuuden, määrää koskevat tarkastukset riskianalyysin perusteella ja otettava huomioon erityisesti tarjoajan toimittamat tiedot sekä tämän vaatimusten noudattamista koskevat sitoumukset, erityisesti tarjoajan saamien analyysien tulosten osalta. Tarkastustoimenpiteiden jaksotus ja soveltamisala määritellään tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, erityisesti kun kyse on tapauksesta, jolloin vieraat aineet voivat aiheuttaa vakavia markkinatilanteen häiriöitä.

Jos määritykset osoittavat, että tavallisesta vehnästä koostuvan erän Zeleny-luku on 22–30, kyseisestä vehnästä saadun taikinan on oltava tarttumatonta ja koneessa leipoutuvaa, jotta erä voidaan katsoa laadultaan virheettömäksi, aidoksi ja myyntikelpoiseksi tämän artiklan 1 kohdan merkityksessä.

3.   Tässä asetuksessa sovellettavat määritelmät aineksista, jotka eivät ole moitteettoman laatuista perusviljaa, esitetään liitteessä II.

Perusviljojen ja muiden viljojen jyvät, jotka ovat vaurioituneita, torajyvien vioittamia tai pilaantuneita, luokitellaan ryhmään ”erilaiset epäpuhtaudet”, vaikka niissä olevat vauriot kuuluvat muihin ryhmiin.

5 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti interventioon tarjottujen viljojen laadun määrittämiseksi käytetään seuraavia menetelmiä:

a)

vertailumenetelmä sellaisten ainesten määrittämiseksi, jotka eivät ole moitteettoman laatuista perusviljaa, on liitteessä III esitetty menetelmä;

b)

vertailumenetelmä kosteuspitoisuuden määrittämiseksi on liitteessä IV esitetty menetelmä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää myös muita liitteessä IV omaksutulle periaatteelle rakentuvia menetelmiä tai ISO 712:1998 -menetelmää tai infrapunatekniikkaan perustuvaa menetelmää. Kiistatapauksessa on käytettävä yksinomaan liitteessä IV esitettyä menetelmää;

c)

vertailumenetelmä durran sisältämien tanniinien määrittämiseksi on ISO 9648:1988 -menetelmä;

d)

vertailumenetelmä vehnästä tehdyn taikinan tarttumattomuuden ja leipoutuvuuden määrittämiseksi on liitteessä V esitetty menetelmä;

e)

vertailumenetelmä tavallisen vehnän jauhettujen jyvien valkuaispitoisuuden määrittämiseksi on Kansainvälisen viljakemian yhdistyksen (ICC) hyväksymä menetelmä, jonka standardit vahvistetaan otsikossa nro 105/2, ”Viljojen ja viljatuotteiden valkuaispitoisuuden määritysmenetelmä”.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää mitä tahansa muuta menetelmää. Siinä tapauksessa niiden on etukäteen todistettava komissiolle, että ICC on hyväksynyt tällä menetelmällä saatujen tulosten vastaavuuden;

f)

tavallisen vehnän jauhettujen jyvien Zeleny-luku määritetään ISO 5529:1992 -menetelmällä;

g)

Hagberg-sakoluku (amylaasien aktiivisuuden mittauskoe) määritetään ISO 3093: 2004 -menetelmällä;

h)

vertailumenetelmä läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien määrän määrittämiseksi on liitteessä VI esitetty menetelmä;

i)

vertailumenetelmä ominaispainon määrittämiseksi on ISO 7971/2:1995 -menetelmä;

j)

näytteidenottomenetelmät ja mykotoksiinien vertailumenetelmät mainitaan asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä ja vahvistetaan komission asetuksen (EY) N:o 401/2006 (9) liitteissä I ja II.

6 artikla

1.   Interventioelin ottaa tarjotut viljat haltuunsa, kun interventioelin tai sen edustaja on todennut koko erän osalta interventiovarastoon toimitetun tavaran määrän ja vaadittavat vähimmäisominaisuudet, joista säädetään liitteessä I.

Haltuunotto voi tapahtua varastossa, jossa vilja on tarjouksen tekohetkellä, edellyttäen että varastointi tapahtuu asetuksen (EY) N:o 884/2006 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun varastonpitäjän tiloissa ja että tarjouksen jättämishetkestä alkaen sovelletaan samoja sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan kyseisiin tiloihin sen jälkeen kun interventiovilja on otettu haltuun.

Maissin haltuunotettu määrä ei voi olla suurempi kuin tämän asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetty määrä.

2.   Laatuominaisuudet todetaan tarjotun erän sellaisen edustavan näytteen perusteella, joka koostuu näytteistä, joita on otettu yksi jokaisesta toimituksesta ja vähintään yksi jokaiselta 60 tonnilta.

3.   Toimitettu määrä on todettava punnitsemalla tarjoajan ja tarjoajasta riippumattoman interventioelimen edustajan läsnäollessa.

Interventioelimen edustaja voi myös olla varastoija. Siinä tapauksessa:

a)

interventioelin toteuttaa itse 45 päivän kuluessa haltuunotosta tarkastuksen, johon sisältyy ainakin tilavuuden tarkastaminen; punnitun määrän ja tilavuusmenetelmällä arvioidun määrän välinen mahdollinen ero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia;

b)

jos sallittu poikkeama ei ylity, varastoija vastaa kaikista kustannuksista, jotka liittyvät myöhemmässä punnituksessa mahdollisesti todettuihin puuttuviin määriin haltuunoton yhteydessä varastokirjanpitoon merkittyyn painoon nähden;

c)

jos sallittu poikkeama ylittyy, erä on punnittava välittömästi. Jos todettu paino on pienempi kuin varastokirjanpitoon merkitty paino, varastoija vastaa punnituskustannuksista, päinvastaisessa tapauksessa kustannuksista vastaa jäsenvaltio.

4.   Jos viljat otetaan haltuun varastoon, jossa ne ovat tarjouksentekohetkellä, määrä voidaan todeta varastokirjanpidon perusteella, jonka on vastattava sekä ammatillisia että interventioelimen vaatimuksia, sillä edellytyksellä, että:

a)

varastokirjanpidossa näkyvät punnituksessa todettu paino, fyysiset laatuominaisuudet punnitushetkellä, erityisesti kosteuspitoisuus, mahdolliset siirrot siilosta toiseen sekä käsittelyt; punnituksesta ei saa olla yli 10 kuukautta;

b)

varastoija ilmoittaa, että tarjottu erä vastaa kaikilta osiltaan varastokirjanpidon tietoja;

c)

punnitushetkellä todetut laatuominaisuudet ovat samat kuin edustavalla näytteellä, joka koostuu interventioelimen tai sen edustajan ottamista näytteistä, joita otetaan yksi 60 tonnilta.

5.   Sovellettaessa 4 kohtaa

a)

huomioon otettava paino on varastokirjanpitoon merkitty paino, jota on tarvittaessa tarkistettava punnitushetkellä todetun ja edustavasta näytteestä todetun kosteuspitoisuuden ja/tai erilaisten epäpuhtauksien (Schwarzbesatz) määrän välisten erojen huomioon ottamiseksi. Ero erilaisten epäpuhtauksien määrässä voidaan ottaa huomioon ainoastaan varastokirjanpitoon merkityn painon tarkistamiseksi alaspäin;

b)

interventioelin tarkastaa tilavuuden 45 päivän kuluessa haltuunotosta; punnitun määrän ja tilavuusmenetelmällä arvioidun määrän välinen mahdollinen ero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia;

c)

jos sallittu poikkeama ei ylity, varastoija vastaa kaikista kustannuksista, jotka liittyvät myöhemmässä punnituksessa mahdollisesti todettuihin puuttuviin määriin haltuunoton yhteydessä varastokirjanpitoon merkittyyn painoon nähden;

d)

jos sallittu poikkeama ylittyy, erä on punnittava välittömästi. Jos todettu paino on pienempi kuin varastokirjanpitoon merkitty paino, varastoija vastaa punnituskustannuksista, päinvastaisessa tapauksessa kustannuksista vastaa Euroopan maatalouden tukirahasto, ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 884/2006 liitteessä XI olevan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty sallittu poikkeama.

