30.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/73

(1)

Komissio vastaanotti 24 päivänä syyskuuta 2004 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 5 artiklaan perustuvan valituksen, jonka olivat tehneet seuraavat tuottajat: Legré-Mante SA, Industria Chimica Valenzana S.p.A, Distilleries Mazzari S.p.a., Alcoholera Vinicola Europea S.A. ja Comercial Quimica Sarasa s.l., jäljempänä ’valituksen tekijä’, jotka edustavat suurinta osaa eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia viinihapon kokonaistuotannosta yhteisössä.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, tulevan viinihapon polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

(3)

Menettely aloitettiin 30 päivänä lokakuuta 2004, jolloin menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus (2) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijöille, muille yhteisön tuottajille sekä niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille, käyttäjille ja käyttäjäjärjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Valituksen tehneet tuottajat, muut tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, tavarantoimittajat, käyttäjät ja käyttäjäjärjestöt esittivät näkökantansa. Kaikkia asianomaisia osapuolia, jotka olivat pyytäneet tulla kuulluiksi ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, kuultiin.

(6)

Jotta vientiä harjoittavat kiinalaiset tuottajat voivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi joko markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen perusteella täyttäisi markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä.

(7)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin kolmelta vientiä harjoittavalta kiinalaiselta tuottajalta, yhdeltä tuottajalta vertailumaasta Argentiinasta, seitsemältä yhteisön tuottajalta sekä kahdelta yhteisössä toimivalta käyttäjältä.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille markkinatalouskohtelua ei myönnettäisi, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata, tässä tapauksessa Argentiinaa, koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(10)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Hinnan alittavuutta, viitehinnan alittavuutta ja vahingon korjaavaa tasoa koskevien päätelmien teon perustana on ollut edellä mainittu tutkimusajanjakso.

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote on viinihappo. Tuote luokitellaan kuuluvaksi tällä hetkellä CN-koodiin 2918 12 00. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa viinin tuotannossa, elintarviketeollisuudessa ja useilla muilla teollisuudenaloilla joko valmiin tuotteen aineosana tai kemiallisia prosesseja nopeuttavana tai hidastavana lisäaineena. Tuotetta saadaan joko viininvalmistuksen sivutuotteena tai kemiallisella synteesillä petrokemiallisista yhdisteistä. Kun otetaan huomioon tuotteen fyysiset ominaisuudet, tuotantoprosessi ja se, että kuluttaja voi korvata keskenään tuotteen eri lajeja, todettiin, että kaikki viinihapot muodostavat tässä menettelyssä yhden tuotteen.

(12)

Tutkimuksesta ilmeni, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottaman ja myymän viinihapon, Kiinan kotimarkkinoilla tuotettavan ja myytävän viinihapon, Kiinasta yhteisöön tuotavan viinihapon sekä Argentiinassa tuotettavan ja myytävän viinihapon fyysiset perusominaisuudet ovat samat ja tuotteilla on pitkälti sama käyttötarkoitus.

(13)

Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Kiinan kotimarkkinoilla myytävällä viinihapolla, Argentiinassa tuotettavalla ja myytävällä viinihapolla sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä viinihapolla on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja että niitä on siksi pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(14)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan normaaliarvo on Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(15)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(16)

Tässä tutkimuksessa kolme kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua. Kukin markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö tutkittiin, ja tarkastuskäynnit tehtiin näiden yhteistyössä toimivien yritysten (katso edellä 7 kappale) toimitiloihin. Tarkastusten perusteella kaikkien kolmen tuottajan todettiin täyttävän kaikki markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset.

(17)

Tällä perusteella markkinatalouskohtelu myönnettiin seuraaville kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille:

(18)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan viinihapon kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa verrattuna asianomaisen tuottajan vastaavaan yhteisöön suuntautuneeseen kokonaisvientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olleen edustavaa, jos kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suunatutuvan myynnin määrästä.

(19)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, ne viinihapon lajit, joita myytiin kotimarkkinoilla ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(20)

Kunkin tuotelajin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa. Tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään viisi prosenttia verrattavissa olevan tuotelajin yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä.

(21)

Lisäksi selvitettiin, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin myynnistä riippumattomille asiakkaille oli ollut kannattavaa.

(22)

Kun vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn viinihappolajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson ajalta riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(23)

Jos tietyn viinihappolajin kannattavan myynnin osuus oli enintään 80 prosenttia lajin kokonaismyynnistä tai jos kyseisen lajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan tuon tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseisen myynnin osuus lajin kokonaismyynnistä oli vähintään 10 prosenttia.

