32004R0658

Komission asetus (EY) N:o 658/2004,

annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004,

lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien, jne.) tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 518/94 kumoamisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3285/94(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2474/2000(2), ja erityisesti sen 7 ja 16 artiklan,

ottaa huomioon tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä ja asetusten (ETY) N:o 1765/82, (ETY) N:o 1766/82 ja (ETY) N:o 3420/83 kumoamisesta 7 päivänä maaliskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 519/94(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 427/2003(4), ja erityisesti sen 6 ja 15 artiklan,

on kuullut asetusten (EY) N:o 3285/94 ja (EY) N:o 519/94 4 artiklalla perustettua neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1 MENETTELY

(1) Espanjan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 20 päivänä kesäkuuta 2003, että tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien, jne.) tuonnin suuntaukset näyttivät osoittavan, että tarvitaan asetusten (EY) N:o 3285/94 ja (EY) N:o 519/94 mukaisia suojatoimenpiteitä, antoivat tietoja, jotka sisälsivät käytettävissä olevan, asetuksen (EY) N:o 3285/94 10 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 519/94 8 artiklassa määritetyn näytön, sekä pyysivät komissiota ottamaan käyttöön kyseisten asetusten mukaisia suojatoimenpiteitä.

(2) Espanjan viranomaiset väittivät, että asianomaisen tuotteen tuonti oli äskettäin kasvanut huomattavasti ja nopeasti sekä absoluuttisesti mitattuna että suhteessa yhteisön tuotantoon ja kulutukseen. Lisäksi Espanjan viranomaiset väittivät, että Euroopan yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrän lisääntymisellä oli ollut kielteinen vaikutus yhteisön hintatasoon ja yhteisön tuottajien markkinaosuuteen ja niiden myymiin määriin, mikä aiheutti niille vakavaa vahinkoa. Espanjan viranomaiset kehottivat myös ottamaan kiireellisesti käyttöön yhteisön suojatoimenpiteet.

(3) Komissio ilmoitti tilanteesta kaikille jäsenvaltioille, ja kuuli niitä tuonnin edellytyksistä, olosuhteista ja suuntauksista, vakavasta vahingosta tai sen uhasta sekä kyseisten yhteisön tuotteiden taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri näkökohdista.

(4) Komissio pani 11 päivänä heinäkuuta 2003 vireille tutkimuksen tuotujen tuotteiden kanssa samankaltaisten tuotteiden tai niiden kanssa suoraan kilpailevien tuotteiden yhteisön tuottajille aiheuttamasta vakavasta vahingosta tai sen uhasta.

(5) Alustavan tutkimuksen jälkeen komissio otti käyttöön 7 päivänä marraskuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1964/2003(5) mukaiset väliaikaiset suojatoimenpiteet tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien, jne.) tuonnissa.

(6) Komissio pani vireille asianomaista tuotetta koskevan täysimääräisen tutkimuksen ja ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille sekä niitä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, vientimaiden edustajille ja yhteisön tuottajille.

(7) Tietyt vientiä harjoittavat tuottajat, yhteisön tuottajat ja tuojat esittivät kirjallisia huomautuksia. Kaikki asianomaiset osapuolet, jotka määräajassa pyysivät saada tulla kuulluiksi ja jotka ilmoittivat, että menettelyn tulokset todennäköisesti vaikuttavat niihin ja osoittivat, että niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä, saivat mahdollisuuden tulla kuulluiksi. Osapuolten suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon lopullisia päätelmiä tehtäessä. Komissio hankki ja todensi kaikki lopullista määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

2 TUTKIMUKSEN TULOKSET

2.1 TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TAI SUORAAN KILPAILEVA TUOTE

2.1.1 Tarkasteltavana oleva tuote

(8) Tuote, jonka osalta komissiolle on ilmoitettu, että suuntaukset sen tuonnissa näyttävät osoittavan, että tarvitaan suojatoimenpiteitä, on tietyt mandariinivalmisteet tai -säilykkeet (mukaan luettuina tangeriinit ja satsumat), klementiinit, wilkingit ja niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit, lisättyä alkoholia sisältämättömät, lisättyä sokeria sisältävät, jäljempänä "tarkasteltavana oleva tuote".

(9) Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 2008 30 55 ja 2008 30 75. Kyseiset CN-koodit koskevat tarkasteltavana olevaa tuotetta silloin, kun tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino on suurempi kuin 1 kg, ja silloin kun tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino on enintään 1 kg.

(10) Tutkimuksesta kävi ilmi, että tarkasteltavana olevaa tuotetta saadaan kuorimalla ja lohkomalla tiettyjä pieniä sitrushedelmiä (pääasiassa satsumia), jotka sen jälkeen säilötään sokerisiirappiin (14-16 prosenttia). Kuoriminen ja lohkominen voidaan suorittaa käsin tai koneella.

(11) Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan eri painoisena sekä kuluttajamarkkinoille että ateriapalvelualalle ja elintarviketeollisuudelle. Suurin osa kuluttajamarkkinoille tarkoitetuista tuotteista on nettopainoltaan 312 g (175 g valutettuna), vaikka 850 g (480 g) painavan tuotteen osuus myynnistä on kasvussa. Ateriapalveluala ja elintarviketeollisuus käyttävät suurempia pakkauskokoja, erityisesti 2,65 kg (1500g) ja 3,1 kg (1700g) painavia pakkauksia; näistä 2,65 kg on suosituin koko.

(12) Satsumia, klementiinejä ja muita pieniä sitrushedelmiä kutsutaan yleisesti yhteisellä nimellä "mandariinit". Useimmat näistä eri hedelmälajeista soveltuvat käytettäväksi tuoretuotteena tai mehuina tai säilykkeinä. Ne ovat samankaltaisia ja tuoreet mandariinit (mukaan luettuina tangeriinit ja satsumat), klementiinit, wilkingit ja niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit luokitellaan kaikki samaan kuusinumeroiseen CN-koodiin ( 0805 20 ).

(13) Tietyt vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että ei ainoastaan säilöttyjä mandariineja vaan kaikkia säilöttyjä hedelmiä olisi kohdeltava yhtenä tarkasteltavana olevana tuotuna tuotteena.

(14) Komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti, että säilöttyjen mandariinien ja muiden säilöttyjen hedelmien välillä on eroja. Muut hedelmäsäilykkeet valmistetaan tuoreista hedelmistä, joiden kuusinumeroiset yhdistetyn nimikkeistön koodit ovat erilaiset. Vaikka säilötyt mandariinit ja muut säilötyt hedelmät kuuluvat HS-koodiin 2008, siihen kuuluu myös muita erilaisia tuotteita. Sen vuoksi kuulumista HS-koodiin 2008 ei pidetä merkittävänä tekijänä. Vaikka erilaisilla hedelmäsäilykkeillä (sekä yhtä että useita hedelmälajeja sisältävillä) on joitakin samoja ominaisuuksia (esimerkiksi pitkä säilyvyysaika, säilöntä sokerisiirappiin tai hedelmämehuun), tuotteiden maku, koostumus, koko, muoto ja väri ovat erilaisia eikä niillä voida helposti korvata säilöttyjä mandariineja. Vaikka ne kaikki ovat elintarvikkeita, niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on myös erilainen. Lisäksi kunkin tuotteen tuotantoprosessi on erilainen (riippuen siitä, onko hedelmät kuivattava, kuorittava, paloiteltava, viipaloitava tai lohkottava).

(15) Väitettiin myös, että hedelmävalmisteet ja -säilykkeet sekä tuoreet hedelmät muodostavat yhden tarkasteltavana olevan tuodun tuotteen. Tämä väite hylättiin myös. Hedelmävalmisteet ja -säilykkeet luokitellaan eri neljänumeroiseen tariffikoodiin kuin tuoreet hedelmät. Tuoreita hedelmiä ei jalosteta ja niiden säilyvyys on rajallinen. Loppukäyttäjä yleensä pesee, kuorii, poistaa kivet, viipaloi, paloittelee tai muuten jalostaa tuoreet hedelmät. Niiden ominaisuuksien, kuten maku, koostumus, jne., katsotaan yleensä eroavan hedelmävalmisteista ja -säilykkeistä ja niiden käyttötarkoituksen katsotaan olevan erilainen.

(16) Huolimatta siitä, että tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan valmistaa useista erilaisista pienistä sitrushedelmistä, sitä on eri laatua ja tuotetta lähinnä olevat pakkaukset ovat eri kokoisia, komission tutkimus osoittaa, että niillä kaikilla on samanlaiset tai samankaltaiset fyysiset ominaisuudet, käyttötarkoitukset ja sovellukset. Komissio määrittelee sen vuoksi, että tarkasteltavana oleva tuote muodostaa yhden tuotteen, joka luokitellaan edellä mainittuihin CN-koodeihin.

2.1.2 Samankaltaiset tai suoraan kilpailevat tuotteet

(17) Komissio on tutkinut, onko yhteisön tuottajien tuottama tuote (jäljempänä "samankaltainen tuote") samankaltainen kuin tarkasteltavana oleva tuontituote.

(18) Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan erilaatuisena ja siinä on yleensä enintään noin 10 prosenttia rikkoutuneita hedelmälohkoja (korkealaatuinen tuote). Muut ovat standardilaatua. Tietyt yhteistyössä toimineet viejät ja tuojat väittivät, että Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä "Kiina", peräisin olevat mandariinisäilykkeet olivat parempilaatuisia kuin EU:sta peräisin olevat tuotteet, koska ne kuorittiin käsin, ja että Kiinasta peräisin olevissa tuontituotteissa on yleensä vähemmän rikkoutuneita hedelmälohkoja. Vaikka suurin osa tuonnista on peräisin Kiinasta, tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen laadusta/havaitusta laadusta on olemassa ristiriitaista näyttöä ja kyseistä laatua koskevaa väitettä ei voitu vahvistaa:

- Yksi tuoja toi tarkasteltavana olevan tuotteen huippumerkkejä ja myös halvempaa merkkiä. Tarkastuksessa kävi ilmi, että vuonna 2002 tuoja osti hieman suuremman määrän tuotteen huippumerkkiä Espanjasta kuin Kiinasta ja toi kaikki merkiltään halvemmat tuotteet Kiinasta.

- Tuotteensa laadun ja korkeiden hygieniastandardien varmistamiseksi yhteisön tuottajat ovat investoineet voimakkaasti laajoihin uudenaikaistamisohjelmiin ja niiden tuotantoprosessit ovat suuressa määrin automatisoituja. Yhteisön tuottajat huomauttivat, että johtuen huolesta, jota kuluttajat tuntevat tuotujen tuotteiden säilöntävaiheessa sovelletuista hygieniakontrolleista, joidenkin maiden kuluttajat suosivat yhteisön tuottajien tuottamia mandariinisäilykkeitä.

(19) Näissä olosuhteissa komission päätelmänä on, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön tuottajien tuottaman tuotteen todellisen laadun tai havaitun laadun välillä ei ole merkittävää eroa, vaikka niiden välillä on joitakin vähäisiä eroavaisuuksia.

(20) Päätelmänsä perusteeksi komissio otti huomioon erityisesti seuraavat tutkimuksen tulokset:

a) tuodun tuotteen ja yhteisön tuotteen kansainvälinen tariffiluokittelu eli kuusinumeroinen HS-koodi on sama. Lisäksi niiden fyysiset ominaisuudet, kuten maku, koko, muoto ja koostumus, ovat samat tai samankaltaiset. Joitain laatueroja oli, mutta kuluttajat eivät yleensä havainneet niitä. Lisäksi joistakin Euroopan markkinoilla myydyistä tuoduista tuotteista puuttuu merkintä alkuperästä, minkä vuoksi kuluttajien on vaikea erottaa EU:n tuotteita ja tuotuja tuotteita toisistaan;

b) tuontituotetta ja yhteisön tuotetta myytiin samankaltaisia tai samanlaisia kaupan kanavia käyttäen ja hintatietoja oli helposti ostajien saatavilla, ja tarkasteltavana oleva tuote ja yhteisön tuottajien tuote kilpailivat pääasiassa hinnalla;

c) tuontituotteella ja yhteisön tuotteella on kummallakin sama tai samankaltainen käyttötarkoitus, ja näin ollen ne olivat vaihtoehtoisia tuotteita ja helposti keskenään korvattavissa;

d) kuluttajat pitivät tuotua tuotetta ja yhteisön tuotetta vaihtoehtoina tietyn kysynnän tyydyttämiseksi, joten tältä osin tiettyjen viejien ja tuojien mainitsemat erot olivat pelkästään vähäisiä vaihteluita.

(21) Edellä sanotun perusteella komissio on päätellyt, että kannanotoissa väitetyistä tuotteen ominaisuuksien ja laadun eroista huolimatta tuontituote ja yhteisön tuote ovat "samankaltaisia".

