EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32006L0044

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/44/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006 , suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi (Kodifioitu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OJ L 264, 25.9.2006, p. 20–31 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Bulgarian: Chapter 15 Volume 017 P. 133 - 144
Special edition in Romanian: Chapter 15 Volume 017 P. 133 - 144
Special edition in Croatian: Chapter 15 Volume 032 P. 97 - 108

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 21/12/2013; Implisiittinen kumoaja 32000L0060

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2006/44/oj

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/20


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/44/EY,

annettu 6 päivänä syyskuuta 2006,

suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi 18 päivänä heinäkuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/659/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Ympäristön suojelu ja sen tilan parantaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu vesien suojelemiseksi pilaantumiselta, mukaan lukien sellaiset makeat vedet, joissa kalat pystyvät elämään.

(3)

Ekologiselta ja taloudelliselta kannalta on tarpeen suojella kalakantoja erilaisilta haitallisten aineiden päästöistä aiheutuvilta haittavaikutuksilta, kuten esimerkiksi erityisesti tiettyyn lajiin kuuluvien kalojen määrän vähenemiseltä ja joissakin tapauksissa jopa joidenkin lajien häviämiseltä.

(4)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (5) tavoitteena on varmistaa sellainen vedenlaatu, joka ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ympäristölle.

(5)

Eroavuudet jäsenvaltioissa sovellettavien, kalojen elämän turvaavaa makean veden laatua koskevien säännösten välillä voivat aiheuttaa erilaisia kilpailun edellytyksiä ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(6)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä ne vedet, joihin direktiiviä sovelletaan, ja vahvistettava raja-arvot tietyille muuttujille. Veden laadun on nimetyissä vesissä vastattava näitä arvoja viiden vuoden kuluessa nimeämisestä.

(7)

Olisi säädettävä, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, katsotaan tietyissä oloissa täyttävän niihin liittyville muuttujille asetetut vaatimukset, vaikka tietty prosenttiosuus otetuista näytteistä ei vastaakaan määriteltyjä rajoja.

(8)

Sen varmistamiseksi, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, laatua tarkkaillaan, on otettava vähimmäismäärä näytteitä ja toteutettava liitteessä säädettyjen muuttujien mukaiset mittaukset. Tällaista näytteenottoa voidaan vähentää tai siitä voidaan luopua veden laadun mukaan.

(9)

Jäsenvaltiot eivät kykene vaikuttamaan tiettyihin luonnonoloihin, ja sen vuoksi on tarpeen säätää, että eräissä tapauksissa on mahdollista poiketa tästä direktiivistä.

(10)

Tekniikan ja tieteen kehitys voi tehdä joidenkin liitteessä I esitettyjen vaatimusten nopean muuttamisen tarpeelliseksi. Tätä varten olisi säädettävä vaadittujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi menettelystä, jonka perusteella jäsenvaltiot ja komissio voivat toimia kiinteästi yhteistyössä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(11)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa niitä liitteessä III olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1.   Tämä direktiivi koskee makean veden laatua, ja sitä sovelletaan vesiin, jotka jäsenvaltiot nimeävät sellaisiksi, jotka tarvitsevat suojelua tai parantamista ylläpitääkseen kalojen elinmahdollisuuksia.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kalanviljelyyn käytettyjen luonnollisten tai keinotekoisten kala-altaiden vesiin.

3.   Tämän direktiivin päämääränä on suojella ja parantaa virtaavien tai seisovien makeiden vesien laatua, kun näissä elää tai, jos pilaantumista vähennettäisiin tai se estettäisiin, voisi kyetä elämään kaloja, jotka kuuluvat:

a)

luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin kotoperäisiin lajeihin;

b)

lajeihin, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät toivottavina vesistöjen hoidon ja käytön kannalta.

4.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

”lohivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat sellaisiin lajeihin kuten lohet (Salmo salar), taimenet (Salmo trutta), harjukset (Thymallus thymallus) ja siiat (Coregonus);

b)

”särkivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat särkikaloihin (Cyprinidae) tai muihin lajeihin, kuten hauet (Esox lucius), ahvenet (Perca fluviatilis) ja ankeriaat (Anguilla anguilla).