(24)

Tapauksissa, joissa jonkin viinihappolajin kannattavan myynnin osuus oli alle kymmenen prosenttia sen kokonaismyynnistä, kotimarkkinahinnan ei katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi liian vähäisen myynnin vuoksi.

(25)

Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, käytettiin laskennallista normaaliarvoa.

(26)

Näin ollen normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kunkin viejän viemien tuotelajien tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio selvitti, olivatko tiedot kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä koituneesta voitosta luotettavia.

(27)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, kun asianomaisen yrityksen kokonaismyyntimäärää kotimarkkinoilla voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuneen viennin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin niiden tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella, joita myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä määrittelyssä käytettiin johdanto-osan 21–23 kappaleessa selostettua menetelmää.

(28)

Kaikkien yritysten kokonaismyynti oli edustavaa, ja useimpia vientimarkkinoille myytyjä tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja todettiin myydyn kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä. Niiden tuotelajien osalta, jotka eivät täyttäneet edellä mainittuja edellytyksiä, normaaliarvo määritettiin edellä 26 kappaleessa selostetulla menetelmällä kunkin yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä koituneiden voittojen perusteella.

(29)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti niille yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(30)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää vertailumaana Argentiinaa määrittäessään normaaliarvoa Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(31)

Yksikään niistä vientiä harjoittavista kiinalaisista tuottajista, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, ei vastustanut tätä ehdotusta. Asiaa tutkittaessa kävi lisäksi ilmi, että Argentiinassa on kilpailukykyiset tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat, joilla toimii ainakin kaksi erikokoista kotimarkkinoiden tuottajaa ja joille tuotetta tuodaan kolmansista maista. Kotimarkkinoiden tuottajien valmistaman viinihapon todettiin vastaavan Kiinasta tuotua, vaikka tuotantomenetelmät olivat erilaiset. Argentiinan markkinoiden arvioitiin näin ollen olevan riittävän edustavat normaaliarvon määrittämiseksi.

(32)

Komissio otti yhteyttä kaikkiin tiedossaan olleisiin vientiä harjoittaviin argentiinalaisiin tuottajiin, ja yksi yritys suostui yhteistyöhön. Kyseiselle tuottajalle lähetettiin kyselylomake, ja sen toimittamat tiedot tarkastettiin tarkastuskäynnillä.

(33)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli kaikkien Argentiinan kotimarkkinoilla sellaisista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, joiden myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Normaaliarvo laskettiin edellä 23 kappaleessa kuvatulla menetelmällä. Tarvittaessa hintoja oikaistiin, jotta vertailu kyseisten kiinalaistuottajien yhteisöön viemiin tuotelajeihin olisi tasapuolista.

(34)

Tämän vuoksi normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineen argentiinalaisen tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

(35)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(36)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu tapahtuisi varmasti tasapuolisesti, otettiin hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä niihin liittyviä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja pankkimaksujen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(37)

Oikaisuja tehtiin myös arvonlisäveron palautuksessa ilmenneiden erojen huomioimiseksi, koska vientimyyntiä koskevan arvonlisäveron palautuksen todettiin olevan pienempi kuin kotimarkkinamyyntiä koskevan.

(38)

Niiden kolmen yrityksen tapauksessa, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(39)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat näin ollen prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(40)

Voidakseen laskea kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Eurostatin tietojen pohjalta laskettua Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja Kiinassa toimivilta viejiltä saatuja vastauksia kyselyyn verrattiin keskenään. Tämän perusteella todettiin, että yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen eli 63 prosenttia Kiinasta yhteisöön suuntautuvasta kokonaisviennistä.

(41)

Tämän vuoksi polkumyyntimarginaali laskettiin käyttämällä Eurostatilta saatuja tietoja vientihinnoista ja -määristä, kun ensin oli vähennetty niiden yhteistyössä toimineiden viejien ilmoittamat vientihinnat ja -määrät, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu. Eurostatin tilastoja jouduttiin käyttämään tietolähteenä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, koska vientihinnoista ei saatu niin paljon tietoa, että koko maata koskevan tullin määrittäminen olisi ollut mahdollista. Tällä tavoin saatuja vientihintoja verrattiin vertailumaassa vastaaville tuotelajeille määritettyyn painotettuun keskimääräiseen normaaliarvoon.

(42)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi koko maan osalta vahvistettiin 34,9 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla.

(43)

Tutkimuksessa todettiin, että kahdeksan yhteisön tuottajaa valmistaa nykyisin asianomaista samankaltaista tuotetta. Yksi tuottaja ei kuitenkaan jatkanut yhteistyötään tutkimuksessa. Lisäksi neljän yhteisön tuottajan tiedetään lopettaneen tuotantonsa tarkastelujakson aikana, ja siksi niitä ei otettu mukaan tutkimukseen.

