15.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 59/24

—

kumoamaan 15.9.2015 asiassa F-21/15 annetun määräyksen, jossa virkamiestuomioistuin (toinen jaosto) osittain hylkäsi oikeudellisesti selvästi perusteettomana ja osittain jätti tutkimatta valittajan alueiden komiteaa vastaan 5.2.2015 nostaman kanteen

—

ratkaisee kanneasian ja hyväksyy valittajan kannekirjelmässä esittämät vaatimukset

—

velvoittaa alueiden komitean korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohtaa ja 53 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja oikeudenkäynnin asianosaisten yhdenvertaisuuden periaatetta on loukattu, koska vastineen jättämiselle varattu kahden kuukauden määräaika, jota oli pidennetty 10 päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, laskettiin kannekirjelmän puutteiden korjaamista koskevan tiedoksiannon vastaanottamisesta, eikä kannekirjelmän tiedoksiannon vastaanottamisesta, joten alueiden komitean vastine liitettiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin, vaikka se oli jätetty määräajan päätyttyä; koska virkamiestuomioistuin nojautui tähän vastineeseen hylätessään kanteen määräyksellä työjärjestyksen 81 artiklan nojalla ja koska kantajalta riistettiin mahdollisuus saada asia ratkaistuksi yksipuolisella tuomiolla työjärjestyksen 121 artiklan perusteella.

2)

Toinen valitusperuste, jonka mukaan on loukattu periaatetta siitä, että Euroopan unionin oikeuden oikeussääntöjä on tulkittava ottamalla huomioon niiden asiayhteys, sekä perusteluvelvollisuutta, koska virkamiestuomioistuin tulkitsi määräyksensä 64–70 kohdassa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 56 artiklaa ottamatta huomioon henkilöstösääntöjen 55 artiklaa ja alueiden komitean tällä perusteella antamia päätöksiä, eikä vastannut väitteisiin, jotka valittaja esitti näiden säännösten ja määräysten perusteella. Lisäksi on tehty oikeudellisia virheitä, kun virkamiestuomioistuin sovelsi näin virheellisesti henkilöstösääntöjen 55 ja 56 artiklan ulottuvuutta ja tavoitteita ja henkilöstösääntöjen liitteessä VI olevaa 3 artiklaa sekä eräiden C ja D palkkaluokkiin kuuluvien virkamiesten, jotka ovat velvollisia tekemään säännöllisesti ylityötunteja, tekemistä ylityötunneista maksettavien kiinteämääräisten korvausten myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen nro 048/03 (jäljempänä päätös nro 48/03) 2 ja 4 artiklaa.

3)

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan on loukattu periaatetta siitä, että henkilöstösääntöjen määräyksiä on tulkittava yhdenmukaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa ja perusoikeuskirjan 31 artiklaa yhdenmukaisesti päätöksen nro 48/03 kanssa, minkä lisäksi tuomioiden perusteluvelvollisuutta ja oikeudenkäyntiasiakirjojen luotettavuutta koskevaa periaatetta on loukattu, koska virkamiestuomioistuin ei määräyksensä 71–74 kohdassa ottanut huomioon päätöksen 48/03 6 artiklaa perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan tulkinnassa, ei vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla väitteisiin, jotka valittaja esitti näiden säännösten ja määräysten perusteella, ja otti virheellisesti huomioon valittajan kanteen kohteen ja perusteen.

4)

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan on loukattu oikeudenkäyntiasiakirjojen luotettavuutta koskevaa periaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan kannetta on arvioitava kanteen kohteena olevan toimen antamisajankohtana olemassa olleiden seikkojen perusteella, koska virkamiestuomioistuin katsoi määräyksensä 77 kohdassa, että kantaja perusti yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta johtamansa väitteet riidanalaisen päätöksen seurauksiin ja joka tapauksessa hylkäsi ne näiden seurausten perusteella, sekä siihen, että on loukattu perusteluvelvollisuutta, loukattu periaatetta siitä, että henkilöstösääntöjen määräyksiä on tulkittava yhdenmukaisesti yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, ja loukattu yhdenvertaisuusperiaatetta, koska virkamiestuomioistuin ei määräyksensä 77 ja 78–80 kohdassa vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla vastaajan väitteisiin.

5)

Viides valitusperuste, jonka mukaan yhtäältä on loukattu oikeudenkäyntiasiakirjojen luotettavuuden periaatetta ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, koska virkamiestuomioistuin katsoi määräyksensä 82 kohdassa, että valittajan esittämää lainvastaisuusväitettä eivät tukeneet mitkään perusteet, mikä oli kyseisen työjärjestyksen määräyksen vastaista, minkä vuoksi tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja toisaalta, että tämän vuoksi valituksenalaisen määräyksen 54–57 kohta ovat lainvastaisia.