23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/67

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on laatinut useita lausuntoja panoksenaan Euroopan tason matkailupolitiikan suunnitteluun. Komitea on nyt laatinut lausunnon niin sanotusta sosiaalisesta matkailusta. Siinä analysoidaan Euroopan sosiaalisen matkailun alkuperää, olemusta ja nykytilannetta, eri jäsenvaltioiden kokemuksia ja kyseisen matkailun edistämiä arvoja. Lausunnossa annetaan erityisesti suosituksia julkisille ja yksityisille elimille tavoitteena tehostaa Euroopan sosiaalista matkailua, tehdä se kaikille mahdolliseksi ja parantaa sen laatua. Lausunto on myös panos Euroopan matkailupolitiikasta parhaillaan käytävään keskusteluun; siinä tarkastellaan sosiaalista matkailua kiinteänä osana eurooppalaista matkailumallia.

1.2

Euroopan matkailu: tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuuden haasteet — Matkailun tilannetta on käsitelty useissa tutkimuksissa, raporteissa ja lausunnoissa monista eri näkökulmista: taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista näkökohdista, on kirjoitettu matkailun suuresta merkityksestä Euroopan taloudelle yleensä ja erityisesti tiettyjen maiden taloudelle sekä sen myönteisestä vaikutuksesta Euroopan vaurauteen ja työllisyyteen. Kaikki tekijät yhteensä antavat kuvan suurista mahdollisuuksista, vakaudesta ja kasvusta. On kuitenkin huomautettava, että matkailusta aiheutuu lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia ongelmia ja uhkia: kausittaisuus, luonnonvarojen käyttö ja tuhlaus, kulttuuriperinnön ja paikallisen ympäristön laiminlyönti sekä paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden turvallisuutta uhkaava terrorismi. Nämä tekijät tarkoittavat sitä, että matkailu aiheuttaa suuria haasteita, joita on käsiteltävä, jos halutaan noudattaa kestävää kehitystä. Kyseisiin haasteisiin kuuluvat kaikkien mahdollisuus matkailuun, matkailun todellinen vaikutus monien alikehittyneiden maiden kehitykseen koko maailmassa, ympäristön kestävä kehitys, matkailun eettisten sääntöjen noudattaminen, työpaikkojen vakaus ja laatu sekä matkailun vaikutus maailmanrauhaan. Niinkin tärkeälle alalle, kuin matkailu on Euroopassa, kyseisten ja monien muiden haasteiden ratkaiseminen on tarpeellinen askel kaikkien elämänlaadun parantamiseksi.

1.3

Euroopan unionin matkailupolitiikka — Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 6. huhtikuuta 2005 lausunnon aiheesta ”Laajentuneen unionin matkailupolitiikka”, jossa analysoitiin yksityiskohtaisesti sekä nykyistä matkailupolitiikkaa perustuslakisopimuksen pohjalta että nykyisen ja tulevan laajentumisen vaikutuksia. Lausunnossa matkailun asemaa pidetään myönteisenä, koska se tukee, koordinoi ja täydentää muita EU:n politiikkoja. Matkailulla on esimerkiksi vahvat yhteydet työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, laadun parantamiseen, teknologiseen tutkimukseen ja kehittämiseen, kuluttajansuojaan, ympäristöpolitiikkaan sekä muihin hyvinkin erilaisiin politiikan aloihin. On korostettava erityisesti sitä, että tällä lausunnolla pyritään määrittämään ja arvioimaan sosiaalisen matkailun vaikutusta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. ETSK edistää matkailua koskevilla eri lausunnoillaan EU:n politiikkaa, jossa keskitytään sellaisen eurooppalaisen matkailumallin luomiseen, joka ei perustu välttämättä lainsäädäntöön vaan arvoihin. Sosiaalinen matkailu ja siihen liittyvät arvot voisivat muodostaa mallin keskeisen osan ja auttaa mallin luomisessa ja levittämisessä.

1.4

Lissabonin ohjelman ja sosiaalisen matkailun haaste — Huomiota olisi kiinnitettävä haasteeseen, jonka Lissabonin ohjelma asettaa matkailulle, erityisesti sosiaaliselle matkailulle. Koska ohjelman strategisena tavoitteena on tehdä Euroopasta ”— — maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”, on arvioitava, tukeeko sosiaalinen matkailu tehokkaasti ja myönteisesti tavoitetta ja sen saavuttamista, sekä sitä, miten sosiaalisen matkailun panosta voidaan parantaa. Kuten tässä lausunnossa selitetään, ETSK katsoo, että panos on todellinen, mutta sitä voitaisiin vahvistaa. Siksi ehdotetaan toimia sosiaalisen matkailun eri toimijoille.

1.5

Lausunnon tausta — Tätä lausuntoa laadittaessa on hyödynnetty paljon taustamateriaalia, sekä teoreettista (tutkimukset, raportit ja julkaisut) että käytännöllistä (nykyiset eurooppalaiset sosiaalisen matkailun aloitteet). Julkiset ja yksityiset elimet ovat antaneet huomattavan panoksen. Mainittakoon esimerkiksi ETSK:n 29. lokakuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu”, joka sisältää sadan aloitteen joukossa sosiaalisen lomatoiminnan (kohta 5.5.2). Myös 6. huhtikuuta 2005 annettu lausunto aiheesta ”Laajentunen unionin matkailupolitiikka” on maininnan arvoinen. Se sisältää eurooppalaisen sosiaalisen matkailun hankkeen mahdollisena EU:n toimielinten yhteistyönä toteutettavana pilottihankkeena.

2.1

Oikeus matkailuun on sosiaalisen matkailun kulmakivi — Jokaisella on oikeus levätä joka päivä, joka viikko ja joka vuosi sekä oikeus vapaa-aikaan, joka antaa mahdollisuuden persoonallisuuden jokaisen osa-alueen kehittämiseen sekä sosiaaliseen integraatioon. Jokainen saa luonnollisesti käyttää tätä oikeutta henkilökohtaiseen kehitykseensä. Oikeus matkailuun on tämän yleisen oikeuden konkreettinen ilmentymä, ja sosiaalisen matkailun tukemisen taustalla on halu varmistaa, että oikeus on käytännössä kaikkien ulottuvilla. Matkailu on huomattava elinkeino maailmassa, koko Euroopassa ja erityisesti tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Sosiaalinen matkailu ei ole matkailun marginaalinen tai epäolennainen osa, vaan päinvastoin keino toteuttaa käytännössä yleismaailmallista oikeutta matkailuun, matkustaa ja oppia tuntemaan muita alueita ja maita, mikä on matkailun perusta. Erityisesti on syytä korostaa, että kyseinen oikeus tunnustetaan Maailman matkailujärjestön WTO:n Santiago de Chilessä 1. lokakuuta 1999 hyväksymässä matkailun maailmanlaajuisten eettisten sääntöjen 7 artiklassa. Myös Yhdistyneet kansakunnat on hyväksynyt oikeuden 21. joulukuuta 2001.