(44)

Näin ollen laskettiin alustavasti yhteisön tuotannon määrä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laskemalla yhteen seitsemän yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan tuotanto sekä muiden tuottajien tuotanto valituksen tekijöiden arvioiman suuruisena.

(45)

Seitsemän yhteisön tuottajaa tuki valitusta ja toimi tutkimuksessa täydellisessä yhteistyössä. Näiden tuottajien arvioidaan tuottaneen yli 95 prosenttia yhteisössä tuotetusta viinihaposta. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(46)

Kulutus arvioitiin laskemalla yhteen yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien myynti yhteisössä, yhteistyöhön osallistumattomien yhteisön tuottajien arvioitu myynti sekä kokonaisvienti. Yhteistyöhön osallistumattomien ja joidenkin tuotantonsa lopettaneiden yhteisön tuottajien myynnin määrä arvioitiin valituksen perusteella, koska muita tietoja ei ollut käytettävissä. Tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä yhteisössä lisääntyi tarkastelujakson aikana 15 prosenttia.

(47)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin kehitystä analysoitiin Eurostatilta saatujen tietojen perusteella, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamat määrät olivat oleellisesti pienempiä kuin Eurostatin ilmottamat tarkastelujaksoa koskevat tiedot.

(48)

Tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kehittyneet seuraavasti:

(49)

Viinihapon kulutus lisääntyi 15 prosenttia tarkastelujakson aikana, mutta tuonti asianomaisesta maasta lisääntyi samana ajanjaksona yli 50 prosenttia. Euroopan markkinoiden korkeista hinnoista ja tuotteen puutteesta johtuneen vuoden 2001 suhteellisen suuren tuontimäärän jälkeen Kiinasta tuleva tuonti palautui alemmalle tasolle vuonna 2002, mutta on sen jälkeen kasvanut yli kaksinkertaiseksi erittäin alhaisten hintojen vuoksi. Tämän tuloksena Kiinan markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana 6,0 prosentista 11,5 prosenttiin alle kahdessa vuodessa.

(50)

Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta tulevan tuonnin keskihintojen kehittyminen. Tarkastelujakson aikana keskihinnat laskivat lähes 50 prosenttia.

(51)

Yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana sovellettuja tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihintoja tutkittaessa verrattiin yhteisön tuotannonalan hintoja vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien hintoihin. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja oikaistuina tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle eli ilman yhteisössä syntyneitä rahtikustannuksia ja alennusten ja hyvitysten vähentämisen jälkeen. Näitä hintoja verrattiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin nettomyyntihintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta yhteisön rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut.

(52)

Vertailu osoitti, että yhteisöön tuotua tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 22 prosentilla (ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista).

(53)

Tutkittaessa Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon.

(54)

Jäljempänä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot on saatu yhdistämällä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden seitsemän yhteisön tuottajan tiedot. Kyseisistä yrityksistä kaksi aloitti kuitenkin toimintansa tarkastelujakson aikana, toinen vuonna 2001 ja toinen vuonna 2003. Näiden yritysten erikoistilanteen vuoksi katsottiin, että niitä koskevat tiedot voisivat vääristää yleisiä kehityssuuntauksia erityisesti kustannusten, kannattavuuden, kassavirran, investointien ja sijoitetun pääoman tuoton osalta. Oikean ja edustavan yleiskäsityksen saamiseksi näitä kahta yritystä koskevia lukuja ei joissakin tapauksissa laskettu mukaan vastaaviin yhteisindikaattoreihin vaan niitä tarkasteltiin erikseen.

(55)

Seitsemän yhteistyössä toimineen yrityksen tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

(56)

Kokonaistuotanto kasvoi vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 8 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että tuotannon kasvu voidaan panna yksinomaan kahden uuden yrityksen tiliin, kun taas viiden muun yrityksen tuotanto laski 6 prosenttia samana ajanjaksona.

(57)

Myös tuotantokapasiteetin 12 prosentin nousu on kahden uuden tuottajan aikaansaamaa. Luvuissa ei kuitenkaan näy neljän yhteisön tuottajan tarkastelujakson aikana tapahtuneesta tuotannon lopettamisesta (katso 43 kappale) aiheutuva useiden tuhansien tonnien suuruinen tuotannon pieneneminen. Vaikka tutkimuksessa ei saatu selville kyseisiä tuottajia koskevia tarkkoja lukuja, valituksessa esitettyjen tietojen perusteella arvioidaan yhteisön kokonaiskapasiteetin pysyneen yleisesti ottaen muuttumattomana vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(58)

Samana aikana kapasiteetin käyttöaste laski 81 prosentista vuonna 2001 tutkimusajanjakson 78 prosenttiin.

