30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/1

Esittelijä:

Tony ZAHRA

1.1

Koska alalla on etäisyyden, saavutettavuuden ja saariaseman kaltaisia rajoitteita, ETSK katsoo, että saaria varten olisi pyrittävä laatimaan edullinen verotusjärjestely. Siinä otettaisiin huomioon erityiset ponnistukset, joita on tehty investointien hyväksi, työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien luomiseksi sekä yritysten aukiolokausien mukauttamiseksi, jotta kausiluonteisuuden vaikutuksia voidaan lieventää.

1.2

Vaikka matkailualalle on tyypillistä vahva mukautumiskyky ja nopea elpyminen kriisiaikoina, ETSK:n mielestä on tärkeää analysoida ja käsitellä vene- ja merimatkailun ennakoitavissa olevia haasteita ja mahdollisuuksia erityisesti Välimeren alueella, koska sen merkitys EU:n taloudelle on suuri ja osuus taloudesta huomattava. Arvioinnissa pitäisi ottaa asianmukaisesti huomioon vertailu kilpailevien matkakohteiden kanssa. Olennaisen tärkeää on laatia järkevämpiä lakeja ja toimintalinjoja sekä vähentää pk-yritysten kohtaamaa byrokratiaa.

1.3

Alueelle on luotava ja siellä on kehitettävä aiempaa useampia monesta etapista koostuvia reittejä ja tuettava jäsenvaltioiden yhteisiä/alueellisia edistämistoimenpiteitä. ETSK ehdottaa, että jäsenvaltiot laativat tehokkaita markkinointistrategioita, joilla monipuolistetaan tarjontaa ja mukautetaan sitä asiakkaiden mieltymysten ja makujen kehitykseen. Tässä prosessissa on kuitenkin myös arvioitava eroja, joita tällä alalla tarjottavissa matkailupalveluissa voi mahdollisesti olla sen mukaan, miten ihmisillä on niihin varaa.

1.4

Koska vene- ja rannikkomatkailu on erittäin riippuvaista meriekosysteemeistä, Välimeren maiden on lisättävä alueellista yhteistyötä niiden suojelemiseksi. ETSK kannustaa siksi perustamaan läntisen Välimeren jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ryhmän käsittelemään yhteisesti sinistä kasvua (1) ja sinisiä ja vihreitä infrastruktuureita, jotta heikentyneet ekosysteemit voidaan elvyttää.

1.5

Rakentaminen ja meren resurssien hyödyntäminen matalalta mannerjalustalta tuhoaa peruuttamattomasti vedenalaisia elinympäristöjä. Välimeren mannerjalusta on rajallinen, ja näitä merialueita on suojattava kyseisenlaiselta kehitykseltä. Jos kyseistä kehitystä tapahtuu, olisi harkittava myös korvaavia toimenpiteitä ja julkisen talouden varantojen osoittamista.

1.6

Vene- ja merimatkailun kehittämisen on perustuttava pitkäaikaisen kestävän kehityksen periaatteisiin. Tämä edellyttää mitattavissa olevan operatiivisen työvälineen kehittämistä. ETSK kehottaa laatimaan alalle yhdenmukaisen kestävän kehityksen indikaattorimekanismin, jossa käsitellään erityisesti saarivaltioita ja alueita, jotka ovat erittäin riippuvaisia rannikolla tapahtuvasta toiminnasta. Euroopan komission kehittämä Euroopan matkailun indikaattorijärjestelmä ETIS (European Tourism Indicators System) voisi olla sen toteuttamiseen erinomaisesti soveltuva pohja.

1.7

Kestävän kehityksen indikaattorimekanismin kehittäminen edellyttää myös täsmällisten taloudellisten tietojen kokoamista. Matkailu on erittäin monimutkainen ala, missä on erilaisia suhteita monen eri sidosryhmän välillä. Siksi voitaisiinkin kehittää taloustiedon keräämisvälineitä satelliittitilinpitomallin perusteella tapahtuvan päättelyn nojalla.

