EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52005AE0118

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003”SEK(2004) 658 lopullinen

OJ C 221, 8.9.2005, p. 1–7 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003”

SEK(2004) 658 lopullinen

(2005/C 221/01)

Euroopan komissio päätti 4. kesäkuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003”.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Franco Chiriaco.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta yhden pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Vuonna 2003 julkaistussa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa esitellään alan sisäisiin järjestelyihin ja komission työskentelymenetelmiin tehtyjä muutoksia sekä esitetään, miten komissio varmistaa Euroopan talouden hallintotavan johdonmukaisuuden.

1.2

EU:n kilpailupolitiikalla on merkittävä rooli Lissabonin strategian kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Se sisältää yhtäältä kilpailunrajoituksia ja keskittymiä koskevia sääntöjä ja toisaalta takaa tehokkaan ja tiukan valtiontukikurin soveltamisen.

1.3

Varmistaakseen kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen ilman kielteisiä vaikutuksia komissio on laatinut kaikille jäsenvaltioille yhteiset kilpailusäännöt valtiontukisääntöjen tasavertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä korostanut, kuinka tärkeää on käsitellä kilpailua vääristäviä valtioiden toimenpiteitä samalla tavoin kuin yrityksiin sovellettavia sääntöjä.

1.4

Vuonna 2003 uusia kilpailuoikeuden rikkomuksia rekisteröitiin 815. Muista toimenpiteistä voidaan mainita kuluttajien yhteyshenkilön viran perustaminen jatkuvan vuoropuhelun varmistamiseksi komission ja EU:n kuluttajien välillä. Vaikka kuluttajien hyvinvointi on kilpailupolitiikan ensisijainen tavoite, kuluttajien näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon yksittäisten kilpailuasioiden eikä kilpailupolitiikkaan liittyvien kysymysten käsittelyssä. Kuluttajien yhteyshenkilön virka ei rajoitu yrityskeskittymien valvontaan vaan kattaa myös antitrustitoiminnan, ts. kartellit ja määräävän aseman väärinkäytön, sekä muut alan toimintalinjat.

1.5

Euroopan komissio julkaisi lokakuussa 2003 teknologiansiirtosopimuksia koskevan asetusluonnoksen sekä luonnoksen säännöistä ja suuntaviivoista, joista ETSK on jo antanut lausunnon (1). Uudistusehdotuksessa otetaan huomioon kyseisissä sopimuksissa viimeksi kuluneina vuosina tapahtunut kehitys, ja sen tavoitteena on yksinkertaistaa ja laajentaa yhteisön ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaa. Uudistus tuo seuraavia etuja:

Ryhmäpoikkeusasetus sisältää vastedes ainoastaan mustan listan; poikkeuslupa kattaa kaikki toimet, joita ei ole nimenomaan jätetty ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.

Kilpailevien yritysten väliset sopimukset erotetaan selkeästi ei-kilpailevien yritysten välisistä sopimuksista.

Uudistuspaketin hyväksyminen on jo suunnitteilla.

1.6

Komissio on nimittänyt myös kilpailuasioiden pääekonomistin, jonka virkakausi alkoi 1. syyskuuta 2003. Samalla komissio on myönteisellä tavalla vahvistanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolia. Pääekonomistilla on kolme päätehtävää:

avustaa EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen yhteydessä esiin nousevien taloutta ja ekonometriaa koskevien kysymysten ratkaisussa sekä osallistua mahdollisesti yleispolitiikan välineiden suunnitteluun

avustaa yleisesti yksittäisissä kilpailuasioissa käsittelyn aloittamisesta alkaen

antaa yksityiskohtaisia ohjeita tärkeimmissä kilpailuasioissa, joihin liittyy vaikeasti ratkaistavissa olevia taloudellisia kysymyksiä ja jotka vaativat pitkälle kehitettyä kvantitatiivista analyysiä.

1.7

Kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on puolestaan entistä laajempi toimivalta ja suurempi riippumattomuus kuulluksi tulemisen oikeuden takaajana tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimii kilpailuasioista vastaavan komissaarin alaisuudessa eikä hän saa ohjeita kilpailun pääosastolta. Hän voi puuttua menettelyyn aina kun sen moitteeton kulku on vaakalaudalla. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja järjestää ja toimittaa puolueettomasti suullisia kuulemisia sekä päättää siitä, voidaanko kolmansia osapuolia kuulla ja voidaanko uusia asiakirjoja esittää. Hän tekee kaikista asioista selkoa toimivaltaiselle komission jäsenelle.

