32004D0279

Komission päätös,

tehty 19 päivänä maaliskuuta 2004,

ohjeista ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY täytäntöönpanemiseksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 764)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2004/279/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon ilman otsonista 12 päivänä helmikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY(1) ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Direktiivissä 2002/3/EY vahvistetaan pitkän aikavälin tavoitteet, tavoitearvot, varoituskynnys ja tiedotuskynnys ilman otsonipitoisuudelle.

(2) Direktiivin 2002/3/EY 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tietyin edellytyksin laadittava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat, jos varoituskynnys uhkaa ylittyä. Komission tästä asiasta laatimissa ohjeissa olisi 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettava esimerkkejä toimenpiteistä, joiden tehokkuus on arvioitu.

(3) Direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti komission olisi annettava jäsenvaltioille osana kyseisen direktiivin 12 artiklan nojalla laadittavia ohjeita suuntaviivat otsonia muodostavien yhdisteiden asianmukaista mittausstrategiaa varten.

(4) Kyseisiä ohjeita ja suuntaviivoja laatiessaan komissio on käyttänyt jäsenvaltioiden ja Euroopan ympäristökeskuksen asiantuntemusta.

(5) Tässä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet ovat ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY(2) 12 artiklan 2 kohdan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Direktiivin 2002/3/EY 7 artiklan mukaisten lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimista koskevat ohjeet ovat tämän päätöksen liitteenä I.

2. Laatiessaan ja pannessaan täytäntöön lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia jäsenvaltioiden on direktiivin 2002/3/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti harkittava tämän päätöksen liitteessä II annettuja asiaankuuluvia esimerkkejä toimenpiteistä.

3. Direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 3 kohdan mukaiset suuntaviivat otsonia muodostavien yhdisteiden asianmukaista mittausstrategiaa varten ovat tämän päätöksen liitteenä III.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2004.

Komission puolesta

Margot Wallström

Komission jäsen

(1) EYVL L 67, 9.3.2002, s. 14.

(2) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

LIITE I

Yleisiä näkökohtia, joita jäsenvaltioiden on harkittava laatiessaan lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia direktiivin 2002/3/EY 7 artiklan mukaisesti

Direktiivin 2002/3/EY 7 artiklassa vahvistetaan lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia koskevat vaatimukset. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on direktiivin 96/62/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittava asianmukaisilla hallinnon tasoilla toimintasuunnitelmat. Niistä on käytävä ilmi erityistoimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä ja paikalliset erityisolot huomioon ottaen niillä alueilla, joilla varoituskynnys uhkaa ylittyä, jos kyseistä vaaraa tai varoituskynnyksen ylityksen kestoa tai vakavuutta voidaan vähentää merkittävästi. Direktiivin 2002/3/EY 7 artiklan 1 kohdan mukaan on kuitenkin jäsenvaltioiden tehtävä määritellä, voidaanko yksittäisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta vähentää merkittävästi, ottaen huomioon kansalliset maantieteelliset, meteorologiset ja taloudelliset olosuhteet.

EU:n pitkän aikavälin politiikan keskeinen kysymys on, voidaanko lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmilla vielä vähentää merkittävästi varoituskynnyksen (240 μg/m3) ylityksen vaaraa tai sen kestoa tai vakavuutta.

Seuraavassa annetaan ohjeita asianmukaisista lyhyen aikavälin toimista. Ohjeissa otetaan huomioon maantieteelliset erot sekä mahdollisten toimenpiteiden alueellinen ulottuvuus ja kesto.

1. MAANTIETEELLISET NÄKÖKOHDAT

Kun tarkastellaan lyhyen aikavälin toimia varoituskynnyksen (240 μg/m3) ylitysten välttämiseksi, EU:n 15 jäsenvaltiota voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1) Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi, Tanska) ja Irlannissa varoituskynnys ei toistaiseksi ole ylittynyt (EEA:n AirBase-tietokannan tietojen mukaan), ja edellä mainitun pitkän aikavälin politiikan täytäntöönpanon perusteella varoituskynnyksen ylitys on tulevaisuudessa vieläkin epätodennäköisempää.

Pohjoismaiden ja Irlannin ei näin ollen tarvitsisi laatia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, sillä varoituskynnyksen ylityksen vaaraa ei näytä olevan.

2) Ilmamassojen kulkeutumiselle Luoteis- ja Keski-Euroopan maissa on tyypillistä advektio (horisontaalinen ilmavirtaus maanpinnan lähellä tai vapaassa ilmatilassa) ja valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen.

On selkeitä merkkejä siitä, että suurimmassa osassa Luoteis- ja Keski-Euroopan maita varoituskynnyksen ylittymiset ovat vähentymässä. Kokemus on osoittanut, että lyhyen aikavälin toimenpiteillä oli jo 1990-luvun puolivälissä vaikea vähentää ylittymisiä, ja toisaalta EU:n pitkän aikavälin strategian toimeenpano edellyttää, että joitakin aiempia lyhyen aikavälin toimenpiteitä ryhdytään soveltamaan laaja-alaisesti ja pysyvästi.

Tämän vuoksi maiden, joissa kyseistä varoituskynnyksen ylityksen vaaraa ei voida vähentää merkittävästi lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman avulla, ei tarvitsisi laatia kyseisiä suunnitelmia.

