17.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/29

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisömenetelmän uudistaminen (suuntaviivat)” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 51/05

Yleisesittelijä: Henri MALOSSE

Toinen esittelijä: Georgios DASSIS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. joulukuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yhteisömenetelmän uudistaminen (suuntaviivat).

Asian valmistelusta vastannut alakomitea ”yhteisömenetelmän uudistaminen” hyväksyi lausuntonsa 19. toukokuuta 2010 (esittelijä oli Henri Malosse ja toinen esittelijä Georgios Dassis).

Komitean toimikauden vaihtumisen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 19.–21. lokakuuta 2010 pitämässään 466. täysistunnossa (lokakuun 21. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Henri Malossen ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 187 ääntä puolesta ja 5 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Huolimatta siitä, että Euroopan unioni on kokenut monia tärkeitä onnistumisia ja sen vaikutuspiiri laajenee laajenemistaan, se ei ole lakannut epäilemästä itseään ja herättämästä epäilyjä. Talous- ja rahaliitto, jonka euron menestys kruunasi, on nyt joutunut finanssikriisin pyörteisiin ja pahempaan kurimukseen kuin mikään muu talousalue maailmassa. Lissabonin strategia ei onnistunut nostamaan unionia maailman johtavaksi osaamistaloudeksi. Kansalaisten kärsivällisyys alkaa näiden vaikeuksien takia käydä vähiin, ja monet epäilevät unionin kykyä vastata aikamme suurimpiin haasteisiin: globalisaatioon, ilmastonmuutokseen ja talous- ja finanssikriisiin.

1.2   Epäuskon hetkinä on aina hyvä turvautua Euroopan yhdentymisen perustekijöihin. Yhteisömenetelmä, joka on taannut Euroopan unionille hyvät hetkensä, on uudistettava ja elvytettävä.

1.3   ETSK suosittelee, että yhteisömenetelmä otetaan käyttöön niillä aloilla, joihin kansalaisten odotukset tällä hetkellä kohdistuvat. Näitä ovat Euroopan talouden elvyttäminen, koulutus-, innovaatio- ja tutkimusjärjestelmien tehostaminen, energiahuollon turvaaminen, kestävä kehitys ja ilmastohaittojen torjuminen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja yrittäjyyden edistäminen, henkilöiden vapaa liikkuvuus sosiaalisia oikeuksia kunnioittaen sekä Euroopan laajuisten yleishyödyllisten palvelujen kehittäminen muun muassa viestinnän, ympäristön, terveyden, turvallisuuden ja pelastuspalvelun aloille.

1.4   Jotta yhteisömenetelmä saataisiin todella elvytettyä, tähän on osoitettava tarvittavat keinot: on kasvatettava tuntuvasti EU:n talousarviota, kehitettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, koordinoitava paremmin jäsenvaltioiden ja EU:n määrärahoja ja perustettava pysyvä Euroopan valuuttarahasto.

1.5   ETSK katsoo myös, ettei 60- tai 80-luvulla käytetty yhteisömenetelmä sovellu 2010-luvun yhteisömenetelmäksi. Nykypäivänä on välttämätöntä ottaa kansalaiset mukaan muun muassa osallistavan demokratian keinoin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kautta. ETSK vaatiikin Euroopan kansalaisyhteiskunnalle suurempaa roolia paitsi unionin poliittisena aloitteentekijänä myös politiikan vaikutusten arvioijana, sillä näin voidaan varmistaa politiikan tehokas täytäntöönpano ja korjata politiikan haitallisia vaikutuksia.

1.6   Nykyajan haasteisiin ja kansalaisten odotuksiin vastaava yhteisömenetelmä, jonka täytäntöönpanoon on osoitettu tehokkaat keinot ja jota on uudistettu kansalaisyhteiskunnan aktiivisemman osallistumisen mahdollistamiseksi, voi ja sen tulee puhaltaa uutta tuulta Euroopan yhdentymiskehitykseen.

