EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32007R0680

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 680/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007 , yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla

OJ L 162, 22.6.2007, p. 1–10 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 13 Volume 001 P. 113 - 122

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2013; Kumoaja 32013R1316

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2007/680/oj

22.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 680/2007,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007,

yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään, että tehokkaat ja integroidut energia- ja liikenneverkot ovat Euroopan sisämarkkinoiden selkäranka ja että nykyisten verkkojen paremmalla hyödyntämisellä sekä puuttuvien yhteyksien rakentamisella lisätään tehokkuutta ja kilpailua, varmistetaan palvelujen laatu ja vähennetään ylikuormitusta, mikä puolestaan edistää kestävää kehitystä. Nämä tarpeet sisältyvät valtion ja hallitusten päämiesten Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymään strategiaan, johon on sittemmin viitattu säännöllisesti.

(2)

Brysselissä 12 ja 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan kasvuohjelman ja pyysi komissiota tarvittaessa suuntaamaan uudelleen menoja fyysiseen pääomaan ja erityisesti Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuureihin kohdistettaviin investointeihin; Euroopan laajuisten verkkojen ensisijaisilla hankkeilla on ratkaiseva merkitys sisämarkkinoiden koheesion lisäämisessä.

(3)

Toimivien Euroopan laajuisten yhteyksien ja erityisesti rajat ylittävien osuuksien toteutuksessa tapahtuneet viiveet uhkaavat haitata vakavasti kilpailukykyä Euroopan yhteisössä, sen jäsenvaltioissa ja sen syrjäisillä alueilla, jotka eivät voi tai eivät enää voi hyötyä täysimääräisesti laajojen sisämarkkinoiden myönteisistä vaikutuksista.

(4)

Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (3) Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutuksen arvioidaan edellyttävän 600 miljardia euroa vuosina 2007–2020. Pelkästään kyseisen päätöksen liitteessä III mainittujen ensisijaisten hankkeiden edellyttämät investoinnit ovat lähes 160 miljardia euroa vuosina 2007–2013.

(5)

Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat tuoneet esille, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tehostettava ja mukautettava rahoitusvälineitä lisäämällä yhteisön yhteisrahoituksen määrää, säätämällä mahdollisuudesta soveltaa suurempaa yhteisön yhteisrahoitusosuutta erityisesti hankkeissa, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, palvelevat kauttakulkua tai ylittävät luonnonesteet.

(6)

Sisävesiliikenteen edistämisestä annetun komission tiedonannon (”NAIADES”) mukaisesti ja ottaen huomioon sisävesiväylien kestävä luonne sisävesiliikenteen hankkeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

(7)

Euroopan parlamentti korosti politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013 8 päivänä kesäkuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa (4) liikenneverkkojen strategista merkitystä EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja unionin suhteiden kehittämisessä ehdokasmaihin ja mahdollisiin ehdokasmaihin sekä muihin ystävyysmaihin. Lisäksi se ilmoitti olevansa halukas tutkimaan innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten lainavakuuksia, eurooppalaisia toimilupia, eurooppalaisia lainoja ja korkotukirahastoa.

(8)

Kun otetaan huomioon vuosien 2007–2013 monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan laajuisille liikenne- ja energiaverkoille varatut määrärahat, ei ole mahdollista vastata kaikkiin tarpeisiin, jotka liittyvät päätöksessä N:o 1692/96/EY (liikenneverkot) ja päätöksessä N:o 1364/2006/EY (5) (energiaverkot) vahvistettuihin painopisteisiin. Tämän vuoksi on kansallisen julkisen ja yksityisen rahoituksen täydentämiseksi aiheellista keskittää nämä varat tiettyihin hankeluokkiin, joista saadaan suurin lisäarvo verkolle kokonaisuutena – näitä ovat erityisesti rajat ylittävät osuudet merten moottoritiet mukaan lukien ja pullonkaulojen, esimerkiksi luonnonesteiden, poistamiseen tähtäävät hankkeet – jotta varmistetaan Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen infrastruktuurin jatkuvuus. Tiettyjen hankkeiden koordinoidun toteuttamisen helpottamiseksi voidaan nimetä eurooppalaisia koordinaattoreita päätöksen N:o 1692/96/EY 17 a artiklan mukaisesti.

(9)

Kun otetaan huomioon, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisiin hankkeisiin edelleen tarvittavien investointien määrä on arviolta 250 miljardia euroa ja että EU:n rahoitusohjeeksi liikenteelle vuosiksi 2007–2013 vahvistettu 8 013 miljoonaa euroa kattaa vain vähäisen osan tarvittavista määrärahoista ensisijaisten hankkeiden saattamiseksi päätökseen, komission olisi toteutettava – eurooppalaisten koordinaattorien avulla, jos nämä on nimetty – toimia, joilla tuetaan ja koordinoidaan jäsenvaltioiden toimia suunniteltujen liikenneverkkojen rahoittamiseksi ja saattamiseksi päätökseen vahvistetun aikataulun mukaisesti. Komission olisi pantava täytäntöön päätöksessä N:o 1692/96/EY tarkoitettuja eurooppalaisia koordinaattoreita koskevat säännökset. Sen olisi myös tutkittava pitkän aikavälin rahoitusongelmaa, joka liittyy Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rakentamiseen ja toimintaan kokonaisuudessaan, ja pyrittävä ratkaisemaan se yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon, että rakennusvaihe kattaa vähintään kaksi seitsenvuotista talousarviokautta ja että uuden infrastruktuurin odotettu käyttöikä on vähintäänkin sata vuotta.

(10)

Päätöksessä N:o 1364/2006/EY määritellään tavoitteet, toiminnan painopisteet ja yhteistä etua koskevat hankkeet, myös ensisijaiset hankkeet, Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiseksi ja asetetaan etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat osallistua täysimääräisesti sisämarkkinoihin ja toteuttaa yhteenliitännät naapurimaiden kanssa, pelkästään ensisijaisiin hankkeisiin on tehtävä noin 28 miljardin euron investoinnit vuosien 2007–2013 aikana.