2.2 YHTEISÖN TUOTTAJIEN MÄÄRITELMÄ

(22) Tarkasteltavana olevan tuotteen koko yhteisön tuotanto oli noin 40000 tonnia säilöntäkautena 2002/2003. Kaikki yhteisön tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto tapahtui Espanjassa.

(23) Yhteisön kahdeksan tuottajaa (säilykkeiden valmistajaa), jotka toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa, ovat kaikki jäseniä järjestöissä, jotka kuuluvat Espanjan hedelmä- ja vihannesjalostejärjestöjen kansalliseen liittoon (FNACV). Kaudella 2002/2003 tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön kokonaistuotanto oli 39600 tonnia, josta edellä mainittujen tuottajien osuus oli 34150 tonnia eli 85 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta. Niiden tuotanto muodostaa näin ollen pääosan yhteisön kokonaistuotannosta asetuksen (EY) N:o 3285/94 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja asetuksen (EY) 519/94 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näin ollen niiden katsotaan tässä menettelyssä olevan yhteisön tuottajia.

3 LISÄÄNTYNYT TUONTI

3.1 JOHDANTO

(24) Komissio on tutkinut, onko tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti yhteisöön lisääntynyt niin suuressa määrin absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa yhteisön kokonaistuotantoon ja/tai sellaisilla ehdoilla, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa yhteisön tuottajille. Tässä suhteessa komissio on keskittynyt tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin kaudella, josta on käytettävissä viimeisimmät tiedot. Taulukosta käy ilmi tuonnin kehitys vuosina 1998/1999-2002/2003.

>TAULUKON PAIKKA>

3.2 TUONNIN MÄÄRÄ

(25) Vuosina 1998/1999-1999/2000 tuonti kasvoi noin 7 prosentilla. Seuraavana vuonna kasvuprosentti oli noin 16 ja tuonti lisääntyi 20335 tonniin vuosina 2000/2001. Tuonti kasvoi rajusti vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana. Tuonti kasvoi yhtenä vuotena 120 prosenttia 44804 tonniin, joka oli enemmän kuin 2,5 kertaa kauden 1998/1999 tuonnin taso. Tuonti pysyi suunnilleen tällä tasolla säilöntäkaudella 2002/2003.

Viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot vahvistavat kyseiset suuntaukset. Viimeisimpien tietojen mukaan tuonti EU:hun vuonna 2003 (viimeisin kausi, jolta tiedot ovat käytettävissä) oli noin 54000 tonnia ja sen viimeisellä neljänneksellä yli 17000 tonnia huolimatta 9 päivänä marraskuuta 2003 käyttöön otetuista väliaikaisista suojatoimenpiteistä.

(26) Suhteessa yhteisön kokonaistuotantoon tuonti kasvoi 20 prosentista vuosina 1998/1999 34 prosenttiin vuosina 2000/2001, 74 prosenttiin vuosina 2001/2002 ja 113 prosenttiin vuosina 2002/2003. Viimeisimmät tiedot vahvistavat kyseiset suuntaukset.

3.3 TUONNIN MARKKINAOSUUS

>TAULUKON PAIKKA>

(27) Tuonnin markkinaosuus kasvoi vuosina 1998/1999-2000/2001 20 prosentista 31 prosenttiin ennen kuin se melkein kaksinkertaistui 56 prosenttiin vuosina 2001/2002. Tuonnin markkinaosuus kasvoi edelleen 62 prosenttiin kulutuksesta vuosina 2002/2003. Komission päätelmänä on, että viimeaikaista kasvua voidaan pitää äkkinäisenä, jyrkkänä ja merkittävänä, kun sitä verrataan edellisen säilöntäkauden kehitykseen.

4 TUONTIHINNAT

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Eurostat.

(28) Tuodun tuotteen keskimääräinen cif-hinta yhteisön rajalla nousi 6 prosenttia vuosina 1998/1999 ja 1999/2000 ja sen jälkeen edelleen 18 prosenttia vuosina 1999/2000 ja 2000/2001 ennen kuin se laski 13 prosenttia vuosina 2001/2002691 euroon tonnilta. Keskimääräiset hinnat laskivat edelleen vuosina 2002/2003605 euroon. Komissio huomauttaa, että vaikka hinnat nousivat vuosina 2000/2001, tuonnin merkittävin kasvu tapahtui vuosina 2001/2002 hintojen laskiessa, ja että hinnat laskivat edelleen vuosina 2002/2003 (12 prosentilla).

(29) Hintojen laskusuuntauksen vahvistavat myös viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot. Tuojien antamat päivitetyt tiedot tuonti- ja jälleenmyyntihintojen sekä määrien kehityksestä kaudella huhtikuu 2003-joulukuu 2003 osoittavat, että hinnat laskivat edelleen 13,5 prosenttia kyseisellä kaudella. Koska mandariinisäilykkeiden vienti laskutetaan yleensä Yhdysvaltain dollareina, dollarin kurssin lasku euron suhteen vaikutti hinnan laskuun. Keskimääräinen Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssi euroon nähden kaudella huhtikuu 2003-joulukuu 2003 oli 1,15 dollaria, kun se kaudella 2002/2003 oli 1,08 dollaria eli laskua oli 6,6 prosenttia. Koska hintojen kokonaislasku oli 13,5 prosenttia, näyttää siltä, että siihen ei ole voinut vaikuttaa yksistään valuuttakurssien muutokset vaan myös reaalihintojen lasku väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävien ja sitä seuraavien kuukausien aikana.

(30) Arvioidessaan todennäköisiä tulevia hintasuuntauksia komissio huomioi myös, että saksalainen markkinoita johtava satsumien jälleenmyyjä alensi 314 ml:n standardikokoisen purkin hintaa 0,35 eurosta 0,29 euroon 5 päivänä tammikuuta 2004 (eli väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen).

5 ENNAKOIMATTOMAT KEHITYSSUUNTAUKSET

(31) Tapahtumat viimeisen viiden vuoden aikana johtivat tarkasteltavana olevan tuotteen erityisesti Kiinasta peräisin olevan tuonnin jyrkkään kasvuun. Tapahtumia ei voitu ennakoida Uruguayn kierroksen päättyessä. Olisi huomattava, että analyysissä keskitytään Kiinaan, sillä yli 98 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista EU:hun on peräisin Kiinasta.

(32) 1990-luvun puoliväliin saakka Kiinan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteetin katsottiin olevan tarpeeksi suuri kattamaan kotimainen kysyntä ja vienti Kiinan tärkeimmille ja kannattavimmille vientimarkkinoille eli Japaniin ja Yhdysvaltoihin (länsirannikolle). Kiinan vienti yhteisöön oli alhaisella tasolla ja kohtuullisen vakaata.

(33) Seuraavassa taulukossa annetaan arviot maailmanlaajuisesta kulutuksesta ja Kiinan tuotantokapasiteetista, tuotannosta, viennistä ja kulutuksesta kotimarkkinoilla säilöntäkausilla 1998/1999-2002/2003 indeksin perusteella, jossa arvioitu maailmanlaajuinen kulutus vuosina 1998/1999 on 100.

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Eurostat ja muut julkisesti saatavissa olevat tiedot sekä tutkimuksen aikana annetut tiedot. Tiedot on indeksoitu, koska tiedot Kiinan osalta antanut osapuoli pyysi niiden käsittelyä luottamuksellisina.

(34) Vuosina 1998/1999 kulutus Kiinan kotimarkkinoilla oli 5, tuotantokapasiteetti oli 70 ja tosiasiallinen tuotanto 57 (huomattavasti yli kotimaan tarpeen). Vuosiin 2002/2003 mennessä kulutus Kiinan kotimarkkinoilla oli kasvanut 20:een, mutta Kiinan tuotantokapasiteetti oli kasvanut 148:aan ja tosiasiallinen tuotanto oli 124 (88 prosenttia arvioidusta maailmanlaajuisesta kulutuksesta). Vaikka Kiinan kulutus on kasvanut nopeasti, se on edelleen määrällisesti vähäistä. Maailmanlaajuinen kulutus on ollut kasvussa, mutta kasvua on tapahtunut asteittain (noin 7 prosenttia vuodessa) Näissä olosuhteissa ei ollut ennustettavissa, että Kiinan tuotantokapasiteetti kasvaisi 16 prosentilla vuodessa ja ylittäisi maailmanlaajuisen kulutuksen vuoteen 2002/2003 mennessä, jolloin muille tuottajille ei jää tilaa. Koska kulutus Kiinan kotimarkkinoilla kasvoi ainoastaan 20:een, tuotantokapasiteetin ja tuotannon kasvu nosti selvästi paineita erittäin laajamittaiseen vientiin (vienti kasvoikin tarkastelujaksolla yli kaksinkertaiseksi, 48:sta 104:ään). Kyseisiä lukuja voidaan tarkastella ottaen huomioon sen, että Kiinan vienti vuosina 2002/2003 oli enemmän kuin kolme kertaa arvioitu Euroopan yhteisön kokonaiskulutus samaan aikaan.

(35) Näyttää siltä, että EU:n ja Yhdysvaltain kauppakiista hormonilihasta oli myös Kiinan vientiä EU:hun lisäävä tekijä. Tarkasteltavana oleva tuote sisältyi Yhdysvaltain laatimaan luetteloon tuotteista, joihin sovellettaisiin kyseisen kiistan johdosta vastatoimenpiteitä. Kiinalaiset tuottajat näkivät tässä mahdollisuuden lisätä huomattavasti vientiään Yhdysvaltoihin ja korvata EU:n tuotteen. Se kannusti Kiinaa säilöntäkapasiteettinsa huomattavaan laajentamiseen. Mahdollisuudesta ei kuitenkaan tullut totta, minkä vuoksi Kiinalla oli huomattavaa ylikapasiteettia, jolle sen oli löydettävä markkinat. EU:n markkinat osoittautuivat houkuttelevimmiksi ja Kiina lisäsi huomattavasti vientiään EU:n markkinoille.

(36) Kiinan rahapolitiikka on myös rohkaissut vientiä, sillä yuan on sidottu Yhdysvaltain dollariin noin 8,28 yuanilla dollaria kohti. Tämä tapahtui huolimatta siitä, että kyseisten valuuttojen suhteellisissa arvoissa on eroja. Tarkasteltavana olevaa tuotetta vietäisiin siten paljon todennäköisemmin kuin myytäisiin Kiinan kotimarkkinoilla. Sen jälkeen, kun Yhdysvaltain dollari laski odottamattomasti euroon nähden lokakuusta 2000 lähtien, yuan menetti arvoaan euroon verrattuna, mikä teki Euroopan markkinat houkuttelevammiksi kiinalaisille viejille.

(37) Komission analyysi on, että odottamattomat kehityssuuntaukset, jotka aiheuttivat yhteisöön suuntautuvan tuonnin kasvun, koostuvat useista tekijöistä: Kiinan tuotantokapasiteetin ennen kuulumaton kasvu, joka johti koviin vientipaineisiin; mahdollisuus, että Yhdysvaltain käyttöön ottamat vastatoimenpiteet hormonikiistassa poistaisivat EU:n tuotteet Yhdysvaltain markkinoilta, mikä kannustaisi Kiinan kapasiteetin ja tuotannon kasvua; muutos kuluttajakäyttäytymisessä vuodesta 2001 lähtien; Kiinan hallituksen valuuttakurssipolitiikka yhdistettynä Yhdysvaltain dollarin odottamattomaan laskuun lokakuusta 2000 lähtien. Nämä tekijät, joita ei voitu ennakoida Uruguayn kierroksen lopulla, synnyttivät yhdessä olosuhteet yhteisöön suuntautuvan tuonnin ennen näkemättömälle kasvulle.

6 VAKAVA VAHINKO

6.1 JOHDANTO

(38) Määrittääkseen lopullisesti, aiheutuuko samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajille vakavaa vahinkoa eli onko yhteisön tuottajien asema yleisesti ottaen heikentynyt merkittävästi, komissio päivitti arvionsa kaikista asiaan liittyvistä objektiivisista ja määrällisesti mitattavista tekijöistä, jotka vaikuttavat yhteisön tuottajien tilanteeseen. Komissio arvioi tarkasteltavana olevan tuotteen osalta erityisesti tuotantokapasiteetin kehitystä, tuotantoa, kapasiteetin käyttöastetta, työllisyyttä, tuottavuutta, kassavirtaa, sijoitetun pääoman tuottoa, käyttöä kytkösmarkkinoilla, varastoja, kulutusta, myyntiä, markkinaosuutta, hintaa, hinnan alittavuutta ja kannattavuutta kaudesta 1998/1999 kauteen 2002/2003.

(39) Analyysi yhteisön kulutuksesta esitetään myös, vaikka kulutus ei ole vahinkoa osoittava indikaattori.