2.   Yhteisömenetelmän uudistamisen syyt

2.1   Yhdentymisen alusta asti sovellettu yhteisömenetelmä on tehnyt Euroopan yhdentymishankkeesta ainutlaatuisen menestystarinan, joka on johtanut nykyiseen Euroopan unioniin. Yhteisömenetelmälle on ominaista

—	yhteisten päämäärien tavoitteluun osoitetut yhteiset resurssit

—	yleishyödyllisiksi luokiteltavat hankkeet

—	avoin ja demokraattinen keskustelu, johon kansalaisyhteiskunta osallistuu

—	enemmistöpäätökset lakia ja oikeutta kunnioittaen

—	päätösten täytäntöönpanon hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta

—	suora vaikutus talous- ja yhteiskuntaelämään ja suora kanssakäyminen taloudellisten ja yhteiskunnallisten eturyhmien kanssa.

Kaikki merkittävät Euroopan yhdentymisen edistysaskeleet on saatu aikaan tällä yhteisömenetelmällä.

2.2   Jäsenvaltiot ovat säilyttäneet valtaosin tai jopa kokonaan toimivallan itsellään niillä aloilla, joista ei perussopimuksissa suoraan määrätä. Ne ovat niin perinteisiä kruununoikeuksia (puolustus, poliisi) kuin muitakin aloja, joihin liittyy erityisiä poliittisia, kulttuurisia tai historiallisia ominaispiirteitä (esimerkiksi verotus tai työmarkkinasuhteet). Hallitustenvälinen yhteistyö näillä aloilla on sekin tärkeä osa Euroopan yhdentymistä, ja sitä olisi myös analysoitava, jotta saataisiin käsitys yhteistyön todellisesta vaikutuksesta ja sen mukautumisesta nykypäivän Euroopan unionin todellisuuteen ja haasteisiin.

2.3   Yhteisömenetelmällä on onnistuttu saavuttamaan tärkeimmät yhteiset tavoitteet, kun samaan aikaan Euroopan yhdentymisprosessi on kehittynyt taloudellisesti ja syventynyt poliittisesti. Saavutukset ovat myös vetäneet voimakkaasti puoleensa muita Euroopan maita, ja perättäiset laajentumiset ensin Länsi-Euroopan pohjoisiin ja eteläisiin valtioihin ja rautaesiripun murruttua Itä-Eurooppaan ovat osoittaneet unionin olevan Euroopassa ainoa varteenotettava vaihtoehto.

2.4   Yhteisömenetelmän teho ja vetovoima ovat kuitenkin viime vuosina laimentuneet. Euroopan komissiolta on näyttänyt toisinaan puuttuvan niin keinot kuin tahtokin tehdä aloitteita, jotka olisivat panosten ja odotusten tasolla. Euroopan unionilla on kuitenkin nyt vastassaan uusia haasteita: yhä armottomampi globalisaatio ja finanssi- ja talouskriisi aiheuttavat vaikeuksia monille yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja kasvattavat yhteiskunnallisia eroja, joiden seurauksena yhä useammat syrjäytyvät tai joutuvat vähintäänkin suuriin vaikeuksiin. Eurooppalaiset suhtautuvat yhä varauksellisemmin Euroopan yhdentymiseen, sillä se näyttää tuovan heille enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.

2.5   Tätä vaikutelmaa, joka aiheuttaa levottomuutta rahoitusalallakin, ovat pahentaneet myös EU:n tehottomuus Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastohuippukokouksessa ja unionin kyvyttömyys huolehtia omin voimin yhden euroalueen jäsenvaltion rahoitusongelmista.

2.6   Kiihtyvän globalisaation rinnalla Euroopan unioni vaikuttaa hitaalta ja eripuraisuutensa, monimutkaisuutensa ja kömpelyytensä kangistamalta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä ETSK suosittelee, että yhteisömenetelmä uudistetaan, jotta unioni saisi kaivattua uutta pontta ja löytäisi paikkansa maailman taloudellisilla ja poliittisilla kentillä. ETSK:n suositukset koskevat erityisesti seuraavia tärkeimpiä asioita:

—	eurooppalaisen identiteetin ja yleisen edun nostaminen esiin

—	tavoitteiden ja keinojen sovittaminen yhteen

—	kansalaisyhteiskunnan sitouttaminen.

