11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/85

1.1

Käsillä olevassa lausunnossa pyritään analysoimaan sitä, miten Euroopan unionin (EU) ja Meksikon suhteet ovat kehittyneet sen jälkeen, kun ETSK antoi ensimmäisen aihetta käsittelevän lausuntonsa (1) joulukuussa 1995, ja esittää pohdittavaksi suuntaviivoja, joiden pohjalta sekä EU:n ja Meksikon suhteita että kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan osallistumista voidaan tulevaisuudessa kehittää ja syventää.

1.2

EU:n ja Meksikon suhteet ovat kehittyneet erittäin merkittävästi, mistä yhtenä osoituksena on lokakuussa 2000 Meksikon kanssa allekirjoitettu taloudellista kumppanuutta, poliittista koordinointia ja yhteistyötä koskeva sopimus (kokonaissopimus), johon sisältyy vapaakauppa-alueen perustaminen. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään tuomaan esille näkökohtia, joiden avulla voidaan osoittaa kummankin osapuolen erityispiirteitä kunnioittaen Euroopan ja Meksikon välisten suhteiden strateginen merkitys sekä syventämään ja edistämään Euroopan unionin ja Meksikon välistä kumppanuussopimusta.

1.3

Kokonaissopimuksen määräyksissä (36 ja 39 artikla) huomioidaan erityisesti kummankin tahon kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan unionin ja Meksikon välisten suhteiden kehittämiseen.

Meksikossa järjestettiin huhtikuussa 2004 Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kolmas tapaaminen, johon ETSK osallistui hyvin aktiivisesti. Tilaisuudessa hyväksytyssä julistuksessa (2) sovittiin toimista, joille asetettiin kolme tavoitetta: Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden yhteistyön syventäminen, toimintaohjelman laatiminen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen. Julistuksessa mainitaan muun muassa tarve luoda elimiä, jotka mahdollistaisivat vuoropuhelun kansallisella ja alueellisella tasolla, sekä valmius sitoutua kaikilta osin näiden elinten perustamiseen ja niiden toiminnan tehostamiseen. Lisäksi julistuksessa esitetään toivomus, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tukisi hankkeita tarjoamalla asiantuntemustaan ja toimimalla keskustelukumppanina.

1.4

ETSK katsoo, että EU:n ja Meksikon välisissä suhteissa tavoitteen kansalaisyhteiskunnan sisällyttämisestä sopimukseen ei tulisi ilmetä yksinomaan niin, että edistetään suhteita kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan ja sitä edustavien tahojen välillä. Olisi myös tarkasteltava kansalaisyhteiskunnan tosiasiallista osallistumista sopimuksen institutionaalisiin puitteisiin sellaisen neuvoa-antavan elimen välityksellä, jonka toiminta perustuisi joko sopimuksen sisältöön liittyvään pakolliseen kuulemiseen tai oma-aloitteisiin ehdotuksiin. ETSK katsoo, että tämän osallistumisen olisi toteuduttava käytännössä niin, että sopimuksen puitteissa perustetaan neuvoa-antava sekakomitea.

2.1.1

Meksikon siirtyminen demokratiaan on ollut pitkä ja erikoinen prosessi. Sisäpoliittiset tapahtumat kahdenkymmenen viime vuoden aikana ovat luoneet lujan perustan moniarvoiselle ja demokraattiselle järjestelmälle. Meksikossa on saatu kokemuksia lainsäädäntä- ja tuomiovallan vuorottelusta, vahvistamisesta ja riippumattomuudesta sekä muutoksista poliittisen vallan jakautumisessa ja mittavista institutionaalisista uudistuksista, joista esimerkkeinä ovat korkein oikeus (Corte Suprema de Justicia de la Nación), liittovaltion vaalilautakunta (Instituto Federal Electoral) sekä liittovaltion vaalituomioistuin (Tribunal Electoral del Poder Judicial de la Federación).

2.1.2

Kansallisen toimintapuolueen (Partido de Acción Nacional, PAN) asettaman presidenttiehdokkaan Vicente Fox Quesadan voitto vuonna 2000 merkitsi taitekohtaa Meksikon politiikassa. Se päätti institutionaalisen vallankumouspuolueen (Partido Revolucionario Institucional, PRI) 71 vuotta kestäneen valtakauden ja osoitti, että demokraattisen järjestelmän asianmukainen toiminta edellyttää vallan vuorottelua. Tapahtumasta alkoi muutoksen aikakausi.

2.1.3

Meksikon hallituksen laatima kansallinen kehittämissuunnitelma vuosiksi 2001–2006 ilmensi poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja väestöllisiä muutoksia. Siinä asetettiin tietyt painopisteet nykyisen hallintojärjestelmän ohjenuoraksi seuraavilla keskeisillä aloilla: sosiaalinen ja inhimillinen kehitys, laatuun perustuva kasvu sekä järjestys ja kunnioitus.

2.1.4

Useat Meksikon nykyisen hallituksen keskeisinä pitämät uudistusaloitteet (verouudistus ja energiapolitiikan uudistaminen) ovat pysähdyksissä ensinnäkin siksi, että edustajanhuoneissa (kongressissa ja senaatissa) ei ole riittävää enemmistöä niiden hyväksymiseksi, ja toiseksi heinäkuussa 2006 pidettävien seuraavien presidentinvaalien vuoksi.

2.1.5

Meksikossa suurta osaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vallinneiden taloudellisen kasvuvauhdin sekä suhteellisen poliittisen vakauden ansiosta maasta kehittyi kansainvälisesti keskisuuri toimija. Tilanne muuttui Meksikon 1980-luvulla kokeman talouskriisin seurauksena sekä kansainvälisessä toimintaympäristössä 1990-luvulla tapahtuneiden merkittävien muutosten vuoksi, joten maan oli tarkistettava taloudelliset, poliittiset sekä ulkosuhteita koskevat tavoitteensa.

2.1.6

Myöhemmin Meksikon strateginen suhtautuminen Eurooppaan — ja päinvastoin — konkretisoitui niin sanotussa kokonaissopimuksessa (Acuerdo Global), jossa edetään kahdenvälisiin suhteisiin liittyviä käytännön seikkoja pidemmälle. Onkin syytä korostaa yhtäältä sitä, että sopimuskumppanit ovat viime vuosina olleet yhä useammin samaa mieltä keskeisistä kansainvälisistä kysymyksistä, ja toisaalta sitä, että ne pystyvät yhä useammin koordinoimaan kantojaan monenvälisillä foorumeilla. Meksiko ja EU ovat toimineet yhteistyössä esimerkiksi ympäristökysymyksissä (Kioton pöytäkirja), kehitysyhteistyöpolitiikassa (Johannesburgin ja Monterreyn huippukokoukset) ja ihmisoikeusasioissa. Meksiko on puolestaan pitänyt yllä muuhun Latinalaiseen Amerikkaan erittäin tiiviitä suhteita, mistä ovat osoituksena Rion ryhmän kanssa käydyissä yhteisneuvotteluissa käsitellyt poliittiset kysymykset. Lisäksi Meksiko tukee Mercosurin yhdentymisprosessia ja liittymistään siihen sekä Amerikan mantereen vapaakauppa-aluetta (ALCAa).