6.1.1 Kulutus

>TAULUKON PAIKKA>

(40) Tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä määritettiin yhteisön tuottajien ja muiden EU:n tuottajien kokonaismyynnin ja Eurostatin ilmoittaman, tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan kokonaistuonnin perusteella.

(41) Vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana yhteisön kulutus väheni 18 prosenttia 80065 tonnista 65676 tonniin. Vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana se kasvoi 23 prosenttia ja oli korkeimmillaan tarkastelujaksolla (80960 tonnia). Viimeisimmällä kaudella (2002/2003) kulutus laski 10 prosenttia verrattuna kauteen 2001/2002; kulutus oli lähempänä tarkastelujakson keskiarvoa (74720 tonnia vuodessa).

6.1.2 Tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

>TAULUKON PAIKKA>

(42) Komissio on analysoinut yhteisön tuottajien tuotantokapasiteettia koko kauden tuotantokapasiteetin (1 päivästä lokakuuta 30 päivään syyskuuta seuraavana vuonna) perusteella. Kyseistä samankaltaista tuotetta tuotetaan marraskuusta helmikuuhun tuotantolaitoksissa, joita voidaan käyttää muiden hedelmien ja vihannesten jalostamiseen vuoden muina aikoina. Marraskuusta helmikuuhun ei kuitenkaan ole muita hedelmiä ja vihanneksia saatavilla asianomaisilla alueilla (Valencia ja Murcia, Espanja).

(43) Tutkimus osoitti, että arvioitu teoreettinen kokonaistuotantokapasiteetti pysyi vakaana koko tutkimusajanjakson aikana ja tuotantokapasiteetti nousi ainoastaan hieman yhden kerran (2 prosenttia) vuosien 1998/1999 ja 1999/2000 välisenä aikana.

(44) Kapasiteetin käyttöaste laski vuosien 1998/1999 ja 1999/2000 välisenä aikana (65 prosentista 59 prosenttiin). Kyseinen lasku selittyy osittain 2 prosentin kapasiteetin kasvulla kyseisenä vuonna, mutta suurin osa siitä selittyy 7,5 prosentin tuotannon laskulla 81869 tonnista 75767 tonniin. Kapasiteetin käyttöaste laski vielä 12 prosenttiyksikköä vuosina 2000/2001 (47 prosenttiin). Se pysyi vakaana seuraavana vuonna, mutta laski sitten 31 prosenttiin (16 prosenttiyksikön lasku) vuosina 2002/2003. Kapasiteetin käyttöasteen laskut vuosista 1999/2000 lähtien heijastavat tuotannon laskua samojen ajanjaksojen aikana.

6.1.3 Yhteisön kokonaistuotanto

>TAULUKON PAIKKA>

(45) Yhteisön kokonaistuotanto laski vuosien 1998/1999 ja 2001/2002 välisenä aikana 81869 tonnista 60329 tonniin. Sen jälkeen tuotanto laski vielä 35 prosenttia kaudella 2002/2003 alhaisimmalle tasolleen tarkastelujaksolla.

(46) Tuotannon suuntauksen vahvistavat viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot (2003/2004), jotka osoittavat tuotannon laskeneen edelleen 26165 tonniin (osittaiset tiedot). Yhteisön tuottajat eivät voi investoida ja sitoutua tuotantoon, ellei niillä ole ennakkotilauksia tärkeimmiltä asiakkailtaan. Ne eivät kuitenkaan voi saada tilauksia, koska ne eivät voi kilpailla hinnoilla.

6.1.4 Työllisyys

>TAULUKON PAIKKA>

(47) Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä työllisyys laski vuosina 1999/2000. Sen jälkeen se parani hieman vuosina 2000/2001 ennen kuin se laski jälleen vuosina 2001/2002 ja 2002/2003. Yhteisön tuottajien ilmoittaman työllisyyden laskun lisäksi yhteisön mandariinisäilykkeiden tuotantoon liittyvä työllisyys laski viisivuotiskauden aikana, koska jotkut tarkasteltavana olevan tuotteen säilöntää harjoittavat yhteisön tuottajat lopettivat kyseisen toimintansa ennen suojatoimenpidetutkimuksen vireillepanoa. On huomattava, että työvoimasta suurin osa on kausityöntekijöitä. Tästä syystä edellä olevaa taulukkoa olisi tarkasteltava yhdessä seuraavan työtunteja koskevan taulukon kanssa.

6.1.5 Työtunnit ja tuottavuus

>TAULUKON PAIKKA>

(48) Yhteisön tuottajien vaikutus työllisyyteen on selvemmin nähtävissä työtunneista, johon sisältyy myös kausityöntekijöiden työllisyys. Työtunnit ovat myös tarkempi perusta tuottavuuden mittaamiseksi kuin työntekijöiden määrä.

(49) Yleisesti ottaen voidaan todeta työtuntien määrän laskeneen tasaisesti ja viimeisimmällä kaudella ne laskivat 861000:sta 625000:een eli 27 prosenttia. Tuottavuus laski hieman vuosien 1998/1999 ja 2001/2002 välisenä aikana 15,9 tunnista tuotettua tonnia kohti 16,8 tuntiin ja se laski vielä 17,7 tuntiin viimeisen kauden (2002/2003) aikana. On huomattava, että erot tuottavuudessa johtuvat pääasiassa tuoreen tuotteen sadosta.

6.1.6 Kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto

>TAULUKON PAIKKA>

(50) Kassavirtaa ja sijoitetun pääoman tuottoa voitiin tarkastella vain yhteistyössä toimineiden tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavien yritysten tasolla eikä pelkästään suhteessa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja tulokset ilmoitetaan kalenterivuosittain. Kyseisiä muuttujia pidetään sen vuoksi vähemmän merkittävänä kuin muita muuttujia. Voidaan kuitenkin nähdä, että kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto pienenivät huomattavasti viimeisimmän kauden aikana.

6.1.7 Myyntimäärä

>TAULUKON PAIKKA>

(51) Yhteisön tuottajien samankaltaisen tuotteen myynti yhteisössä laski 63718 tonnista 45341 tonniin vuosien 1998/1999 ja 2001/2002 välisenä aikana, mikä heijasti kulutuksen laskua ja tuonnin kasvua kyseisenä ajanjaksona. Huolimatta lisääntyneestä kulutuksesta seuraavana vuonna, myynti laski kuitenkin edelleen vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana (20 prosenttia) 36156 tonniin, kun taas tuonti yli kaksinkertaistui 44804 tonniin. Tästä on nähtävissä tuonnin yhä vahvempi asema markkinoilla. Viimeisimmällä kaudella myynti jatkoi laskuaan kaikkien aikojen alimmalle tasolle eli 28030 tonniin vuosina 2002/2003, mikä merkitsee 56 prosentin laskua 4 vuoden aikana.

6.1.8 Markkinaosuus

>TAULUKON PAIKKA>

(52) Yhteisön tuottajien markkinaosuus laski 79 prosentista 69 prosenttiin vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana, ja laski sitten 44 prosenttiin vuosina 2001/2002 ja 38 prosenttiin vuosina 2002/2003. Huomattavat laskut kahdella viime kaudella osoittavat tuonnin markkinoilletulon lisääntyneen kyseisinä ajanjaksoina huolimatta siitä, että yhteisön tuottajat laskivat hintojaan 17 prosenttia vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana ja edelleen 6 prosenttia vuosina 2002/2003.

(53) Hintojen lasku ja markkinaosuuden menetys tuonnille tapahtuivat samaan aikaan kun yhteisön tuottajien kannattavuus laski merkittävästi (kuten jäljempänä esitetään).

6.1.9 Samankaltaisen tuotteen hinta ja hinnan alittavuus

>TAULUKON PAIKKA>

(54) Samankaltaisen tuotteen keskimääräinen hinta laski vuosien 1998/1999 ja 1999/2000 välisenä aikana, mutta nousi vuosina 2000/2001 17 prosenttia 925 euroon tonnilta. Keskimääräinen hinta laski jälleen 827 euroon tonnilta vuosina 2001/2002 ja edelleen 781 euroon tonnilta vuosina 2002/2003.

(55) Hinnan alittavuuden tason määrittelemiseksi hintatietoja tarkasteltiin verrattavissa olevien ajanjaksojen osalta samassa kaupan portaassa ja samanlaisille asiakkaille tapahtuneen myynnin osalta. Yhteisön tuottajien veloittamien keskimääräisten noudettuna lähettäjältä -hintojen ja vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön tuojilta laskuttamien hintojen (cif-hinnat yhteisön rajalla tulli mukaan luettuna) vertailu osoittaa, että tuontihinnat olivat 2-12 prosenttia alhaisemmat kuin kotimarkkinahinnat kaikkina viitenä tutkittuna kautena.

6.1.10 Kannattavuus

>TAULUKON PAIKKA>

(56) Yhteisön tuottajien myynnin kannattavuus yhteisössä on vaihdellut huomattavasti viiden vuoden tarkastelujakson aikana. Kannattavuus oli alhaisimmillaan vuosina 2001/2002 ja 2002/2003 ja korkeimmillaan vuosina 2000/2001. Vuosina 2002/2002, jolloin tuonti oli tarkastelujakson aikana suurimmillaan, tuonnin keskimääräinen hinta laski 605 euroon tonnilta ja yhteisön tuotteen keskimääräinen hinta laski 781 euroon tonnilta. Kyseinen hintojen lasku yhdessä myyntimäärän laskun kanssa tapahtui samaan aikaan kun yhteisön tuottajien kannattavuus väheni 6,8 prosentista - 1,7 prosenttiin vuosina 2001/2002 ja tämä suuntaus jatkui pahempana johtaen tappioihin (- 4,3 prosenttia) vuosina 2002/2003.

(57) Viitehinnan alittavuudesta ilmenee, kuinka paljon tuontituotteen hinta on alempi siihen hintaan nähden, jonka yhteisön tuottajien voidaan odottaa saavuttavan tilanteessa, jossa vahinkoa ei aiheudu. Viitehinnan alittavuus laskettiin yhteisön tuotteen painotetun keskimääräisen vahinkoa aiheuttamattoman tonnihinnan perusteella. Tämä hinta laskettiin kunkin yhteisön tuotteen tuotantokustannuksista (mukautettuna kuljetuskustannusten huomioon ottamiseksi, jotta varmistetaan asianmukainen vertailu pääasialliselle maantieteelliselle kulutusalueelle suuntautuvan tuonnin kanssa), joihin lisättiin 6,8 prosentin voittomarginaali. Tätä voittomarginaalia pidettiin kohtuullisena, koska se viittaa yhteisön tuottajien voittoon tavanomaisessa kaupankäynnissä, johon tuonnin äkillinen, voimakas lisääntyminen ei ole vaikuttanut. Vahinkoa aiheuttamatonta hintaa verrattiin tarkasteltavana olevan tuontituotteen keskimääräiseen tonnihintaan huhtikuun ja joulukuun 2003 välisenä ajanjaksona samassa kaupan portaassa mukautettuna cif yhteisön rajalla tullattuna -tuontihintaan, tuonnin jälkeisiin kustannuksiin ja lisättynä tuojien voitolla. Näiden kahden hinnan erotus ilmaistiin prosentteina tuontituotteen cif-hinnasta yhteisön rajalla, ja tuloksena oli viitehinnan alittavuus 57,9 prosentilla.

6.1.11 Varastot

>TAULUKON PAIKKA>

(58) Varastojen taso laski vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana, mutta nousi sitten huomattavasti vuosina 2001/2002 ennen kuin laski jälleen vuosina 2002/2003 vuosien 2000/2001 tasolle, koska yhteisön tuottajat pienensivät varastojaan vähentämällä tuotantoa. Varastojen kasvu vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana tapahtui samanaikaisesti kun yhteisön tuottajien myynnin määrä yhteisössä laski 20 prosenttia, ja se näyttää johtuneen pääasiassa kyseisestä myyntimäärän laskusta.

6.1.12 Päätelmät

(59) Tiedoista ilmenee, että vaikka tuotantokapasiteetti nousi hieman tarkastelujakson alussa, kehitys on ollut kielteistä kapasiteetin käyttöasteen, tuotannon, työllisyyden, tuottavuuden, kassavirran ja sijoitetun pääoman tuoton osalta. Ottaen huomioon sen, että kulutus laski kahden vuoden ajan, nousi sen jälkeen lähelle aikaisempaa tasoaan ja laski jälleen vuosina 2002/2003, tiedot osoittavat yleensä ottaen kielteistä kehitystä myynnin, markkinaosuuden, hintojen ja kannattavuuden osalta vuosina 2001/2002 sekä 2002/2003. Varastot kasvoivat vuosina 2001/2002, mutta vähenivät aikaisemmalle tasolleen vuosina 2002/2003.