2   Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonta — perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla

2.1

Lokakuussa 2003 komissio käynnisti kilpailusääntöjen soveltamisen valvontajärjestelmän uudistuksen (ns. uudistuspaketti) loppuvaiheen, jotta voitaisiin helpottaa kilpailuviranomaisille kuuluvan täytäntöönpanovallan soveltamista sekä kehittää edelleen asetuksessa N:o 1/2003 säädettyjä yhteistyömekanismeja kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa.

2.2

Uudistuspakettiin sisältyy erityisesti uusi täytäntöönpanoasetus asianosaisten kuulemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä lukuisista muista menettelyihin liittyvistä seikoista, kuten oikeudesta tutustua asiakirjoihin ja luottamuksellisten tietojen käsittelystä. Kuudessa tiedonantoluonnoksessa käsitellään muun muassa yhteistyömekanismeja Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa sekä komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä, jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä, kantelujen käsittelyä sekä ohjekirjeitä, joilla autetaan yrityksiä arvioimaan uusia tai ennen ratkaisemattomia kysymyksiä. ETSK on antanut koko uudistuspakettia koskevan lausunnon (1).

2.3

Komissio teki vuonna 2003 viisi päätöstä laittomista horisontaalisista sopimuksista. Kyse oli seuraavista asioista: ranskalainen naudanliha, sorbaatit, sähköiset ja mekaaniset hiili- ja grafiittituotteet, orgaaniset peroksidit ja kupariset teollisuusputket. Sakkojen määrä on yli 400 miljoonaa euroa. Määrä lienee riittävä varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi. Tutkimustoimiin sisältyvät yrityksissä tehtävät tarkastukset. Yritys, joka toimittaa ensimmäisenä tiedot sekä riittävät todisteet tarkastuksen määräämiseksi, voidaan vapauttaa kokonaan sakoista. Komissio antaa sen sijaan puoltavan lausunnon silloin, kun yritysten väliset sopimukset eivät rajoita kilpailua kyseisillä markkinoilla ja kun kuluttajat hyötyvät tästä yhteistyöstä. Komissio otti vuonna 2003 kantaa kolmeen artiklan 82 rikkomustapaukseen:

Deutsche Telekom AG:n kilpailevilta yrityksiltä perimät maksut puhelinverkkonsa paikallisliittymistä

Wanadoon ASDL-palvelujen hinnoittelustrategia

Italian kansallisen rautatieyhtiön Ferrovie dello Stato SpA:n määräävän aseman väärinkäyttö rautatieinfrastruktuurin käyttömarkkinoilla, vetopalvelumarkkinoilla ja matkustajaliikennemarkkinoilla.

3   Kilpailupolitiikan alakohtainen kehitys

3.1

Vuonna 2003 edistyttiin merkittävästi — joskaan ei riittävästi — energia-alan (kaasu ja sähkö) vapauttamisessa. Kesäkuussa annettiin säädöspaketti, jolla varmistetaan, että kaikki Euroopan kuluttajat voivat valita toimittajansa vuoden 2007 heinäkuuhun mennessä. Näiden säädösten tavoitteena on tasapaino uuden infrastruktuurin perustamiseen kannustavien toimenpiteiden ja yhteismarkkinoiden täydellisen toteuttamisen välillä.

3.2

Unionin eri maiden kuluttajien ja yritysten keskuudessa on kuitenkin havaittavissa vielä laajaa tyytymättömyyttä korkeisiin hintoihin ja palvelujen tehottomuuteen. Lisäksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet ja kuluttajajärjestöt korostavat voimakkaasti, että kansallisten kilpailuviranomaisten sekä yleishyödyllisiä palveluja sääntelevien viranomaisten riippumattomuutta tulee kunnioittaa.

3.2.1

Kun etenkin uusissa jäsenvaltioissa on luotu asiallinen ja kattava kilpailulainsäädäntö, niiden valvonta- ja sääntelyviranomaiset ovat toisinaan kohdanneet vastustusta hoitaessaan tehtäviään itsenäisesti. Joskus onkin havaittu, ettei alan säännöksillä kyetä edistämään kuluttajien etuja eikä tehokkaita markkinoita. Komitea kannattaa kilpailu- ja kuluttajansuojapolitiikan välisiä nykyistä toimivampia suhteita. Entistä järjestäytyneempi ja osallistuva kuluttajaliike auttaa myös viranomaisten päätöksentekoa sekä antaa tietoa markkinoista ja kilpailunvastaisista käytänteistä.