2.1.7

Amerikan mantereen ”yhdyssiteenä” Meksiko on välttämättä kaikilta osin EU:n keskeinen strateginen viitekehys unionin nykyisissä ja tulevissa suhteissa kyseiseen alueeseen.

2.2.1

Viime vuosikymmen aikana Meksikossa on myös koettu merkittäviä taloudellisia muutoksia niin, että siitä on tullut aiempaan verrattuna huomattavasti avoimempi talous. Se onkin ainoa maa, jolla on vapaakauppasopimukset Yhdysvaltojen ja Kanadan, Japanin ja Euroopan unionin sekä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTAn), Israelin sekä lähes kaikkien Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Lisäksi se liittyi vuonna 1984 GATT-sopimukseen, joka nykyään on Maailman kauppajärjestö (WTO), ja vuonna 1993 se liittyi Aasian ja Tyynenmeren alueen talousjärjestön (APEC:n) mekanismiin. Vuodesta 1994 Meksiko on lisäksi kuulunut Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD:hen). Meksikon uudistumisprosessi on ollut sekä nopeampaa että syvällekäyvempää kuin valtaosassa kehitysmaita, jotka ovat toteuttaneet vastaavanlaisia taloudellisia mukautuksia. Muun muassa kotimaisen kysynnän kasvu, kysynnän kasvu Yhdysvalloissa, osakkeiden hintojen nousu Yhdysvalloissa, öljyn hinnan nousu, maahan tehdyt merkittävät suorat ulkomaiset investoinnit, matkailualan tuottamat tulot sekä siirtolaisten rahalähetykset ovat olleet Meksikon talouden kannalta erittäin merkittäviä tekijöitä.

2.2.2

Noin 98:aa prosenttia Meksikon yrityksistä voidaan pitää mikroyrityksinä sekä pieninä ja keskisuurina yrityksinä (pk-yrityksinä), joilla on keskeinen asema työpaikkojen luomisessa, alueellisessa taloudellisessa toiminnassa sekä teknisen alan erityisosaajien ja yritysjohtajien kouluttamisessa. Niiden potentiaalinen vaikutus Meksikon taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen on valtava niin väestön perustarpeiden tyydyttäjinä kuin siksi, että ne toimittavat raaka-aineita ja komponentteja suuryrityksille. Niiden suora ja epäsuora vientitoiminta on myös merkittävää.

2.2.3

Pk-yritykset ovat 1980-luvun loppupuolelta lähtien kärsineet kaikkein eniten talouspoliittisista muutoksista, rahoituskriiseistä sekä investointeihin, työllisyyteen ja aluekehitykseen liittyvien taloudellisten etujen poistamisesta. Kyseiset yritykset ovat havainneet toimintansa vähentyneen huomattavasti. Nykyisin etenkin pk-yritykset ovat varsin yksimielisiä siitä, että käytössä olevat politiikat ja välineet eivät ole riittäviä eivätkä tue yritysten tulevaa selviytymistä ja kehittymistä.

2.2.4

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF:n) Meksikon-raportin (3) mukaan Meksiko on viiden viime vuoden aikana edistynyt huomattavasti julkisen velan hoitamisessa velan asianmukaisen hallintastrategian sekä avoimuuden lisääntymisen ansiosta. Edistymisestä huolimatta julkinen sektori on edelleen altis jälleenrahoitukselle sekä korkotasoon liittyville riskeille.

2.2.5

Meksikon liityttyä GATTiin (4) vuonna 1986 alkoi kaupan avautumisprosessi, jonka seurauksena viennistä on tullut maan talouskasvun merkittävin vauhdittaja, ja aiemmasta raaka-aineiden viejästä on tullut erityisesti maquiladora-tehtaissa (5) (ulkomaisessa omistuksessa olevissa koontitehtaissa) valmistettavien teollisuustuotteiden viejä. Meksikon käymän kaupan vähentyminen vuodesta 2000 lähtien on kuitenkin osoittanut maan reagoivan herkästi ulkoisen kysynnän vaihteluihin.

2.2.6

Meksikon talouden taantuminen johtuu seuraavista syistä ja niiden seurauksista:

2.2.7

Se, että Yhdysvaltojen talous ei ole elpynyt parhaalla mahdollisella tavalla, ei ole ainoa Meksikon talouteen vaikuttava tekijä. Muita tekijöitä ovat Kiinan nopea taloudellinen kehitys (7) sekä Meksikon kansainvälisen kilpailukyvyn heikentyminen.

2.2.8

Meksikon menetettyä ylipäätään kilpailukykyään maan kansainvälinen kilpailuasema on kilpailukykyä tutkivan meksikolaisinstituutin (Instituto Mexicano para la Competitividad) (8) julkaiseman raportin mukaan viime vuosina heikentynyt. Syitä kilpailukyvyn heikkenemiseen ovat ennen kaikkea alhaiseen palkkatasoon perustuvan meksikolaisen talousmallin tuleminen tiensä päähän sekä riittämättömät parannukset muissa yritystoimintaa tukevissa tekijöissä, joita ovat esimerkiksi perusinfrastruktuurien (liikenne, viestintä, vesihuolto) kustannukset, energia, verotusjärjestelmä, koulutus, työvoiman ammattitaito ja tuottavuus, turvallisuus sekä valtionhallinto.

2.2.9

Tässä tilanteessa maan haasteena on luoda olosuhteet, joiden avulla siitä tulee aidosti kilpailukykyinen. Sen on tukeuduttava kilpailukyvyn lisäämisen, tuottavuuden, ammattitaitoisen työvoiman, innovoinnin, teknologisen kehityksen ja demokratian kaltaisiin tekijöihin. Kaupassaan Meksikon tulee vahvistaa oikeusvarmuutta, logistisia prosesseja ja infrastruktuureja, joiden avulla se voi edistää investointeja sekä tavaroiden kuljetusta. Lisäksi on luotava aiempaa kilpailukykyisempi tullitariffijärjestelmä.

2.3.1

Kuten edellä on todettu, Meksiko on siirtymävaiheessa oleva maa, jonka yhteiskunnalliselle tilanteelle on ominaista suuri eriarvoisuus. Erot alueiden ja kansalaisten välillä ovat kasvaneet (kehitysvauhdissa on eroja etenkin pohjois- ja eteläosan välillä), maaltapako jatkuu (minkä tuloksena syntyy valtavia väestökeskittymiä) ja suuri osa meksikolaisista elää edelleen sosiaalisesti hyvin heikossa ja epävarmassa tilanteessa.