6.   Viimeisen haltuunoton on tapahduttava muiden viljojen kuin maissin osalta 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua viimeistä toimitusta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä ja maissin osalta kutakin 2 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua viimeistä toimitusta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä; se ei kuitenkaan saa tapahtua myöhemmin kuin 31 päivänä heinäkuuta Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa ja 31 päivänä elokuuta muissa jäsenvaltioissa.

7 artikla

1.   Interventioelin tutkituttaa otettujen näytteiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet 20 työpäivän kuluessa edustavan näytteen ottamisesta.

2.   Tarjoaja vastaa kustannuksista, jotka liittyvät:

a)

durran tanniinipitoisuuden määrittämiseen;

b)

amylaasien aktiivisuuden mittauskokeeseen (Hagberg);

c)

tavallisen vehnän ja durumvehnän valkuaispitoisuuden määrittämiseen;

d)

Zeleny-testiin;

e)

leipoutuvuustestiin;

f)

vieraiden aineiden analyyseihin.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut määritykset osoittavat, että tarjotut viljat eivät vastaa interventioon vaadittavaa vähimmäislaatua, kyseiset viljat viedään pois tarjoajan kustannuksella. Tarjoaja vastaa myös kaikista aiheutuneista kustannuksista.

4.   Riitatapauksessa interventioelin asettaa kyseiset tuotteet uudelleen tarvittaviin tarkastuksiin, joihin liittyvät kustannukset häviävän osapuolen on maksettava.

8 artikla

Interventioelin laatii jokaisesta tarjouksesta haltuunottotiedotteen. Siinä on ilmoitettava

a)

määrän ja vähimmäisominaisuuksien tarkastuspäivä;

b)

toimitetun määrän paino;

c)

edustavan näytteen kokoamiseksi otettujen näytteiden määrä;

d)

todetut fyysiset ominaisuudet;

e)

elin, joka vastaa teknisiä vaatimuksia koskevista tutkimuksista, sekä tutkimusten tulokset.

Tämä tiedote päivätään ja se lähetetään varastoijalle varmennettavaksi.

II   LUKU

MAKSAMISTA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT JA TARKASTUSTOIMENPITEET

9 artikla

1.   Tarjoajalle maksettava viitehinta on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu, tarjouksen hyväksymisilmoituksessa ensimmäiseksi toimituspäiväksi vahvistettuna päivänä voimassa oleva interventiohinta, joka koskee purkamattomana varastoon toimitettua tavaraa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Tämä hinta tarkistetaan ottaen huomioon tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitetut hinnankorotukset ja -alennukset.

Jos toimitus suoritetaan kuitenkin sellaisen kuukauden aikana, jona viitehinta on alempi kuin tarjouskuukauden interventiohinta, sovelletaan viimeksi mainittua hintaa. Tämän alakohdan säännöstä ei sovelleta elo- ja syyskuun aikana tarjottuun durraan.

2.   Kun interventioelin saa tarjouksen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, se päättää viljan haltuunottopaikasta ja haltuunoton ensimmäisestä päivästä.

Tarjoaja vastaa tavaran kuljetuskustannuksista varastosta, jossa se on tarjouksentekohetkellä, sellaiseen interventiokeskukseen, jonne se voidaan kuljettaa alhaisimmin kustannuksin.

Jos interventioelimen nimeämä haltuunottopaikka ei ole interventiokeskus, jonne tavara voidaan kuljettaa alhaisimmin kustannuksin, interventioelin määrittää ylimääräiset kuljetuskustannukset ja vastaa niistä. Tässä tapauksessa interventioelin määrittää toisessa alakohdassa tarkoitetut kuljetuskustannukset.

Jos interventioelin yhteisymmärryksessä tarjoajan kanssa varastoi haltuun otetun tavaran varastoon, jossa tavara on tarjouksentekohetkellä, interventiohinnasta vähennetään kolmannen alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut kustannukset sekä varastostapoistamiskustannukset; viimeksi mainitut arvioidaan asianomaisen jäsenvaltion toteamien tosiasiallisten kustannusten perusteella.

3.   Maksu suoritetaan 30–35 päivän välillä 6 artiklassa tarkoitetusta haltuunottopäivästä.

10 artikla

Tarjoajalle maksettavaan hintaan tehtävät korotukset tai alennukset ilmoitetaan euroina tonnilta, ja niitä sovelletaan samanaikaisesti seuraavien määrien mukaisesti:

a)

jos interventioon tarjotun viljan kosteuspitoisuus on alle 13 prosenttia maissin ja durran osalta ja alle 14 prosenttia muiden viljojen osalta, sovelletaan liitteen VII taulukossa I olevia hinnankorotuksia. Jos edellä mainittujen interventioon tarjottujen viljojen kosteuspitoisuudet ovat yli 13 ja 14 prosenttia, sovelletaan liitteen VII taulukossa II olevia hinnanalennuksia;

b)

jos interventioon tarjotun viljan ominaispaino ilmaistuna painon suhteena tilavuuteen on muu kuin 76 kg/hehtolitra tavallisen vehnän osalta ja 64 kg/hehtolitra ohran osalta, sovelletaan liitteen VII taulukossa III vahvistettuja hinnanalennuksia;

c)

jos rikkoutuneiden jyvien osuus on durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta yli 3 prosenttia ja maissin ja durran osalta yli 4 prosenttia, kuhunkin 0,1 prosentin suuruiseen ylitykseen sovelletaan 0,05 euron suuruista hinnanalennusta;

d)

jos jyvistä koostuvien epäpuhtauksien osuus on durumvehnän osalta yli 2 prosenttia, maissin ja durran osalta yli 4 prosenttia sekä tavallisen vehnän ja ohran osalta yli 5 prosenttia, kuhunkin 0,1 prosentin suuruiseen ylitykseen sovelletaan 0,05 euron suuruista hinnanalennusta;

e)

jos itäneiden jyvien osuus on yli 2,5 prosenttia, kuhunkin 0,1 prosentin suuruiseen ylitykseen sovelletaan 0,05 euron suuruista hinnanalennusta;

f)

jos erilaisten epäpuhtauksien (Schwarzbesatz) osuus on durumvehnän osalta yli 0,5 prosenttia ja tavallisen vehnän, ohran, maissin ja durran osalta yli 1 prosentti, kuhunkin 0,1 prosentin suuruiseen ylitykseen sovelletaan 0,1 euron suuruista hinnanalennusta;

g)

jos durumvehnän läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien prosenttiosuus on yli 20 prosenttia, kuhunkin 1 prosentin suuruiseen ylitykseen sovelletaan 0,2 euron suuruista hinnanalennusta;

h)

jos tavallisen vehnän valkuaispitoisuus on alle 11,5 prosenttia, sovelletaan liitteen VII taulukossa IV vahvistettuja hinnanalennuksia;

i)

jos interventioon tarjotun durran tanniinipitoisuus kuiva-aineesta on yli 0,4 prosenttia, sovellettava hinnanalennus lasketaan liitteessä VIII vahvistetun menetelmän mukaisesti.

11 artikla

1.   Kukin toimija, joka varastoi ostettuja tuotteita interventioelimen lukuun, valvoo tuotteita ja niiden säilymistä säännöllisesti ja antaa viipymättä kyseiselle elimelle tiedon kaikista tässä suhteessa ilmenevistä ongelmista.

2.   Interventioelin varmistaa vähintään kerran vuodessa varastoidun tuotteen laadun. Tätä varten näyte voidaan ottaa silloin, kun asetuksen (EY) N:o 884/2006 liitteessä I olevassa A.I kohdassa säädetty inventaari laaditaan.