3.3

Vuonna 2002 annettiin postipalveludirektiivi, jolla pyritään sisämarkkinoiden toteuttamiseen erityisesti pienentämällä asteittain varattua aluetta ja vapauttamalla lähtevän ulkomaanpostin markkinat. Komissio aikoo lisäksi Eurooppa-neuvostossa saavutetun sopimuksen mukaisesti tehdä vuonna 2006 tutkimuksen yleispalvelun vaikutuksista kussakin jäsenvaltiossa. Komissio antaa tutkimuksen tulosten pohjalta ehdotuksen postimarkkinoiden täydellisestä avaamisesta vuodesta 2009 lähtien sekä muista toimenpiteistä yleispalvelun luonteen säilyttämisen varmistamiseksi.

3.4

Uuden sähköistä viestintää koskevan sääntelypaketin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika päättyi heinäkuussa 2004. Komissio korosti aihetta koskevassa kertomuksessaan erityisesti seuraavia periaatteita: markkinoita on analysoitava kilpailun periaatteiden pohjalta; yrityksiin voidaan kohdistaa sääntelytoimenpiteitä ainoastaan, jos niillä on määräävä asema; kaikkia sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja on kohdeltava samalla tavoin (”teknologinen puolueettomuus”). Talouskasvun edistämistä ei voida varmistaa ainoastaan kehityksen ja sähköisen viestinnän yleisen käyttöoikeuden avulla. Tuloksen saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeää lisätä kaikkien tieto- ja viestintätekniikan käyttäjien tietoja ja taitoja.

3.5

Komissio päätti vuonna 2003 käynnistää laajamittaisen vuoropuhelun kaikkien lentoliikennealan sidosryhmien kanssa muista kuin yksittäisiä tapauksia koskevista seikoista tavoitteenaan laatia avoimet kilpailua koskevat ohjeet lentoyhtiöiden liittoutumista ja sulautumista.

3.5.1

Lisäksi edettiin kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan yhteisen lähestymistavan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa sekä rautateiden rahti- että matkustajaliikenteen alalla.

3.5.2

Alakohtaisessa vuoropuhelussa tapahtui kehitystä myös meriliikenteen, moottoriajoneuvojen jakelun ja vakuutusten alalla. Tavoitteena on tarkistaa tai hyväksyä uusia ja asianmukaisia ryhmäpoikkeussäännöksiä.

3.5.3

Edellä mainitussa vuoropuhelussa tulee ottaa huomioon myös vertailukelpoiset verokohtelut.

3.6

Viestintäala: Komissio katsoo, että viestinten moniarvoisuus on tärkeää sekä EU:n toiminnalle että jäsenvaltioiden kulttuuri-identiteetille, mutta on sitä mieltä, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen rajoittuu markkinoihin ja viestintäyritysten toiminnan taloudellisiin vaikutuksiin sekä valtiontukien valvontaan. Näillä välineillä ei voida korvata viestintäalan keskittymisen kansallista valvontaa eikä kansallisia toimenpiteitä viestinten moniarvoisuuden takaamiseksi. Kilpailusääntöjen soveltaminen rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan.

3.6.1

Huomattakoon, että tällä komission lähestymistavalla, joka on sinällään teoriassa pätevä, ei ole onnistuttu torjumaan ja estämään määräävien asemien syntymistä ja niihin liittyviä kilpailun vastaisia käytäntöjä varsinkaan tietyissä maissa. Markkinat ovat erilaisia, ja tv-mainosmarkkinoilla on yhä suurempi painoarvo moniarvoisuuden suojelemisessa. Kyseisiä markkinoita ei ole kuitenkaan toistaiseksi tutkittu asianmukaisesti.

3.6.2

Lisäksi valvonnassa on jätetty huomioimatta menettelyt, joita tietyt media-alan konsernit käyttävät määräävän asemansa vahvistamiseksi erityisesti turvautumalla suojatoimiin, joiden tavoitteena on vihamielisten valtausten estäminen kohdeyhtiön velkauttamisella tai moninkertaisilla äänioikeuksilla, jotka helpottavat yhtiön valvontaa vähemmistöosakkaiden kannalta.

3.6.3

Komission tulee siis toimia erityisen valppaasti kilpailusääntöjen ja -käytäntöjen soveltamista koskevissa kysymyksissä.

3.7

Vapaat ammatit: Komissio julkaisi Wienissä toimivan tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen, josta käy ilmi, että vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyn taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioiden ja eri ammattialojen välillä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että maissa, joissa sääntely on vähäistä ja ammatinharjoittamisessa on suurempi vapaus, on mahdollista lisätä yleistä vaurastumista.

3.7.1

Lisäksi Brysselissä lokakuussa 2003 pidetyssä vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyä koskevassa konferenssissa, johon osallistui 260 kyseisen alan edustajaa, keskusteltiin sääntelyn vaikutuksista liiketoimintaympäristöön ja kuluttajansuojaan.