2 artikla

Jäsenvaltioiden nimeämiin vesiin sovellettavat fysikaaliset ja kemialliset muuttujat on lueteltu liitteessä I.

Näiden muuttujien soveltamista varten vedet jaetaan lohivesiin ja särkivesiin.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava nimettyjä vesiä varten liitteessä I lueteltujen muuttujien arvot, jos ne on lueteltu G tai I sarakkeessa. Niiden on noudatettava näissä kahdessa sarakkeessa esitettyjä huomautuksia.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa säätää liitteessä I olevassa I sarakkeessa esitettyjä arvoja sallivampia arvoja, ja niiden on pyrittävä noudattamaan G sarakkeessa esitettyjä arvoja, ottaen huomioon 8 artiklassa esitetty periaate.

4 artikla

1.   Jäsenvaltiot nimeävät lohivedet ja särkivedet, ja voivat myöhemmin nimetä lisää vesiä.

2.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa tiettyjen vesien nimeämisen sellaisten tekijöiden perusteella, jotka eivät olleet ennakoitavissa nimeämisajankohtana, ottaen huomioon 8 artiklassa esitetty periaate.

5 artikla

Jäsenvaltiot laativat ohjelmia pilaantumisen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että nimetyt vedet täyttävät viiden vuoden kuluessa 4 artiklan mukaisesta nimeämisestä sekä jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot että liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset.

6 artikla

1.   Edellä 5 artiklan täytäntöönpanoa varten nimettyjen vesien katsotaan täyttävän tämän direktiivin säännökset, jos tällaisista vesistä liitteessä I määritellyn vähimmäistiheyden mukaisesti samasta näytteenottopisteestä kahdentoista kuukauden aikana otetut näytteet osoittavat, että ne täyttävät sekä jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot että liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset seuraavasti:

a)

95 prosentissa näytteistä seuraavien muuttujien osalta: pH, BOD5, nitriitit, ionisoitumaton ammoniakki, kokonaisammonium, kokonaisjäännöskloori, kokonaissinkki ja liuennut kupari. Kun näytteenottotiheys on alle yksi näyte kuukaudessa, on kaikkien näytteiden osalta noudatettava edellä mainittuja arvoja ja huomautuksia;

b)

liitteessä I täsmennetyissä prosenttiosuuksissa seuraavien muuttujien osalta: lämpötila ja liuennut happi;

c)

vahvistetussa keskimääräisessä pitoisuudessa seuraavan muuttujan osalta: suspendoitunut kiinteä aine.

2.   Tapaukset, joissa jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti vahvistamat arvot ja liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautukset eivät täyty, jätetään huomioon ottamatta 1 kohdassa säädettyjen prosenttiosuuksien laskennassa, kun niiden aiheuttaja on tulva tai muu luonnonmullistus.

7 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat näytteenoton, jonka vähimmäistiheys on vahvistettu liitteessä I.

2.   Kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että nimetyn veden laatu on huomattavasti parempi kuin mitä 3 artiklan mukaisesti vahvistettujen arvojen ja liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautusten soveltamisen tuloksena saavutettaisiin, näytteenottotiheyttä voidaan vähentää. Kun pilaantumista tai veden laadun heikkenemisen uhkaa ei ilmene, kyseinen toimivaltainen viranomainen voi päättää, että näytteenotto ei ole tarpeen.

3.   Jos näytteet osoittavat, että jäsenvaltion 3 artiklan mukaisesti vahvistamaa arvoa tai liitteessä I olevan G ja I sarakkeen huomautusta ei saavuteta, jäsenvaltion on todettava, johtuuko tämä sattumasta, luonnonilmiöstä vai pilaantumisesta, ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

4.   Tarkan näytteenottopaikan, tämän paikan etäisyyden lähimpään kuormituslähteeseen ja näytteenottosyvyyden määrää kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen erityisesti paikallisten ympäristöolojen perusteella.

