—

laiminlyönyt velvollisuutensa puuttua siihen, että Andorran ruhtinaskunta on saattanut direktiivin 2014/59/EU osaksi kansallista oikeuttaan ”osittain”, ennenaikaisesti, omia etujaan ajaen ja puutteellisesti jättämällä tarkoituksellisesti huolehtimatta osakkaiden ja tallettajien oikeuksien suojasta, mihin unionin oikeussäännöt velvoittavat välttämättömänä vastapainona kyseessä olevan kaltaisten interventiomenettelyjen osalta, minkä lisäksi se on sisällyttänyt kansallisiin säännöksiin muihin osakkaisiin nähden syrjiviä lisäkeinoja

—

laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa kriisinratkaisukomitealle ja tilanteen niin vaatiessa Euroopan unionin tuomioistuimelle siitä, että Andorran ruhtinaskunta ei ole toiminut sopimuksen mukaisesti, koska direktiivin 2014/59/EU täytäntöönpano on tapahtunut sääntöjenvastaisesti, mikä on johtanut siihen, että kantajat ovat menettäneet osakkeidensa hallinnan ilman, että tätä olisi voitu millään tavoin perustella yleisen edun turvaamisella, suhteellisuusperiaatteen kaltaisia keskeisiä periaatteita loukaten ja ilman minkäänlaista korvausta tai hyvitystä, jota laillinen menettely olisi edellyttänyt. Kyse on merkittävästä oikeusvaltion johtavien periaatteiden ja perusoikeuksien loukkaamisesta. Komissio ei ole myöskään (vielä tähänkään päivään mennessä) puuttunut noudattamatta jättämiseen, johon Andorran ruhtinaskunta on syyllistynyt.

—

Tämän osalta todetaan, että Euroopan komissio on laiminlyönyt velvoitteensa, minkä johdosta Banca Privada de Andorran (BPA) kriisinratkaisun jälkeen sen osakkaat, kuten kantajat, jotka omistavat 75,52 prosenttia sen osakkeista, ovat menettäneet sijoittamansa pääoman ilman, että tätä olisi millään tavoin hyvitetty tai että he olisivat voineet ilmoittaa vastustavansa päätöstä.

—

Lisäksi se, että valuuttasopimuksen takaava osapuoli on ollut täysin passiivinen, on johtanut siihen, että kantajille ei ole tunnustettu Andorran lainsäädännössä oikeutta saada BPA:n kriisinratkaisussa samoja takuita kuin ne, jotka ne olisivat saaneet tavanomaisessa konkurssi- tai insolvenssimenettelyssä, eli saada aseman, joka on nimenomaisesti ja sitovasti vahvistettu Euroopan unionin lainsäädännössä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjen osalta ja joka Andorran ruhtinaskunnan olisi pitänyt valuuttasopimuksen nojalla saattaa osaksi kansallista oikeuttaan.

—

Lopuksi esitetään, ettei osaksi Andorran kansallista oikeutta ole saatettu myöskään osakkaiden oikeutta siihen, että tilanne, johon rahoituslaitoksen kriisinratkaisu on heidät saattanut, arvioidaan, tai oikeutta mahdollisesti myönnettävään hyvitykseen taikka oikeutta kiistää rahoituslaitoksen kriisinratkaisu ja suojautua laitoksen kriisinratkaisun seurauksia vastaan.