3.7.2

Kyseisessä tilaisuudessa komissaari Mario Monti ilmoitti, että komissio aikoo laatia vuonna 2004 kertomuksen kilpailusta ammatillisten palvelujen alalla. Kertomus julkaistiin 9. helmikuuta 2004, ja siinä esitellään tärkeitä suuntauksia ja suuntaviivoja.

4   Yrityskeskittymien valvonnan uudistus

4.1

Neuvosto pääsi 27. marraskuuta 2003 poliittiseen sopimukseen sulautuma-asetuksen uudesta toisinnosta, joka sisältää komission joulukuussa 2002 esittämät merkittävät muutokset. Näihin muutoksiin sisältyi myös muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään yksinkertaistamaan päätöksentekomenettelyä, vahvistamaan taloudellista analyysia sekä turvaamaan puolustautumisoikeus entistä tehokkaammin. Lisäksi on nimitetty kilpailuasioista vastaava pääekonomisti sekä perustettu paneeli täysin riippumattomien arvioiden varmistamiseksi. ETSK on käsitellyt fuusioiden arviointia aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pääomayhtiöiden rajatylittävästä sulautumisesta” antamassaan lausunnossa (2).

4.2

Tavoitteena oli varmistaa, että sulautuma-asetukseen sisältyvä aineellisoikeudellisten seikkojen arviointi (määräävän aseman kriteeri) kattaisi todellisuudessa kaikki kilpailunvastaiset sulautumat ja takaisi jatkuvan oikeusvarmuuden. Aineellisoikeudellisten seikkojen arvioinnin ja kilpailun merkittävän vähenemisen (substantial lessening of competition) periaatteita vertailtiin, ja lopuksi päädyttiin seuraavaan uuteen muotoiluun: ”Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä”.

4.2.1

Kun uudessa säännöksessä viitataan määräävän asemaan luomiseen tai sen vahvistamiseen, annetaan mahdollisuus laajentaa kiellon soveltamisalaa niin, ettei se olisi enää tiiviisti yhteydessä määräävän aseman vaatimukseen. Tätä säännöstä tulee kuitenkin tulkita ja soveltaa neuvoston ja komission 2 artiklaa koskevan yhteisen julistuksen valossa. Siinä viitataan asetuksen (3) johdanto-osan 25 kappaleeseen, jossa todetaan, että ”käsite ’olennaisesti estää tehokasta kilpailua’ koskee ’määräävän aseman’ lisäksi ainoastaan niitä keskittymän kilpailua estäviä vaikutuksia, jotka johtuvat sellaisten yritysten yhteensovittamattomista toimintatavoista, joilla ei olisi määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla”. Tästä johtuen soveltamisala määritellään edelleenkin määräävän aseman perusteella.

4.3

Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista: Horisontaalisia sulautumia ovat keskenään kilpailevien tai mahdollisesti keskenään kilpailevien yritysten väliset sulautumat. Näitä sulautumia pidetään sääntöjenvastaisina vain, jos ne lisäävät yritysten markkinavoimaa tavalla, jolla todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia kuluttajiin erityisesti korkeampien hintojen, tuotteiden laadun heikentymisen tai valinnanvaran supistumisen muodossa. Näin on riippumatta siitä, johtuvatko kilpailulle haitalliset vaikutukset yhden määräävässä asemassa olevan markkinatoimijan luomisesta tai vahvistumisesta tai oligopolista. Keskittymän vaikutusta arvioidaan suhteessa markkinakehitykseen, jos keskittymää ei toteutettaisi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maksukyvyttömän yrityksen hankinta ei olisi peruste komission puuttumiselle asiaan.

4.4

Uudet parhaat käytänteet (best practices): Vuoden 2002 uudistuspaketin yhteydessä järjestettiin kuuleminen, joka saatiin päätökseen helmikuussa 2003. Tavoitteena on antaa asianomaisille opastusta siitä, kuinka EU:n keskittymien valvontamenettely yleensä etenee.

5   Kansainvälinen yhteistyö

5.1

Komissio osallistuu aktiivisesti Kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon (ICN) kansainvälisten yrityskeskittymien valvontaa käsittelevään työryhmään. Työryhmän toiminta on jaettu kolmeen alaryhmään:

ilmoitukset ja menettelyt

tutkintamenetelmät

analyyttiset puitteet.

5.1.1

Komissio on aktiivinen jäsen kaikissa kolmessa alaryhmässä. Päätavoitteena on parantaa eri lainkäyttöalueiden välistä yhteisymmärrystä yrityskeskittymien valvonnan tehostamiseksi.