(59)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen koko kunkin kauden lopussa.

(60)

Varastot kasvoivat 18 prosenttia tarkastelujakson aikana. On huomattava, että tutkimusajanjaksoa koskeva luku heijastaa osittain kausivaihtelusta johtuvaa varastojen suurta määrää kesän aikana. Kuitenkin ainakin yhden tutkitun yrityksen varastomäärä oli epätavallisen suuri, minkä yritys ilmoitti johtuvan kaupallisesta päätöksestään olla myymättä tuotetta kannattamattoman alhaisilla markkinahinnoilla.

(61)

Seuraavan taulukon luvut kuvaavat yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille suuntautunutta yhteisön tuotannonalan myyntiä.

(62)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä kasvoi 24 prosenttia ja sen markkinaosuus 8 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(63)

Viiden vakiintuneen yrityksen markkinaosuus pieneni merkittävästi, yli 10 prosenttiyksikköä, tarkastelujakson aikana. Jos kaksi ajanjaksolla tuotantonsa aloittanutta yritystä lasketaan mukaan, kokonaismarkkinaosuus kasvaa 6 prosenttia. Näissä luvuissa ei kuitenkaan oteta huomioon neljää samalla ajanjaksolla tuotantonsa lopettanutta yhteisön tuottajaa, kuten edellä 57 kappaleessa todetaan. Lopettaneita yrityksiä koskevia tarkkoja lukuja ei ole käytettävissä, mutta valituksen tekijät arvioivat, että kyseisten tuottajien tuotanto olisi voinut olla useita tuhansia tonneja. Tämä merkitsee sitä, että tuotantonsa lopettaneet tuottajat mukaan luettuina yhteisön tuottajien kokonaismarkkinaosuus pieneni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana vähintään 2,5 prosenttia.

(64)

Etuyhteydettömiltä ostajilta veloitetut keskimääräiset myyntihinnat yhteisön markkinoilla putosivat jyrkästi, yli 50 prosenttia, vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(65)

Yksi tuoja huomautti, että aikaisemmin viinihapon hinnoissa oli esiintynyt samanlaista vaihtelua tarkastelujaksoa pidemmällä ajanjaksolla, ja että vuosina 2000–2001 hinnat olivat olleet korkeimmillaan. Asiaa tarkasteltiin, ja tutkimusajanjakson hintatason todettiin olleen hyvin alhainen myös historiallisesti tarkasteltuna, kun otettiin huomioon inflaation vaikutus.

(66)

Koska yhteisön tuotannonalan, mukaan lukien tuotantonsa lopettaneet tuottajat, markkinaosuus oli pienentynyt ja myyntihinnat olivat laskeneet voimakkaasti, todettiin, ettei yhteisön tuotannonala pystynyt hyötymään markkinoiden kasvusta, jonka yhteisön kulutuksen 15 prosentin lisääntyminen tarkastelujaksolla sai aikaan.

(67)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön markkinoilla toimiville riippumattomille ostajille suuntautuneen myynnin kannattavuus prosenttiosuutena liikevaihdosta. Taulukossa on myös erikseen niitä viittä yhteistyössä toiminutta yritystä koskevat luvut, joilla oli tuotantoa jo tarkastelujakson alussa, jäljempänä ’vakiintuneet’ yritykset. Kyseisenä ajanjaksona kahden muun yrityksen menot ja tulot olivat siirtymävaiheessa, mikä vaikuttaa voimakkaasti yleisen kannattavuuden kehittymiseen.

(68)

Hintojen voimakkaan alenemisen seurauksena viiden vakiintuneen yrityksen kannattavuus heikkeni merkittävästi vuoden 2001 ja vuoden 2003 välisenä aikana, kun samaan aikaan Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kasvoi. Kehitys oli pitkälti saman suuntaista yhteisön koko tuotannonalalla eli kun mukaan luetaan myös kaksi tarkastelujaksolla perustettua yritystä. Vuonna 2002 koetun erityisen voimakkaan tuottojen pienenemisen jälkeen yhteisön tuotannonala yleisesti ottaen kohensi tulostaan vuonna 2003, jolloin vuonna 2001 perustettu tuottaja oli jo vakiinnuttanut toimintansa ja toinen uusi tuottaja tuli markkinoille. Tutkimusajanjaksolla molemmat uudet tuottajat joutuivat kuitenkin toteamaan tuottojensa kääntyvän tappioiksi samaa tahtia kuin viidessä vakiintuneessa yrityksessä.