2.2

Sosiaalisen matkailun määritelmä — On monta näkemystä siitä, mitä sosiaalinen matkailu todella on, mikä tekee käsitteen tarkasta määrittelystä vaikeaa. Vaikka aihetta käsitelleet eri tahot ovat käyttäneet hyvinkin erilaisia menettelytapoja (kuten sisällön, odotettujen tulosten, tavoitteiden, ajatusten ja uskomusten määrittelyä), ne perustuvat aina yhteen periaatteeseen: jokaisella, myös kaikkein heikko-osaisimmalla, on oikeus lepoon, rentoutumiseen ja vapaa-aikaan joka päivä, joka viikko ja joka vuosi. Sosiaalisen matkailun kansainvälinen toimisto (BITS) määrittelee sosiaalisen matkailun niin, että se kattaa ”— — kaikki käsitteet ja ilmiöt, jotka liittyvät pienituloisen väestön matkailuun, joka on mahdollista hyvin määriteltyjen sosiaalisten toimien avulla”. BITS on parhaillaan tarkistamassa määritelmäänsä niin, että se ulottuu kattamaan matkailun kehitystä ja solidaarisuutta edistävän vaikutuksen.

2.2.1

Euroopan komission mukaan eräissä maissa järjestöt, osuuskunnat ja ammattiliitot järjestävät sosiaalista matkailua, ja tarkoituksena on tuoda matkailu mahdollisimman monen, erityisesti yhteiskunnan huono-osaisimpien ulottuville. (1) Tämämääritelmä on jo suhteellisen vanha, ja sitä ollaankin tarkistamassa viime vuosina pidettyjen teknisluonteisten kokousten pohjalta. ETSK:n mielestä kumpikaan määritelmä ei ole riittävän tarkka, mutta kuten usein yhteiskuntatieteissä, tarkka määritelmä ei ole niin tärkeä kuin erityispiirteiden määritteleminen.

2.2.2

Edellä mainitun perusteella — määrittelemättä sosiaalista matkailua tarkasti olettaen, että matkailu on yleinen oikeus, joka on pyrittävä tuomaan kaikkien ulottuville — voidaan sanoa, että toiminta on sosiaalista matkailua, kun se täyttää kolme ehtoa:

2.2.3

Matkailu yleensä on integroitua toimintaa, johon osallistuu monia sektoreita, toimi- ja kehitysaloja. Myös sosiaalinen matkailu sisältää kaikki aloitteet, joiden avulla matkailu tehdään mahdolliseksi henkilöille, joilla on erityistarpeita, ja tuodaan samalla sosiaalista ja taloudellista hyötyä eri sektoreille, toimille ja ryhmille.

2.3

2.4

Sosiaalisen matkailun perusteet — BITS:n mukaan sosiaalinen matkailu perustuu viiteen tekijään.

2.4.1

Mahdollisimman monen oikeus matkailuun — Ehkä eniten sosiaalisen matkailun eri aloitteita oikeuttaa ja tukee halu tehdä tästä oikeudesta todellisuutta. Niiden ihmisten määrä, jotka nykyään hyötyvät loma-ajasta, on kasvanut huomattavasti, koska matkailu on levinnyt koko yhteiskuntaan, mutta jäljellä on yhä monia ryhmiä, jotka eri syistä eivät pääse lomalle. Varojen puute on yleisin syy, joka estää oikeuden muuttumisen yleismaailmalliseksi. On epätodennäköistä, että viranomaiset voisivat käyttää tai käyttäisivät julkisia varoja matkailua tai lomia koskevan oikeuden takaamiseksi. Eri maat reagoivat asiaan eri tavalla: toiset sitoutuvat enemmän sosiaalisista syistä, kun taas toiset eivät ole yhtä aktiivisia sellaisen tilanteen korjaamisessa, jonka vuoksi kaikilla ei ole mahdollisuutta lomiin. On tärkeää korostaa, että sosiaalista matkailua ei voi eikä pitäisi verrata huonolaatuiseen matkailuun. Päinvastoin sosiaalisen matkailun tuntomerkkinä on oltava se, että keskitytään hyödykkeiden ja palvelujen laatuun.

2.4.2

Sosiaalisen matkailun vaikutus sosiaaliseen integraatioon — Matkailu edistää voimakkaasti sosiaalista integraatiota ja vahvistaa yhteyksiä muihin kulttuureihin, paikkoihin, tapoihin ja erityisesti ihmisiin: ilman matkailua ja lomia ihmisten olisi mahdotonta tavata, keskustella ja havaita toisensa pohjimmiltaan tasa-arvoisiksi ja kuitenkin kulttuuriltaan erilaisiksi. Tämä kulttuurivaihto ja vapaa-ajasta nauttiminen on tärkeä henkilökohtaisen kehityksen keino sekä matkailijoille että niille, jotka vastaanottavat matkailijoita paikallisessa ympäristössään. Matkailun avulla toteutettu kulttuurivaihto on erityisen arvokasta nuorille ja edistää heidän älyllistä kehitystään ja rikastaa heidän maailmankuvaansa. EU:n tapauksessa sosiaalinen matkailu voisi olla tehokas keino rakentaa kansalaisten Eurooppaa. On tärkeää korostaa, että yleisen mielipiteen mukaan sosiaalista lomatoimintaa ei saisi erottaa matkailijoiden lomista yleensä, vaan sen pitäisi edesauttaa sosiaalista integraatiota. Tavallisten lomamatkojen pitäisi tarjota sosiaalisen matkailun ryhmille sopivat olosuhteet lomasta nauttimiseksi eikä päinvastoin. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että on panostettava matkailuhyödykkeiden lisäksi palvelutyyppiin ja siten erikoiskoulutukseen, jota alan työntekijöiden olisi saatava.