5.1.2

ICN on eri maiden kilpailuviranomaisten virtuaalinen verkko, joka pyrkii helpottamaan kansainvälistä yhteistyötä ja esittämään ehdotuksia sääntelyn kustannusten vähentämiseksi sekä menettelyiden ja aineellisen oikeuden lähentämiseksi.

5.1.3

ICN:n toisessa konferenssissa Meridassa Meksikossa kesäkuussa 2003 korostettiin erityisesti tarvetta esittää kilpailua koskevat asiat selkeästi ja siten, että tieto on helposti saatavilla. Lisäksi tähdennettiin kilpailun edistämisen strategista roolia säännellyillä aloilla. Tavoitteena on vähentää sääntelykustannuksia ja poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat eri lainkäyttöalojen välistä ymmärtämystä etenkin yrityskeskittymäpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.

6   Valtiontuet

6.1

Valtiontuen valvonnassa keskitytään vaikutuksiin, joita yrityksille myönnetyllä jäsenvaltioiden tuella on kilpailuun. Tavoitteena on huolehtia siitä, että valtion toimet eivät haittaa sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa, vaan että niiden avulla vaalitaan kilpailua ja kilpailukykyä sekä edistetään rakenneuudistusta. Erityisesti on varmistettava, etteivät valtiontukitoimenpiteet heikennä kaupan vapauttamisen myönteisiä vaikutuksia. Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mukaan jäsenvaltioiden tulee vähentää valtiontuen yleistä tasoa sekä suunnata tuki uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin (taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, työllisyys, ympäristönsuojelu, tutkimus- ja kehitystyön sekä pk-yritysten edistäminen). Komission pitää tärkeänä jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisesti myöntämien tukien takaisinperintää.

6.1.1

Todettakoon tässä yhteydessä, että on valitettavaa, etteivät tietyt jäsenvaltiot anna muista jäsenvaltioista tuleville ehdokkaille mahdollisuutta osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Julkisten hankintojen liikevaihto on EU:ssa vuosittain yli 1 500 miljardia euroa. Tietyissä jäsenvaltioissa sovellettava käytäntö suosia omia yrityksiään vahingoittaa kilpailua ja lisää kuluttajien verotaakkaa.

6.2

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävä valtiontuki: Alan suuntaviivoissa, joiden voimassaoloaika päättyi lokakuussa 2004, määritettiin, että kyseinen tuki voidaan hyväksyä vain silloin, kun tietyt tiukat ehdot täyttyvät. Suuntaviivoja on tarkistettu, ja tarkistuksen yhteydessä on keskitytty erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Varmistetaan, että pelastustuki rajoittuu palautuvaan, väliaikaiseen ja lyhytaikaiseen rahoitustukeen, jota myönnetään ainoastaan niin kauan kuin kattavan rakenneuudistussuunnitelman käynnistäminen kestää.

Valtiontuen valvonnassa keskitytään suuryrityksiin, jotka käyvät kauppaa koko EU:n alueella.

Vahvistetaan periaatetta, jonka mukaan erityisesti tukea saavien suuryritysten on rahoitettava huomattava osuus rakenneuudistuksesta aiheutuvista kustannuksista ilman valtiontukea.

Sovelletaan tuen ainutkertaisuuden periaatetta.

6.3

Suuria investointihankkeita koskevat monialaiset puitteet: Puitteissa määrätään tiukoista säännöistä rakenteellisista ongelmista kärsivillä toimialoilla. Luettelo tällaisista aloista oli tarkoitus laatia vuoden 2003 loppuun mennessä. Koska komissio on menetelmällisten ja teknisten ongelmien takia päättänyt lykätä luettelon hyväksymistä, suuria investointihankkeita koskevien siirtymäkauden sääntöjen voimassaoloa jatketaan herkillä aloilla vuoden 2006 joulukuuhun.

6.4

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystyölle annettava tuki: Tutkimus- ja kehitystyölle myönnetty tuki voi edistää taloudellista kasvua, vahvistaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä. Tämä tuki on pk-yrityksille erityisen tärkeää.

6.5

Ympäristö-, tutkimus- ja kehitys-, koulutus- ja verotuki: Verotukien alalla on tutkittu erityisesti vaihtoehtoisia verotusmenetelmiä, esimerkiksi kustannusvoittolisämenetelmää (cost plus), jossa verotettava tulo määräytyy kiinteämääräisenä prosenttina kuluista ja toimintamenoista. Alakohtaisten tukien kohdalla (erityisesti väliaikaisten suojajärjestelyjen soveltamisessa) on otettu huomioon seuraavat alat: terästeollisuus, televiestintä, kivihiiliteollisuus, rautatieliikenne, yhdistetyt kuljetukset, maantie-, meri- ja lentoliikenne.