3) Toisaalta eteläisten jäsenvaltioiden suurimmissa kaupungeissa ja aluetasolla esiintyy useammin ilmamassojen kiertoliikettä, joka johtuu pinnanmuodostuksesta ja meren vaikutuksesta. Toisinaan samat ilmamassat kiertävät alueen yläpuolella useita kertoja(1). Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöt ovat luonnostaan korkeita, joten niiden vähennykset ovat suhteellisen tehottomia (näillä alueilla otsoninmuodostusta rajoittava tekijä ovat typen oksidien päästöt).

Otsonin huippuarvoissa ei voida havaita merkittävää kehitystä käytettävissä olevien varsin suppeiden ja uusien aikasarjojen perusteella. Lisäksi näillä alueilla ei ole riittävästi tietoa lyhyen aikavälin toimenpiteiden tehokkuudesta.

Tämän vuoksi pinnanmuodostukseltaan tietynlaisissa Euroopan kaupungeissa ja/tai alueilla voidaan periaatteessa hyötyä paikallisesti lyhyen aikavälin toimenpiteistä, joilla vähennetään varoituskynnyksen ylityksen vaaraa tai vakavuutta, erityisesti tilanteissa, joissa O3-taso on erittäin korkea. Näitä tilanteita koettiin esim. vuonna 2003.

2. TOIMENPITEIDEN ALUEELLINEN ULOTTUVUUS

Paikalliset toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjä, ovat tehokkaampia alueilla, joilla ilmamassat kiertävät useita kertoja alueen yläpuolella, kuin alueilla, joille on tyypillistä advektio.

Joissakin maissa (esimerkiksi Ranskassa) esiintyy kumpaakin ilmiötä alueesta riippuen. Näissä maissa voidaan laatia eteläisiin kaupunkeihin erillisiä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka eivät välttämättä ole lainkaan tehokkaita advektion hallitsemissa maan pohjoisemmissa osissa sijaitsevissa väestökeskittymissä tai alueilla.

Ratkaisu otsonin aiheuttamaa ilman pilaantumista koskeviin ongelmiin edellyttää prosessien asianmukaista tarkastelua kullakin alueella ja kunakin vuodenaikana sekä alueiden välisten yhteyksien asianmukaista tarkastelua. Lyhyen aikavälin korjaustoimet voivat olla tehokkaita tietyillä alueilla tiettyinä vuodenaikoina ja tehottomia muina vuodenaikoina. Vastaavasti lyhyen aikavälin toimet voivat edellyttää koko alueen laajuista arviointia ja lähestymistapaa, jos kerrostuminen ja kulkeutuminen aiheuttavat merkittävän osan havaitusta otsonista.

3. LYHYEN VS. PITKÄN AIKAVÄLIN TOIMENPITEET

Ainoastaan pitkän aikavälin pysyvät, laajat ja suuret vähennykset otsonia muodostavien yhdisteiden päästöissä mahdollistavat otsonin huippupitoisuuksien sekä otsonin tausta-arvojen kestävän vähentämisen kaikilla EU:n kaupunki- ja maaseutualueilla. Nämä vähennykset saadaan aikaan noudattamalla otsonidirektiiviä ja siihen läheisesti liittyvää, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annettua direktiiviä 2001/81/EY(2). (Tätä direktiiviä tukee puolestaan tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettu direktiivi 2001/80/EY(3).) Lisäksi otsonin huippuarvoja voidaan vähentää noudattamalla haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vähentämistä koskevia EU:n laajuisia säädöksiä (direktiivi 94/63/EY bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen torjunnasta(4); direktiivi 1999/13/EY orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta(5); direktiivi 96/61/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi(6)) sekä strategioilla, joilla on määrä säännellä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuutta tuotteissa. Euroopan laajuisten pysyvien päästövähennysten odotetaan vähentävän otsonin huippuarvoja 20-40 prosenttia skenaariosta ja alueesta riippuen.

Jotta lyhyen aikavälin toimet olisivat tehokkaita, niiden olisi johdettava suurin piirtein samansuuruisiin päästövähennyksiin. Lisäksi toimet olisi toteutettava hyvissä ajoin, esimerkiksi yhtä tai kahta päivää ennen ylitystä (joko ennusteiden perusteella tai koko kesäkauden aikana), ja niillä olisi oltava asianmukainen alueellinen ulottuvuus (ks. edellä).

On syytä huomata, että otsonipitoisuuksia koskevien tietojen ja suositusten antaminen yleisölle ja asiaankuuluville terveydenhuoltoalan elimille on pakollista. Asianmukaisten otsoniennusteiden ohella näiden tietojen antaminen voi vähentää väestön korkeille otsoniarvoille altistumisen kestoa tai voimakkuutta.

Paikalliset väliaikaiset toimenpiteet (joita toteutetaan tunnin varoituskynnyksen 240 μg/m3 ylittyessä) vähentävät otsonin huippupitoisuuksia enintään 5 prosenttia (lähinnä suhteellisen pienten päästövähennysvaikutusten takia). Tämä koskee lähes kaikkia liikenteeseen liittyviä toimenpiteitä, kuten nopeusrajoituksia ja ajokieltoa ajoneuvoille, joissa ei ole katalysaattoria, kun toimenpiteet toteutetaan aluetasolla.