3.   Jos tämän asetuksen mukaisesti säädetyt tarkastukset on tehtävä 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella, vieraiden aineiden sallittuja enimmäistasoja koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisen taloudelliset seuraamukset ovat jäsenvaltion taloudellisella vastuulla. Vastuu on sitova riippumatta siitä, mitä toimenpiteitä jäsenvaltio itse toteuttaa tarjoajan tai varastoijan osalta, jos ne eivät noudata sitoumuksiaan tai velvollisuuksiaan.

Jos kyseinen jäsenvaltio voi okratoksiini A:n ja aflatoksiinin tapauksessa kuitenkin toimittaa komission hyväksymällä tavalla todisteen siitä, että vaatimuksia on noudatettu interventioon tuotaessa ja että varastointia koskevia tavanomaisia edellytyksiä sekä varastoijan muita velvollisuuksia on noudatettu, taloudellinen vastuu kuuluu yhteisön talousarviolle.

12 artikla

Interventioelimet vahvistavat tarvittaessa tämän asetuksen säännösten mukaisia täydentäviä haltuunottoa koskevia menettelyjä ja edellytyksiä ottaakseen huomioon kyseisessä jäsenvaltiossa vallitsevat erityiset olosuhteet. Ne voivat pyytää erityisesti säännöllisiä ilmoituksia hallussa pidetyistä varastoista.

III   LUKU

ILMOITUKSET KOMISSIOLLE

13 artikla

1.   Kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava sähköisesti kunkin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun viljalajin osalta hallinnointiin tarvittavat ja erityisesti seuraavat tiedot:

a)

viimeistään kunakin keskiviikkona kello 12.00 (Brysselin aikaa):

i)

viljamäärät, jotka toimijat ovat tarjonneet interventioon kuluneen viikon aikana tämän asetuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti viimeistään edellisviikon perjantaina kello 12.00 (Brysselin aikaa);

ii)

muiden viljojen kuin maissin määrät, joita koskevan interventiotarjouksen tarjousten tekijät ovat vetäneet pois interventiokauden alkamisen jälkeen;

iii)

interventiokauden alkamisen jälkeen interventioon tarjotut kokonaismäärät, joista on vähennetty edellä ii alakohdassa tarkoitetut määrät;

iv)

interventiokauden alkamisen jälkeen tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti haltuunotetut viljojen kokonaismäärät;

b)

tarjouskilpailuilmoituksen julkaisemista seuraavana keskiviikkona komission asetuksen (ETY) N:o 2131/93 (10) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarjouskilpailutettavat viljan määrät;

c)

asetuksen (EY) N:o 1234/2007 27 artiklan mukaisesti yhteisön vähävaraisimmille henkilöille ilmaiseksi jaetut määrät sitä päivää seuraavana keskiviikkona, jona jäsenvaltio on määritellyt kyseiset erät;

d)

tämän asetuksen 6 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua haltuunoton määräaikaa seuraavan kuukauden loppuun mennessä asetuksen (ETY) N:o 837/90 liitteessä III määritellyn alueellisen tason mukaisesti eriteltyinä haltuunotettujen viljaerien ominaispainon, kosteuspitoisuuden sekä rikkoutuneiden jyvien osuuden ja valkuaisainepitoisuuden määritysten keskimääräiset tulokset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä, vaikkei yhtään määrää olisi tarjottu. Jos 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei ole ilmoitettu, komissio katsoo, ettei kyseisessä jäsenvaltiossa ole jätetty yhtään tarjousta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten muoto ja sisältö perustuu komission jäsenvaltioiden käyttöön asettamiin malleihin. Malleja sovelletaan vasta sen jälkeen, kun ne on annettu tiedoksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle. Komissio mukauttaa ja päivittää mallit samoin edellytyksin.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

14 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 824/2000.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

15 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 510/2008 (EUVL L 149, 7.6.2008, s. 61).

(2)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N: o 883/2007 (EUVL L 195, 27.7.2007, s. 3).

(3)  Katso liite IX.

(4)  EUVL L 171, 23.6.2006, s. 35. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 721/2007 (EUVL L 164, 26.6.2007, s. 4).

(5)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/77/EY (EUVL L 271, 30.9.2006, s. 53).

(7)  EYVL L 88, 3.4.1990, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(8)  EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5.

(9)  EUVL L 70, 9.3.2006, s. 12.

(10)  EYVL L 191, 31.7.1993, s. 76.


LIITE I

4 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT VÄHIMMÄISLAATUVAATIMUKSET

 

Durumvehnä

Tavallinen vehnä

Ohra

Maissi

Durra

A.

Enimmäiskosteuspitoisuus

14,5 %

14,5 %

14,5 %

13,5 %

13,5 %

B.

Niiden ainesten enimmäisprosenttiosuus, jotka eivät ole moitteettoman laatuista perusviljaa:

12 %

12 %

12 %

12 %

12 %

1.

Rikkoutuneita jyviä

6 %

5 %

5 %

5 %

5 %

2.

Jyvistä koostuvia epäpuhtauksia (muut kuin 3 kohdassa tarkoitetut)

5 %

7 %

12 %

5 %

5 %

joista:

 

 

 

 

 

a)

kuivettuneita jyviä

 

 

 

b)

muuta viljaa

3 %

 

5 %

c)

tuholaisten vioittamia jyviä

 

 

 

 

 

d)

jyviä, joiden alkioissa värivikoja

 

 

e)

lämmön vaurioittamia jyviä

0,50 %

0,50 %

3 %

0,50 %

0,50 %

3.

Pilkukkaita ja/tai Fusarium-sienen vioittamia jyviä,

5 %

joista:

 

 

 

 

 

Fusarium-sienen vioittamia jyviä

1,5 %

4.

Itäneitä jyviä

4 %

4 %

6 %

6 %

6 %

5.

Erilaisia epäpuhtauksia (Schwarzbesatz),

3 %

3 %

3 %

3 %

3 %

joista:

 

 

 

 

 

a)

vieraita siemeniä:

 

 

 

 

 

haitallisia

0,10 %

0,10 %

0,10 %

0,10 %

0,10 %

muita

 

 

 

 

 

b)

pilaantuneita jyviä:

 

 

 

 

 

lämmön tai liian voimakkaan kuivaamisen vaurioittamia jyviä

0,05 %

0,05 %

 

 

 

muita

 

 

 

 

 

c)

varsinaisia epäpuhtauksia

 

 

 

 

 

d)

kuoria

 

 

 

 

 

e)

torajyviä

0,05 %

0,05 %

f)

mädäntyneitä jyviä

 

 

g)

kuolleita hyönteisiä ja hyönteisten osia

 

 

 

 

 

C.

Kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien prosenttimäärä

27 %

D.

Tanniinin enimmäispitoisuus (1)

1 %

E.

Ominaispaino vähintään (kg/hl)

78

73

62

 

F.

Valkuaispitoisuus vähintään (1):

 

 

 

 

 

markkinointivuosi 2002/2003 ja sitä seuraavat

11,5 %

10,5 %

 

 

 

G.

Sakoluku sekuntia (Hagberg)

220

220

 

 

 

H.

Zeleny-luku (ml)

22


(1)  Prosenttia kuiva-aineesta.


LIITE II

1.   MUUT KUIN MOITTEETTOMAN LAATUISTA PERUSVILJAA OLEVAT AINEKSET

1.1   Rikkoutuneet jyvät

Kaikkia jyviä, joiden ydin on osittain paljaana, pidetään rikkoutuneina jyvinä. Tähän ryhmään kuuluvat myös puimisessa vioittuneet jyvät ja jyvät, joiden alkio on poistettu.

Maissin osalta rikkoutuneina jyvinä pidetään jyvien osia tai jyviä, jotka läpäisevät pyöreäreikäisen seulan, jonka reikien läpimitta on 4,5 millimetriä.