6.6

Maatalous: Komissio hyväksyi 23. joulukuuta 2003 uuden asetuksen, jolla otetaan käyttöön ryhmäpoikkeusjärjestelmä tietynlaisten valtiontukien osalta. Jäsenvaltioiden ei enää tarvitse ilmoittaa tuista komissiolle hyväksynnän saamiseksi. Uusi asetus, jota sovelletaan vuoden 2006 loppuun, koskee maatalousalalla toimiville pk-yrityksille myönnettäviä valtiontukia. Pk-yrityksen määritelmän vuoksi (enintään 250 työntekijää, 40 miljoonan euron liikevaihto tai 27 miljoonan euron tase) asetus kattaa lähes kaikki maatalousalalla toimivat yritykset. Komissio ottaa myös käyttöön uuden avoimuusvaatimuksen: tiivistelmäasiakirja kunkin jäsenvaltion kaikista poikkeuksen saaneista valtiontuista julkaistaan Internetissä viisi päivää ennen tukien maksun aloittamista, jotta kaikille asianosaisille voidaan taata tarvittavat tiedot.

7   Yleiset arviot

7.1

Vuoden 2003 kilpailupolitiikkaa koskevan komission XXXIII kertomuksen tiivistelmän ja siihen liittyvien muutamien kommenttien jälkeen on tarpeen esittää yleisiä arvioita koko kertomuksesta ja erityisesti tietyistä sen tärkeimmistä ja tulevaisuuteen liittyvistä näkökohdista.

7.2   Kilpailupolitiikan ja talouden kehityspolitiikan välinen yhteys

7.2.1

Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan uudet menettelyt, sulautuma-asetuksen tarkistus sekä komission uusi sisäinen organisaatiomalli ovat tehostaneet Euroopan unionin kilpailupolitiikkaa ja tehneet siitä entistä avoimemman myönteisille suhteille yritysten ja kuluttajien kanssa.

7.2.2

Kilpailupolitiikan ansiosta EU on edennyt merkittävällä tavalla vapauttamisprosessissa palauttamalla kokonaisille taloudenaloille markkinoiden logiikan ja dynaamisuuden. Se on edistänyt konkreettisesti Euroopan yhtenäismarkkinoiden luomista. Kilpailupolitiikka on siis olennaisen tärkeää, ja sen täyttä riippumattomuutta on aina suojeltava.

7.2.3

Kilpailupolitiikka ei kuitenkaan voi yksinään ratkaista EU:ssa tällä hetkellä olevaa suurta tarvetta kasvun kiihdyttämiseen ja kestävän kehityksen talouspolitiikkaan, jotka perustuvat innovaatioon ja sosiaaliseen vuoropuheluun. Tuotannossa ja kaupassa maailmanlaajuisella tasolla tapahtuneet rakenteelliset muutokset, muun muassa uuden teknologian mukanaan tuomat muutokset, edellyttävät, että komissio ottaa käyttöön ja sovittaa yhteen talouspolitiikan muita välineitä Euroopan talouden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja elvyttämiseksi, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, työllisyyden ja ympäristönsuojelun vahvistamiseksi sekä laajojen ja vaativien tutkimus- ja kehitysohjelmien edistämiseksi. Komission tiedonannossaan aiheesta ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” esittämässä kannanotossa ja ETSK:n kyseisestä aiheesta laatimassa lausunnossa (4) kannatetaan tämänsuuntaista kehitystä. Lissabonin toimintasuunnitelmassa määritellään toimintalinjat. On kuitenkin mahdollistettava sen toteuttaminen, ja sitä on nopeutettava sekä yleisellä että alakohtaisella tasolla.

7.2.3.1

Alakohtaisella tasolla ETSK tähdentää 30. kesäkuuta 2004 aiheesta ”LeaderSHIP 2015 — Euroopan laivanrakennus- ja laivankorjausteollisuuden tulevaisuus — Huippuosaamiseen perustuva kilpailukyky” annetussa lausunnossa (5) esittämiensä huomioiden mukaisesti, että on sovellettava kilpailukykyneuvoston marraskuussa 2003 määrittelemää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä sekä edistää tutkimusta, kehittämistä ja innovaatiota kaikilla aloilla.