(69)

Hintojen lasku heijastui suurelta osin myös raaka-aineiden toimittajien hintohin, sillä raaka-aineiden toimittamissopimukset on usein indeksoitu viinihapon hintaan. Raaka-aineiden hintojen aleneminen ei kuitenkaan riittänyt estämään yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskua 1,9 prosentista – 6,7 prosenttiin tarkastelujakson aikana.

(70)

Sijoitetun pääoman (tässä tapauksessa sidotun pääoman) tuoton, kassavirran ja investointien kehityssuuntaukset esitetään seuraavassa taulukossa. Edellä 67 kappaleessa esiin tuoduista syistä taulukossa esitetyt luvut koskevat viittä vuonna 2001 toiminnassa ollutta yhteistyössä toiminutta tuottajaa.

(71)

Sidotun pääoman tuoton kehitys on hyvin saman suuntaista kuin myynnin kannattavuuden kehitys. Kassavirta heikkeni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, vaikka osa vaihtelusta johtuu pääasiassa varastojen vaihtelusta. Kahden uuden yrityksen osalta kassavirrassa esiintyi huomattavan voimakkaita toiminnan aloittamisesta johtuneita vaihteluita, ja samanaikaisesti markkinatilanne muuttui nopeasti. Sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran heikkeneminen kaikissa yrityksissä johtui siitä, että myytyjen tuotteiden keskimyyntihinnat laskivat nopeammin kuin keskimääräiset kustannukset.

(72)

Yhteisön tuotannonalalla on jatkettu laajamittaista investointia koko tarkastelujakson ajan ja viidessä vakiintuneessa yrityksessä investoinnit jopa kasvoivat vuoteen 2001 verrattuna. Investointeja tehtiin lähinnä yritysten nykyaikaistamiseksi, vanhentuneiden laitteiden uusimiseksi ja ympäristölainsäädännön edellyttämien teknisten uudistusten toteuttamiseksi. Kahden uuden yrityksen kiinteiden investointien vaikutus oli huomattavin vuonna 2001 ja tutkimusajanjaksolla.

(73)

Yhteisön tuotannonalan mahdollisuuksien saada pääomaa joko ulkopuolisilta rahoittajilta tai emoyhtiöiltä ei huomattu oleellisesti heikentyneen tarkastelujakson aikana. Useimmissa tapauksissa, kuten kahden uuden yrityksenkin kohdalla, syynä tähän oli se, että yritykset kuuluvat laajempiin ryhmiin, joissa liike-elämää tarkastellaan pidemmällä aikavälillä ja joissa uskotaan teollisuudenalan mahdollisuuksiin toipua nykyisestä vaikeasta tilanteesta.

(74)

Seuraavassa taulukossa esitetään seitsemän tutkitun yhteisön tuottajan työllisyyden, tuottavuuden ja työvoimakustannusten kehittyminen.

(75)

Kuten edeltävästä taulukosta ilmenee, seitsemän tutkitun yhteisön tuottajan työntekijöiden määrä lisääntyi vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Lisääntyminen johtuu siitä, että luvuissa on mukana kahden tarkastelujakson aikana toimintansa aloittaneen yrityksen tiedot ja että niissä ei oteta huomioon neljän samana aikana toimintansa lopettaneen yrityksen tietoja, kuten 4.5.1 ja 4.5.3 kohdassa todetaan. Tästä huolimatta työntekijöiden määrä alkoi vähentyä tutkimusajanjakson loppupuolella.

(76)

Tuottavuus pysyi melko vakaana kyseisenä ajanjaksona, joskin vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se hieman kasvoi. Työvoimakustannukset kasvoivat lievästä vaihtelusta huolimatta vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vaihtelu johtui joissakin yrityksissä toteutuista rakenneuudistuksista aiheutuneista tilapäisistä kustannuksista.

(77)

Polkumyyntimarginaalit esitetään tarkasti edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Ne ovat selvästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinta, ei tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta voida pitää vähäisenä.

(78)

Muistutetaan, että Kiinasta tuleva tuonti on lisääntynyt tuntuvasti, sekä määrällisesti että markkinaosuuksina mitattuna. Lisäksi kyseisen tuonnin keskimääräinen yksikköhinta aleni lähes 50 prosenttia, mikä näkyy tutkimuksessa todettuna hinnan alittavuutena.

(79)

Seitsemän tutkitun yrityksen myynti ja markkinaosuus yhteisössä kasvoivat, mutta jos kaksi uutta yritystä jätetään tarkastelun ulkopuolelle, myynti ja markkinaosuus pysyivät jokseenkin muuttumattomina. Toisaalta yhteisön tuotannonalan hinnat alenivat tarkastelujakson aikana keskimäärin 51 prosenttia. Raaka-aineiden hintojen alenemisesta ja tuottavuuden parantamiseksi tehdyistä ponnisteluista huolimatta kannattavuus kääntyi selvään laskuun tutkimusajanjakson aikana.