3.   Eurooppalaisen identiteetin ja yleisen edun nostaminen esiin

3.1   Yhteisömenetelmän elpyminen edellyttää vahvempaa yhteistä eurooppalaista identiteettiä, joka ylittää kansalliset edut ja eroavaisuudet. On esimerkiksi turha säätää yhä uusia lakeja julkisten hankintojen markkinoiden avaamisesta, ellei jäsenvaltioilla ja kansallisilla viranomaisilla ole ”omien” veronmaksajien mielipiteiden ja ”omien” yritysten painostuksen takia mitään todellista perustetta ”ostaa eurooppalaista”, vaan ”eurooppalainen” tarkoittaa niille yhä ”ulkomaalaista”. Kuitenkin vain yhteisiin olennaisiin tavoitteisiin sitoutunut yhteen hitsautunut Eurooppa voi päästä tavoitteisiinsa globaalissa taloudessa.

3.2   Tämä edellyttää ennen kaikkea unionin yleisen edun määrittelemistä. Komission olisi heräteltävä ponnekkaammin keskustelua tästä aiheesta, eikä se saisi jäädä sivuun kuten äskettäin finanssikriisin ja yhden euroalueen jäsenvaltion vaikeuksien edessä. Liian usein vaikuttaa siltä, että komissio ei uskalla kohdata jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten herkkänahkaisia reaktioita, vaikka kaikkien oikein ymmärtämä yhteinen etu vaatisi usein yhteisvastuullisia ja yhteisiin etuihin perustuvia ratkaisuja.

3.3   Vaikuttaa siltä, että Euroopan komissiolla on yhä suurempia vaikeuksia määritellä ja edustaa unionin yleistä etua. Se on kuitenkin komission tehtävä. Komission on löydettävä uudelleen 60- ja 80-lukujen tarmo. Se ei ole enää nykyisin yksin, vaan osa uutta toimielinkolmiota, jossa sen rinnalla on aiempaa vahvempi parlamentti ja Eurooppa-neuvoston valittu puheenjohtaja. Tämän kehyksen olisi kannustettava komissiota ottamaan täysivaltaisesti paikkansa aloitteentekijänä ja valvontaelimenä.

3.4   Euroopan parlamentin on kansalaisten edustajana vastedes osallistuttava ratkaisevasti unionin yleisen edun määrittelyyn. Neuvoa-antavien komiteoiden (ETSK ja AK) olisi toimittava sen rinnalla kannustavana ja Euroopan komission aloitteita täydentävänä voimana. Myöskään kansalaisaloitetta tai muita kansalaisyhteiskunnan vaikutusvälineitä ei pidä aliarvioida.

3.5   Yhteisömenetelmän uudistaminen on mielekästä vain, jos samalla tarkistetaan myös nk. toissijaisuuskäsitettä, jota on tähän saakka tulkittu yksisuuntaisesti eli yhteisömenetelmän soveltamista ja uusien unionin tason politiikkojen käyttöönottoa jarruttavana välineenä. Käsite olisi ymmärrettävä uudella, dynaamisemmalla tavalla periaatteeksi, jonka mukaan tehokkuus- ja mittakaavasyistä on jatkossa yhä useammin suotavampaa siirtää unionin tasolle sellaisten asioiden hoito, joihin tarvitaan mittavaa panostusta: niitä ovat infrastruktuurit, tutkimus ja kehittäminen, teollisuuspolitiikka, puolustus, ulkopolitiikka, turvallisuus, terveysongelmien torjuminen jne. Unionin kansalaiset ymmärtävät tämän kyllä, jos maiden poliittiset johtajat selittävät heille tilanteen totuudenmukaisesti.

3.6   Kansalaisten ja unionin toimielinten välinen kuilu on yhä leveämpi. Unionin olisikin syytä määritellä uusia yhteisömenetelmän soveltamisaloja, jotka vastaavat niitä aloja, joihin kansalaisten suuret odotukset kohdistuvat.

3.6.1   Nyt onkin oikea hetki kehittää yleishyödyllisiä eurooppalaisia palveluja aloille, joilla ne tilanteen kehittymisen ja haasteiden kasvamisen vuoksi ovat tulleet välttämättömiksi. Näitä ovat pelastuspalvelu, kansainvälinen hätäapu, tullipalvelut, liikenne, tutkimuskeskukset, nopeat tietoliikenneverkot jne. Uuden lähestymistavan pohjalta voitaisiin edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin perustuvia yleishyödyllisiä eurooppalaisia palveluhankintasopimuksia, joilla kehitetään Euroopan laajuisia verkkoja (liikenne, energia, televiestintä) ja vahvistetaan näin Euroopan unionin yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä.

