23.12.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/120

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus – Neuvoston direktiivi keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä”

KOM(2009) 28 lopullinen – 2009/0007 CNS

ja

”Ehdotus – Neuvoston direktiivi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla”

KOM(2009) 29 lopullinen – 2009/0004 CNS

(2009/C 317/23)

Esittelijä: Sergio SANTILLÁN CABEZA

Euroopan unionin neuvosto päätti 13. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus – Neuvoston direktiivi keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä

KOM(2009) 28 lopullinen – 2009/0007 CNS

ja

Ehdotus – Neuvoston direktiivi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla KOM(2009) 29 lopullinen – 2009/0004 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. kesäkuuta 2009. Esittelijä oli Sergio Santillán Cabeza.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. heinäkuuta 2009 pitämässään 455. täysistunnossa (heinäkuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 114 ääntä puolesta ja 3 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin direktiiveiksi keskinäisestä avunannosta verosaatavien perinnässä ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla, sillä ne vastaavat pakottavaan tarpeeseen. Korvattavat, kolme vuosikymmentä sitten laaditut säädökset ovat osoittautuneet riittämättömiksi nykyisten vaatimusten täyttämiseen. Se seikka, että saatavista saadaan perittyä vain noin viisi prosenttia, vaatii kiireellistä ratkaisua.

1.2   Komission ehdotuksissa otetaan huomioon EU:ssa, sen jäsenvaltioissa sekä kansainvälisillä areenoilla ja organisaatioissa, kuten G-20-kokouksessa ja OECD:ssä, tehdyt tutkimukset, ehdotukset ja suositukset. Myös ETSK on useissa lausunnoissaan tukenut varauksetta ehdotuksia jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestelmien vahvistamisesta verotuksen alalla (käsillä olevan lausunnon kohta 4.8).

1.3   Uudistuksen tarve kasvaa entisestään nyt kun yritykset joutuvat vastaamaan vuoden 2007 loppupuolelta lähtien esiin tulleiden petosten ja keinottelun aiheuttaman talous- ja finanssikriisin sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Kriisi tulee tuntumaan useiden vuosien ajan huomattavana taakkana verovelvollisten harteilla, ja se on luonut pakottavan tarpeen ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin petosten tekijöitä vastaan. Nämä viimeksi mainitut toimivat veroparatiisien suojissa tai hyödyntävät lainsäädännön porsaanreikiä välttääkseen veronmaksun.

1.4   Maailmanlaajuistuminen lisää tarvetta jäsenvaltioiden väliseen veroalan yhteistyöhön. EU:n perusvapaudet, jotka muodostavat unionin toiminnan perustan, eivät saa toimia suojana yleisen verovelvollisuuden täyttämättä jättämiselle.

1.5   Tämän kaiken johdosta komissio on oikeutetusti päättänyt laatia aiheesta uuden säännöstön sen sijaan että se tekisi nykyisiin säädöksiin osittaisia muutoksia.

1.6   ETSK kannattaa ehdotusten keskeistä tavoitetta luoda alalle yhteisön hallintokulttuuri ja antaa hallinnoille nykyteknologian mahdollistamat asianmukaiset välineet (kuten sähköiset lomakkeet) toimenpiteiden yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Erityisesti on syytä mainita myös kielijärjestelyjä koskevat suunnitelmat, sillä kielijärjestelyt ovat yksi veroalan yhteistyötä eniten haittaavista tekijöistä (kohta 5.1).

1.7   Ilmoitusvelvollisuus ja sitä koskevat rajoitukset (kohta 5.2) ovat OECD:n linjan mukaisia, ja niillä pyritään estämään – ETSK:n mielestä täysin oikeutetusti – pankkisalaisuuden ja muiden näennäisesti laillisten menettelyjen käyttäminen veroviranomaisten pettämiseksi.

1.8   Avunantoa pyytäneen valtion virkamiesten osallistumisesta pyynnön vastaanottaneen valtion tutkimuksiin säädetään jo tietyissä nykyisin voimassa olevissa säädöksissä (kohta 5.3). Tässä ja myös muissa näkökohdissa ehdotetuissa direktiiveissä kunnioitetaan jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta (kohta 5.5).