Durran osalta rikkoutuneina jyvinä pidetään jyvien osia tai jyviä, jotka läpäisevät pyöreäreikäisen seulan, jonka reikien läpimitta on 1,8 millimetriä.

1.2   Jyvistä koostuvat epäpuhtaudet

a)

kuivettuneet jyvät:

Kuivettuneina jyvinä pidetään jyviä, jotka sen jälkeen, kun niistä on poistettu kaikki muut tässä liitteessä tarkoitetut näytteen ainekset, läpäisevät seulan, jossa on seuraavankokoisia aukkoja: tavallinen vehnä 2 mm, durumvehnä 1,9 mm, ohra 2,2 mm.

Tästä määritelmästä poiketen kuivettuneilla jyvillä tarkoitetaan

Virossa, Latviassa, Suomessa ja Ruotsissa viljellyn ohran osalta, jonka ominaispaino on vähintään 64 kg/hehtolitra ja jota tarjotaan interventioon kyseisissä jäsenvaltioissa,

sellaisen ohran osalta, jonka enimmäiskosteuspitoisuus on 12,5 prosenttia,

jyviä, jotka sen jälkeen kun niistä on poistettu kaikki tässä liitteessä tarkoitettu muu aines, läpäisevät seulan, jonka aukot ovat 2 millimetriä.

Tähän ryhmään kuuluvat lisäksi hallan vioittamat jyvät ja kaikki kypsymättömät (vihreät) jyvät;

b)

muut viljat:

’Muilla viljoilla’ tarkoitetaan kaikkia jyviä, jotka eivät ole samaa lajia kuin näytteen jyvät;

c)

tuholaisten vioittamat jyvät:

Tuholaisten vioittamia jyviä ovat kaikki jyvät, joissa on syömäjälkiä. Tähän ryhmään kuuluvat myös kaikki luteen vioittamat jyvät;

d)

jyvät joiden alkiossa on värivikoja, pilkukkaat jyvät ja Fusarium-sienen vioittamat jyvät:

Jyviä, joiden alkiossa on värivikoja, ovat jyvät, joiden siemenkuoressa on ruskeita tai ruskeanmustia värivikoja ja joilla on säännöllinen, itämätön alkio. Tavallisen vehnän jyvät, joiden alkiossa on värivikoja, otetaan huomioon ainoastaan 8 prosenttia ylittävältä osalta.

Durumvehnän

pilkukkaina jyvinä pidetään jyviä, joissa on ruskeita tai ruskeanmustia värivikoja muissa osissa kuin varsinaisessa alkiossa,

Fusarium-sienen vioittamina jyvinä pidetään jyviä, joiden siemenkuoren on saastuttanut Fusarium mycelium; nämä jyvät näyttävät lievästi kuivettuneilta, ryppyisiltä ja niissä on hajanaisia, rajoiltaan epämääräisiä vaaleanpunaisia tai valkoisia täpliä;

e)

kuivauksen vaurioittamat jyvät ovat jyviä, joissa on ulkoisia merkkejä paahtumisesta mutta jotka eivät ole pilaantuneita jyviä.

1.3   Itäneet jyvät

Itäneet jyvät ovat jyviä, joissa voidaan selvästi paljain silmin nähdä sirkkajuuri tai sirkkasilmu. Kun näytteestä arvioidaan itäneiden jyvien pitoisuutta, on kuitenkin otettava huomioon näytteen yleisvaikutelma. Toisilla viljalajeilla alkio on ulkoneva, kuten durumvehnällä, jonka alkiota peittävä siemenkuori halkeaa, kun viljaerää ravistellaan. Nämä jyvät muistuttavat itäneitä jyviä, mutta niitä ei pidä laskea tähän ryhmään. Itäneitä jyviä ovat ainoastaan ne, joiden alkiossa on selvästi näkyviä muutoksia, minkä vuoksi itäneet jyvät voidaan helposti erottaa säännöllisestä jyvästä.

1.4   Erilaiset epäpuhtaudet (Schwarzbesatz)

a)

vieraat siemenet

Vieraita siemeniä ovat joko viljeltyjen tai luonnonvaraisten kasvien, muiden kuin viljojen siemenet. Vieraita siemeniä ovat siemenet, joita ei hyödytä kerätä tai joita voidaan käyttää eläinten rehuna, sekä haitalliset siemenet.

Haitallisina jyvinä pidetään ihmisille ja eläimille myrkyllisiä jyviä, viljan puhdistusta ja jauhamista haittaavia tai vaikeuttavia jyviä sekä viljajalosteiden laatua muuttavia jyviä;

b)

pilaantuneet jyvät

Pilaantuneita jyviä ovat jyvät, joista on mädäntymisen, homesienien tai bakteerien aiheuttaman pilaantumisen tai muiden tekijöiden seurauksena tullut ihmisravinnoksi kelpaamattomia tai rehuviljojen osalta kotieläimien ravinnoksi kelpaamattomia.

Tähän ryhmään kuuluvat myös lämmön tai liian voimakkaan kuivaamisen vaurioittamat jyvät. Nämä lämmön vaurioittamat jyvät ovat täysin kehittyneitä jyviä, joiden siemenkuori on väriltään harmahtavanruskean ja mustan välillä, kun taas niiden ytimen poikkileikkaus on väriltään kellanharmaan ja ruskeanmustan välillä.

Viljasääskien vaurioittamia jyviä pidetään vahingoittuneina jyvinä ainoastaan, jos sienten aiheuttaman vioituksen seurauksena enemmän kuin puolet jyvän pinnasta on väriltään harmaan ja mustan välillä. Jos vähemmän kuin puolet jyvän pinnasta on värittynyt, jyvä on laskettava tuholaisten vioittamiin jyviin;

c)

varsinaiset epäpuhtaudet

Varsinaisina epäpuhtauksina pidetään kaikkia viljanäytteen aineksia, jotka jäävät 3,5 mm:n seulaan (lukuun ottamatta muiden viljojen jyviä ja perusviljan erityisen isoja jyviä) ja aineksia, jotka läpäisevät 1,0 mm:n seulan. Tähän ryhmään kuuluvat lisäksi kivet, hiekka, korren osat ja muut näytteistä löytyvät epäpuhtaudet, jotka läpäisevät 3,5 mm:n seulan ja jotka jäävät 1,0 mm:n seulaan.

Tätä määritelmää ei sovelleta maissiin. Maissin osalta varsinaisina epäpuhtauksina on pidettävä kaikkia näytteen aineksia, jotka läpäisevät 1,0 mm:n seulan, sekä kaikkia ensimmäisessä alakohdassa mainittuja epäpuhtauksia.

d)

kuoret (maissilla tähkän osat);

e)

torajyvät;

f)

mädäntyneet jyvät;

g)

kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.

1.5   Elävät tuholaiset

1.6   Läpikuultavuutensa menettäneet jyvät

Läpikuultavuutensa menettäneillä durumvehnän jyvillä tarkoitetaan jyviä, joiden ydintä ei voida pitää kokonaan läpikuultavana.

2.   KUNKIN VILJAN OSALTA HUOMIOON OTETTAVAT SEIKAT EPÄPUHTAUKSIA MÄÄRITELTÄESSÄ

2.1   Durumvehnä

Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä, jyviä, joiden alkiossa on värivikoja, pilkukkaita jyviä, Fusarium-sienen vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

Erilaisia epäpuhtauksia ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, torajyvät, pilaantuneet jyvät, kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.

2.2   Tavallinen vehnä

Jvvistä koostuvilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä, jyviä, joiden alkiossa on värivikoja, ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

Erilaisia epäpuhtauksia ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, torajyvät, pilaantuneet jyvät, kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.

2.3   Ohra

Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

Erilaisia epäpuhtauksia ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.

2.4   Maissi

Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

Maissin varsinaisina epäpuhtauksina pidetään kaikkia näytteen aineksia, jotka läpäisevät 1,0 mm:n seulan.

Erilaisia epäpuhtauksia ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.

