23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/128

1.1

Vuonna 2002 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) laati oma-aloitteisen lausunnon ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli” (1) vilkastuttaakseen yhteisön tasolla käytävää poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua, jonka tavoitteena on varmistaa kotouttamispolitiikkojen kuuluminen yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan yhtenä perustekijänä.

1.2

Lausunnossa ETSK muun muassa ehdotti, että Euroopan unionin olisi laadittava maahanmuuttajien kotoutumista edistävä yhteisön ohjelma. ETSK pitää tarpeellisena luoda ohjelmia, joilla edistetään uusien maahanmuuttajien ja perheenyhdistämisen perusteella vastaanotettavien henkilöiden kotoutumista. Ohjelmia tulisi laatia niin ikään pakolaisille ja turvapaikkaa hakeville, joita yhteisön säännöstön lisäksi suojelee kansainvälinen oikeus.

1.3

ETSK järjesti 9.—10. syyskuuta 2002 aihetta käsittelevän konferenssin yhteistyössä komission kanssa. Konferenssiin osallistui kolmattasataa työmarkkinaosapuolten, 25 jäsenvaltion keskeisten kansalaisjärjestöjen ja eurooppalaisten verkostojen edustajaa. Konferenssin tavoitteena oli saada kansalaisjärjestöt mukaan edistämään eurooppalaisia kotouttamispolitiikkoja.

1.4

Konferenssin päätelmissä todettiin, että ”työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskuntaa edustavilla järjestöillä on kotouttamisessa erityistehtävä”, ”Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on etenkin alue- ja paikallistasolla edistettävä maahanmuuttajien, vähemmistöjen ja pakolaisten kotoutumista” ja ”tarvitaan yhteisön ohjelma kotoutumisen edistämiseksi”. (2)

1.5

Vuonna 2003 Eurooppa-neuvosto perusti kotouttamisasioihin keskittyvät kansalliset yhteyspisteet ja kehotti komissiota esittämään muuttoliikettä ja kotouttamista koskevan vuosiraportin. (3) Komissio myös laati maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä koskevan tiedonannon  (4), jossa esitettiin kotouttamista koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka ETSK hyväksyi tuolloin antamassaan lausunnossa (5). Marraskuussa 2004 komissio julkaisi käsikirjan nimeltä Handbook on Integration for policy-makers and practitioners. (6)

1.6

Haagin ohjelmassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 4. ja 5. marraskuuta 2004 pitämässään kokouksessa, korostetaan sitä, että jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkojen ja alaa koskevien EU-aloitteiden yhteensovittamista on tiivistettävä, ja todetaan, että EU:n politiikkojen on perustuttava yhteisiin periaatteisiin ja selkeisiin arviointivälineisiin.

1.7

Kotouttamispolitiikoille on nyt olemassa aiempaa pitemmälle kehitetty poliittinen ja lainsäädännöllinen toimintaympäristö. Tämä lausunto on ETSK:lta uusi kannanotto, jonka painopiste on alue- ja paikallistason yhteiskunnallisissa ja poliittisissa toimijoissa, koska nimenomaan tällä tasolla haasteisiin voidaan vastata tehokkaimmin ja politiikoilla voidaan saavuttaa parhaat tulokset.

1.8

Lausunnon laadinnan yhteydessä ETSK järjesti Barcelonassa kuulemistilaisuuden vaihtaakseen tietoja paikallis- ja alueviranomaisten parhaista toimintatavoista (raportti kuulemistilaisuudesta on liitteessä 2). Myös Dublinissa on järjestetty kuulemistilaisuus yhteistyössä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa. Kuulemistilaisuuden tarkoituksena oli analysoida kotouttamista sekä työpaikoilla tapahtuvan syrjinnän vastaista toimintaa koskevia parhaita toimintatapoja (raportti kuulemistilaisuudesta on liitteessä 3).

2.1

Komissio julkaisi 1. syyskuuta 2005 tiedonannon ”Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle — Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa” (7), jota ETSK pitää myönteisenä ja kannattaa, sillä siinä täsmennetään komitean vuonna 2002 antamassa lausunnossa ja konferenssissa tekemää ehdotusta.

2.2

Tiedonannossa jäsenvaltioita kehotetaan tehostamaan toimiaan maahanmuuttajien kotouttamista koskevien kansallisten strategioiden alalla ja pyritään kasvattamaan johdonmukaisuutta näiden strategioiden ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden välillä.

2.3

Tämä lausunto on laadittu ETSK:n omasta aloitteesta, minkä vuoksi siinä ei nimenomaisesti käsitellä komission tiedonantoa. Siihen sisältyvät kuitenkin myös ETSK:n näkemykset asiakirjasta KOM(2005) 389 lopullinen.

2.4

Marraskuun 19. päivänä 2004 pidetyssä oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston kokouksessa hyväksyttiin joukko yhteisiä perusperiaatteita, joilla tuetaan kotouttamispolitiikkoihin sovellettavia johdonmukaisia EU:n puitteita. Komissio panee nämä periaatteet täytäntöön toimenpiteillä, joista käyvät ilmi ”kansallisten ja EU:n tason kotouttamispolitiikkojen keskeiset piirteet” (8). Toimenpiteet on ryhmitelty 11 periaatteeseen. (9) ETSK pitää kyseisiä yhteisessä toimintasuunnitelmassa määriteltyjä periaatteita asianmukaisena perustana yhteisön ja jäsenvaltioiden tasapainoisille ja yhdenmukaisille kotouttamispolitiikoille.

2.5

On ehdotettu Euroopan kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisrahaston  (10) perustamista osana vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymiä, yhteisten periaatteiden mukaisesti. ETSK tukee ehdotusta ja toivoo, että se sisällytetään tulevaan unionin talousarvioon. (11)

2.6

Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan toisaalta kansallisella tasolla ja toisaalta yhteisön tasolla toteutettavia toimia. Komissio haluaa suorittaa jatkuvaa ohjelmien arviointia.

2.7

Komissio toteaa, että se ”ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten toimivallan, mutta katsoo, että EU:n olisi omaksuttava johdonmukaisempi linja kotouttamiseen” (12).