5.   Tietyt viiteanalyysimenetelmät kyseisten muuttujien arvon laskemiseksi on täsmennetty liitteessä I. Muita menetelmiä käyttävien laboratorioiden on varmistettava, että saadut tulokset vastaavat liitteessä I määriteltyjä tai ovat verrattavissa niihin.

8 artikla

Tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano ei missään tapauksessa saa suoraan tai välillisesti johtaa makean veden pilaantumisen lisääntymiseen.

9 artikla

Jäsenvaltiot voivat milloin tahansa vahvistaa nimetyille vesille tässä direktiivissä säädettyjä tiukemmat arvot. Ne voivat myös antaa säännöksiä, jotka liittyvät muihin kuin tässä direktiivissä säädettyihin muuttujiin.

10 artikla

Kun makea vesi ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai muodostaa sen, ja kun jokin näistä jäsenvaltioista aikoo nimetä tämän veden, nämä valtiot neuvottelevat keskenään sen vesialueen määrittämiseksi, johon tätä direktiiviä voidaan soveltaa, sekä tehdäkseen johtopäätökset yhteisistä laatutavoitteista; näistä johtopäätöksistä päättää muodollisten neuvottelujen jälkeen kukin asianomainen jäsenvaltio. Komissio voi osallistua näihin keskusteluihin.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä direktiivistä:

a)

eräiden liitteessä I merkillä (0) merkittyjen muuttujien osalta poikkeuksellisten sääolojen tai erityisten maantieteellisten olojen vuoksi,

b)

kun nimetty vesi luonnostaan rikastuu eräillä aineilla siten, että liitteessä I annettuja arvoja ei saavuteta.

Luonnollisella rikastumisella tarkoitetaan prosessia, jossa ilman ihmisen toiminnan vaikutusta jollekin vesialueelle joutuu maaperästä tiettyjä maaperän sisältämiä aineita.

12 artikla

Sellaiset muutokset, jotka ovat tarpeen, jotta liitteeseen I sisältyvät muuttujien G-arvot ja analyysimenetelmät voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen, annetaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

13 artikla

1.   Komissiota avustaa mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen käsittelevä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säädökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja, jotka koskevat:

a)

yhteenvedon muodossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjä vesiä;

b)

tiettyjen vesien nimeämisen peruuttamista 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

uusien muuttujien vahvistamiseksi 9 artiklan mukaisesti annettuja säännöksiä;

d)

liitteessä I olevassa I sarakkeessa luetelluista arvoista tehtävien poikkeusten soveltamista.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä yleisesti kaikki tämän direktiivin soveltamisessa tarvittavat tiedot.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden määräajoin ja ensimmäisen kerran vuoden 1993 alusta vuoden 1995 loppuun ulottuvalta kaudelta toimitettava komissiolle tietoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sektorikohtaisessa kertomuksessa, joka kattaa myös muut asiaa koskevat yhteisön direktiivit. Tämä kertomus on laadittava eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY (7) 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti komission valmistaman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta. Kyselylomake tai kaava lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkamista, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee.

Komissio julkaisee yhteisön kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti jäsenvaltioiden kertomukset.

16 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Kumotaan direktiivi 78/659/ETY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa niitä liitteessä III olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

19 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. LEHTOMÄKI


(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, s. 11.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 21. huhtikuuta 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 545), ja neuvoston päätös, tehty 25. huhtikuuta 2006.

(3)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(4)  Katso liitteessä III oleva A osa.

(5)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).


LIITE I

LUETTELO MUUTTUJISTA

Muuttuja

Lohivedet

Särkivedet

Analyysi- tai tutkimusmenetelmä

Näytteenoton ja mittauksen vähimmäistiheys

Huomautuksia

G

I

G

I

1.

Lämpötila (°C)

1.

Lämpötila, joka on mitattu alavirtaan lämpökuormituslähteestä (sekoitusvyöhykkeen rajalla) ei saa ylittää luontaista enimmäislämpötilaa:

Lämpötilan mittaus

Viikoittain sekä ylävirtaan että alavirtaan lämpökuormituslähteestä

On vältettävä liian äkillisiä lämpötilan vaihteluja.

