EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62007CA0260

Asia C-260/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 2.4.2009 (Audiencia Provincial de Barcelonan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pedro IV Servicios SL v. Total España SA (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — EY 81 artikla — Moottoriajoneuvojen polttoaineiden ja muiden polttoaineiden yksinostosopimus — Poikkeus — Asetus (ETY) N:o 1984/83 — 12 artiklan 2 kohta — Asetus (ETY) N:o 2790/1999 — 4 artiklan a alakohta ja 5 artiklan a alakohta — Yksinoikeuden voimassaoloaika — Vähittäismyyntihinnan vahvistaminen)

OJ C 141, 20.6.2009, p. 3–3 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

20.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 141/3


Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 2.4.2009 (Audiencia Provincial de Barcelonan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pedro IV Servicios SL v. Total España SA

(Asia C-260/07) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - EY 81 artikla - Moottoriajoneuvojen polttoaineiden ja muiden polttoaineiden yksinostosopimus - Poikkeus - Asetus (ETY) N:o 1984/83 - 12 artiklan 2 kohta - Asetus (ETY) N:o 2790/1999 - 4 artiklan a alakohta ja 5 artiklan a alakohta - Yksinoikeuden voimassaoloaika - Vähittäismyyntihinnan vahvistaminen)

2009/C 141/04

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pedro IV Servicios SL

Vastaaja: Total España SA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Audiencia Provincial de Barcelona — EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdan, perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5) kahdeksannen perustelukappaleen, 10 artiklan ja 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/99 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklan a alakohdan ja 5 artiklan tulkinta — Tavarantoimittajan ja huoltamonpitäjän välinen, moottoriajoneuvojen polttoaineiden ja muiden polttoaineiden yksinostosopimus — Tavarantoimittajan tarve omistaa huoltamon maa-alue ja laitteet, tai sellaisten muiden oikeudellisten perusteiden riittävyys, joiden perusteella tämä voi vuokrata huoltamon sellaiselle jälleenmyyjälle, joka omistaa huoltamon maa-alueen — Myyntihinnan määrittämiseen liittyvään jälleenmyyjän vapauteen kohdistuva rajoitus

Tuomiolauselma

1)

Perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83, sellaisena kuin se on muutettuna 30.7.1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1582/97, 12 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä ei edellytetä siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi, että tavarantoimittaja omistaa sen maa-alueen, jolle se on rakentanut huoltamon, jonka se vuokraa jälleenmyyjälle.

2)

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä edellytetään siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi, että tavarantoimittaja omistaa sekä huoltamon, jonka se vuokraa jälleenmyyjälle, että maa-alueen, jolla huoltamo on rakennettu, tai siinä tapauksessa, ettei se ole omistaja, että se vuokraa nämä omaisuuserät kolmansilta, jotka eivät ole sidoksissa jälleenmyyjään.

3)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin vähittäismyyntihintoja koskeviin sopimuslausekkeisiin voidaan soveltaa asetusten N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 mukaisia ryhmäpoikkeuksia, jos tavarantoimittaja vain asettaa enimmäismyyntihinnan tai suosittelee myyntihintaa ja jos jälleenmyyjällä on näin ollen todellinen mahdollisuus määrittää vähittäismyyntihinta. Tällaisiin lausekkeisiin ei sitä vastoin voida soveltaa mainittuja poikkeuksia, jos ne johtavat siihen, että tavarantoimittaja vahvistaa suoraan taikka välillisin tai peitellyin keinoin vähittäismyyntihinnan tai vähimmäismyyntihinnan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, kohdistuuko jälleenmyyjään tällaisia pakotteita, ottamalla huomioon kaikki sopimusvelvoitteet taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan sekä pääasian osapuolten toiminta.


(1)  EUVL C 183, 4.8.2007.


Top