2.8

Komissio teki ehdotuksen maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimesta koordinaatiomenetelmästä (13), jota neuvosto ei hyväksynyt. Komission ehdotusta lausunnossaan (14) kannattanut ETSK pitää kansallisten yhteyspisteiden verkostoa, yhteisiä periaatteita ja kotouttamispolitiikkojen arviointimenettelyä edistysaskeleena kansallisten politiikkojen koordinoinnin alalla ja osana yhteistä linjaa. ETSK ehdottaa komissiolle ja neuvostolle näiden myönteisten kokemusten pohjalta laaditun avoimen koordinaatiomenetelmän hyväksymistä.

2.9

On jatkettava kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä sääntelevän oikeudellisen kehyksen (yhteisen politiikan) kehittämistä. Jäsenvaltioiden tulee siirtää asianmukaisesti osaksi omaa lainsäädäntöään vuonna 2003 annetut direktiivit pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta ja oikeudesta perheenyhdistämiseen. (15)

2.10

Komissio tähdentää yhteisen maahanmuuttopolitiikan ja yhteisen kotouttamisstrategian tiivistä yhteyttä. Direktiiviä taloudellisista syistä maahan pyrkivien henkilöiden maahanpääsystä ei kuitenkaan ole vielä annettu. ETSK (16) yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan ”tulevissa maahanmuuttoon liittyvissä välineissä olisi myös otettava huomioon yhdenvertainen kohtelu ja maahanmuuttajien oikeudet” (17). Komissio on ilmoittanut julkaisevansa uuden laitoksen kotouttamista koskevasta käsikirjasta, luovansa kotouttamispolitiikkaa käsittelevän Internet-sivuston, perustavansa Euroopan kotouttamisfoorumin ja parantavansa muuttoliikettä ja kotouttamista koskevia vuosiraportteja. ETSK tukee näitä pyrkimyksiä ja haluaa tehdä yhteistyötä komission kanssa.

2.11

ETSK on vakaasti toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kannalla ja toistaa aiemmassa lausunnossa esittämänsä näkemykset: ”ETSK ehdottaa, että komissio hallinnoisi kansallisten politiikkojen koordinoinnin yhteydessä eurooppalaista kotouttamisohjelmaa, jolle olisi myönnettävä riittävät varat. Komitea korostaa olevan tärkeää, että neuvosto myöntää komissiolle tarvittavat poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joiden avulla maahanmuuttajien kotouttamista voidaan edistää. ETSK painottaa, että on tärkeää luoda maahanmuuttajille heihin myönteisesti suhtautuvia ja tehokkaita tutustuttamisohjelmia yhteistyössä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa.” (18)

2.12

ETSK ehdottaa niin ikään, että EU suuntaa riittävästi varoja Etelä-Euroopan maihin saapuvien lukuisten laittomien siirtolaisten humanitaariseen vastaanottamiseen. EU:n jäsenvaltioiden tulee osoittaa solidaarisuutta ja vastuullisuutta, jotta EU voi toimia yhteisten toimintalinjojen pohjalta.

3.1

Kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jonka lähtökohtana ovat kolmansien maiden kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastaanottava yhteiskunta, joka mahdollistaa maahanmuuttajien täysimääräisen osallistumisen. Toisessa yhteydessä antamassaan lausunnossa ETSK määrittelee kotouttamisen seuraavasti: ”maahanmuuttajien asteittainen rinnastaminen muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa”. (19)

3.2

Kaksisuuntainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että kotouttaminen ei koske ainoastaan maahanmuuttajia vaan myös vastaanottavaa yhteiskuntaa. Kyse ei niinkään ole maahanmuuttajien kotoutumisesta vastaanottavaan yhteiskuntaan vaan pikemminkin kotoutumisesta vastaanottavan yhteiskunnan kanssa: toisin sanoen kummankin osapuolen on kotouduttava. Kotouttamispolitiikoilla on muovattava kumpaakin osapuolta, jotta saadaan aikaan yhteiskunta, jossa kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteiset demokraattisen, avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan arvot.

3.3

Maahanmuuttajien velvollisuus on ymmärtää ja kunnioittaa heidät vastaanottavan yhteiskunnan kulttuuriarvoja, ja vastaanottavan yhteiskunnan velvollisuus on puolestaan ymmärtää ja kunnioittaa maahanmuuttajien kulttuuriarvoja. Kulttuureihin liittyviä kysymyksiä ohjaillaan usein syrjintätarkoituksessa. Kotouttamisella ei tarkoiteta maahanmuuttajien kulttuurista mukauttamista vastaanottavaan yhteiskuntaan. Tämä virheellinen asenne on johtanut useisiin epäonnistumisiin. Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat kulttuurin näkökulmasta moniarvoisia, ja tämä suuntaus tulee vastaisuudessa lujittumaan entisestään unionin laajentumisen ja maahanmuuton lisääntymisen johdosta.

3.4

Ei pidä unohtaa, että useissa jäsenvaltioissa on huomattavia vähemmistöjä, joiden jäsenet edustavat eri kansallisuuksia tai kulttuureja ja joiden oikeudet on pidettävä voimassa ja taattava.

3.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että kulttuurinen moninaisuus sekä valtion uskonnollista puolueettomuutta koskeva periaate kuuluvat moniarvoisen ja demokraattisen Euroopan ominaispiirteisiin. Muutto kolmansista maista tuo uusia aineksia EU:n monipuolisuuteen ja rikastuttaa yhteiskuntiamme sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Ihmisyhteisöjen kulttuuria ei voida tarkastella kiinteänä kokonaisuutena vaan jatkuvasti muuttuvana prosessina, jota mitä monenlaisimmat vaikutteet rikastuttavat. Periaatteet toimielinten riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta suhteessa uskontoihin auttavat luomaan hyvät suhteet maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välille. Eurooppalaisten yhteiskuntien on edistettävä kulttuurienvälisiä koulutusohjelmia. Unescon yleissopimus kulttuurisesta moninaisuudesta (20) on yksi EU:n politiikkojen keskeisistä välineistä.