Useiden paikallisten toimenpiteiden yhdistelmä (mukaan luettuina teollisuus ja kotitaloudet) saattaa vähentää otsonin huippupitoisuuksia enemmän, mutta on selvää, että alueellinen strategia on huomattavasti tehokkaampi kuin yksittäiset paikalliset toimenpiteet. Otsonin huippupitoisuuksien odotetaan kuitenkin vähenevän kaiken kaikkiaan enintään 20 prosenttia.

Alueilla, joilla otsonin muodostuminen riippuu lähinnä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä, edellä mainitut väliaikaiset ja paikalliset toimenpiteet saattavat johtaa jopa otsonin huippupitoisuuksien kohoamiseen.

(1) Esim. Millán, M.M., Salvador, R., Mantilla, E., Kallos, G., 1997. Photo-oxidant dynamics in the Western Mediterranean in summer; Results of European research projects. J. Geophhy. Res., 102, D7, 8811-8823.

(2) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22.

(3) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1.

(4) EYVL L 365, 31.12.1994, s. 24.

(5) EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1.

(6) EYVL L 257, 24.9.1996, s. 26.

LIITE II

Lyhyen aikavälin toimenpiteet: esimerkkejä ja kokemuksia

1. KENTTÄKOE: HEILBRONN/NECKARSULM (SAKSA)

Heilbronnin/Neckarsulmin taajamassa (noin 200000 asukasta) kenttäkoe aloitettiin torjuntatoimin torstaina 23. kesäkuuta 1994 ja päätettiin sunnuntaina 26. kesäkuuta 1994. Tämän jälkeen tehtiin mittauksia neljällä kiinteällä asemalla 15 liikkuvan yksikön, yhden lentokoneen ja säähavaintopallojen avulla. Lisäksi tehtiin mallilaskelmia yksityiskohtaisen päästökartoituksen perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli saada vastaus seuraaviin kysymyksiin, kun esimerkiksi otetaan tyypillinen kesän savusumuepisodi:

- Voidaanko otsonin huippupitoisuuksia episodin aikana vähentää merkittävästi paikallisin ja väliaikaisin vähentämistoimin ja miten typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähennykset voidaan realistisesti toteuttaa?

- Ovatko paikalliset ja väliaikaiset lyhyen aikavälin toimet, kuten ajokiellot, mahdollisia tietyssä infrastruktuurissa ja hyväksyykö yleisö ne?

Koetta varten määriteltiin kolme aluetta. Mallialueen kokonaispinta-ala oli 910 km2. Kartoitusalueella (400 km2) toteutettiin suhteellisen lieviä torjuntatoimia; kaikille teille, mukaan luettuina moottoritiet, asetettiin nopeusrajoitukseksi enintään 70 km/h, ja teollisuudessa ja pienissä yrityksissä sitouduttiin vapaaehtoisiin päästövähennyksiin. Keskustassa 45 km2:n alueella otettiin käyttöön ajokieltoja; kielto ei kuitenkaan koskenut kolmitoimikatalysaattoreilla varustettuja autoja, pienipäästöisiä dieselajoneuvoja eikä välttämätöntä liikennettä, kuten paloautoja, tuoreiden elintarvikkeiden kuljetuksia tai sairasautoja. Muita toimenpiteitä olivat enintään 60 km/h:n nopeusrajoitus sekä teollisuuden ja pienten yritysten vapaaehtoiset päästövähennykset.

Kokeen aikana vallitsi kaunis sää, ylin lämpötila kohosi 25 °C:sta noin 30 °C:een, ja taivaalla oli pilvipeite iltapäivällä 25. ja 27. kesäkuuta. Tuuli oli heikkoa (eli 2-4 m/s 23. sekä 25.-27. päivänä) tai kohtalaista (eli 4-7 m/s 24. päivänä), joten meteorologiset olot olivat suotuisia mutta eivät poikkeuksellisen hyviä otsonin muodostumiselle.

Torjuntatoimien ansiosta otsonia muodostavien yhdisteiden päästöt mallialueella vähenivät 15-19 prosenttia typen oksidien osalta ja 18-20 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta. Keskustassa ilman pitoisuudet vähenivät näin jopa 30 prosenttia typen oksidien osalta ja 15 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta.

Otsonikuormituksessa ei kuitenkaan pystytty havaitsemaan merkittäviä muutoksia mittausepävarmuuden ulkopuolella. Tämä tulos vastaa mallilaskelmia. Tulosten lähempi tarkastelu paljasti, että otsonikuormitus pysyi ennallaan lähinnä kolmesta syystä:

- Alue, jolla toteutettiin ankaria torjuntatoimia, oli liian pieni (45 km2).

- Teollisuuden vapaaehtoiset vähennykset (etenkin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähennykset) eivät olleet riittäviä.

- Meteorologisten olojen takia otsonipitoisuuksiin vaikutti kokeen aikana lähinnä alueellinen otsonin kulkeutuminen, ei paikallinen otsonin muodostuminen.

- Heikon tuulen takia vaikutukset voitiin havaita ainoastaan tuulen alapuolella kenttäkokeen toteutusalueesta.

Viitteet:

Umweltministerium Baden-Württemberg (toim.):

Ozonversuch Neckarsulm/Heilbronn. Dokumentation über die Vorbereitung und Durchführung des Versuchs, Stuttgart, 1995.

Umweltministerium Baden-Württemberg (toim.):

Ozonversuch Neckarsulm/Heilbronn, Wissenschaftliche Auswertungen, Stuttgart, 1995.