(11)

Joulukuun 12 ja 13 päivänä 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi lisäksi komissiota tutkimaan edelleen tarvetta kehittää erityinen yhteisön vakuusväline Euroopan laajuisten liikenneverkkojen hankkeisiin liittyviä rakentamisen jälkeisiä riskejä varten. Energian osalta Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota tarvittaessa suuntaamaan uudelleen määrärahoja fyysiseen pääomaan tehtäviin investointeihin kasvun edistämiseksi.

(12)

Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2236/95 (6) on jo todellinen edistysaskel, koska siinä sallitaan suurempi 20 prosentin rahoitusosuus ensisijaisissa hankkeissa. Se on kuitenkin edelleen riippuvainen täytäntöönpanosäännöistä, joita pitäisi yksinkertaistaa, ja budjettikehyksestä, johon osoitetut varat ovat rajalliset. Tämän vuoksi olisi täydennettävä kansallista julkista rahoitusta ja yksityistä rahoitusta lisäämällä yhteisön tukea sekä rahoituksen määrän että prosenttiosuuden osalta, jotta voidaan lisätä yhteisön rahoituksen vipuvaikutusta ja tämän avulla toteuttaa sovitut ensisijaiset hankkeet.

(13)

Tällä asetuksella perustetaan ohjelma, jossa vahvistetaan yleiset säännöt yhteisön rahoitustuen myöntämiselle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla. Tällä ohjelmalla, jonka on oltava yhteisön lainsäädännön ja erityisesti ympäristösäännöstön mukainen, olisi osaltaan lujitettava sisämarkkinoita ja vaikutettava edistävästi kilpailukykyyn ja kasvuun yhteisössä.

(14)

Euroopan laajuisten verkkojen talousarviosta myönnettävä yhteisön rahoitustuki olisi keskitettävä hankkeisiin tai hankkeiden osiin, joiden eurooppalainen lisäarvo on suurin, ja tämän lisäksi ohjelmalla olisi pyrittävä siihen, että toimijat vauhdittavat päätöksessä N:o 1692/96/EY ja päätöksessä N:o 1364/2006/EY tarkoitettujen ensisijaisten hankkeiden toteutusta. Ohjelman avulla olisi myös voitava rahoittaa muita mainituissa päätöksissä määriteltyjä yhteistä etua koskevia eurooppalaisia infrastruktuurihankkeita.

(15)

Yhteisön rahoitustuen tavoitteena on kehittää Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen investointihankkeita, antaa pitävä rahoitussitoumus, mobilisoida institutionaaliset sijoittajat ja edistää julkisen ja yksityisen sektorin välisiä rahoituskumppanuuksia. Energia-alalla rahoitustuen ensisijaisena tavoitteena on ratkaista hankkeiden valmistelun ja rakennusvaihetta edeltävän kehittämisen aikana ilmenevät rahoitusvaikeudet, ja se on keskitettävä ensisijaisten hankkeiden valtioiden rajat ylittäviin osuuksiin sekä yhteenliitäntöihin naapurimaiden kanssa.

(16)

Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 4 päivänä heinäkuuta 2005 antamassa tiedonannossa eurooppalaisen rautatieliikenteen merkinantojärjestelmän ERTMS/ETCS käyttöönotosta korostetaan, että on tärkeää varmistaa nopea ja yhteensovitettu siirtyminen tähän järjestelmään, jotta voidaan taata Euroopan laajuisen liikenneverkon yhteentoimivuus. Tätä varten tarvitaan kohdennettua ja ajallisesti rajoitettua yhteisön tukea, joka liittyy sekä infrastruktuuriin että laitejärjestelmiin.

(17)

Tietyissä hankkeissa asianomaisia jäsenvaltioita voivat edustaa kansainväliset organisaatiot. Tiettyjen hankkeiden osalta komissio saa antaa hankkeiden täytäntöönpanon tehtäväksi perustamissopimuksen 171 artiklassa tarkoitetuille yhteisyrityksille. Nämä erityistilanteet edellyttävät, että yhteisön rahoitustukea saavan tuensaajan käsitettä laajennetaan tämän asetuksen soveltamiseksi.

(18)

Kunkin hankkeen erityisvaatimusten täyttämiseksi sekä yhteisön rahoitustuen tehokkuuden ja arvon lisäämiseksi tukea voidaan myöntää seuraavissa eri muodoissa: avustuksina tutkimukselle ja töille, avustuksina käyttömaksuille, korkotukena, lainavakuuksina tai rahoitusosuutena riskirahastoihin. Yhteisön rahoitustuki olisi sen muodosta riippumatta myönnettävä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (7) sekä sen soveltamissääntöjen säännösten mukaisesti lukuun ottamatta tapauksia, joissa tässä asetuksessa nimenomaisesti poiketaan näistä säännöksistä. Lainavakuuksien myöntämisen ja riskirahastojen rahoitusosuuksien olisi perustuttava markkinaperiaatteisiin, ja pidemmän aikavälin tavoitteena olisi oltava omarahoitus.

(19)

Jotta yhteisön tukea voitaisiin myöntää laajamittaisille useiden vuosien ajan kestäville hankkeille, yhteisön pitäisi voida tehdä monivuotisia sitoumuksia jaksottamalla määrärahat rahoitettavien hankkeiden ja vuosittain hyväksyttävien maksusitoumusmäärärahojen mukaisesti. Vain pitävällä ja houkuttelevalla rahoitussitoumuksella, joka sitoo yhteisöä pitkällä aikavälillä, voidaan vähentää näiden hankkeiden toteutukseen liittyviä epävarmuustekijöitä ja mobilisoida sekä julkisia että yksityisiä investointeja. Monivuotiseen ohjelmaan kuuluvat hankkeet liittyvät tärkeimpiin painopisteisiin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämisessä päätöksen N:o 1692/96/EY mukaisesti, ja ne edellyttävät yhteisöltä jatkuvia toimia, joilla varmistetaan niiden saattaminen päätökseen sujuvasti ja tehokkaasti.