3.6

Maahanmuuttajien kotouttaminen tarkoittaa myös prosessia, jossa heidän oikeutensa ja velvollisuutensa määritellään tasavertaisesti muiden kanssa ja joka liittyy tiiviisti syrjinnänvastaiseen taisteluun. Syrjintä on laiton tapa heikentää henkilökohtaisia oikeuksia. Joissakin jäsenvaltioissa oikeutta perhe-elämään ei ole taattu riittävällä tavalla, koska perheenyhdistämistä koskeva lainsäädäntö on vaatimuksiltaan erittäin tiukkaa. Myöskään neuvoston antama direktiivi ei ole tarkoituksenmukainen (21).

3.7

Johdonmukaisissa EU:n puitteissa toteutettavat kotouttamispolitiikat eivät ole toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksinomaan jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla. Tällaiset politiikat ovat tuloksekkaampia, jos alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat niihin ja tekevät aktiivisesti yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. ETSK kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia lisäämään ponnistuksiaan ja edistämään uusia kotouttamispolitiikkoja.

3.8

Kun paikallis- ja alueviranomaiset käyttävät valtuuksia, jotka niille on annettu useissa jäsenvaltioissa, niillä on käytössään poliittiset, lainsäädäntö- ja budjettivälineet, joita niiden on hyödynnettävä tuloksekkaasti kotouttamispolitiikoissa.

3.9

Sekä maahanmuuttajien että vastaanottavien yhteiskuntien on osoitettava suhtautuvansa kotouttamiseen myönteisesti. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on saatava osallistumaan aktiivisesti kotouttamispolitiikkoihin ja syrjinnänvastaisiin toimenpiteisiin.

3.10

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden perushaasteena on edistää myönteistä suhtautumista kotouttamiseen eurooppalaisissa, maahanmuuttajia vastaanottavissa yhteiskunnissa. Työmarkkinaosapuolten, ihmisoikeusjärjestöjen, kulttuuri- ja urheiluseurojen, uskonnollisten yhteisöjen, asukasyhdistysten, oppilaitosten, tiedotusvälineiden ym. on oltava kotouttamispolitiikan eturintamassa. Tämän vuoksi niiden on avauduttava itse ja pyrittävä saamaan maahanmuuttajia mukaan toimintaan.

3.11

Syrjintä, rasismi ja muukalaisviha nostavat päätään eräillä eurooppalaisten yhteiskuntien suppeilla sektoreilla. Näitä asenteita lietsovat myös jotkut vastuuttomat poliitikot ja tiedotusvälineiden edustajat, joiden toiminnan johdosta kyseisten asenteiden vaikutukset yhteiskunnassa laajenevat. Monet eurooppalaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat kuitenkin mukana tällaisen toiminnan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa torjunnassa.

3.12

Alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa vastuussa siitä, että oikeuksista ja velvollisuuksista tiedotetaan maahanmuuttajille ja heidät vastaanottaville yhteisöille.

3.13

Maahanmuuttajajärjestöt ja -yhteisöt ovat kotouttamisessa keskeisessä asemassa. Näiden yhteenliittymien on myös innostettava jäseniään kotoutumaan ja vahvistettava yhteyksiään vastaanottavan yhteiskunnan järjestöihin.

3.14

Paikallis- ja alueviranomaisten on tuettava näiden järjestöjen toimintaa ja kuultava niitä ennen poliittisten päätösten tekemistä.

3.15

Syrjinnänvastaisia direktiivejä (22) on annettu ja saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komitea toivoo saavansa tietoa näiden direktiivien vaikutuksia ja tuloksia käsittelevistä arviointiraporteista.

3.16

Monet maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä sekä etnisiin tai kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kuitenkin kärsivät syrjinnästä työpaikoillaan (vaikka heillä on sama ammattipätevyys kuin muilla työntekijöillä): työpaikan saanti on tavanomaista vaikeampaa, heille tarjottava työ on heikkolaatuista ja irtisanominen on tavallista yleisempää.

3.17

On välttämätöntä, että paikallis- ja aluetason työmarkkinaosapuolet torjuvat tätä syrjintää, joka rikkoo EU:n lainsäädäntöä ja muodostaa esteen kotoutumiselle. Työpaikalla harjoitettu syrjintä on myös esteenä yritysten menestymiselle. Työpaikalla tapahtuva kotouttaminen, jolla varmistetaan alkuperäisväestöä edustaviin työntekijöihin nähden tasa-vertainen kohtelu ilman työhön liittyvää syrjintää, on onnistuneen yritystoiminnan ja sosiaalisen integraation edellytys. (23) Liitteessä 3 on raportti Dublinissa järjestetystä kuulemistilaisuudesta, jossa tarkasteltiin työelämään integroitumista koskevia parhaita toimintatapoja.

4.1

Joissakin jäsenvaltioissa ajateltiin aiemmin, että kotouttamispolitiikkoja ei tarvita, koska maahanmuuttajia pidettiin ainoastaan ”vierailijoina”, jotka työsuhteidensa loputtua palaisivat kotimaahansa. Tämä virheellinen lähestymistapa on aiheuttanut lukuisia eristäytymiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä ongelmia, joita nykyisillä politiikoilla pyritään ratkaisemaan.

4.2

Joissakin jäsenvaltioissa puolestaan ajateltiin vuosikaudet, että maahanmuuttajien kotouttaminen kävisi helposti ja automaattisesti, ilman aktiivista politiikkaa. Eristäytyminen ja syrjäytyminen ovat kuitenkin ajan mittaan vakiintuneet ja aiheuttaneet vakavia sosiaalisia konflikteja. Menneisyyden ongelmat on nyt tarkoitus ratkaista uusien politiikkojen avulla.

4.3

On syytä muistaa, että sääntöjen vastaisia kanavia pitkin tapahtuva maahanmuutto muodostaa esteen kotouttamispolitiikoille, sillä rekisteröimättömät maahanmuuttajat ovat epävarmassa, erittäin suojattomassa asemassa. Joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön menettelytapoja, joilla tällaisten ihmisten oleskelu maassa vakinaistetaan ja siten edistetään heidän kotoutumistaan.

4.4

Vaikka Euroopan unionin neuvostossa edelleen esiintyy tiettyjä epäilyjä toissijaisuusperiaatteesta, useimmat johtajat katsovat, että johdonmukaisia kotouttamispolitiikkoja on edistettävä kaikilla tasoilla: yhteisön, jäsenvaltioiden, alueellisella ja paikallisella tasolla.