2.4.3

Kestävän matkailun rakenteiden luominen — Todellisuudessa matkailukohteiden ja -alueiden infrastruktuurit eivät voi aina olla kestäviä, varsinkin koska matkailua on usein kehitetty lyhyen ajan voittoja silmällä pitäen, luonnonvaroja tuhlaten ja valtaamalla parhaat alueet — yleensä rannikolla ja vuoristossa. Sosiaalinen matkailu, jossa keskitytään enemmän sosiaalisiin olosuhteisiin kuin taloudellisiin näkökohtiin, voi edistää matkailukohteiden rakentamista tai kunnostamista samalla kun se täyttää taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan kestävyyden kriteerit. Tapa, jolla sosiaalisen matkailun eri muotoja hoidetaan, on keskeinen tekijä matkailukohteiden ja -alueiden kestävässä kehityksessä. Jos kestävä kehitys tarkoittaa pohjimmiltaan ihmisen toiminnan eri näkökohtien tasapainoa, niin sosiaalinen matkailu on kestävän kehityksen väline monille heikosti kehittyneille maille, jotka näkevät matkailun taloudellisen toiminnan lähteenä, joka voi nostaa ne köyhyydestä.

2.4.4

Vaikutus työllisyyteen ja taloudelliseen kehitykseen — Matkailu on ehkä jo nyt ja tulee varmasti jonain päivänä olemaan suurin maailmanlaajuinen elinkeino ja yksi merkittävimmistä työllisyyden, kehityksen, vaurauden ja elämänlaadun edistäjistä matkailusta hyötyvillä alueilla. Vaikka sosiaalisella matkailulla annetaan panos talouteen, sen piirissä ei olla vielä riittävästi tietoisia sen vallasta, sen taloudellisesta merkityksestä eikä varsinkaan sen mahdollisuudesta tehdä kohteen valinta riippuvaiseksi kestävän kehityksen periaatteen noudattamisesta. Sosiaalista matkailua harjoittavien yritysten ja elinten on tarkasteltava muitakin kuin taloudellisia kriteerejä, kun ne kehittävät toimiaan. Yksi kriteeri, jota olisi käytettävä, on vakaa, korkealaatuinen työllisyys, joka on keskeinen tekijä matkailukohteen kestävän kehityksen kannalta. Erityisesti sosiaalisen matkailun vaikutus (olipa se suuri tai pieni) kausittaisuuden torjumiseen on peruskriteeri, kun tähdätään työllisyyden laatuun ja vakauteen, ja sen olisi oltava olennainen osa eurooppalaista matkailumallia. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan käyttää sosiaalisen matkailun hallinnoinnissa käytännön välineenä ja indikaattorina kriteerin täyttämiseksi.

2.4.5

Sosiaalisen matkailun vaikutus maailmanlaajuiseen kehitykseen — Edellä on mainittu, että matkailu, erityisesti sosiaalinen matkailu, voi tarjota monille yhteisöille pakoreitin alikehittyneisyydestä tai teollisesta kriisistä sekäkaivostoiminnan, teollisuuden tai maatalouden romahduksesta. Sosiaalisen matkailun kehittämiseen vaadittavat edellytykset ovat samat kuin ne, joita tarvitaan alueella ja sen asukkaiden keskuudessa matkailun näkemiseksi taloudellisen kehityksen edistäjänä. Jos yhteisöt voivat ansaita elantonsa matkailutoiminnasta, paikallinen talous ja sosiaalinen vakaus vahvistuvat. Kuten monet kansainväliset elimet suosittelevat, matkailu on hyvä vastalääke sodille ja kaikenlaisille katastrofeille. Matkailu merkitsee vastaanottoa, vaihtoa, paikallisten vahvuuksien kehittämistä, ystävyyttä ja viestintää ihmisten välillä, toisin kuin sota, joka merkitsee aggressiota, hyökkäystä ja luonnon tuhoamista. Jos ihminen rakastaa vain sitä minkä tuntee, niin matkailu voi rohkaista ihmisiä lähestymään toisiaan ja oppimaan toisiltaan ja siten edistämään rauhaa, harmoniaa ja kehitystä. Sosiaalista matkailua voidaan ja sitä pitäisi vahvistaa, ja sen pitäisi auttaa edistämään tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja hyvinvointia, jotka mahdollistavat kaikkien kansojen toisiaan täydentävän kehityksen koko maailmassa.

2.5

Sosiaalisen matkailun ja sen hallinnoinnin periaatteet ja edellytykset — On tärkeää analysoida tekijät ja kriteerit, jotka ovat tunnusomaisia sosiaaliselle matkailulle ja sen hallinnointitavalle niiden näkökohtien erottamiseksi, jotka ovat ”sosiaalisia”, niistä, jotka eivät sellaisia ole. BITS:n mukaan voidaan tunnistaa eräitä kriteerejä, joilla määritellään matkailun käsitettä yleensä.

Näitä ja vastaavia kriteerejä voidaan käyttää sosiaalisen matkailun harjoittajien toimien suuntaviivoina ja toiminnan määrittelyssä.

2.6

Yrityksen kannattavuus ja sosiaalinen matkailu — Sosiaalinen matkailu on syystäkin taloudellista toimintaa (vaikkei pelkästään sitä), ja siinä olisi noudatettava kahta perusperiaatetta: saatava tuottoa investoinneille ja riittävästi voittoa perustavoitteiden tavoittelemiseksi ja saavuttamiseksi. Vain yritykset, jotka ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia sanojen laajimmassa merkityksessä, voivat toimia tehokkaasti ja turvallisesti ja tarjota takuita kuluttajille. Sosiaalisen matkailun nykyinen vaihteleva tilanne osoittaa, että asialle omistautuneet yritykset ja järjestöt ovat kannattavia, kunhan niillä on vankat rakenteet sekä oikeat markkinat ja asianmukaiset hinnat. On syytä huomauttaa, että sosiaalisen matkailun järjestöt luovat työpaikkoja läpi vuoden ja myös matkailusesongin ulkopuolella ja auttavat siten tarjoamaan työntekijöille työtä.

2.7

Matkailun sosiaalinen kannattavuus — Vaikka sosiaalinen matkailu on taloudellista toimintaa, se on selkeästi myös sosiaalista toimintaa ja tuottaa hyötyä tällä alalla. Matkailijat hyötyvät lomistaan, matkailualan työntekijät hyötyvät työstään ja koko yhteiskunta voittaa. EU:n tapauksessa sosiaalisen matkailun vaikutus kansalaisten Euroopan rakentamisessa kasvaa ja jatkaa varmasti kasvuaan. Mahdollisimman monen kansalaisen matkailu Euroopassa voi johtaa vain tiedon, ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden lisääntymiseen.

