28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/102

1.1

Kaksikymmentäyksi Euroopan unionin jäsenvaltiota tuottaa sokeria sokerijuurikkaasta. Ranskan merentakaiset departementit ja vähäisessä määrin myös Espanja tuottavat ruokosokeria (280 000 tonnia). Euroopan unionin koko vuosittainen sokerin tuotanto vaihtelee vuodesta riippuen 17 ja 20 miljoonan tonnin välillä. Sokerin kulutuksen EU:ssa arvioidaan puolestaan olevan 16 miljoonaa tonnia vuodessa.

1.2

Vuoroviljeltävää sokerijuurikasta viljellään 2,2 miljoonan hehtaarin alueella, ja sitä viljelee 350 000 maanviljelijää (keskimäärin hieman yli 6 hehtaaria viljelyalaa sokerijuurikkaan viljelijää kohden). Sokerijuurikasta jalostetaan noin 200 sokeritehtaassa, jotka työllistävät suoraan lähes 60 000 työntekijää.

1.3

Euroopan unionissa tuotetaan myös 500 000 tonnia isoglukoosia ja 250 000 tonnia inuliinisiirappia. Lisäksi mukaan on laskettava raakaruokosokerin jalostus (suurin osa ruokosokerista — 1,5 miljoonaa tonnia — tuodaan AKT-maista (1)).

1.4

Sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappialan tuotantokiintiöjärjestelmää, joka perustuu asetukseen 1785/81, on uudistettu useaan otteeseen. Viimeksi sitä uudistettiin vuonna 2001. Uudistus koskee viittä markkinointivuotta, markkinointivuodesta 2001/2002 vuoteen 2005/2006. Kyseinen asetus on N:o 1260/2001, ja se sisältää edeltävään asetukseen verrattuna eräitä tärkeitä muutoksia, kuten hintojen vahvistaminen kesäkuun 30. päivään 2006 saakka, varastointijärjestelmän lakkauttaminen, siirretyn sokerin varastoinnin rahoituksen lakkauttaminen, kiintiöiden pienentäminen 115 000 tonnilla sekä kemianteollisuudelle myönnettyjen tuotantotukien maksattaminen kokonaisuudessaan sokerijuurikkaan viljelijöillä ja sokeriteollisuudella.

1.5

Komissio antoi 14. heinäkuuta 2004 sokerialan uudistusta koskevan tiedonannon, jonka on tarkoitus täydentää kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttamista (KOM(2004) 499 lopullinen).

1.6

Komissio esittää asiakirjassaan EU:n sokerijärjestelmän, hintojen ja kiintiöiden perinpohjaista muuttamista 1. heinäkuuta 2005 alkaen. Tarvittaessa se aikoo tehdä kiintiöitä ja hintoja koskevia uusia ehdotuksia vuonna 2008. Komission tavoitteena on näin tehdä EU:n sokerijärjestelmästä YMP:n uudistusta koskevien periaatteiden mukainen, tehdä EU:n sokerimarkkinoista vähemmän houkuttelevat tuonnin kannalta, vähentää huomattavasti vientituen avulla tapahtuvaa kiintiösokerin vientiä sekä lakkauttaa kemianteollisuudelle myytävän sokerin tuotantotuet.

1.7

Komissio ehdottaa A- ja B-kiintiöiden yhdistämistä yhdeksi kiintiöksi sekä sokerikiintiön alentamista 1,3 miljoonalla tonnilla ja sen jälkeen edelleen 500 000 tonnilla vuosittain kolmen seuraavan markkinointivuoden aikana (vähennys on toisin sanoen yhteensä 2,8 miljoonaa tonnia eli 16 prosenttia).

1.8

Samaan aikaan sokerikiintiöiden vähentämisen kanssa komissio ehdottaa isoglukoosin kiintiöiden korottamista 100 000 tonnilla vuodessa kolmen vuoden aikana (toisin sanoen 60 prosentin korotusta) sekä inuliinin kiintiöiden säilyttämistä ennallaan.