4.5

ETSK katsoo, että jos näistä politiikoista halutaan tehdä tehokkaita, niiden on oltava ennakoivia ja niitä on harjoitettava osana johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Viranomaiset ryhtyvät toimeen usein vasta jälkikäteen, kun ongelmat ovat ilmenneet ja ovat vaikeasti ratkaistavissa.

4.6

Kotouttaminen on moniulotteinen prosessi, johon on saatava mukaan kaikki viranomaistahot ja yhteiskunnalliset toimijat. EU:n, jäsenvaltioiden, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisten on laadittava toimivaltuuksiensa mukaisia ohjelmia. Jotta ohjelmat ja toimenpiteet olisivat tehokkaita ja yleisesti johdonmukaisia, niitä on tuettava ja koordinoitava asianmukaisella tavalla.

4.7

Kansalaiset ja paikalliset viranomaiset kärsivät valtiovallan harjoittaman virheellisen politiikan seurauksista. Kaupungit joutuvat ensimmäisinä kantamaan näiden poliittisten epäonnistumisten seuraukset. Niinpä monet paikalliset ja alueelliset hallintoelimet ovatkin jo kauan harjoittaneet omia maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkojaan. Niiden kokemukset vaihtelevat suuresti: toisia politiikkoja voidaan pitää esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, kun taas toiset ovat epäonnistuneita.

4.8

Ongelmien sekä nykyisten ja tulevien muuttovirtojen laajuuden perusteella voidaan päätellä, että haasteet ovat suuria, mutta paikallisten ja alueellisten viranomaisten taloudelliset resurssit ja poliittiset toimet ovat riittämättömiä.

4.9

ETSK katsoo, että paikallisten ja alueellisten hallintoelinten on yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa laadittava kotouttamissuunnitelmia ja -ohjelmia, joissa määritellään tavoitteet ja osoitetaan toimiin tarvittavat resurssit. Teoreettiset politiikat eli ohjelmat ilman rahoitusta ovat tehottomia.

4.10

ETSK:n mielestä on järkevää kohdentaa osa maahanmuuton tuottamista taloudellisista hyödyistä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan.

4.11

Kotouttamisohjelmia ja -suunnitelmia laadittaessa on erittäin tärkeää kuulla keskeisiä maahanmuuttajajärjestöjä.

4.12

Muutamat Euroopan kunnat ja alueet ovat perustaneet osallistavia neuvoa-antavia elimiä, joissa kansalaisjärjestöt yhdessä viranomaisten kanssa suunnittelevat ja panevat täytäntöön kotouttamispolitiikkoja.

5.1

Paikallisiin ja alueellisiin kotouttamissuunnitelmiin ja -ohjelmiin on myönnettävä riittävästi määrärahoja, ja niiden käyttöön on annettava omat hallinnointi- ja arviointivälineet.

5.2

On olemassa useita esimerkkejä Euroopan kaupungeista ja alueista, jotka ovat perustaneet näihin tehtäviin keskittyviä elimiä ja palvelupisteitä laaja-alaisine poliittisine ja teknisine asiasisältöineen.

5.3

Monet kaupungit ja alueet ovat myös perustaneet neuvoa-antavia osallistavia elimiä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käyttöön. On perustettu foorumeita ja neuvoa-antavia komiteoita, joiden toimintaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja maahanmuuttajajärjestöt osallistuvat.

5.4

ETSK pitää näitä esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, jotka on ulotettava koko EU:n alueelle.

5.5

Joissakin kaupungeissa maahanmuuttajille tarjotaan myös asiantuntijapalveluja, ja näin kotouttamissuunnitelmat toteutetaan käytännössä.

5.6

Parhaillaan käydään keskustelua mahdollisesta erottelusta, jota nimenomaan maahanmuuttajia varten perustetut erityispalvelut saattavat aiheuttaa. ETSK katsoo, että julkisten palvelujen käyttöön liittyvää erottelua on vältettävä, vaikka joskus saatetaankin tarvita maahanmuuttajille tarkoitettuja erityispalveluja, varsinkin maahan saapuvien henkilöiden vastaanoton yhteydessä.

5.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että on välttämätöntä saada työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskunnan tahot mukaan alueellisten ja paikallisten kotouttamissuunnitelmien ja -ohjelmien laadintaan ja toteuttamiseen.

5.8

On myös hyödyllistä edistää yhteistyötä vastaanottavien eurooppalaisten yhteiskuntien paikallis- ja alueviranomaisten sekä maahanmuuttajien kotimaiden vastaavien viranomaisten välillä. On olemassa esimerkkejä hyvistä toimintatavoista, joista on syytä ottaa oppia.

5.9

Jotkin viranomaiset myöntävät varoja konfliktin lievittämiseen vasta konfliktin puhjettua. Ollakseen tehokkaita kotouttamispolitiikkojen on oltava ennakoivia.

5.10

Kotouttaminen on haaste eurooppalaisille yhteiskunnille. Viimeaikaiset tapahtumat useissa maissa ovat tuoneet korostetusti esiin sen, että tavoitteita ei ole saavutettu. Vaikka tilanne vaihtelee jäsenvaltioittain ja tietyt ongelmat koskevat erityisesti tiettyjä valtioita, yhdenvertaista kohtelua, kotouttamista ja syrjinnän torjuntaa koskevia toimintaohjelmia on parannettava koko Euroopan unionissa.

5.11

ETSK ehdottaa, että EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien viranomaiset laativat kansallisten käytäntöjen mukaisesti kotouttamisohjelmia, joihin myönnetään riittävä rahoitus ja jotka ovat lähestymistavaltaan ennakoivia.

5.12

Näihin ohjelmiin on sisällytettävä arviointijärjestelmiä täsmällisine indikaattoreineen ja avoimine menettelytapoineen. Kansalaisjärjestöt on otettava mukaan arviointimenettelyihin.

6.1

Aluekohtaisissa ja paikallisissa kotouttamisohjelmissa on otettava huomioon hyvin monenlaisia kysymyksiä ja lähestymistapoja. Tärkeimpiä tavoitteita ovat seuraavat:

6.2

Tosiasiallisen tilanteen tarkkailu. Viranomaisten on analysoitava tosiasiallista maahanmuuttoa ja vähemmistöjen asemaa tietyllä alueella ja suunniteltava tulevia toimenpiteitään.