2.8

Euroopan sosiaalista matkailua koskevat käsitteet ja näkemykset — Sosiaalinen matkailu tarkoittaa nykyään eri asioita niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat sosiaalisen matkailun ohjelmia, mutta yhteistä on kolme seikkaa:

2.8.1

Sosiaalinen matkailu kattaa siten ammattiliittojen järjestämän matkailun ja siihen sisältyvän toiminnan, perhematkailun, uskonnollisista syistä tapahtuvan matkailun, yritysten työntekijöilleen järjestämän matkailun, julkisten laitosten järjestämän matkailun sekä vammaisten, nuorten, ikääntyneiden ja monien muiden kohderyhmien matkailun.

2.9

Sosiaalisen matkailun elimet — Kaikkialla Euroopassa on monia elimiä, jotka työskentelevät sosiaalisen matkailun parissa ja hallinnoivat sitä:

3.1

Euroopan unionin toimielimet — Euroopan unionin toimielinten kiinnostus sosiaalista matkailua kohtaan on kasvanut, kuten parlamentin, komission ja ETSK:n järjestämät, edistämät tai koordinoimat monet tutkimukset, lausunnot, mietinnöt ja konferenssit osoittavat. Niiden toiminta keskittyy periaatteessa Euroopan maiden monenlaisten kokemusten keräämiseen, luokitteluun ja levittämiseen. Erityisesti komission tehtävänä on edistää uusia aloitteita joka maassa ja koota yhteen eri maiden vastaavat henkilöt tekemään yhteistyötä maiden rajat ylittävissä aloitteissa. Tällä hetkellä komission rooli ei näytä sisältävän toimimista sosiaalista matkailua koskevien aloitteiden yleisenä koordinaattorina. On syytä muistuttaa yritystoiminnan pääosaston matkailuyksikön äskettäin toteuttamasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin EU:n kansalaisten lomakäyttäytymistä ja syitä siihen, miksi noin 40 prosenttia heistä ei matkaile. Ei vaikuta mahdottomalta, että komissio ottaisi jonain päivänä yleisen koordinaattorin ja välittäjän roolin EU:n tason sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Rooli ei vaatisi välttämättä rahoitusta EU:n toimielimiltä tällaisen yhteisen ylikansallisen ohjelman kehittämiseksi.

3.2

Jäsenvaltioiden hallitukset — Kuten edellä todetaan, jäsenvaltioiden hallitusten panos sosiaaliseen matkailuun vaihtelee huomattavasti historiallisista, ideologisista ja sosiaalisista syistä. Joissain maissa hallitus, olipa se valtion, alueen tai paikallinen hallitus, tarjoaa huomattavaa taloudellista tukea. Varat ohjataan usein eri ryhmille: nuorille, ikääntyneille kansalaisille, vammaisille, vähäosaisille jne. Hallitukset ovat parhaillaan ryhtymässä toimiin ylittääkseen sosiaalista matkailua koskevien ohjelmiensa rajat erityyppisillä ylikansallisilla vaihto-ohjelmilla.

3.3

Työnantajat — On tärkeää huomata, että on olemassa aloitteita, kuten lomasetelit, joiden avulla työnantajat tukevat taloudellisesti henkilökuntansa lomailua. Kuten mainittu, olisi pidettävä mielessä myös se, että sosiaalinen matkailu on huomattavaa ja paljon mahdollisuuksia tarjoavaa taloudellista toimintaa, ja sellaisena se houkuttelee matkailualan yrittäjiä, jotka pitävät sitä keinona vahvistaa toimiaan palveluntarjoajina tai -välittäjinä. Yksi huomattava aloite on espanjalainen yritys Mundo Senior (”seniorien maailma”), joka koostuu useista suurista matkailuyrityksistä. Yritys perustettiin alun perin hoitamaan työ- ja sosiaaliministeriön sosiaalisen matkailun ohjelmaa, ja se on laajentanut toimialaansa ja toimintaansa tarjoamalla erityisiä matkailutuotteita ikääntyneille kansalaisille. Kilpailukykykriteeri ei selvästikään haittaa toiminnan sosiaalista luonnetta. Tulevaisuudessa tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteita tuottoisien sosiaalisen matkailun ohjelmien kehittämiseksi sekä jäsenvaltioissa että eri valtioiden välillä.

3.4

Työntekijät — Sosiaalisen matkailun syntymästä lähtien ammattiliitot ovat työntekijöiden oikeuksia puolustavina tahoina olleet vahvasti esillä matkailussa saavuttaakseen etuja jäsenilleen. Tätä panosta kuvaa tuki esimerkiksi fyysiselle infrastruktuurille, lomakeskuksille, majoitus- ja erikoispalveluille. Kokemukset ja sitoutumistasot vaihtelevat maasta toiseen, mutta lähes kaikissa maissa ammattiliitoilla on jonkinlaista sosiaaliseen matkailuun liittyvää toimintaa. On syytä mainita uusien jäsenvaltioiden ammattiliitot, jotka hakevat pätevää sosiaalisen matkailun mallia ja suhteita kokeneempiin elimiin. Kannattaa mainita myös BITS:n toukokuussa 2005 toteuttama mielenkiintoinen tutkimus, joka liittyi ammattiliittojen työntekijöille järjestämiin eri matkailutoimiin ja jossa lueteltiin yksi kerrallaan 25 jäsenvaltiossa nykyisin käynnissä olevat toimet. Se on tietojen ja analyysien hyödyllinen lähde nykytilanteesta.

3.5

Erityisjärjestöt — Järjestöistä kannattaa mainita kuluttajaosuuskunnat, joilla on tietyissä maissa (Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) laajoja toimistoverkkoja sosiaalisen matkailun kanavoimiseksi. Samoin kannattaa mainita tällä alalla toimivat nuoriso- ja ympäristöjärjestöt. Tässä yhteydessä mainittakoon niin ikään sosiaalisen matkailun varsinaisia järjestöjä edustavat yhdistysluonteiset elimet, kuten BITS, joka on toiminnan tärkeä tukija, koordinoija ja edistäjä.