2.3.2

Kun yhteiskunnallisen tilanteen huonontuminen oli jatkunut jo pitkään, hyväksyttiin vuosien 2001–2006 kansallinen kehityssuunnitelma, jossa sosiaalipolitiikasta on tehty yksi maan tärkeimmistä painopisteistä. Viime vuosina hallituksen käynnistämiä erilaisia sosiaalisia ohjelmia on laajennettu lisäämällä sekä tuensaajien määrää että myönnettäviä etuuksia ja tukia. Reaaliset sosiaalimenot ovat kasvaneet etenkin koulutuksessa, sosiaalisessa suojelussa ja köyhille suunnatuissa ohjelmissa, joissa kyseisten menojen vuotuinen kasvu 1990-luvulla oli 8,4 prosenttia ja vuodesta 2000 alkaen 9,8 prosenttia.

2.3.3

Kasvuvauhdissa on kuitenkin eroja, ja valtion mahdollisuuksia varojen uudelleenjakoon rajoittaa veronkannon vähäisyys sekä alhainen verotus. Tämän seurauksena sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävät politiikat ovat puutteellisia, mitä pahentavat vielä kotimaan talouden pieni volyymi sekä sisämarkkinoiden puutteellinen kehitys.

2.3.4

Vuosina 2000–2002 3,4 miljoonaa henkilöä ylitti aliravitsemusrajan eli he pystyivät tyydyttämään ravitsemustarpeensa ja kykenivät investoimaan — vaikkakin vaatimattomasti — koulutukseen ja terveyteen. Edellä mainitut luvut poikkeavat vuosien 1994–1996 tilanteesta, jolloin aliravitsemuksesta kärsivien lukumäärä kasvoi 15,4 miljoonalla.

2.3.5

Aliravitsemuksesta kärsivän väestön (kotitaloudet, joiden henkeä kohden lasketut tulot eivät riitä täyttämään ravitsemustarpeita) osuus kaupunkialueilla väheni 12,6 prosentista 11,4 prosenttiin ja maaseudulla 42,4 prosentista 34,8 prosenttiin. Vaikka köyhyydessä elävien kansalaisten määrä on vähentynyt, edellä mainitut prosenttiosuudet ovat edelleen erittäin korkeat, kun otetaan huomioon maan kehitystaso ja vauraus. Aikaansaatua edistymistä voidaan kuitenkin pitää myönteisenä suuntauksena. (9) Meksikon yhteiskunnallisten erojen syynä ei kuitenkaan ole yksinomaan köyhyys, vaan myös koulutuksen ja terveydenhuollon laatu sekä niiden saatavuus, mikä vaikeuttaa tilannetta epäsuotuisilla alueilla. Koulutuksen osalta Pohjois-Meksikon lukutaidottomuusprosentti (5 prosenttia) eroaa merkittävästi Etelä- ja Kaakkois-Meksikosta, jossa lukutaidottomien osuus on yli 17 prosenttia väestöstä.

2.3.6

Ihmisoikeuskysymys on vakava ongelma, joka ei useinkaan liity ainoastaan lainsäädännöllisiin puutteisiin. Huume- ja ihmiskauppa vain pahentavat asiaa siinä määrin, että ihmisoikeustilanne etenkin alkuperäisväestön keskuudessa on Meksikossa edelleen selvästi puutteellinen. Keskeisimmät ongelmat johtuvat poliisivoimiin ja oikeuslaitokseen liittyvistä puutteista, sillä kansalaisille ei toisinaan kyetä takaamaan asianmukaista oikeussuojaa siitä huolimatta, että valtio ylimpiä tahoja myöten toimii kyseisen ongelman poistamiseksi.

2.3.7

Vaikka Meksikossa on viime vuosina tehty parannuksia perustuslakiin kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden tunnustamisessa sekä alkuperäiskansojen oikeuksissa, maalla on vielä edessään suuria haasteita, jotta alkuperäisväestön ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu ja edistäminen olisi tehokasta. Erityisiä ongelmia ovat maanviljelyyn liittyvät konfliktit, oikeussuojaan ja lainkäyttöön liittyvä syrjintä sekä väestön pakkosiirrot. (10)

2.3.8

Toinen keskeinen yhteiskunnallinen ongelma on Meksikon alueellinen jakautuminen. Mexico Cityn suurkaupunkialueella, jossa on noin 25 miljoonaa asukasta, on meneillään kaksi keskeistä muutosprosessia. Ensinnäkin alue on siirtynyt voimakkaasta väestönkasvusta suhteellisen vakaaseen vaiheeseen ja alueelliseen uudelleenjakoon ja toiseksi kotimarkkinoihin suuntautuneesta tuotantotaloudesta palvelutalouteen, joka pyrkii kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla. (11)

2.3.9

Mexico Cityn suurkaupunkialueella on huomattavia kasvumahdollisuuksia, jotka perustuvat yritysten pääkonttorien sekä oppilaitosten ja tutkimuskeskusten keskittymiseen sekä alueen kulttuuriseen rikkauteen ja merkittäviin ulkomaisiin suorien investointien virtoihin. Tämän kasvupotentiaalin esteenä on kuitenkin se, että vähävaraiset asukkaat keskittyvät kaupunginosiin, joiden asumukset ovat väliaikaisia ja joissa julkisia palveluita ja infrastruktuureja on vähän tai joista ne puuttuvat kokonaan ja jotka ovat alttiita luonnonmullistuksille. Lisäksi koulutustaso on riittämätön ja kyseisten alueiden turvattomuus on huomattavasti muita alueita suurempi. (12)

2.3.10

Edellä mainitusta tilanteesta huolimatta aliravitsemuksesta kärsivän väestön koulutusluvuissa tapahtui muutoksia vuosina 2000–2002. Koulua käymättömien 5–15-vuotiaiden lasten prosenttiosuus laski 14,3 prosentista 11,9 prosenttiin. Merkittävin lasku tapahtui 12–15-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa työssä käyvien osuus kyseisenä ajanjaksona laski 18,6 prosentista 6,6 prosenttiin. Myös lukutaidottomuusprosentti aleni, samoin kuin peruskoulutuksensa keskeyttäneiden yli 15-vuotiaiden kansalaisten osuus. Vaikka kyse onkin myönteisestä kehityksestä, koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmien taso ja laatu eivät ole riittäviä, eivätkä järjestelmät siis ole asianmukaisia toivotun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tason saavuttamiseksi.