6.3

Maahan saapuminen. Vastaanottokeskusten perustaminen, terveydenhuolto ja oikeusapu, väliaikaismajoitus erityistapauksissa, kielen alkeiskurssit, perehdyttäminen vastaanottavan yhteiskunnan lainsäädäntöön ja tapakulttuuriin, avustaminen ensimmäisen työpaikan saamisessa jne. Tässä toiminnassa on erityistä huomiota kiinnitettävä alaikäisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin henkilöihin.

6.4

Kielenopetus. Alue- ja paikallisviranomaisten on toimittava aktiivisesti kielenopetuksen hyväksi, sillä kotoutuakseen maahanmuuttajan on osattava vastaanottavan yhteiskunnan kieltä riittävän hyvin. Kielikurssit on järjestettävä lähellä maahanmuuttajien asuinpaikkoja, ja niiden aikataulujen on oltava erittäin joustavia. Viranomaisten velvollisuutena on varmistaa, että kaikilla maahanmuuttajilla on mahdollisuus osallistua kursseille.

6.5

Työhönpääsy. Työ on epäilemättä yksi kotouttamisen ensisijaisista osatekijöistä. Julkisten työvoimapalvelujen on tarjottava tarkoituksenmukaisia ohjelmia: ammatillista koulutusta, ammatinvalinnanohjausta jne.

6.6

Työpaikalla tapahtuva syrjintä on yksi huomattava kotoutumisen este. Paikallisten ja alueellisten yhteistyökumppaneiden on osallistuttava aktiivisesti syrjinnän torjumiseen.

6.7

Asunnon saaminen. Yksi paikallisen ja alueellisen politiikan suurimmista haasteista on huolehtiminen asianmukaisten asuntojen saatavuudesta ketään syrjimättä. Viranomaisten on estettävä maahanmuuttajavaltaisten ränsistyneiden gettojen muodostuminen. Sen vuoksi kaupunkisuunnittelua on muutettava riittävän varhaisessa vaiheessa. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettava elämänlaadun kohentaminen tällaisilla alueilla.

6.8

Koulutus. Koulutusjärjestelmissä on varmistettava, että maahanmuuttajien lapset pääsevät laadukkaisiin kouluihin. Usein tällaiset oppilaat kasautuvat heikkolaatuisiin ”gettokouluihin”, mikä on estettävä. Lasten koulutus kaikilla tasoilla muodostaa perustan uusien sukupolvien kotoutumiselle.

6.9

Koulutuksessa on otettava huomioon eurooppalaisten yhteiskuntien sisäinen moninaisuus. Käytettävissä on oltava kulttuurienvälisiä toimijoita, ja opetusresursseja on lisättävä kielellisten ja kulttuuristen vaikeuksien ratkaisemiseksi.

6.10

Aikuiskoulutusohjelmiin on saatava mukaan maahanmuuttajaväestöä, varsinkin naisia. Ammatillinen koulutus on olennaisen tärkeää maahanmuuttajien työnsaannin edistämiseksi.

6.11

Terveys. On edistettävä maahanmuuttajien terveydenhuoltoa ja tuettava heidän saatavillaan olevia terveydenhuoltopalveluja. Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita kulttuurienvälisten toimijoiden apua.

6.12

Sosiaalipalvelujen mukauttaminen. Maahanmuutto luo usein sosiaalipalveluihin kohdistuvaa kysyntää, johon nämä palvelut eivät ole varautuneet. Palveluja on mukautettava uuteen tilanteeseen, joka edellyttää moninaisuuden hallitsemista.

6.13

Eri alojen ammattilaisille tarjottava koulutus. Sosiaalipalvelujen, koulutuksen, poliisitoimen, terveydenhuollon ja muiden julkisten palvelujen alalla työskenteleville on järjestettävä uutta koulutusta, jotta he voivat toimia asianmukaisella tavalla maahanmuuttajien ja vähemmistöjen kanssa.

6.14

Moninaisuus on hyvä asia. Kulttuuriohjelmissa on tunnustettava kulttuurinen moninaisuus. Moninaisuus on tavanomainen osa Euroopan kaupunkien nykypäivää. Myös uskonnot ovat moninaisia.

6.15

Paikallisviranomaisten tulee myös edistää rinnakkaiselon oppimista sekä kaikkien sopeutumista asuinpaikkansa elämäntapoihin syntyperästä riippumatta. Sekä maahanmuuttajaväestöjen että vastaanottavan yhteiskunnan tulee osallistua tähän oppimisprosessiin kulttuurien keskinäisen ymmärryksen sekä yhteiskunnallisen integraation edistämiseksi.

6.16

Jokaisen olisi voitava käyttää oikeutta elää oman perheensä kanssa: tämä on yksi kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetuista perusoikeuksista. Tästä huolimatta monista kansallisista laeista — ja jopa perheenyhdistämisestä annetusta EU-direktiivistä (24) — puuttuvat monien maahanmuuttajien tapauksessa riittävät takeet siitä, että he voisivat toteuttaa oikeuttaan perhe-elämään, vaikka tämä on kotouttamispolitiikkojen kannalta erittäin hyödyllinen seikka.

6.17

Sukupuolten tasa-arvo. Sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettava osaksi kaikkia kotouttamispolitiikkoja. Erityisen tärkeitä ovat ammatillista koulutusta koskevat politiikat, joilla pyritään helpottamaan työhönpääsyä.

6.18

Osallistuminen yhteiskuntaelämään. Mahdollisuus osallistua yhteiskuntaelämään on yksi kotoutumisen keskeisistä osatekijöistä. Kansalaisoikeudet ja oikeus äänestää kunnallisvaaleissa on taattava kolmansien maiden kansalaisille, joiden oleskelu maassa on pysyvää tai pitkäaikaista, kuten ETSK on useissa lausunnoissaan esittänyt. (25)

7.1.1

Verkostoituminen ja instituutioiden välinen koordinointi on ensiarvoisen tärkeää ja tapahtuu kahdella tavalla: horisontaalisesti eli paikallisten viranomaisten välillä ja vertikaalisesti eli paikallis-, alue- ja valtionhallinnon välillä. Yksittäiset viranomaiset eivät pysty omin voimin vastaamaan maahanmuuton ja kotouttamisen haasteisiin. ETSK ehdottaa, että julkishallintojen koordinointijärjestelmiä parannetaan ja että verkostotoimintaan sisällytetään arviointimenettelyjä. Se haluaa niin ikään parantaa yhteistyötä alueiden komitean kanssa kotouttamispolitiikkojen edistämisessä.