1.9

Välttämättömänä pitämänsä sokerialan rakenneuudistuksen varmistamiseksi komissio ehdottaa, että sokerikiintiöitä voitaisiin vapaasti siirtää jäsenvaltioiden välillä. Komissio ehdottaa myös, että EU voisi rahoittaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sokeritehtaille myönnettävän tuen, joka olisi suuruudeltaan 250 euroa sokeritonnia kohti: tuki myönnettäisiin sellaisille sokeritehtaille, jotka eivät ole onnistuneet myymään kiintiötään ja jotka luopuvat sokerin tuotannosta. Tuen tarkoituksena on auttaa sokeritehtaita täyttämään sosiaaliset velvollisuutensa sekä saattamaan tehdasalueet ympäristön kannalta hyvään kuntoon.

1.10

Komissio ehdottaa interventiojärjestelmän ja luokituksen alentamismekanismin korvaamista yksityisellä varastoinnilla (2) ja kiintiösokerin pakollisella siirtojärjestelmällä. Näin pyritään takaamaan hinnat markkinoiden tasapainon avulla sekä noudattamaan WTO:ssa tehtyjä sitoumuksia.

1.11

Hintojen osalta komissio ehdottaa sokerin interventiohinnan korvaamista viitehinnalla, jota käytetään laskettaessa vähimmäishinta tuonnille AKT-maista ja vähiten kehittyneistä maista sekä kynnyshinta, joka käynnistää yksityiseen varastointiin liittyvät toimet ja toimet ylijäämämäärien siirtämiseksi seuraavalle vuodelle. Virallista tukihintaa alennetaan kahdessa vaiheessa. Tätä tarkoitusta varten komissio ehdottaa valkoiselle sokerille viitehinnaksi 506 euroa/tonni markkinointivuosina 2005/2006 ja 2006/2007 ja 421 euroa/tonni markkinointivuonna 2007/2008 nykyisen interventiohinnan sijaan, joka on 631,9 euroa/tonni, sekä painotettua markkinahintaa A+B, jonka komissio arvioi 655 euroksi/tonni.

1.11.1

Samanaikaisesti kiintiöihin A+B laskettavan sokerijuurikkaan painotettu vähimmäishinta laskisi nykyisestä 43,6 eurosta/tonni 32,8 euroon/tonni markkinointivuosina 2005/2006 ja 2006/2007 (–25 %) ja 27,4 euroon/tonni markkinointivuonna 2007/2008 (–37 %). Sokerijuurikkaan nykyinen perushinta on 47,67 euroa/tonni. Komitea ymmärtää, että hinnat laskevat eräissä jäsenvaltioissa enemmän kuin toisissa A- ja B-kiintiöiden erilaisten mittasuhteiden vuoksi.

1.11.2

Kiintiöidyn sokerijuurikkaan painotetun vähimmäishinnan alennuksesta aiheutuvat tulonmenetykset on komission mukaan määrä kompensoida 60-prosenttisesti tuottajille maksettavalla suoralla, tuotannosta irrotetulla tulotuella (vuoden 2003 YMP:n uudistuksessa käytettyjen sääntöjen mukaisesti).

1.11.3

Komissio arvioi tuotannosta irrotetun suoran tulotuen määrärahojen olevan 895 miljoonaa euroa markkinointivuosina 2005/2006 ja 2006/2007 ja 1,34 miljardia euroa vuodessa markkinointivuodesta 2007/2008 alkaen.

1.12

Komissio ehdottaa kemian- ja lääketeollisuudelle (3) myönnettävän sokerin tuotantotuen lakkauttamista. Komissio ehdottaa myös, että nämä teollisuudenalat voisivat suorittaa hankintoja C-kiintiöön kuuluvasta sokerista, kuten alkoholi- ja hiivateollisuus.

1.13

Etuusjärjestelyn piiriin kuuluvien AKT-maiden sokerintoimittajien osalta komissio ehdottaa ”sokeripöytäkirjaan” kuuluvien tuontikiintiöiden järjestelmän jatkamista, mutta kuitenkin niin, että takuuhintaa alennetaan samassa suhteessa kuin sokerijuurikkaan hintaa. Jotta näitä maita autettaisiin sopeutumaan uusiin ehtoihin, komissio ehdottaa vuoropuhelun käynnistämistä AKT-maiden kanssa vuoden 2004 loppuun mennessä esitettävän toimintasuunnitelman perusteella.

1.13.1

Komissio ehdottaa AKT-maista ja Ranskan merentakaisista departementeista tuotavan sokerin puhdistustuen lakkauttamista sekä ”enimmäistarpeiden välineen” poistamista ajan mittaan.