1.8

Ilmastonmuutoksen vaikutus meriympäristöön edellyttää vuoropuhelua innovatiivisista ratkaisuista. Arassa asemassa olevia alueita koskevien erityistoimenpiteiden on oltava tärkeysjärjestyksessä ensisijaisia. ETSK kiinnittää huomiota komission äskettäiseen tiedonantoon kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista ja sen sisältämästä14 toiminnon paketista (2). Vuoteen 2020 saakka ulottuvassa ympäristöä koskevassa seitsemännessä EU:n toimintaohjelmassa ja EU:n tavoitteissa, jotka koskevat ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä, keskitytään energian ja liikenteen kaltaisiin infrastruktuurialoihin, mutta lisäksi niissä painotetaan rannikko- ja merimatkailuun liittyviä erityisiä näkökohtia. Lisäksi Euroopan investointipankki myöntää rahoitusta pk-yrityksille matkailuun kohdistuviin ja/tai lähentymisalueilla tehtäviin investointeihin.

1.9

Jätehuolto on suuri huolenaihe vene- ja merimatkailussa, sillä matkailu itsessään tuottaa merkittäviä määriä jätettä. Maailman luonnonsäätiö arvioi, että 80 prosenttia meren saastumisesta on peräisin maalla tapahtuvasta toiminnasta. Ongelmaa pahentaa entisestään merten roskaaminen. Tämä edellyttää määräysten koordinoidun ja tehokkaan täytäntöönpanon lisäksi innovatiivisia toimenpiteitä, joilla voidaan lieventää jätteeseen liittyviä ongelmia. ETSK kehottaa panemaan kansainväliset yleissopimukset yhdenmukaisesti täytäntöön, jotta kolmansien maiden valmiuksien vahvistamista voidaan edistää.

1.10

Alan todennäköisen tulevan kasvun vuoksi koko jätehuoltoketju (keräämisestä aina hävittämiseen asti) on keskeinen haaste erityisesti ulottuvuuksiltaan äärellisillä alueilla, kuten saarilla. Tämän vuoksi ETSK kehottaa myös perustamaan ”luonnonperintöliittouman”, jossa on mukana saaria ja rannikkoalueita sekä keskeisiä ympäristöalan toimijoita, kuten säätiöitä ja kansainvälisiä järjestöjä. Liittouman tavoitteena on tehdä Euroopan saarista ja rannikkoalueista johtajia puhdasta ympäristöä vaalivissa maailmanlaajuisissa toimissa, joita edistetään yhdennetyillä matkailun toimintamalleilla.

1.11

Ihmisiin investoiminen on kestävän ja kilpailukykyisen kasvun ennakkoedellytys. Ala ei kuitenkaan houkuttele riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä etupäässä siksi, että mahdollisuudet uralla etenemiseen ja pitkäaikaiseen työsuhteeseen ovat heikot. ETSK kehottaa laatimaan strategisen toimintasuunnitelman, jonka erityisenä tarkoituksena on houkutella alalle jatkuvasti ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita pitkäkestoisesta työstä, ja saada heidät pysymään alalla. Toimintasuunnitelmassa on tehtävä tieteelliseen ja käytännölliseen toimintamalliin perustuvia konkreettisia ehdotuksia, jotta alan houkuttelevuutta voidaan lisätä.

2.1

Neuvoston puheenjohtajavaltio Malta pyysi ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Vene- ja merimatkailun monipuolistamisstrategiat”. Se tukeutuu EU:n kilpailukyvyn kehittämistä koskevien innovatiivisten strategioiden laajempiin puitteisiin, ja siinä on tarkoitus keskittyä erityisesti Välimeren alueeseen.

2.2

Matkailu on maailmanlaajuisesti vaikuttava ala, joka tarjoaa suuria mahdollisuuksia työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 195 artiklassa vahvistetaan. Vuonna 2014 matkailualan tulos oli yli 1,6 biljoonaa euroa, mikä on lähes kymmenen prosenttia koko EU:n BKT:stä, ja EU:n työpaikoista 25 miljoonaa joko luotiin alalla suoraan tai välillisesti tai se myötävaikutti niihin muuten (3). Matkailun merellinen osa on määritelty yhdeksi EU:n puheenjohtajavaltion Maltan painopistealoista. Asiaankuuluvien matkailutuotteiden ja merialan palvelujen kehittäminen voisi edistää EU:n meri- ja saarialueiden kasvumahdollisuuksia. Siksi on kartoitettava nykyiset suuntaukset ja ennusteet, joiden avulla voidaan saada aiempaa selkeämpi kuva innovatiivisista tilaisuuksista vene- ja merimatkailun erityisen luonteen mukaisesti.