(20)

On syytä kannustaa sekä institutionaalisin että sopimuspohjaisin välinein tehokkaiksi osoittautuneita julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoituksen muotoja antamalla kilpailu- ja sisämarkkinalainsäädännön kanssa yhteensopivat oikeudelliset takeet ja pyrkimällä levittämään hyviä käytänteitä jäsenvaltioiden välillä.

(21)

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että koordinoidaan tehokkaasti kaikkia Euroopan laajuisiin verkkoihin vaikuttavia yhteisön toimia, muun muassa rakenne- ja koheesiorahastojen ja Euroopan investointipankin (EIP) rahoitusta.

(22)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 37 kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(24)

Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen kunkin osan kehityksen ja ominaispiirteiden perusteella sekä tehokkaampaa hallintoa silmällä pitäen olisi annettava erilliset asetukset näistä osista, joista on tähän asti säädetty asetuksessa (EY) N:o 2236/95.

(25)

Tällä asetuksella vahvistetaan yleiset säännöt yhteisön rahoitustuen myöntämiselle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla; tuen myöntämisessä on noudatettava erityisesti kilpailua, ympäristönsuojelua, terveyttä, kestävää kehitystä ja julkisia hankintoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja politiikkaa sekä varmistettava yhteentoimivuutta koskevien yhteisön politiikkojen tehokas toteuttaminen.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen toteuttamista, vaan se voidaan kansallisten toimenpiteiden koordinointitarpeen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa määritellään ehdot ja menettelyt yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille yhteistä etua koskeville hankkeille Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’yhteistä etua koskevalla hankkeella’ hanketta tai hankkeen osaa, jonka katsotaan olevan yhteisön yhteisen edun mukainen liikenteen alalla päätöksessä N:o 1692/96/EY tai energia-alalla päätöksessä N:o 1364/2006/EY;

2)

’ensisijaisella hankkeella’ liikenteen alalla yhteistä etua koskevaa reitillä sijaitsevaa hanketta tai hanketta, joka on mainittu päätöksen N:o 1692/96/EY liitteessä III olevassa luettelossa, ja energia-alalla yhteistä etua koskevaa hanketta, joka katsotaan yhteisölle ensisijaiseksi päätöksessä N:o 1364/2006/EY;

3)

’Euroopan etua koskevalla energiahankkeella’ energia-alalla pitkälle kehitettyä hanketta, joka kuuluu päätöksessä N:o 1364/2006/EY tarkoitettuihin ensisijaisiin hankekokonaisuuksiin ja joka on luonteeltaan rajat ylittävä tai jolla on merkittävä vaikutus rajat ylittävään siirtokapasiteettiin;

4)

’hankkeen osalla’ rahoituksellisesti, teknisesti tai ajallisesti itsenäistä tointa, joka myötävaikuttaa hankkeen toteutukseen;

5)

’rajat ylittävillä osuuksilla’ päätöksen N:o 1692/96/EY 19 b artiklassa tarkoitettuja rajat ylittäviä osuuksia ja rajat ylittäviä osuuksia, joilla jonkin kolmannen maan kautta varmistetaan ensisijaisen hankkeen jatkuvuus kahden jäsenvaltion välillä;

6)

’pullonkaulalla’ liikenteen alalla nopeuden ja/tai kapasiteetin esteitä, joiden vuoksi ei voida taata liikennevirran sujuvuutta;

7)

’tuensaajalla’ yhtä tai useampaa jäsenvaltiota, kansainvälistä organisaatiota, perustamissopimuksen 171 artiklassa tarkoitettua yhteisyritystä taikka julkista tai yksityistä elintä, jotka kokonaan vastaavat hankkeesta ja aikovat investoida omia varoja tai kolmansien tahojen varoja hankkeen toteuttamiseksi;

8)

’tutkimuksilla’ hankkeen toteuttamisen valmistelemiseksi tarvittavia toimia, mukaan lukien valmistelevat tutkimukset, toteutettavuustutkimukset, arvioinnit ja validointitutkimukset sekä muut tekniset tukitoimet tai ennakolta toteutettavat toimet, joita tarvitaan hankkeen kokonaissuunnittelussa ja -kehittämisessä ja hankkeen rahoitusta koskevien päätösten tekemisessä; näitä ovat esimerkiksi kohteiden tutkiminen ja rahoitusjärjestelyn valmistelu;

9)

’töillä’ osien, järjestelmien ja palvelujen ostoa, hankintaa ja käyttöönottoa sekä hankkeeseen liittyvien rakennustöiden toteuttamista ja laitteistojen asentamista, laitteistojen vastaanottoa ja hankkeen käynnistämistä;

10)

’hankkeen kustannuksilla’ hankkeen toteutukseen suoraan liittyvien tai sen kannalta välttämättömien tutkimusten ja töiden kokonaiskustannuksia, joista tuensaaja vastaa tosiasiallisesti;

11)

’tukikelpoisilla kustannuksilla’ sitä osaa hankkeen kustannuksista, jonka komissio ottaa huomioon määrittäessään yhteisön rahoitusta;

12)

’lainavakuusvälineellä’ Euroopan investointipankin (EIP) myöntämää vakuutta likviditeetin varmistavalle valmiusluotolle yleistä etua koskeviin liikenteen alan hankkeisiin. Se kattaa velanhoidon riskit, jotka liittyvät kysynnän alenemiseen ja siitä aiheutuvaan ennakoimattomaan tulojen menetykseen hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa. Lainavakuusvälinettä käytetään vain hankkeisiin, joiden taloudellinen elinkelpoisuus perustuu kokonaan tai osittain tuloihin, käyttömaksuihin tai muihin tuloihin, jotka käyttäjät tai edunsaajat maksavat tai jotka maksetaan viimeksi mainittujen puolesta;

13)

’käytettävyysmaksujärjestelmillä’ sellaisia infrastruktuurihankkeita koskevia rahoitusjärjestelmiä, jotka rakentaa ja joiden toiminnasta vastaa yksityinen investoija, joka saa rakennusvaiheen jälkeen säännöllisesti maksuja tarjoamastaan infrastruktuuripalvelusta. Maksujen määrä riippuu sopimuksin määriteltyjen eri toimintavalmiustasojen saavuttamisasteesta. Käytettävyysmaksuja suoritetaan sopimuksen teosta vastaavan viranomaisen ja hankkeesta vastaavan yrityksen välisen sopimuksen voimassaoloajan ja niillä katetaan rakennuskustannuksia, rahoituskustannuksia, ylläpitokustannuksia ja toimintakuluja.