(60) Komissio toteaa erityisesti, että vuosina 2001/2002, jolloin tuonti yli kaksinkertaistui (44804 tonnia), yhteisön tuottajien myynti yhteisössä oli alhainen (36156 tonnia) ja niiden kannattavuus laski - 1,7 prosenttiin. Samaan aikaan kulutus kasvoi. Tätä taustaa vasten tuonnin olisi voinut odottaa seuraavan kulutuksen tasoa ja hintojen vakautuvan, mutta tuonti yli kaksinkertaistui ja sekä tuodun tuotteen että yhteisön tuottajien tuottaman tuotteen hinnat laskivat.

(61) Lisäksi vaikka kulutus laski 10 prosenttia vuosina 2002/2003, tuonnin taso ei laskenut ja kulutuksen lasku vaikutti pääasiassa yhteisön tuottajiin, joiden myynti laski 22 prosenttia ja hinnat 6 prosenttia. Tämä yhdessä aiemmalta vuodelta peräisin olevan varastojen ylijäämän kanssa merkitsi sitä, että yhteisön tuottajien oli vähennettävä tuotantoaan huomattavasti.

(62) Nämä kaikki tekijät yhdessä heijastuvat yhteisön tuottajien taloudellisissa indikaattoreissa. Yhteisön tuottajat ovat menettäneet markkinaosuuksia, jotka supistuivat pienimmilleen vuosina 2002/2003. Niiden myynti laski myös absoluuttisesti vuosina 2001/2002 ja 2002/2003. Tämän seurauksena niiden on ollut pakko vähentää tuotantoa kunakin kyseisistä vuosista. Niiden kapasiteetin käyttöaste laski sen vuoksi vuosina 2001/2002 ja 2002/2003. Tuottavuus ja työllisyys laskivat myös vuosina 2001/2002 ja 2002/2003. Yhteisön myyntimäärän ja hintojen laskun kokonaisvaikutuksena on yhteisön tuottajien myyntitulojen vähentyminen 29 prosentilla 41,9 miljoonasta eurosta vuosina 2000/2001 29,9 miljoonaan euroon vuosina 2001/2002 ja 21,9 miljoonaan euroon vuosina 2002/2003. Samaan aikaan yhteisön tuottajien kannattavuus laski 6,8 prosentista - 1,7 prosenttiin vuosina 2001/2002 ja - 4,3 prosenttiin vuosina 2002/2003.

(63) Kaikki nämä tekijät huomioon ottaen komissio tekee sen päätelmän, että yhteisön tuottajille on aiheutunut vakavaa vahinkoa.

7 SYY-YHTEYS

(64) Jotta voidaan tutkia, onko tuonnin lisääntymisen ja vakavan vahingon välillä syy-yhteyttä, ja varmistaa, että muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei panna tuonnin lisääntymisen tiliin, komissio on menetellyt seuraavasti:

- vahingollisina pidettyjen tekijöiden vahingolliset vaikutukset on eroteltu toisistaan,

- nämä vahingolliset vaikutukset on jaettu niiden taustalla oleville vahinkoa aiheuttaville tekijöille, ja

- sen jälkeen kun vahinko oli jaettu kaikille todetuille vahinkoa aiheuttaville tekijöille, komissio määritti, onko tuonnin lisääntyminen vakavan vahingon aito ja merkittävä syy.

7.1 VAHINKOA AIHEUTTAVIEN TEKIJÖIDEN TARKASTELU

7.1.1 Tuonnin lisääntymisen vaikutus

(65) Mandariinisäilykkeiden markkinat ovat avoimet hankintalähteiden ja asiakkaiden suhteen. Koska mandariinisäilykkeet ovat pohjimmiltaan hyödyketuotteita, tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote kilpailevat pääasiassa hinnalla.

(66) Vuosista 2000/2001 vuosiin 2002/2003 tuonnin markkinaosuus kasvoi 31 prosentista 56 prosenttiin ja sen jälkeen 62 prosenttiin yhteisön tuottajien markkinaosuuden pienentyessä 69 prosentista 44 prosenttiin ja sen jälkeen 38 prosenttiin. Saman ajanjakson aikana tuonti kasvoi 34 prosentista 74 prosenttiin ja sen jälkeen 113 prosenttiin yhteisön tuotannosta, mikä on osoituksena siitä, että tuonti on myös kasvanut suhteessa tuotantoon yhteisön tuottajien kustannuksella.

(67) Vuosien 2000/2001 ja 2002/2003 välisenä aikana tuontituotteen keskimääräinen Eurostat-tietojen mukainen yksikköhinta yhteisön markkinoilla laski 792 eurosta 691 euroon ja sen jälkeen 605 euroon tonnilta. Saman ajanjakson aikana yhteisön tuotteen keskimääräinen yksikköhinta laski 925 eurosta 827 euroon ja sen jälkeen 781 euroon tonnilta. Samankaltaisen tuotteen keskimääräisen yksikköhinnan laskun vaikutus yhteisön tuottajien myyntituloihin yhteisössä olisi jo pelkästään merkinnyt 11 prosentin (4,4 miljoonan euron) vähennystä vuosina 2001/2002 ja 6 prosentin (1,7 miljoonan euron) vähennystä vuosina 2002/2003. Kun otetaan huomioon, että myynnin määrä väheni samaan aikaan, myyntitulot pienenivät yhteisössä tosiasiallisesti 12 miljoonaa euroa vuosina 2001/2002 ja 8 miljoonaa euroa vuosina 2002/2003. Myyntitulojen väheneminen (yhdessä lisääntyneiden kustannusten kanssa) laski kannattavuutta merkittävästi ja yhteisön tuottajille aiheutui 1,7 prosentin tappiot vuosina 2001/2002 ja 4,3 prosentin tappiot vuosina 2002/2003.

(68) Edellä mainituista syistä komissio päättelee, että hinnaltaan alhaisen tuonnin lisääntyminen korreloi yhteisön tuottajille aiheutuneen vakavan vahingon kanssa ja että tuonnin lisääntymisellä on ollut vahingollisia vaikutuksia, jotka ovat näkyneet erityisesti hintapaineina ja yhteisön tuottajien yhteisössä myymien määrien pienenemisenä.

7.1.2 Kulutuskehityksen vaikutukset

(69) Komissio on suorittanut täyden tutkimuksen vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana tapahtuneen kulutuksen vähenemisen vahingollisista vaikutuksista. Kulutuksen vähenemistä on tarkasteltava osana viiden vuoden tutkimusajanjakson yleistä suuntausta. Kulutus väheni 80065 tonnista vuosina 1998/1999 74056 tonniin vuosina 1999/2000 ja 65676 tonniin vuosina 2000/2001, mutta sen jälkeen se lisääntyi 15284 tonnilla 80960 tonniin vuosina 2001/2002 ennen kuin se laski jälleen 72843 tonniin vuosina 2002/2003.

(70) Komissio huomauttaa, että vaikka kulutus väheni alhaisimmalle tasolleen tarkastelujakson aikana vuosina 2000/2001, yhteisön tuottajien kannattavuus oli tuolloin korkeimmillaan (6,8 prosenttia). Toisaalta kulutus lisääntyi vuosina 2001/2002 80960 tonniin (suurin määrä ajanjakson aikana), mutta yhteisön tuottajien kannattavuus laski samanaikaisesti - 1,7 prosenttiin. Sen vuoksi kulutuksen, yhteisön tuottajien kannattavuuden ja yleisen taloudellisen tilanteen välillä ei ole selvää korrelaatiota.

(71) Tarkasteltaessa kulutuksen vaikutusta yhteisön tuottajien kannattavuuteen on otettava huomioon kaikkien markkinaosapuolten reaktiot kulutuskehitykseen. Tämän osalta todettiin, että yhteisön tuottajat joutuivat vähentämään myyntiään noin 9185 tonnilla vuosina 2001/2002 verrattuna vuosiin 2000/2001 mutta tuonti kehittyi voimakkaasti päinvastaiseen suuntaan (+ 24469 tonnia). Samoin vuosina 2002/2003 yhteisön tuottajien myynti väheni yli 8000 tonnilla, mutta tuonti oli edellisvuoden tasolla.

(72) Mitä tulee hintavaikutuksiin, säilykkeiden, joiden varastointi-ikä on pitkä, kulutuksessa esiintyvät vaihtelut eivät yleensä johda merkittäviin hintavaikutuksiin, jos tuotanto on mukautettu markkinoiden tarpeisiin. Tältä osin yhteisön tuottajat näyttävät toimineen vähentämällä sekä tuotantoa että myyntiä enemmän kuin olisi ollut tarpeen kulutuksen vähenemiseen vastaamiseksi. Myös varastoja vähennettiin samalla tavoin.

(73) Jos hintapaineet vähenevät, alhaisten hintojen vahingolliset vaikutukset vähenevät. Tärkein tekijä on voitto, jonka pieneneminen olisi jäänyt olemattomaksi, jos hinnat ja myyntimäärät eivät olisi alentuneet tuntuvasti. Sen vuoksi on perusteltua päätellä, että ilman hinnaltaan alhaisen tuonnin voimakasta lisääntymistä kulutuksen väheneminen ei olisi johtanut voittojen tuntuvaan pienenemiseen.

(74) Jos kaikki markkinatoimijat olisivat mukauttaneet tuotantoaan, yhteisön tuottajat olisivat silti myyneet vähemmän vuosina 1999/2000, 2000/2001 ja 2002/2003. Kulutus oli vuosina 2001/2002 korkeimmalla tasollaan vuoden 1998/1999 jälkeen ja suunnilleen samalla tasolla kuin tuolloin. Yhteisön tuottajien myynti väheni kuitenkin vuosina 2001/2002 vuosiin 1998/1999 verrattuna 29438 tonnilla eli 43 prosenttia. Samaan aikaan vuosina 2001/2002 tuonti lisääntyi 28457 tonnilla vuosiin 1998/1999 verrattuna. Tuonti kasvoi sen vuoksi huomattavasti vuosien 1998/1999 ja 2001/2002 välisenä aikana huolimatta siitä, että kulutus oli ainoastaan vähän suurempi.

>TAULUKON PAIKKA>

(75) Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että vaikka kulutus olisikin pysynyt vakaana koko tarkastelujakson aikana, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ei olisi kehittynyt huomattavasti eri tavalla. Tämä osoittaa sen, että kulutuksen kehitys vaikutti ainoastaan vähän yhteisön tuotannonalan markkinaosuuteen.

(76) Edellä esitettyjen syiden vuoksi päätellään, että vaikka kulutuksen laskun ja havaittujen vahingollisten vaikutusten välillä on yhteys, se ei ole huomattava.

7.1.3 Vientikyvyn muutosten vaikutukset

>TAULUKON PAIKKA>

(77) Komissio tutki myös viennin vähenemisen vaikutukset. Vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana yhteisön tuottajien harjoittaman mandariinisäilykkeiden viennin määrä laski 21316 tonnista 14544 tonniin, koska yhteisön tuottajat menettivät markkinaosuuttaan alhaiseen hintaan Kiinasta tulevalle kilpailulle (mikä johtui erityisesti hormonikiistasta, kuten johdanto-osan 35 kappaleessa esitettiin). Vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana vienti kasvoi 18099 tonniin ja vuosina 2002/2003 17780 tonniin. Viiden vuoden ajanjakson aikana vienti väheni noin 3500 tonnilla, mutta pääasiallisin vähennys tapahtui vuosien 1999/2000 ja 2000/2001 välisenä aikana (tuolloin yhteisön tuottajien kannattavuus oli korkeimmillaan). Vuosina 2001/2002 yhteisön tuottajien vienti todellisuudessa kasvoi. Viimeisimmällä ajanjaksolla vuosien 2001/2002 ja 2002/2003 välillä vienti väheni 319 tonnilla eli 1,7 prosentilla, mikä oli ainoastaan 0,8 prosenttia yhteisön tuolloisesta tuotannosta.

(78) Olisi myös huomattava, että kannattavuuden määrittämisessä 6.1.10 kohdassa otettiin huomioon ainoastaan yhteisön myynti. Sen vuoksi yhteisön tuottajien kannattavuuden kirjattu lasku viimeisimmillä ajanjaksoilla on suurelta osin riippumaton vientiin kohdistuvasta vaikutuksesta.

(79) Edellä esitettyjen syiden vuoksi päätellään, että viennin vähenemisen ja todettujen vahingollisten vaikutusten välillä on tietty yhteys, mikäli esimerkiksi vähentynyt vienti on vaikuttanut tuotannon ja kapasiteetin käyttöasteen alenemiseen. Vaikutuksista suurimman osan katsotaan kuitenkin ajoittuneen vuosien 1999/2000 ja 2000/2001 välille (jolloin yhteisön tuottajat olivat vielä kannattavia) ja vuosina 2002/2003 tapahtuneella erittäin vähäisellä viennin laskulla, joka vastasi alle 1 prosenttia yhteisön tuotannosta, ei katsota olleen tuntuvaa vaikutusta.