3.6.2   Jotta kansalaisten ja yritysten elämä helpottuisi ja jotta yhtenäismarkkinoiden todellisuus käsitettäisiin paremmin, olisi vihdoin ja viipymättä toteutettava eräitä aloitteita, joiden yleishyödyllisyys on osoitettu jo kauan sitten: niitä ovat eurooppalainen teollisuuspolitiikka, jonka synergia riittäisi vastaamaan globalisaatioon, pk-yritysten, säätiöiden ja yhdistysten eurooppalainen perussääntö, keskitetty veroasiointipiste pk-yritysten rajatylittävää toimintaa varten sekä yhteisöpatentti. Lisäksi olisi kehitettävä erilaisia säädösvälineitä, joilla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus sosiaalisia oikeuksia ja työehtosopimuksia kunnioittaen. Kansalaisaloitteiden kautta saattaa syntyä muitakin aloitteita, joita erityisesti parlamentti ja ETSK voisivat viedä eteenpäin ja jotka koskevat esimerkiksi energiahuollon turvaamista, kestävää kehitystä ja kuluttajansuojaa.

3.6.3   Kuten ETSK on moneen otteeseen korostanut, direktiivien käyttäminen ratkaisevan tärkeällä julkisten hankintojen alalla on osoittautunut pahaksi virheeksi, epäilemättä koko yhtenäismarkkinoiden luomisprosessin pahimmaksi. Julkisten hankintojen markkinat ovat edelleen yli 30 vuotta Euroopan yhtenäisasiakirjan jälkeen liian pirstaleiset. Lukuisat perättäiset erittäin yksityiskohtaiset EU-direktiivit ja niitä täydentävät kansalliset säädökset sekä moninaiset poikkeukset ovat johtaneet yhteisöhengen puuttuessa siihen, että alan markkinat, joiden osuus Euroopan BKT:sta on 15 prosenttia, ovat edelleen täysin lokeroituneet. Euroopan komission olisi tällä alalla, kuten tarvittaessa muillakin aloilla, käytettävä suoraan sovellettavia asetuksia mieluummin kuin direktiivejä, joiden täytäntöönpano edellyttää saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.6.4   Euroopan unionin olisi investoitava enemmän nk. osaamiskolmioon eli koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin. Koulutus, jonka tiedetään olevan keskeinen tekijä Euroopan elpymisen kannalta, ei saa olla Euroopan unionin toimivaltuuksien ulkopuolella. Erasmus-ohjelman menestyksen pohjalta olisi kehitettävä Euroopan laajuisia kunnianhimoisempia liikkuvuusohjelmia, eurooppalaisen yliopistoverkoston tukemia vaihtoja, keskeisten taitojen edistämiseen ja yrittäjähengen luomiseen tarkoitettuja erityisiä aloitteita ja kohderyhmille suunnattuja toimia, joihin sovelletaan uutta yleiseen etuun perustuvaa lähestymistapaa. Kahdeksannesta eurooppalaisesta puiteohjelmasta on tehtävä uuden Euroopan symboli tutkimuksen ja innovoinnin alalla, ja siinä on keskityttävä nanoteknologian kaltaisiin aloihin EU-tutkimuskeskusten, todellisen eurooppalaisen teollisuushankkeen ja riittävien henkilöstöresurssien ja rahoituksen turvin.

3.6.5   Talous- ja rahaliiton olisi vakiinnutettava asemansa eurooppalaisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden ytimenä. Se on vielä kaukainen tavoite, kuten euroalueeseen kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden talous- ja finanssikriisin vuoksi toteuttamien kansallisten politiikkojen hajanaisuus osoitti. Euroalueen jäsenvaltioiden olisi muodostettava talous- ja rahapoliittisen yhdentymisen edistyksellinen koelaboratorio, jossa maat harjoittaisivat tehostettua yhteistyötä ja edistäisivät näin koko unionin dynaamisuutta ja tehokkuutta. ETSK kannattaa komission ehdotusta perustaa jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen seurantajärjestelmä. Komitean mielestä sen tehtäviin pitäisi kuulua paljon muutakin kuin pelkkä OECD:n tehtävänannon kaltainen tilinpidon seuranta. Sen olisi otettava huomioon unionin kansalaisten tärkeimmät poliittiset tavoitteet, joita ovat etenkin sosiaalinen yhteenkuuluvuus, syrjinnän torjuminen, työpaikkojen luominen sekä luovuuden ja yrittäjyyden kehittäminen.