 

1,5 °C

 

3 °C

 

Jäsenvaltiot voivat päättää maantieteellisesti rajatuista poikkeuksista erityisissä oloissa, jos toimivaltainen viranomainen voi todistaa, että siitä ei ole haittaa kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

 

2.

Lämpökuormitus ei saa aiheuttaa sitä, että lämpötila purkupisteestä alavirtaan (sekoitusvyöhykkeen rajalla) ylittää seuraavat arvot:

 

 

 

21,5 (0)

 

28 (0)

10 (0)

10 (0)

10 °C:n lämpötilaraja koskee ainoastaan sellaisten lajien, jotka tarvitsevat kylmää vettä lisääntyäkseen, kutuaikoja, ja ainoastaan vesiä, joissa voi olla tällaisia lajeja.

Lämpötilarajat voidaan kuitenkin ylittää 2 prosentin osuutena ajasta.

2.

Liuennut happi

(mg/l O2)

50 % ≥ 9

100 % ≥ 7

50 % ≥ 9

50 % ≥ 8

100 % ≥ 5

50 % ≥ 7

Winklerin menetelmä tai erityiselektrodit (elektrokemiallinen menetelmä)

Kuukausittain, vähintään yksi näyte, joka edustaa happitilanteen kannalta epäedullisia oloja näytteenottopäivänä.

Kun epäillään suuria päivittäisiä vaihteluja, otetaan vähintään kaksi näytettä päivässä.

 

Kun happipitoisuus laskee alle 6 mg/l, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön 7 artiklan 3 kohta. Toimivaltaisen viranomaisen on todistettava, että tästä tilanteesta ei aiheudu haitallisia seurauksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

Kun happipitoisuus laskee alle 4 mg/l, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön 7 artiklan 3 kohta. Toimivaltaisen viranomaisen on todistettava, että tästä tilanteesta ei aiheudu haitallisia seurauksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle.

3.

pH

 

6—9 (0) (1)

 

6—9 (0) (1)

Elektrometrinen kalibrointi kahdella liuoksella, joiden pH on tunnettu, mieluiten molemmilta puolilta mitattavaa pH:ta ja sen läheltä

Kuukausittain

 

4.

Suspendoitunut kiinteä aine

(mg/l)

≤ 25 (0)

 

≤ 25 (0)

 

Suodatus 0,45 µm:n suodatinkalvon läpi, tai sentrifugointi (vähintään 5 minuuttia, keskimääräinen kiihdytys 2 800—3 200 g), kuivaus 105 °C ja punnitus

 

Esitetyt arvot ovat keskimääräisiä pitoisuuksia, ja ne eivät koske suspendoitunutta kiinteää ainetta, jolla on haitallisia kemiallisia ominaisuuksia.

Tulvat voivat aiheuttaa erityisen suuria pitoisuuksia.

5.

BOD5

(mg/l O2)

≤ 3

 

≤ 6

 

O2n: määritys Winklerin menetelmällä ennen täydessä pimeydessä 20 ± 1 °C:n lämpötilassa tapahtunutta viiden päivän inkubointia ja sen jälkeen (nitrifikaatiota estämättä).

 

 

6.

Kokonaisfosfori

(mg/l P)

 

 

 

 

Molekyylinen absorptiospektrofotometria

 

Kun on kyse järvistä, joiden keskisyvyys on 18—300 metriä voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

Formula

jossa

L

=

kuormitus ilmaistuna mg P/järven pinnan neliömetri vuodessa

Formula

=

järven syvyys metreinä

Tw

=

järven veden teoreettinen uusiutumisaika vuosina

Muissa tapauksissa lohivesien 0,2 mg/l:n ja särkivesien 0,4 mg/l:n PO4:nä ilmaistuja raja-arvoja voidaan pitää suuntaa-antavina rehevöitymisen vähentämiseksi.

7.