7.1.2

Eräät alueet — esimerkiksi Katalonia ja Schleswig-Holstein — ovat ilmoittaneet, että yhtenä niiden valitseman lähestymistavan keskeisenä tukipilarina on ollut paikallisviranomaisten ottaminen mukaan alueellisten aloitteiden suunnitteluun. Campanian alue on myös panostanut päätökseensä verkostoitua mm. ammattiyhdistysten ja kirkollisten elinten kanssa. Paikalliset viranomaiset ovat puolestaan tähdentäneet olevan tärkeää verkostoitua asiantuntijaelinten kanssa esimerkiksi maahanmuuttajien vastaanoton alalla.

7.1.3

Kokemukset paikallishallinnon ja EU:n välisestä verkostoitumisesta karttuvat. Eurocities-verkosto perustettiin vuonna 1986, ja siihen kuuluu nyt 123 eurooppalaista kaupunkia. Se on organisoitu työryhmiksi, joista yksi käsittelee maahanmuuttoa ja kotouttamista. Tähän työryhmään kuuluvat eräät kuulemistilaisuudessa edustettuna olleet kaupungit, esimerkiksi Rotterdam ja Leeds. Kokemusten ja parhaita toimintatapoja koskevien tietojen vaihdon lisäksi työryhmät edistävät useiden kaupunkien välisiä eurooppalaisia hankkeita.

7.1.4

ERLAI on uudempi verkosto, joka käsittelee nimenomaisesti maahanmuuttoa ja kotouttamista. Verkostoon on liittynyt jo 26 paikallista ja alueellista viranomaista. Myös sen tarkoituksena on vaihtaa tietoja ja kokemuksia sekä toteuttaa yhteisiä toimenpiteitä ja hankkeita.

7.1.5

Muiden hankkeiden edistämiseen osallistuvat useat elimet. Myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö toimii kaupunkiverkoston kautta koordinoidakseen kotouttamispolitiikkoja.

7.1.6

Unionin tasolla myös komission koordinoiman kotouttamisasioihin keskittyvien kansallisten yhteyspisteiden verkoston tavoitteena on niin ikään vaihtaa alalta saatuja kokemuksia. Verkosto on osallistunut kotouttamista koskevan käsikirjan (26) sekä muuttoliikettä ja kotouttamista koskevan vuosiraportin (27) laatimiseen.

7.2.1

Sellaiset paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat laatineet kattavat suunnitelmat ja joilla on käytössään kotouttamista koskevia hallinnointipalveluja, saavuttavat parempia tuloksia kuin viranomaiset, jotka toteuttavat ainoastaan kertaluonteisia toimenpiteitä. Jos maahanmuuttoon ja kotouttamiseen halutaan vaikuttaa, tarvitaan suunnittelua, resursseja ja hallinnointivälineitä.

7.2.2

ETSK pitää hyvin tärkeänä sitä, että kansalaisjärjestöt osallistuvat politiikkojen laatimiseen ja toimenpiteiden toteuttamiseen. Jos kotouttamissuunnitelman halutaan onnistuvan, on tärkeää sisällyttää siihen kansalaisyhteiskunnan edustajat. Schleswig-Holsteinin alueella tämä on ymmärretty, ja yhteiskunnalliset toimijat ja useat elimet osallistuivat siellä laaja-alaiseen kotouttamiskeskusteluun ennen hankkeen hyväksymistä. Yhteiskunta on näin saatu huomaamaan kotouttamispolitiikkojen tarve. Myös muut kaupungit ja alueet (mm. Kööpenhamina, Barcelona ja Helsinki) ovat antaneet esimerkkejä osallistavista prosesseista.

7.3.1

Paikallis- ja alueviranomaisten toiminnan tehokkuus paranee, kun ne voivat luottaa saavansa jäsenvaltioiden hallituksilta taloudellista tukea: kotouttamispolitiikat edellyttävät taloudellisia resursseja ja jäsenvaltioiden on sitouduttava niihin nykyistä selkeämmin. Schleswig-Holsteinin alue mainitsi tämän näkökohdan ja ilmoitti, että alalla saavutettujen rohkaisevien tulosten jälkeen se on keskittänyt suuren osan toiminnastaan Saksan liittohallituksen vakuuttamiseen siitä, että tähän tarpeeseen on vastattava.

7.3.2

Esimerkiksi Ljubljanan ja Brescian paikallisviranomaiset ovat puolestaan todenneet, että hallitusten niille antama vähäinen tuki estää niitä panemasta täytäntöön laaja-alaisempia politiikkoja tällä osa-alueella. Ongelma on vielä pahempi silloin, kun alueellisilla hallintoelimillä on niukasti omia varoja. Tämän toi esille ranskalainen Midi-Pyrénées'n alue.

7.3.3

Euroopan kotouttamisrahasto, jonka neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet vuosiksi 2007—2013, on välttämätön, koska sen avulla kotouttamispolitiikoille saadaan huomattavia taloudellisia resursseja ja varmistetaan, että politiikat pannaan täytäntöön osana johdonmukaisia ja kattavia EU:n puitteita toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Uudet jäsenvaltiot ovat olleet erityisen kiinnostuneita kyseisestä rahastosta. ETSK ilmaisee jälleen kannattavansa rahaston perustamista ja kehottaa komissiota kuulemaan komiteaa valmistellessaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä.