2.3.11

Meksikon työttömyysaste oli 3,1 prosenttia vuonna 2004, jolloin työttömyysaste 15 jäsenvaltion EU:ssa oli 8,2 prosenttia ja Yhdysvalloissa 5,6 prosenttia. (13) Äskettäin perustetun työllisyyden seurantaelimen (14) mukaan ammattitaitoisten työntekijöiden lukumäärä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana käytännöllisesti kaikilla osaamisen aloilla. Erityisesti on syytä panna merkille, että 56 prosenttia kaikista työllistetyistä ammattitaitoisista työntekijöistä keskittyy kolmelle osaamisalalle, jotka ovat talous/hallinto, koulutus ja yhteiskuntatieteet. Näistä ensiksi mainitulla alalla työntekijöiden lukumäärä on kasvanut eniten neljän viime vuoden aikana.

2.3.12

Lisäksi luvuista käy ilmi, että valtaosa naisista pyrkii siirtymään työmarkkinoille. Kuitenkin vain 40 prosentilla korkeakoulututkinnon suorittaneista naisista on työpaikka siitä huolimatta, että naisten osuus korkeakouluopiskelijoista on 52 prosenttia.

2.3.13

Meksikon työntekijöistä kahdeksan kymmenestä on palkansaajia, (15) toisin sanoen heidän työskentelynsä perustuu työsopimukseen ja he saavat palkkaa. Kun korkeapalkkaisimmilla aloilla työttömyysaste on kaikkein korkein (tekniset alat, fysiikka ja matemaattiset tieteet sekä luonnontieteet), opetusalalla puolestaan työllisyysaste on korkein, mutta palkat kaikkein alhaisimmat.

2.3.14

Institutionaalisesti Meksikossa on edistetty yhteiskunnallista kehitystä sekä kansalaisyhteiskunnan tukemista verkostojen ja yhteenliittymien avulla. Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti laki julkisen tiedon saannista, laki yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä laki kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukemisesta.

3.1.1

Euroopan unionin ja Meksikon väliseen taloudellista kumppanuutta, poliittista koordinointia ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen (kokonaissopimus), joka tuli voimaan 1. lokakuuta 2000, sisältyy myös osapuolten välistä vapaakauppaa koskeva sopimus. Lisäksi siinä käsitellään poliittiseen vuoropuheluun ja keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Kokonaissopimusta edelsi Euroopan yhteisön ja Meksikon vuonna 1991 allekirjoittama sopimus. Vuonna 1995 osapuolet allekirjoittivat Pariisissa yhteisen julistuksen, jossa ne asettivat poliittiset, taloudelliset ja kaupalliset tavoitteet, jotka oli määrä sisällyttää uuteen sopimukseen. Tätä koskevat neuvottelut alkoivat lokakuussa 1996, ja ne saatiin päätökseen heinäkuussa 1997. Niiden tuloksena syntyi niin kutsuttu kokonaissopimus sekä väliaikaiseksi nimitetty sopimus, joka allekirjoitettiin Brysselissä 8. joulukuuta 1997.

3.1.2

Kokonaissopimuksen merkittävimmät osa-alueet ovat poliittisen vuoropuhelun vakiinnuttaminen, kauppa- ja taloussuhteiden vahvistaminen kahdenvälisen ja etuuskohteluun perustuvan kaupankäynnin asteittaisen ja vastavuoroisen vapauttamisen avulla Maailman kauppajärjestön (WTO:n) sääntöjen mukaisesti sekä yhteistyöalojen laajentaminen (nykyään yhteistyötä tehdään noin 30 alalla). Lisäksi sopimuksella perustettiin yhteisneuvosto, jonka tehtävänä oli valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa.

3.1.3

Väliaikaisen sopimuksen (17) avulla osapuolilla oli mahdollisuus panna kauppaan ja seurantatoimenpiteisiin liittyvät määräykset nopeasti täytäntöön kokonaissopimuksen ratifioimista odotettaessa. Väliaikainen sopimus tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998.

3.1.4

Marraskuussa 2004 EU ja Meksiko päättivät yhteisneuvostossa panna täytäntöön sopimuksen sisältämät tarkistusta koskevat lausekkeet maataloutta, palveluita ja investointeja koskevien lukujen osalta. Lisäksi sovittiin kyseisiä aloja koskevien neuvottelujen samanaikaisesta käynnistämisestä vuoden 2005 alussa niin, että ne voitaisiin mahdollisesti saada päätökseen kyseisen vuoden aikana.

3.2.1.1

Poliittisen toiminnan osalta Meksiko ja EU sopivat marraskuussa 2004 Mexico Cityssä pidetyssä EU–Meksiko-yhteisneuvoston neljännessä kokouksessa siitä, että ne edistävät kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua, ja toivat uudelleen esille sitoutumisensa monenvälisyyden vahvistamiseen. Lisäksi ne vaihtoivat näkemyksiä kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja olivat yhtä mieltä siitä, että sitä on tuettava.

3.2.1.2

Meksikon ja Euroopan unionin valtion- tai hallitusten päämiesten välisten huippukokousten sekä erityisalojen asiantuntijat kokoavien neuvostojen ja komiteoiden lisäksi kokonaissopimus on auttanut avaamaan sellaisia uusia pysyviä viestintäkanavia, joita ei aiemmin ollut olemassa ja jotka mahdollistavat laadukkaan vuoropuhelun kumpaakin osapuolta kiinnostavista aiheista. Kokonaissopimuksen puitteissa on myös saatu aikaan lähentymistä poliittisten edustajien välillä. Lisäksi osapuolten kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden väliset suhteet ovat lujittuneet erityisesti ETSK:n järjestettyä Mexico Cityssä huhtikuussa 2004 Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kolmannen tapaamisen.

3.2.1.3

ETSK katsoo kuitenkin, että sopimuksia on paranneltava sisällyttämällä niihin yhteistyötä ja institutionaalista vuoropuhelua koskevia määräyksiä sekä ottamalla kansalaisyhteiskunta mukaan päätöksentekoon. ETSK suhtautuu myönteisesti yhteisneuvoston kokouksen päätelmiin, jotka koskevat mahdollisuutta vakiinnuttaa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävä vuoropuhelu ja joissa kehotetaan käynnistämään kyseisen institutionalisoinnin tarkoituksenmukaisinta menetelmää ja muotoa koskeva määrittelytyö. (18)

3.2.1.4

EU:n esityksestä sopimukseen sisällytettiin niin kutsuttu demokratialauseke, jonka mukaan kansanvallan periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisena kuin ne esitetään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, on perusta sopimuspuolten sisäasioihin ja kansainvälisiin asioihin liittyvässä politiikassa, ja se on kyseisen sopimuksen olennainen osa. Lauseke herätti kansalaisyhteiskunnassa suuria odotuksia siitä, että näin edistettäisiin kaupankäynnin muuttamista kestävän kehityksen välikappaleeksi ja ihmisoikeudet — taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuna — takaavaksi välineeksi. Sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia ei kuitenkaan mainita erikseen.