3.6

Sosiaaliseen matkailuun suoraan ja epäsuorasti liittyvät ryhmät — Luonnollisesti edunsaajat itse ovat tärkeimmät toimijat sosiaalisen matkailun eri ohjelmissa ja toimissa. He hyötyvät ensimmäisinä taloudellisista eduista, jotka antavat heille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajasta ja lomasta sekä osallistua heitä kiinnostaviin urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Toiseksi he hyötyvät matkailusta, jossa kunnioitetaan maantieteellisiä resursseja, perintöä ja ympäristöä sekä edunsaajien ja kohdealueen asukkaiden suhdetta. Kyseiset toimet auttavat edistämään keskinäistä tietämystä, rentoutumista ja hyvinvointia. Paikallisyhteisöt, joissa sosiaalista matkailua harjoitetaan, hyötyvät myös työpaikoista, taloudellisesta toiminnasta ja kehityksestä.

4.1

Teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva tausta — Euroopassa sosiaalisen matkailun teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva kehys ei ole tällä hetkellä kovinkaan laaja. On kuitenkin olemassa monia tutkimuksia ja raportteja, joilla pyritään vertailevasti inventoimaan ja arvioimaan Euroopan sosiaalisen matkailun eri esimerkkejä. Muutamat niistä mainitaan tämän lausunnon D-kohdassa ”Tekniset ja viiteasiakirjat”.

4.2

Erilaiset käytännön kokemukset Euroopassa — Kuten edellä on mainittu, valmisteluryhmän työskentelyn aikana, Barcelonassa 4. ja 5. toukokuuta 2006 pidetyssä kuulemistilaisuudessa sekä BITS:n ja komission järjestämässä ”Matkailua kaikille” -konferenssissa esiteltyjen tietojen ja kokemusten perusteella on ollut mahdollista valita monia ilmeisen menestyksekkäitä eurooppalaisia käytännön aloitteita ja tutustua niihin. Tässä lausunnossa ei ole tarkoitus esitellä yksityiskohtaisesti kyseisiä kokemuksia, mutta on tarpeen mainita joitakin tärkeimpiä. Ne auttavat epäilemättä nostamaan positiivisesti sosiaalisen matkailun profiilia ja voivat opastaa muita sosiaalisen matkailun parissa työskenteleviä sekä niitä valtioita ja alueita, joilla ei eri syistä ole tämän alan ohjelmia.

4.2.1

Ranskalainen Agence Nationale pour les Chèques-Vacances ANCV (Kansallinen lomasetelitoimisto) oli vuonna 2005 liikevaihdoltaan noin miljardin euron suuruinen. Se perustettiin vuonna 1982 ”julkiseksi elimeksi, jolla on teollinen ja kaupallinen luonne”, ja yli 23 vuoden toiminnan jälkeen se on edelleen käytännöllinen sosiaalipolitiikan väline matkailun alalla.

4.2.1.1

ANCV:llä on kolmenlaisia tavoitteita:

4.2.1.2

On mainittava, että lomaseteleitä annetaan vuosittain noin 2,5 miljoonalle ihmiselle ja ne hyödyttävät 7:ää miljoonaa matkailijaa. ANCV:llä on yli 21 000 jäsenjärjestöä, jotka osallistuvat sen rahoitukseen, ja noin 135 000 matkailun ja vapaa-ajan harjoittajaa osallistuu palvelujen tarjontaan.

4.2.1.3

ANCV:n ohjelma auttaa myös tarjoamaan lomia erityisesti vähäosaisille väestöryhmille, vammaisille, nuorille jne. loma-avustuksina 4,5 miljoonan euron arvosta. Toimisto investoi myös huomattavia summia sosiaalisten matkailupalvelujen uudenaikaistamiseen.

4.2.1.4

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ohjelman jatkuvuus ja kannattavuus on taattu. Aiheesta tehdyt taloudelliset tutkimukset vahvistavat epäilemättä sen, että ohjelman rahallinen panostus saadaan todella takaisin sen taloudelliseen toimintaan kohdistuvien vaikutusten ansiosta.

4.2.1.5

Lähivuosina toimiston tavoitteena on jatkaa palvelujen laajentamista ja levittämistä käyttäjien ja tarjoajien keskuudessa. Tavoitteisiin voisi ehkä sisällyttää ohjelman ylikansallisen ulottuvuuden tekemällä sopimuksia Euroopan maiden kanssa. Edut olisivat epäilemättä molemminpuolisia, esimerkillisiä sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti merkittäviä.

4.2.2

Espanjan sosiaalisen matkailun ohjelmalla nimeltä Imserso on samantapaisia tavoitteita, mutta siinä käytetään erilaisia välineitä ja lähestymistapaa. Ohjelmalla autetaan vuosittain yli miljoonaa ihmistä, erityisesti ikääntyneitä, lähtemään järjestetylle ryhmämatkalle matkailusesongin ulkopuolella. Espanjan valtio investoi ohjelmaan vuosittain noin 75 miljoonaa euroa, mutta eri verotusmekanismeilla (ALV:llä sekä kaupallisen ja ammatillisen toiminnan ja yritysten voittojen veroilla sekä tuloverotuksella), sosiaaliturvamaksuista saatavilla kasvaneilla tuloilla ja työttömyysturvan säästöillä ohjelma tuottaa noin 125 miljoonaa euroa, ja on siksi taloudellisesti erittäin tuottoisa.

4.2.2.1

Ohjelman sosiaalinen ja taloudellinen kannattavuus on kiistatonta, koska se on antanut suurelle osalle ikääntynyttä väestöä mahdollisuuden matkustaa ensimmäistä kertaa, tutustua muihin kaupunkeihin ja paikkoihin, laajentaa sosiaalisia suhteitaan tasa-arvoisesti ja parantaa fyysistä kuntoaan — ja ohjelman laatu ja käyttäjätyytyväisyys on kohtuullista. Kustannukset hyvitetään suhteessa 1,7 euroa jokaista ohjelmaan investoitua euroa kohti.

4.2.2.2

On mainittava ohjelman työllisyysvaikutus, jonka arvioidaan olevan noin 10 000 työntekijää, jotka olisivat muuten työttömänä matkailusesongin ulkopuolella, sillä ohjelman avulla hotellit ja muut liikkeet ja yritykset pidetään auki.