7.1.4 Liikakapasiteetin vaikutus

(80) Komissio on tutkinut, onko vakava vahinko aiheutunut yhteisön tuottajien liikakapasiteetista. Arvioidussa teoreettisessa tuotantokapasiteetissa tapahtui tutkimusajanjakson aikana ainoastaan yksi pieni muutos, kun tuotantokapasiteetti kasvoi vuosina 1999/2000 2 prosentilla 129260 tonniin.

(81) Kyseinen kapasiteetin kasvu edisti kapasiteetin käyttöasteen laskua vuosina 1999/2000 ja sitä seuraavina vuosina, koska ennakoitua tarvetta lisäkapasiteettiin ei ilmaantunut. Sen vuoksi päätellään, että kapasiteetin kasvun ja viisivuotiskauden alkupuolella havaittujen vahingollisten vaikutusten välillä on yhteys, vaikka lisäkapasiteetin vaikutus yhteisön tuottajien kokonaiskannattavuuteen oli erittäin vähäinen.

7.1.5 Raaka-aineen tarjonnan puutteen vaikutus

(82) Jotkut viejät väittivät, että yhteisön tuottajien tuotannon lasku johtui raaka-aineiden (eli tuoreiden pienten sitrushedelmien) tarjonnan puutteesta EU:n markkinoilla. Tuoreiden pienten sitrushedelmien EU-markkinoita koskevan tutkimuksensa perusteella komissio päättelee kuitenkin, että tarjonta oli riittävää jalostusteollisuuden kysyntään vastaamiseksi.

(83) Taulukossa A esitetään todellinen tuoreiden pienten sitrushedelmien (klementiinien, mandariinien ja satsumien) tuotanto vuosina 1998-2002.

Taulukko A

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

CLAM

7.1.6 Tuoreiden pienten sitrushedelmien kysyntä jalostusteollisuudessa

(84) Taulukossa B esitetään jalostusteollisuuden mandariinisäilykkeiden tuotannossa käyttämät klementiinien ja satsumien määrät vuosista 1998/1999 vuosiin 2002/2003.

Taulukko B

>TAULUKON PAIKKA>

(85) Kuten taulukoista A ja B käy ilmi, tuoreiden pienten sitrushedelmien tarjonta EU:n markkinoilla oli paljon suurempaa kuin kysyntä jalostusteollisuudessa.

(86) Jalostusteollisuus kilpailee kuitenkin muiden tuoreiden satsumien ja klementiinien ostajien kanssa. Sen kilpailukykyä näyttää vaikeuttavan samankaltaisen tuotteen hintojen lasku. Tuoreiden jalostettavaksi tarkoitettujen mandariinien hinta vahvistetaan vuosittain säilykkeiden valmistajien ja viljelijöiden välisillä kauden alussa tehtävillä sopimuksilla. Taulukosta C käy ilmi tuottajien tuoretuotteeksi ja säilöntää varten myymistä mandariineista saama hinta:

Taulukko C

>TAULUKON PAIKKA>

(87) Hinnan erojen taustalla on kaksi tekijää. Ensinnäkin yhteisön tuottajat eivät enää pysty samalla tavoin ostamaan raaka-aineita (tuoreita satsumia ja klementiinejä) hinnalla, joka mahdollistaa niiden kohtuullisen kannattavuustason. Toiseksi, koska pääasiassa säilykkeiden raaka-aineena käytettävien satsumien hinta, jonka niiden viljelijät saavat yhteisön tuottajilta, on alhainen, viljelijät pyrkivät siirtämään tuotantoaan satsumista klementiineihin lisätäkseen tuotantonsa kannattavuutta. Kyseinen prosessi ei kuitenkaan vielä näytä olevan tarpeeksi pitkällä, jotta sillä olisi tuntuvaa vaikutusta yhteisön tuottajien saatavilla olevaan tarjontaan.

(88) Sen vuoksi komissio määrittelee, että tarjonnan puute ei vaikuttanut yhteisön tuottajille aiheutuneeseen vahinkoon.

7.1.7 Muut tekijät

(89) Komission yksiköt eivät todenneet eivätkä asianomaiset osapuolet esittäneet lopullisessa tutkimuksessa muita kuin edellä 7.1.1 ja 7.1.6 kohdassa käsiteltyjä syy-yhteyteen liittyviä tekijöitä.

7.2 VAHINGOLLISTEN VAIKUTUSTEN JAKAMINEN

(90) Yhteisön tuottajille aiheutunut vakava vahinko muodostui lähinnä vähentyneistä myyntimääristä, alentuneista yksikköhinnoista, huonontuneesta kannattavuudesta ja taloudellisista tappioista. Komissio tunnisti kolme tekijää, jotka vaikuttivat tuonnin kasvun lisäksi vahingon syntymiseen: kulutuksen lasku, viennin väheneminen ja kapasiteetin kasvu.

(91) Ensinnäkin kulutus laski vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana, jonka jälkeen se nousi vuosina 2001/2002, mutta laski jälleen viimeisimmällä ajanjaksolla. Tuonnin kehitys ei kuitenkaan vastannut lainkaan kulutuskehitystä, ja komissio katsoo, että kulutuksen alenemisella vuosien 1998/1999 ja 2000/2001 välisenä aikana ei ollut merkittävää vaikutusta määrään tai hintoihin. Kulutuksen lasku vuosina 2002/2003 tapahtui samanaikaisesti yhteisön tuottajien myyntimäärien, hintojen ja kannattavuuden laskun kanssa ja komissio päätteli, että kulutuksen lasku vaikutti yhteisön tuottajille aiheutuneeseen vakavaan vahinkoon.

(92) Komissio tutki myös yhteisön tuottajien viennin vähenemisen viisivuotiskaudella. Vienti väheni viisivuotiskauden alkupuolella. Kauden loppupuolella, jolloin vakava vahinko syntyi, vienti kasvoi kuitenkin ennen kuin se jälleen laski hieman. Siksi viennin kehityksellä oli huomattavasti pienempi vaikutus yhteisön tuottajiin vuosina 2001/2002 ja 2002/2003 kuin tuonnin kasvulla.

(93) Komissio tutki myös kapasiteetin kasvua, joka tapahtui vuosina 1999/2000 ja joka oli sen jälkeen muuttumaton. Kyseisen lisäkapasiteetin kustannukset eivät olleet vuositasolla huomattavat.

(94) Varmistuttuaan siitä, että muiden tekijöiden vaikutuksia ei liitetä tuonnin lisääntymiseen, komissio totesi, että yhteisön tuottajien myyntimäärien, myyntihintojen ja kannattavuuden vähenemisen sekä tuonnin lisääntymisen välillä oli aito ja huomattava syy-yhteys. Tuonti kasvoi huomattavasti nopeammin kuin kulutus vuosien 2000/2001 ja 2001/2002 välisenä aikana, ja se kasvoi myös kulutuksen vähentyessä vuosista 1998/1999 vuosiin 2000/2001 ja vuosina 2002/2003.

7.2.1 Päätelmät

(95) Tutkittuaan muiden tiedossa olevien tekijöiden vahingolliset vaikutukset ja eroteltuaan ne toisistaan ja tuonnin lisääntymisen vahingollisista vaikutuksista ja varmistettuaan, ettei muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa panna tuonnin tiliin, komissio esittää päätelmänään, että tuonnin lisääntymisen ja yhteisön tuottajille aiheutuneen vakavan vahingon välillä on aito ja huomattava yhteys.

8 YHTEISÖN ETU

8.1 ALUSTAVAT HUOMIOT

(96) Suojatoimenpiteiden tarkoituksena on korjata vakava vahinko ja estää tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuottajien tilanteen huononeminen lisää. Ennakoimattomien tapahtumien, tuonnin lisääntymisen, vakavan vahingon ja syy-yhteyden lisäksi komissio on tutkinut sitä, onko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten toimenpiteiden vaikutus kaikkiin tässä menettelyssä mukana oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönoton tai käyttöön ottamatta jättämisen todennäköiset seuraukset otettiin huomioon käytettävissä olevan näytön perusteella.

8.2 YHTEISÖN TUOTTAJIEN ETU

(97) Yhteisön tuottajat ovat tehneet erittäin paljon investointeja ja niillä on maailman teknisesti kehittyneimmät ja automatisoiduimmat tuotantojärjestelmät. Ne ovat elinkelpoisia ja kilpailukykyisiä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tutkitun ajanjakson aikana yhteisön tuottajien tuotanto ja myynti laskivat merkittävästi ja sen seurauksena ne eivät nykyään pysty toimimaan kannattavasti. Yhteisön tuottajien asema vaarantuisi edelleen, jos alhaiseen hintaan tapahtuva tuonti jatkuisi nykyisellä korkealla tasolla.

(98) Lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuottajille mahdollisuuden rakenneuudistukseen, minkä avulla ne pystyvät varmistamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantonsa ja liikeyrityksensä pitkän aikavälin kannattavuuden. Se antaisi niille tarpeellisen ajan rakenneuudistukseen ja mahdollisuuden hyötyä tuotantokustannusten vähentämiseksi tehtävään tutkimukseen ja kehitykseen sijoitetuista suuremmista varoista. Alan vakauttamissuunnitelmat ovat edistyneet hyvin, mutta vakauttamisen toteuttaminen ja siitä saatavat hyödyt vaativat aikansa. Lisäksi useita kustannuksia säästäviä aloitteita on yksilöity, mukaan luettuna läheisempi yhteistyö muita raaka-aineita kuin tuoreita hedelmiä (joista on jo tehty yhteisiä ostosopimuksia) ostavien yhteisön tuottajien välillä.

8.3 YHTEISÖN TUOREIDEN PIENTEN SITRUSHEDELMIEN TUOTTAJIEN ETU

(99) Yhteisön tuottajille raaka-ainetta toimittavien tuoreiden hedelmien tuottajien etuna on niiden tuotteen voimakas ja ennakoitavissa oleva kysyntä hinnalla, jolla ne pystyvät saamaan kohtuullisen voiton. Näyttää siltä, että tarkasteltavana olevan tuotteen alhaiseen hintaan tapahtuvan määrältään suuren tuonnin yhtenä vaikutuksena on raaka-aineen (tuoreiden sitrushedelmien, erityisesti satsumien) hinnan ajaminen alaspäin EU:n markkinoilla. Sen vuoksi tuoreiden hedelmien tuottajien etuna on, että otetaan käyttöön toimenpiteet tarkasteltavana olevan tuotteen alhaiseen hintaan tapahtuvan EU:hun suuntautuvan tuonnin määrän vähentämiseksi.

8.4 YHTEISÖN TUOJIEN JA KÄYTTÄJIEN ETU

(100) Sen arvioimiseksi, miten toimenpiteet vaikuttaisivat tuojiin ja käyttäjiin, komissio lähetti kyselylomakkeen tarkasteltavana olevan tuotteen tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille yhteisön markkinoilla. Tuojilta saatiin yhdeksän vastausta, mutta yhtään vastausta ei saatu muilta kuin tuojiin liittyviltä käyttäjiltä.

(101) Jotkut tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto ei ollut tarpeen, sillä yhteisön tuottajien kokemat ongelmat aiheutuivat korkeista hinnoista ja yhteisössä tapahtuvaan säilöntään tarkoitettujen tuoreiden mandariinien puutteesta eivätkä lisääntyneestä tuonnista. Huomautetaan kuitenkin, että vuosien 2001/2002 lopulla eli aikana, jolloin tuonti kasvoi 44804 tonniin ja yhteisön tuottajien myynti EU:n markkinoilla laski 36156 tonniin, yhteisön tuottajien varastot kasvoivat 6074 tonnilla 17279 tonniin. Tämä näyttää osoittavan, että yhteisön tuottajien myynnin väheneminen ei aiheutunut niiden tarjonnan puutteesta, vaan muusta syystä. Todennäköisin selitys näyttää olevan lisääntyneen, alhaiseen hintaan tapahtuvan tuonnin hallitsevan aseman kasvu.

(102) Tuojat väittivät myös, että oli parempi säilyttää useita eri hankintalähteitä, ja että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, ne eivät saisi olla vähimmäishintajärjestelmän tai kiintiöjärjestelmän muodossa "ensimmäiseksi tullutta palvellaan ensiksi" -periaatteella, sillä se hajottaisi markkinoita lisää. "Ensimmäiseksi tullutta palvellaan ensiksi" -periaate edistäisi tuontia erityisesti vuoden alussa, kunnes kiintiö olisi käytetty loppuun, jolloin kysyntä suuntautuisi tarjontaan kotimarkkinoilla. Lisäksi ne korostivat, että Euroopan tärkeimpien markkinoiden kauppiaiden ja kuluttajien saatavilla on oltava jatkuvasti hyvälaatuisia tuotteita alhaiseen hintaan.

