23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/45

1.1.

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun asetukseen, jossa säädetään ostovoimapariteettien määräytymistä koskevista oikeusperusteista. Näin on määrä parantaa ostovoimapariteettien tuottamisprosessin avoimuutta, oikea-aikaisuutta ja laatua sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

1.2.

Komitea suosittaa, että asetusluonnos hyväksytään pikaisesti, sillä ehdotetun asetuksen kohteena oleva aihe on tärkeä ja asiasta on tarpeen antaa sitovat säännöt, joilla rajataan komission ja jäsenvaltioiden toimivalta ja asetetaan yhtenäinen perusta ostovoimapariteetin laskennalle ja ostovoimapariteettia koskevien tietojen toimittamiselle.

1.3.

ETSK toteaa kuitenkin, että kustannussyistä komissio (Eurostat) laskee nykyisin ostovoimapariteetit maittain eikä alueittain (1). Laskelmia hyödynnetään kuitenkin muun muassa arvioitaessa alueiden taloudellista suorituskykyä. Tiedoista käy ilmi, että tavaroiden ja palveluiden hinnoissa on jäsenvaltioittain toisinaan huomattavia alueellisia eroja. Vaikka perusaineiston keruusta vastaavat tilastolaitokset käyttävät alueellisia korjauskertoimia, kertoimien on oltava asianmukaisia, jotta ostovoimapariteettien laskenta ei vääristy. On siis syytä suosittaa, että jäsenvaltiot turvautuvat kaikkiin käytettävissään oleviin taloudellisiin ja teknisiin keinoihin, jotta hintojen maantieteelliset erot tulevat alueellisissa korjauskertoimissa mahdollisimman tarkasti esiin.

1.4.

Edellisessä kohdassa mainituista syistä tuntuu liialliselta asettaa alueellisten kertoimien tarkistukselle kuuden vuoden mittainen vähimmäisaika, joten määräaikaa suositellaan lyhennettäväksi. Koska ehdotetussa asetuksessa säädetään perusaineiston toimittamisen vähimmäisaikavälistä (2), hintatiedot (3) on syytä toimittaa, mikäli mahdollista, kahden vuoden välein (vähimmäisaikaväliksi on luonnoksessa asetettu kolme vuotta).

1.5

Yleisesti on korostettava, että EU:n tilastokoneistoa on pyrittävä tehostamaan sekä lisäämällä sen teknisiä valmiuksia ja henkilöresursseja että parantamalla Eurostatin ja jäsenvaltioiden tilastolaitosten koordinointia. Viimeksi mainituilla laitoksilla on huomattava vastuu ostovoimapariteetteja laskettaessa.

2.1

Eurostatin ja OECD:n ostovoimapariteettiohjelma käynnistettiin 1980-luvun alkupuolella. Sen tarkoituksena oli verrata keskenään säännöllisin väliajoin Euroopan unionin ja OECD:n jäsenvaltioiden BKT:ta. (4) Ostovoimapariteetit ovat valuutanmuuntokursseja, joilla kansallisina nimellisvaluuttoina ilmaistut taloudelliset indikaattorit muunnetaan yhteiseksi keinotekoiseksi valuutaksi, jota kutsutaan ostovoimastandardiksi (OVS). Sitä puolestaan käytetään kansallisten valuuttojen ostovoiman tasaamiseen.

2.2

Taloudelliset volyymiaggregaatit ostovoimapariteettina ilmaistuna saadaan jakamalla niiden alkuperäinen arvo kansallisina valuuttayksikköinä vastaavalla ostovoimapariteetilla. Käyttämällä ostovoimapariteetteja korjauskertoimina saadaan ostovoimastandardina ilmaistut eri maiden bruttokansantuotteet, joiden avulla voidaan tehdä puhtaita volyymivertailuja, koska hintatasokomponentti on poistettu.

2.3

Ostovoimapariteetit ovat sekä hintadeflaattoreita että valuuttamuuntimia. Euron käyttöönotto euroalueen jäsenvaltioissa on ensimmäistä kertaa mahdollistanut suorien hintavertailujen tekemisen näiden maiden välillä. Ostovoima vaihtelee kansallisesta hintatasosta riippuen. Ostovoimapariteetteja käytetään siis euroalueen ulkopuolisissa maissa sekä valuuttamuuntimina että poistamaan eri maiden kansallisesta hintatasosta johtuvia vaikutuksia, kun taas euroalueella niitä käytetään ainoastaan jälkimmäiseen tehtävään eli hintadeflaattorina.

2.4

Ostovoimapariteetit lasketaan vertailukelpoisista tavaroista ja palveluista koostuvan korin avulla. Koriin kuuluvat tavarat valitaan muun muassa COICOC- ja CPA-järjestelmien perusteella (Classification of Individual Consumption by Purpose -järjestelmä (5) ja Classification of Products by Activity -järjestelmä). Kenttätyö suoritetaan talousalueella yhdessä tai useammassa kaupungissa (tavallisesti vain jäsenvaltioiden pääkaupungissa). Useimmat jäsenvaltiot käyttävät alueellisia korjauskertoimia, jotta alueelliset erot voidaan huomioida. Tosin jotkut jäsenvaltiot ottavat huomioon vain pääkaupunkinsa tiedot, koska ne katsovat, että maantieteellisesti suppealla alueella kyseisiä eroja ei ole.