3.6.6   Euroopan unionin olisi yhteisen rahansa turvin esiinnyttävä yhtenä rintamana myös kansainvälisissä talous- ja rahapoliittisissa neuvotteluissa, muun muassa G20:ssa, ja vahvistettava unionin tason jäsenyyttään IMF:ssä ja Maailmanpankissa.

3.6.7   Euroopan unionin ulkopolitiikan vahvistaminen on keskeinen osa Lissabonin sopimusta. Se käsittää muun muassa ulkosuhdehallinnon perustamisen, korkean edustajan viran (joka on samalla myös komission varapuheenjohtaja) ja Euroopan unionin edustustojen perustamisen EU:n ulkopuolisiin maihin Euroopan komission lähetystöjen tilalle. Sopimus olisi pantava täytäntöön kunnianhimoisesti, jotta Eurooppa todella esiintyisi yhtenä rintamana, olisi vakuuttavampi ja johdonmukaisempi ulkosuhteissaan ja samalla koordinoisi aidosti ja jäsennellysti ulkosuhdetoimintaansa niin politiikan, talouden, kulttuurin ja tieteen kuin kaupankin alalla unionin asemaa heikentävän keskinäisen kilpailun sijaan.

4.   Tavoitteiden ja keinojen sovittaminen yhteen

4.1   Monet unionin tavoitteista on saavutettu vain osittain. Se johtuu usein siitä, ettei asioiden loppuun asti viemiseen ole sitouduttu päättäväisesti eikä tähän ole osoitettu tarvittavia yhteisiä keinoja.

4.1.1   Mario Montin selvityksessä (1) esitetään sisämarkkinoiden elvyttämistä koskevia erittäin päteviä ehdotuksia, joilla varmistettaisiin viimein sisämarkkinoiden toteutuminen. Niitä ovat SOLVIT-verkon tehostaminen, direktiivien täytäntöönpanon arviointi, kansallisten viranomaisten, parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan osallistaminen sekä viimeisten pullonkaulojen poistaminen muun muassa henkilöiden liikkuvuuden osalta. ETSK suositteleekin, että selvityksen pohjalta laadittaisiin yksityiskohtainen toimintaohjelma täytäntöönpanoaikatauluineen sen jälkeen, kun kansalaisyhteiskunnan edustajia on kuultu riittävän laajasti.

4.1.2   Unionin budjettituki soveltuvassa muodossa (määräraha, laina, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus jne.) on tarpeen yhteisömenetelmän uusien soveltamisalojen tarpeisiin vastaamiseksi. EHTY:n menestys vuonna 1951 perustui siihen, että keinot olivat riittävät tavoitteisiin nähden. Unionin nykyinen budjetti (alle 1 prosentti BKT:sta) on aivan liian pieni siihen, että unioni pystyisi saavuttamaan kansalaisten odotusten mukaiset tavoitteet kaikilla niillä aloilla, joilla unionin toiminta olisi suotavaa paremman tehokkuutensa ansiosta. Budjetin kasvattaminen tasaisesti vuosina 2013–2020 aina 2 prosenttiin BKT:sta vaikuttaa realistiselta tavoitteelta, jonka vastustamista ei unionin tarjoamien mittakaavaetujen vuoksi voi perustella jäsenvaltioiden julkisen velan pienentämisvaatimuksilla. Se edellyttää kuitenkin myös, että hallitukset sisäistävät kansalliselta tasolta unionille suuntautuvien budjettisiirtojen periaatteen ja selittävät sen riittävän hyvin kansalaisille. Budjetin kasvattamisen ansiosta voitaisiin muun muassa rahoittaa investointi- ja suurverkkotarpeita, tukea osaamiskolmiota (koulutus, tutkimus, innovointi), vahvistaa koheesiopolitiikkaa ja antaa unionille riittävät henkilöstöresurssit ja varat ulkopolitiikkansa toteuttamiseen.