3.2.2.1

Yleisesti ottaen osapuolet katsovat, että kun sopimuksen allekirjoittamisesta on nyt kulunut viisi vuotta, tulokset ovat kaiken kaikkiaan myönteisiä. Erityisesti on mainittava Meksikon ja Euroopan unionin välisen kaupan (19) ja investointien merkittävä kasvu.

3.2.2.2

Sopimuksen ansiosta EU on lisäksi kyennyt kilpailemaan samoin ehdoin niiden maiden kanssa, jotka ovat solmineet vapaakauppasopimukset Meksikon kanssa, sillä se on turvannut eurooppalaisille yrityksille vastaavanlaisen pääsyn Meksikon markkinoille kuin Yhdysvallat sai Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen nojalla — tilanne, joka tunnetaan Nafta-pariteettina (Nafta parity). Meksiko puolestaan hyötyy unionin merkittävästä investointipotentiaalista, teknologiansiirroista sekä Euroopan laajoista markkinoista.

3.2.2.3

Tuloksia voidaan kuitenkin parantaa huomattavasti nykyisestä. Vaikka EU:n kauppavirrat Meksikon kanssa ovatkin kasvaneet sopimuksen voimaantulon jälkeen, sopimus ei ole merkinnyt sitä, että EU:n osuus kokonaisprosenttiluvuista olisi aiempaa suurempi. Samalla Meksikon kauppataseen vajeen kasvu jatkuu. On kuitenkin otettava huomioon, että vaje perustuu ensisijassa sellaisten välituotteiden ja pääomahyödykkeiden tuontiin, joita tarvitaan sekä Meksikon tuotantorakenteen uudenaikaistamiseksi että sellaisten lopputuotteiden valmistukseen, joiden lisäarvo on runsas ja joita Meksikoon sijoittautuneet eurooppalaiset yritykset tuottavat Yhdysvaltoihin suuntautuvaan vientiin.

3.2.2.4

Meksikoon tehtyjen EU:n investointien kokonaisarvo tammikuusta 1994 kesäkuuhun 2004 ulottuvalla ajanjaksolla oli 33 656,6 miljoonaa dollaria (20) eli 24,3 prosenttia kyseisellä jaksolla maahan virranneista ulkomaisista suorista kokonaisinvestoinneista. Vuosina 1999–2004 Meksikoon tehtiin yhteensä 78 060 miljoonan dollarin arvosta ulkomaisia suoria investointeja, joista EU:n osuus oli 19 791 miljoonaa dollaria. Euroopan unionin jäsenvaltiot tekivät Meksikoon ulkomaisia suoria investointeja tammikuusta 1994 kesäkuuhun 2004 tärkeysjärjestyksessä seuraavasti: Espanja (8,3 prosenttia), Alankomaat (8,2 prosenttia), Yhdistynyt kuningaskunta (3,7 prosenttia) ja Saksa (2,6 prosenttia). Euroopan unionin investointien kehittyminen osoittaa Meksikon olevan unionille strategisesti merkittävä sijoituskohde. Meksikon ja Euroopan unionin on hyödynnettävä kokonaissopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia kauppavaihdon syventämiseksi ja laajentamiseksi EU:lle olennaisella palvelualalla ja sijoituksissa.

3.2.2.5

ETSK kiinnittää huomiota kokonaissopimuksen muihin taloudellisiin vaikutuksiin, joista voidaan mainita muun muassa seuraavat:

3.2.3.1

Meksikon ja EU:n välinen yhteistyö kiteytyy seuraavaan neljään osatekijään: kahdenvälinen yhteistyö hallitusten tasolla; Euroopan komission koko Latinalaiseen Amerikkaan suuntaamat alueelliset ohjelmat (esimerkiksi AL-Invest, Urban, Alfa, @LIS ja EUROsociAL), joihin Meksiko osallistuu; erityisaiheet, kuten ihmisoikeuksia, ympäristöä ja kansalaisjärjestöjä koskeva yhteistyö, sekä Meksikon mahdollisuus osallistua muihin ohjelmiin, esimerkiksi kuudenteen tutkimusta ja kehittämistä koskevaan puiteohjelmaan.

3.2.3.2

Kahdenvälinen yhteistyö sijoittuu yhtenäiseen sääntelykehykseen, joka esitetään kokonaissopimuksen yhteistyötä koskevassa luvussa sekä yhteisymmärryspöytäkirjassa Meksikon ja EU:n välisen yhteistyön käynnistämistä koskevista monivuotisista suuntaviivoista vuosiksi 2002–2006. Jälkimmäisessä molemmat osapuolet sopivat siitä, että yhteistyö suunnataan sosiaaliseen kehitykseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen, oikeusvaltion lujittamiseen ja taloudelliseen sekä tieteelliseen ja teknologiayhteistyöhön. EU on myöntänyt rahoitusta yhteisrahoituksen avulla toteutettavalle ohjelmakaudelle 2002–2006 52,6 miljoonaa euroa, ja hankkeiden täytäntöönpanosta hyötyvät meksikolaistahot osallistuvat rahoitukseen jokseenkin samalla summalla. Toinen väline, josta osapuolet ovat sopineet, on rahoitusta koskeva puitesopimus, joka on perusasiakirja laadittaessa Meksikon ja Euroopan unionin väliseen yhteistyöhön liittyviä erityishankkeita.

3.2.3.3

Lisäksi on vauhditettu neuvotteluita muista välineistä sekä kyseisten välineiden käyttöönottoa Meksikon ja Euroopan unionin välisen yhteistyön vahvistamiseksi. Tässä yhteydessä allekirjoitettiin tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva alakohtainen sopimus helmikuussa 2004. Samanaikaisesti jatketaan yhteydenpitoa korkea-asteen koulutusta sekä ympäristöalaa koskevien alakohtaisten sopimusten aikaansaamiseksi.

3.2.3.4

Tällä hetkellä on käynnissä pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitettu laaja-alainen tukiohjelma (PIAPYME), jolla on tarkoitus muun muassa parantaa teknisiä valmiuksia pk-yritysten tuottavuuden lisäämiseksi, tukea teknologiansiirtoa sekä yritysten yhteistyöprosesseja yhteisinvestointien ja strategisten yhteenliittymien edistämiseksi meksikolaisten ja eurooppalaisten pk-yritysten välillä sekä nykyaikaistaa ja kansainvälistää pk-yrityksiä. Lisäksi sopimuksen edistämisohjelma on suunnattu erityisaloille, joita ovat esimerkiksi tulli, tekniset standardit, terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset, kuluttajansuoja sekä teollis- ja tekijänoikeudet.