1.14

Vähiten kehittyneiden maiden osalta komissio ei tee mitään tuonnin määrällistä hallintaa koskevia ehdotuksia. Vähiten kehittyneistä maista tuotavan sokerin hinnan osalta komissio esittää, että noudatetaan AKT-maille määrättyä vähimmäishintaa. Balkanin maista puhuttaessa komissio katsoo, että niiden kanssa on aloitettava neuvottelut tuontikiintiöistä. ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen mukaisesti sokerin tuontiin 49:stä vähiten kehittyneestä maasta EU:n markkinoille ei sovelleta tulleja eikä kiintiöitä vuodesta 2009 lähtien.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että koska

sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ:n) muuttaminen ja sopeuttaminen on käynyt välttämättömäksi. Ei siis ole kyse sen arvioinnista, onko uudistus tarpeellinen, vaan siitä, mitä uudistuksia tarvitaan sekä uudistusten laajuuden ja soveltamismääräaikojen tarkastelusta.

2.2

Komissio haluaa muuttaa sokerialan järjestelmää perin pohjin. Se perustelee kantaansa näin: ”Nykyistä sokerialan järjestelmää arvostellaan usein ankarasti kilpailun puuttumisesta, markkinoiden vääristymisestä, kuluttajilta ja käyttäjiltä perittävistä korkeista hinnoista sekä maailmanmarkkinoihin ja erityisesti kehitysmaihin kohdistuvista vaikutuksista”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää valitettavana sitä, että komissio perustelee kantaansa tämän tyyppisellä yleisellä kritiikillä pyrkimättä todentamaan esitetyn kritiikin aiheellisuutta syvällisillä tutkimuksilla. Komitea palauttaa tässä yhteydessä mieliin 30. marraskuuta 2000 antamassaan lausunnossa esittämänsä huomiot (4).

2.3

ETSK toteaa, että komission ehdotus pyrkii pitkälti ennustamaan kansainvälisen kaupan kehitystä ja kaivaa näin tehdessään maata WTO:ssa käytävien neuvottelujen alta. Tämä on ajattelematonta ja vahingoittaa Euroopan unionin sokerialan ja etuusjärjestelyn piiriin kuuluvien kehitysmaiden sokerintoimittajien oikeutettujen etujen puolustamista. Ennakoivan lähestymistapansa vuoksi komissio ei myöskään pysty käsittelemään kysymystä kiintiöjärjestelmän piiriin kuulumattoman sokerin kohtelusta.

2.4

ETSK on huolissaan ehdotettujen hinnanalennusten ja kiintiöiden pienentämisen vaikutuksista Euroopan unionin sokerijuurikkaan ja sokerin tuotantoon, monien perhemaatilojen tuloihin, sokerialan teollisen ja kaupallisen toiminnan kestävyyteen, sokerialan työllisyyteen sekä maaseutuympäristöön ja maatalouden monitoimisuuteen erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla ja syrjäisillä alueilla sekä uusissa jäsenvaltioissa, joissa tarvitaan kipeästi suuria investointeja rakennemuutokseen. Komitea epäilee, edistävätkö komission ehdottamat uudistukset eurooppalaista maatalousmallia, monitoimisuutta ja kestävyyden periaatetta, jotka Luxemburgissa joulukuussa 1997 kokoontunut Eurooppa-neuvosto yksimielisesti asetti tavoitteiksi (5). Komitea katsoo myös, että ehdotetut uudistukset ovat ristiriidassa Lissabonin strategian kanssa, sillä yksi Lissabonin strategian nimenomaisista tavoitteista on työpaikkojen luominen.

2.5

ETSK pyytää komissiota tutkimaan tarkkaan ja todennettavasti, millä alueilla sokerijuurikkaan tuotanto ja sokeriteollisuus ovat vaarassa ja kuinka suuri määrä maatalouden ja teollisuuden välittömiä ja välillisiä työpaikkoja on yhteensä uhattuna. Komission viime vuonna esittämä vaikutusten arviointi ei anna tarvittavia tietoja.