II LUKU

TUKIKELPOISET HANKKEET, RAHOITUSMUODOT, RAHOITUSTUKEA KOSKEVAT SÄÄNNÖT JA RAHOITUKSEN KUMULAATIO

3 artikla

Hankkeiden tukikelpoisuus ja rahoitustukihakemukset

1.   Tämän asetuksen nojalla saadaan myöntää yhteisön rahoitusta vain yhteistä etua koskeville hankkeille.

Näihin hankkeisiin liittyvien yhteisön rahoitustukea koskevien hakemusten tukikelpoisuuden edellytyksenä on yhteisön lainsäädännön noudattaminen.

2.   Liikenteen alalla tukikelpoisuus edellyttää lisäksi, että kukin yhteisön rahoituksen hakija ja tarvittaessa asianomaiset jäsenvaltiot sitoutuvat antamaan rahoitusosuuden hankkeeseen, jolle haetaan yhteisön rahoitusta, tarvittaessa mobilisoimalla yksityisiä varoja.

3.   Rajat ylittävään osuuteen tai sen osaan liittyville liikenteen alan hankkeille saadaan myöntää yhteisön rahoitustukea, jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä tai asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä on tehty kirjallinen sopimus rajat ylittävien osien saattamisesta täysin valmiiksi. Edellä tarkoitettua kirjallista sopimusta ei poikkeuksellisesti edellytetä, kun hanke on välttämätön naapurijäsenvaltion tai kolmannen maan verkkoon liittymiseksi, vaikkei hanke varsinaisesti ulotu rajan yli.

4 artikla

Yhteisön rahoitustukea koskevien hakemusten esittäminen

Yhteisön rahoitustukea koskevan hakemuksen voivat komissiolle esittää yksi tai useampi jäsenvaltio tai asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella myös kansainväliset organisaatiot, yhteisyritykset taikka julkiset tai yksityiset yritykset tai laitokset.

Rahoitustukihakemusten esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5 artikla

Hankkeiden valinta

1.   Yhteistä etua koskeville hankkeille voidaan myöntää yhteisön tukea sen mukaan, miten ne edistävät päätöksessä N:o 1692/96/EY ja päätöksessä N:o 1364/2006/EY määriteltyjä tavoitteita ja painopisteitä.

2.   Liikenteen alalla on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin hankkeisiin:

a)

ensisijaiset hankkeet;

b)

hankkeet, joilla poistetaan pullonkauloja erityisesti ensisijaisten hankkeiden yhteydessä;

c)

hankkeet, joiden rahoitusta hakee tai joita tukee yhteisesti vähintään kaksi jäsenvaltiota erityisesti rajat ylittävien osuuksien yhteydessä;

d)

hankkeet, jotka tukevat verkon jatkuvuutta ja sen kapasiteetin optimointia;

e)

hankkeet, joilla parannetaan Euroopan laajuisessa liikenneverkossa tarjottavan palvelun laatua ja jotka muun muassa edistävät infrastruktuuria koskevien toimenpiteiden ansiosta käyttäjien turvallisuutta ja takaavat kansallisten verkkojen välisen yhteentoimivuuden;

f)

hankkeet, joilla kehitetään ja otetaan käyttöön rautatie-, maantie-, lento-, meri-, sisävesi- ja rannikkoliikenteen hallintajärjestelmiä, joilla taataan yhteentoimivuus kansallisten verkkojen välillä;

g)

hankkeet, jotka edistävät sisämarkkinoiden toteuttamista;

h)

hankkeet, joilla tasapainotetaan uudelleen liikennemuotojen käyttöä suosimalla ympäristöystävällisimpiä liikennemuotoja, kuten sisävesiliikennettä.

3.   Energia-alalla on kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan etua koskeviin hankkeisiin, joilla edistetään:

a)

verkon kehittämistä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi lieventämällä yhteisön muita heikommassa asemassa olevien alueiden ja saarialueiden eristyneisyyttä;

b)

verkon kapasiteetin optimointia ja energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamista erityisesti rajat ylittävien osuuksien osalta;

c)

energian toimitusvarmuutta, energialähteiden monipuolistamista ja erityisesti yhteenliitäntöjä kolmansien maiden kanssa;

d)

uusiutuvien energialähteiden liitäntää; ja

e)

yhteenliitettyjen verkkojen turvallisuutta, käyttövarmuutta ja yhteentoimivuutta.

4.   Päätettäessä yhteisön rahoitustuen myöntämisestä on otettava huomioon muun muassa:

a)

hankkeen kehitysaste;

b)

yhteisön tuen julkista ja yksityistä rahoitusta edistävä vaikutus;

c)

hankkeen rahoitusjärjestelyn luotettavuus;

d)

sosioekonomiset vaikutukset;

e)

ympäristövaikutukset;

f)

tarve ratkaista rahoitusongelmat; ja

g)

hankkeen monisyisyys, joka johtuu esimerkiksi tarpeesta ylittää luonnoneste.