Bruckmann, P. ja M. Wichmann-Fiebig: 1997. The efficiency of short-term actions to abate summer smog: Results from field studies and model calculations. EUROTRAC Newsletter, 19, s. 2-9.

2. SAKSASSA TOTEUTETTU OTSONIN VÄHENTÄMISEN VAIHTOEHTOJA JA TOIMENPITEITÄ KOSKEVA OHJELMA - KESÄN SAVUSUMU

2.1 Tavoite

Tutkimushankkeen tavoitteena oli määrittää ja arvioida valokemiallisten leviämismallien avulla laajojen (Saksan ja EU:n laajuisten) ja paikallisten päästöjen vähentämistoimenpiteiden tehokkuus keskikesän korkeiden maanpinnan otsonipitoisuuksien osalta. Tutkimushankkeessa haluttiin näin tieteellisiä tuloksia otsonintorjuntastrategioiden tehokkuudesta. Lisäksi parhaillaan käydään poliittisia keskusteluja otsonintorjuntalainsäädännön edistämisestä liittovaltion ja osavaltioiden tasolla, ja hankkeesta saatavilla tuloksilla haluttiin parantaa päätöksenteon perustaa.

Simulaatiot toteutettiin yhdessä otsoniepisodissa vuonna 1994 (heinäkuun 23. päivästä elokuun 8. päivään). Iltapäivällä havaittiin maanpinnan otsonin huippupitoisuuksiksi 250-300 μg/m3 (1 tunnin arvot). Seuraavassa on tiivistetty mallilaskelmien tulokset.

2.2 Eri toimenpiteiden vaikutus otsonipitoisuuksiin Saksassa

Pysyvät vähentämistoimenpiteet: Vuoteen 2005 mennessä jo toteutettujen päästöjen vähentämistoimenpiteiden (kuten EY:n direktiivien ja kansallisen ympäristölainsäädännön) ansiosta otsonia muodostavien yhdisteiden päästöt vähenevät koko maassa 37 prosenttia typen oksidien osalta ja 42 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta. Tässä skenaariossa iltapäivän otsonin huippupitoisuudet vähenevät laskelmien mukaan 15-25 prosenttia suurissa mallinnusalueen osissa. Esimerkiksi 300 μg/m3:n huippuarvot laskisivat näin keskimäärin 60 μg/m3. Niiden hilatuntien laskettu määrä(1) maanpinnalla, jolloin perustapauksessa 180 μg/m3:n ja 240 μg/m3:n kynnysarvot ylittyvät, vähenee skenaariossa 70-80 prosenttia.

Kun toteutetaan ylimääräisiä pysyviä vähentämistoimenpiteitä (- 64 prosenttia typen oksidien osalta, - 72 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta)(2), iltapäivän huippupitoisuudet ovat laskelmien mukaan 30-40 prosenttia alempia kuin perustapauksessa. Niiden hilatuntien laskettu määrä, jolloin 180 μg/m3:n ja 240 μg/m3:n kynnysarvot ylittyvät, vähenee noin 90 prosenttia.

Väliaikaiset vähentämistoimenpiteet: Kun otetaan käyttöön "tiukka" maan laajuinen nopeusrajoitus (- 15 prosenttia typen oksidien osalta, - 1 prosentti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta), niiden hilatuntien laskettu määrä, jolloin maanpinnan otsonipitoisuuksien kynnysarvo 180 μg/m3 ylittyy, vähenee mallisimulaatioissa noin 14 prosenttia. Aluekohtainen otsonin huippupitoisuuksien väheneminen iltapäivällä vaihtelee 2 prosentista 6 prosenttiin.

Kun sovelletaan maan laajuista ajokieltoa henkilöautoihin, joissa ei ole kolmitoimikatalysaattoria, (- 29 prosenttia typen oksidien osalta, - 32 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta), niiden hilatuntien laskettu määrä, jolloin maanpinnan otsonipitoisuudet ylittävät 180 μg/m3, vähenee simulaatiossa 29 prosenttia. Aluekohtainen otsonin huippupitoisuuksien väheneminen iltapäivällä vaihtelee 5 prosentista 10 prosenttiin. Toimenpiteen hypoteettinen aikaistaminen 48 tunnilla vähentää otsonin huippupitoisuuksia vielä 2 prosenttia.

2.3 Eri toimenpiteiden vaikutus otsonipitoisuuksiin kolmella valikoidulla Saksan alueella

Vähentämistoimenpiteiden paikallista tehokkuutta analysoitiin kolmella valikoidulla mallialueella: Rein-Main-Neckar (Frankfurt), Dresden ja Berliini-Brandenburg. Kaikilla kolmella alueella otsonin huippupitoisuudet ylittivät selvästi 200 μg/m3 (1 tunnin arvo) useana päivänä tutkitussa episodissa.

Pysyvät vähentämistoimenpiteet: Paikallisesti kaikilla kolmella mallialueella pysyvät laajat vähentämistoimenpiteet (jopa - 30 prosenttia typen oksidien osalta, jopa - 31 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta; lisäksi vaikutukset Saksassa/Euroopassa) vähentävät laskettuja otsonin huippupitoisuuksia 30-40 prosenttia. Iltapäivän 240-280 μg/m3:n huippuarvot laskisivat näin 200 μg/m3:n alapuolelle. Pysyvät laajat vähentämistoimenpiteet ovat väliaikaisia toimenpiteitä selvästi tehokkaampia (ks. jäljempänä), vaikka päästöihin liittyvien vähentämistoimenpiteiden vaikutus on "vain" 30-40 prosenttia. Pysyvien vähentämistoimenpiteiden parempi tehokkuus johtuu edellä mainitusta otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjen vähenemisestä kansallisella (Euroopan) tasolla. Tällöin otsonin ja otsonia muodostavien yhdisteiden taustapitoisuudet laskevat.