(103) Lopulliset toimenpiteet muodostuvat tariffikiintiöstä, joka heijastaa tuonnin perinteistä tasoa. Näin ollen katsotaan, että käyttäjille ja tuojille mahdollisesti aiheutuvat kielteiset vaikutukset eivät ole suurempia kuin yhteisön tuottajille toimenpiteistä odotettavissa olevat hyödyt ja että käyttöön otettavat toimenpiteet ovat niin vähäisiä kuin mitä tarvitaan sen estämiseksi, että yhteisön tuottajien tilanne heikkenisi entisestään.

8.5 YHTEISÖN KULUTTAJIEN ETU

(104) Koska tarkasteltavana oleva tuote on kulutustavara, komissio ilmoitti eri kuluttajajärjestöille tutkimuksen vireillepanosta. Kuluttajajärjestöiltä ei saatu vastauksia, joten kuluttajiin kohdistuvan vaikutuksen katsotaan olevan vähäinen.

9 EU:N LAAJENTUMINEN

9.1 TUONTI LIITTYMÄSSÄ OLEVIIN MAIHIN

(105) Koska toimenpiteet tulevat voimaan EU:n laajentumisen jälkeen, joka tapahtuu 1 päivä toukokuuta 2004, komissio tarkasteli tuonnin kasvua (sekä absoluuttisesti että suhteellisesti) myös 25 jäsenvaltion EU:n (EU-25) osalta.

>TAULUKON PAIKKA>

(106) Tuonti liittymässä oleviin maihin EU-25:n ulkopuolelta kasvoi 67 prosentilla 2562 tonnista vuonna 2000 4268 tonniin vuonna 2001 ja edelleen 5350 tonniin (25 prosentin kasvu) vuonna 2002. Vuonna 2003 kyseinen tuonti kasvoi 22 prosentilla 6528 tonniin.

(107) Sen määrittämiseksi, mikä olisi ollut todennäköinen tuonnin kasvu EU-25:een viime vuosina, on välttämätöntä lisätä EU:hun suuntautuneeseen tuontiin liittymässä oleviin maihin EU-25:n ulkopuolelta suuntautunut tuonti.

>TAULUKON PAIKKA>

(108) Tämän perusteella kokonaistuonti EU-25:n osalta olisi kasvanut 22 prosentilla 20135 tonnista 24603 tonniin vuosina 2000 ja 2001 ja sen jälkeen 104 prosentilla 50154 tonniin vuosina 2001 ja 2002. Tuonti olisi tämän jälkeen jatkunut kyseisellä korkealla tasolla vuonna 2003 ja se olisi kasvanut 2 prosenttia 51341 tonniin.

(109) Liittymässä olevissa maissa ei tuoteta tarkasteltavana olevaa tuotetta ja kuten edellä on esitetty, tuonti 25 jäsenvaltion EU:hun kehittyi samoin kuin tuonti 15 jäsenvaltion EU:hun. Sen vuoksi katsotaan, että vakavan vahingon ja syy-yhteyden analyysi 15 jäsenvaltion EU:n osalta koskee myös 25 jäsenvaltion EU:ta.

(110) Komissio tarkasteli myös kysymystä yhteisön edusta 25 jäsenvaltion EU:n osalta. Liittymässä olevissa maissa ei tuoteta tarkasteltavana olevaa tuotetta eikä sen raaka-ainetta. Liittymässä oleviin maihin tuotava tarkasteltavana olevan tuotteen määrä on kuitenkin noin 12 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:hun suuntautuvasta tuonnista. Liittymässä olevien maiden tuojien, käyttäjien ja kuluttajien edut eivät eroa määrältään paljon suurempien 15 jäsenvaltion EU:n tuojien, käyttäjien ja kuluttajien eduista. Tuojien, käyttäjien ja kuluttajien edut 15 jäsenvaltion EU:ssa ovat samanlaiset kuin 25 jäsenvaltion EU:ssa ja edustavat niitä täysin. Sen vuoksi katsotaan, että vakavan vahingon ja syy-yhteyden analyysi 15 jäsenvaltion EU:n osalta koskee myös 25 jäsenvaltion EU:ta.

(111) Jos asianomaiset osapuolet katsovat, että EU:n laajentumisen jälkeen toimenpiteiden jatkaminen niiden nykyisessä muodossa 25 jäsenvaltion EU:n osalta ei ole perusteltua, voi esittää huomautuksensa komissiolle viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2004 ja antaa yksityiskohtaiset syyt sille, miksi komission pitäisi panna vireille toimenpiteiden uudelleentarkastelu.

10 YLEISET HUOMIOT

(112) Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96(6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 386/2004(7), 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden luetteloon. Lisääntyneen tuonnin vuoksi (kuten johdanto-osan 24-27 kappaleessa on esitetty) tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat yhteisössä ovat häiriintyneet vakavasti siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu. Sen vuoksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 22 artiklan mukaiset edellytykset, jos niitä sovelletaan, täyttyvät.

11 LOPULLISET HUOMIOT

(113) Komission analyysi tutkimuksen päätelmistä osoittaa, että suojatoimenpiteiden edellytykset täytyvät.

11.1 TOIMENPITEIDEN MUOTO JA TASO

(114) Yhteisön markkinoiden pitämiseksi avoimina ja sen varmistamiseksi, että tarjonta tyydyttää kysynnän, on syytä vahvistaa tariffikiintiöjärjestelmä, jossa kiintiöt ylittävältä osalta kannetaan lisätulli siten, että yhteisöön voidaan edelleen tuoda kyseiset kiintiöt ylittäviä määriä maksamalla lisätulli. Lisätulli olisi vahvistettava tasolle, jolla voidaan estää vakavan vahingon aiheutuminen yhteisön tuottajille. Tässä yhteydessä on huomautettava, että suojatoimenpiteiden (komission asetus (EY) N:o 1964/2003) mukaisesti vahvistetut lisätullit eivät pystyneet alentamaan tuonnin tasoa lyhyellä aikavälillä. Ajanjaksona, jolloin väliaikaisia toimenpiteitä sovellettiin eli 9 päivästä marraskuuta 2003 10 päivään huhtikuuta 2004 tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti lisääntyi edelleen ja hinnat jatkoivat laskuaan. Väliaikaisten toimenpiteiden mukaisesti lisätulli vahvistettiin 155 euroksi tonnilta. Osittain euron vahvistumisesta johtuen on selvää, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamien keskimääräisten hintojen alennukset absorboivat kyseisen tullin. Sen vuoksi halutun vaikutuksen saamiseksi lisätullin olisi oltava suurempi kuin 155 euroa tonnilta.

(115) Lisätullin taso on laskettu sen tavoitehinnan perusteella, jonka mukaisesti yhteisön tuottajat saavuttaisivat 6,8 prosentin voiton liikevaihdosta, ja jota on mukautettu kuljetuskustannusten huomioon ottamiseksi, jotta varmistetaan asianmukainen vertailu tärkeimmille maantieteellisille kulutusalueille toimitetun tuonnin kanssa. Tullin määrää verrattiin sen jälkeen huhtikuun 2003 ja joulukuun 2003 välisen ajanjakson keskimääräiseen tuontihintaan samassa kaupan portaassa mukautettuna cif yhteisön rajalla tullattuna -tuontihintaan, tuonnin jälkeisiin kustannuksiin ja lisättynä tuojien voitolla. Edellä mainittu voiton taso perustui yhteisön tuottajien kaudesta 1998/1999 kauteen 2001/2002 saavuttamia tosiasiallisia voittoja koskevaan arvioon. Viitehinnan alittavuudeksi laskettiin 57,9 prosenttia cif-tuontihinnasta. Kiinteän tullin olisi sen vuoksi oltava 301 euroa tonnilta. Koska euron kurssissa suhteessa Kiinan yuaniin tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet tuontihintoihin, tullin tasoa voidaan tarkastella uudelleen siinä tapauksessa, että euron kurssi laskee suhteessa yuaniin niin, että se vaikuttaa merkittävästi hintoihin.

(116) Yhteisön markkinoille pääsyn säilyttämiseksi tariffikiintiöiden olisi perustuttava viimeisimmän kauden tuonnin määrään. Kolme viimeisintä kautta, joista tuontitilastoja on käytettävissä, ovat vuodet kaudesta 1999/2000 kauteen 2001/2002. (Kauden 2002/2003 ei katsota olevan edustava, sillä suojatoimenpidemenettelyt aloitettiin kyseisellä kaudella.) Tariffikiintiön olisi sen vuoksi perustuttava kyseisinä vuosina tapahtuneen tuonnin määrän keskiarvoon (27570 tonnia 15 jäsenvaltion EU:n osalta). Tämän katsotaan olevan ilman lisätullia tuotavan tuonnin enimmäismäärä ottaen huomioon sen, että tiettyjen tuojien varastot ovat kasvaneet merkittävästi ja tuonti on jatkunut viime aikoina korkealla tasolla. Katsotaan, että tämän määrän turvin yhteisön tuottajat voisivat mukautua ja välttää tilanteensa heikentymisen entisestään.

(117) Komissio huomauttaa, että tariffikiintiöiden määriä on tarkistettava 1 päivänä toukokuuta 2003 tapahtuva laajentuminen huomioon ottaen. Tariffikiintiöiden määrää ensimmäisellä kaudella (27570 tonnia 15 jäsenvaltion EU:n osalta) olisi sen vuoksi lisättävä muista kuin EU-maista liittymässä oleviin maihin vuosina 2000-2002 suuntautuneen tuonnin vuosittaisen määrän keskiarvolla. Kyseinen keskiarvo on 4060 tonnia. Sen vuoksi tariffikiintiön EU-25:n osalta ensimmäisellä kaudella olisi oltava 31630 tonnia. Koska viimeinen kausi on ainoastaan 212 päivää, sitä koskevaa todellista tuontikiintiötä olisi alennettava vastaavasti.

(118) Perinteisten kauppavirtojen säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että yhteisön markkinat säilyvät avoimina uusille toimittajille, tariffikiintiöiden määrä olisi jaettava niiden maiden kesken, joille on huomattavaa etua tarkasteltavana olevan tuotteen toimittamisesta yhteisön markkinoille. Osa kiintiöistä olisi varattava niille maille, joille ei siitä tällä hetkellä ole huomattavaa etua. Kuultuaan Kiinaa, joka on ainoa maa, jolle on huomattavaa etua kyseisten tuotteiden toimittamisesta, komissio katsoo, että olisi asianmukaista myöntää Kiinalle erityinen tariffikiintiö, joka vastaa kyseisen maan kolmen vuoden ajanjakson (kaudesta 1999/2000 kauteen 2001/2002) aikana toimittamien tuotteiden kokonaismäärää. Suurin osa mainitun ajanjakson tuonnista oli peräisin Kiinasta ja sen vuoksi Kiinaan olisi sovellettava maakohtaista tariffikiintiötä ja kaikkiin muihin maihin yhtä kiintiötä.

(119) Esitetyn perusteella Kiinalle myönnettävän alustavan kiintiön määrä 25 jäsenvaltion EU:ssa olisi 30843 tonnia yhden vuoden ajan ja kaikille muille maille kyseiseksi ajaksi myönnettävän kiintiön määrä olisi 787 tonnia. Jos tämä toteutuu, kaikille muille maille myönnettävän kiintiön katsotaan olevan liian pieni kilpailun ja uusien yrittäjien markkinoille pääsyn mahdollistamiseksi. On suotavaa, että myös muilla mailla kuin Kiinalla olisi mahdollisuus viedä tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön. Kaikille muille maille myönnettävää kiintiötä olisi sen vuoksi nostettava 3 prosenttiin yhteisön keskimääräisestä kulutuksesta tarkastelujakson aikana (tai 2314 tonnia yhden vuoden aikana), minkä perusteella tariffikiintiöiden perusmäärä on 33157 tonnia.

(120) Ottaen huomioon toimenpiteiden vapauttamisvelvoitteen, tariffikiintiöiden vuosittaista perusmäärää olisi nostettava 5 prosenttia kunakin seuraavista kausista eli 34815 tonniin 10 päivänä huhtikuuta 2006 päättyvällä kaudella, 36556 tonniin 10 päivänä huhtikuuta 2007 päättyvällä kaudella ja 22294 tonniin 8 päivänä marraskuuta 2007 päättyvällä kaudella (212 päivää). Komissio toteuttaa asetuksen (EY) N:o 3285/94 21 artiklan mukaisen välivaiheen tarkastelun tutkiakseen toimenpiteen vaikutuksia, määritelläkseen, onko asianmukaista, ja missä määrin, nopeuttaa vapauttamisen tahtia, ja varmistaakseen, onko toimenpiteen soveltaminen edelleen tarpeellista. Välivaiheen tarkastelun yhteydessä komissio ottaa myös huomioon yhteisön tuottajien toteuttamat rakenneuudistustoimet.