2.3

Vene- ja merimatkailu on matkailun tärkein osa-alue ja tärkein mereen liittyvä toimiala Euroopassa. Se työllistää lähes 3,2 miljoonaa ihmistä, sen tuottama bruttomääräinen lisäarvo on yhteensä 183 miljardia euroa (4), ja se voi luoda työpaikkoja ja kestävää ”sinistä kasvua”. Jotta voitaisiin edistää Euroopan asemaa maailman johtavana merimatkailukohteena, Euroopan saari- ja rannikkomatkailun infrastruktuurien on tarjottava riittäviä, innovatiivisia ja helppopääsyisiä palveluja käyttäjille samalla, kun varmistetaan paikallisyhteisöjen kestävä kehitys. Monissa jäsenvaltioissa järvillä, joilla ynnä muualla harjoitettava ”sisämaan” venematkailu kuuluu myös tähän alaan, ja se on otettava huomioon tarkastelussa. Alaan kuuluu myös huomattava huviveneiden ja risteilyalusten tuotantoa harjoittava telakkateollisuus, jossa EU:lla on maailmanlaajuisessa taloudessa merkittävä osa.

3.1

ETSK on antanut vuosien aikana lausuntoja matkailupolitiikasta yleensä ja erityisesti saari- ja rannikkomatkailusta. Se on ehdottanut elinikäistä oppimista koskevien ohjelmien kehittämistä erityisesti saarilla matkailualalla työskentelevälle henkilöstölle ja esittänyt, että jollekin strategisesti tärkeässä paikassa sijaitsevalle saarelle perustetaan alueidenvälinen oppilaitos, jonka toiminta perustuu ”matkailualan opiskelijoiden ja työntekijöiden Erasmus” -malliin.

3.2

ETSK katsoo, että EU:n määritelmä saarista on epätarkoituksenmukainen ja että sitä pitäisi tarkistaa siten, että siinä otetaan huomioon saarijäsenvaltioita sisältävän laajentuneen Euroopan unionin uusi todellisuus. EU:n aseman edistämiseksi keskeisenä maailmanlaajuisena matkailukohteena komitea kehottaa myös kehittämään makroalueyhteistyötä (esim. Adrian- ja Joonianmeren strategia, Itämeri-strategia ja Tonava-strategia), jotta voidaan ratkaista kulkumahdollisuuksien kaltaisia ongelmia. Tämä edellyttää sitä, että saarista taataan jatkuvat ja laadukkaat yhteydet mantereelle.

3.3

Ilmastonmuutos pakottaa toteuttamaan määrätietoisia sopeutumistoimenpiteitä, kun ajatellaan saarten kykyä sietää ilmastonmuutosta kaikilla niiden talouden aloilla. ETSK on suositellut ”saarten muutostestin” käyttöönottoa. Siinä käsiteltäviä tärkeitä asioita ovat energia ja liikenne (infrastruktuuri ja saavutettavuus), merenpinnan kohoaminen ja biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen.

3.4

Saarten talouksista on tullut liian riippuvaisia enimmäkseen kausiluonteisesta matkailusta, ja siksi monipuolistaminen on tarpeen. ETSK on korostanut, että sinisen talouden katsominen käyttämättömien luonnonvarojen ehtymättömäksi lähteeksi ja sinisen kasvun toteaminen itsepintaisesti patenttiratkaisuksi EU:n talouden ongelmiin voi lisätä EU:n rannikkoihin ja meriin jo kohdistuvaa erilaista kuormitusta entisestään. Kestävyysajattelun toteuttamisen pitkällä aikavälillä on siksi oltava edelleen kantava periaate toimenpiteiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa.