3.2.3.5

Ihmisoikeuksiin liittyvässä yhteistyössä ovat lisäksi käynnissä seuraavat hankkeet: ”Meksikon ihmisoikeustilannetta koskevan tutkimuksen perusteella annettujen suositusten täytäntöönpano” sekä ”Meksikon alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien edistäminen ja turvaaminen”.

3.2.3.6

Yhteistyön hallinnoinnin ja hallinnon osalta eräät tahot Meksikon hallinnossa ovat maininneet ETSK:lle, että yhteistyön täytäntöönpanoa koskevat yhteisön menettelyt ja mekanismit ovat monimutkaisia. Meksiko ja EU näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että yhteistyössä on vastaisuudessa tärkeää vahvistaa osapuolten keskinäistä suhdetta uudenlaisen lähestymistavan avulla yksilöimällä ja ottamalla käyttöön uudenlaisia yhteistyömuotoja, kuten alakohtainen vuoropuhelu sekä etenkin Keski-Amerikkaan suuntautuva Meksikon, EU:n ja kolmansien maiden välinen kolmenkeskinen yhteistyö. Vuosiksi 2007–2013 vahvistettavien tulevien yhteistyöalojen osalta ETSK katsoo, että muun muassa pk-yrityksille nykyisin annettavaa tukea sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, koulutuksen ja ympäristöalan tukea on lisättävä.

3.2.4.1

Meksikon ja Euroopan unionin kauppavaihto on erityisen vilkasta, ja varsinkin eräät kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta käyvät kauppaa Meksikon kanssa. Mainittakoon erityisesti kaupan kehittyminen esimerkiksi Tšekin, Unkarin ja Slovakian kanssa. On myös käynyt ilmi, että keskisuurten ja pienten talouksien saama hyöty on merkittävämpi kuin suurien talouksien. Meksikon ja unionin uusien jäsenvaltioiden välinen kaupankäynti on kuitenkin vielä alkutekijöissään.

3.2.4.2

Meksikolle unionin laajentuminen merkitsee sitä, että osapuolten väliset kokonaissopimuksen mukaiset etusijaiset kauppasuhteet ovat laajentuneet unionin kymmeneen uuteen jäsenvaltioon. Laajentumisen pitäisi siis vaikuttaa konkreettisesti meksikolaisiin sekä uusien jäsenvaltioiden yrityksiin, sillä ne voivat hyödyntää vapaakauppa-aluetta, joka käsittää yli 550 miljoonaa (21) kuluttajaa (kun lasketaan yhteen EU:n ja Meksikon väestö (22)). Unionin laajennuttua uudet jäsenvaltiot osallistuvat myös yhteisön kauppapolitiikkaan, joten kolmansien maiden — kuten Meksikon — yritysten liiketoimet uusissa jäsenvaltioissa ovat yksinkertaistuneet huomattavasti kauppasääntöjä koskevan yksinomaisen järjestelmän, yhden ainoan tullitariffin ja yhteisten hallintomenettelyjen soveltamisen ansiosta.

3.2.4.3

Sekä Meksiko että uudet jäsenvaltiot ovat todenneet, että niiden markkinat tarjoavat useita mahdollisuuksia toisen osapuolen yrityksille. Uusien jäsenvaltioiden markkinoista mainittakoon erityisesti teollisuustuotanto ja Meksikon markkinoista maatalousala. Lisäksi uusissa jäsenvaltioissa tässä vaiheessa ilmeiseksi käynyt taloudellinen kasvu luo merkittävää lisäkysyntää. Tämä antaa meksikolaisille viejille suhteellisen etulyöntiaseman verrattuna niiden latinalaisamerikkalaisiin ja aasialaisiin kilpailijoihin, joilla ei vielä ole etuuskohtelusopimusta EU:n kanssa.

4.1

Meksikon sijainti lähellä yhtä maailman suurimmista markkinoista, Yhdysvaltoja, selittää suurelta osin Meksikon talouden integroitumisasteen Yhdysvaltojen talouden kanssa. Yhdysvaltojen intressissä oli olla merkittävimpiä kilpailijoitaan — toisin sanoen Japania ja EU:ta — kilpailukykyisempi. Meksiko puolestaan pyrki pääsemään maailmantalouden piiriin. Näin ollen se järjesti suhteensa Yhdysvaltoihin NAFTAn avulla, joka on osoittautunut ennen kaikkea erittäin hyödylliseksi Pohjois-Amerikalle sekä yleisesti ottaen pienille ja suurille yrityksille. Tässä tilanteessa EU oli keskellä itään suuntautuvaa kaupan avautumisprosessia, joka oli käynnistynyt Saksojen yhdistyttyä.

4.2

NAFTAn tultua voimaan 1. tammikuuta 1994 kolmenkeskisen kaupan arvo on noussut yli 623 miljardiin dollariin. Määrä on yli kaksinkertainen NAFTAa edeltäneeseen kaupan tasoon verrattuna. Vuosina 1994–2003 kolmeen sopimusmaahan suuntautuneet suorat ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet yli 1,7 biljoonalla dollarilla. NAFTAn ohella tulivat voimaan myös Pohjois-Amerikan ympäristöalan yhteistyötä koskeva sopimus (NAAEC) sekä Pohjois-Amerikan työmarkkinayhteistyötä koskeva sopimus (23).

4.3

Maailmanpankin arvioiden (24) mukaan ilman NAFTAa Meksikon vienti ja ulkomaiset investoinnit olisivat olleet määrältään vähäisempiä. Pohjois-Amerikka on Meksikolle merkittävin investointien lähde (Euroopan unioni on toisella sijalla). Vuosina 1999–2004 pohjoisamerikkalaiset investoinnit suuntautuivat etupäässä teollisuustuotantoon (43,7 prosenttia kokonaisinvestoinneista) ja palveluihin (38,4 prosenttia kokonaisinvestoinneista). NAFTAn vaikutukset ovat kuitenkin olleet kiistanalaisia muilta osin, etenkin työttömyyden, maahanmuuton, asukaskohtaisen tulon ja maatalouden osalta. NAFTAn voimaantulon jälkeen investointien huomattavalla määrällä ei ole ollut ennustetun kaltaista tasoitusvaikutusta Meksikon ja sen pohjoisamerikkalaisten kumppanien välillä. (25)