Väliaikaiset vähentämistoimenpiteet: Paikallisilla nopeusrajoituksilla (jopa - 14 prosenttia typen oksidien osalta, - 1 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta) ja paikallisilla ajokielloilla, jotka koskevat muita kuin pienipäästöisiä dieselautoja (jopa - 25 prosenttia typen oksidien osalta, jopa - 28 prosenttia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta), on vain vähäinen vaikutus otsonin huippupitoisuuksiin, korkeintaan - 4 prosenttia nopeusrajoitusten ja - 7 prosenttia ajokieltojen kohdalla. Paikalliset toimenpiteet eivät vaikuta otsonin ja otsonia muodostavien yhdisteiden taustapitoisuuksiin vaan ainoastaan paikalliseen otsonin muodostumiseen. Tämä selittää tällaisten toimenpiteiden vähäisen tehokkuuden.

Väliaikaisilla paikallisilla vähentämisstrategioilla pystytään kohtuullisesti vähentämään iltapäivän otsonin huippupitoisuuksia alueella, jonne toimenpiteet kohdistuvat, kun ilmamassojen vaihtuminen on erittäin vähäistä. Vaikka käytettäisiin hyväksi kaikkia paikallisia vähentämismahdollisuuksia (ja toteutettaisiin kaikkein jyrkimpiä toimia), väliaikaisten toimenpiteiden vaikutuksia otsonin huipputasoihin ei voida verratakaan pysyvien toimenpiteiden vaikutuksiin.

Viitteet:

Motz, G., ja Hartmann, A.,

Determination and evaluation of effects of local, regional and larger-scale (national) emission control strategies on ground level peak ozone concentrations in summer episodes by means of emission analyses and photochemical modeling, summary of the study commissioned by the German Federal Environmental Agency - UFO-Plan Nr. 10402812/1.

www.umweltbundesamt.de/ozon-e

3. ALANKOMAAT

Hollantilainen tutkimuslaitos RIVM toteutti mallitutkimuksen (EUROS-malli) tutkiakseen lyhyen aikavälin torjuntatoimien tehokkuutta Alankomaissa vuosina 1995-2010. Koko mallialueella käytettiin 60 kilometrin perushilaresoluutiota, mutta Benelux-maiden ja Saksan alueella hilaa tihennettiin paikallisesti 15 kilometriin. Simulaatiot toteutettiin käyttämällä kolmea eri savusumuepisodia vuonna 1994, päästöjen vertailuvuosia 1995, 2003 ja 2010 sekä viidenlaisia lyhyen aikavälin toimia. Kolme perusluonteista lyhyen aikavälin toimea koski koko maan tieliikennettä: S1 koski nopeusrajoituksia, S2 ajokieltoa autoille, joissa ei ole katalysaattoria, ja S3 kuorma-autojen ajokieltoa kaupungin sisäosien teillä. Skenaario S4 koski S1:n, S2:n ja S3:n yhteisvaikutusta Alankomaissa ja S5 taas Benelux-maissa ja osassa Saksaa (Nordrhein-Westfalen), ja hypoteettisessa skenaariossa S6 oletetaan, ettei Alankomaissa ole prekursoripäästöjä. Jälkimmäinen skenaario vastaa herkkyyskoetta, joka osoittaa Alankomaissa päästövähennyksillä saavutettavan maksimaalisen otsonin vähentämispotentiaalin. Eri skenaarioiden tehokkuudet eri aikoina on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1 Lyhyen aikavälin toimien vaikutukset otsonia muodostavien yhdisteiden kansallisten päästöjen kokonaismäärään. Arvot ovat prosenttiosuus kansallisten päästöjen kokonaismäärästä

>TAULUKON PAIKKA>

Kaikki lyhyen aikavälin toimet koskivat ainoastaan tieliikennettä, koska muiden alojen toimilla näytti olevan vain vähäinen vaikutus otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjen vähenemiseen, ja joskus niillä on huomattavia taloudellisia seurauksia.

Lyhyen aikavälin toimenpiteiden ansiosta koko maan keskimääräiset 95 prosentin prosenttipisteen arvot nousivat muutamalla prosenttiyksiköllä sekä vuonna 1995 että vuonna 2003. Vain hypoteettisessa skenaariossa S6 näkyi muutaman prosentin väheneminen. Lyhyen aikavälin toimien tehokkuus vuonna 2010 on vähäinen (ks. myös taulukko 1). Vaikuttaa siis siltä, että liikennettä koskevien lyhyen aikavälin toimenpiteiden tehokkuus laskee nopeasti ajan mittaan, kun sellaisten autojen määrä vähenee, joissa ei ole katalysaattoria. Tihennetyn hilan tulokset (15 × 15 km2) osoittavat, että 95 prosentin prosenttipisteen arvojen nousu johtuu lähinnä arvojen kohoamisesta erittäin teollistuneilla / tiheään asutuilla alueilla (typpioksidin titrauksen vaikutus), kun taas vähemmän teollistuneilla / harvemmin asutuilla alueilla otsonipitoisuudet eivät juuri muutu. Otsonin huipputasoja voidaan merkittävästi vähentää ainoastaan pysyvin ja laajoin toimenpitein, mistä on yhtenä osoituksena 95 prosentin prosenttipisteen arvojen noin 9 prosentin lasku vertailuvuosien 2003 ja 2010 välillä.