2.5   Durra

Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla tarkoitetaan muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

Erilaisia epäpuhtauksia ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, kuolleet hyönteiset ja hyönteisten osat.


LIITE III

VERTAILUMENETELMÄ NIIDEN AINESTEN MÄÄRITTÄMISEKSI, JOTKA EIVÄT OLE MOITTEETTOMAN LAATUISIA PERUSVILJOJA

1.

Tavallisen vehnän, durumvehnän ja ohran keskimääräinen 250 g:n näyte seulotaan kahdella seulalla, joista toisessa on 3,5 mm:n aukot ja toisessa 1 mm:n aukot, puoli minuuttia kummallakin.

Tasaisen seulonnan takaamiseksi on suositeltavaa käyttää mekaanista seulaa, esimerkiksi tärypöytää, johon on asennettu seulat.

3,5 mm:n seulaan jääneet ainekset ja 1,0 mm:n seulan läpäisseet ainekset on punnittava yhdessä, ja niitä pidetään varsinaisina epäpuhtauksina. Jos 3,5 mm:n seulaan jääneet ainekset sisältävät muiden viljojen ryhmään kuuluvia osia tai perusviljan erityisen isoja jyviä, nämä osat tai jyvät on laitettava takaisin seulan läpäisseeseen näytteeseen. Seulottaessa 1,0 mm:n seulalla on tutkittava, löytyykö näytteestä eläviä tuholaisia.

Seulan läpäisseestä näytteestä otetaan erottimen avulla 50–100 g:n näyte. Tämä osanäyte on punnittava.

Sen jälkeen tämä osanäyte on levitettävä pinsetillä tai sarvilastalla pöydälle ja poistettava siitä rikkoutuneet jyvät, muut viljat, itäneet jyvät, tuholaisten vioittamat jyvät, hallan vioittamat jyvät, jyvät, joiden alkiossa on värivikoja, pilkukkaat jyvät, vieraat siemenet, torajyvät, pilaantuneet jyvät, sienitaudin vioittamat jyvät, kuoret sekä elävät tuholaiset ja kuolleet hyönteiset.

Jos osanäyte sisältää vielä kuoressa olevia jyviä, ne on kuorittava käsin, ja näin saatuja kuoria pidetään kuoren osina. Kiviä, hiekkaa ja korren osia pidetään varsinaisina epäpuhtauksina.

Osanäytettä seulotaan puoli minuuttia; tavallinen vehnä seulotaan 2,0 mm:n seulan läpi, durumvehnä 1,9 mm:n seulan läpi ja ohra 2,2 mm:n seulan läpi. Tämän seulan läpäiseviä aineksia pidetään kuivettuneina jyvinä. Kuivettuneiden jyvien ryhmään kuuluvat hallan vioittamat jyvät sekä kypsymättömät vihreät jyvät.

2.

Maissin 500 g:n keskimääräistä näytettä ja durran 250 g:n keskimääräistä näytettä ravistellaan 1,0 mm:n seulassa puoli minuuttia. Tutkitaan, löytyykö näytteestä eläviä tuholaisia ja kuolleita hyönteisiä.

Poistetaan pinsetillä tai sarvilastalla 1,0 mm:n seulaan jääneistä aineksista kivet, hiekka, korren osat ja muut epäpuhtaudet.

Lisätään näin poistetut epäpuhtaudet aineksiin, jotka ovat läpäisseet 1,0 mm:n seulan, ja punnitaan ne yhdessä.

Valmistetaan seulan läpäisseestä näytteestä erottimen avulla 100–200 g:n näyte maissista ja 25–50 g:n näyte durrasta. Punnitaan tämä osanäyte. Sen jälkeen levitetään osanäyte ohueksi kerrokseksi pöydälle. Poistetaan pinsetin tai sarvilastan avulla muiden viljojen osat, tuholaisten vioittamat jyvät, hallan vioittamat jyvät, itäneet jyvät, vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, kuoret, elävät tuholaiset ja kuolleet hyönteiset.

Sen jälkeen osanäyte seulotaan 4,5 mm:n pyöreäreikäisen seulan läpi maissin osalta ja 1,8 mm:n pyöreäreikäisen seulan läpi durran osalta. Tämän seulan läpäisevät ainekset on katsottava rikkoutuneiksi jyviksi.

3.

Niiden ainesten ryhmät, jotka eivät ole moitteettoman laatuisia perusviljoja ja jotka määritetään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä noudattaen, on punnittava mahdollisimman tarkasti 0,01 g:n tarkkuudella ja ne on jaettava prosenttimäärän mukaan keskimääräisestä näytteestä. Tutkimusselosteen tiedot annetaan 0,1 %:n tarkkuudella. Tutkitaan, löytyykö näytteestä eläviä tuholaisia.

Pääsääntöisesti jokaisesta näytteestä on tehtävä kaksi määritystä. Niiden edellä säädettyjen ainesten kokonaismäärä saa poiketa enintään 10 %.

4.

Edellä 1, 2 ja 3 kohdissa tarkoitetuissa toimenpiteissä on käytettävä seuraavaa välineistöä:

a)

näytteiden erotin, esimerkiksi kartiomainen tai uurteinen laite;

b)

tarkkuusvaaka ja koestusvaaka;

c)

1,0 mm:n, 1,8 mm:n, 1,9 mm:n, 2,0 mm:n, 2,2 mm:n ja 3,5 mm:n seulat sekä pyöreäreikäiset seulat, joiden reikien läpimitat ovat 1,8 mm ja 4,5 mm. Seulat voidaan asentaa tärypöydälle.


LIITE IV

KÄYTÄNNÖN VERTAILUMENETELMÄ KOSTEUSPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMISEKSI

1.   Periaate

Tuote kuivataan 130–133 °C:n lämpötilassa tavallisessa ilmanpaineessa osasten koon mukaan vahvistetun keston ajan.

2.   Soveltamisala

Tätä kuivausmenetelmää sovelletaan jauhettujen viljojen osasiin, joista vähintään 50 % läpäisee 0,5 mm:n seulan ja joista jää seulontajäännöstä enintään 10 prosenttia 1,0 mm:n pyöreäreikäiseen seulaan. Sitä sovelletaan myös jauhoihin.

3.   Välineistö

Tarkkuusvaaka.

Kosteutta imemättömästä materiaalista valmistettu, helposti puhdistettava jauhatuslaite, jolla saadaan aikaan nopea, tasainen jauhautuminen ilman havaittavissa olevaa kuumentumista ja jossa vältetään ulkopuolisen ilman vaikutus mahdollisimman hyvin ja joka täyttää 2 kohdassa esitetyt vaatimukset (esimerkiksi kartiomylly).

Ruostumattomasta metallista tai lasista valmistettu astia, jossa on hiottu kansi; pinta-alan on oltava sellainen, että näytettä voidaan levittää sille 0,3 g/cm2.

130–133 °C:n lämpötilaan (1) säädetty sähkölämmitteinen tasalämpöinen lämpökaappi, jossa on riittävä tuuletusjärjestelmä (2).

Eksikaattori, jossa on paksu, rei'itetty, metallinen tai posliininen levy ja joka sisältää tehokasta kuivausainetta.

4.   Menetelmä

Kuivaus

Punnitaan etukäteen punnitussa astiassa ± 1 mg:n tarkkuudella sellainen määrä jauhettua ainetta, joka vastaa noin 5 g:aa pienijyväisiä viljoja ja noin 8 g:aa maissia. Asetetaan astia 130–133 °C:n lämpötilaan kuumennettuun lämpökaappiin. Jottei lämpökaapin lämpötila laske liikaa, astia on asetettava sisään mahdollisimman nopeasti. Annetaan pienijyväisten viljojen kuivua 2 tuntia ja maissin 4 tuntia siitä hetkestä lähtien, jolloin lämpökaappi on saavuttanut uudelleen 130–133 °C:n lämpötilan. Otetaan astia pois lämpökaapista, suljetaan nopeasti kannella, annetaan jäähtyä 30–45 minuutin ajan eksikaattorissa ja punnitaan (punnitukset on tehtävä ± 1 mg:n tarkkuudella).