3.5

Komission vuonna 2014 antamassa tiedonannossa ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (5) käsitellään hallinnon nykyisiä puutteita ja luodaan puitteet viranomaisten väliselle yhteistyölle ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille, muun muassa alueellisten ja paikallisten ryhmittymien ja yhdennettyjen strategioiden avulla. Kunkin merialueen erityisominaisuuksien vuoksi tiedonannossa ehdotetaan 14:ää konkreettista toimintoa, jotka käsittelevät yritysinvestointeja, suurta kausiluonteisuutta, tuotteiden monipuolistamista ja innovointia, yhteenliitettävyyttä, saavutettavuutta, infrastruktuurin parantamista, osaamisen kehittämistä ja meriympäristön suojelua. Toimintasuunnitelmaa toteutetaan parhaillaan (6).

4.1.1

Vuosien mittaan on pyritty määrätietoisesti kiinnittämään johtavien päättäjien ja sidosryhmien huomio valtamerten ja ilmaston väliseen yhteyteen. Sen ansiosta valtameret on otettu mukaan vuoden 2015 Pariisin sopimukseen ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin valtameriä käsittelevään erityisraporttiin. Nämä toimenpiteet velvoittavat tukemaan Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa sekä vahvistamaan jäsenvaltioiden teknisiä valmiuksia vähäpäästöiseen tulevaisuuteen vievien teknologioiden kehittämisessä.

Meriliikenteen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on noin 2,5 prosenttia. EU kehottaa omaksumaan maailmanlaajuisen lähestymistavan kansainvälisten merikuljetusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, mutta laivaliikenteen päästöjen ennustetaan lisääntyvän huomattavasti vuoteen 2050 mennessä. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toisen kasvihuonekaasuaiheisen tutkimuksen, mukaan alusten energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää jopa 75 prosenttia toteuttamalla operatiivisia toimenpiteitä ja ottamalla olemassa olevia tekniikoita käyttöön. Monet näistä toimenpiteistä ovat kustannustehokkaita ja tuovat selkeää etua, koska kaikki toiminta- tai investointikustannukset maksavat itsensä takaisin polttoainelaskujen supistuessa. Tällaisia vähennyksiä voidaan saada aikaan ottamalla käyttöön uusia innovatiivisia tekniikoita.

4.1.2

Välimeri on yksi maailman tärkeimmistä alueista merkittävien biologista monimuotoisuutta osoittavien ominaisuuksiensa ansiosta mutta se on myös muita alttiimpi ilmastonmuutokselle. Laajamittainen rannikkomatkailu on yksi suurimmista alueen ympäristötappioihin johtavista tekijöistä. Välimeren luontoarvo on kuitenkin suuri, minkä vuoksi biologisen monimuotoisuuden suojelu on ensiarvoisen tärkeää. Siksi alueellinen yhteistyö meren ekosysteemien suojelemiseksi on välttämätöntä. Euroopan unionin Life+-rahoitusohjelmasta tuetaan biologista monimuotoisuutta koskevan EU-strategian tavoitteita ja tarjotaan rahoitusta innovatiivisiin rannikko- ja merimatkailun hankkeisiin.

4.1.3

Jätehuolto on alan suuri huolenaihe, erityisesti saarilla, missä matkailu on erittäin kausiluonteista. Useimmilla saarilla saatetaan kokea vaikeaksi selviytyä suurista kävijämääristä sesonkiaikoina, ja se edellyttää valtavia investointeja asianmukaisiin veden- tai jätteenkäsittelylaitoksiin. Biodiversiteettisopimuksen päätelmissä esitetään maailmanlaajuisesti tunnustettu toimintakehys, jonka avulla torjutaan luonnonperintöön kohdistuvia uhkia, muun muassa puuttumalla meren roskaamiseen ja mikromuoviin ja vähentämällä kertakäyttöisiä muovikasseja kestävyysperiaatteiden mukaisesti ja poistamalla ne käytöstä.

4.1.4

Eri tutkimuksissa ja raporteissa korostetaan, että ”viherryttäminen” on Euroopan rannikkomatkailussa liiketaloudellisesti järkevää. EU:n on kannustettava jäsenvaltioita tehostamaan toimenpiteitään vihreän matkailun käytäntöjen omaksumisessa ja sellaisten vihreiden ohjelmien käyttöönotossa, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tätä pitäisi tukea edistämällä ekomatkailua venematkailua tukevana osana.