2.6

ETSK ei usko, että komission valitsemalla uudistusvaihtoehdolla, jossa pyritään markkinoiden tasapainoon hinnanalennuksella, voidaan saavuttaa haluttu päämäärä. Tämä vaihtoehto ei myöskään turvaa pitkällä aikavälillä vakaan sokerijuurikasviljelyn ja sokeriteollisuuden säilymistä Euroopassa. Lisäksi sen yhteydessä ei noudateta niitä sitoumuksia, joita unionilla on etuusjärjestelyn piiriin kuuluvien kehitysmaiden sokerintoimittajien suhteen. Itse asiassa hinnanalennukset lakkauttavat Euroopan unionin ja kehitysmaiden useiden tuottajien toiminnan ja heikentävät huomattavasti jäljelle jäävien tuottajien tilannetta. Samaan aikaan Brasilialle tarjotaan mahdollisuus kasvattaa osuuttaan maailmanmarkkinoilla. Brasilia voi markkinointivuodesta 2008/2009 lähtien viedä välillisesti yhä suuremman määrän sokeria Eurooppaan vähiten kehittyneiden maiden kanssa käymänsä kolmivaiheisen kaupan (swap) (6) ansiosta ilman että tästä koituu mitään hyötyä vähiten kehittyneiden maiden maatalouden ja sosiaalialan kehitykselle.

2.7

ETSK katsoo, että vain muutamat maat, pääasiassa Brasilia, hyötyvät tällaisesta sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksesta. Komitea tähdentää tässä yhteydessä, että Brasilian sokerintuotanto, jota tuetaan laajalti bioetanolipolitiikalla ja rahapolitiikalla, tapahtuu sellaisissa sosiaalisissa oloissa, ympäristöolosuhteissa ja maanomistustilanteessa, joita ei voida hyväksyä, mutta jotka selittävät Brasilian äärimmäisen alhaiset tuotantokustannukset ja alhaiset hinnat maailmanmarkkinoilla.

2.8

ETSK ei siis voi ymmärtää, miksei komissio ole hyväksynyt ajatusta neuvotella tuontietuuskiintiöstä vähiten kehittyneiden maiden kanssa, kuten nämä ovat esittäneet. Näin voitaisiin tyydyttää entistä kohdennetummalla tavalla köyhimpien kehitysmaiden intressit sekä päästä tasapainoiseen tarjontaan markkinoilla ja kohtuullisiin hintoihin Euroopassa. ETSK kiinnittää huomiota perusluonteiseen ristiriitaan siinä, että yhtäältä komissio perustelee sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn radikaalia uudistusta ”kaikki paitsi aseet” -aloitteella ja toisaalta kieltäytyy reagoimasta vähiten kehittyneiden maiden selkeästi esittämään toivomukseen tuontietuuskiintiöjärjestelmästä. ETSK katsoo, että Balkanin maiden tuonnille on asetettava kiireesti kiintiöt.

2.9

ETSK:n mukaan ehdotetut hinnanalennukset ja kiintiöiden vähentäminen ylittävät yhteisen markkinajärjestelyn mandaatin ja ovat merkittävä askel kohti sokerimarkkinoiden täydellistä vapauttamista. Tämä ei voi tarjota kestäviä tulevaisuudennäkymiä sokerijuurikkaan viljelijöille, sokerialan työntekijöille ja eurooppalaisille kuluttajille toisin kuin tiedonannossa annetaan ymmärtää.

2.10

ETSK ei ole komission kanssa samaa mieltä siitä, että sokerin huomattava hinnanalennus olisi hyödyksi ennen kaikkea kuluttajille (7). Kuten aikaisempienkin uudistusten yhteydessä, nämä raaka-aineen hinnanalennukset siirtyvät eteenpäin hyvin huonosti tai eivät lainkaan. Tämä pätee erityisesti jalosteisiin, kuten virvoitusjuomiin ja sokerituotteisiin (Euroopassa 75 prosenttia sokerista kulutetaan jalostettujen tuotteiden muodossa). ETSK:n mielestä komission tulisi seurata tarkasti uudistuksen vaikutuksia sokeria sisältävien elintarvikkeiden hintoihin.

2.11

ETSK on AKT-maiden tapaan huolissaan uudistusehdotusten kielteisistä vaikutuksista tuloihin ja työllisyyteen välittömään vaikutuspiiriin kuuluvilla talouden aloilla sekä kyseisten maiden sosiaaliseen tasapainoon ja niiden kehitysnäkymiin.