4.4

Tätä nykyä NAFTA-maat pyrkivät syventämään Pohjois-Amerikan taloudellista yhdentymistä etsimällä uusia välineitä kaupan, investointien ja kilpailukyvyn edistämiseksi. NAFTA ei kuitenkaan kata maastamuuton tai työntekijöiden liikkuvuuden kaltaisia keskeisiä kysymyksiä, joiden osalta Yhdysvallat rajoittuu myöntämään rajallisen määrän viisumeita ammattitaitoisille työntekijöille. On syytä panna merkille, että kaupan vapauttamisen jälkeen meksikolaisten laittomien maahanmuuttajien määrä Yhdysvalloissa nousi vuoden 1990 kahdesta miljoonasta 4,8 miljoonaan vuonna 2000, (26) mikä on lisännyt rajaongelmia. Vuonna 2004 Yhdysvalloissa asui noin 10 miljoonaa Meksikossa syntynyttä henkilöä. Jos tähän lisätään alkuperältään meksikolaiset amerikkalaiset, määrä nousee 26,6 miljoonaan, mikä on siis noin 9 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä. Yksi maahanmuuton ilmeisimmistä seurauksista ovat rahalähetykset, joiden määrä vuonna 2004 oli yli 13 miljardia dollaria. (27)

4.5

Keskeinen ero NAFTAn sekä Meksikon ja EU:n välisen kokonaissopimuksen välillä on, että jälkimmäinen menee kaupallista ulottuvuutta pidemmälle, sillä se ei ole ainoastaan tehnyt EU:sta Meksikon toiseksi tärkeintä kauppakumppania ja luonut sinällään tasapainoisia ja tasapuolisia kauppasuhteita, vaan siihen sisältyy myös yhteistyöhön ja poliittiseen koordinointiin liittyviä keskeisiä kysymyksiä, joita NAFTAssa ei ole. NAFTAssa ei ole mekanismeja, joiden avulla kansalaisyhteiskunta osallistuisi päätöksentekoon.

4.6

Kauppataseen osoittama EU:n ja Meksikon välinen kauppa on kasvanut merkittävästi viidessä vuodessa, vaikka tilastotietojen (28) perusteella ei olekaan kyetty tarjoamaan vastapainoa Meksikon kaupan keskittymiselle Yhdysvaltoihin, joka on edelleenkin Meksikon tärkein kauppakumppani. Vuonna 2003 Meksikon viennistä 90 prosenttia keskittyi NAFTA-maihin, (29) kun EU:n osuus viennistä oli ainoastaan 3,4 prosenttia. Meksikon tuonnista 64,2 prosenttia oli peräisin Yhdysvalloista ja ainoastaan 10,4 prosenttia EU:sta.

5.1

Kokonaissopimuksella vakiinnutetaan poliittinen vuoropuhelu — joka käsittää kaikki kummankin osapuolen kannalta tärkeät kahdenväliset ja kansainväliset aiheet — kaikilla tasoilla. Tässä tarkoituksessa perustettiin sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta vastaava ”yhteisneuvosto” (45 artikla). Sitä avustaa tehtävien hoidossa ”sekakomitea” (48 artikla). Lisäksi sopimuksessa määrätään, että yhteisneuvosto voi päättää minkä tahansa muun sellaisen erityiskomitean tai elimen perustamisesta, joka avustaa sitä tehtävien hoidossa (49 artikla).

5.2

On olennaisen tärkeää edistää Meksikon ja Euroopan unionin kansalaisyhteiskunnan osallistumista prosessiin, jotta kummankin osapuolen yhteiskuntaelämän alojen intressit kyetään ottamaan huomioon kokonaissopimuksen täytäntöönpanossa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden koko kirjon — viljelijä-, kuluttaja-, nais-, ihmisoikeus- ja ammattialaryhmien sekä pk-yritysten — on oltava paremmin edustettuina.

5.3

Kokonaissopimuksen VI ja VII osastot sisältävät edellä mainitut artiklat ja muodostavat oikeusperustan EU:n ja Meksikon neuvoa-antavan sekakomitean perustamiselle. Ensinnäkin 36 artiklassa tuodaan selkeästi esille tarve liittää kansalaisyhteiskunta alueelliseen yhdentymisprosessiin. Toiseksi 39 artiklassa määrätään siitä, mihin aloihin yhteistyössä on keskityttävä, ja niistä mainitaan ensimmäisenä juuri kansalaisyhteiskunnan kehittäminen. Yhteisneuvostolle annetaan lisäksi 49 artiklan nojalla valtuudet perustaa mikä tahansa muu neuvoa-antava komitea tai elin, jota se pitää välttämättömänä sopimuksen määräysten toimeen panemiseksi. Kehittämislausekkeen (43 artikla) nojalla yhteistyötä on lisäksi mahdollista laajentaa. EU ja Meksiko voivat siis todella perustaa yhteiselimen. Sen puitteissa olisi mahdollista osallistua eri tavoin sopimuksen täytäntöönpanoon. ETSK:n mielestä kyseinen elin tulisi nimetä EU:n ja Meksikon yhteiseksi neuvoa-antavaksi komiteaksi. Tätä puoltavat myös saadut kokemukset (30).

5.4

ETSK katsoo, että edellä mainitun kaltaisen elimen perustaminen ja toiminta helpottuisivat, jos Meksikossa olisi ETSK:hon verrattava legitiimi, edustava ja riippumaton elin, jossa olisivat asianmukaisesti edustettuina perinteiset kolme sektoria (työnantajat, työntekijät muut eturyhmät). Tähän mennessä tietyt parlamentin pyrkimykset luoda Meksikoon talous- ja sosiaalineuvosto eivät ole tuottaneet tulosta siitä huolimatta, että on tehty esitys liittovaltion laiksi, jonka tavoitteena on Mexico Cityssä kotipaikkaansa pitävän ja julkisena elimenä toimivan talous- ja sosiaalineuvoston perustaminen. (31) Työntekijä- ja työnantajajärjestöt ja kolmannen sektorin organisaatiot eivät myöskään ole yksimielisiä elimen perustamisesta. Määriteltäessä elintä, jolla olisi edellä mainitut ominaisuudet, on myös tiettyä epäselvyyttä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta (kuuleminen, yhteistyö ja neuvotteleminen) ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisesta.

5.5

Hallituksen osalta vuoropuhelu (joka on luonteeltaan ennemminkin sosiaali- kuin kansalaisvuoropuhelua) kansalaisyhteiskunnan tietyn osan kanssa jäsentyy tuotannonalojen kanssa käytävää vuoropuhelua varten perustetun neuvoston (Council for Productive Sectors Dialogue, CDSP) (32) välityksellä. Siinä ovat edustettuina työntekijä- ja työnantajajärjestöt sekä keskus- ja aluehallinto. Kolmannen sektorin osallistuminen akateemisen yhteisön edustajien ja maanviljelijöiden välityksellä on osittaista ja riittämätöntä. Lisäksi hallitus käy vuoropuhelua muiden foorumien kanssa, joihin kuuluu monia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä (työntekijäjärjestöjä, pienyrityksiä edustavia kauppakamareita, kansalaisjärjestöjä). Vuoropuhelu liittyy etenkin Meksikon allekirjoittamiin kauppasopimuksiin.