4.1.5

Näiden haasteiden vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että vene- ja merimatkailun kehittämisessä noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Kestävyysajattelun on kuitenkin perustuttava mitattavissa olevaan toimintamalliin, jonka puitteissa laaditaan indikaattorijärjestelmä, jolla pystytään valvomaan ja seuraamaan merimatkailun toimintoja ja kehityskulkuja erityisesti saarivaltioissa ja -alueilla. Kohteissa on myös harkittava kynnysarvojen laatimista kuljetuskapasiteetille. Niiden ylittyminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia, jotka vaikuttavat kielteisesti alaan ja sen kestäväpohjaisuuteen pitkällä aikavälillä. Näitä kynnysarvoja ovat erityisesti

4.1.6

Euroopan komission vuonna 2013 laatima ja vuonna 2016 tarkistama ”Euroopan matkailun indikaattorijärjestelmä” (7) on vapaaehtoinen hallinnointiväline, jossa määritetään tärkeimmät indikaattorit, joilla autetaan eri kohteita seuraamaan ja mittaamaan kestävän matkailun suoritustasoaan.

4.1.7

Tässä suhteessa Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) on arvokas lähde, sillä se tarjoaa tietoa, tilastoja ja neuvontaa, jotka ovat olennaisen tärkeitä kestävyysperiaatteiden määrittämisessä.

4.1.8

Huomionarvoinen on myös ETSK:n lausunto älykkäistä saarista, erityisesti parhaiden käytäntöjen omaksumisen kannalta.

4.1.9

ERA-LEARN 2020 -verkoston suojissa toimiva ja Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitettu EU:n meriekosysteemien seurantatoimien kehittämistä koskeva hanke (koordinointi- ja tukitoimi CSA) voi myös olla arvokkaana apuna tämän tavoitteen saavuttamisessa.

4.1.10

Ympäristönsuojeluun osallistuu monia järjestöjä ja laitoksia, muun muassa Maailman luonnonsäätiö, meri- ja ilmastofoorumi, Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto, Greenpeace ja YK:n eri rakenteelliset kokonaisuudet, jotka ovat työskennelleet EU:n eri elinten kanssa sekä tiiviissä yhteistyössä valtiovallan ja julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa. Tätä prosessia on jatkettava, jos halutaan onnistua.

4.1.11

Terveet meriekosysteemit ja suojellut meri-/saarialueet edistävät monin tavoin kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista. Matkailu ja maatalous, kalastus, vesiviljely ja metsätalous ovat keskeisiä aloja, joilla on huomattava vaikutus ja merkitys luonnon monimuotoisuuden parantamisessa. Kestävä ruoantuotanto ja elintarviketurvallisuus ovat muita erityistä huomiota vaativia kysymyksiä. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä edistäviä alakohtaisia toimintalinjoja on kehitettävä yhdennetyissä puitteissa. Merten ekosysteemien osalta ETSK kiinnittää huomiota merten aluesuunnittelusta annettuun direktiiviin (8) sekä vuonna 1995 solmittuun Barcelonan yleissopimukseen (9).

4.1.12

Merten saastuminen johtuu usein käsittelemättömästä jätevedestä ja maataloudesta, mutta meriekosysteemejä uhkaavat myös ylikalastus kaupallisiin tarkoituksiin, öljyvuodot ja muut vaaralliset aineet sekä haitalliset vieraslajit. Myös painolastiveden epäasianmukaisella käsittelyllä voi olla huomattavia vaikutuksia ympäristöön (10). Meriekosysteemit ovat tärkeä biologisen monimuotoisuuden lähde, ja Euroopan unioni toteuttaa Euroopan merialueilla vuoteen 2020 mennessä monia toimenpiteitä saadakseen aikaan terveen meriympäristön, jotta ekosysteemit kestäisivät paremmin ilmastonmuutosta. Tämä edellyttää kaikkien sidosryhmien tiivistä yhteistyötä.

4.1.13

Tämän seikan osalta täytäntöönpanovälineiden valinnalla on strategista merkitystä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki talouden alat hyötyvät terveiden ekosysteemien luomista uusista mahdollisuuksista. Myös avoimuus, asianmukainen konsultoiminen ja vastuuvelvollisuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta matkailun voidaan sanoa noudattavan hyvää hallintotapaa. Kuten biodiversiteettisopimuksessa (11) vahvistetaan, resurssitehokkuus ja kiertotalous ovat tämän alan edistyksen ja kestävän kehityksen aikaansaamisen ennakkoedellytyksiä.