(121) Yhteisön lainsäädännön ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti suojatoimenpiteitä ei saisi soveltaa kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, mikäli sen osuus asianomaisen tuotteen yhteisöön suuntautuvasta tuonnista on enintään 3 prosenttia. Ainoa kehitysmaa, joka ei täytä tätä poikkeusta koskevia vaatimuksia, on Kiina. Sen vuoksi olisi eriteltävä ne kehitysmaat, joihin lopullisessa toimenpiteitä ei sovelleta, ja kyseisten maiden luettelo on liitteessä II.

11.2 TARIFFIKIINTIÖIDEN HALLINNOINTI

(122) Ennen toimenpiteiden käyttöönottoa tietyt tuojat ja niiden järjestöt pyysivät sellaisen järjestelmän käyttöönottamista, jonka avulla tuojille, jotka tuovat perinteisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta, taattaisiin niiden Kiinasta peräisin olevan tuonnin perinteiseen tasoon perustuvat määrät. Muut tuojat väittivät, että kiintiöjärjestelmän olisi toimittava ensiksi tullutta palvellaan ensin -periaatteella tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden välttämiseksi ja kilpailun säilyttämiseksi.

(123) Tarvittavien tietojen saamiseksi kiintiöiden hallinnoimista koskevan asianmukaisen menetelmän laatimiseksi komissio julkaisi ilmoituksen 2 päivänä lokakuuta 2003(8). Saatujen tietojen perusteella kunakin säilöntäkautena eli kausina 1999/2000, 2000/2001 ja 2001/2002 valtaosan tarkasteltavana olevasta tuotteen tuonnista (yli 90 prosenttia) toteutti pieni määrä tuojia, jäljempänä "perinteiset tuojat", jotka toivat keskimäärin vähintään 500 tonnia säilöntäkautta kohti. Lopun tuonnin toteuttivat muut kuin perinteiset tuojat, jäljempänä "muut tuojat".

(124) Jotkut tuojat väittivät, että perinteisten tuojien kynnystä olisi alennettava (esimerkiksi enintään 300 tonniin), ja väliaikaisia toimenpiteitä sovellettaessa todettiin, että suuri joukko tuojia halusi tuoda pienempiä määriä. Sen vuoksi pienempiä määriä tuovat tuojat hyötyvät kokonaisuutena katsoen paremmin, jos muille kuin perinteisille tuojille myönnettyä osuutta tariffikiintiöstä nostetaan kuin jos perinteisten tuojien kynnystä alennettaisiin.

(125) Tutkittuaan pyyntöä väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisen aikana saatujen kokemusten valossa komissio ottaa huomioon seuraavat seikat:

- Ilman taattujen lupien järjestelmää Kiinasta peräisin olevan tuodun tuotteen hinta nousee todennäköisesti jyrkästi tariffikiintiökauden alkupuolella. Hinta voisi myöhemmin romahtaa, kun tuojat saavuttavat tai ylittävät tuonnin tason, joka tarvitaan niiden tilausten täyttämiseen (nk. satunnaisvaikutukset). Tariffikiintiöiden jakamisella ensiksi tullutta palvellaan ensin -periaatteella on satunnaisvaikutuksia, jotka voivat vahingoittaa yhteisön tuottajia, koska säilöntäkauden alkupuolella kysyntä keskittyy Kiinasta peräisin olevaan tuontiin ja siirtyy yhteisön tuottajien tuotteeseen ainoastaan sitten, kun tariffikiintiö on käytetty loppuun. Tämä voi vähentää yhteisön tuottajien myyntiä säilöntäkauden alussa, ja tuottajat joutuisivat myös kärsimään vakavien hintavaihtelujen aiheuttamasta epävarmuudesta. Jos näin tapahtuisi, se vaarantaisi tavoitteen saavuttamista, johon pyritään lopullisessa toimenpiteiden avulla.

- On nykyisten, asianomaista tuotetta Kiinasta tavallisesti suuria määriä tuovien tuojien edun mukaista, että varmistetaan perinteisten kauppavirtojen pysyvyys ja ne voivat jatkossakin tuoda asianomaista tuotetta Kiinasta tietyn määrän ilman lisätulleja. On myös uusien tuojien edun mukaista, että niillä on jonkinlainen mahdollisuus tuoda asianomaista tuotetta Kiinasta ilman lisätullia.

- On vähittäismyyjien ja kuluttajien edun mukaista, että asianomaista tuotetta toimitetaan riittävästi yhteisön markkinoille ja markkinahinta pysyy vakaana.

- Lopullisten toimenpiteiden olisi oltava muodoltaan sellaisia, että niillä saavutetaan asetetut tavoitteet samalla kun minimoidaan tarpeettomat markkinahäiriöt eli vakavat hintojen vaihtelut ja yhteisön tuottajiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset, sekä varmistetaan se, että tuojien hallinnollinen taakka on mahdollisimman pieni. Tässä suhteessa huomautetaan, että väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisaikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti itse asiassa kasvoi, kun taas vähintään yhden merkittävän toimijan veloittama vähittäismyyntihinta aleni 17 prosentilla.

- Toimenpiteiden olisi oltava sellaisessa muodossa, että niillä kannustetaan tuojia kilpailemaan enemmän ja varmistetaan, että uusilla, muilla kuin perinteisillä tuojilla on mahdollisuus päästä markkinoille.

(126) Nämä seikat huomioon otettuaan komissio katsoo, että tariffikiintiön hallinnointi "ensimmäiseksi tullutta palvellaan ensiksi" -periaatteella ei ole asianmukainen, vaan niillä talouselämän toimijoilla, jotka ovat perinteisesti tuoneet yhteisöön tai liittymässä oleviin maihin huomattavia määriä asianomaista tuotetta (perinteiset tuojat), olisi oltava mahdollisuus anoa lupaa tuoda asianomaista tuotetta ilman lisätullia tietty määrä, joka perustuu niiden perinteiseen Kiinasta tapahtuvan tuonnin määrään. Samalla muut tuojat, jotka haluavat tuoda asianomaista tuotetta Kiinasta yhteisöön, mutta jotka eivät täytä näitä edellytyksiä (muut tuojat), voisivat anoa lupaa tuoda asianomaista tuotetta ilman lisätullia tietty määrä.

(127) Sen vuoksi on otettava käyttöön lupajärjestelmä, jossa asianomaisen tuotteen tuonti tullitta edellyttää tuontiluvan esittämistä. Järjestelmän yksityiskohtaisten sääntöjen olisi täydennettävä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1291/2000(9), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 322/2004(10), vahvistettuja sääntöjä tai poikettava niistä.

(128) Jotta järjestelmä toimisi tehokkaasti, lupien anomisoikeus olisi rajattava sellaisiin toimijoihin, luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, yksilöihin tai ryhmiin, joilla on tuoretta kokemusta tuonnista yhteisöön tai liittymässä oleviin maihin. Toimenpiteitä tarvitaan myös tuontilupa-anomuksilla keinottelun, joka voi johtaa tariffikiintiöiden käyttämättä jäämiseen, minimoimiseksi. Jotta tuoja voisi anoa tuontilupaa, sen olisi tämän vuoksi täytynyt hiljattain tuoda yhteisöön kohtuullinen vähimmäismäärä samankaltaisia tuotteita. Asianomaisen tuotteen luonne ja arvo huomioon ottaen pidetään kohtuullisena, että voidakseen anoa lupaa tuojien on täytynyt tuoda vähintään 50 tonnia asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hedelmä- ja vihannesjalosteita yhdellä tai useammalla viimeisestä kolmesta säilöntäkaudesta (2000/2001, 2001/2002 ja 2002/2003) lopullisten toimenpiteiden ensimmäisen kauden (11 päivästä huhtikuuta 2004 10 päivään huhtikuuta 2005) osalta. Lisäksi olisi säädettävä vakuusmaksun edellyttämisestä jokaiselta asianomaisen tuotteen tonnilta, joille tuontilupaa anotaan. Vakuuden olisi oltava riittävän korkea anomuskeinottelun hillitsemiseksi, mutta ei niin korkea, että se estäisi hedelmä- ja vihannesjalosteilla todellista kauppaa käyvien anomukset. Tässä yhteydessä kohtuullisena pidetään vakuutta, jonka määrä olisi noin 20 prosenttia asianomaisen tuontituotteen arvosta.

(129) Väliaikaisia toimenpiteitä sovellettaessa perinteiset tuojat saivat 85 prosenttia tariffikiintiöstä (23435 tonnia vuosittain) ja muut tuojat saivat 15 prosenttia (4135 tonnia vuosittain). Toimenpiteillä olisi säilytettävä perinteisten tuojien asema ja samalla ylläpidettävä kilpailua ja annettava muille tuojille pääsy markkinoille. Huomattava määrä tuojia on tuonut satsumasäilykkeitä Kiinasta, mutta he eivät ole saavuttaneet 500 tonnin tuontimäärää, joka tarvitaan perinteisen tuojan kohtelua varten. Ottaen huomioon kyseisten tuojien tuomat eri määrät todettiin, että oli kohtuullisempaa lisätä tariffikiintiön määrää kyseisten tuojien osalta kuin alentaa vaadittavaa tuontimäärää.

(130) Markkinoiden pitämiseksi avoimina, kilpailun ylläpitämiseksi ja mahdollisuuden antamiseksi pienempien määrien tuojille päästä markkinoille katsotaan, että vaikka perinteiset tuojat ovat tuoneet suuren osan asianomaista tuotetta viimeisimpinä säilöntäkausina, 25 prosenttia Kiinasta peräisin olevan tuotteen tariffikiintiöstä olisi tarjottava muille tuojille. Jakamalla lopullisten toimenpiteiden yhteydessä 75 prosenttia perinteisille tuojille heidän käytettävissään oleva alkuperäinen vuosittainen tariffikiintiö säilyisi 23132 tonnissa. Tällä perinteisten tuojien asema säilytettäisiin ja samalla muille kuin perinteisille tuojille voitaisiin jakaa korkeampi prosenttimäärä kuin mitä jaettiin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä. Sen vuoksi muille tuojille jaettavaa määrää olisi nostettava 7711 tonniin (25 prosenttia tariffikiintiöstä).

(131) Perinteisille tuojille olisi anomuksesta ja tiettyjen puolueettomien edellytysten täyttyessä varattava mahdollisuus lupiin asianmukaiselle prosenttimäärälle perinteisille tuojille myönnetystä tariffikiintiöstä Kiinasta peräisin olevan asianomaisen tuotteen tuontiin tarkastelujaksolla. Muille tuojille olisi varattava anomuksesta ja tiettyjen puolueettomien edellytysten täyttyessä mahdollisuus lupiin lopuille määrille tariffikiintiöstä tarkastelujaksolla. Tällaiset edellytykset ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että kullakin perinteisellä tuojalla on mahdollisuus säilyttää asemansa muihin perinteisiin tuojiin nähden, mikään yksittäinen tuoja ei kykene hallitsemaan markkinoita ja tuojien välinen kilpailu säilyy. Perinteisille tuojille soveltuvin puolueeton edellytys on kolmella viimeisellä säilöntäkaudella tuodun asianomaisen tuotteen enimmäismäärä (nettopainona) lopullisten toimenpiteiden ensimmäisen kauden (11 päivästä huhtikuuta 2004 10 päivään huhtikuuta 2005) osalta. Muille tuojille soveltuvin puolueeton edellytys on 20 prosentin raja Kiinasta peräisin olevien tuotteiden muille tuojille varatusta tariffikiintiöstä (eli kolme prosenttia Kiinasta peräisin olevien tuotteiden tariffikiintiöstä).

(132) Koska perinteiset tuojat eivät tuo merkittäviä määriä asianomaista tuotetta muualta kuin Kiinasta ja koska määritettävä tariffikiintiö on huomattavasti korkeampi kuin aiempien säilöntäkausien tuonti, muualta kuin Kiinasta peräisin olevan asianomaisen tuotteen tuonnin osalta katsotaan, että koko tariffikiintiön olisi oltava yhtäläisesti kaikkien tuojien käytettävissä ja (edellä mainituista syistä) soveltuvin puolueeton kriteeri tuontilupa-anomusten rajoittamiselle on 20 prosentin raja kyseisistä maista peräisin olevien tuotteiden tariffikiintiöstä.

(133) Mahdollisuus olla soveltamatta tariffikiintiötä kehitysmaista tuotuihin tavaroihin riippuu tavaroiden alkuperästä. Mahdollisuus soveltaa tuontitavaroihin Kiinasta peräisin olevalle tuonnille myönnettyä tariffikiintiötä ja kaikista muista maista peräisin olevalle tuonnille myönnettyä tariffikiintiötä riippuu niin ikään tavaroiden alkuperästä. Tästä syystä olisi sovellettava yhteisössä tällä hetkellä voimassa olevia alkuperän määrittämisen perusteita. Jotta varmistettaisiin, että tariffikiintiöitä hallinnoidaan tehokkaasti, olisi vaadittava, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista esitetään alkuperätodistus yhteisön rajalla, paitsi siinä tapauksessa, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin liittyy tullietuuksien soveltamiseksi vahvistettujen sääntöjen mukaisesti annettu tai laadittu alkuperäselvitys.