Viite:

Smeets, C. J. J. P., ja Beck, J. P., Effects of short-term abatement measures on peak ozone concentrations during summer smog episodes in the Netherlands, Rep 725501004/2001, RIVM, Bilthoven, 2001.

4. ITÄVALTA

Itävallassa liittovaltion vuoden 1992 otsonilain mukaan oli pantava täytäntöön lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jos otsonitasot ovat erittäin korkeita. Varoituskynnys oli 300 μg/m2 kolmen tunnin keskiarvona. Toimenpiteisiin ryhdyttiin, jos pitoisuudet ylittivät tason 260 μg/m3:n kolmen tunnin keskiarvona, sillä suunnitelmien täytäntöönpano vie oman aikansa. Useimmat toimenpiteet liittyivät liikenteeseen (lähinnä ajokielto autoille, joissa ei ole katalysaattoria). Toimenpiteitä ei kuitenkaan ole koskaan jouduttu toteuttamaan, koska edellä mainittua kynnystä ei koskaan ole ylitetty. Säädös on mukautettu direktiiviin 2002/3/EY heinäkuussa 2003.

Yleisesti ottaen Itävallan otsonitasoihin vaikuttaa pääasiassa kaukokulkeutuminen. Alppien alueella otsonin vuorokausisykli ei ole yhtä selkeä kuin muilla alueilla (UBA 2002). Siksi asemilla havaitaan suhteellisen korkeita pitkän aikavälin keskiarvoja. Alppien alueella ei kuitenkaan ole viime vuosina havaittu direktiivissä 2002/3/EY vahvistetun varoituskynnyksen (240 μg/m3) ylittäviä tasoja.

Otsonin korkeimmat huippupitoisuudet (kynnyksen 240 μg/m3 (tunnin keskiarvona) ylityksiä on ollut erittäin vähän(3)) voidaan havaita Wienin päästöjen vaikutusalueella, yleensä Itävallan koillisosissa. Otsonitasot voivat ylittää päästöjen vaikutusalueen ulkopuolelta mitatut tasot jopa yli 50 μg/m3:lla.

Alueen otsonin muodostumisen simulointia varten kehitettiin valokemiallinen kulkeutumismalli (Baumann et al. 1998). Mallin avulla selvitettiin päästövähennysten vaikutusta otsonitasoihin tutkitulla alueella (Schneider 1999).

Tulokset vastaavat yleisesti ottaen muista, perusteellisemmista tutkimuksista saatuja tuloksia, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti. Lyhyen aikavälin päästövähennysten ainoat merkittävät vaikutukset otsonitasoihin Itävallassa kohdistuvat ennusteiden mukaan Wienin kaupunkiin ja sen päästöjen vaikutusalueeseen. Wienin kaupungissa, jossa altistus on oletettavasti suurin, typen oksidien päästöjen pienet vähennykset (10-20 prosenttia) yleensä nostavat otsonitasoja, kun taas otsonin muodostuminen vähenee ilmamassojen kulkeutuessa pois Wienistä.

Viitteet:

UBA (2002). 6. Umweltkontrollbericht. Umweltbundesamt, Wien.

Baumann et al., Pannonisches Ozonprojekt. Zusammenfassender Endbericht. ÖFZS A-4136. Forschungszentrum Seibersdorf.

Schneider J. (1999). Untersuchungen über die Auswirkungen von Emissionsreduktionsmaßnahmen auf die Ozonbelastung in Nordostösterreich. UBA-BE-160

5. RANSKA

Ranskassa ilmanlaadusta ja energian järkevästä käytöstä 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain mukaan on toteutettava toimenpiteitä, mikäli epäpuhtauden huipputasoja esiintyy. Kun varoituskynnys ylittyy tai sen ylittyminen on todennäköistä, prefekti tiedottaa asiasta välittömästi yleisölle ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan epäpuhtauden huipputason laajuutta ja vaikutuksia väestöön.

Prefektin antamassa asetuksessa määritellään hätätoimenpiteet, jotka toteutetaan epäpuhtauden huipputason esiintyessä, ja alue, joilla niitä sovelletaan. Varoitusmenettelyssä on kaksi tasoa:

- tiedotus- ja suositustaso, kun tiedotuskynnys ylittyy (180 μg/m3 otsonin kohdalla),

- varoitustaso, kun varoituskynnys ylittyy tai sen ylittyminen on todennäköistä (360 μg/m3 otsonin kohdalla).

Tiedotuskynnys ylittyy usein. Silloin kehotetaan antamaan yleisölle suosituksia.

Kun varoituskynnys ylittyy tai sen ylittyminen on todennäköistä, prefektin on välittömästi tiedotettava asiasta yleisölle. Lisäksi annetaan seuraavat suositukset:

- tankkauksen välttäminen,

- bensiinikäyttöisten ruohonleikkureiden käytön välttäminen,

- vesipohjaisten maalituotteiden käyttäminen ja liuottimien käytön välttäminen,

- ympäristöä saastuttamattomien liikkumismuotojen ja liikennevälineiden käyttäminen,

- nopeusrajoitusten alentaminen (20 km/h) laajalla alueella,

- teollisuustoiminnan vähentäminen, jos se aiheuttaa typen oksidien ja/tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä,

- liuottimien käytön välttäminen teollisuudessa,

- ei soihdun polttoa jalostamoissa.