6 artikla

Yhteisön rahoituksen muodot ja rahoitustukea koskevat säännöt

1.   Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin myönnettävä yhteisön rahoitustuki voidaan myöntää yhdessä tai useammassa seuraavista muodoista:

a)

tutkimuksiin tai töihin myönnettävä tuki;

b)

liikenteen alalla käytettävyysmaksujärjestelmien puitteissa toteutettaviin töihin myönnettävä tuki;

c)

EIP:n tai muiden julkisten tai yksityisten rahoituslaitosten myöntämien lainojen korkotuet;

d)

rahoitustuki EIP:n omista varoistaan lainavakuusvälineen kautta myöntämiä vakuuksia koskeviin varauksiin sekä kohdennettaviin pääomiin. Kyseisten vakuuksien voimassaoloaika on enintään viisi vuotta hankkeen toteuttamisen alkamispäivästä. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vakuudet voidaan myöntää poikkeuksellisesti seitsemän vuoden ajaksi. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta lainavakuusvälineeseen osoitettava rahoitusosuus on korkeintaan 500 miljoonaa euroa. EIP myöntää määrärahoistaan samansuuruisen määrän. Yhteisön rahoitusriski lainavakuusvälineen osalta hallinnolliset maksut ja muut tukikelpoiset kustannukset mukaan lukien rajoittuu lainavakuusvälineeseen osoitettuun yhteisön rahoitusosuuteen, eikä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon voi kohdistua muita vastuuvaateita. Muut riskit jäävät kaikkien toimien osalta EIP:n vastuulle. Lainavakuusvälinettä koskevat keskeiset ehdot ja menettelyt vahvistetaan liitteessä;

e)

rahoitusosuus sellaisten investointirahastojen tai vastaavien rahoitusalan yritysten riskipääomarahoitukseen, joiden ensisijaisena tarkoituksena on järjestää riskipääomarahoitusta Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin ja joissa yksityisen sektorin investointiosuus on merkittävä; tällainen riskipääomarahoitus saa olla korkeintaan yksi prosentti 18 artiklassa vahvistetuista talousarviomäärärahoista;

f)

rahoitusosuudet yhteisyritysten hankkeisiin liittyviin toimiin.

2.   Edellä 1 kohdan a, b, c ja f alakohdassa tarkoitetuissa muodoissa myönnettävän yhteisön rahoitustuen määrän osalta on otettava huomioon 5 artiklassa vahvistetut arviointiperusteet, ja määrä ei saa ylittää seuraavia tasoja:

a)

tutkimuksissa 50 prosenttia niiden tukikelpoisista kustannuksista riippumatta siitä, mikä yhteistä etua koskeva hanke on kyseessä;

b)

töissä:

i)

liikenteen alan ensisijaisissa hankkeissa:

enintään 20 prosenttia töiden tukikelpoisista kustannuksista,

rajat ylittävissä osuuksissa enintään 30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, sillä edellytyksellä, että asianomaiset jäsenvaltiot ovat antaneet komissiolle kaikki tarvittavat takeet hankkeen taloudellisesta elinkelpoisuudesta ja toteutuksen aikataulusta;

ii)

energia-alan hankkeissa enintään 10 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

iii)

liikenteen alan muissa kuin ensisijaisissa hankkeissa enintään 10 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

c)

eurooppalaisessa rautatieliikenteen hallintajärjestelmässä (ERTMS):

i)

kiinteän infrastruktuurin osatekijöissä enintään 50 prosenttia tutkimusten ja töiden tukikelpoisista kustannuksista;

ii)

ajoneuvojen laitteistoissa:

enintään 50 prosenttia sellaisten prototyyppien kehittämisen ja toteuttamisen tukikelpoisista kustannuksista, jotka liittyvät ERTMS-järjestelmän asentamiseen olemassa olevaan liikkuvaan kalustoon, edellyttäen että prototyyppi sertifioidaan vähintään kahdessa jäsenvaltiossa;

enintään 50 prosenttia sellaisten sarjalaitteiden tukikelpoisista kustannuksista, jotka liittyvät ERTMS-järjestelmän asentamiseen liikkuvaan kalustoon. Komissio vahvistaa kuitenkin monivuotisen ohjelman puitteissa tuen enimmäismäärän vetoyksikköä kohti;

d)

maantie-, lento-, sisävesi-, meri- ja rannikkoliikenteen hallintajärjestelmien osalta enintään 20 prosenttia töiden tukikelpoisista kustannuksista.

3.   Komissio hyväksyy 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitettuja välineitä koskevat täytäntöönpanotoimet.

7 artikla

Muu rahoitustuki ja muut rahoitusvälineet

1.   EIP:n rahoitus ei estä myöntämästä yhteisön rahoitustukea tämän asetuksen nojalla.

2.   Komissio huolehtii tämän asetuksen puitteissa yhteisrahoitettavien hankkeiden koordinoinnista ja yhteensopivuudesta muista yhteisön rahoitustukiosuuksista ja rahoitusvälineistä ja EIP:n rahoitustoimista tukea saavien asiaankuuluvien toimien kanssa.

III LUKU

OHJELMOINTI, TÄYTÄNTÖÖNPANO JA VALVONTA

8 artikla

Monivuotinen työohjelma ja vuotuinen työohjelma

1.   Komissio soveltaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 5 artiklassa vahvistettuja arviointiperusteita sekä päätöksessä N:o 1692/96/EY ja päätöksessä N:o 1364/2006/EY määriteltyjä painopisteitä laatiessaan monivuotisen työohjelman ja vuosittaiset työohjelmat.

2.   Liikenteen alan osalta monivuotista työohjelmaa sovelletaan ensisijaisiin hankkeisiin sekä maantie-, lento-, rautatie-, sisävesi-, rannikko- ja meriliikenteen hallintajärjestelmiin. Rahoituspuitteiden on oltava 80–85 prosenttia liikenteen alalle varatuista, 18 artiklassa tarkoitetuista määrärahoista.

3.   Liikenteen alan vuosittaisessa työohjelmassa on sovellettava perusteita, jotka koskevat rahoitustuen myöntämistä niille yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka eivät sisälly monivuotiseen ohjelmaan.

4.   Energia-alan vuosittaisessa työohjelmassa on sovellettava perusteita, jotka koskevat rahoitustuen myöntämistä yhteistä etua koskeville hankkeille.

