16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/55

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission halukkuuteen ajantasaistaa ja yksinkertaistaa jätelainsäädäntö ja tehdä siihen tarvittavat mukautukset. Komitea on erityisen ilahtunut jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden kierrätystä koskevasta strategiasta ja asiakirjassa omaksutusta lähestymistavasta. On kannustettava pyrkimystä panna lainsäädäntö täytäntöön kaikilta osin ja yhdenvertaisesti, jotta jätemarkkinoille ei synny ympäristötekijöihin, kansanterveyteen eikä kilpailuun liittyviä vääristymiä. Komitea korostaa olevan tärkeää, että määritelmät ja liitteet ovat selkeitä ja tarkkoja, jotta vältytään valituksilta ja oikeuskäsittelyiltä. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että jätteiden syntymisen estämistä käsittelevä asiakirja ei ole kunnianhimoinen. Komitea korostaa, että mikäli asiassa halutaan todella edetä kestävän kehityksen mukaisesti, tarvitaan tehokkaita toimia jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi, sillä raaka-aineita on yhä vähemmän ja ne ovat yhä kalliimpia. Komitea suosittaa, että kehitetään yhteisön laajuisia välineitä laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin asiakirja on selvästi puutteellinen. Lisäksi komissio näyttää ajattelevan, että helpottamalla jätteenkäsittelylaitosten käyttölupamenettelyä edistetään kierrätystä. Tämä lähestymistapa on väärä ja se tulee vaikuttamaan kielteisesti ympäristöön ja aiheuttamaan terveysriskejä. Se ei myöskään vastaa Århusin yleissopimuksen periaatteita, jotka koskevat jäteasioista tiedottamista yleisölle. Lupa on julkinen ja se sisältää ympäristönsuojeluun liittyviä teknisiä seikkoja ja tiedotus- ja valvontavelvoitteita. Lupa ei myöskään millään muotoa jarruta jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen kehitystä. Päinvastoin se takaa asianmukaisesti sen, että jätehuollosta vastaavat viranomaiset noudattavat normeja ja hyödyntävät parasta saatavana olevaa teknologiaa.

1.2

Elinkaarikäsitteen sisällyttäminen jätepolitiikkaan on komitean mielestä täysin asianmukaista, samoin kuin kaatopaikoille vietävien jätteiden vähentäminen, jätteiden kompostointi ja energiakäyttö, varsinainen kierrätys ja jätteiden syntymisen ehkäiseminen.

1.3

Ehdotettua direktiiviä tarkasteltaessa ETSK arvioi, että liian ehdottomasti ilmaistu toissijaisuuspyrkimys on ristiriidassa sen kanssa, että lainsäädäntö pyritään panemaan täytäntöön kaikilta osiltaan ja yhtenäisesti kaikkialla Euroopan unionissa.

1.4

Komitea vaatii painokkaasti, ettei vaarallisia jätteitä koskevan direktiivin sulauttaminen tai kumoaminen saa heikentää kansanterveyden sääntelypuitteita eikä suojelua, ja katsoo, että asiakirja ei nykyisessä muodossaan tarjoa riittäviä takeita. Vähintään olisi täsmennettävä, etteivät vaarallisia jätteitä sisältävät seokset ole sallittuja ja ettei tällaisille jätteille saa myöntää poikkeuksia lupakäytännöistä. Jätteiden kuljetusta ja käsittelyä koskevat varotoimet ja velvoitteet perustuvat itse asiassa juuri siihen, että jätteet luokitellaan vaarallisiin ja muihin jätteisiin. Mitään lievennyksiä tässä asiassa ei voida pitää ympäristönsuojelun näkökulmasta edistysaskeleina.

1.5

Komitea korostaa, että on kannustettava kierrättämään jätteitä siten, ettei toiminnasta aiheudu kielteisiä ympäristövaikutuksia ja että materiaalit voidaan todella hyödyntää.

1.6

Komitea epäilee aidosti sitä, onko komitologiamenettely tarkoituksenmukainen määriteltäessä tiettyjä erityisvaatimuksia sen arvioimiseksi, milloin jäte ei enää ole jätettä.