1.9   Verovelvollisen oikeusturva veroviranomaisiin nähden säilyy myös jäsenvaltioiden yhteistyön puitteissa, sillä verovelvollisella on mahdollisuus riitauttaa viranomaisten tekemien tutkimusten ja toimien lainmukaisuus (kohta 5.4).

1.10   ETSK ehdottaa, että komissio harkitsisi tulevaisuudessa verosäännösten yhdistämistä (kohta 5.6.).

2.   Ehdotus – Neuvoston direktiivi keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (KOM(2009) 28 lopullinen)

2.1   Komission perustelut

2.1.1   Keskinäisestä avunannosta annettuja voimassa olevia säännöksiä (1) haittaa niiden hitaus ja yhteensopimattomuus sekä koordinoinnin ja avoimuuden puute.

2.1.2   Veroviranomaisilla ei ole toimivaltaa periä veroja oman valtionsa ulkopuolella, sillä alan lainsäädäntö on kansallista: tarkoitusta varten ne joutuvat pyytämään toisen jäsenvaltion (tai toisten jäsenvaltioiden) apua soveltaen menettelyjä, jotka ovat osoittautuneet tehottomiksi. Tällainen toimivaltuuksien rajallisuus on yhä suuremmaksi käyvä ongelma pääomien ja henkilöiden liikkuvuuden lisääntymisen vuoksi. Vapaalla liikkuvuudella, joka on Euroopan unionin keskeinen tavoite, on tässä tapauksessa kielteisiä seurauksia, sillä se suosii petoksen tekijöitä. On siis selvää, että uusia toimenpiteitä tarvitaan.

2.1.3   Selitykseksi riittää se tosiasia, että vuonna 2007 jäsenvaltiot vastaanottivat 11 794 verosaatavien perintää koskevaa avunantopyyntöä muilta jäsenvaltioilta. Kuitenkin vain noin viisi prosenttia saatavien kokonaismäärästä saatiin perittyä.

2.1.4   Erityisen merkittäviä ovat alv-petokset. Tästä on kahdenlaisia seurauksia, joita on syytä välttää: sisämarkkinoiden kilpailuehtojen vääristyminen sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön tulojen väheneminen (2).

2.2   Saatavien perintää koskevat ehdotetut toimet

2.2.1   Keskinäisen avunannon soveltamisalan laajentaminen: Toisin kuin direktiiviä 2008/55/EY, johon sisältyy rajallinen luettelo perittäviksi soveltuvista saatavista, nyt ehdotettua direktiiviä sovelletaan ”kaikkiin jäsenvaltioiden maantieteellisten tai hallinnollisten osa-alueiden, mukaan lukien paikallisviranomaisten, kantamiin tai niiden puolesta kannettaviin veroihin ja tulleihin”, julkisiin sosiaaliturvamaksuihin, Euroopan maatalouden tukirahastoon (3) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon (4) liittyviin ”hyvityksiin, interventioihin ja muihin toimenpiteisiin”, sekä ”sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn mukaisiin maksuihin” (1 ja 2 artikla).

2.2.2   Tietojenvaihdon parantaminen: Oma-aloitteisen tietojenvaihdon järjestelmän (5 artikla) lisäksi otetaan käyttöön mahdollisuus, että yksittäisen jäsenvaltion virkamiehet osallistuvat aktiivisesti muiden jäsenvaltioiden toimiin (6 artikla). Tällä on erittäin suuri merkitys.

2.2.3   Asiakirjojen ilmoittamismenettelyjen yksinkertaistaminen (7 ja 8 artikla)

2.2.4   Perintä- ja varotoimenpiteiden tehostaminen (IV luku): Nämä säännökset, jotka muodostavat merkittävän osan ehdotusta, koskevat seuraavia näkökohtia:

—	esittäjäjäsenvaltiossa suoritettavaa perintää koskeva sääntely (9 ja 12 artikla)

—

saatavan kohtelu: ”Jotta perintä voitaisiin suorittaa vastaanottajajäsenvaltiossa, kaikkia saatavia, joista on esitetty perintäpyyntö, on kohdeltava samalla tavalla kuin jos ne olisivat vastaanottajajäsenvaltion saatavia, jollei – – toisin säädetä.” (12 artiklan 1 kohta) (5). Perintä suoritetaan vastaanottajajäsenvaltion valuuttana.