2.12

ETSK tiedostaa unionin sokerinviennin uhat. Se ei voi näin ollen hyväksyä, että komission vuosiksi 2005–2009 suunnittelemat kiintiöiden vähennykset johtavat vientituellisen viennin tarvittavaa suurempaan vähentymiseen siinä tapauksessa, että Euroopan unioni häviää WTO-paneelissa Brasilialle, Australialle ja Thaimaalle. Komitea on päinvastoin sitä mieltä, että Euroopan unionin tulisi pyrkiä asianmukaisen säännöstön avulla säilyttämään kaikki vientimahdollisuudet, joita se vaatii ja jotka sille tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa, ja ehdottamaan siten pienempiä kiintiöiden vähennyksiä.

2.13

Komitea katsoo lisäksi, että vastapainoksi näille vientiin ja tuontiin liittyville aloitteille, jotka johtavat eurooppalaisten tuottajien markkinamahdollisuuksien supistumiseen, komission tulisi ehdottaa toimia, joilla varmistettaisiin vaihtoehtoisten markkinoiden kehittäminen erityisesti biopolttoaineiden alalla.

2.14

ETSK:n kokonaisnäkemyksenä on, että komissio ei ole punninnut asianmukaisesti ehdotuksensa vaikutuksia. Ehdotus johtaa Euroopan ja kehitysmaiden maatalousalan resurssien (maatalous ja ensiasteen jalostus) mittavaan siirtymiseen elintarvike- ja jakelualan suurille kansainvälisille yhtiöille. Samalla ehdotus hävittää huomattavan osan Euroopan ja kehitysmaiden sokeriteollisuudesta hyödyttäen lähes yksinomaan Brasilian sokerintuotantoa hallitsevia suurtiloja, jotka eivät useimmiten noudata työntekijöiden perusoikeuksia (Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1998 antama julistus (8)) eikä kestävyyden periaatteita (Amazonin sademetsien raivaukset). Komitea katsoo, että yhteisön markkinoille pääsyn ehtona tulisi olla tiettyjen sosiaalisten ja ympäristöllisten normien noudattaminen.

3.1

ETSK korostaa, että neuvoston yksimielisesti hyväksymä asetus N:o 1260/2001 on voimassa 1. päivään heinäkuuta 2006 ja se on ollut perustana kymmenen uuden jäsenvaltion jäsenyysneuvotteluissa. Komitea ei siis voi ymmärtää, miksi komissio ehdottaa, että uudistus toteutetaan etuajassa jo 1. heinäkuuta 2005, vaikkei se ole välttämätöntä. Viljelijät ovat lisäksi jo suunnitelleet viljelykiertojärjestelyt markkinointivuodelle 2005/2006, ja tietyissä Euroopan maissa tehdään parhaillaan syyskauden sokerijuurikaskylvöjä. Vuonna 2001 tehtiin myös useita maatalouden ja teollisuuden investointeja sillä perusteella, että asetus N:o 1260/2001 on voimassa loppuun asti.

3.2

ETSK toivoo näin ollen, että sokerialan uutta asetusta ryhdytään soveltamaan aikaisintaan 1. heinäkuuta 2006 alkaen. Alan ammattilaiset ja uudet jäsenvaltiot tulkitsisivat jonkin toisen etenemistavan oikeutetusti luottamuksensuojan periaatteen rikkomisena.

3.3

ETSK toteaa, että komission ehdotus jättää avoimeksi sen, miten yhteistä markkinajärjestelyä jatketaan vuoden 2008 jälkeen, vaikka sokerijuurikas- ja sokerialan tulee voida ennakoida tarvittavia rakenneuudistuksia ja investointeja. Komitea pyytääkin komissiota ehdottamaan asetusta, joka tulisi voimaan 1. heinäkuuta 2006 ja päättyisi 30. kesäkuuta 2012, mikä vastaisi uudistetun YMP:n päättymistä.

3.4

ETSK:n mielestä komissio ei perustele virallisten hintojen merkittävää alentamista (33 prosenttia sokerin ja 37 prosenttia sokerijuurikkaiden kohdalla kahdessa vaiheessa). Todennettavista laskelmista ilmenee kuitenkin, että korkeintaan 20 prosentin hinnanalennus olisi riittävä WTO:n taholta odotettavien uusien vaatimusten täyttämiseksi. ETSK toivoo, että komissio tyytyisi tähän alennukseen. Komitea pyytää lisäksi komissiota ottamaan huomioon vähiten kehittyneiden maiden esittämän toivomuksen siitä, että neuvoteltaisiin etuuskiintiöistä, sillä ne helpottaisivat tulevina vuosina huomattavasti Euroopan sokerimarkkinoiden paineita ja tarjoaisivat vähiten kehittyneille maille tyydyttävät vientiehdot.