1.7

Komitea katsoo tiettyjen määritelmien jäävän epäselviksi (etenkin tuottajan ja hyödyntämisen määritelmät). Olisi aiheellista määritellä yhtäältä materiaalin hyödyntäminen, joka johtaa materiaalin kierrätykseen, ja saattaa mahdollistaa sen, että osa jätevirroista voidaan luokitella jätteisiin kuulumattomiksi, ja toisaalta energian hyödyntäminen, mikä ei sisällä mahdollisuutta vaihtaa luokittelua muuksi kuin jätteeksi. Näin jätteidenpolttoa koskevaa direktiiviä voitaisiin soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin jätteisiin, joita hyödynnetään lämmöntuotannossa joko polttamalla tai yhteispolton avulla. Jätteiden poltossa on toivottavaa edistää tehokasta energian hyödyntämistä, jotta voidaan puhua hyödyntämisestä. On kuitenkin yllättävää, että tällaista säännöstä sovelletaan vain polttoon eikä muihin energian hyödyntämistapoihin. Tässä tapauksessa jätteiden polttamista olisi pidettävä hyödyntämisenä vain, jos siinä saavutettava energiatehokkuus on korkea.

1.8

Komitea pahoittelee erityisesti, ettei ehdotukseen sisälly lainkaan unionin laajuisia yhtenäistettyjä rahoitusvälineitä.

1.9

Komitea pahoittelee sitä, ettei tekstissä aseteta lainkaan alan työntekijöiden työoloja eikä työsuojelua koskevia velvoitteita.

2.1

Jätepolitiikka on yksi vanhimmista Euroopan unionin ympäristöpolitiikoista, sillä nykyinen puitedirektiivi on annettu vuonna 1975. Kolmessakymmenessä vuodessa yleinen taloudellinen ja sosiaalinen konteksti on kuitenkin kehittynyt huomattavasti, samoin kuin käytänteet, teknologia sekä jäsenvaltioiden ja kuntien harjoittamat politiikat, ja kansalaiset tiedostavat jäteongelman eri tavoin kuin ennen. Yhteisössä on annettu vuoden 1975 jälkeen runsaasti jätelainsäädäntöä. Prosessi vilkastui 90-luvulla, kun vuonna 1991 muutettiin puitedirektiiviä ja sen jälkeen annettiin joukko direktiivejä tietyistä käsittelymenetelmistä ja tiettyjen jätevirtojen huollosta.

2.2

Aika on koetellut nykyistä lainsäädäntöä. Siinä on ilmennyt puutteita tai epätarkkuuksia, ja erinäiset riita-asiat ja oikeuskäytäntö ovat tuoneet esiin tulkintavaikeudet ja lainsäädännön monimutkaisuuden, mikä johtuu osaksi siitä, että lainsäädäntö on hajallaan useissa teksteissä, joissa on ristikkäisiä viittauksia toisiinsa.

2.3

Samaan aikaan on kehittynyt todellinen jätetalous. Jätehuollosta ja jätteiden kierrätyksestä on tullut itsenäisiä elinkeinoaloja, jotka kasvavat vilkkaasti ja joiden liikevaihdon arvioidaan olevan EU-25:ssä yli 100 miljardia euroa.

2.4

Euroopan unioni on laajentunut ja laajenee entisestään. Uusien jäsenvaltioiden jätetilanne on jokseenkin hankala, etenkin siksi, että jätteitä viedään runsaasti kaatopaikoille. On siis luonnollista, että Euroopan komissio haluaa puuttua jätekysymykseen pohtimalla sitä uudesta näkökulmasta hylkäämättä kuitenkaan nykyisen lainsäädännön henkeä ja mullistamatta sen rakennetta perinpohjin entisestään.

2.5

Komissio on vastikään julkaissut tiedonannon jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (1) ja tehnyt ehdotuksen uudeksi jätedirektiiviksi (2). Teemakohtaisessa strategiassa määritellään toiminnan suuntaviivat ja komission yleinen ajattelutapa, jotka sitten konkretisoituvat säädöksenä.

3.1

Komissio on ottanut teemakohtaista strategiaa pohtiessaan lähtökohdaksi sen tosiseikan, että vaikka jätealalla on kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut tuntuvaa edistystä, jätteiden määrä lisääntyy lisääntymistään, jätteitä ei kierrätetä eikä hyödynnetä riittävästi ja jätemarkkinat kehittyvät vaivalloisesti. Jätealan erityislainsäädännön lisäksi IPPC-direktiivit ovat vaikuttaneet myönteisesti alan kehittymiseen.

3.2

Sitä paitsi jätteenkäsittely lisää tietyssä määrin ympäristöongelmia ja aiheuttaa taloudellisia kustannuksia.