5.6

Meksikon hallitus ja meksikolaisyritykset kannattavat sitä, että tuotannonalojen kanssa käytävää vuoropuhelua varten perustettu neuvosto toimisi ETSK:n keskustelukumppanina. Hallitus tosin toteaa, että tämä olisi ensimmäinen askel, kunnes nähtäisiin, miten kolmannen sektorin järjestöt voisivat vähitellen tulla mukaan toimintaan. Työntekijäjärjestöjen osallistuminen on puolestaan aktiivista, ja valtaosa niistä tunnustaa tuotannonalojen kanssa käytävää vuoropuhelua varten perustetun neuvoston, vaikka niillä ei olekaan yksimielistä kantaa siitä, tuleeko sen olla yhdenmukainen ETSK:n kanssa. Sitä vastoin kansalaisyhteiskunnan foorumiin kuuluvat organisaatiot kannattavat ”uutta” talous- ja sosiaalineuvostoa.

6.1

Vaikka Meksikossa tapahtuneita muutoksia voidaankin pitää tervetulleina, on kiistämätöntä, että monia uudistuksia on vielä toteuttamatta. On muun muassa välttämätöntä lujittaa oikeusvaltiota turvaamalla vapaus ja oikeusvarmuus, ottaa käsiteltäviksi tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvät nykyiset ongelmat, jakaa vaurautta aiempaa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, kehittää sosiaalista suojelua, tarjota tasokasta koulutusta ja terveydenhuoltoa sekä kasvattaa kotimaisia markkinoita muun muassa pk-yritysten avulla niin, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus otetaan lähtökohdaksi kaikissa toteutettavissa parannustoimissa. Näin Meksikoa voitaisiin vankkumattomasti pitää kehittyneenä maana.

6.2

ETSK katsoo, että kokonaissopimuksen koko potentiaalia ei ole hyödynnetty kaikilta osin riittävästi. ETSK katsoo, että sopimuksen täytäntöönpanolle on annettava sysäys tullien alentamiseksi, kaupan teknisten esteiden poistamiseksi sekä uusien alojen avaamiseksi palveluiden kaupalle ja investoinneille. On edistettävä yritysten perustamista molemmin puolin helpottamalla institutionaalisia suhteita, luomalla suotuisat olosuhteet yritystoiminnalle sekä lisäämällä keskustelufoorumeita. On tehostettava kahdenvälistä yhteistyötä osapuolten ulkopuolisissa, yhteistä etua koskevissa aloitteissa etenkin Latinalaisen Amerikan muilla alueilla ja Yhdysvalloissa. Sopimuksen sosiaali- ja työllisyysnäkökohtia (koulutus, yhtäläiset mahdollisuudet, työllisyys jne.) on kehitettävä yhteistyöhankkeiden avulla.

6.3

ETSK katsoo, että on mahdollista perustaa EU:n ja Meksikon yhteinen neuvoa-antava komitea, jotta kansalaisyhteiskunta voisi osallistua edellä mainittujen tehtävien toteuttamiseen. Lisäksi ETSK kannattaa määrätietoisesti itseään vastaavan elimen perustamista Meksikoon ja kehottaa Meksikon edustajia jatkamaan työskentelyä tämänsuuntaisesti.

6.4

ETSK:n mielestä EU:n ja Meksikon yhteinen neuvoa-antava komitea voisi olla yhteisneuvoston neuvoa-antava elin, joka osallistuisi kokonaissopimuksen kehittämiseen, seurantaan ja täytäntöönpanoon. Sen tehtävinä olisi antaa lausuntoja neuvoa-antavan komitean tai yhteisneuvoston esittämien lausuntopyyntöjen pohjalta ennalta määrätyistä aiheista. Lisäksi se voisi antaa oma-aloitteisesti lausuntoja tai suosituksia sopimukseen liittyvistä kysymyksistä. Neuvoa-antavan komitean vastuulla olisi myös tiedottaa säännöllisesti sopimuksen täytäntöönpanon etenemisestä sekä koordinoida EU:n ja Meksikon kansalaisyhteiskunnan foorumin puitteissa järjestettäviä tapaamisia neuvoa-antavan komitean tuen sekä rahoituksen turvin. Neuvoa-antava komitea kokoontuisi niin ikään säännöllisesti Meksikon ja EU:n parlamentaarisen sekavaliokunnan kanssa myöhemmin vahvistettavien menettelyjen mukaisesti sopimuksen seurannan tehostamiseksi.

6.5

ETSK pitää tarkoituksenmukaisena jatkaa tähän mennessä satunnaisesti Meksikon kansalaisyhteiskunnan kanssa ylläpidettyjä suhteita ja vakiinnuttaa ne järjestelmällisiksi. Tapaamisissa voitaisiin käsitellä EU:n ja Meksikon yhteisen neuvoa-antavan komitean mahdollista perustamista. ETSK kehottaakin Meksikon kansalaisyhteiskunnan toimijoita nimeämään yksimielisesti kolme edustajaa kustakin kansalaisyhteiskunnan ryhmästä (työnantajat, työntekijät ja muut eturyhmät). ETSK nimittäisi keskuudestaan kolme edustajaa, yhden kustakin kolmesta ryhmästä. Tarkoituksena olisi perustaa yhteinen työryhmä, joka pyrkisi edistymään asiassa vähän kerrallaan.

6.6

ETSK:n ja Meksikon kansalaisyhteiskunnan edustajien välisen yhteisen työryhmän tavoitteena olisi laatia ehdotus EU:n ja Meksikon yhteisen neuvoa-antavan komitean perustamisesta, kokoonpanosta, tehtävistä ja toimintasäännöistä. Ehdotus voitaisiin laatia vuoden 2006 kuluessa ja esittää yhteisneuvostolle vuonna 2007.

6.7

Lisäksi ETSK on valmis sopimuksen ulkopuolisissa kahdenvälisissä puitteissa tukemaan mahdollisuuksiensa mukaan itseään vastaavan kansallisen elimen perustamista Meksikoon edellyttäen, että asiasta vallitsee yksimielisyys Meksikon yhteiskunnassa. Näin edistettäisiin Euroopan ja Meksikon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisten suhteiden kehittymistä edelleen sekä vaikutettaisiin myönteisesti Euroopan ja Meksikon välisten siteiden lujittumiseen.

6.8

ETSK katsoo, että kyseisen elimen tulisi heijastaa Meksikon yhteiskunnan monimuotoisuutta ja muodostua kolmesta edellä mainitusta sektorista. Sen peruslähtökohtana tulisi olla (kuten ETSK:ssa) edustavuus, riippumattomuus ja legitiimiys. Komitean kokemus osoittaa, että jotta onnistuttaisiin luomaan tämänkaltainen elin, on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan sektorit pyrkivät yhteisymmärrykseen ja että määritellään niiden organisaatioiden edustavuus, joiden on määrä olla elimessä edustettuina.