3.5

ETSK toteaa, että komission ehdottamat intervention korvaavat markkinoiden hallintavälineet ovat heikkoja. Odotettavissa on, että yksityisellä varastoinnilla ja pakollisella siirtojärjestelmällä ei voida taata sitä, että markkinahinnat noudattavat viitehintoja.

3.6

ETSK huomioi komission ehdotuksen korvata osa maatalouden tulonmenetyksistä tasaustuella. Komitea korostaa kuitenkin, että pienemmät hinnanalennukset tai hinnanalennusten rajoittaminen yhteen vaiheeseen saisivat aikaan sekä budjettisäästöjä että korkeamman korvausasteen kuitenkin rahoitusvarojen saatavuuden rajoissa. Komitea pohtii, miten jäsenvaltiokohtaiset määrärahat voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti ja käytännöllisesti, jotta voitaisiin varmistaa, että tuki saavuttaa ne viljelijät, joiden sokerijuurikastulot laskevat tai jotka menettävät nämä tulot kokonaan. Samaan tapaan kuin maitoalalle suositeltiin vuonna 2003 päätetyn YMP:n uudistuksen yhteydessä, tasaustukien jakamisessa tulisi ottaa huomioon viljelijälle uuden asetuksen voimaantulovuotta edeltävinä kahtena vuonna asetettu viitemäärä. Komitea painottaa tarvetta varmistaa tällaisten tukien kestävyys ja sokerialan budjetin säilyminen.

3.7

ETSK katsoo, että jos kiintiöiden pienentäminen osoittautuu tarpeelliseksi, se tulisi rajoittaa vain välttämättömään ja sitä tulisi soveltaa sokeriin ja kiintiöjärjestelmän piiriin kuuluviin kilpaileviin tuotteisiin samassa suhteessa. Komission ehdottama isoglukoosikiintiön korottaminen on näin ollen epäoikeudenmukaista, sillä se saa komission ehdottamaan suurempia sokerikiintiön vähennyksiä sokerijuurikasviljelijöiden ja sokeriteollisuuden vahingoksi.

3.7.1

ETSK:n mielestä päätös jokaisen mahdollisen kiintiön vähennyksen tarvittavasta laajuudesta tulisi tehdä vasta sitten, kun komissio on tutkinut asiaa yksityiskohtaisesti ottaen huomioon rakenteelliset vajeet ja kiintiösokerin tuotannon mahdolliset keskeytykset sekä ne vaikutukset, joita WTO:n odotettavissa olevilla sopimuksilla ja WTO-paneelin tuloksella on kiintiösokerin ja kiintiöiden ulkopuolisen sokerin tuotantoon sekä Euroopan unionin ja unionin ulkopuolisten maiden välisiin sokerikaupan virtoihin.

3.7.2

ETSK ymmärtää, että jäsenvaltioilla on oltava riittävästi pelivaraa hallinnoidakseen sisäisesti niin sokerin kuin sokerijuurikkaidenkin kiintiöiden pienennyksiä kunnioittaen kaikkien osapuolten etuja tasapuolisuuden ja sosiaalisen hyödyn kaltaisten perusteiden nojalla. Siksi komitea pyytää komissiota täsmentämään tämän mahdollisuuden uudistusehdotuksissa ja sääntelyteksteissä.

3.8

Myös luopuminen tuotantotuista, joita maksetaan kiintiösokerin toimittamisesta kemian- ja lääketeollisuudelle, vaikuttaisi kielteisesti sokerikiintiöiden tasoon ja muodostaisi vaaratekijän näiden teollisuudenalojen sokerinhankinnalle tulevaisuudessa. ETSK toivookin, että tyydyttäisiin nykyisin voimassa oleviin asetuksiin.