3.3

Unionin lainsäädäntö on siis edelleen tietyiltä osin epätarkkaa, mistä aiheutuu riitoja ja maiden välisiä eroja pantaessa lainsäädäntöä täytäntöön.

3.4

Miten yhdyskuntajätteitä käsitellään nykyisin? Tilastotietoja on saatavilla parhaiten yhdyskuntajätteistä, joiden osuus kaikista jätteistä on noin 14 %. Yhdyskuntajätteistä 49 % viedään kaatopaikoille, 18 % poltetaan, 33 % kierrätetään ja kompostoidaan. Tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain: tietyissä maissa jätteistä päätyy kaatopaikoille 90 %, toisissa vain 10 %. Myös muuntyyppisten jätteiden käsittelyssä on samantapaisia eroja.

3.5

Euroopan unioni on siis ylipäätään tilanteessa, jossa tietystä edistymisestä huolimatta jätteiden kokonaismäärä kasvaa eikä kaatopaikoille vietävän jätteen määrä vähene tai se pienenee vain hyvin vähän kierrätyksessä ja jätteenpoltossa tapahtuneesta edistyksestä huolimatta. Jätteiden syntymisen ehkäisemisestä voidaan todeta, etteivät tähän mennessä toteutetut toimet ole tuottaneet konkreettisia tuloksia.

3.6

Yhteisön nykyisin toteuttaman jätepolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti edelleen täysin käyttökelpoisia: rajoitetaan jätteiden määrää, tuetaan jätteiden hyödyntämistä ja kierrätystä kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä tehostetaan resurssien käyttöä. Välineitä on kuitenkin tehostettava entisestään.

3.7

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio ehdottaa erilaisia toimintalinjoja. Ne koskevat säädöstekniikkaa, sisällöllistä pohdintaa ja tulevan jätepolitiikan ajatusmallin muotoilua, tiedotuksen parantamista sekä yhteisten standardien määrittelyä. Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden kierrätystä koskevassa strategiassa komissio suosittaa seuraavaa:

3.8

Komissio odottaa, että edellä mainittujen lainsäädäntöön ja jätepolitiikan muotoiluun tehtävien muutosten avulla vähennetään kaatopaikoille vietävien jätteiden määrää, parannetaan jätteiden kompostointia ja energiakäyttöä sekä lisätään kierrätettävän jätteen määrää ja parannetaan kierrätysjätteen laatua. Jätteitä odotetaan näin hyödynnettävän aiempaa enemmän, mikä puolestaan lisää niin kutsuttua jätehierarkiaa. Jätepolitiikka kantaa niin ikään kortensa kekoon resurssien käyttöä tehostettaessa.

Millä tavoin teemakohtaisessa strategiassa asetetut tavoitteet konkretisoituvat ensimmäisenä lainsäädännössä?

4.1

Ehdotetun direktiivin 1 artiklassa ilmoitetaan säädöksen kohteena olevat toimet. Kohteita on kaksi, ja ne liittyvät kiinteästi toisiinsa:

4.2

Komissio katsoo, että tavoitteen saavuttaminen ei edellytä voimassa olevien lainsäädännöllisten puitteiden perusteellista uudelleen muokkaamista. Nykyisiä oikeudellisia puitteita on sen sijaan parannettava tekemällä niihin muutoksia ja korjattava nykyiset puutteet. Ehdotettu direktiivi on vain osa strategian täytäntöönpanoa. Myöhemmin tehdään muita strategiaan liittyviä säädösaloitteita. Unionin jätepolitiikka perustuu joka tapauksessa välttämättä toissijaisuuteen. Jotta jätepolitiikka olisi tehokasta, toimia on toteutettava sekä Euroopan unionin tasolla että kunnissa, jotka huolehtivat pitkälti käytännön järjestelyistä. Komissio katsoo, että toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ei missään tapauksessa heikennä kunnianhimoisia ympäristötavoitteita.

4.3

Ehdotetulla direktiivillä tarkistetaan siis direktiiviä 75/442/ETY. Siihen on sulautettu vaarallisista jätteistä annettu direktiivi (91/689/ETY) ja puitedirektiivi, ja se kumoaa samalla puitedirektiivin. Sillä kumotaan niin ikään jäteöljydirektiivi (75/439/ETY), mutta puitedirektiiviin lisätään erityinen velvoite kerätä jäteöljy talteen.