7.3   Valtiontuet ja yleishyödylliset palvelut

7.3.1

Uudistusprosessi, jonka tavoitteena on sujuvoittaa ja yksinkertaistaa valtiontukien valvontamenettelyitä, on edistynyt merkittävällä tavalla. Prosessissa noudatetaan Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamia suuntaviivoja, joiden mukaan valtiontukien yleistä tasoa on alennettava ja tuki on suunnattava uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, muun muassa koheesiotavoitteisiin. Komission useissa toimissa seurataan tätä periaatetta. Niistä voidaan mainita esimerkiksi tutkimus- ja kehitystukien soveltamisalan laajentaminen, teknologiansiirtosopimuksia, vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusta sekä ympäristönsuojelu- ja koulutustukia koskevat suuntaviivat ja suuria investointihankkeita koskevat monialaiset suuntaviivat.

7.3.2

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti heinäkuussa 2003 antamassaan Altmark-tuomiossa, että tiettyjen perusteiden täyttyessä voidaan katsoa, ettei yleishyödyllisiä palveluja tuottavalle yritykselle maksettava korvaus ole valtiontukea. Tiettyjä ongelmia ei ole kuitenkaan vielä ratkaistu. Tämä koskee etenkin valtiontukien ja yleishyödyllisten palvelujen optimaalista suhdetta. Tuomioistuimen esittämien perusteiden luonne edellyttääkin oikeusvarmuuden parantamista etenkin kustannusten arvioinnin ja palvelujen rahoituksen määrittelyn (4) yhteydessä sekä korvauksen kohteena olevan julkisen palvelun velvoitteiden luonnehdinnan parantamista. Jo toukokuussa 2003 julkaistussa yleishyödyllisiä palveluja koskevassa vihreässä kirjassa todettiin, että tulisi arvioida, pitäisikö yleishyödyllisten palvelujen periaatteita vahvistaa yhteisön yleisissä puitteissa, sekä määritellä kyseisille palveluille optimaaliset säännökset ja toimenpiteet, joiden avulla voitaisiin lisätä kaikkien toimijoiden oikeusvarmuutta.

7.3.3

Jos julkisen palvelun velvoitteita ei määritellä asianmukaisesti ja jos niitä varten ei anneta rahoitusta, kyseisen velvoitteen piiriin kuuluvat yritykset saattavat kärsiä yhä suurempia tappioita kilpailijoiden päästessä mahdollisesti kannattavammille toiminnan aloille.

7.3.4

ETSK korostaakin komission vihreästä kirjasta antamansa lausunnon (1) mukaisesti, että yleishyödyllisistä palveluista tulisi antaa selkeä säädös, jotta kaikilla käyttäjillä olisi mahdollisuus saada laadukkaita palveluita, jotka vastaavat heidän vaatimuksiinsa. Lisäksi komitea suosittaa erityisesti sosiaalipalvelujen uudelleenjärjestelyn ja toiminnan osalta mahdollisimman laajan vuoropuhelun käymistä työmarkkinaosapuolien ja valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa.

7.4   Vapaat ammatit

7.4.1

Komission tekemä yksityiskohtainen analyysi ammatillisten palvelujen sääntelystä jäsenvaltioissa on ollut erittäin hyödyllinen, sillä sen avulla on voitu antaa tehokkaat perustelut tarpeelle tarkistaa — tosin harkiten — alaa rajoittavia sääntöjä ja tehdä näin alan merkittävistä kulttuuri- ja tietoresursseista entistä tuottavampia ja kilpailukykyisempiä. Tästä on ilman muuta suuresti hyötyä itse ammattilaisille, mutta myös yrityksille ja kuluttajille.

7.4.2

Nyt ollaankin yleisesti sitä mieltä — tuomioistuimen useaan otteeseen vahvistaman periaatteen mukaisesti — että myös ammatillisten palvelujen tarjonnassa tulee noudattaa kilpailusääntöjä. On täysin totta, ettei talouskriteeri voi olla ainoa muuttuja, jonka perusteella ammatillisia palveluita arvioidaan, sillä ne eivät ole yksinkertaisia, sovellettavissa olevia ja toistuvia teknisiä palveluja, vaan palveluja, joissa tarvitaan tietoja ongelmien ratkaisuun. On kuitenkin myös totta, että ammatillisten palvelujen tuottaminen on taloudellista toimintaa, joka edistää hyvinvointia ja voi antaa tärkeän panoksen Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamiseen, jos sitä kehitetään kilpailusääntöjen mukaisesti.