4.1.14

Vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi on kehitettävä valistustoimia ja hyödynnettävä siinä ympäristöä säästävän vene- ja merimatkailun periaatteiden mukaisia kannustimia (mukaan lukien asiaan liittyvät alat, kuten huviveneily, kalastus, elintarviketoimitukset). Sitä varten on kehitettävä kattavia monialaisia koulutusohjelmia monitahoisten kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi, ja luotava asiaankuuluvien matkailualueiden verkosto tietojen ja hyvien käytäntöjen keskinäistä vaihdantaa varten.

4.1.15

EU:n on hyödynnettävä luonnonvarojaan ja tuettava ensiluokkaisia kohteitaan, joissa luonto sekä rannikko- ja merialueiden aluesuunnittelu ovat keskenään sopusoinnussa. Koska rannikkoalueilla on erityinen strateginen merkitys ekologiselta, taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta, niiden ongelmat on ratkaistava osana yhdennettyä kestävän kehityksen politiikkaa, jossa annetaan erityinen painoarvo aluesuunnittelulle, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen ja rannikkoalueiden muiden toimintojen väliselle tasapainolle sekä yhdyskuntasuunnittelun sääntöjen noudattamiselle (12). Merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin mahdollisimman hyvä täytäntöönpano jäsenvaltioissa on taattava. Koska kyseisessä direktiivissä ei käsitellä rannikkoalueita, on tältäkin osin hyvä palata Barcelonan yleissopimukseen, jossa esitetään käytännöllisesti menettelyt rannikkoalueiden hallintoa varten.

4.2

4.2.1.1

EU:n jäsenvaltioiden piti 18. tammikuuta 2016 mennessä muuttaa kansallista lainsäädäntöään ja saattaa huviveneitä koskeva direktiivi 94/25/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/44/EY, osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja nyt on nykytilanteen arvioimisen aika. Kyseinen direktiivi annettiin tarkoituksena edistää alan kestävää kehitystä ja vähentää veneilyonnettomuuksien määrää merellä ottamalla käyttöön käyttäjäturvallisuutta sekä pakokaasu- ja melupäästöjä koskevat vakiovaatimukset.

4.2.1.2

Tällä EU:n lainsäädännöllä oli tarkoitus poistaa jäsenvaltioiden väliltä erot, jotka saattaisivat estää EU:n sisäistä liikkumista. Tämä pakollinen yhdenmukaistamisprosessi on aiheuttanut monia haasteita, jotka on yksilöitävä ja analysoitava kiireellisesti, koska Euroopan unionin tasolla ei edelleenkään voida puhua yhdenmukaisista vaatimuksista. Koordinoinnissa ja yhdenmukaisuudessa on puutteita, kuten alusten päälliköiden erilaiset koulutusjärjestelmät osoittavat (13). Jos osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevaa väliaikaista prosessia ei hallinnoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, se voi osoittautua halutulle tarkoitukselleen haitalliseksi ja mahdollisesti vaikuttaa kielteisesti huvivenealaan ja saada aikaan seurauksia, jotka ovat vene- ja merimatkailulle asetettujen tavoitteiden vastaisia.

4.2.2.1

Koko matkailualan kysynnän vaihtelut ja heilahtelut ovat viime vuosina vaikuttaneet moniin tämän alan osa-alueisiin. Vaikutusta on myös ollut lähtömaissa vallitsevalla taloudellisella ilmapiirillä. Euroopassa tehtyjen terrori-iskujen jälkiseuraukset ja niistä johtuva muiden terroriuhkien lisääntyminen vaikuttavat epäilemättä matkailuun. Matkailu on kuitenkin vuosien mittaan osoittautunut erittäin palautumiskykyiseksi, myös erittäin haastavina aikoina, kuten myös nopea elpyminen vuosien 2008–2009 talouskriisistä ja sitä seuranneista moninaisista kriiseistä osoittaa.