4.2.2.3

Ohjelmaa laajennetaan ja kehitetään jatkuvasti etsimällä uusia sosiaalisen matkailun muotoja, joilla on enemmän kulttuurista, terveydellistä ja sosiaalista arvoa, kuten kiistatta menestyksekkäät kylpylälomat tai kulttuurimatkat ja -tapahtumat.

4.2.2.4

Kuten Ranskassa, Espanjassakin on paljon mahdollisuuksia ohjelman laajentamiseen kotimaan lisäksi ulkomaille. Tällä hetkellä Espanjan Imserso on jo tehnyt sopimuksen vastaavan portugalilaisen tahon kanssa matkailijoiden vaihdosta ja aikoo tehdä samoin Ranskan kanssa. Tämä voisi olla arvokas vientimalli muulle Euroopalle.

4.2.3

Muita kokemuksia — Edellä mainittujen lisäksi Euroopassa on kaksi suurta sosiaalisen matkailun ohjelmaa sekä muita hyviä esimerkkejä, ehkä suppeampia, tarkemmin ja selkeämmin määriteltyjä käyttäjiä varten, mutta yhtä arvokkaita. Tällainen on Barcelonan kuulemisessa analysoitu esimerkki Plataforma Representativa Estatal de Discapacitados Físicos PREDIF (Valtion edustuksellinen foorumi fyysisesti vammaisille), jossa keskitytään tiukasti määriteltyyn ryhmään mutta hoidetaan menestyksekkäästi ryhmän lomaohjelmaa.

4.2.3.1

Erilainen mutta myös erittäin mielenkiintoinen ja mainitsemisen arvoinen on kolmen järjestön yhteinen aloite. Järjestöistä yksi on Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Family Holiday Association), yksi Belgiasta (Toerisme Vlaanderen) ja yksi Ranskasta (Vacances Ouvertes), ja ne koordinoivat kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua kyseisessä kolmessa maassa.

4.2.3.2

Sosiaalisesta lomatoiminnasta on esimerkkejä myös muissa Euroopan maissa, kuten Portugalissa, Puolassa ja Unkarissa, joissa ammattiliitot ovat merkittävässä asemassa, sekä Italiassa, missä ohjelmaa tukevat kuluttajaosuuskunnat. Yhteenvetona voidaan todeta, että erilaiset aloitteet, käyttäjämäärät ja vaihtoehtojen määrä ovat kasvamaan päin koko Euroopassa.

4.2.3.3

Samoin on huomattava, että eräät alueet ja kunnat kehittävät sosiaalisen matkailun aloitteita muodossa tai toisessa, esimerkiksi Baleaarien itsehallintoalue OCI 60 -suunnitelmallaan.

4.2.3.4

Aluetasolla myös Andalusia kehittää Residencias de Tiempo Libre (vapaa-ajan majoitus) -ohjelmaa yhdessä Conoce tu Costa (Tunne rannikkosi) -ohjelman kanssa, joihin sisältyy aluehallinnon ja kuntien yhteistyö ikääntyneiden ihmisten matkailun edistämiseksi itsehallintoalueella.

4.2.3.5

On mainittava myös sosiaalisen matkailun esiintyminen Euroopan unionin matkailuportaalissa www.visiteurope.com, jonka on määrä olla kaiken matkailutoiminnan, myös sosiaalisen matkailun, neuvontasivusto.

4.3

Sosiaalisen matkailun yleisarviointi — Sosiaalinen matkailu tuottaa Euroopan yhteisölle monia arvoja:

4.3.1

Kaikki nämä arvot yhdessä sosiaalisella matkailulla jo saavutettujen menestystarinoiden kera, kasvunäkymät sekä uusien tuotteiden tutkimus ja käyttöönotto antavat aihetta erittäin myönteiseen kokonaisarvioon sosiaalisesta matkailusta Euroopassa kaikista näkökulmista katsoen.

4.3.2

Tällainen kokonaisuudessaan myönteinen arvio tarkoittaa sitä, että sosiaalista matkailua voidaan kutsua ”ihmeeksi” siinä mielessä, että kaikki harjoittajat ja käyttäjät saavat monenlaisia etuja: taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä sekä unionin kansalaisuuteen liittyviä etuja, eikä toiminta haittaa ketään. Tosiasia on, että olisi vaikeaa löytää muuta yhtä laajalti tunnustettua ja hyväksyttyä taloudellista toimintaa.

4.3.3

Siitä syystä tässä lausunnossa on helppoa suositella lämpimästi ehdotuksia ja sanamuotoja, joilla (i) vahvistetaan ja parannetaan nykyisiä ohjelmia sekä (ii) laajennetaan niiden etuja laajemmalle väestönosalle.

5.1

Edellytykset — Edellä on todettu, että riippumatta sosiaaliselle matkailulle annetusta määritelmästä tai siitä, miten sitä rahoitetaan tai hallinnoidaan, se on voimakas, tuottoisa ja vakaa taloudellinen ja sosiaalinen tekijä, joka täyttää tavoitteensa tyydyttäen edunsaajansa, panostaen työllisyyteen ja vähentäen matkailun kausiluonteisuutta. Se on todellakin erittäin arvokasta toimintaa kaikkialla maailmassa, erityisesti Euroopassa. Tavoitteena on siksi tutkia, miten sosiaalisen matkailun edullinen vaikutus voidaan ulottaa laajemmalle ihmisten ja yritysten keskuuteen sekä koko yhteiskuntaan.

5.1.1

Ei ole helppoa koota yhden nimikkeen alle Euroopan laajuista sosiaalisen matkailun tointa: voidaan puhua ohjelmasta, hankkeesta, aloitteesta jne. Vaikka kaikki nämä termit eivät välttämättä merkitse samaa asiaa, ne kaikki viittaavat järjestäytyneeseen toimintaan, jolla on selkeät tavoitteet ja ylikansallinen eurooppalainen ulottuvuus. Tässä lausunnossa, joka on tarkoitettu yleiseksi ehdotukseksi, kyseisiä termejä on käytetty vaihtelevasti odoteltaessa sitä, mitä tulevan ohjelman todellisuus osoittaa sopivaksi.

5.1.2

On kuitenkin selvää, että Euroopan matkailu kärsii erilaisista puutteista ja keskipitkän aikavälin uhista:

5.1.3

On myös tekijöitä, jotka edustavat selviä mahdollisuuksia Euroopan potentiaalisen sosiaalisen matkailun ohjelman tai hankkeen toteuttamiskelpoisuudelle:

5.2

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla voisi olla eri tavoitteita:

5.3

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman toimijat ja ryhmät — Toimintaan osallistuvat mahdollisesti seuraavat ryhmät tai toimijat:

5.4

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman keskeisiä näkökohtia — Jotta Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma olisi sosiaalisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, sen on täytettävä seuraavat kriteerit:

Jos nämä edellytykset täyttyvät, sosiaalinen matkailu on epäilemättä kiinteä osa eurooppalaista matkailumallia.