—	muita perintään liittyviä näkökohtia: esittäjäviranomaiselle ilmoittaminen, mahdollisesti perittyjen summien maksaminen, viivästyskorot, vähittäin maksaminen (12 artiklan 2–5 kohta)

—	varotoimenpiteet saatavan perinnän varmistamiseksi (15 ja 16 artikla)

—	vastaanottajaviranomaisen velvoitteisiin kohdistuvat rajoitukset (17 artikla)

—	saatavien vanhentuminen (18 artikla)

—	menettelystä johtuvat kustannukset (19 artikla).

2.2.5   Avunantopyyntöjä koskevien yleisten sääntöjen yhdenmukaisuus ja yksinkertaistaminen lomakkeiden, yhteydenpidon, käytettävän kielen jne. osalta (20–23 artikla).

3.   Ehdotus – Neuvoston direktiivi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla (KOM(2009) 29 lopullinen)

3.1   Komission perustelut

3.1.1   Sekä neuvoston korkean tason petostentorjuntatyöryhmä (6) että komissio (7) ja jäsenvaltiot ovat todenneet, että toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä apua koskevat säännöt välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla eivät ole tarkoituksenmukaiset (8). Komission mukaan direktiivin 77/799/ETY vakavat puutteet johtavat verojen määrityksen jatkuvaan vaikeutumiseen, vaikuttavat verojärjestelmien toimintaan ja aiheuttavat kaksinkertaista verotusta, joka houkuttelee veropetoksiin ja veronkiertoon. Tarkastusvaltuudet ovat kuitenkin edelleen kansallisilla viranomaisilla (9).

3.1.2   Sen vuoksi ehdotetaan omaksuttavaksi uudenlainen lähestymistapa, jossa ei tyydytä pelkkään nykyisen direktiivin muuttamiseen. Uusi järjestelmä muodostaa näin ollen uuden yhtenäisen oikeudellisen kehyksen, jossa otetaan huomioon kaikki verotusta koskevan hallinnollisen yhteistyön perusnäkökohdat ja vahvistetaan huomattavasti viranomaisten valmiuksia torjua veropetoksia ja veronkiertoa.

3.1.3   Koska tarkoituksena on luoda tehokkaita yhteistyömekanismeja yhteisön viranomaisten ja jäsenvaltioiden välille ja jäsenvaltioiden kesken, molempien ehdotusten keskeisenä tavoitteena on yhteisten sääntöjen luominen kunnioittaen kuitenkin jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta verotuksen alalla.

3.2   Ehdotetut toimenpiteet jäsenvaltioiden hallinnollisen yhteistyön parantamiseksi

3.2.1   Soveltamisalan laajentaminen samaan tapaan kuin edellä kuvatussa ehdotuksessa (saatavien perintä)

3.2.2   Tietojenvaihto: Tietojenvaihtoa voi olla kolmenlaista:

—	Esittäjäviranomaisen pyyntöön perustuva tietojenvaihto (5–7 artikla). Tietojen saamiseksi esitetyn pyynnön johdosta on toteutettava ”kaikki hallinnolliset tutkimukset”, joita tietojen saaminen edellyttää.

—

Automaattinen tietojenvaihto (8 artikla). Automaattisella tietojenvaihdolla tarkoitetaan ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin väliajoin tai sitä mukaa kuin tiedot ovat saatavilla (3 artiklan 4 kohta). Kyseisenlaisen tiedonvaihdon yksityiskohdat vahvistetaan kuitenkin kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta sen 24 artiklassa tarkoitettua komiteamenettelyä noudattaen.

—	Oma-aloitteinen tietojenvaihto silloin kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo sen aiheelliseksi (9 artikla).

3.2.3   Muut yhteistyömuodot

—	esittäjäviranomaisen valtuuttamien virkamiesten läsnäolo vastaanottajaviranomaisen hallintovirastoissa ja osallistuminen viranomaisen hallinnollisiin tutkimuksiin (10 artikla)

—	yhden tai useamman henkilön samanaikaiset tarkastukset eri alueilla (11 artikla)

—	toisen jäsenvaltion päätökseen perustuvaan hallinnolliseen ilmoitukseen liittyvät muodollisuudet (12 artikla).

3.2.4   Hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvät yleiset näkökohdat

—	Palaute (13 artikla): Palautteen osalta korostetaan mm. vastausten ripeyttä.

