23.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/15

1)

Onko maksupalveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin (direktiivi 2007/64/EY) (1) 3 artiklan o alakohtaa tulkittava siten, että valtion toimiluvalla toimivassa pelihallissa käytettävissä oleva mahdollisuus nostaa maksukortin ja PIN-koodin avulla käteisrahaa korttimaksupäätteestä, joka on samalla rahanvaihtaja, jolloin pankki- ja tiliteknisen käsittelyn hoitaa ulkoinen palveluntarjoaja (”verkko-operaattori”) ja maksu asiakkaalle tapahtuu vasta, kun verkko-operaattori lähettää tilin katteen tarkistettuaan maksupäätteeseen valtuutuskoodin, ja pelihallin ylläpitäjä ainoastaan täyttää monitoimisen rahanvaihtajan käteisrahalla ja saa rahaa nostavan asiakkaan tiliä hoitavalta pankilta nostettua summaa vastaavan hyvityksen, on direktiivin 3 artiklan o alakohdassa tarkoitettua toimintaa eikä näin ollen ole luvanvaraista?

2)

Jos ensimmäisessä kysymyksessä kuvattu toiminta ei ole mainitussa 3 artiklan o alakohdassa tarkoitettua toimintaa,

onko direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvattu mahdollisuus käteisrahan nostamiseen PIN-koodin avulla on mainitussa säännöksessä tarkoitettua toimintaa, jos samanaikaisesti käteisrahan nostamisen kanssa luodaan 20 euron maksukuponki, joka on lunastettava pelihallin valvojalta, jotta hallin valvoja täyttäisi rahapeliautomaatin kolikoilla?

3)

4)

Onko unionin oikeutta ja maksupalveluista sisämarkkinoilla annettua direktiiviä tulkittava siten, että ne ovat esteenä rikosoikeudelliselle seuraamukselle korttimaksupäätteen tarjoamisesta nyt käsiteltävän kaltaisessa erityistapauksessa, kun samanlaisia korttimaksupäätteitä käytettiin tai käytetään luvatta useissa valtion toimiluvalla toimivissa pelihalleissa ja valtion toimiluvalla toimivissa ja osittain myös valtion ylläpitämissä pelikasinoissa eikä toimivaltainen toimilupa- ja valvontaviranomainen vastusta sitä?

5)

Onko maksupalveludirektiiviä ja unionin oikeuden oikeusvarmuuden ja selkeyden periaatteita sekä perusoikeuskirjan 17 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat nyt käsiteltävän kaltaisessa erityistapauksessa esteenä viranomais- ja oikeuskäytännölle, jonka mukaan ne rahamäärät, jotka pelihallin ylläpitäjä on saanut verkko-operaattorin palvelun kautta pankkiasiakkailta, jotka ovat maksukortin ja PIN-koodin avulla nostaneet ylläpitäjän lataamaa käteisrahaa ja/tai rahapeliautomaateilla pelaamiseen oikeuttavia maksukuponkeja, siirretään valtiolle (”rikoshyödyn menetys”), vaikka kaikki hyvitykset vastaavat ainoastaan niitä rahamääriä, jotka asiakkaat ovat saaneet käteisrahana ja automaateilla pelaamiseen oikeuttavina maksukuponkeina?