(80)

Yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen tarkastelujakson aikana vahvistaa myös kapasiteetin käyttöastetta, varastoja, sijoitetun pääoman tuottoa ja kassavirtaa koskevien indikaattoreiden kääntyminen laskusuuntaan. On myös huomattava, että neljä yhteisön tuottajaa on lopettanut yritystoimintansa viime vuosien aikana. Kaupankäynnin on vuoden 2001 jälkeen aloittanut myös kaksi uutta tuottajaa, joiden toiminta on perustettu yhteisön kasvavan kulutuksen huomioon ottaville liiketoimintasuunnitelmille. Hintojen, kannattavuuden ja sijoitetun pääoman tuoton kehityssuuntauksien perusteella kävi kuitenkin ilmi, että näiden yritysten tilanne vastaa muiden yhteisön tuottajien tilannetta.

(81)

Samaan aikaan edellä kuvatun epäedullisen kehityksen kanssa tuottavuus pysyi suhteellisen muuttumattomana, investoinnit kasvoivat ja yhteisön kulutus lisääntyi.

(82)

Kaikki indikaattorit huomioon ottaen päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(83)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko Kiinasta peräisin olevalla polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneella merkittävällä vahingolla syy-yhteys. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(84)

Tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 56 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 3 prosenttiyksikköä. Lisäksi Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat laskivat noin 50 prosenttia, mikä johti merkittävään hintojen alittavuuteen. Myyntimäärien säilyttämiseksi yhteisön tuotannon alan oli reagoitava kyseiseen tuontiin laskemalla hintoja vastaavasti 53 prosentilla. Raaka-aineiden hintojen aleneminen ei riittänyt estämään yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskua noin 8 prosentista tappiolliseen noin – 6 prosenttiin. Tällainen kannattavuus oli selvästi alempi kuin kyseisenlaiselta tuotannonalalta odotettiin ja ennen kaikkea se ei tappiollisena ole enää kestävä.

(85)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että jyrkästi laskevin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuodesta 2001 alkaen, vaikutti aiheuttamansa paineen kautta ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan hintojen laskuun sekä sen seurauksena tuloksen kääntymiseen tappiolliseksi ja taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(86)

Kiinan jälkeen kaksi merkittävintä viinihapon toimittajaa yhteisön markkinoille olivat Argentiina ja Chile.

(87)

Nämä luvut osoittavat, että kaikkien muiden tavarantoimittajien kuin Kiinan yhteenlaskettu osuus yhteisön kulutuksesta oli vain 2,5 prosenttia ja että niiden markkinaosuus pieneni vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Niiden keskihinnat olivat myös korkeampia kuin Kiinan, vaikka Argentiinan hinnat laskivat melko alhaisiksi tutkimusajanjaksolla. Kiinasta peräisin olevan tuonnin aiheuttama paine markkinoilla epäilemättä vaikutti näistä viejämaista tulevan tuonnin hintojen laskuun.

(88)

Edellä mainitun perusteella voidaan katsoa, että muista kolmansista maista, kuten Argentiinasta ja Chilestä, peräisin olevan tuonnin kehittyminen ei ollut niin merkittävää, että sillä olisi ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(89)

Jotkut asianomaiset osapuolet ovat korostaneet sitä, että tuotannonalan kannattavuuteen vaikuttaa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeva yhteisön sääntelyjärjestelmä, jolla vahvistetaan tärkeimpien raaka-aineiden vähimmäisostohinta sekä alkoholin myyntihinta. Vaikka sääntelyllä voi olla vaikutusta tuotannonalan kokonaistilanteeseen, se on kuitenkin pysynyt muuttumattomana koko ajanjakson eikä siten voi olla syynä teollisuudenalan tilanteen heikkenemiseen.

(90)

Tutkimusajanjakson aikana noin 25 prosenttia yhteisön tuotannonalan koko tuotannosta vietiin yhteisön ulkopuolelle. Viennin määrä kasvoi hieman tarkastelujakson aikana.

(91)

Viennin todettiin olleen jonkin verran kannattavampaa kuin yhteisön markkinoille suuntautuneen myynnin siitä huolimatta, että myös vienti oli kärsinyt hintojen alenemisesta ja Kiinan komansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin aiheuttamasta kilpailusta.