11.3 KESTO

(134) Lopulliset toimenpiteet saisivat kestää enintään neljä vuotta mukaan luettuna 9 päivänä marraskuuta 2003 voimaan tulleiden väliaikaisten toimenpiteiden voimassaoloaika. Niiden voimassaolon olisi sen vuoksi päätyttävä viimeistään 8 päivänä marraskuuta 2007,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tariffikiintiöjärjestelmä

1. Avataan tariffikiintiöjärjestelmä tiettyjen tällä hetkellä CN-koodeihin 2008 30 55 ja 2008 30 75 luokiteltavien mandariinivalmisteiden tai -säilykkeiden (mukaan luettuina tangeriinit ja satsumat), klementiinien, wilkingien ja niiden kaltaisten sitrushedelmähybridien, lisättyä alkoholia sisältämättömien, lisättyä sokeria sisältävien, jäljempänä "säilötyt mandariinit", tuonnille yhteisöön. Tariffikiintiöiden määrä ja niiden soveltamisaika määritetään liitteessä I.

2. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2658/87(11) säädettyä sopimustullia tai mahdollisesti käyttöön otettua etuustullia sovelletaan edelleen 1 kohdassa tarkoitetuissa kiintiöissä tuotuihin säilöttyihin mandariineihin.

3. Ellei 9 artiklasta muuta johdu, niiden säilöttyjen mandariinien tuontiin, jotka tuodaan esittämättä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kyseisten mandariinien alkuperämaahan liittyvää todistusta, sovelletaan lisätullia, joka on 301 euroa tonnilta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) "säilöntäkaudella" 12 kuukauden ajanjaksoa yhden vuoden lokakuun 1 päivästä seuraavan vuoden syyskuun 30 päivään;

b) "liittymässä olevilla mailla" Latviaa, Liettuaa, Viroa, Puolaa, Unkaria, Tsekkiä, Slovakiaa, Sloveniaa, Maltaa ja Kyprosta;

c) "tuojalla" toimijaa, luonnollista tai oikeushenkilöä, yksilöä tai ryhmää, joka on tuonut yhteisöön tai liittymässä oleviin maihin vähintään 50 tonnia asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hedelmä- ja vihannesjalosteita yhdellä tai useammalla kolmesta viimeisestä säilöntäkaudesta riippumatta kyseisten tuotteiden alkuperästä;

d) "perinteisellä tuojalla" tuojaa, joka on tuonut yhteisöön tai liittymässä oleviin maihin keskimäärin 500 tonnia tai enemmän säilöttyjä mandariineja kolmella viimeisellä säilöntäkaudella riippumatta kyseisten tuotteiden alkuperästä;

e) "viitemäärällä" säilöttyjen mandariinien enimmäismäärää, jonka perinteinen tuoja on tuonut jollakin kolmesta viimeisestä säilöntäkaudesta;

f) "muilla tuojilla" tuojia, jotka eivät ole perinteisiä tuojia;

g) "alkuperällä" viitataan maahan, josta tuonti on peräisin; alkuperä on joko Kiina tai muu kuin Kiina.

3 artikla

Tuontilupajärjestelmä

1. Kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kiintiöihin luettava tuonti edellyttää asetuksen (EY) N:o 1291/2000 mukaisesti myönnetyn tuontiluvan, jäljempänä "lupa", esittämistä tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

2. Lupiin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1291/2000 8 artiklan 4 kohtaa. Lupien 19 kohtaan merkitään "0".

3. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 9 artiklasta poiketen luvista johtuvia oikeuksia ei voida siirtää.

4. Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vakuuden määrä on 150 euroa nettotonnilta.

4 artikla

Lupien voimassaolo

1. Lupa-anomusten ja lupien 8 kohtaan merkitään tuotteen alkuperämaa. Lomakkeen 8 kohdassa rastitetaan vaihtoehto "kyllä". Luvat ovat voimassa ainoastaan kyseiseen kohtaan merkitystä maasta peräisin olevien tuotteiden osalta.

2. Luvat ovat voimassa ainoastaan ajan, jolle ne on myönnetty. Luvan 24 kohtaan merkitään mihin saakka lupa on voimassa (esim.: "lupa on voimassa ainoastaan 11 päivästä huhtikuuta 2004 10 päivään huhtikuuta 2005").

5 artikla

Lupa-anomukset

1. Ainoastaan tuojat voivat jättää lupa-anomuksia.

Anomukset on toimitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Tuojien on toimitettava anomustensa tueksi tiedot, joilla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat varmistua 2 artiklan c ja d kohdan edellytysten täyttymisestä.

2. Lupa-anomuksia 10 päivänä huhtikuuta 2005 päättyvälle kaudelle voidaan jättää 1-7 päivänä toukokuuta 2004. Myöhempiä kausia koskevat lupa-anomukset voidaan jättää 1 päivästä helmikuuta 8 päivään helmikuuta välittömästi ennen asianmukaisen kauden alkamista kaikissa muissa tapauksissa.

3. Perinteisen tuojan anomus voi kattaa määrän, joka ei ole suurempi kuin kyseisen perinteisen tuojan Kiinasta peräisin olevien säilöttyjen mandariinien tuonnin viitemäärä eikä enemmän kuin 20 prosenttia kaikista muista maista peräisin olevien säilöttyjen mandariinien tuontia varten vahvistetusta tariffikiintiöstä.

4. Muun tuojan anomus voi kattaa määrän, joka ei ole enemmän kuin kolme prosenttia Kiinasta peräisin olevien säilöttyjen mandariinien tuontia varten liitteessä I vahvistetusta tariffikiintiöstä eikä enemmän kuin 20 prosenttia kaikista muista maista peräisin olevien säilöttyjen mandariinien tuontia varten vahvistetusta tariffikiintiöstä.

5. Lupa-anomuksen 20 kohtaan merkitään anomuksen tekijästä riippuen "perinteinen tuoja" tai "muu tuoja" sekä "asetuksen 658/2004 mukainen anomus".

6 artikla

Tariffikiintiöiden jakaminen

1. Edellä 1 artiklan 1 kohdassa määritelty tariffikiintiö jaetaan Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa kunkin kauden osalta seuraavasti:

a) 75 prosenttia perinteisille tuojille;

b) 25 prosenttia.

Jos toinen tuojaryhmä ei käytä kiintiöosuuttaan kokonaan millään kaudella, jäännös voidaan siirtää toiselle tuojaryhmälle.

2. Muualta kuin Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa 1 artiklan 1 kohdassa määritelty kiintiö on sekä perinteisten tuojien että muiden tuojien käytettävissä.

7 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoitukset komissiolle

1. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle siitä, onko tuontilupa-anomuksia jätetty ja anomusten kattamista määristä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan viimeistään 11 päivänä toukokuuta 2004 kello 12 (Brysselin aikaa) 11 päivän huhtikuuta 2004 ja 10 päivän huhtikuuta 2005 välisen kauden osalta.

3. Myöhempien kausien osalta 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan viimeistään 10 päivänä helmikuuta kello 12 (Brysselin aikaa) välittömästi ennen asianmukaisen kauden alkamista.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus tehdään sähköisesti lomakkeella, jonka komissio toimittaa jäsenvaltioille tähän tarkoitukseen. Lomakkeessa esitettävät tiedot jaotellaan 2 artiklassa tarkoitetun tuojalajin ja alkuperän mukaan.

8 artikla

Lupien myöntäminen

1. Komissio päättää jäsenvaltioiden 7 artiklan mukaisesti ilmoittamien tietojen perusteella ja 2 kohdan huomioon ottaen asetuksella lupien jakosuhteista 2 artiklassa tarkoitetuille alkuperälajeille ja tuojalajeille. Päätös tehdään viimeistään 2 päivänä kesäkuuta 2004 11 päivän huhtikuuta 2004 ja 10 päivän huhtikuuta 2005 välisen kauden osalta ja viimeistään 15 päivänä maaliskuuta välittömästi ennen asianmukaisen kauden alkamista kaikissa muissa tapauksissa.

2. Jos komissio toteaa jäsenvaltioiden 7 artiklan mukaisesti ilmoittamien tietojen perusteella, että lupa-anomukset ylittävät 1 ja 6 artiklan mukaisesti vahvistetut määrät, komissio määrittää kyseisiin lupa-anomuksiin sovellettavan yhden prosenttimääräisen alennuksen.

3. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset myöntävät luvat neljäntenä työpäivänä 1 kohdassa tarkoitetun asetuksen voimaantulosta.

4. Jos 1 kohdan mukaisesti laskettu määrä, jolle lupa myönnetään, on pienempi kuin anottu määrä, lupa-anomus voidaan peruuttaa kolmen työpäivän kuluessa 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen toimenpiteiden voimaantulosta. Jos anomus peruutetaan, vakuus vapautetaan välittömästi.

9 artikla

Kehitysmaat

Liitteessä II luetelluista kehitysmaista peräisin olevien säilöttyjen mandariinien tuontiin ei sovelleta eikä sille myönnetä tariffikiintiötä.

10 artikla

Yleiset säännökset

1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien säilöttyjen mandariinien alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti.

2. Jäljempänä 3 kohtaa lukuun ottamatta yhteisön ulkopuolisesta maasta peräisin olevien säilöttyjen mandariinien luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää kyseisen maan toimivaltaisten viranomaisten myöntämän sellaisen alkuperätodistuksen esittämistä, joka täyttää komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(12) 47 artiklassa säädetyt edellytykset.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua alkuperätodistusta ei edellytetä sellaisten säilöttyjen mandariinien tuonnilta, joihin liittyy tullietuuksien soveltamiseksi vahvistettujen sääntöjen mukaisesti annettu tai laadittu alkuperäselvitys.

4. Alkuperäselvitys hyväksytään ainoastaan, jos säilötyt mandariinit täyttävät yhteisön voimassa olevissa säännöksissä ja määräyksissä alkuperän määrittämiseksi vahvistetut perusteet.

11 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimivat tiiviissä yhteistyössä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

12 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 11 päivänä huhtikuuta 2004 ja sitä sovelletaan 8 päivään marraskuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä huhtikuuta 2004.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53.

(2) EYVL L 286, 11.11.2000, s. 1.

(3) EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89.

(4) EUVL L 65, 8.3.2003, s. 1.

(5) EUVL L 290, 8.11.2003, s. 3.

(6) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29.

(7) EUVL L 64, 2.3.2004, s. 25.

(8) EUVL C 236, 2.10.2003, s. 30.

(9) EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1.

(10) EUVL L 58, 26.2.2004, s. 3.

(11) EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2344/2003 (EUVL L 346, 31.12.2003, s. 38).

(12) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Luettelo kehitysmaista - toimenpiteitä ei sovelleta niihin, koska niiden osuus yhteisöön suuntautuvasta tuonnista on vähemmän kuin 3 prosenttia.

Afganistan, Algeria, Antigua ja Barbuda, Angola, Arabiemiirikunnat, Argentiina, Barbados, Bangladesh, Burkina Faso, Bahrain, Burundi, Benin, Brunei, Bolivia, Brasilia, Bahama, Bhutan, Botswana, Belize, Chile, Costa Rica, Cape Verde, Djibouti, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Ecuador, Egypti, El Salvador, Eritrea, Etelä-Afrikka, Etiopia, Fidzi, Filippiinit, Gabon, Grenada, Ghana, Gambia, Guinea, Guatemala, Guinea-Bissau, Guyana, Honduras, Haiti, Hongkong, Indonesia, Intia, Irak, Iran, Itä-Timor, Jamaika, Jemen, Jordania, Kambodza, Kamerun, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kiinan Taipei, Kiribati, Kolumbia, Komorit, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Kuwait, Kuuba, Laos, Libanon, Liberia, Lesotho, Libya, Madagaskar, Malawi, Malediivit, Malesia, Mali, Marokko, Marshallinsaaret, Mauritania, Mauritius, Meksiko, Mikronesia, Mongolia, Mosambik, Myanmar, Namibia, Nauru, Nepal, Nicaragua, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Oman, Pakistan, Palau, Panama, Papua-Uusi-Guinea, Paraguay, Peru, Päiväntasaajan Guinea, Qatar, Ruanda, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Pohjois-Grenadiinit, Sambia, Samoa, Salomonsaaret, Sao Tomé ja Principe, Saudi-Arabia, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Sri Lanka, Sudan, Suriname, Swazimaa, Syyria, Tansania, Thaimaa, Togo, Tonga, Tsad, Trinidad ja Tobago, Tunisia, Tuvalu, Uganda, Uruguay, Vanuatu, Venezuela, Vietnam ja Zimbabwe.