4.2.2.2

Laadukkaiden matkailutuotteiden ja -palvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, mikä edellyttää innovointia ja investointien varmistamista. Tuotteita on pyrittävä monipuolistamaan ja parantamaan koko arvoketjussa. Näin voidaan antaa huomattavasti vauhtia vene- ja merimatkailulle ja lisätä mahdollisten kohteiden houkuttelevuutta. Näin voidaan myös mukautua kuluttajakäyttäytymisen vaihteluun ja väestörakenteen muutokseen, jotka vaikuttavat matkustusmalleihin.

4.2.2.3

Asiakkaat ovat entistä seikkailunhaluisempia ja aiempaa valmiimpia ottamaan osaa uusiin matkustustapoihin ja -kokemuksiin. Komission äskettäinen 1,5 miljoonan euron arvoinen hanketarjouspyyntö venematkailua edistävien veneilyreittien luomisesta on askel oikeaan suuntaan. Tämä aloite auttaa edistämään yhteyksiä muihin talouden aloihin ja houkuttelemaan vierailijoita, joilla on erityisiä mielenkiinnon kohteita, kuten ruokateemat, kulttuuri ja erilaiset vapaa-ajan harrastukset.

4.2.2.4

Komissio toteuttaa toimivaltuuksiensa puitteissa toimia, joilla tuetaan matkailualan kilpailukykyä ja kestävää kehitystä, mikä voi olla hyödyllistä myös vene- ja merimatkailun kehittämisessä.

4.2.2.5

Yksi näistä toimista on COSME-ohjelma, josta on kuuden viime vuoden ajan tuettu kansainvälisten aihekohtaisten matkailutuotteiden kehittämistä ja edistämistä merimatkailun, kulttuurimatkailun, ruokamatkailun, urheilun ja hyvän olon palvelujen kaltaisilla aloilla (14). Myös EDEN-aloite lisää sellaisten muiden kuin perinteisten kohteiden keräämää huomiota, jotka ovat ansioituneet kestävyysperiaatteiden mukaisen matkailun kehittämisessä (15). Vuoden 2010 versiossa keskityttiin rannikko-, joki- ja järvikohteisiin ja edistettiin niiden vesimatkailutarjonnan innovatiivisia toimintamalleja.

4.2.2.6

Myös alueet voivat hyödyntää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (16), kun on kyse investoinneista rannikkoalueiden, huvialussatamien ja satama-alueiden nykyaikaistamiseen ja rannikkoalueiden luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen, jos investoinneille edistetään asiaankuuluvia aihekohtaisia tavoitteita ja ne kuuluvat alueelliseen tai paikalliseen strategiaan. Komissio on myös julkaissut ohjeet (17), joissa annetaan kattava tiivistelmä EU:n rahoitusmahdollisuuksista matkailualalla. Rannikko- ja merimatkailun sidosryhmät voivat hakea asiaankuuluvia rahastovaroja näissä eri ohjelmissa.

4.2.2.7

Näitä palveluja voidaan liittää toisiinsa ja edistää keskittämällä kävijöiden yleiskokemusta parantavia tuotteita ja palveluja, esimerkiksi tarjoamalla heille kattava valikoima erityisesti heitä houkuttavia suosikkituotteita ja -palveluja. Keskittäminen lisää jatkuvasti suosiotaan matkailualalla, ja siihen kuuluu erikoistuneiden matkailutuotteiden ja -palvelujen tarjoaminen. Kohdennetussa markkinoinnissa voidaan käyttää kaikkia keinoja, erityisesti digitaalisia välineitä, jotta voidaan tavoittaa suoraan kaikki mahdolliset kävijät ja saada aikaan välitön yhteys mahdollisten kävijöiden ja kohteen välille.

4.2.3.1

Rannikko- ja merimatkailun kasvusta ja työpaikoista antamassaan lausunnossa (18) ETSK toteaa, että ehdotettu koulutustarpeiden selvittäminen ja ”sinisten työpaikkojen” osion sisällyttäminen EURES-portaaliin ovat merkittäviä toimenpiteitä. Keskeisen tärkeää on kuitenkin myös komission toiminta niiden laaja-alaisessa tunnetuksi tekemisessä ja jäsenvaltioiden valveuttamisessa, jotta ne ottavat selvityksen tulokset huomioon omissa koulutuspolitiikoissaan. Koulutustoimet pitäisi suunnata paitsi matkailualalla toimiville työntekijöille ja työnantajille myös matkailualan elimille. Koulutukseen pitäisi sisältyä myös enenevästi valveuttamista matkailun, eurooppalaisen perinnön ja ympäristön merkityksestä. Tämän on kuuluttava oppivelvollisuuskoulutukseen, jotta nuoria voidaan valistaa asiasta jo varhaisesta iästä lähtien.