—	Parhaiden toimintatapojen ja kokemusten vaihto (14 artikla)

—

Yhteistyöhön liittyvät erilaiset näkökohdat: Esittäjä- tai vastaanottajaviranomaiset voivat toimittaa saamansa tiedot ja asiakirjat muille viranomaisille ja käyttää niitä muihin tarkoituksiin kuin alun perin oli tarkoitettu (15 artikla). Muita ehdotuksessa tarkasteltuja näkökohtia ovat jäsenvaltioiden velvollisuuksia koskevat ehdot (16 artikla), yhteistyövelvollisuuden rajat (17 artikla), ”suosituimmuusperiaatteen” soveltaminen (18 artikla), lomakkeet ja tiedonsiirtoformaatit (19 artikla) ja yhteisen tietoliikenneverkon (CCN-verkon) käyttö (20 artikla).

4.   Yleistä

4.1   ETSK yhtyy täysin komission väittämään, jonka mukaan ”jäsenvaltiot tarvitsevat globalisaation aikakaudella yhä kipeämmin keskinäistä avunantoa verotuksen ja erityisesti välittömän verotuksen alalla. Veronmaksajien liikkuvuus, rajatylittävien liiketoimien määrä ja rahoitusvälineiden kansainvälistyminen ovat lisääntyneet suunnattomasti, minkä vuoksi jäsenvaltioiden, jotka pitävät kiinni kansallisesta suvereniteetistaan päättäessään verotuksen tasosta, on yhä vaikeampaa määrittää maksettavia veroja asianmukaisesti” (10).

4.2   Molempien ehdotusten lähtökohtana on toteamus siitä, että yli 30 vuotta sitten (jolloin yhteisöön kuului yhdeksän jäsenvaltiota) annetut säännöt ovat nykytilanteessa riittämättömät sisämarkkinoilla sittemmin tapahtuneiden muutosten vuoksi: 70-luvun jälkipuoliskolla vapaa liikkuvuus ei ollut vielä toteutunut ja yhdentyminen oli vähäistä.

4.3   Veropetosten ja veronkierron yleisyys EU:ssa on aiheuttanut huolta jo vuosien ajan. Komissio viittasi ongelmaan vuonna 2004 (11) eräiden yritysten väärinkäytösten aiheuttamien skandaalien johdosta ja ehdotti joukkoa toimenpiteitä ”verojärjestelmien läpinäkyvyyden parantamiseksi” esittäen, että se laatisi ”konkreettisia ehdotuksia, jotka on suunnattu veropetos- ja veronkiertotapauksiin, kun näihin liittyy monitahoisia ja läpinäkymättömiä rakenteita”. Komissio mainitsi eräitä konkreettisia tapauksia (12) ja totesi, että kyseiset skandaalit ”ovat aiheuttaneet epävarmuutta pääomamarkkinoilla ja vahingoittaneet taloutta yleisesti”.

4.4   Viisi vuotta myöhemmin voidaan todeta, että vuonna 2004 julkaistussa tiedonannossa mainitut tapahtumat ovat vähäisiä verrattuna viime aikoina puhjenneeseen kuplaan, ja myös taloudelle aiheutunut vahinko on huomattavasti suurempi.

4.5   Vuoden 2007 loppupuolelta lähtien esiin tulleiden petosten aiheuttaman talous- ja finanssikriisin johdosta ongelman merkitys on nyt maailmanlaajuinen. Yksi G-20-kokouksen tehtävistä on ehdottaa kansainvälisten sääntöjen laatimista liiketoimien avoimuuden ja luotettavuuden parantamiseksi ja petosten ja veronkierron torjumiseksi (13).

4.6   Skandaalit, joita eräissä unionin maissa on syntynyt veroparatiisien suojissa tapahtuneiden veronkiertotapausten johdosta (kuten Liechtensteinissa Saksan valtionvarainministeriön tappioksi tehdyt petokset), ovat herättäneet väestössä yleistä vastustusta, ja väestö vaatiikin entistä tehokkaampia keinoja veronkierron ja talousrikollisuuden torjumiseksi.

4.7   Myös tiedonvaihto ja tiedonsaannin helpottaminen veropetosten torjumiseksi ovat yksi OECD:n asettamista tavoitteista (14).

