Euroopan yhteisöjen komission 5.4.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-152/05)

(2005/C 132/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 5.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat R. Lyal ja K. Gross, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission mukaan Saksan myöntämä omakotitalolisä on syrjivä. Oikeus lisään on Saksassa rajoittamattomasti verovelvollisilla, joilla on Saksassa asumistarkoitusta varten asunto tai talo. Saksassa rajoittamattomasti verovelvollisille, jotka asuvat Saksan ulkopuolella ja jotka haluavat saada sieltä kiinteistön asumistarkoitukseen, lisää ei kuitenkaan myönnetä.

Saksan lainsäädännön johdosta kolme henkilöryhmää kärsii haittaa: 1) valtion virkamiehet, jotka asuvat ulkomailla, 2) rajan yli työssä käyvät, joiden tuloista vähintään 90 prosenttia on Saksan tuloveron alaista, ja 3) Saksasta tulevat diplomaatit ja EU-virkamiehet.

Komission näkemys on, että asianomaisten henkilöryhmien osalta kunkin aseman mukaan on kyseessä työntekijöiden vapaan liikkuvuuden (EY 39 artikla), sijoittautumisvapauden (EY 43 artikla) tai EY 18 artiklan mukaisen vapaan liikkuvuuden loukkaus. Kunkin tapauksen osalta on olemassa riittävä rajat ylittävä elementti, jotta kulloinenkin sopimusartikla tulee sovellettavaksi.

Komission mielestä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö asiassa C-279/93, Schumacker, soveltuu tapaukseen. Jokaisen, joka on Saksassa rajoittamattomasti verovelvollinen ja jonka tuloja siis verotetaan lähtökohtaisesti Saksassa sekä joka siten osallistuu Saksan yhteiskunnan rahoittamiseen, on samalla tavoin kuin maassa asuvan voitava saada hyväkseen verorahoitteisia etuuksia. On estettävä se, että asianomaiset eivät asuinvaltiossaan eivätkä työssäkäyntivaltiossaan saa etuja, jotka liittyvät heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa.

Käytännössä on epätodennäköistä, että Saksassa rajoittamattomasti verovelvollinen on samalla rajoittamattomasti verovelvollinen toisessa jäsenvaltiossa. Tällainen poikkeustilanne voidaan ottaa huomioon siten, että estetään Saksan omakotitalolisän kumuloituminen vastaavan ulkomaisen etuuden kanssa.

Omakotitalolisän rajoittaminen Saksassa sijaitseviin kohteisiin ei ole oikeutettua. Lisäksi asumistilanne Saksassa paranee, jos rajan yli työssä käyvät Saksaan muuttamisen sijasta hankkivat asuinkiinteistöjä naapurimaasta. Saksan hallitus ei ole oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä riittävästi selvittänyt, mitä tarkoitusta oikeuden rajoittaminen oman valtion alueeseen lopulta palvelee. Vaikka olisi sallittua, että jäsenvaltio voi edistää asuinrakentamista vain omalla alueellaan, ei Saksan lainsäädäntö ole sellaisenaan johdonmukainen. Mikäli liittotasavalta nimittäin haluaa edistää kaikenmuotoista asuinrakentamista Saksassa, ei ole ymmärrettävissä, miksi edistäminen on rajoitettu Saksassa rajoittamattomasti verovelvollisiin. Myös Saksassa rajoitetusti verovelvolliset voisivat hankkia sieltä asuintilaa ja siten edistää asuinrakentamista.

Yhteisön oikeus ei mitenkään velvoita tukemaan taloudellisesti toisen asunnon hankkimista toisesta jäsenvaltiosta. Tuen ulottuvuuden rajaaminen kuuluu yksinomaan kansalliselle lainsäätäjälle. Sen rajausvapautta rajoittavat kuitenkin EY:n perustamissopimuksessa vahvistetut perusvapaudet.