5.   Monivuotista työohjelmaa on tarkistettava ainakin sen puolivälissä, ja sitä muutetaan tarvittaessa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla

Yhteisön rahoitustuen myöntäminen

1.   Jokaisen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun monivuotiseen työohjelmaan tai tarkoitettuihin vuosittaisiin työohjelmiin perustuvan ehdotuspyynnön jälkeen komissio päättää 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen valituille hankkeille tai hankkeiden osille myönnettävän rahoitustuen määrästä. Komissio täsmentää tuen edellytykset sekä toteutukseen sovellettavat säännöt.

2.   Komissio ilmoittaa myönnettävästä rahoitustuesta tuensaajille ja asianomaisille jäsenvaltioille.

10 artikla

Rahoitussäännökset

1.   Talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin. Komissio tekee vuosittain kutakin vuosierää koskevan sitoumuksen ottaen huomioon rahoitustukea saavien hankkeiden tai hankkeiden vaiheiden edistymisen, arvioidut rahoitustarpeet ja käytössä olevat talousarviomäärärahat.

Vuosierien sitomisen alustava aikataulu ilmoitetaan tuensaajalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

2.   Yhteisön tuki voi kattaa ainoastaan hankkeeseen liittyvät kulut, jotka ovat aiheutuneet tuensaajille tai hankkeen toteutuksesta vastaaville kolmansille osapuolille.

Kulut ovat tukikelpoisia tukihakemuksen jättämispäivästä alkaen. Monivuotiseen ohjelmaan sisältyvistä hankkeista johtuvat kulut voivat 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen olla tukikelpoisia kunkin kuluvan vuoden tammikuun 1 päivästä.

Arvonlisävero ei ole tukikelpoinen kustannus lukuun ottamatta palautuskelvotonta arvonlisäveroa.

3.   Maksut suoritetaan ennakkomaksuna, välimaksuina ja loppumaksuna.

Maksusäännöt määritetään ottaen huomioon erityisesti infrastruktuurihankkeiden monivuotinen toteutus.

Ennakkomaksu tai tarvittaessa sen ensimmäinen erä suoritetaan, kun rahoitustuki on myönnetty.

Välimaksut suoritetaan maksupyyntöjen perusteella noudattaen kuitenkin 13 artiklan säännöksiä.

Loppumaksu suoritetaan, kun tuensaajan esittämä ja asianomaisten jäsenvaltioiden varmentama hankkeen loppuraportti on hyväksytty. Loppuraportissa on erityisesti esitettävä tosiasiallisesti aiheutuneet kulut.

4.   Käytettävyysmaksujärjestelyjen yhteydessä ensimmäinen ennakkomaksu suoritetaan enintään kolmen vuoden kuluessa yhteisön rahoitustuen myöntämisestä, kun jäsenvaltiot ovat varmentaneet hankkeen alkaneen ja kun asianomainen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimus on esitetty. Seuraavat ennakkomaksut voidaan suorittaa, kun jäsenvaltiot ovat varmentaneet hankkeen edistyvän.

Loppumaksu suoritetaan hankkeen toimintavaiheen alkamisen jälkeen, kun infrastruktuurin toimittaminen on tarkistettu ja kun jäsenvaltiot ovat varmentaneet, että väitetyt menot ovat todella aiheutuneet ja että on todistettu, että käytettävyysmaksujen kokonaismäärä vastaa yhteisön rahoitustuen määrää.

Jos käytettävyysmaksua ei ole suoritettava, koska infrastruktuuria ei ole toimitettu, komissio perii maksetut ennakkomaksut takaisin.

11 artikla

Jäsenvaltioiden vastuut

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa toteuttaakseen vastuualueellaan yhteistä etua koskevat hankkeet, jotka saavat tämän asetuksen mukaisesti myönnettyä yhteisön rahoitustukea.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava hankkeiden teknisestä seurannasta ja tilintarkastuksesta tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja varmennettava, että hankkeissa ja hankkeiden osissa aiheutuneet kulut ovat oikeita ja vaatimustenmukaisia. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota osallistumaan paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitä toimenpiteitä ne ovat toteuttaneet 2 kohdan noudattamiseksi, ja kuvattava erityisesti tarkastus-, hallinta- ja seurantajärjestelmät, jotka ne ovat ottaneet käyttöön hankkeiden asianmukaisen toteutuksen varmistamiseksi.

12 artikla

Yhteensopivuus yhteisön oikeuden ja yhteisön politiikkojen kanssa

Tämän asetuksen nojalla rahoitettavissa hankkeissa on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja otettava huomioon asiaa koskevat yhteisön politiikat, joista erityisesti kilpailua, ympäristönsuojelua, terveyttä, kestävää kehitystä, julkisia hankintoja ja yhteentoimivuutta koskevat yhteisön politiikat.

13 artikla

Tuen kumoaminen, vähentäminen, keskeyttäminen ja peruuttaminen

1.   Tehtyään tarvittavan selvityksen ja annettuaan tuensaajille ja asianomaisille jäsenvaltioille tilaisuuden esittää huomionsa määräajassa komissio:

a)

kumoaa hankkeille tai hankkeiden osille myönnetyn yhteisön rahoitustuen, lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, jos hankkeet eivät ole käynnistyneet kahden vuoden kuluessa tuen myöntämisehdoissa asetetusta hankkeen alkamispäivästä;

b)

voi vähentää rahoitustukea tai keskeyttää tai peruuttaa sen:

i)

jos hankkeen tai hankkeen osan toteuttamisessa on menetelty yhteisön oikeuden säännösten vastaisesti; ja

ii)

jos jotakin rahoitustuen myöntämisehtoa on rikottu, erityisesti jos on tehty komission hyväksyntää pyytämättä merkittävä muutos, joka vaikuttaa hankkeen luonteeseen tai toteuttamistapaan;

c)

voi, ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat seikat, vaatia myönnetyn rahoitustuen takaisinmaksua, jos tukea saavaa hanketta tai hankkeen osaa ei ole saatettu päätökseen neljän vuoden kuluessa tuen myöntämisehdoissa asetetusta päättymispäivästä.