4.8   ETSK on vuosien varrella tukenut vakaasti toimia yhteistyön vahvistamiseksi ja vaatinut parempia valvontavälineitä ja -mekanismeja (15).

4.9   Näiden aiempien toimien mukaisesti ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä nyt ehdotettuihin kahteen direktiiviin, sillä ne merkitsevät tuntuvaa edistystä Euroopan yhdentymisessä. Verovelvollisuuksien täyttäminen on olennaisen tärkeä hyvinvointivaltion toiminnan perusta.

5.   Erityistä

5.1   Yhteisön hallintokulttuurin luominen

5.1.1   ETSK:n mielestä merkittävintä molemmissa ehdotuksissa – etenkin hallinnollista yhteistyötä koskevassa ehdotuksessa – on halu luoda yhteisön hallintokulttuuri. Se on olennaisen tärkeä petoksen torjunnassa, kuten komissio korostaa vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa (16).

5.1.2   Päätös, joka on vastaus verohallinnoissa ajan mittaan kertyneisiin kokemuksiin, kattaa erilaisia näkökohtia, kuten kunkin jäsenvaltion velvollisuus nimetä yksi veroyhteystoimisto sekä mahdollisuus nimetä erityisiä yhteysviranomaisia, jotka ylläpitävät keskenään suoria yhteyksiä, mahdollisuus nimetä toimivaltaisia virkamiehiä, joilla on valtuudet osallistua suoriin toimiin, määräaikojen (joita ei nykyisin ole) asettaminen tietojen antamiselle, palautevelvollisuus jne.

5.1.3   ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti vakiomuotoisten lomakkeiden ja tiedonsiirtoformaattien käyttöönottoon, sillä se helpottaa huomattavasti toimenpiteitä.

5.1.4   On myös syytä mainita tavoite yksinkertaistaa kielijärjestelyjä, jotka ovat huomattava yhteistyön este ja toimenpiteiden kustannuksia lisäävä tekijä, sekä uuden teknologian hyödyntäminen alalla, minkä ansiosta lomakkeet voidaan kääntää automaattisesti.

5.2   Hallinnollisen yhteistyön rajat, pankkisalaisuus, välittäjien toiminta ja omistusosuudet

5.2.1   Suunnitellulla hallinnollisella yhteistyöllä on rajansa. Jäsenvaltion vastaanottajaviranomaisen on toimitettava pyydetyt tiedot sillä edellytyksellä, ettei se ”aiheuta – – kohtuutonta hallinnollista rasitusta” ja että esittäjäviranomainen ”on käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet”, joita se olisi voinut käyttää. Pyynnön vastaanottava jäsenvaltio voi kuitenkin vastata pyyntöön kieltävästi tietyin edellytyksin: a) jos pyydettyjen selvitysten tekeminen tai tietojen kerääminen on sen lainsäädännön vastaista, b) jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei voi oikeudellisista syistä toimittaa pyydettyjä tietoja vastaavia tietoja tai c) jos pyyntöön vastaaminen johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden, kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi yleisen järjestyksen vastaista (17). ETSK pitää kyseisiä rajoituksia asianmukaisina.

5.2.2   Jäsenvaltion vastaanottajaviranomaisella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kieltäytyä toimittamasta tietoja ”sillä perusteella, että kyseiset tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä” (18). Kun otetaan huomioon veropetoksista toistuvasti saadut kokemukset, ETSK suhtautuu tähän selvennykseen erittäin myönteisesti, sillä sen puuttuminen voisi tehdä tyhjäksi tarkasteltavana olevien kahden ehdotuksen tavoitteet verovelvollisuuksien täyttämisestä (19).

5.2.3   On syytä korostaa, että ilmoitusvelvollisuutta ja sitä koskevia rajoituksia tarkastellaan samansuuntaisesti OECD:n yleissopimusmallissa (20).

5.3   Toisen jäsenvaltion virkamiehen läsnäolo

5.3.1   Sekä hallinnollista yhteistyötä että perintäapua koskevassa direktiiviehdotuksessa säädetään avunantoa pyytävän jäsenvaltion virkamiesten mahdollisuudesta olla läsnä pyynnön saavan jäsenvaltion hallinnollisissa tutkimuksissa. ETSK pitää tätä yhteistyömuotoa tarkoituksenmukaisena, sillä sille on asetettu kaksi tärkeää ehtoa: esittäjäviranomaisen ja vastaanottajaviranomaisen välillä on oltava sopimus ja valtuuksia on käytettävä pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti (21).