5.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ohjelmassa — Ohjelman toteutettavuus voi hyvinkin riippua — mutta voi myös hyötyä — suunnittelun ja hallinnoinnin tehokkaasta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Vaikuttaisi ainakin mahdolliselta, vaikkakaan ei helpolta, löytää Euroopasta järjestöjä ja yrityksiä, jotka haluavat osallistua Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman kehittämiseen.

6.1

Kasvu ja työllisyys — Jos ohjelma eri vaiheissaan toteutetaan, sen kasvu- ja työllistämisvaikutukset ovat suuret ja auttavat saavuttamaan Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet. Esimerkiksi Imserson Espanjassa toteuttamasta ohjelmasta saadut kokemukset osoittavat selvästi sosiaalisen matkailun positiivisen vaikutuksen, koska näin voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja erityisesti matalasesongin aikana.

6.2

Oikeus matkailuun — Vaikka saatavilla olevien tilastojen mukaan noin 40 prosenttia väestöstä ei lomaile, Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla tähdättäisiin osuuden vähentämiseen ja epäilemättä onnistuttaisiin siinä hyvin ja tehtäisiin kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta todellisuutta sekä autettaisiin Euroopan kansoja tuntemaan toisensa paremmin.

6.3

Eurooppalainen matkailumalli — Matkailusta antamissaan monissa lausunnoissa ETSK on ilmaissut näkemyksensä, että on mahdollista rakentaa eurooppalainen matkailumalli, joka ei perustu lainsäädäntöön vaan laajalti hyväksyttyihin ja sovellettuihin arvoihin. Yksi arvoista, jotka voitaisiin sisällyttää tähän malliin, on epäilemättä kaikkien ulottuvilla oleva matkailu — matkailu kaikille. Eurooppalainen sosiaalisen matkailun ohjelma voisi auttaa huomattavasti vahvistamaan eurooppalaista matkailumallia.

7.1

Viime vuosina on käynyt ilmeiseksi, että Euroopan rakentaminen ei ole pikainen eikä helppo tehtävä, ja vielä nykyäänkin on selvitettävänä monia epävarmuustekijöitä ja vaikeuksia. Sosiaalinen matkailu voi olla tehokas väline tiedon ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ihmisten välillä ja solidaarisuuden vahvistamiseksi kansojen välillä. Se voisi todella luoda kansalaisten Euroopan ja rakentaa sitä uhrausten ja ponnistelujen sijaan vapaa-ajasta, matkailusta ja lomasta nauttimisen avulla. Erityisesti nuoret ovat ryhmä, jonka kannattaisi lisätä matkustustaan korkeasesonkina, koska silloin opiskelija-asuntolat ja muut erilaiset koulutukseen liittyvät asumismuodot eivät ole käytössä ja niitä voitaisiin hyödyntää väliaikaisiin matkailutarkoituksiin Erasmus-ohjelman tapaan.

7.2

Vaikuttaa siltä, että matkailutoiminta on hyvä tapa rakentaa kansalaisten Eurooppaa. Alalla toimivat eri yhteisöt, matkailuelinkeino ja paikallisyhteisöt voivat tehdä yhteistyötä ja tehdä sen niin, että tulos on onnistunut ja kaikille tarjolla.

8.1

Ensimmäinen yleinen päätelmä tässä lausunnossa esitetystä Euroopan sosiaalisen matkailun nykytilanteen analyysistä on, että se on ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ja erittäin tärkeää toimintaa kaikilla kolmella alalla.

8.2

Taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset ja integrointia koskevat edut, joita ohjelmiin osallistuvat käyttäjät ja toimijat saavat, on tunnustettu laajalti, ja niillä on huomattava lisäarvo.

8.3

Sosiaalisen matkailun eri käyttäjäryhmien ja erityisesti vammaisten ja liikuntarajoitteisten täysi integraatio yksilöinä vahvistuu huomattavasti.

8.4

Euroopan sosiaalista matkailua luonnehtii pohjimmiltaan toimijajoukkojen, kehitysmuotojen, kohderyhmien, rahoitusvälineiden jne. suuri valikoima, joka rikastaa sosiaalista matkailua, tekee sen vaihtelevaksi ja antaa panoksen sen kehittämiseen.

8.5

Erityisesti voidaan päätellä, että sosiaalisen matkailun kannattavuus on yhdenmukainen taloudellisen kannattavuuden kanssa ja tukee sitä myönteisesti.

8.6

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa, että kaikki Euroopan maat kehittävät sosiaalisen matkailun ohjelmia, joilla on monia erialaisia lähestymistapoja ja hallinnointimuotoja, ja se on niille sosiaalisesti toivottavaa.

8.7

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa perustaa ylikansallinen Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma.

8.8

Kaikkiin sosiaalisen matkailun toimiin olisi sisällytettävä kestävää kehitystä ja työpaikkojen luomista edistäviä Lissabonin tavoitteiden mukaisia arvoja.

8.9

Sosiaalinen matkailu voi olla erittäin arvokas väline sellaisen kansalaisten Euroopan luomiseksi, joka koskettaa kaikkia kansalaisia. Erityisesti nuorten rooli tässä prosessissa on huomattavan tärkeä.

8.10

Sosiaalinen matkailu on toimintaa, joka tukee osaltaan niitä arvoja, jotka voidaan sisällyttää eurooppalaiseen matkailumalliin.

8.11

Kaikki paikallisyhteisöt kaikkialla Euroopassa voivat hyötyä sosiaalisen matkailun toimista, sillä ne auttavat säilyttämään paikallisen kulttuuriperinnön.

8.12

Lopuksi on yleisesti syytä todeta, että sosiaalinen matkailutoiminta on nykyään kehittynyttä ja yleisesti käytössä lukuisissa Euroopan maissa. Sitä hallinnoidaan hyvin, ja sen organisatoriset rakenteet ovat asianmukaisia. Sosiaalista matkailua ollaan valmiita levittämään tehokkaasti kaikkiin maihin ja tarjoamaan sen palveluja yli valtakuntien rajojen. Tämä merkitsee sosiaalisen matkailun tavoitteiden määrällistä ja laadullista paranemista.