7.4.1

On estettävä se, että maahanmuuttajille tarkoitettujen erityispalvelujen luomisesta aiheutuisi erottelua. Esimerkiksi Budapestin edustaja kertoi, että Unkarissa paikallisviranomaiset tarjoavat mm. perhe-, neuvola- ja työnvälityspalveluja, joita maahanmuuttajien on käytettävä siinä missä muidenkin kansalaisten. Yleensä on kuitenkin niin, että kaupungit ja alueet ovat laatineet mahdolliset kotouttamispolitiikkansa kehittämällä erityissuunnitelmia ja tarjoamalla erityisresursseja ja -palveluja. Helsingin edustajan mielestä maahanmuuttajille tarjottavien asiantuntijapalvelujen ei pitäisi olla välttämättömiä, mutta ne ovat sitä kuitenkin, koska yleisten palvelujen muodossa tarjottava tuki ei riitä vastaamaan maahanmuuttajien kohtaamiin puutteisiin, haittoihin ja vaikeuksiin eikä heidän erityistarpeisiinsa.

7.4.2

Maahanmuuttoa ja kotouttamista varten tarvitaan erityisiä suunnitelmia, hankkeita ja resursseja. Huolta aiheuttaa edelleen se, kuinka nykytilanteesta voidaan edetä kohti tavanomaisempaa tilannetta: kuinka estetään erityistoimista aiheutuva erottelu? Brescian edustaja totesi, että siellä käyttöönotetut maahanmuuttoon liittyvät palvelut eivät ole rinnakkaisia vaan täydentäviä palveluja. Ne eivät korvaa muita tavanomaisia palveluja, joita maahanmuuttajien on käytettävä kaikissa sellaisissa asioissa, joihin kyseiset palvelut on tarkoitettu.

7.4.3

Kööpenhaminan edustaja korosti myös kaupunkinsa kotouttamisneuvoston pyrkivän mm. siihen, että sen toiminta ei laillistaisi minkäänlaista maahanmuuttajien tai vähemmistöjen erottelua. Se haluaa toimintansa edistävän osallistumista ja tukevan läheisempää suhdetta ja yhdentymistä kaikkien väestönosien välillä.

7.4.4

Tältä osin on tärkeää, että paikallinen väestö ei pidä maahanmuuttajille suunnattuja aloitteita eräänlaisena etuoikeutena, mikä voisi vahvistaa ennakkoluuloja ja lisätä erottelua. Tästä ollaan tietoisia Kataloniassa, jonka edustaja kertoi, että toteutettaessa maahanmuuttajille suunnattuja toimenpiteitä on toimittava hyvin varovaisesti ja otettava huomioon paikallisen väestön keskuudessa mahdollisesti ilmenevät ulkopuolelle jäämisen tunteet. Paikallis- ja aluehallinnon toteuttamat maahanmuuttajia koskevat toimenpiteet on perusteltava selkeästi ja yksityiskohtaisesti.

7.5.1

Joukko kaupunkeja ja alueita esitti ajatuksiaan kotouttamisen käsitteestä, mikä osoittaa, että aihetta koskeva keskustelu ei ole vielä päättynyt Euroopassa, jossa esiintyy erilaisia poliittisia kulttuureja ja oikeusperinteitä ja myös erilaisia kotouttamismalleja.

7.5.2

Laaja-alaisen keskustelun tulosten pohjalta Schleswig-Holsteinin alue katsoo, että kotouttamisen painopisteiksi olisi määriteltävä kolme perustekijää: yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet, yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet sekä osallistumista edistävät, syrjimättömät toimenpiteet, jotka koskevat sekä maahanmuuttajia että vastaanottavaa yhteiskuntaa.

7.5.3

Osallistumisen edistämistä noudattaa periaatteenaan Portugalissa sosiaalista työtä tekevä kirkollinen järjestö Misericórdia, joka ohjailee maassa harjoitettavia kotouttamispolitiikkoja. Järjestö keskittyy toiminnassaan tasa-arvopolitiikkaan ja helpottamaan Portugalin kansalaisuuden saamista.

7.5.4

Barcelona on määritellyt kolme toiminta-alaa: tasa-arvon edistäminen (oikeuksien tunnustaminen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasavertaisen kohtelun edistäminen), kulttuurisen moninaisuuden tunnustaminen ja rinnakkainelon edistäminen (sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien aloitteiden tukeminen sekä paikallisväestön ja maahanmuuttajaryhmien välisten rinnakkaisyhteisöjen kasvun ehkäiseminen).

7.5.5

Rotterdamissa käynnistettiin vuonna 2004 mittava keskustelu, jossa kyseenalaistettiin siihen asti noudatettu kotouttamismalli. Keskustelu katsottiin tarpeelliseksi, kun huomattiin, että vuosikaudet harjoitetuista aktiivisista kotouttamispolitiikoista huolimatta yhteiskunta oli muuttumassa pirstoutuneeksi ja erotteluprosessi oli käynnissä (varsinkin muslimiväestön tapauksessa). Kiihkeimmät keskustelut käytiin ”me ja muut” -tuntemuksista, jotka olivat tunkeutuneet kaikkialle yhteiskuntaan.

7.5.6

European Liaison Committee for Social Housing järjesti kotouttamista koskevan keskustelun eriarvoisuuden poistamisesta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista. Komitea keskittyi työssään asuntoasioihin ja totesi, että syrjintä tällä osa-alueella oli yksi suurimmista maahanmuuttajien eristäytymistä aiheuttavista tekijöistä.

7.5.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että eurooppalaista kotouttamisohjelmaa koskevat 11 yhteistä perusperiaatetta (liite 1) on laadittu asianmukaisesti ja tasapainoisesti. Valtaosa Barcelonan kuulemistilaisuuden osanottajista yhtyi tähän näkemykseen.

8.1

Maahanmuuttajat myötävaikuttavat työnteon välityksellä positiivisesti Euroopan taloudelliseen kehitykseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. ETSK katsoo, että Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto voi tarjota uusia mahdollisuuksia yritysten kilpailukyvyn kehittämiseksi ja työehtojen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamiseksi.

8.2

Työnteko on olennainen osa kotouttamisprosessia, sillä työpaikka ja asialliset työolot ovat keskeisiä maahanmuuttajien taloudellisen omavaraisuuden kannalta, ja ne edistävät sosiaalisia suhteita sekä maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteisön tutustumista toisiinsa. ETSK:n mielestä työelämään integroinnin tulisi tapahtua tasavertaisin ehdoin ilman syrjintää alkuperäisväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajatyöntekijöiden välillä sekä siten, että otetaan huomioon tarpeelliset ammatilliset vaatimukset.

