Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 62010TN0079

Asia T-79/10: Kanne 22.2.2010 — COLT Télécommunications France v. komissio

OJ C 113, 1.5.2010, p. 56–57 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

1.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/56

Kanne 22.2.2010 — COLT Télécommunications France v. komissio

(Asia T-79/10)

2010/C 113/87

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: COLT Télécommunications France SAS (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Debroux)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Komissio on velvoitettava työjärjestyksen 49, 64 ja 65 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena toimittamaan tietyt komission päätöksessä K(2009) 7426 lopullinen (valtiontuki nro 331/2008 — Ranska) mainitut asiakirjat

—

on kumottava kyseinen päätös sikäli kuin siinä todetaan, että ilmoitettua toimea ei ole pidettävä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen 30.9.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 7426 lopullinen kumoaminen, jonka mukaan julkiselimelle aiheutuneiden 59 miljoonan euron määräisten julkisen palvelun kustannusten korvaaminen, jonka Ranskan viranomaiset ovat myöntäneet tietylle yritysten yhteenliittymälle erittäin nopean sähköisen viestinnän laajakaistaverkon (THD-hanke) toteuttamista ja käyttöönottoa varten Hauts-de-Seinen alueella, ei ole pidettävä valtiontukena.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että komissio ei ollut aloittanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muodollista tutkintamenettelyä. Kanneperuste koostuu seitsemästä osasta.

—

kanneperusteen ensimmäisen osan mukaan on todettu, että päätöksen tutkinnan erityisen pitkä kesto (15 kuukautta) itsessään jo osoittaa kysymyksen monitahoisuuden ja tarpeen aloittaa muodollinen tutkintamenettely

—

kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että koska verkko otettiin käyttöön kahdessa vaiheessa, komission olisi pitänyt vähintäänkin todeta, että ensimmäiseen vaiheeseen, joka keskittyi tiheästi asutettuihin ja tuottaviin alueisiin, ei tarvita minkäänlaista julkisen vallan tukea

—

kanneperusteen kolmannen osan mukaan on osoitettu, että menetelmä, jota päätöksessä on käytetty väitettyjen ”tuottamattomien alueiden” määrittelemiseen on suuressa määrin arvosteltavissa ja ristiriidassa Ranskan alakohtaisen sääntelyviranomaisen ARCEP:in toteamusten kanssa; kantajan mukaan näiden ristiriitojen ja menetelmää koskevien virheiden olisi pitänyt johtaa yksityiskohtaisen tutkintamenettelyjen aloittamiseen

—

kanneperusteen neljäs osa perustuu lukuisiin kilpailevien toimijoiden esittämiin perusteltuihin väitteisiin, joiden olisi samaten pitänyt johtaa yksityiskohtaisen tutkintamenettelyjen aloittamiseen

—

kanneperusteen viidennessä osassa kantaja väittää, ettei komissio tutkinut vähimmässäkään määrin sitä, etteivät Ranskan viranomaiset olleet tehneet ilmeistä arviointivirhettä todetessaan väitetyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaolon, erityisesti sillä perusteella, ettei ollut kyse markkinoiden toimimattomuudesta

—

myös kanneperusteen kuudes osa liittyy siihen, ettei komissio tutkinut vähimmässäkään määrin sitä, etteivät Ranskan viranomaiset olleet tehneet ilmeistä arviointivirhettä todetessaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaolon, erityisesti julkisen vallan suunnitteleman puuttumisen erityislaatuisuuden perusteella

—

lopuksi kantaja väittää kanneperusteensa seitsemännessä osassa, että kyseisessä päätöksessä ei otettu huomioon sitä, että oli olemassa todellinen vaara siitä, että väitettyyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskeviin velvollisuuksiin liittyvistä väitetyistä ylimääräisistä kuluista vastineena saadut maksut ovat liian suuria.
Top