Nitriittejä

(mg/l NO2)

≤ 0,01

 

≤ 0,03

 

Molekyylinen absorptiospektrofotometria

 

 

8.

Fenoliyhdisteet

(mg/l C6H5OH)

 

 (2)

 

 (2)

Maku

 

Makuun perustuva tutkimus tehdään ainoastaan, jos oletetaan, että fenoliyhdisteitä on.

9.

Petrolihiilivedyt

 

 (3)

 

 (3)

Näkö

Maku

Kuukausittain

Näköön perustuva tutkimus tehdään säännöllisesti kerran kuussa, ja makuun perustuva tutkimus ainoastaan, jos oletetaan, että hiilivetyjä on.

10.

Ionisoitumaton ammoniakki

(mg/l NH3)

≤ 0,005

≤ 0,025

≤ 0,005

≤ 0,025

Molekyylinen absorptiospektrofotometria, jossa käytetään indofenolisinistä tai Nesslerin menetelmää, johon liittyy pH:n ja lämpötilan määritys.

Kuukausittain

Ionisoitumattoman ammoniakin arvot voidaan ylittää pienten päiväsaikaan ajoittuvien huippujen muodossa.

Ionisoitumattoman ammoniakin aiheuttaman myrkyllisyyden, nitrifikaation aiheuttaman hapen kulutuksen sekä rehevöitymisen riskien vähentämiseksi kokonaisammoniumin pitoisuuksien ei pitäisi ylittää seuraavia:

11.

Kokonaisammonium

(mg/l NH4)

≤ 0,04

≤ 1 (4)

≤ 0,2

≤ 1 (4)

12.

Kokonaisjäännöskloori

(mg/l HOCl)

 

≤ 0,005

 

≤ 0,005

DPD-menetelmä (dietyyli-p-fenyleenidiameeni

Kuukausittain

I-arvot vastaavat pH-arvoa 6.

Suuremmat kokonaisklooripitoisuudet voidaan hyväksyä jos pH on korkeampi.

13.

Kokonaissinkki

(mg/l Zn)

 

≤ 0,3

 

≤ 1,0

Atomiabsorptiospektrofotometria

Kuukausittain

I-arvot vastaavat veden kovuutta 100 mg/l CaCO3.

10 ja 500 mg/l:n välillä olevia kovuusasteita vastaavat raja-arvot esitetään II liitteessä

14.

Liuennut kupari

(mg/l Cu)

≤ 0,04

 

≤ 0,04

 

Atomiabsorptiospektrofotometria

 

G-arvot vastaavat veden kovuutta 100 mg/l CaCO3.

10 ja 300 mg/l:n välillä olevia kovuusasteita vastaavat raja-arvot esitetään II liitteessä

Yleishuomautus

Olisi huomattava, että tässä liitteessä luetelluissa veden laadun arvoissa oletetaan, että muut muuttujat ovat suotuisat, riippumatta siitä mainitaanko ne tässä liitteessä. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että muiden haitallisten aineiden pitoisuudet ovat hyvin alhaiset.

Kun seoksessa on kahta tai useampaa haitallista ainetta, niiden yhteisvaikutukset (additiiviset, synergiset tai antagonistiset vaikutukset) voivat olla huomattavat.

Lyhenteet

G

=

ohjeellinen.

I

=

pakollinen.

(0)

=

Poikkeukset ovat mahdollisia 11 artiklan mukaisesti.


(1)  Ihmisen toiminnasta johtuvat pH:n vaihtelut suhteessa luontaisiin arvoihin eivät saa ylittää ±0,5 pH-yksikköä, kun rajat ovat 6,0:n ja 9,0:n välillä, jos nämä vaihtelut eivät lisää muiden vedessä olevien aineiden haitallisuutta.

(2)  Fenoliyhdisteitä ei saa olla vesissä sellaisia pitoisuuksia, että ne vaikuttavat haitallisesti kalan makuun.

(3)  Öljytuotteita ei saa olla vesissä sellaisia määriä, että ne:

muodostavat näkyvän kalvon veden pinnalle tai peittävät vesireittien ja järvien pohjia,

antavat kalalle havaittavan hiilivedyn maun,

vaikuttavat kaloihin haitallisesti.