3.1

Bruttokansantuote (BKT) osoittaa tiivistetysti tietyn talousalueen taloudellisten toimijoiden tiettynä aikana (yleensä vuosi) eri toimialoilla saavuttamat tulokset. BKT lasketaan kansallisten tilinpitojärjestelmien mukaisesti, mikä EU:n tasolla tarkoittaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää 1995 (EKT95). BKT voidaan mitata ottamalla huomioon tuotanto, loppukäyttö ja tulot. Ostovoimapariteettien kannalta loppukäytön mittaaminen on erityisen tärkeää. Siitä käy ilmi, missä määrin maan talouselämän tuottamia (tai maahantuotuja) tavaroita ja palveluja käytetään yksityiseen kulutukseen, julkiseen kulutukseen, pääomanmuodostukseen tai vientiin.

3.2

Todellista vertailua varten on sen vuoksi erittäin tärkeää käyttää korjauskertoimia (alueellisia deflaattoreita), joiden avulla maidenväliset hintatasoerot saadaan esiin. Muuntokursseja ei voida käyttää, koska ne ilmentävät tavallisesti hintaerojen lisäksi muita tekijöitä.

3.3

Eri maiden valuuttojen väliset ostovoimapariteetit on sen vuoksi erityisesti suunniteltu sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää alueellisina korjauskertoimina.

4.1

Aluksi ostovoimapariteettien suurimpia käyttäjiä olivat kansainväliset organisaatiot, kuten Eurostat, IMF, OECD, Maailmanpankki ja Yhdistyneet Kansakunnat. Ostovoimapariteetteina ilmaistujen tilastojen käyttö on kuitenkin ajan myötä laajentunut, ja nykyisin niillä on lukuisia käyttäjiä: valtion virastot, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkiset ja yksityisyritykset. Pankit käyttävät ostovoimapariteetteja taloudellisiin analyyseihinsa ja muuntokurssien seurantaan. Yksityishenkilöt ja heidän työnantajansa puolestaan käyttävät niitä palkkojen määrittämiseen maasta toiseen siirtyessään.

Edelliseen on lisättävä mahdollisuus hyödyntää ostovoimapariteetteja valtioiden rajat ylittävissä työehtosopimusneuvotteluissa palkoista neuvoteltaessa.

4.2

Ostovoimapariteetit ovat EU:lle elintärkeitä indikaattoreita sekä taloudelliselta että poliittiselta kannalta tarkasteltuina. Sääntöjen mukaan niitä sovelletaan yhtäältä rakennerahastojen (6) ja toisaalta koheesiorahaston (7) varoja jaettaessa. On kuitenkin todettava, että rakennerahastotukea laskettaessa perusteena käytetään asukaskohtaista bruttokansantuotetta (BKT), kun taas koheesiorahastotukea laskettaessa otetaan huomioon asukaskohtainen bruttokansantulo (BKTL). Käsillä olevan lausunnon kohteena olevassa asetusehdotuksessa mainitaan yksinomaan BKT. (8)

4.3

Ostovoimapariteetteja käytetään lisäksi päätettäessä Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavista korjauskertoimista. (9)

5.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on täyttää säädöstyhjiö säätämällä ostovoimapariteettien laskentaan sovellettavasta oikeuskehyksestä. Näin pyritään parantamaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avoimuutta ja laatua antamalla tietojen hankkimista koskevat yhteiset säännöt (1 artikla). Asetettu tavoite vaikuttaa siis myönteisesti sekä tulosten koordinoijana toimivaan Eurostatiin että kunkin maan tilastolaitoksiin.

5.2

Vastuun ja toimivallan rajaaminen — Komission tehtävänä on koordinoida perusaineistoa Eurostatin avulla, laskea ja julkaista ostovoimapariteetit sekä muokata menetelmiä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa (4 artiklan 1 kohta). Jäsenvaltioiden tehtävänä on puolestaan hankkia perusaineisto, varmentaa kirjallisesti tutkimusten tulokset ja huolehtia tietojen uskottavuudesta (4 artiklan 2 kohta).

5.3

Jäsenvaltioiden tilastolaitokset toimittavat Eurostatille perusaineiston, joka on laadittu yhteisten muuttujien pohjalta ja identtisessä teknisessä muodossa (5 artikla ja liite I).

5.4

Tilastoyksiköitä ovat asetuksessa (ETY) N:o 696/1993 määritellyt yksiköt tai vastaisuudessa mahdollisesti määriteltävät muut yksiköt (6 artikla). Komissio ja jäsenvaltiot perustavat laadunvalvontajärjestelmän (7 artikla).

5.5

Eurostat laskee ostovoimapariteetit kerran vuodessa (8 artikla) ja huolehtii niiden levittämisestä kunkin jäsenvaltion aggregoidulla tasolla (9 artikla).

5.6

Ehdotettu asetus ei velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimuksia ainoastaan niiden korjauskertoimien laatimiseksi, joita käytetään Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden laskentaan (10 artikla).

5.7.

Ajalliset ja alueelliset korjauskertoimet — Ostovoimapariteetit lasketaan vuotuisten kansallisten keskihintojen perusteella (2 artiklan 2 kohta). Koska ”tietojen keruu voidaan rajoittaa yhdelle tai useammalle tietyllä talousalueella sijaitsevalle paikalle” sekä ”tietylle ajanjaksolle”, jäsenvaltioiden on käytettävä ajallista korjauskerrointa (joka ei ole vuotta vanhempi) ja paikallista korjauskerrointa (joka on enintään kuusi vuotta vanha) (liite I, Menetelmät, kohdat 2–4).