2.   Komissio saa periä takaisin kaikki tai osan jo maksetuista määristä:

a)

silloin, kun se on tarpeen erityisesti rahoitustuen kumoamisen, peruuttamisen, vähentämisen tai takaisinmaksuvaatimuksen vuoksi; tai

b)

jos erilaisia yhteisön rahoitustukia on myönnetty samaan hankkeen osaan.

14 artikla

Yhteisön taloudellisten etujen suojeleminen

1.   Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF voi tehdä tarkastuksia ja todentamisia paikan päällä komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (10) mukaisesti.

2.   Yhteisön rahoitustuen myöntämisehdoissa on säädettävä muun muassa komission tai sen valtuuttaman edustajan suorittamasta seurannasta ja varainhoidon valvonnasta sekä tilintarkastustuomioistuimen suorittamista tilintarkastuksista, jotka suoritetaan tarvittaessa paikan päällä.

3.   Kyseisen jäsenvaltion ja komission on viipymättä toimitettava toisilleen kaikki asianmukaiset tiedot tehtyjen tarkastusten tuloksista.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

4.   EIP nimeää komiteaan edustajan, joka ei osallistu äänestykseen.

16 artikla

Arviointi

1.   Komissio ja jäsenvaltiot voivat tehdä tuensaajien avustuksella arvioinnin hankkeiden toteuttamisesta ja sen vaikutuksista määrittääkseen, onko asetetut tavoitteet saavutettu muun muassa ympäristönsuojelun alalla.

2.   Komissio voi pyytää tukea saavaa jäsenvaltiota esittämään erityisen arvioinnin tämän asetuksen puitteissa rahoitetuista hankkeista tai tarvittaessa antamaan tiedot ja avun, joita kyseisten hankkeiden arviointi edellyttää.

17 artikla

Tiedotus ja julkistaminen

1.   Komissio antaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kertomuksen tämän asetuksen puitteissa toteutetuista toimista. Kertomuksessa arvioidaan tuloksia, jotka yhteisön rahoitustuella on saavutettu lähtötavoitteiden suhteen asetuksen eri soveltamisalueilla, ja se sisältää luvun meneillään olevan monivuotisen ohjelmoinnin sisällöstä ja toteutuksesta. Kertomus sisältää myös tietoja kunkin hankkeen rahoituslähteistä.

2.   Asianomaisten jäsenvaltioiden ja tapauksen mukaan tuensaajien on huolehdittava siitä, että tämän asetuksen mukaisesti myönnetylle tuelle taataan riittävä julkisuus, jotta yhteisön asema hankkeiden toteutuksessa voidaan saattaa suuren yleisön tietoon.

18 artikla

Määrärahat

1.   Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi vuosina 2007–2013 on 8 168 000 000 euroa, mistä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen osuus on 8 013 000 000 euroa ja Euroopan laajuisten energiaverkkojen osuus 155 000 000 euroa.

2.   Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

19 artikla

Tarkistuslauseke

Komissio antaa vuoden 2010 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen kokemuksista, jotka on saatu tässä asetuksessa säädetyistä järjestelyistä yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi.

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät perustamissopimuksen 156 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, onko tässä asetuksessa säädettyjä järjestelyjä jatkettava tai muutettava tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen ja millä ehdoin.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Toimia, jotka ovat meneillään liikenteen ja energian alalla päivänä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan, säännellään edelleen asetuksella (EY) N:o 2236/95 sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2006.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä kesäkuuta 2007.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. GLOSER


(1)  EUVL C 234, 22.9.2005, s. 69.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 26. lokakuuta 2005 (EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 405), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 22. maaliskuuta 2007 (EUVL C 103 E, 8.5.2007, s. 26) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. toukokuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(4)  EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 373.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1364/2006/EY, tehty 6 päivänä syyskuuta 2006, Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta (EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1).

(6)  EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1159/2005 (EUVL L 191, 22.7.2005, s. 16).

(7)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1).

(8)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(9)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 27.7.2006, s. 11).

(10)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.


LIITE

6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua lainavakuusvälinettä koskevat keskeiset ehdot ja menettelyt

EIP on riskinjakokumppani ja hallinnoi yhteisön puolesta yhteisön rahoitusosuutta lainavakuusvälineeseen. Lainavakuusvälineen yksityiskohtaisemmat täytäntöönpanoehdot, myös sen seuranta ja valvonta, vahvistetaan komission ja EIP:n välisessä yhteistyösopimuksessa ottaen huomioon tässä liitteessä olevat säännökset.

EUROOPAN LAAJUISIA VERKKOJA KOSKEVIEN LIIKENNEHANKKEIDEN LAINAVAKUUSVÄLINE

Yhteisön rahoitusosuus

1.

Rajoittamatta 2 kohdassa säädettyä, vuodesta 2010 alkaen sovellettavaa mukautusmenettelyä Euroopan unionin yleisestä talousarviosta lainavakuusvälineeseen maksettava rahoitusosuus on asetettava EIP:n saataville seuraavan aikataulun mukaisesti:

2007

10 miljoonaa euroa

2008

35 miljoonaa euroa

2009

60 miljoonaa euroa

2010

80 miljoonaa euroa

2011

105 miljoonaa euroa

2012

110 miljoonaa euroa

2013

100 miljoonaa euroa

2.

Vuosina 2007–2009 komissio maksaa EIP:lle vuotuiset määrät edellä olevan aikataulun mukaisesti. Vuodesta 2010 alkaen EIP pyytää edellä olevassa aikataulussa mainittujen kumulatiivisten määrien mukaisten summien siirtämistä sijoitustilille. Pyyntö on esitettävä edellisen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä, ja sen tueksi on esitettävä ennuste aikataulun mukaisten yhteisön rahoitusosuuksien tarpeesta. Tämän ennusteen pohjalta toteutetaan edellä mainittujen vuosittaisten maksujen kysyntäperusteinen mukautus, josta päätetään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Sijoitustili

1.

EIP perustaa sijoitustilin, jolla yhteisön rahoitusosuutta ja siitä saatavia tuloja pidetään.

2.