4.1.3   EU tarvitsee vuoteen 2020 asti toimintansa rahoittamiseen omia varoja. Lisäksi kansallisia määrärahoja ja unionin määrärahoja olisi koordinoitava paremmin. Tilanteessa, jossa julkisen talouden alijäämät kasvavat vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena, on helppo osoittaa, että velka pienenee nopeammin – kasvun kuitenkaan kärsimättä – jos varat yhdistetään tiettyjen julkisten menojen, kuten puolustuksen, rajojen turvallisuuden, ulkoisen avun, tutkimuksen tai teollisuuspolitiikan rahoittamiseksi. Jäsenvaltioiden on osoitettava, että niillä on poliittista tahtoa lähteä tälle tielle.

4.1.4   Ensimmäinen merkittävä askel finanssikriisitilanteessa olisi ollut todellisen Euroopan valuuttarahaston (Yhdysvaltain keskuspankin tapaisen valuuttavarannon) perustaminen euroalueen tukemiseksi ja vakauttamiseksi. Sen avulla olisi voitu ratkaista yhteisvastuullisesti yhden jäsenvaltion kohtaamat vaikeudet. Tarvittiin euron romahdus ja kriisin pahentuminen yhdessä jäsenvaltiossa, ennen kuin valtiot päättivät perustaa alkeellisen tämänsuuntaisen rahaston ja antaa yhteistä – eikä enää kahdenvälistä – tukea, vaatien kuitenkin edelleen myös lisätukea IMF:ltä.

4.1.5   Lisäksi vaikuttaa selvältä, että yhdentymis- ja yhteenkuuluvuustavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi EU-varojen jakamista paremmin siten, että rajatylittävät ohjelmat saisivat enemmän tukea. Niihin osoitetaan nykyisin vain 1 prosentti budjetista, vaikka ne ovat yhtenäismarkkinoiden toimivuuden kannalta välttämättömiä saumakohtia. 2020-strategian onnistuminen riippuu yhtäältä käytettävissä olevista keinoista ja toisaalta kansalaisten aidosta sitoutumisesta strategian tavoitteisiin, mikä ei toistaiseksi ole toteutunut.

4.2   Unionia, jossa on 27 jäsenvaltiota, ei voi hallita samalla tavalla kuin kuuden jäsenvaltion unionia. Euroopan parlamentille on toimielinkolmiossa varattu oikeutetusti tärkeämpi asema. On myös tärkeää, että kansalaisaloite saa nopeasti konkreettisen muodon niin toimielimissä kuin käytännössäkin. Siitä on tehtävä todellinen demokratian harjoittamisväline.

4.2.1   Unionin toimivaltuuksien lisäämisen rinnalla on laajennettu parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyä. Uudet säännöt on vahvistettu toisiaan seuranneissa perussopimuksissa, joilla ei sen sijaan ole juurikaan muutettu kuulemismenettelyjä. Komissio pyytää nykyisin ETSK:ltä lausuntoa yhteispäätösmenettelyn alkaessa, vaikka lausunto olisi syytä antaa jo paljon aikaisemmin.

4.2.2   Jos ETSK antaisi lausuntonsa ennen lainsäätäjiä eli heti kun alustava analyysi on tehty, se voisi hoitaa neuvoa-antavan tehtävänsä tehokkaammin. Valmistelevan lausunnon käsite saisi näin täyden merkityksensä. Komitean lausunto voitaisiin liittää vaikutustenarvioinnin ohella komission ehdotukseen, joka annetaan lainsäätäjille. ETSK:n esittelijän olisi myös voitava esittää näkemyksiään Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle.

4.2.3   Komission olisi järjestettävä tarvittava konsultointi myös silloin, kun se aikoo vetää pois aiemmin esitetyn ehdotuksen, varsinkin jos ehdotuksella on suoria vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan toimijoihin. Komission ei esimerkiksi olisi pitänyt vetää pois yhdistysten eurooppalaista perussääntöä koskevaa ehdotustaan kuulematta asianomaisia tahoja.

4.2.4   Unionin on parannettava hallintoaan varmistamalla aktiivisemmin miesten ja naisten tasa-arvon toteutuminen eli helpottamalla naisten pääsyä tasavertaisesti keskeisiin päätöksenteko- ja neuvoa-antaviin asemiin.