5.3.2   Toisen jäsenvaltion virkamiehen läsnäolosta säädetään jo valmisteverojen (22) sekä alv:n (23) alalla, vaikkakin nyt tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa toimivaltuudet ovat laajemmat, sillä kyseiset virkamiehet voivat käyttää tarkastusvaltuuksia.

5.4   Verosaatavien perintäasiakirjan lainmukaisuus

5.4.1   Erityisen mielenkiintoinen on veroviranomaisten käyttämien tarkastusmenettelyjen laillisuutta koskeva osuus. ETSK katsoo, että ehdotuksessa direktiiviksi saatavien perintää koskevasta avunannosta kysymyksen tarkastelu on asianmukaista. On pidettävä mielessä, että sekä käsillä olevan lausunnon kohteina olevissa direktiiviehdotuksissa että alv:tä ja valmisteveroa koskevissa säädöksissä säädetään ainoastaan jäsenvaltioiden yhteistyötä koskevista menettelyistä. Jäsenvaltiot säilyttävät kokonaan täysivaltaisuutensa alueellaan toteutettavien tarkastusmenettelyjen laillisuutta määriteltäessä.

5.4.2   Yleisperiaatteiden mukaisesti virkamiesten on noudatettava lakia (24), ja hallinnollisia toimia koskee pätevyysolettamus. Toimet ovat näin ollen velvoittavia, mutta asianomaisella henkilöllä on oikeus riitauttaa asia tuomioistuimessa. Saatavien perintää koskevissa riidoissa saatavan, perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan, perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan ja esittäjävaltion tekemän ilmoituksen pätevyyden määrittely kuuluu saatavia perivän valtion (eli esittäjävaltion) toimivaltaan (25).

5.4.3   Jos sitä vastoin vastaanottajajäsenvaltiossa toteutettujen perintätoimenpiteiden tai kyseisen valtion tekemän ilmoituksen pätevyys riitautetaan, on pätevyyden määrittely vastaanottajajäsenvaltion asiaankuuluvien elinten tehtävä (26). Molemmissa tapauksissa verovelvollisen oikeusturva on taattu, sillä perintämenettely keskeytetään riitautetun saatavan osalta, ellei lainsäädännössä säädetä lausunnon seuraavassa kohdassa mainitunlaisesta mahdollisuudesta. Direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta tiedottaa riitautuksista, vaikka sen voivat luonnollisesti tehdä myös asianomaiset henkilöt itse.

5.4.4   Tapauksissa, joissa saatavat on riitautettu tuomioistuimessa, voidaan toteuttaa varotoimenpiteitä, jos vastaanottajajäsenvaltion lainsäädäntö sen sallii. Lisäksi esittäjävaltio voi pyytää saatavien perintää oikeusteitse perustellun päätöksen nojalla, jos sen lainsäädännössä niin säädetään (27).

5.4.5   Rikoslainsäädännön osalta on syytä muistaa, että se kuuluu täysin jäsenvaltioiden toimivaltaan (28).

5.5   Jäsenvaltioiden täysivaltaisuus

5.5.1   ETSK korostaa, että ehdotukset kunnioittavat täysin jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta. Jäsenvaltiot soveltavat viime kädessä direktiivien puitteissa omaa lainsäädäntöään omissa elimissään niille kuuluvilla aloilla. Tästä ovat valaisevina esimerkkeinä mm. tapaukset, joita kuvataan tämän lausunnon kohdissa 5.3 ja 5.4.

5.5.2   Tämä koskee myös direktiivin nojalla saatujen tietojen ja asiakirjojen sisällön paljastamista, sillä ehdotetussa direktiivissä säädetään seuraavaa:

—	Esittäjä- tai vastaanottajaviranomainen voi paljastaa ne muille saman jäsenvaltion viranomaisille, jos tämä sallitaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Tietoja voidaan käyttää myös muihin kuin verotuksellisiin tarkoituksiin.

—	Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi puolestaan toimittaa tiedot kolmannen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sillä ehdolla, että ”niiden toimittaminen on – – [tarkasteltavana olevassa] direktiivissä vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaista”.