5.   Laskentamenetelmä ja kaavat

E

=

näytteen alkumassa grammoina

M

=

näytteen massa grammoina käsittelyn jälkeen

M′

=

näytteen massa grammoina jauhamisen jälkeen

m

=

näytteen massa grammoina kuivauksen jälkeen.

Kosteuspitoisuus prosentteina tuotteesta sellaisenaan on yhtä suuri kuin:

ilman esikäsittelyä (E – m) × 100/E

esikäsittelyn kanssa [(M′ – m)M/M′ + E – M] × 100/E = 100 (1 – Mm/EM′)

On tehtävä vähintään kaksi koetta.

6.   Toistettavuus

Saman henkilön samanaikaisesti tai lyhyin väliajoin tekemien kahden rinnakkaisen määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla enemmän kuin 0,15 g kosteudesta 100 g:n näytteillä. Jos määrä ylitetään, määritykset on toistettava.


(1)  Ilman lämpötila lämpökaapin sisäpuolella.

(2)  Lämpökaapilla on oltava sellainen lämmityskyky, että 130–133 °C:n lämpötilaan etukäteen säädettynä kaapin lämpötila palautuu ennalleen alle 45 minuutissa sen jälkeen, kun siihen on asetettu suurin mahdollinen määrä näytteitä kuivumaan samanaikaisesti. Lämpökaapin tuuletuksen on oltava sellainen, että kaikkien lämpökaappiin mahtuvien pienijyväisten viljojen (tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran ja durran) ryynien näytteiden kahden tunnin kuivauksen jälkeen tai kaikkien lämpökaappiin mahtuvien maissin näytteiden neljän tunnin kuivauksen jälkeen saadut tulokset eroavat vähemmän kuin 0,15 prosenttia pienijyväisten viljojen kolmen tunnin kuivauksen ja maissin viiden tunnin kuivauksen jälkeen saaduista tuloksista.


LIITE V

TAVALLISEN VEHNÄN TARTTUMATTOMUUDEN JA KONEESSA LEIPOUTUVUUDEN VÄHIMMÄISLAADUN MÄÄRITYSMENETELMÄ

1.   Otsikko

Menetelmä vehnäjauhon koeleivontaan.

2.   Soveltamisala

Menetelmää sovelletaan koejauhatuksessa saatuihin vehnäjauhoihin hiivalla nostatetun leivän valmistamiseksi.

3.   Periaate

Valmistetaan jauhoista, vedestä, hiivasta, suolasta ja sakkaroosista taikina määrätyssä taikinakoneessa. Taikinan paloittelun ja pyörittelyn jälkeen taikinapalojen annetaan nousta 30 minuuttia; ne muotoillaan, asetetaan paistopelleille ja paistetaan määrätyn pituisen loppunostatuksen jälkeen. Arvioidaan taikinan tekniset ominaisuudet. Leivät arvioidaan niiden tilavuuden ja korkeuden perusteella.

4.   Ainesosat

4.1   Hiiva

Aktiivinen Saccharomyces cerevisiae -kuivahiiva (DHW-Hamburg-Wansbeck) tai aines, jolla on samat ominaisuudet.

4.2   Vesijohtovesi

4.3   Sokeri-suola-askorbiinihappoliuos

Liuotetaan 30 ± 0,5 g natriumkloridia (kauppalaatua), 30 ± 0,5 g sakkaroosia (kauppalaatua) ja 0,040 ± 0,001 g askorbiinihappoa 800 ± 5 g:aan vettä. Valmistetaan uusi liuos joka päivä.

4.4   Sokeriliuos

Liuotetaan 5 ± 0,1 g sakkaroosia (kauppalaatua) 95 ± 1 g:aan vettä. Valmistetaan uusi liuos joka päivä.

4.5   Mallasjauho (jolla on entsymaattinen aktiivisuus)

Kauppalaatua.

5.   Laitteet ja välineet

5.1   Leivontahuone

Leivontahuoneen säätöjärjestelmällä on voitava pitää yllä 22–25 °C:n lämpötilaa.

5.2   Jäähdytin

4± 2 oC:n lämpötilan ylläpitämiseksi.

5.3   Vaaka

Suurin kuormitus 2 kg, tarkkuus 2 g.

5.4   Vaaka

Suurin kuormitus 0,5 kg, tarkkuus 0,1 g.

5.5   Analyysivaaka

Tarkkuus 0,1 × 10–3 g.

5.6   Taikinakone

Stephan UMTA 10, jonka sekoittaja on mallia ”Detmold” (Stephan Söhne GmbH) tai laite, jolla on vastaavat ominaisuudet.

5.7   Nostatuskaappi

Nostatuskaapin säätöjärjestelmällä on voitava pitää yllä 30 ± 1 °C:n lämpötilaa.

5.8   Avonainen muovilaatikko

Polymetyylimetakrylaattia (Plexiglas, Perspex), sisämitat ovat 25 × 25 cm, korkeus 15 cm, seinämien paksuus 0,5 ± 0,05 cm.

5.9   Nelikulmaisia muovilevyjä

Polymetyylimetakrylaattia (Plexiglas, Perspex). Vähintään 30 × 30 cm, paksuus 0,5 ± 0,05 cm.

5.10   Leipomakone

Leipomakone Brabender (Brabender OHG) tai laite, jolla on samat ominaisuudet.

6.   Näytteenotto

ICC-standardin nro 101 mukaan.

7.   Suoritus

7.1   Hydrataation määritys

Vedensitomiskyky määritetään ICC-standardin nro 115/1 mukaan.

7.2   Mallasjauhon lisäämisen määritys

Määritetään jauhon sakoluku ISO 3093/1982:n mukaan. Jos sakoluku on suurempi kuin 250, määritetään lisättävä mallasjauhon määrä sakoluvun saamiseksi 200:n ja 250:n välille suorittamalla sarja sekoituksia, joissa jauhoon lisättävä mallasjauhon (4.5) määrä kasvaa. Jos sakoluku on pienempi kuin 250, ei ole tarpeen lisätä mallasjauhoja.

7.3   Kuivahiivan uudelleen aktivointi

Sokeriliuoksen (4.4) lämpötila nostetaan 35 ± 1 °C:een. Kaadetaan 1 paino-osa aktiivista kuivahiivaa 4 paino-osaan tätä haaleata sokeriliuosta. Ei hämmennetä. Sekoitetaan tarvittaessa kevyesti.

Annetaan seistä 10 ± 1 minuuttia. Hämmennetään, kunnes saadaan homogeeninen suspensio. Tämä suspensio on käytettävä seuraavan 10 minuutin aikana.

7.4   Jauhon ja nestemäisten ainesten lämpötilojen mukauttaminen

Jauhon ja veden lämpötilat on mukautettava, jotta taikinan lämpötilaksi saadaan sekoituksen jälkeen 27 ± 1 °C.

7.5   Taikinan koostumus

Punnitaan 2 g:n tarkkuudella 10 y/3 g jauhoa sellaisenaan (vastaa 1 kg:aa jauhoa, jonka vesipitoisuus on 14 %), missä y on farinografikokeessa käytettävä jauhon määrä (ks. ICC-standardi nro 115/1). Punnitaan 0,2 g:n tarkkuudella tarvittava mallasjauhon määrä sakoluvun saamiseksi 200 ja 250 sekunnin välille (7.2).

Punnitaan 430 ± 5 g sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta (4.3) ja lisätään vettä niin, että kokonaismassaksi saadaan (x – 9) 10 y/3 g (ks. 10.2), jossa x on farinografikokeessa käytetty veden määrä (ks. ICC-standardi nro 115/1). Tämä kokonaismassa (tavallisesti 450–650 g) on määritettävä 1,5 g:n tarkkuudella.

Punnitaan 90 ± 1 g hiivasuspensiota (7.3).