4.3   Lissabonin sopimuksella laajennettiin jälleen määräenemmistöpäätösten soveltamisalaa ja tehtiin määräenemmistöstä tavanomainen päätöksentekotapa 27 jäsenvaltion unionissa. Yksimielisyyttä vaaditaan silti edelleen tietyillä aloilla, jotka kuitenkin liittyvät hyvin läheisesti unionin toimintaan. Tällainen on esimerkiksi verotus. Kokemus on selvästi osoittanut, että unionin toiminta estyy usein niillä aloilla, joilla vaatimuksena on edelleen yksimielisyys. Onkin varsin paradoksaalista, ettei unioni ole Eurooppa-neuvoston toistuvista yrityksistä huolimatta saanut esimerkiksi yhteisöpatenttia hyväksyttyä – hyväksyntä edellyttää edelleen yksimielisyyttä – vaikka unionin tavoitteena on tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi!

4.3.1   Useat ennakkotapaukset osoittavat, että yhteisömenetelmän avulla on toisinaan löydetty keino päästä ulos umpikujasta, johon yksimielisyysvaatimus on johtanut. Esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja ja sosiaalisia perusoikeuksia koskeva peruskirja hyväksyttiin 11 jäsenvaltion voimin, ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyi mukaan vasta myöhemmin. Eikö tällainen joustavuus voisi tulla kyseeseen myös muilla aloilla, joilla on ajauduttu umpikujaan, kuten yhteisöpatenttiasiassa tai yhtiöveropohjan yhdenmukaistamisessa?

4.3.2   Talous- ja rahaliitto on kiistatta hyvä esimerkki onnistuneesta tehostetusta yhteistyöstä, joka alkoi pienestä maiden ryhmästä mutta oli avoinna kaikille niille, joilla oli valmiudet osallistua. Euroryhmä ei kuitenkaan ole vieläkään onnistunut kehittämään liittovaltioluonteisen Euroopan keskuspankin rinnalle rahaliiton tasoista yhteistä taloushallintoa. Tavoitteista on jääty 2000-luvulla huolestuttavasti. Ellei tilannetta ratkaista vähitellen 2010-luvulla, koko euroryhmän yhteenkuuluvuus, kilpailukyky ja työllisyys ovat vaarassa, puhumattakaan euron tulevaisuudesta. Tilanteen korjaamiseksi olisi ehdottomasti muutettava euroryhmän toimintatapaa tehokkaampaan ja avoimempaan suuntaan muun muassa siten, että euroryhmän valtioiden tai hallitusten päämiehet kokoontuisivat säännöllisesti (eikä vain kriisitilanteessa) ja ottaisivat kokouksiin mukaan myös muita ministereitä, joiden vastuualaan euron tila vaikuttaa (sosiaaliasiat, teollisuus jne.).

4.4   Kysymys siitä, onko direktiivit saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltuuko kansallinen politiikka yhteen unionin politiikan kanssa, on luonnollisesti keskeisen tärkeä 27 jäsenvaltion unionissa. On turha helpottaa direktiivien hyväksymistä, ellei jäsenvaltioilta löydy halua panna niitä täytäntöön asetetussa määräajassa tai niihin lisätään turhia kansallisia säännöksiä.

4.4.1   Komission olisi kehitettävä direktiivien täytäntöönpanoa käsitteleviä vertailevia taulukoita, jotka usein toimivat tehokkaana painostuskeinona ja saavat jäsenvaltiot korjaamaan laiminlyöntinsä. Tällaisissa tilanteissa olisi kuultava järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eri ryhmiä.

4.4.2   Unionin tuki olisi tarvittaessa kohdennettava keskitetymmin yhteisen säännöstön täytäntöönpano- ja soveltamisolosuhteiden parantamiseen jäsenvaltioissa sekä näillä aloilla vielä ilmenevien esteiden ja jarrujen poistamiseen.

5.   Kansalaisyhteiskunnan sitouttaminen

5.1   Liian usein unohtuu Jean Monnet'n ilmaisema Euroopan yhdentymisen tavoite: ”Emme kokoa yhteen valtioita vaan yhdistämme ihmisiä”. Äänestäjien viime vuosina ilmaisema epäluulo Euroopan tulevaisuutta kohtaan herättää kysymyksen kansalaisyhteiskunnan osallistumistavoista, jotka ovat nykyisellään ilmeisen riittämättömiä.