4.2.3.2

Komissio on käynnistänyt matkailun alalla monia osaamista kehittäviä aloitteita, jotka hyödyttävät myös sinisiä työpaikkoja, esimerkiksi ”uuden osaamisen ohjelman” (19). Tämä tärkeä toimintapoliittinen asiakirja on ”suunnitelma taitoja koskevalle alakohtaiselle yhteistyölle”. Siinä määritetään matkailu yhdeksi kuudesta pilottialasta, missä toteutetaan erityisiä toimia elinkeinoelämäjohtoisen toimintamallin perusteella. Tähän liittyen julkaistiin tammikuun 2017 lopussa Erasmus+-rahaston puitteissa ehdotuspyyntö, jonka talousarvio on neljä miljoonaa euroa. Rahastosta tuetaan sellaisten alakohtaisten keskeisten sidosryhmien (muun muassa elinkeinoelämä ja koulutuksen tarjoajat) foorumin luomista, joka ehdottaa toimia ja suosituksia seuraaviksi 5–10 vuodeksi. Foorumi analysoi tärkeimpiä suuntauksia ja alalla tarvittavia taitoja, kehittää konkreettisia toimia lyhyen ja pitkän aikavälin osaamistarpeiden tyydyttämiseksi, tarkistaa tehtäväkohtaisia profiileja, saattaa uudet opinto-ohjelmat ajan tasalle, edistää alan houkuttelevuutta ja kannustaa opiskelijoiden ja työnhakijoiden liikkuvuutta.

4.2.3.3

Maaliskuussa 2017 julkaistaan myös COSME-ohjelman puitteissa tarjouspyyntö, jonka talousarvio on 800 000 euroa ja jonka tarkoituksena on parantaa matkailualan työurien julkisuuskuvaa. Asiaankuuluvia toimintoja ovat muun muassa valveuttamiskampanjat, jotka käsittelevät osaamisen kehittämistä matkailualalla edistäviä olemassa olevia aloitteita ja työvälineitä sekä matkailualan ammattien julkisuuskuvaa ja jotka käsittävät oheismateriaalia, haastatteluja ja verkkoseminaareja, joissa tuodaan julki matkailualan ammattien myönteisiä ominaisuuksia (kansainvälisyys, ajanmukaisuus ja dynaamisuus). Toimintojen kohteena ovat matkailualan yritykset (myös pk-yritykset) ja startup-yritykset sekä opiskelijat ja työnhakijat.

4.2.4.1

Vene- ja merimatkailu on erittäin monitahoinen ala, missä vaikuttaa erilaisia suhteita monen eri sidosryhmän välillä. Toimialan kenttä muodostuu moninaisista taloudellisista toiminnoista. Jäsenvaltioiden meri- ja rannikkomatkailua koskevat tilastotiedot eivät ole aina helposti saatavilla, ja tiedonkeruumenetelmät vaihtelevat maasta toiseen. Tästä voi olla seurauksena tietojen epäyhtenäisyyttä, ja siksi lukujen perusteella ei ehkä ole saatavissa tarkkoja tuloksia. Koska ala on tärkeä EU:n taloudelle, on välttämätöntä saada johdonmukaista ja tarkkaa tietoa. Tämä myös auttaa kaikkia alan toimijoita ymmärtämään täsmällisesti ja havaitsemaan merialan dynamiikan ja sen vaikutukset EU:n talouden tuloksiin. Matkailun satelliittitilinpito (20) voi olla menetelmä, josta voidaan saada alan tarvitsema väline. Tämän järjestelmän avulla saatavat taloudelliset tiedot voidaan yhdistää muihin hankittaviin tärkeisiin tietoihin, ja ne yhdessä voivat muodostaa ”kestävällä pohjalla olevan indikaattorimekanismin”. Useat jäsenvaltiot ovat jo perehtyneet työvälineeseen, mikä on omiaan edistämään prosessia.