Merkitään muistiin taikinan kokonaismassa (P), joka on jauhon, sokeri-suola-askorbiinihappoliuoksen ja veden, hiivasuspension ja mallasjauhon massojen summa.

7.6   Sekoittaminen

Taikinakoneen lämpötila nostetaan ensin 27 ± 1 °C:seen käyttämällä riittävä määrä sopivan lämpöistä vettä.

Nestemäiset ainekset kaadetaan taikinakoneeseen ja levitetään pinnalle jauho ja mallasjauho.

Taikinakone käynnistetään (nopeus 1, 1 400 kierrosta/min), annetaan pyöriä 60 sekunnin ajan. 20 sekunnin kuluttua sekoituksen aloittamisesta käännetään taikinakoneen säiliön kanteen kiinnitettyä kaavinta kaksi kertaa.

Mitataan taikinan lämpötila. Jos se ei ole 26–28 °C, poistetaan tämä taikina ja tehdään uusi sen jälkeen, kun ainesten lämpötilat on mukautettu.

Arvioidaan taikinoiden ominaisuudet käyttämällä yhtä seuraavista ilmaisuista:

tarttumaton ja koneessa leipoutuva,

tarttuva ja koneessa leipoutumaton.

Jotta taikinaa voitaisiin pitää tarttumattomana ja koneessa leipoutuvana sekoituksen jälkeen, sen on muodostettava kiinteä massa, joka ei tartu kiinni lähes ollenkaan taikinakoneen säiliön seinämiin ja akseliin. Tämä massa on voitava helposti koota käsillä ja poistaa säiliöstä yhdellä kertaa ilman huomattavaa hukkaa.

7.7   Paloittelu ja pyörittely

Punnitaan 2 g:n tarkkuudella kolme taikinapalaa seuraavan kaavan mukaan:

p = 0,25 P, jossa

p

=

taikinapalan massa

P

=

taikinan kokonaismassa.

Pyöritellään paloja välittömästi 15 sekunnin ajan leipomakoneessa (5.10), ja laitetaan ne sen jälkeen 30 ± 2 minuutiksi ylösalaisin käännetyillä muovilaatikoilla (5.8) peitetyille muovilevyille (5.9) nostatuskaappiin (5.7).

Taikinapaloja ei saa jauhottaa.

7.8   Muotoilu

Tuodaan muovilevyillä olevat, ylösalaisin käännetyillä laatikoilla peitetyt taikinapalat lähelle leipomakonetta (5.10) ja muotoillaan jokaista palaa uudelleen 15 sekunnin ajan. Palaa suojaava kansi poistetaan vasta juuri ennen muotoilua. Arvioidaan uudestaan taikinan ominaisuudet käyttämällä toista seuraavista ilmaisuista:

tarttumaton ja koneessa leipoutuva,

tarttuva ja koneessa leipoutumaton.

Jotta taikinaa voitaisiin pitää tarttumattomana ja koneessa leipoutuvana, se saa tarttua kiinni säiliön seinämiin vain vähän tai ei lainkaan niin, että taikina voi laitteen toiminnan ajan pyöriä hyvin itsensä ympäri ja muodostaa pallon. Toimenpiteen jälkeen taikina ei saa tarttua kiinni leipomakoneen säiliön seinämiin, kun kantta tai säiliötä nostetaan.

8.   Koeseloste

Koeselosteessa on mainittava:

taikinan ominaisuudet sekoituksen ja vaivauksen jälkeen,

sakoluku jauholle, johon ei ole lisätty mallasjauhoa,

kaikki havaitut poikkeavuudet.

Siinä on mainittava lisäksi:

käytetty menetelmä,

kaikki näytteen tunnistamiseen tarvittavat viitteet.

9.   Yleisiä huomautuksia

9.1   Nestemäisten ainesten määrän laskemiseen käytettävä kaava perustuu seuraaviin seikkoihin:

 

Haluttu koostumus saadaan lisäämällä x ml vettä määrään, joka vastaa 300 g:aa jauhoja, joiden kosteuspitoisuus on 14 %. Koeleivonnassa käytetään 1 kg jauhoja (joiden vesipitoisuus on 14 %), kun taas x perustuu 300 g:aan jauhoja; siksi koeleivonnassa on tarpeen käyttää x:ää, joka on jaettu kolmella ja kerrottu 10 g:lla vettä, eli 10 x/3 g.

 

430 g sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta sisältää 15 g suolaa ja 15 g sokeria. Tämä 430 g:n liuos sisältyy nestemäisiin aineksiin. Jotta taikinaan lisättäisiin 10 x/3 g vettä, on lisättävä (10 x/3 + 30) g nestemäisiä aineksia, jotka koostuvat 430 g:sta sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta ja lisätystä vesimäärästä.

 

Vaikka osa hiivasuspensioon lisätystä vedestä imeytyy hiivaan, tämä suspensio sisältää myös vapaata vettä. Oletetaan, että 90 g hiivasuspensiota sisältää 60 g vapaata vettä. Tämän vuoksi nestemäisten ainesten määrää on korjattava hiivasuspensiossa olevan 60 g:n vesimäärän osalta, joten on lisättävä 10 x3 g plus 30 miinus 60 g. Siitä saadaan: (10 x/3 + 30) P 60 = 10x/3 P 30 = (x/3 – 3) 10 = (x – 9) 10/3, toisin sanoen 7.5 kohdan kaava. Jos esimerkiksi farinografikokeessa käytetty vesimäärä x on 165 ml, tämä arvo sijoitetaan kaavaan niin, että 430 g:aan sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta on lisättävä vettä, kunnes kokonaismassaksi tulee:

(165 – 9) 10/3 = 156 × 10/3 = 520 g.

9.2   Menetelmää ei voida soveltaa suoraan vehnään. Vehnän leipoutuvuuden määrittämisessä noudatettava suoritustapa on seuraava:

 

Puhdistetaan vehnänäyte ja määritetään puhdistetun vehnän vesipitoisuus. Vehnän vesipitoisuutta ei tarvitse säätää, jos sen vesipitoisuus on 15,0–16,0 %. Muussa tapauksessa säädetään vehnän vesipitoisuus 15,5 ± 0,5 %:iin vähintään kolme tuntia ennen jauhamista.

 

Vehnä jauhetaan jauhoksi käyttämällä laboratoriomyllyjä Buhler MLU 202 tai Brabender Quadrumat Senior tai muuta samanlaista laitetta, jolla on samat ominaisuudet.

 

Valitaan jauhatusmenetelmä, jolla saadaan jauhoa, jonka jauhatusaste on vähintään 72 % ja jonka tuhkapitoisuus on 0,50–0,60 % kuiva-aineesta.

 

Määritetään jauhon tuhkapitoisuus komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 liitteen II mukaisesti (EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7) ja vesipitoisuus tämän asetuksen mukaisesti. Lasketaan jauhatusaste seuraavan yhtälön mukaan:

E = [((100 – f) F)/(100 – w) W] × 100 %

jossa:

E

=

jauhatusaste,

f

=

jauhon vesipitoisuus,

w

=

vehnän vesipitoisuus,

F

=

tuotettu jauhon massa, jonka vesipitoisuus on f,

W

=

jauhettu vehnän massa, jonka vesipitoisuus on w.

Huomautus: Käytettyjä aineksia ja välineitä koskevat tarkemmat tiedot on lueteltu 31 päivänä maaliskuuta 1977 tehdyssä asiakirjassa T/77.300, jonka on julkaissut Instituut voor Graan, Meel en Brood, TNO-Postbus 15, Wageningen, Alankomaat.


LIITE VI

LÄPIKUULTAVUUTENSA MENETTÄNEIDEN JYVIEN MÄÄRÄN MÄÄRITYSMENETELMÄ

1.   Periaate

Määritettäessä kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien määrä käytetään ainoastaan osaa näytteestä. Jyvät leikataan Pohlin jyväleikkurilla.