8.3

Euroopassa asuvia siirtotyöläisiä tulee kohdella oikeudenmukaisesti, sillä heitä suojelevat kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat sopimukset sekä ILO:n yleissopimuksiin sisältyvät periaatteet ja oikeudet. ETSK toistaa ehdotuksensa siitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot allekirjoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1990 hyväksymän yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien kansainvälisestä suojelusta.

8.4

EU:n direktiivit yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa sekä rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ovat olennaisia säännöksiä jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytänteiden määrittelemiseksi syrjinnän torjumisen ja työelämään integroitumista edistävän toiminnan alalla.

8.5

Työllisyysalan lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tulee täydentää työmarkkinaosapuolien yhteistyöllä, sillä työelämään integroituminen koskee myös sosiaalisia asenteita ja työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisiä sopimuksia.

8.6

Julkisten työvoimapalvelujen tulee edistää ohjelmia, jotka parantavat maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksia. Ammattipätevyyden tunnustamista on helpotettava ja kielenopetusta ja ammatillista koulutusta parannettava. Vastaanottajamaiden työmarkkinajärjestelmistä on tiedotettava tarkoituksenmukaisesti.

8.7

Ammatti-, työnantaja- ja maahanmuuttajajärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden tulee hoitaa paikallistasolla hyvin tärkeää tiedonvälitystehtävää ja toimia maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksien helpottamiseksi. Euroopassa toimii hyvin aktiivisia sosiaalialan järjestöjä, jotka edistävät maahanmuuttajien ja heidän lastensa työllistymistä erilaisten koulutus- ja työelämän neuvontaohjelmien, pienyritysten perustamista tukevien ym. ohjelmien avulla.

8.8

Yhä useammat yritykset hyödyntävät maahanmuuttajien työllistymisen ja lisääntyvän monimuotoisuuden tarjoamia menestymismahdollisuuksia. ETSK katsoo, että yritykset voivat omalta osaltaan edistää syrjinnän vastaisen ajattelutavan tiedostamista vastaanottavassa yhteiskunnassa ja torjua kaikenlaista muukalaisvihaa ja syrjintää työhönotossa.

8.9

On olennaista ottaa käyttöön menettelyjä, joiden lähtökohtana on muuttovirtojen järjestäminen lähtömaista käsin siten, että otetaan huomioon maahanmuuttajien todelliset työllistymismahdollisuudet eli mahdollisuudet kotoutua yhteiskuntaan.

8.10

Myös työpaikkojen heikko laatu on yksi syrjintätekijä, kun maahanmuuttajia käytetään ”heikoimpana työvoimana”.

8.11

Ammattijärjestöissä esiintyy toisinaan suuntauksia järjestäytymiseen, jossa puolustetaan ainoastaan tiettyjä erityisintressejä ja jossa maahanmuuttajat suljetaan ulkopuolelle. ETSK katsoo, että ammattijärjestöjen tulee ottaa siirtotyöläisiä jäsenikseen ja edistää heidän etenemistään edustus- ja johtotehtäviin. Monissa ammattijärjestöissä on jo nyt käytössä hyviä toimintatapoja, joiden avulla taataan, että työntekijöillä on samat oikeudet alkuperästä tai kansallisuudesta riippumatta.

8.12

Työnantajajärjestöillä on hyvin tärkeä haaste vastassaan työmarkkinoiden avoimuuden takaamisessa. ETSK katsoo, että niiden tulee yhdessä työntekijäjärjestöjen kanssa tehdä yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa syrjintätilanteiden välttämiseksi ja integroimiselle myönteisten asenteiden edistämiseksi.

8.13

Työmarkkinaosapuolilla, jotka huolehtivat pääasiassa työmarkkinoiden toimivuudesta ja ovat unionin talous- ja yhteiskuntaelämän peruspilareita, on kotouttamisessa merkittävä tehtävä. Niiden on työehtosopimusneuvotteluissa otettava oma vastuunsa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja pyrittävä poistamaan työehtosopimuksista sekä työelämää ja työntekoa säätelevistä normeista kaikkinainen suora tai epäsuora syrjintä.

8.14

Euroopasta löytyy lukuisia esimerkkejä työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hyvistä käytänteistä, joista ETSK haluaa levittää tietoa. Dublinissa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa tarkasteltiin yritysten, ammattijärjestöjen, työnantajaorganisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden myönteisiä kokemuksia. Komitea haluaa mainita niistä erityisesti Irlannin työmarkkinaosapuolien sopimukset monimuotoisuuden hallitsemiseksi yrityksissä ja syrjinnän torjumiseksi sekä Espanjan työmarkkinaosapuolien sopimukset laittomien työntekijöiden ja sääntöjen vastaisesti maahan muuttaneiden laillistamiseksi ja työstä johtuvan maahanmuuton hallitsemiseksi yhteistyön ja sosiaalidialogin pohjalta.

8.15

ETSK katsoo, että tarvitaan aktiivista politiikkaa ja työmarkkinaosapuolien välisiä uusia sopimuksia, jotta voidaan edistää sosiaalista integroitumista helpottavia asenteita, yhdenvertaista kohtelua ja syrjinnän torjuntaa työpaikoilla. Eurooppalainen sosiaalidialogi voi tarjota asianmukaiset puitteet työmarkkinaosapuolien välisille uusille sopimuksille niiden sopiviksi katsomalla tasolla.

8.16

Eurooppalainen sosiaalidialogi on yksinomaisesti työmarkkinaosapuolien tehtävä. EAY ja UNICE ovat määritelleet eurooppalaisen sosiaalidialogin tavoitteet. ETSK toivoo, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

8.17

ETSK voi kehittyä pysyväksi foorumiksi, jossa keskustellaan kotoutumiseen ja maahanmuuttoon liittyvistä hyvistä käytänteistä. Komitea aikoo jatkaa yhteistyötä Dublinin säätiön ja ILO:n kanssa kotouttamispolitiikkojen ja -käytänteiden edistämiseksi Euroopassa. Komitea aikoo järjestää uusia tapaamisia ja foorumeja, joihin työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan muut organisaatiotahot voivat osallistua ja joiden tavoitteena on tarkastella Euroopassa kehitettäviä hyviä kotouttamiskäytänteitä ja vaihtaa kokemuksia niistä.