12.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 8/17

—

On todettava, että esillä oleva EY 230 artiklan nojalla nostettu kumoamiskanne ja sen kanssa yhtä aikaa EY 238 artiklan nojalla nostettu kanne, joka perustuu komission ja Caixa Geral de Depósitosin (jäljempänä CGD) välillä 15.11.1995 tehdyn sopimuksen 18 artiklassa määrättyyn välityslausekkeeseen, voidaan hyväksyä.

—

31.7.2007 tehdyn päätöksen K(2007) 3772 1 artikla on kumottava EY 230 artiklan mukaisesti;

—

EY 230 artiklan nojalla nostetun kanteen menestymisestä riippumatta EY 238 artiklan nojalla nostettu kanne ja siihen liittyvät vaatimukset on hyväksyttävä ja komissio on tämän seurauksena velvoitettava suorittamaan 1 925 858,61 euroa viivästyskorkoineen 7.3.2003 lukien, jolloin vaatimus annettiin tiedoksi, 30.4.2003 saakka, Portaria N:o 263/99 -nimisessä, 12.4.1999 annetussa asetuksessa säädettyyn 7 %:n korkokantaan, ja 1.5.2003 lukien siihen saakka kunnes koko määrä on suoritettu, Portaria N:o 291/03 -nimisessä, 8.4.2003 annetussa asetuksessa säädettyyn 4 %:n korkokantaan.

—

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan CGD:n oikeudenkäyntikulut.

—

Perustelujen puuttuminen: kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei selosteta millään tavalla sitä, miten komissio on laskenut EAKR:sta suoritetun tuen määrän, joka sen mukaan on palautettava. Lisäksi perustelu on epäjohdonmukainen ja siihen sisältyy puutteita, epätäsmällisyyksiä ja virheitä.

—

Tosiseikkoja koskeva virhe: kanteen kohteena oleva päätös perustuu olettamaan, jonka mukaan välittäjänä oleva taho maksaa tuensaajille kokonaistuen kohteena oleviin lainoihin liittyvät korkohyvitykset, vaikka näin ei ole laita, vaan tosiasiassa kyseiset hyvitykset vähennetään koroista, jotka tuensaajat ovat velkaa CGD:lle.

—

Oikeudellinen virhe, EY:n perustamissopimuksen soveltamista koskevien oikeussääntöjen rikkominen ja komission ja CGD:n välisen sopimuksen rikkominen: esillä olevassa asiassa se, että 31.12.2001 EAKR:n tuki vastasi 82:ta % erääntyneiden korkohyvitysten kokonaismäärästä, ei ole vastoin asetuksen N:o 2052/88 (1) 13 artiklan 3 kohtaa. On totta, että asetuksen N:o 4253/88 (2) 21 artiklan 1 kohdassa viitataan ennakkomaksuihin tai lopullisiin maksuihin, jotka koskevat ”aiheutuneita menoja”, mutta on myös olemassa sellaisia menoja (ei maksuja), jotka liittyvät korkohyvityksiin ja jotka ilmenivät vasta 31.12.2001 jälkeen. Komissio voi vahvistaa kunkin lainan osalta jäljellä olevia EAKR:n (erääntyneitä) hyvityksiä vastaavat velat todella aiheutuneiksi ja maksetuiksi EAKR:n menoiksi. Sitä, että menot ovat todella aiheutuneet, ei osoiteta sillä, että nämä hyvitykset maksetaan etukäteen lopullisille tuensaajille, vaan vahvistamalla sitovista ja tuohon päivään mennessä toteutetuista lainasopimuksista aiheutuvat velat — jotka toisin sanoen ”otetaan vastattaviksi”. Ei ole mitään velvollisuutta suorittaa ennakkoon sellaisia hyvityksiä, jotka eivät olleet erääntyneet 31.12.2001 mennessä, tai avattava erityistä tiliä kansallisen erän tallettamista varten.

—

Suhteellisuusperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen: komissio väittää kanteen kohteena olevan päätöksen 19 ja 26 kohdassa, että ne kaksi vaihtoehtoista edellytystä, joiden perusteella voidaan katsoa, että menot ovat todella aiheutuneet ennen 31.12.2001, on mainittu suuntaviivoissa, jotka annettiin tiedoksi CDRR:n (alueiden kehittämisestä ja muuttamisesta vastaava komitea) 29.5.2002 pidetyssä kokouksessa, vaikka nämä suuntaviivat jaettiin CDRR:ssä 31.12.2001 jälkeen. Kantaja myöntää, että nämä suuntaviivat voivat edesauttaa sitä, että korkohyvityksiä koskevat kokonaistuet saadaan päätökseen samoin kuin sitä, että lainanottajan maksettaviksi kuuluvissa koroissa ei ole mukana näitä hyvityksiä. Soveltamispäätösten ja tätä tarkoitusta varten tehtyjen sopimusten sisällön on kuitenkin oltava yhteensopivia tai yhteen sovitettavissa näiden ratkaisujen kanssa, mikä ei päde SGAIA:n päätöksen eikä kyseisen sopimuksen osalta. Komissio myöntää edellä mainituissa suuntaviivoissa, että on olemassa muita tapoja kyseisten menojen huomioon ottamiseksi. Yksi tällainen tapa on, että kaikki hankkeen päättymisen jälkeen erääntyneet korkohyvitykset ”otetaan vastattaviksi”. Kyseessä on todellakin tällainen ”vastattavaksi ottaminen”, koska CGD voi vaatia tuensaajia maksamaan vain korkoja, joissa ei ole mukana näitä hyvityksiä. Näin ollen kanteen kohteena olevassa päätöksessä jätetään huomiotta ratkaisut, jotka sopivat paremmin yhteen SGAIA:n kanssa, ovat paremmin toteutettavissa ja vähemmän epäedullisia välittäjänä olevalle taholle ja tuensaajille, ja joilla voidaan lisäksi paremmin suojata kyseessä olevia intressejä. Lisäksi Portugalin tasavalta ja CGD saattoivat perustellusti luottaa siihen, että ne voivat soveltaa tukiin toisenlaisia edellytyksiä kuin ne, jotka vahvistettiin kyseisissä suuntaviivoissa, jotka annettiin tiedoksi vasta hankkeen päättämisen jälkeen.