—	Toisaalta kaikkia esittäjäviranomaiselle toimitettuja tietoja ja asiakirjoja voidaan käyttää todisteena samoin perustein kuin vastaavia kyseisessä maassa saatuja tietoja (29).

5.5.3   Toisin kuin verotietojen vaihtoa koskevassa OECD:n sopimuksessa (30) tiedot välittäneen jäsenvaltion lupaa ei vaadita.

5.6   Säädösten yhdistämisen tarkoituksenmukaisuus

5.6.1   Kumpaankin ehdotettuun direktiiviin sisältyy samanlaisia tai samansisältöisiä säännöksiä. Asiakirjojen ilmoittamismenettely (31) on yksi esimerkki monien joukossa. Kuten edellä on todettu, muun jäsenvaltion viranomaisten läsnäoloa tarkastellaan kahdessa direktiivissä ja kahdessa asetuksessa, jotka lisäksi poikkeavat toisistaan toimivaltuuksien laajuuden osalta.

5.6.2   ETSK katsoo, että lainsäädäntöteknisesti olisi parempi, että verolainsäädäntöä pyrittäisiin tulevaisuudessa yhdistämään mahdollisuuksien mukaan.

5.7   Uuden järjestelmän täytäntöönpano

5.7.1   Nyt ehdotettavan uuden monimutkaisen järjestelmän täytäntöönpano edellyttää yhteisön ja jäsenvaltioiden toimielimiltä huomattavia ponnistuksia. Syynä ovat ensinnäkin määräajat: määräajaksi kyseisen kahden (useisiin oikeusjärjestelmän eri aloihin vaikuttavan) direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on asetettu 31. joulukuuta 2009, jonka noudattaminen vaikuttaa vaikealta. Hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevä komitea joutuu työskentelemään intensiivisesti, jotta se ehtii laatia automaattista tietojenvaihtoa koskevat säännöt kahden vuoden määräajassa.

5.7.2   Toiseksi hallintokoneistojen mukauttaminen uusiin vaatimuksiin edellyttää asianmukaisten materiaali- ja henkilöresurssien osoittamista verohallinnoille. Erityisesti on korostettava tarvetta panostaa virkamiesten kouluttamiseen, mikä vaatii useissa tapauksissa ylimääräisiä budjettimäärärahoja.

5.7.3   ETSK huomauttaa joka tapauksessa, että ehdotusten tavoitteet voivat muuttua konkreettisiksi tuloksiksi veropetosten ja veronkierron torjunnassa ainoastaan, mikäli on olemassa päättäväistä poliittista tahtoa osoittaa toimintaan asianmukaiset resurssit.

---

(1)  Direktiivi 76/308/ETY, annettu 15. toukokuuta 1976, joka on myöhemmin kodifioitu 26. toukokuuta 2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/55/EY.

(2)  KOM(2009) 28 lopullinen: ”Direktiivillä 2000/65/EY poistettiin jäsenvaltioiden mahdollisuus tehdä veroedustajan nimeäminen pakolliseksi, ja tämä yhdessä alv-petosten (erityisesti ns. karusellipetosten) yleistymisen kanssa on johtanut tilanteeseen, jossa 57,5 prosenttia kaikista perintää koskevista avunantopyynnöistä koskee alv-saatavia (tilanne vuonna 2007)”. Ks. myös komission tiedonanto ”Koordinoitu strategia alv-petosten torjunnan tehostamiseksi Euroopan unionissa”, KOM(2008) 807 lopullinen.

(3)  EAGF, European Agricultural Guarantee Fund.

(4)  EAFRD, European Agricultural Fund for Rural Development.

(5)  Nykyiseen direktiiviin 2008/55/EY sisältyy vastaavanlainen säännös (6 artiklan toinen kohta). Sen mukaan saatava ei ole vastaanottajajäsenvaltion saatava, mutta sitä käsitellään kuin se olisi, eli vastaanottajajäsenvaltio käsittelee sitä samoin kuin omia saataviaan.

(6)  Toukokuussa 2000 julkaistu raportti (neuvoston asiakirja 8668/00 Fight against tax fraud).

(7)  Ks. tiedonannot KOM(2004) 611 lopullinen ja KOM(2006) 254 lopullinen.