Sijoitustilistä saatavat korot ja yhteisön rahoitusosuudesta saatavat muut tulot, kuten EIP:n maksamista määristä saadut vakuuspalkkiot, korot ja riskimarginaalit, lisätään välineen varoihin, jollei komissio 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätä, että ne on palautettava Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaan budjettikohtaan.

3.

Kohdennettavia pääomia varten nostetut määrät palautetaan sijoitustilille sen jälkeen, kun EIP:n lainavakuusvälineen mukaisesti maksamat määrät on maksettu kokonaan takaisin.

Yhteisön rahoitusosuuden käyttö

EIP käyttää yhteisön rahoitusosuutta:

kunkin tukikelpoisen hankkeen osalta odotettavissa olevaa tappiota koskevaan varaukseen sekä pääomien kohdentamiseen noudattaen EIP:n asianomaisia sääntöjä ja riskinarviointia, jonka EIP toteuttaa soveltamansa strukturoitua rahoitusvälinettä koskevan politiikan mukaisesti,

kattamaan muut kuin hankkeeseen kuuluvat tukikelpoiset kustannukset, jotka liittyvät lainavakuusvälineen perustamiseen ja hallintoon. Nämä kustannukset on määriteltävä komission ja EIP:n välisessä hallinnointisopimuksessa.

Riskien jakaminen

1.

EIP käyttää yhteisön rahoitusosuutta kunkin tukikelpoisen hankkeen osalta odotettavissa olevaa tappiota koskevaan varaukseen sekä pääomien kohdentamiseen.

2.

Odotettavissa olevaa tappiota koskevan varauksen on katettava hankkeen odotettavissa oleva tappio. Tilastollisesti odotettavissa olevaa tappiota koskevan varauksen kunkin tukikelpoisen toimen osalta kattava yhteisön rahoitusosuuden osa maksetaan sijoitustililtä EIP:lle, jolloin se kattaa tietyn prosenttiosuuden riskistä. Tämä prosenttiosuus on vaihtuva ja riippuu toimen riskiluokituksesta sekä sen kehitysasteesta.

3.

Kohdennetun pääoman on katettava hankkeen odottamattomat tappiot. Kohdennettua pääomaa vastaava yhteisön rahoitusosuuden osa eritellään sijoitustilillä kullekin taustalla olevalle toimelle. EIP voi periä tämän määrän, jos EIP:n lainavakuusvälineen mukaisesti antama vakuus vaaditaan maksettavaksi, ja siten sen kattama prosenttiosuus EIP:n riskistä kasvaa.

4.

Edellä esitettyyn järjestelyyn sisältyvää riskinjakomallia sovelletaan siten, että riskimarginaali, jonka EIP sisällyttää vastaeräänsä taustalla olevan lainavakuusvälinetoimen mukaisesti, jaetaan asianmukaisesti sijoitustilin ja EIP:n kesken.

EIP:n vakuus

1.

Lainavakuusväline muodostuu EIP:n vakuudesta likviditeettivalmiusjärjestelylle, joka annetaan tukikelpoisen hankkeen käyttöön lainavakuusvälineen mukaisin ehdoin.

2.

Jos likviditeettivalmiusluoton antajilla on lainavakuusvälineen ehtojen mukaisesti oikeus vaatia EIP:n vakuus maksettavaksi, EIP maksaa kaikki likviditeettivalmiusluoton antajille suoritettavat määrät, jolloin EIP:stä tulee hankkeen velkoja.

3.

Kun EIP:stä on tullut hankkeen velkoja, EIP:n lainavakuusvälineen mukaiset oikeudet ovat alisteisia etuoikeutetun luottojärjestelyn velanhoidolle mutta etuoikeutettuja pääomarahoitukseen ja siihen liittyvään rahoitukseen nähden.

4.

Likviditeettivalmiusjärjestelyn olisi oltava enintään 20 prosenttia varainhoitovuoden tilit päätettäessä sidotun etuoikeutetun saatavan kokonaismäärästä.

Hinnoittelu

Lainavakuusvälineen mukaisten vakuuksien hinnat, jotka perustuvat riskimarginaaliin ja vakuusvälineen kaikkien hankkeeseen liittyvien hallintokustannusten kattamiseen, määritetään EIP:n asianomaisia tavanmukaisia sääntöjä ja perusteita noudattaen.

Hakumenettely

Lainavakuusvälineen mukaista riskien kattamista koskevat hakemukset osoitetaan EIP:lle sen tavanomaisen hakumenettelyn mukaisesti.

Hyväksymismenettely

EIP suorittaa taloudelliset, tekniset, oikeudelliset ja riskiä koskevat due diligence -tarkastukset ja päättää lainavakuusvälineen mukaisen vakuuden antamisesta tavanmukaisia sääntöjään ja perusteitaan noudattaen; näihin perusteisiin kuuluvat muun muassa yksittäisten ehdotusten laatu, lainanottajien luottokelpoisuus, hyväksyttävät ehdot sekä markkinoiden kysyntä.

Lainavakuusvälineen soveltamisen kesto

1.

Yhteisön rahoitusosuus lainavakuusvälineeseen on sidottava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Vakuiden hyväksyminen on saatava päätökseen 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

2.

Jos lainavakuusväline lakkautetaan nykyisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana, sijoitustilillä olevat mahdolliset varat, joita ei ole sidottu tai joita ei tarvita muiden tukikelpoisten kustannusten ja kulujen kattamiseen, palautetaan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaan budjettikohtaan. Jos lainavakuusvälineen soveltamista ei jatketa seuraavan rahoituskehyksen voimassaoloaikana, jäljellä olevat varat palautetaan Euroopan unionin yleisen talousarvion tulopuolelle.

3.

Lainavakuusvälineeseen osoitettuja varoja voidaan käyttää, kunnes viimeisen vakuuden voimassaolo lakkaa tai kunnes viimeinen etuoikeusasemaltaan alisteinen velka on maksettu takaisin sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

Kertomukset

Komissio ja EIP sopivat lainavakuusvälineen täytäntöönpanoa koskevien vuosikertomusten laatimisen yksityiskohtaisista säännöistä.


Top