—

Tässä suhteessa väitetään, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja että tutkinta on ollut riittämätöntä, kun komissio on pitänyt uuden MNO:n [markkinoille]tuloa riittävänä ratkaisemaan yrityskeskittymästä aiheutuvat horisontaaliset vaikutukset, ottamatta ollenkaan huomioon H3G:n markkinoilletulon onnistumisen taustalla olleita tekijöitä. Jo asiassa M.7758 komissio ei ollut huolehtinut varsinkaan sen tarkistamisesta, oliko uusi MNO toimintakykyinen (sekä vähittäismyynti- että wholesale-markkinoilla) ja olivatko sen taloudelliset edellytykset ja kannusteet kokonaisuutena tarkastellen vähintäänkin samoja kuin H3G:n, joka ensimmäisinä vuosina toimi jatkuvasti laajentuvilla markkinoilla. Komission olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon H3G:n soveltaman terminointitariffin epäsymmetrisyydestä kilpailudynamiikalle aiheutuva vaikutus, tämän saadessa huomattavan edun muihin MNO:ihin verrattuna.

—

Tältä osin väitetään, että sitoumuspakettia arvioitaessa on tapahtunut ilmeinen virhe. Erityisesti sen vertaaminen jo pelkästään H3G:lle ennen sulautumista myönnettyihin taajuuksiin herättää vakavia epäilyjä myönnettäviksi suunniteltujen taajuuksien riittävyydestä. Komissio on lisäksi luottanut tuleviin ja epävarmoihin tapahtumiin, kuten siihen, että uusi MNO osallistuu tuleviin tarjouskilpailuihin, mutta se ei ole ottanut huomioon niitä korkeita kustannuksia, jotka liittyvät lähiaikoina tapahtuvaan siirrettävien taajuuksien uudistamiseen ja refarmingiin. Komission siirrettäväksi hyväksymien paikkojen määrä oli riittämätön ja se luotti Tower Companies’ien kanssa tehtäviin epävarmoihin sopimuksiin. Lopuksi ilmoittautuneiden osapuolten kanssa siirtymäajaksi tehty sopimus, jolla on kapasiteettiin perustuva rakenne, vähentää suuresti investointikannustetta.

—

Kantaja painottaa, että valmistelu oli riittämätöntä, koska komissio perusti yrityskeskittymää ja sitoumuksia koskevan analyysin sellaiseen virheelliseen olettamaan, jonka mukaan hinta oli ainoa merkityksellinen kilpailutekijä relevanteilla markkinoilla. Komissio sivuutti sen, että laatu ja verkon kattavuus ovat yhtä merkityksellisiä, eikä sen olisi pitänyt rajoittua analysoimaan staattisesti sellaisten käyttäjien mieltymyksiä, joiden otos oli erittäin puutteellinen ja jotka kuuluivat vähiten kuluttavien ryhmään. Lisäksi se oli sivuuttanut konvergenssin tulevan merkityksen, mikä on ratkaisevan tärkeä uudelle toimijalle, joka tarvitsee ylimääräisen kammen suhteessa vakiintuneeseen toimijaan (kuten H3G). Sellaisen ostajan valitsemisella, joka kykenee vastaamaan konvergenssivaatimukseen, olisi varmistettu tehokkaammat ja pysyvämmät sitoumukset pidemmäksi aikaa.

—

Tältä osin väitetään, että vaikka komissio yhtäältä myönsi, että osapuolet pyrkivät yrityskeskittymällä nk. market repairiin, se toisaalta ei millään tavoin anlysoinut sitä kilpailunvastaista yhteensovittamistoimintaa, johon osapuolet pyrkivät yrityskeskittymällä. Uudessa päätöksessä on siis tällainen vakava tutkintavirhe.

—

Kantaja moittii komissiota siitä, että tämä teki ilmeisen virheen arvioidessaan, voitiinko kyseisillä sitoumuksilla ratkaista vähittäismarkkinoilla yhteensovittamisen vaikutuksista aiheutuva ongelma. Jotta uusi toimija voisi toimia todella agressiivisesti ja ”rikkoa” yhteistoiminnasta aiheutuvan tasapainon, se pitäisi voida toimia muista MNO:ista riippumatta. Voimavarojen (roamingpuhelut ja kansalliset MOCN:t) käytettäväksi asettamiseksi edeltä käsin valittu järjestelmä synnyttää kiinteän riippuvuussuhteen uuden MNO:n ja joint venture -yrityksen välille pitkäksi aikaa, kuten Italiassa viime aikoina toimitetut, taajuuksia koskevat tarjouskilpailut ja, yleisemmin ottaen, kaikkien MNO:ien kaupalliset politiikat osoittavat. Päätöksessä ei myöskään ole tutkittu, ovatko kansalliset roaming/MOCN-sopimukset yhteensoveltuvia SEUT 101 artiklan kanssa.

—

Kantaja väittää tässä suhteessa komission tehneen virheen, kun se tosiseikkoja vastaamatonta kehitysennustetta rekonstruoidessaan katsoi, että Iliadilla olisi kannuste tarjota tällaisia palveluja tämän suuntaisten toimien puuttumisesta ja kyseisen toimijan Ranskassa saamasta kokemuksesta huolimatta. Päinvastoin, sitoumukset kannustivat uutta MNO:ta toimimaan aggressiivisesti ja ottamaan itse ja yksin vastaan Market Virtual Network Operatorin asiakaskunnan.

—

Tässä suhteessa vedotaan sulautuma-asetuksen 2 ja 8 artiklan rikkomiseen (ilmeinen arviointivirhe) ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen (riittämätön tutkinta), koska komissio oli hyväksynyt Iliadin sopivaksi ostajaksi ottamatta huomioon niitä riskejä, joita sitoumusten tehokkuudelle aiheutui tämänkaltaisen toimijan markkinoille tulosta, ja koska se ei ollut määrännyt, että sitoumuksilla oli oltava asianmukaiset vakuudet erityisesti verkkojen laadun/kattavuuden osalta.

—

Tältä osin väitetään, että komissio oli itsekin jo eräässä vuonna 2016 tehdyssä päätöksessä todennut, että keskittymätoimenpiteen tarkoituksena oli ”market repair”, mutta se ei kuitenkaan ollut analysoinut sen seurauksia. Komissio ei uudessa päätöksessä taaskaan ottanut huomioon tätä perustavanlaatuista seikkaa eikä mitenkään arvioinut uuden toimenpiteen tarkoituksia, myöskään alkuperäisen toimenpiteen tarkoituksen toteutumisen kannalta katsoen. Lisäksi komissio, oman käytäntönsä ja oikeuskäytännön vastaisesti, ei arvioinut niitä suoria vaikutuksia, joita markkinoille aiheutuisi VEON:illa olleen yhteispäätösvallan häviämisestä seuraavista kilpailupaineista.

—

Tässä suhteessa väitetään, että komissio oli käytännössä katsonut, ettei relevanteilla markkinoilla ollut tapahtunut merkittävää kehitystä siihen vuoden 2016 ajankohtaan nähden, jona se antoi päätöksen asiassa M.7758, tätä toteamusta mitenkään perustelematta.