2.   Välineet

Pohlin jyväleikkuri tai vastaava,

pinsetit, skalpelli,

allas tai kyvetti.

3.   Suoritus

a)

Tutkimus suoritetaan 100 g:n näytteelle sen jälkeen, kun siitä on erotettu ainekset, jotka eivät ole moitteettoman laatuista perusviljaa.

b)

Levitetään näyte altaaseen ja homogenoidaan hyvin.

c)

Laitetaan jyväleikkuriin levy ja levitetään sen jälkeen kourallinen jyviä ristikolle. Taputellaan voimakkaasti niin, että kussakin kolossa on ainoastaan yksi jyvä. Lasketaan liikkuvaa osaa jyvien pitämiseksi paikallaan ja leikataan jyvät.

d)

Käsitellään tällä tavalla levyjä, niin että vähintään 600 jyvää on leikattu.

e)

Lasketaan kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien lukumäärä.

f)

Lasketaan kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien prosenttimäärä.

4.   Tulosten ilmaiseminen

I

=

niiden ainesten massa grammoina, jotka eivät ole moitteettoman laatuista perusviljaa.

M

=

kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien prosenttimäärä tutkituista, puhdistetuista jyvistä.

5.   Tulos

Kokonaan tai osittain läpikuultavuutensa menettäneiden jyvien prosenttimäärä näytteestä:

(M × (100 – I))/100 = …


LIITE VII

TAULUKKO I

Hinnankorotukset kosteuspitoisuuden mukaan

Maissi ja durra

Muut viljat kuin maissi ja durra

Kosteuspitoisuus (%)

Hinnankorotus (euroa/t)

Kosteuspitoisuus (%)

Hinnankorotus (euroa/t)

13,4

0,1

13,3

0,2

13,2

0,3

13,1

0,4

13,0

0,5

12,9

0,6

12,8

0,7

12,7

0,8

12,6

0,9

12,5

1,0

12,4

0,1

12,4

1,1

12,3

0,2

12,3

1,2

12,2

0,3

12,2

1,3

12,1

0,4

12,1

1,4

12,0

0,5

12,0

1,5

11,9

0,6

11,9

1,6

11,8

0,7

11,8

1,7

11,7

0,8

11,7

1,8

11,6

0,9

11,6

1,9

11,5

1,0

11,5

2,0

11,4

1,1

11,4

2,1

11,3

1,2

11,3

2,2

11,2

1,3

11,2

2,3

11,1

1,4

11,1

2,4

11,0

1,5

11,0

2,5

10,9

1,6

10,9

2,6

10,8

1,7

10,8

2,7

10,7

1,8

10,7

2,8

10,6

1,9

10,6

2,9

10,5

2,0

10,5

3,0

10,4

2,1

10,4

3,1

10,3

2,2

10,3

3,2

10,2

2,3

10,2

3,3

10,1

2,4

10,1

3,4

10,0

2,5

10,0

3,5


TAULUKKO II

Hinnanalennukset kosteuspitoisuuden mukaan

Maissi ja durra

Muut viljat kuin maissi ja durra

Kosteuspitoisuus (%)

Hinnanalennus (euroa/t)

Kosteuspitoisuus (%)

Hinnanalennus (euroa/t)

13,5

1,0

14,5

1,0

13,4

0,8

14,4

0,8

13,3

0,6

14,3

0,6

13,2

0,4

14,2

0,4

13,1

0,2

14,1

0,2


TAULUKKO III

Hinnanalennukset ominaispainon mukaan

Vilja

Ominaispaino kilogrammoina/hehtolitra

Hinnanalennus (euroa/t)

Tavallinen vehnä

alle 76–75

0,5

alle 75–74

1,0

alle 74–73

1,5

Ohra

alle 64–62

1,0


TAULUKKO IV

Hinnanalennus valkuaispitoisuuden mukaan

Valkuaispitoisuus (1) (N × 5,7)

Hinnanalennus (euroa/t)

alle 11,5—11,0

2,5

alle 11,0—10,5

5


(1)  Prosenttia kuiva-aineesta.


LIITE VIII

Menetelmä interventioelinten durraan soveltaman hinnanalennuksen määrittämiseksi

1.   Perustiedot

P

=

näytteen tanniinipitoisuuden prosenttiosuus kuiva-aineesta,

0,4 %

=

tanniinin prosenttiosuus, jonka ylittyessä sovelletaan hinnanalennusta,

11 % (1)

=

hinnanalennus, joka vastaa 1 %:a tanniinia kuiva-aineesta.

2.   Hinnanalennuksen laskutapa

Viitehintaan sovellettava, euroina ilmoitettu hinnanalennus lasketaan seuraavasti:

11 (P – 0,40)


(1)  Hinnanalennus 1 000 g:sta kuiva-ainetta lasketun tanniinipitoisuuden mukaan:

a)

muuntokelpoinen energia (siipikarja) 1 000 g:ssa durran kuiva-ainetta, jonka teoreettinen tanniinipitoisuus on 0 %: 3 917 kilokaloria;

b)

1 000 g:ssa durran kuiva-ainetta olevasta muuntokelpoisesta energiasta (siipikarja) vähennetään tanniinin ylimääräinen prosenttiyksikkö: 419 kilokaloria;

c)

prosenttiyksikköinä ilmoitettu ero interventioelimen haltuunottamalle durralle vahvistetun enimmäistanniinipitoisuuden ja vakiolaatuisen durran tanniinipitoisuuden välillä: 1,0 – 0,30 = 0,70;

d)

prosentteina ilmoitettu ero tanniinipitoisuudeltaan 1,0 prosenttia olevan durran muunto kelpoisen energian (siipikarja) ja vakiolaatuisen durran (0,30 %) tanniinipitoisuuden välillä;

Formula

e)

hinnanalennus, joka vastaa 1 prosentin tanniinipitoisuutta kuiva-aineessa 0,30 % ylittävältä osuudelta

Formula

LIITE IX

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

Komission asetus (EY) N:o 824/2000

(EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31)

 

Komission asetus (EY) N:o 336/2003

(EUVL L 49, 22.2.2003, s. 6)

 

Komission asetus (EY) N:o 777/2004

(EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50)

Ainoastaan 10 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1068/2005

(EUVL L 174, 7.7.2005, s. 65)

 

Komission asetus (EY) N:o 1572/2006 (1)

(EUVL L 290, 20.10.2006, s. 29)

 

Komission asetus (EY) N:o 883/2007

(EUVL L 195, 27.7.2007, s. 3)

 


(1)  Asetus osittain kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä marraskuuta 2007 antamalla tuomiolla asiassa T-310/06.


LIITE X

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 824/2000

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

4 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta

2 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohta

3 artiklan johdantokappale

5 artiklan johdantokappale

3 artiklan 3.1 alakohta

5 artiklan a alakohta

3 artiklan 3.2 alakohta

5 artiklan b alakohta

3 artiklan 3.3 alakohta

5 artiklan c alakohta

3 artiklan 3.4 alakohta

5 artiklan d alakohta

3 artiklan 3.5 alakohta

5 artiklan e alakohta

3 artiklan 3.6 alakohta

5 artiklan f alakohta

3 artiklan 3.7 alakohta

5 artiklan g alakohta

3 artiklan 3.8 alakohta

5 artiklan h alakohta

3 artiklan 3.9 alakohta

5 artiklan i alakohta

3 artiklan 3.10 alakohta

5 artiklan j alakohta

3 a artikla

3 artikla

4 artikla

2 artikla

5 artikla

6 artikla

6 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artikla

10 artikla

10 artikla

11 artikla

11 artikla

12 artikla

11 a artikla

13 artikla

12 artikla

14 artikla

13 artikla

15 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite III

Liite IV

Liite IV

Liite V

Liite V

Liite VI

Liite VI

Liite VII

Liite VII

Liite VIII

Liite VIII

Liite IX

Liite X


Top