4.4

Tärkeimmät muutokset ovat seuraavat:

4.5

On siis syytä selvittää, saavutetaanko strategiassa määritellyt yleistavoitteet ja korjaantuvatko nykyiset puutteet ja epätarkkuudet lainsäädäntöön ehdotettavien muutosten avulla.

5.1

Nyt tehtyä uutta ehdotusta on odotettu pitkään. Siitä oli määrä tulla jätehuoltokysymyksissä kaikille sidosryhmille — jäsenvaltioille, kansalaisjärjestöille, kansalaisille ja alan ammattilaisille — unionin ympäristöpolitiikan perusta. ETSK:ta on pyydetty tarkastelemaan ehdotusta tässä valossa. Uuden säädöksen odotettiin parantavan nykyistä tilannetta ottamalla huomioon vuoden 1991 jälkeen saadut kokemukset, vanhan säädöksen heikot kohdat ja unionille tulevaisuudessa laadittava kestävän kehityksen strategia. Se merkitsee jätehuollon sekä jätteiden hyödyntämisen ja kierrätyksen suhteuttamista yhä niukemmiksi käyviin raaka-aineisiin ja energialähteisiin.

5.2

Voimassa olevaa lainsäädäntöä (etenkin säädösten liitteitä ja määritelmiä) on usein moitittu epätarkaksi ja epäselväksi. Samoin on usein pahoiteltu sitä, ettei direktiivejä ja asetuksia panna unionissa yhtenäisesti täytäntöön ja että jäsenvaltioiden lähestymistavat poikkeavat toisistaan. Jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvaa jätteidensiirtoa koskevan asetuksen tarkistus on hiljattain tuonut esiin vallitsevan tilanteen aiheuttamat ongelmat.

5.3

Millä tavoin ETSK voi tulkita ja tarkastella ehdotusta puitedirektiiviksi? Komiteaa askarruttaa, onko komissio tinkinyt kunnianhimoisista tavoitteistaan, joita se esitti vuonna 2003 julkaisemassaan tiedonannossa ”Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa” (3). Toissijaisuuteen omaksuttu lähestymistapa vaikuttaa jonkin verran minimalistiselta ja saattaa johtaa eroihin lainsäädännön täytäntöönpanossa. Sitä paitsi ehdotuksessa ei lainkaan mainita asianomaisten talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden mahdollista toimintaa.

5.4.1

Ehdotetaan, että vaarallisia jätteitä koskeva direktiivi yhdistetään puitedirektiiviin. On kuitenkin varmistettava, että vaarallisia jätteitä koskevat säännöt ovat tiukemmat kuin muiden jätteiden puitesäännöt varsinkin, koska Reach-järjestelmää on samanaikaisesti sovellettava kaikkiin markkinoille saatettaviin aineisiin. Jäteöljydirektiivi puolestaan vain kumotaan, sillä käytännössä säädöksen ympäristöhyötyä, kyseisen öljyn jalostamista, ei ole osoitettu. Jäteöljyn keruuta koskevat säännökset sen sijaan säilytetään.

5.4.2

Huomattakoon myös, että määriteltyään jätteiden vaarallisuusperusteet komissio ei ole vieläkään laatinut tarpeellisia oheisasiakirjoja vakiotesteistä eikä vaarallisten jätteiden enimmäispitoisuuksista jäteluettelon asianmukaiseksi hyödyntämiseksi.

5.4.3

Ehdotukset jätteiden hyödyntämistä koskeviksi poikkeuksiksi vaikuttavat uskaliailta, ja ne olisi tietyillä aloilla asetettava kyseenalaiseksi. Kaikkihan muistavat, mitä tapahtui, kun vaarallisia jätteitä sekoitettiin luonnonmukaisiin aineisiin eläinrehun valmistuksessa. Käytäntö saattaa yleistyä, jos luovutaan tällaisten jätteiden asianmukaisen huollon kannalta tarpeellisesta jätteiden jäljitettävyydestä ja tarkastuksista. Komission olisi kaiken kaikkiaan hyvä pohtia, ovatko ehdotetut poikkeukset (2 alajakso — Poikkeukset) ristiriidassa Århusin yleissopimukseen sisältyvien, yleisön tiedonsaanti- ja osallistumisoikeutta koskevien määräysten kanssa.

