25.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 58/3

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän valituksenalaisen määräyksen ja ottaa kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi, mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että kaikki riidanalaista asetusta (1) koskevan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset täyttyvät;

—

vaihtoehtoisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen;

—

velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut, ja

—

määrää Euroopan komission ja Alankomaiden kuningaskunnan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Valitus perustuu kolmeen pääasialliseen perusteeseen: 1) Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa, 2) unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja toissijaisesti rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklaa, jotka ovat unionin oikeuden periaatteita, ja 3) unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt virheellisesti selvitysaineiston, jonka valittajat ovat esittäneet ensimmäisessä oikeusasteessa, sekä ottanut sen huomioon vääristyneellä tavalla.

2)

Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuimen tulkinta, jonka mukaan termi ”sääntelytoimi” on erillinen ja poissulkeva termiin ”lainsäädäntötoimi” nähden, on virheellinen, koska toimielimen SEUT 263 neljännen kohdan mukaista kannetta koskevan uuden mahdollisuuden tarkoitus tehdään tällaisella tulkinnalla tyhjäksi (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Lisäksi valittajat väittävät ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen asetus koskee suoraan vain neljää 18 valittajasta. Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut suoraan koskemisen käsitettä liian tiukasti. Unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan liian tiukasti erikseen koskemisen edellytystä.

3)

Toisessa valitusperusteessaan valittajat huomauttavat, että he ovat väittäneet oikeudenkäyntiväitteessä esittämissään huomautuksissa, että vain SEUT 263 artiklan neljännen kohdan laaja tulkinta on yhdenmukainen perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan kanssa. Koska tämä valitusperuste on ollut ratkaiseva asian ratkaisun kannalta, unionin yleisellä tuomioistuimella on ollut lainmukainen velvollisuus antaa selvä ja tarkka vastaus. Valittajat kuitenkin katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin ei antanut tähän valitusperusteeseen asianmukaista vastausta. Näin toimiessaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, jonka seurauksena valituksenalainen määräys on kumottava (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Toisen valitusperusteen toisessa osassa ja toissijaisesti valittajat vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen määräyksen sillä perusteella, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tulkinnalla ja sitä seuranneella unionin yleisen tuomioistuimen päätöksellä jättää valittajien tekemä kanne tutkimatta rikotaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklaa, jotka ovat unionin oikeuden yleisiä periaatteita.

4)

Kolmannessa valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt virheellisesti selvitysaineiston, jonka valittajat ovat esittäneet, sekä ottanut sen huomioon vääristyneellä tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin hylkää valittajien väitteen termin ”sääntelytoimi” tulkinnasta kahden sellaisen kahden vaatimuksen perusteella, jotka valittajien väitetään tehneen, mutta joita ne eivät tosiasiassa ole tehneet. Valituksenalaisessa määräyksessä olevat tosiseikkoja koskevat arviot ovat näin ollen virheellisiä ja unionin yleisen tuomioistuimen käytettävissä oleva selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Koska unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut esitettyjä väitteitä niiden sanamuodon kanssa ristiriitaisella tavalla, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa määräyksessä tekemää toteamusta rasittaa ilmeinen arviointivirhe.