(4)  Erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa ja etenkin veden alhaisten lämpötilojen ja vähentyneen nitrifikaation tapauksessa tai kun toimivaltainen viranomainen voi todistaa, että siitä ei ole haitallisia vaikutuksia kalakannan tasapainoiselle kehitykselle, jäsenvaltiot voivat säätää arvot, jotka ovat korkeammat kuin 1 mg/l.


LIITE II

KOKONAISSINKKIÄ JA LIUENNUTTA KUPARIA KOSKEVIA ERITYISMÄÄRÄYKSIÄ

Kokonaissinkki

(katso liite I, N:o 13, sarake ”Huomautuksia”)

Erilaisten veden kovuusarvojen kokonaissinkkipitoisuudet (mg/l Zn), kun CaCO3-pitoisuus on 10-500 mg/l:

 

Veden kovuus (mg/l CaCO3)

10

50

100

500

Lohivedet (mg/l Zn)

0,03

0,2

0,3

0,5

Särkivedet (mg/l Zn)

0,3

0,7

1,0

2,0

Liuennut kupari

(katso liite I, N:o 14, sarake ”Huomautuksia”)

Erilaisten veden kovuusarvojen liuennen kuparin pitoisuudet (mg/l Cu), kun CaCO3-pitoisuus on 10-300 mg/l:

 

Veden kovuus (mg/l CaCO3)

10

50

100

300

mg/l Cu

0,005 (1)

0,022

0,04

0,112


(1)  Jos vesissä, joiden kuparipitoisuus on suurempi, on kaloja, se voi olla merkki liuenneiden orgaanisten kuparikompleksien vallitsevuudesta.


LIITE III

A osa

Kumottu direktiivi ja sen muutokset

(17 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 78/659/ETY (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 1) (1)

 

Neuvoston direktiivi 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48)

Ainoastaan liitteessä I oleva c kohta

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36)

Ainoastaan liitteessä III oleva 26 kohta

B osa

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(17 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

78/659/ETY

20 päivänä heinäkuuta 1980

91/692/ETY

1 päivänä tammikuuta 1993


(1)  Direktiiviä 78/659/ETY on muutettu myös seuraavilla säädöksillä, joita ei ole kumottu:

vuoden 1979 liittymisasiakirja.

vuoden 1985 liittymisasiakirja.

vuoden 1994 liittymisasiakirja.


LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 78/659/ETY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 ja 2 kohta

1 artiklan 1 ja 2 kohta

1 artiklan 3 kohdan johdantolause

1 artiklan 3 kohdan johdantolause

1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

1 artiklan 3 kohdan a alakohta

1 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta

1 artiklan 3 kohdan b alakohta

1 artiklan 4 kohdan johdantolause

1 artiklan 4 kohdan johdantolause

1 artiklan 4 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

1 artiklan 4 kohdan a alakohta

1 artiklan 4 kohdan toinen luetelmakohta

1 artiklan 4 kohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan ensimmäinen kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan toinen kohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 ja 2 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 2 kohta

5 artikla

5 artikla

6 artiklan 1 kohdan johdantolause

6 artiklan 1 kohdan johdantolause

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

6 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

6 artiklan 1 kohdan c alakohta

6 artiklan 2 kohta

6 artiklan 2 kohta

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artikla

10 artikla

10 artikla

11 artikla

11 artikla

12 artikla

12 artikla

13 artiklan 1 kohta ja 14 artikla

13 artikla

15 artiklan ensimmäisen kohdan johdantolause

14 artiklan ensimmäisen kohdan johdantolause

15 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan toinen luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan kolmas luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta

15 artiklan ensimmäisen kohdan neljäs luetelmakohta

14 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohta

15 artiklan toinen kohta

14 artiklan toinen kohta

16 artikla

15 artikla

17 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohta

16 artikla

17 artikla

18 artikla

18 artikla

19 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite IV


Top