Prefektin yksiköiden valmistelemat pakolliset paikalliset lyhyen aikavälin toimet perustuvat liikennettä koskeviin toimenpiteisiin. Teiden ja moottoriteiden nopeusrajoituksia on laskettava 20 prosenttia. Toimenpiteet toteutetaan, kun seuraavaksi päiväksi ennustetaan pilaantumistapahtumaa. Jos alueellinen prefekti toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan moottoriajoneuvoliikennettä tai keskeytetään se varoitusmenettelyn mukaisesti, julkisen matkustajaliikenteen käytön on oltava ilmaista.

Toistaiseksi varoituskynnys on ylittynyt ainoastaan kerran Etelä-Ranskassa maaliskuussa 2001 Marseillen lähellä sijaitsevalla Berren teollisuusalueella. Tällä teollisuusalueella petrokemian teollisuuden osuus typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä on noin 70 prosenttia, kun taas Marseillen ympärillä typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat lähinnä peräisin liikenteestä (haihtuvat orgaaniset yhdisteet 98 prosenttia, typen oksidit 87 prosenttia). Maaliskuun 21. päivän vastaisena yönä alueella vallitsi korkeapaine, tuulta ei ollut, lämpökonventio oli vähäistä ja noin 600 metrin korkeudella oli lämmin ilmamassa, joka esti epäpuhtauksien vertikaalisen sekoittumisen. Maaliskuun 21. päivänä ei ilmoitettu sellaisista häiriötilanteista teollisuuslaitoksissa, jotka olisivat voineet lisätä epäpuhtauksien päästöjä. Koska maaliskuun 22. päiväksi ei ollut ennustettu epäpuhtauden huipputasoa, ei suunniteltu lyhyen aikavälin toimenpiteitä. Maaliskuun 21. päivän iltana meteorologiset olot muuttuivat ja otsonipitoisuudet laskivat nopeasti.

Koska paikallinen lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma rajoittui liikennettä koskeviin toimenpiteisiin, asianomaisia teollisuuslaitoksia kehotettiin ehdottamaan toimenpiteitä, joilla niiden typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä voitaisiin vähentää. Ne ehdottivat seuraavia toimenpiteitä:

- soihdun polton välttäminen,

- tiettyjen huoltotoimien lykkääminen,

- tuotantoyksikön kaasunpoiston lykkääminen,

- vähätyppisten polttoaineiden (piki) käyttäminen,

- nesteiden siirron välttäminen, jos käytössä ei ole haihtuvien orgaanisten yhdisteiden talteenottolaitteita.

Prefektin yksiköt tarkastelevat parhaillaan lyhyen aikavälin toimenpiteiden laajentamista teollisuuslaitoksiin.

6. KREIKKA

6.1 Lyhyen aikavälin toimet Ateenan alueella

Ateenan alueen pohjoisilla ja itäisillä esikaupunkialueilla havaitaan usein korkeita otsonipitoisuuksia. Asiasta on tiedotettava yleisölle, ja lisäksi annetaan erityisohjeita säiliöautojen liikenteen ja täyttämisen vähentämiseksi.

Toimenpiteiden tehokkuudesta ei ole selvää käsitystä, mikä johtuu lähinnä ehdotusten vapaaehtoisuudesta sekä laajan Ateenan alueen monimutkaisista meteorologisista olosuhteista ja päästöjen vaihteluista.

6.2 Pysyvät toimenpiteet Ateenassa

Ateenan keskustassa on alue, jonka sisällä yksityisautoliikennettä säännellään rekisterinumeron viimeisen numeron perusteella (pariton/parillinen numero). Aina 1980-luvun alusta toimenpide on ollut voimassa vuoden ympäri - paitsi elokuussa - arkipäivisin klo 5-20 (perjantaisin klo 5-15). Alueen pinta-ala on noin 10 km2.

Rekisterinumeroa koskeva toimenpide ei liity ilman otsonipitoisuuksiin, vaan sillä pyritään lähinnä vähentämään tärkeimpiä epäpuhtauksia Ateenan keskustassa. Alustavissa tutkimuksissa ei ole selvästi osoitettu tämän toimenpiteen ja otsonipitoisuuksien välistä suhdetta.

(1) Hilatuntimäärä vastaa niiden tuntien määrää koko episodin aikana, jolloin kynnyspitoisuus on ylittynyt tietyssä hilapisteessä, laskettuna yhteen kaikkien mallialueen pintakerroksen hilapisteiden osalta.

(2) Suluissa olevat luvut viittaavat päästövähennyksiin.

(3) Keskimäärin yhtenä päivänä vuodessa. Kuitenkin vuodesta 1990 alkaen puolet vuosista on sellaisia, joiden aikana ylityksiä ei ole todettu.

LIITE III

Suuntaviivat direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua otsonia muodostavien yhdisteiden mittausstrategiaa varten

Jäsenvaltioiden on direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti seurattava otsonia muodostavia yhdisteitä vähintään yhdellä mittausasemalla. Kyseisen kohdan mukaan vahvistetaan suuntaviivat asianmukaista seurantastrategiaa varten. Direktiivin 2002/3/EY liitteessä VI todetaan vielä, että tärkeimmät seurantatavoitteet ovat

- kehityssuuntien analysointi,

- päästöjen vähentämisstrategioiden tehokkuuden tarkistaminen,

- päästökartoitusten yhtenäisyyden tarkistaminen,

- epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin,

- otsonin muodostumisen ja otsonia muodostavien yhdisteiden leviämisen parempi ymmärtäminen,

- valokemiallisten mallien soveltamisen tukeminen.

