1)

Onko sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (1) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) tulkittava siten, että sopimattomana kaupallisena menettelynä on pidettävä nyt kyseessä olevan kaltaista menettelyä, jossa luotonantajana toimiva elinkeinonharjoittaja edellyttää kiinteistön omistusoikeuden pysyvää siirtoa koskevaa sopimusta taloudellisista ja aikataulupaineista kärsivältä luonnolliselta henkilöltä, jonka päämääränä on vain luottorahoituksen saaminen ainoana asuinpaikkanaan pitämänsä kiinteistön omistusoikeuden säilyttämiseksi siten, että luonnollinen henkilö on alun perin halunnut siirtää kiinteistön omistusoikeuden luotonantajalle vain tilapäisesti luottosopimuksen vakuudeksi?

2)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (2) (jäljempänä direktiivi 93/13) tulkittava siten, että ensimmäisessä kysymyksessä mainittujen tosiseikkojen valossa kiinteistön luovutusta koskeva kauppasopimus on tutkittava tuomioistuimessa siitä huolimatta, että elinkeinonharjoittaja väittää sopimusehtojen olevan erikseen neuvoteltuja ja kieltäytyy esittämästä tuomioistuimelle muita tapauksia koskevia sopimuksia, jotta voitaisiin selvittää, ovatko sopimukset elinkeinonharjoittajan muissakin tapauksissa käyttämiä ennakolta muotoiltuja vakiosopimuksia?

3)

Jos direktiiviä 93/13 voidaan soveltaa pääasiaan, onko direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden näkökulmasta otettava huomioon ennen sopimuksen tekemistä vallinnut tila ja se, että vastaajana oleva elinkeinonharjoittaja oli päässyt käsiksi kantajan henkilötietoihin ilman kantajan suostumusta?