7.4.2.1

Komission kertomus kilpailusta ammatillisissa palveluissa (6) on tässä suhteessa tärkeä. Kertomuksessa korostetaan ammatillisen palvelujen tärkeää roolia Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisessa, sillä ne antavat merkittävän panoksen yrityksille ja kotitalouksille. Siinä käsitellään myös empiiristen tutkimusten pohjalta kielteisiä vaikutuksia, joita liiallisilla tai vanhentuneilla rajoittavilla säännöksillä — kuten hintojen sääntely, mainontarajoitukset, ammattiin pääsyn vaatimukset ja varatut oikeudet sekä yritysrakenteen sääntely — voi olla kuluttajiin.

7.4.3

Uudistusprosessi on siis saatava käyntiin, ja sitä on nopeutettava. ETSK kehottaakin komissiota täyttämään aiemmin antamansa lupauksen esittää vuonna 2005 uuden kertomuksen rajoittavien ja perusteettomien sääntöjen poistamisen edistymisestä. Komitea muistuttaa lisäksi, että komissio on sitoutunut myös tutkimaan sääntelyasteen ja taloudellisten seurausten (hinnat ja laatu) välisiä suhteita sekä kuluttajatyytyväisyyttä.

7.4.4

ETSK kiinnittää vielä huomiota yhteisöjen tuomioistuimen 9. lokakuuta 2003 asiassa Consorzio Industrie Fiammiferi antaman tuomion merkitykseen. Kyseisen tuomion mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten on lopetettava sellaisen kansallisen lain soveltaminen, jossa yrityksiä vaaditaan toimimaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesti.

7.4.5

On myös edistettävä asianomaisten ryhmien entistä laajempaa ja tietoisempaa osallistumista uudistusprosessiin.

7.5   Tiedon monimuotoisuus ja kilpailuoikeus

7.5.1

Komissio toteaa XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessaan, että viestinten monimuotoisuuden säilyttäminen ja kehittäminen sekä vapaus välittää ja vastaanottaa tietoja ovat Euroopan unionin perustavoitteita, sillä ne kuuluvat demokraattisen prosessin perusarvoihin. Toisaalta komissio huomauttaa, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Komissio lisää vielä, että kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen viestintäalalla rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan. ETSK katsoo, että tämä EU:n ja jäsenvaltioiden tehtävien välinen jako on melko epämääräinen ja että siinä jätetään huomioimatta muutama tärkeä seikka:

Muistutettakoon, että eri jäsenvaltioissa on erilaisia säännöksiä ja lähestymistapoja, jotka edellyttävät yhdenmukaistamista: komissio käynnisti tämänsuuntaiset toimet vuonna 1989, ja vuonna 1997 annettiin direktiivi ”Televisio ilman rajoja”, jossa asetetaan tavoitteeksi kannattavuuden lisäksi myös mm. kulttuurien moninaisuuden kunnioittaminen, alaikäisten suojelu ja vastineoikeus.

Lisäksi viestinnän alalla on aiheellista erottaa toisistaan kilpailunrajoituksia koskevat yleiset säännöt ja erityisesti tiedon moniarvoisuuden puolustamiseen tähtäävät säännöt. Kilpailusääntöjen täytäntöönpano on perusehto moniarvoisuuden saavuttamiselle, mutta se ei yksinään riitä. Erona kilpailujärjestelmään, jossa kunkin yrityksen on otettava huomioon kilpailevien yritysten aloitteet ja toiminta säilyttääkseen markkinavoimansa, moniarvoisuuden edistäminen ja suojelu edellyttävät, että tunnustetaan kansalaisten oikeus vapaisiin tiedonlähteisiin sekä vaihtoehtoiseen ja potentiaalisesti eriävään tietoon, jota on suojeltava kaikilla tasoilla.

Asteittain etenevä televiestinnän, tietotekniikan, radio- ja televisiotoiminnan ja kustannus-toiminnan lähentyminen tekee yhä vaikeammaksi tunnistaa eri markkinoiden rakenteita. Jos tätä prosessia ei ymmärretä asianmukaisesti, vaarana on, että kilpailusäännöt menettävät tehonsa ja moniarvoisuuden periaate heikkenee.

7.5.2

Uusi perustuslakisopimus laajentaa merkittävästi komission toimivaltuuksia. ETSK on vakuuttunut, että komissio voi uusissa oikeudellisissa puitteissa harjoittaa tehokkaammin suuntaa-antavaa ja suoraa toimintaansa tiedon vapauden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 80, 30.3.2004.

(2)  EUVL C 117, 30.4.2004.

(3)  Neuvoston asetus N:o 139/2004, 20.1.2004.

(4)  EUVL C 157, 28.6.2005.

(5)  EUVL C 302, 7.12.2004.

(6)  KOM(2004) 83 lopullinen, 9.2.2004.


Top