6.1.1

Nykyisessä direktiivissä tiettyjä näkökohtia ei ole määritelty sopivalla tavoin. EY:n tuomioistuimessa vireille pantujen asioiden määrä puhuu tästä omaa vakuuttavaa kieltään. Parantaako uusi säädös asiaa? Sitä on tietyiltä osin syytä epäillä.

6.1.2

Edellisestä säädöksestä (4) peräisin olevaa tuottajan määritelmää on muutettava. Miten on hyväksyttävissä, että toimijasta, joka muuttaa jätteen ominaislaatua, tulee ”tuottaja”? Tällainen toimija on yksinkertaisesti ”käsittelijä”, ja hänen on oltava osa jäljitettävyysketjua. Muussa tapauksessa avataan ovi jätteiden poistamiselle käytöstä ja jätteen todellisen tuottajan vastuun hämärtymiselle. Ehdotuksessa olisi lisäksi mainittava ainakin (markkinoille saatettujen tuotteiden) tuottajan laajennettu vastuu.

6.1.3

Jätteiden vientikäytännön säilyttämiseen tähtäävässä, rajatylittävää jätteidensiirtoa koskevassa asetuksessa (5) komissio painottaa ”väliaikaisia operaatioita”, joita ei kuitenkaan ole määritelty, kuten ei myöskään samaisessa asetuksessa käytettyjä käsitteitä ”kauppias” ja ”välittäjä”.

6.1.4

Kierrätys määritellään, mutta hyödyntämisen määritelmä ei ole selkeä. Olisi aiheellista määritellä yhtäältä ”materiaalin” hyödyntäminen, joka johtaa ”materiaalin kierrätykseen”, ja toisaalta ”energian hyödyntäminen”. Ensiksi mainitussa tapauksessa käsittely saattaa päätyttyään johtaa jätteen syntymiseen, kun taas energian hyödyntämisessä näin ei tapahdu. Ympäristönsuojelullisesti jäte-energian hyödyntäminen kuuluu jätteidenpoltosta annetun direktiivin soveltamisalaan. Jos jätteet eivät ole enää jätteitä, niihin ei enää sovelleta ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä.

6.2.1

Direktiivin tavoitteena on ja tulee olla ympäristön ja terveyden suojeleminen.

6.2.2

Komissio pyrkii yleisesti korostamaan markkinoiden avaamista, joka on vain yksi jätepoliittinen näkökohta.

6.2.3

ETSK:n mielestä olisi viipymättä ryhdyttävä keskustelemaan siitä, miten määritellään sellaiset lainsäädäntöpuitteet, joiden avulla markkinamekanismit voisivat suunnata jätehuoltoa ympäristön tilan parantamiseen kehittämällä tuotantoon ja palveluihin liittyvää ympäristötehokkuutta ja ympäristöasioiden hallintaa. Jätehuoltomarkkinoita säännellään ensi sijassa ympäristönsuojelun, terveyden suojelemisen ja luonnonvarojen säilyttämisen vuoksi ottamalla huomioon toiminnan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Ympäristönsuojelu on olennainen seikka luotaessa uusia työpaikkoja ja parannettaessa kilpailukykyä. Samalla tarjoutuu innovointimahdollisuuksia ja avautuu uusia markkinoita. Voidaankin kysyä, onko toissijaisuus ihanteellinen lähestymistapa. Todettakoon, että komissio itse myöntää teemakohtaisesta strategiasta laatimassaan tiedonannossa tiettyjen kierrätystoimien saattavan olla ympäristön kannalta haitallisia, mutta ehdottaa kuitenkin, että jäsenvaltiot hyödyntävät kaikki jätteet. On siis tähdennettävä, että unionin tasolla asetettavilla yhteisillä vaatimuksilla on kannustettava puhtaita kierrätysmarkkinoita.

6.2.4

Komissio ”unohtaa” niin ikään säilyttää edellisen säädöksen mukaisen jätehierarkian, jossa asianmukaisissa olosuhteissa tapahtuva jätteiden hävittäminen voi hyödyttää ympäristöä. Sen sijaan kyseiseen tavoitteeseen tähtäävät operatiiviset säännökset on säilytetty. Niinpä uusi säädös on tältä osin hämärämpi kuin edellinen.

6.2.4.1

Tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen jätehuollon kaikkien osa-alueiden on edelleen perustuttava puitedirektiiviin. On siis määriteltävä puitedirektiivin täytäntöönpano ja keinot kierrätysstrategian tehostamiseksi.