9.1

Perussuositus sosiaalisen matkailun ohjelmien mahdollisille käyttäjille on selvästi kannustaa heitä osallistumaan matkailuun, johon heillä on oikeus mutta johon heillä ei ole ollut mahdollisuutta monista eri syistä. Sosiaalinen matkailu edistää selvästi integraatiota, tiedon lisääntymistä ja henkilökohtaista kehitystä, ja siksi osallistuminen sen toimiin on toivottavaa.

9.2

Olisi tunnustettava sosiaalisen matkailun eri ohjelmien hallinnointiin osallistuvien monien toimijoiden työn tuottamat edut, heidän omistautumisensa järjestönsä toimintaan ja panos, jonka he antavat helposti saatavien ja laadukkaiden palvelujen tarjoamiseen käyttäjille. Mutta heitä olisi myös kannustettava kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan, investoimaan infrastruktuurin kehittämiseen sekä innovoimaan uusia tuotteita, erityisesti sellaisia jotka ovat luonteeltaan ylikansallisia. Ohjelmien koordinointi ja liittojen muodostaminen vastaavien järjestöjen välille ovat hyvä keino parantaa ja vaihtaa kokemuksia.

9.3

Matkailualan yrityksille suositellaan varauksetonta osallistumista sosiaalisen matkailun toimiin. Sosiaalisen matkailun arvot ovat yhdenmukaiset hyvän yrityshallinnon, kilpailukyvyn ja kannattavuuden kanssa lyhyelläkin aikavälillä mutta erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja ne mahdollistavat monen työntekijän työpaikan varmistamisen koko vuodeksi.

9.4

Kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä ja hallituksia kehotetaan perustamaan sosiaalisen matkailun ohjelmia niiden sosiaalisten ja taloudellisten etujen takia. Veroista ja maksuista saatavat lisätulot sekä työttömyysmaksujen säästöt ovat selkeitä kannustimia reilujen tukien maksamiseksi taloudellisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti heikko-osaisille ryhmille, sillä kustannukset saadaan varmasti korvattua korkojen kera.

9.5

Euroopan unionin toimielimiä kehotetaan pitämään mielessä, että sosiaalinen matkailu on tärkeää toimintaa, jolla on yhteisiä tavoitteita matkailun ja sosiaalipolitiikan kanssa, sekä toimintaa, joka ansaitsee tunnustusta, kehittämistä, erityistä teknistä apua, tukea ja kannustimia (ei välttämättä taloudellisia). Opastus, tekninen koordinointi, kokemusten jakaminen ja ohjelma ylikansallisten sopimusten tekemiseksi ovat tehtäviä, joita erityisesti komissio voi tarjota matkailuyksikkönsä avulla omine resursseineen tehokkaan Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Komission johtajuus näiden sosiaalisen matkailun osa-alueiden edistämisessä olisi epäilemättä arvokasta tavoitteiden saavuttamiseksi.

9.6

Kaikkien asianomaisten elinten olisi otettava harkittavakseen vahvistaa politiikkojaan kaikenlaisten esteiden poistamiseksi sekä viestinnän infrastruktuureista että majoitus- ja muista matkailupalveluista. Euroopan saaret ovat ilmiselvä esimerkki siitä, että niiden maantieteelliset olosuhteet säätelevät vahvasti asukkaiden liikkumista ja pääsemistä osallisiksi matkailupalveluista.

9.7

Euroopan parlamentin olisi poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksiensa takia käynnistettävä aloitteita keskustelun ja päätöslauselmien aikaansaamiseksi sosiaalisen matkailun edistämiseksi Euroopassa.

9.8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyy, että tämä lausunto tulee tunnetuksi ja julkaistaan ja sitä levitetään Barcelonan julistuksena Euroopan sosiaalisesta matkailusta ja että se on komitean panos Euroopan matkailufoorumiin 2006 ja kyseisen vuoden maailman matkailupäivään.

—

Sosiaalisen matkailun eri käsitteet: tarjonnan ja kysynnän kehittyminen, Euroopan komissio, pääosasto XXIII, matkailuyksikkö, 1993.

—

Montrealin julistus: Kohti humanistista ja sosiaalista näkemystä matkailusta, BITS, syyskuu 1996.

—

Matkailun maailmanlaajuiset eettiset säännöt, WTO, Santiago de Chile, 1. lokakuuta 1999.

—

Mietintö loma-avustuksia Euroopan unionissa käsitelleestä seminaarista, Euroopan parlamentti, Strasbourg, maaliskuu 2000.

—

Kaikkien ulottuvilla olevan matkailun ja sosiaalisen matkailun käsitteet EU:ssa, BITS, Bruggen seminaari, kesäkuu 2001.

—

Raportti kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua käsitelleestä tutkimuksesta, kesäkuu 2001.

—

Lausunto: Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu, ETSK, lokakuu 2003.

—

Ikääntyneiden ihmisten lomia käsitellyt tutkimus, Espanjan sosiaalipalveluinstituutti (IMSERSO), Espanja, toukokuu 2004.

—

Euroopan sosiaalisen matkailun foorumi, BITS, Budapest, huhtikuu 2005.

—

Mietintö matkailusta ja kehityksestä, Euroopan parlamentti A6-0173/2005, toukokuu 2005.

—

Euroopan kestävää matkailua koskevat uudet mahdollisuudet ja haasteet, Euroopan parlamentti A6-0235/2005, heinäkuu 2005.

—

Matkailua kaikille: Espanjan vammaisten edustajaneuvoston (CERMI) toimintasuunnitelma, joulukuu 2005.

—

Matkailutoimia ja työntekijöiden lomia koskeva kuuleminen, BITS, Bryssel, toukokuu 2005.

—

Sosiaalista matkailua, talouskasvua ja työllisyyttä käsitellyt eurooppalainen konferenssi, Baleaarien itsehallintoalueen hallitus, Palma de Mallorca, marraskuu 2005.

—

Konferenssi kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta: tämänhetkinen tilanne ja käytännöt EU:ssa, Euroopan komissio, yritystoiminnan pääosasto, matkailuyksikkö, tammikuu 2006.

—

Sosiaalisen matkailun maailmankonferenssi, aiheena kehittyvä ja yhteisvastuullinen matkailu, Aubagne Ranska 2006.