3.9

ETSK katsoo, että etenkin rajatylittävät kiintiöiden siirrot saattaisivat estää kannattavan sokerijuurikasviljelyn jatkamisen useilla alueilla. Tällä olisi haitallisia taloudellisia vaikutuksia sokerijuurikasviljelijöiden perheisiin ja alan työllisyystilanteeseen, kielteisiä ympäristövaikutuksia vuoroviljelyn kannalta sekä ikäviä seurauksia korvaavien viljelytuotteiden markkinoilla. ETSK toivoo, että kiintiöiden hallinta jää jäsenvaltioiden valvontaan ja että kaikista rakenneuudistuspäätöksistä sovitaan ennakolta ammattialojen välillä.

3.9.1

ETSK:n mielestä komission tulisi tutkia kiintiökaupan sijaan ennemminkin Euroopan sokeriteollisuuden rakenneuudistusrahaston perustamista. Kyseisessä rahastossa otettaisiin huomioon erityisesti viljelijöiden ja teollisuuden työntekijöiden uudelleenkoulutustarpeet, ja se korvaisi asetuksen voimaantultua kiintiöt, jotka vapautuvat sokerintuottajien ja asianomaisten sokerijuurikasviljelijöiden välisen sopimuksen pohjalta, ja vähentäisi siten tarvetta supistaa kiintiöitä.

4.1

ETSK myöntää, että sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä on mukautettava, mutta katsoo, että uudistusehdotukset menevät liian pitkälle ja että niiden toteuttamisella olisi huomattavia vaikutuksia Euroopan sokerialaan, etenkin sen työllisyyteen. Komitea toteaa pahoitellen, ettei ehdotuksia ole perusteltu riittävästi ja ettei niiden vaikutuksia ole arvioitu niin hyvin kuin olisi ollut tarpeen.

4.2

Komitea esittää, että uuden asetuksen voimaantuloa lykätään 1. päivään heinäkuuta 2006 ja että viljelijöitä varoitetaan pikaisesti, jotta he voivat vahvistaa vuoden 2005 viljelykiertojärjestelynsä.

4.3

Komitea katsoo, että asetuksen tulee kattaa vähintään kuuden vuoden jakso, jotta alalle voidaan tarjota riittävän kauaskantoiset tulevaisuudennäkymät.

4.4

Komitea toivoo vähiten kehittyneiden maiden tapaan, että unioni neuvottelisi vähiten kehittyneiden maiden sokerin tuontikiintiöistä. Kolmivaiheinen kauppa (swap) on joka tapauksessa kiellettävä, ja on asetettava sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden sekä ruokaturvan kriteerit, joita tulee noudattaa yhteisön markkinoille pääsemiseksi.

4.5

Komitea esittää, että Balkanin maista peräisin olevalle tuonnille asetetaan kiireesti kiintiöt.

4.6

Komitea katsoo, että hintojen ja tuotantokiintiöiden mukautusten laajuus tulee rajoittaa tiukasti kansainvälisten sitoumusten asettamiin vaatimuksiin, ja niitä tulee soveltaa samalla tavoin kaikkiin makeutusaineisiin (sokeri ja kiintiöjärjestelmän piiriin kuuluvat kilpailevat tuotteet). Sokeria tulee käsitellä herkkänä tuotteena Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa.

4.7

Komitea suosittaa interventiojärjestelmän säilyttämistä hintatakuuvälineenä.

4.8

ETSK toteaa, että tuotteen (sokerijuurikkaan) hinnassa tulee ottaa huomioon viljelijöiden tuotantokustannukset. Komitea huomioi ehdotukset viljelijöiden sokerijuurikkaan hinnanalennuksesta johtuvien tulonmenetysten osittaisesta korvaamisesta. Komitea esittää, että tällaista tukea nostetaan mahdollisuuksien mukaan. Komitea painottaa tarvetta varmistaa tukien kestävyys ja sokerialan budjetin säilyminen.

4.9

Komitea esittää, että voimassa olevat säännökset kiintiösokerin toimittamisesta kemian- ja lääketeollisuudelle säilytetään.

4.10

Komitean mielestä komission ei tule vältellä velvollisuuksiaan, vaan pyrkiä sellaiseen Euroopan sokeriteollisuuden rakenneuudistukseen, jossa otetaan huomioon sokerintuottajien, sokerijuurikasviljelijöiden ja alan työntekijöiden intressit.

4.11

Komitea tiedustelee, mitkä ovat komission aikeet kiintiöiden ulkopuolisen sokerituotannon osalta.