6.2.5

Komissio oli ehdottanut pohdittavaksi rahoitusvälineitä, joilla tuettaisiin ja edistettäisiin tehokasta jätehuoltoa, jätteiden kierrätystä ja hyödyntämistä. Unionin laajuisten välineiden käyttöönottoa olisi voitu kannustaa tehokkaasti, jos asiassa olisi omaksuttu yhdenmukainen lähestymistapa. Komissio ei ole tehnyt asiaa koskevia ehdotuksia, koska tällaisesta ehdotuksesta olisi vaikea päästä yksimielisyyteen neuvostossa. Ehdotuksen tekemättä jättäminen on epäilemättä realistinen vaihtoehto, mutta se osoittaa komission arkailevan, sillä komissio olisi voinut ehdottaa avoimen koordinointimenetelmän mukaista toimintaa.

6.3.1

Direktiivien yhdistämistä ja kumoamista on käsitelty periaatteelliselta kannalta tämän lausunnon yleisissä huomioissa.

6.3.2

On outoa todeta, että jätteiden erottelua käsittelevässä artiklassa mainitaan vain jätteiden sekoittaminen.

6.3.3

Juuri vaarallisia jätteitä varten tarvitaan muita kipeämmin tiukkaa lainsäädäntöä ja jäljitettävyyttä. Lainsäädännössä on kiellettävä selkeästi jätteiden liuottaminen ympäristöön. On huolehdittava siitä, ettei vaarallisia jätteitä koskevan direktiivin sulauttaminen tai kumoaminen heikennä kansanterveyden suojelua. Voitaisiin ainakin todeta selkeästi, että kaikkia ”vaarallisia jätteitä sisältäviä sekoituksia” pidetään itsessään vaarallisina, ellei tulos ole kemiallisesti todella puhdas. Kaikkinainen jätteiden liuottaminen on kiellettävä.

6.4.1

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot perustaisivat yhteistoimin jätelaitosten verkoston. Ei ole asianmukaista vaatia tekemään tämäntyyppisiä investointeja, kun jäsenvaltiot eivät toisaalta voi ottaa käyttöön tarvittavia välineitä, jotta jätteidenkäsittelylaitokset eivät toimisi alikapasiteetilla. Jotkut toimijat voisivat viedä jätteitä hyödyntämistarkoituksessa toiseen maahan. Sääntöjen on siis oltava erityisen tarkkoja, eikä niillä saa olla kielteisiä vaikutuksia.

6.4.2

Läheisyysperiaatetta on tarkasteltava ja selvitettävä omavaraisuusperiaatteen valossa. Nämä kaksi periaatetta liittyvät kestävässä jätehuollossa erottamattomasti toisiinsa.

6.5.1

Jäsenvaltioille ei aseteta direktiivissä jätteiden syntymisen ehkäisemisen sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä velvoitteita. Tämä merkitsisi sitä, että kiinnitettäisiin huomiota jätteiden käsittelyn mahdollisiin vaikutuksiin työntekijöiden työoloihin ja työterveyteen ja järjestettäisiin todellisia tiedotuskampanjoita. Ennaltaehkäisyssä on kyse myös kansalaisaktiivisuudesta. Olisi niin ikään toivottavaa eriyttää laatutekijöihin liittyvä pohdinta määrällisestä pohdinnasta, sillä taloudelliselta kannalta tarkasteltuna laatutekijät, jotka eivät ole yhtä ahdasrajaisia kuin määrälliset tekijät, saavat aikaan edistystä ja suorituskykyä.

6.6.1

Liitteisiin on tehty vain vähän muutoksia kotitalousjätteen polttolaitosten energiatehokkuutta lukuun ottamatta. On ihmeellistä, että ”yhteispolttolaitoksia” ei mainita lainkaan. Lisäksi kotitalousjätteen polttamista voidaan pitää hyödyntämisenä vain, jos siinä saavutettava energiatehokkuus on korkea. Jos tiettyjä jätteitä ei voi käyttää hyödyksi, olisi pyrittävä välttämään se, että alkeelliset ja hyödyllisen energian talteenoton kannalta tehottomat polttolaitokset saavat etua hyödyntämistä koskevista säännöksistä. Muussa tapauksessa polttamisesta tulisi nimittäin helppo ratkaisu, mikä saattaisi johtaa jätteiden siirtämiseen, mitä olisi päinvastoin pyrittävä välttämään.