(92)

Edellä esitetyn perusteella voidaan katsoa, ettei viennissä tapahtuneella kehityksellä ole voinut olla merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(93)

Muiden yhteisön tuottajien, myös tarkastelujakson aikana toimintansa lopettaneiden, myynti väheni voimakkaasti vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kyseinen myynti ei täten ole voinut vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(94)

On syytä korostaa, että tässä tapauksessa vahinko tarkoitti ennen kaikkea hintojen alenemista, joka johti kannattavuuden heikkenemiseen. Samaan aikaan Kiinasta peräisin oleva tuonti polkumyyntihinnoilla, jotka alittivat oleellisesti yhteisön tuotannonalan hinnat, kasvoi nopeasti. Ei ole näyttöä siitä, että edellä mainitut muut tekijät olisivat voineet olla merkittävänä syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Tutkimuksessa ei ole tullut esille muita sellaisia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

(95)

Edellä olevan, kaikkien tiedossa olleiden tekijöiden vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilanteeseen selvittävän tarkastelun perusteella päätellään alustavasti, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on syy-yhteys.

(96)

Selvitettiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, ettei polkumyyntitullien käyttöönotto asianomaisesta maasta peräisin olevassa tuonnissa olisi yhteisön edun mukaista. Komissio lähetti kyselylomakkeita tuojille, kauppiaille ja teollisille käyttäjille. Kyselyyn saatiin osittaiset vastaukset kahdelta käyttäjältä. Muut käyttäjät eivät toimittaneet vastauksia kyselylomakkeeseen, mutta ilmoittivat kantansa kirjallisesti.

(97)

Yhteistyössä toimineilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehtiin seuraavat päätelmät.

(98)

Yhteisön tuotannonala muodostui siis seitsemästä tuottajasta, jotka työllistivät yli 200 henkilöä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa ja myynnissä. On myös syytä muistaa, että yhteisön tuotannonalan talouden tunnusluvut osoittivat taloudellisen tuloksen heikkenneen tarkastelujakson aikana, minkä vuoksi neljä yhteisön tuottajaa lopetti toimintansa viime vuosina.

(99)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvan hintapaineen aiheuttama yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkeneminen todennäköisesti jatkuu ja useammat yhteisön tuottajat joutuvat lopettamaan tuotantonsa, millä olisi laajempia epäedullisia seurauksia viininvalmistusalaan (katso jäljempänä). Jos toimenpiteet kuitenkin otetaan käyttöön, hintojen ja kannattavuuden voidaan odottaa nousevan kestävämmälle tasolle, mikä takaisi Euroopan tuotannonalan taloudellisen elinkelpoisuuden.

(100)

Tämän vuoksi on selvää, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat yhteisön tuotannonalan etujen mukaisia.

(101)

Kaksi raaka-aineiden toimittajaa ilmoitti komissiolle kirjallisesti tukevansa menettelyä. Jotkut valituksen tekijöistä ovat etuyhteydessä viinialan yrityksiin, ja tutkimuksen aikana ne toivatkin esiin kyseisten yritysten edun.

(102)

Kaikki nämä osapuolet korostivat viinihapon tuotannon taloudellista merkitystä yhteisön viininvalmistajille.

(103)

Ensinnäkin laadukkaan viinihapon luotettava saanti on tärkeää viiniteollisuudelle.

(104)

Toiseksi viinihapon tuotanto on merkittävä tulonlähde viinialalle, koska siinä käytetään viininvalmistuksessa sivutuotteina syntyviä viinimäskiä ja viinisakkaa. On syytä huomata, että viiniala kuuluu yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisalaan ja kärsii tällä hetkellä vakavista taloudellisista vaikeuksista.

(105)

Kolmanneksi, jos yhteisöstä puuttuisi elinkelpoinen viinihappoteollisuus, viinialalle koituisi lisäkustannuksia sivutuotteiden hävittämisestä yhä tiukempien ympäristöasetusten mukaisesti.

(106)

Tästä syystä päätellään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön tavarantoimittajien edun mukaista.

(107)

Kyselylomakkeet lähetettiin alun perin kaikille valituksessa käyttäjiksi nimetyille osapuolille. Tutkimuksen aikana saatujen tietojen perusteella komissio pystyi yksilöimään tärkeimmät viinihappoa käyttävät tuotannonalat. Tämän johdosta uusia kyselylomakkeita lähetettiin useille elintarvikkeiden, juomien ja kipsin tuottajille sekä lääketeollisuuden keskusliitolle.

(108)

Yksi kipsintuottaja ja yksi elitarviketeollisuuden yritys ilmoittivat jättävänsä vastaamatta kyselyyn, koska viinihaposta aiheutuu niille merkityksettömän vähän kustannuksia.