5.2   Unionin säännöstö laaditaan edelleen liian kaukana kansalaisista. Kansalaisten oikeutetut odotukset vapauksista, turvallisuudesta ja yksinkertaistamisesta jäävät liian usein toteutumatta jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten lukkiutuneiden neuvottelujen tai vesitettyjen kompromissien takia. Tästä syystä olisi kehitettävä kansalaisyhteiskunnan edustajien, erityisesti käyttäjäryhmien, mahdollisuutta osallistua sääntelykomiteoihin. Siinä voitaisiin hyödyntää lainsäädännön yksinkertaistamista koskevissa SLIM-hankkeissa kokeiltuja menetelmiä, mutta osallistumisen olisi oltava mahdollista jo ennakolta sääntelyn laatimisvaiheessa eikä vasta sen jälkeen, kun säädös on hyväksytty ja halutaan korjata käyttäjien pahimpina pitämät puutteet.

5.3   Olisi myös välttämätöntä, että kansalaisyhteiskunnan toimijoille osoitettaisiin unionin laajuisia aloja, joilla niillä olisi vapaus ja vastuu määritellä itselleen yhteisiä sääntöjä itsesääntelyn keinoin tai täsmentää tiettyjä julkisen sääntelyn näkökohtia omalla alallaan siten, että lainsäätäjä kutsuisi ne mukaan laatimaan yhteissääntelyä. EU:n tason työmarkkinaosapuolten sopimusvapaus on tunnustettu Maastrichtin sopimuksessa niiden nimenomaisesta pyynnöstä. Vaikka perussopimuksissa ei asiasta erikseen määrätä, vastaavia lähestymistapoja on otettu käyttöön myös muilla aloilla: näitä ovat tekninen standardointi, ammatillisen osaamisen tunnustaminen, palveluntarjonta, kauppa ja erityisesti verkkokauppa sekä toimitus- ja maksuvarmuus, kuluttajansuoja, energia ja ympäristö. Komitea on kartoittanut nämä alat ja antanut niille tukensa tiedonannossa. Menettelytavoista on sovittu toimielinten välisessä sopimuksessa vuodelta 2003. Unionin lainsäätäjän olisi nyt sisällytettävä lainsäädäntöönsä vapaita alueita, joilla näitä käytäntöjä voitaisiin soveltaa lainsäätäjän valvonnan alaisena ja lainsäädäntöä täydentäen. Tukea olisi annettava myös vaihtoehtoisille riidanratkaisumalleille, joita ovat esimerkiksi sovittelu ja välitys.

5.4   Euroopan unioni ei voi edistyä, ellei eurooppalaisia kannusteta tuntemaan itseään eurooppalaisiksi ja toimimaan eurooppalaisina. Se edellyttää, että he saavat käyttöönsä heiltä vielä puuttuvat yhteiset välineet, joita ovat selkeämmät taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, yksinkertaisemmat menettelyt, itsenäisemmät oikeudelliset keinot ja todelliset yhteiset perussäännöt (esim. yhdistyksille, yhtiöille ja säätiöille). Euroopan unioni on koettava tarpeelliseksi ennen kaikkea paikallistasolla (kansalaisten, yhdistysten ja paikallisvaltuutettujen keskuudessa): siitä olisi tultava yhteinen tavoite ja ylpeydenaihe.

5.5   Tätä varten olisi aloitettava monivuotinen, koko 2010-luvun kattava yksityiskohtainen ja aikataulutettu ohjelma, joka tarjoaa eurooppalaisille keinot toimia yhdessä kehityksen moottorina. Ilman sitä yhteisömenetelmän uudistaminen ei ole mahdollista.

5.6   Edellyttäen, että Euroopan parlamentti antaa hankkeelle tukensa, ETSK, AK ja suuret eurooppalaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt, jotka ovat kytköksissä komitean kolmeen ryhmään (”työnantajat”, ”palkansaajat” ja ”muut eturyhmät”), voisivat harkita laajan kuulemisen aloittamista seuraavan vuosikymmenen tärkeimmistä yleisen edun mukaisista aloista, joilla yhteisömenetelmä voisi olla hyödyksi eli joista siten tulisi uusia yhteisiä politiikanaloja.

---

(1)  A new strategy for the Single Market – at the service of Europe's economy and society – Mario Montin Euroopan komission puheenjohtajalle laatima selvitys, 9. toukokuuta 2010.

---