(8)  Neuvoston direktiivi 77/799/ETY, annettu 19. joulukuuta 1977.

(9)  KOM(2009) 29 lopullinen, s. 2.

(10)  KOM(2009) 29 lopullinen, perustelut.

(11)  Komission tiedonanto yritys- ja rahoitustoiminnan väärinkäytösten estämisestä ja torjumisesta, KOM(2004) 611 lopullinen.

(12)  Esimerkiksi Parmalat ja Enron, jonka osakkaat menettivät 67 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

(13)  Washingtonissa 15. marraskuuta 2008 pidetyn G-20-huippukokouksen julkilausuma: Tax authorities, drawing upon the work of relevant bodies such as the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD), should continue efforts to promote tax information exchange. Lack of transparency and a failure to exchange tax information should be vigorously addressed.

(14)  Maailmanlaajuinen verofoorumi (Global Forum on Taxation), johon osallistui myös OECD:hen kuulumattomia maita. Ks. Tax co-operation: towards a level playing field – 2008 Assessment by the Global Forum on Taxation, OECD, elokuu 2008.

(15)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi”, EUVL C 161, 13.7.2007, s. 8. Lausuntoon sisältyy tyhjentävä luettelo yhteisön lainsäädännöstä. Katso myös seuraavia ehdotuksia koskevat lausunnot:

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla” ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY muuttamisesta”, EYVL C 80, 3.4.2002, s. 76

—

”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla” ja ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen, tiettyjen valmisteverojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY sekä valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY muuttamisesta”, EUVL C 112, 30.4.2004, s. 64

—	”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sisämarkkinoiden verotuksen järjestelmiä vahvistavasta yhteisön ohjelmasta (Fiscalis 2013)”, EUVL C 93, 27.4.2007, s. 1.

(16)  Tiedonannossa mainitaan veropetoksia käsittelevän neuvoston tilapäisen työryhmän tekemä huomio (ks. asiakirja KOM(2006) 254 lopullinen, kohta 3.1).

(17)  KOM(2009) 29 lopullinen, 16 artikla.

(18)  KOM(2009) 29 lopullinen, 17 artiklan 2 kohta.

(19)  Noin kolmasosan maailman 11 miljardin dollarin suuruisesta pimitetystä henkilökohtaisesta pääomasta arvioidaan sijaitsevan Sveitsissä. Swiss banks ban top executive travel. Concern that employees will be detained (Financial Times, 27.3.2009).

(20)  Model Convention with respect to taxes on income and capital, 26 ja 16 artikla, OECD, 17. heinäkuuta 2008.

(21)  KOM(2009) 28 lopullinen, 6 artiklan 2 kohta, ja KOM(2009) 29 lopullinen, 10 artiklan 2 kohta.

(22)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2073/2004, annettu 16. marraskuuta 2004, hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla, 11 artikla.

(23)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7. lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta, 11 artikla.

(24)  Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön mukaan ”virkamiehen on erityisesti huolehdittava siitä, että päätöksillä, jotka saattavat vaikuttaa yksityishenkilöiden oikeuksiin tai etuihin, on oikeusperusta ja että niiden sisältö on lainmukainen” (4 artikla).

(25)  KOM(2009) 28 lopullinen, 13 artiklan 1 kohta.

(26)  KOM(2009) 28 lopullinen, 13 artiklan 2 kohta.

(27)  Jos riitautus ratkaistaan velallisen hyväksi, esittäjäviranomainen on velvollinen maksamaan takaisin kaikki perityt määrät ja kaikki vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien mukaiset korvaukset, KOM(2009) 28 lopullinen, 13 artiklan 4 kohdan viimeinen alakohta.

(28)  ”– – ei rajoiteta niitä velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi sekä sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi”, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artikla.

(29)  KOM(2009) 29 lopullinen, 15 artiklan 1, 2 ja 3 kohta.

(30)  Tietoja ei voida toimittaa kenellekään muulle henkilölle tai millekään muulle laitokselle, viranomaiselle tai tuomiovallan käyttäjälle ilman pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaista kirjallista suostumusta (8 artikla).

(31)  KOM(2009) 28 lopullinen, 7 ja 8 artikla, ja KOM(2009) 29 lopullinen, 12 artikla.

---