(109)

Yksi kipsintuotantoyritys toimi yhteistyössä ja toimitti vastaukset kyselyyn. Toinen kipsintuotantoyritys toimitti osittaiset vastaukset. Näiden tietojen perusteella voidaan päätellä, että alle 2 prosenttia yhteistyössä toimineiden yritysten valmistamien kipsituotteiden kustannuksista aiheutuu tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Siksi voidaan päätellä, että ehdotetuilla polkumyyntitulleilla olisi melko vähän vaikutusta kyseisten tuotetta käyttävien tuotannonalojen kustannuksiin ja kilpailutilanteeseen. Koska kyseessä on merkittävä kipsintuotannon yritysryhmä, tietoja voidaan pitää melko edustavina koko tuotannonalan osalta. On myös aiheellista huomata, että rakennusmateriaaleja tuotetaan pääasiassa alueellisille tai kotimaan markkinoille eli ne eivät joudu kansainvälisen kilpailun kohteeksi, jolloin rakennusalan yritykset voivat siirtää kustannusten nousun asiakkaillensa.

(110)

Huomautuksia saatiin myös kahdelta leipomoteollisuudelle emulgointiaineita valmistavalta elintarviketeollisuuden yritykseltä. Nämä yritykset vastustivat tutkimusta ja ilmoittivat viinihapon osuuden tuotteidensa kustannuksista olevan merkittävän. Yritykset eivät kuitenkaan toimittaneet vastauksia kyselyyn, joten niiden väitteitä ei voitu tarkastaa määrällisten tietojen perusteella.

(111)

Tuotetta käyttäviltä tuotannonaloilta saaduissa huomautuksissa korostettiin luonnollisista raaka-aineista valmistetun viinihapon markkinoiden epävakautta sekä toistuvaa pulaa tuotteesta Euroopan markkinoilla aikaisemmin. Viinihapon varma saanti pikemmin kuin sen kustannukset tuntuu olevan tärkeää kyseisillä tuotannonaloilla.

(112)

Tästä johtuen ei ole todennäköistä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet aiheuttaisivat vaikeuksia tuotteen saannissa tai poistaisivat kilpailun tuotetta käyttävillä tuotannonaloilla. Ehdotettujen toimenpiteiden avulla Euroopan markkinahinnat saataisiin nostettua tasolle, joka olisi lähempänä pitkän aikavälin kehityssuuntauksia ja estäisi useampien yritysten toiminnan lopettamisen. Todettiin, että kustannusten nousu olisi mitättömän pieni ja ettei se vaikuttaisi merkittävästi tuotetta käyttävien tuotannonalojen kilpailukykyyn. Tästä syystä päätellään alustavasti, ettei toimenpiteiden käyttöönotto olisi käyttäjien etujen vastaista.

(113)

Toimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa olisi selvästi yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Mahdolliset vaikutukset viinihapon hintoihin jäävät sekä tuojien/kauppiaiden että tuotetta käyttävien tuotannonalojen osalta oletettavasti vähäisiksi. Yhteisön tuotannonalan ja sen tavarantoimittajien kärsimät tappiot sekä uusien tuotannon lopettamistapausten vaara ovat sitä vastoin paljon merkittävämpiä.

(114)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa.

(115)

Polkumyyntiä, vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(116)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli sama kuin ennen polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia saavutettu voittomarginaali eli 8 prosenttia liikevaihdosta. Tämän perusteella yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu kahdeksan prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin. Yhtä Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuotua tuotelajia ei tuotettu eikä myyty yhteisön tuotannonalalla tutkimusajanjakson aikana. Laskettaessa kyseisen tuotelajin tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseen riittävää tasoa, joka ei ylitä vahvistettua polkumyyntimarginaalia, otettiin huomioon mainitun tuotelajin ja muiden kiinalaisten viejien viemien tuotelajien välinen hintasuhde.

(117)

Sen jälkeen määritettiin tarvittava hinnankorotus vertaamalla painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan painotettuun keskihintaan.

(118)

Tästä vertailusta johtuvat erot ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(119)

Edellä esitetyn perusteella todetaan, että olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta joka ei kuitenkaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi.

(120)

Tässä asetuksessa mainitut yrityskohtaiset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei ole mainittu tämän asiakirjan artiklaosassa, mukaan luettuina mainittuihin oikeushenkilöihin etuyhteydessä olevat oikeushenkilöt, tuottamat tuontituotteet eivät voi saada etua näistä tulleista, vaan niihin sovelletaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(121)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asiaan vaikuttavat tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinoille ja vientiin tarkoitetun myynnin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(122)

Edellä sanotun perusteella väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(123)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi todettava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,