29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/12

1)

Voidaanko katsoa, että unionin kansalaisen puoliso, joka ei ollut kyseisenä ajankohtana itse jäsenvaltion kansalainen, on ”oleskell(ut) vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta” direktiivin 2004/38/EY (1) 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos he ovat menneet naimisiin toukokuussa 1999, oleskeluoikeus myönnettiin lokakuussa 1999 ja viimeistään vuoden 2002 alussa puolisot sopivat erillään asumisesta ja kumpikin heistä muutti asumaan toisen kumppanin kanssa vuoden 2002 lopussa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja ottaen huomioon, että kolmannen maan kansalaisen, joka vaatii pysyvää oleskeluoikeutta 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti huhtikuuta 2006 edeltävän viiden vuoden yhtäjaksoisen oleskelun perusteella, on myös näytettävä, että hänen oleskelunsa täytti muun muassa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (2) 10 artiklan 3 kohdan vaatimukset, merkitseekö se, että kyseisen oletetun viiden vuoden ajanjakson kuluessa unionin kansalainen lähti yhteisestä kodista ja kolmannen maan kansalainen muutti sitten asumaan yhdessä toisen henkilön kanssa uuteen kotiin, jota (silloinen) puoliso, joka oli unionin kansalainen, ei hänelle tarjonnut, että asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 3 kohdan vaatimukset eivät näin ollen täyty?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja toiseen kieltävästi, voiko kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on unionin oikeuden rikkomiseen perustuva vahingonkorvausvaatimus, ottaa sellaisenaan huomioon — tutkiessaan, onko jäsenvaltio pannut virheellisesti täytäntöön tai muuten soveltanut epäasianmukaisesti vuoden 2004 direktiivin 16 artiklan 2 kohdan vaatimuksia — sen seikan, että tämä tuomioistuin on katsonut tarpeelliseksi esittää ennakkoratkaisupyynnön kantajan pysyvää oleskeluoikeutta koskevasta kysymyksestä, arvioidessaan sitä, onko unionin oikeuden rikkominen ilmeistä?