1. SEURANTASTRATEGIAA KOSKEVAT SUOSITUKSET

Otsonia muodostavien yhdisteiden seurannan ensisijaisena tavoitteena on kehityssuuntien analysointi ja samalla päästövähennysten tehokkuuden tarkistaminen. Lisäksi suositellaan päästölähteisiin liittyvien kehityssuuntien analysointia.

Päästökartoitusten yhtenäisyyden tarkistaminen ja epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin soveltuu huonosti toteutettavaksi säännöllisesti osana seurantaverkkojen toimintaa. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa vain yhden pakollisen aseman avulla. Siksi suositellaan ylimääräisiä vapaaehtoisia mittauksia kansallisesti tai kansainvälisenä yhteistyönä. Kehityssuuntien analysoinnissa pitkän aikavälin jatkuva seuranta on välttämätöntä, kun taas mittauskampanjat soveltuvat paremmin lähteiden paikantamista koskeviin tutkimuksiin. Tällaisten mittauskampanjoiden aikana on suositeltavaa analysoida kaikki direktiivin 2002/3/EY liitteessä VI luetellut haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Otsonin muodostumisen ja otsonia muodostavien yhdisteiden leviämisen ymmärtämisen sekä valokemiallisten mallien soveltamisen tukemiseksi neuvotaan mittaamaan valoon reagoivia (fotoreaktiivisia) yhdisteitä (esim. HO2- ja RO2-radikaalit, PAN, direktiivin 2002/3/EY liitteessä VI lueteltujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lisäksi. Myös tähän tutkimuspainotteiseen seurantaan suositellaan mittauskampanjoita.

Voidaan olettaa, että typen oksidien seuranta katetaan noudattamalla direktiivin 1999/30/EY vaatimuksia. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden seuranta typen oksidien ohella on suositeltavaa.

1.1 Pakollisen mittausaseman sijaintia koskevat suositukset

Kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi asema analysoimaan otsonia muodostavien yhdisteiden yleistä kehityssuuntaa. On suositeltavaa sijoittaa kaikkia direktiivin 2002/3/EY liitteessä VI lueteltuja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä seuraava mittausasema sellaiseen paikkaan, joka on edustava otsonia muodostavien yhdisteiden ja otsonin muodostumisen kannalta. Mittausasema tulisi mieluiten sijoittaa kaupunkitausta-alueella olevaan paikkaan. Voimakkaat paikalliset lähteet, kuten liikenne tai suuret teollisuuslaitokset, eivät saisi suoraan vaikuttaa tähän paikkaan.

1.2 Muita suosituksia

1.2.1 Maaseudun taustapitoisuuksien seuranta

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittaukset maaseututausta-asemilla ovat osa EMEP-seurantaohjelmaa. On erityisesti suositeltavaa perustaa seurantapaikkoja alueille, joilla ei ole EMEP-seurantapaikkoja. Etelässä olisi harkittava tiettyjen runsaimmin esiintyvien luonnosta peräisin olevien hiilivetyjen, kuten monoterpeenien alfa-pineeni ja limoneeni, sisällyttämistä seurantaohjelmaan.

1.2.2 Lähdepainotteinen seuranta

Tärkeimpiä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lähteitä ovat tieliikenne, tietyt teollisuuslaitokset ja liuottimien käyttö. Kehityssuuntien analysoinnissa seurattavat yhdisteet vaihtelevat lähteittäin, ja seurantaan suositellaan seuraavaa strategiaa:

- Tieliikenne

BTX-yhdisteiden seuranta on hyödyllistä tieliikenteen päästöjen kehityssuuntien analysoinnissa, mutta muidenkin yhdisteiden, kuten asetyleenin, seuranta voi olla tarpeen. Polttoaineiden bentseenin odotetun vähentämisen kannalta olisi varmistettava joka tapauksessa tolueenin ja ksyleenien analysointi. Kaikkia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä olisi seurattava ainakin yhdessä liikennepaikassa. Yleisesti ottaen eri yhdisteiden esiintymisessä voidaan odottaa olevan suuria yhtäläisyyksiä paikoissa, joiden ajoneuvokannat ovat samankaltaisia.

- Teollisuuslaitokset

Petrokemian laitoksista pääsee ilmaan monenlaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Päätös seurattavista yhdisteistä riippuu suuresti päästöjen koostumuksesta, ja sen on perustuttava tapauskohtaiseen tutkimukseen. Vähintään yhden seuranta-aseman olisi sijaittava vallitsevaan tuulen suuntaan nähden tuulen ylä- ja alapuolella tärkeimmistä lähteistä.

- Liuottimien käyttö (kaupalliset alat)

Päätös seurattavien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden valinnasta on tässä tapauksessa vaikein, sillä vähäisiä lähteitä saattaa olla useita. Päätöksen olisi perustuttava päästöjen koostumuksen tuntemiseen, ja siinä olisi myös otettava huomioon ne päästöt, jotka voivat eniten vaikuttaa otsonin muodostumiseen.