23.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 74/7

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean unionin tason matkailualaa koskevien velvoitteiden perusteella ETSK:n täysistunto hyväksyi 29. lokakuuta 2003 pitämässään istunnossa lausunnon aiheesta ”Kaikkien ulottuvilla olevat ja sosiaalisesti kestävät uudet matkailumuodot”.

1.1.1

Sen jälkeen kyseinen lausunto esiteltiin Euroopan matkailualan foorumissa v. 2003. Sen tarkoituksena oli edistää matkailua yleisesti ja etenkin kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua Euroopan vammaisten teemavuoden yhteydessä.

1.2

Lausunnossa esitetään yleinen arviointikehikko sekä periaatteita ja ehdotuksia tulevaisuuden matkailualan määrittelemiseksi sen moninaisine eri muotoineen. Aihepiiristä valittiin kymmenen keskeistä näkökohtaa, joista kustakin esitettiin kymmenen aloitetta. Tulokseksi saatiin sata käytännön aloitetta, joiden tavoitteena on erikseen ja yhdessä kestävän ja kaikkien ulottuvilla olevan matkailun suunnittelu 2000-lukua varten.

1.3

ETSK pitää kyseisiä asetettuja tavoitteita viitekehyksenä ja määrittelee uudessa lausunnossaan aiheesta ”Matkailupolitiikka sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö” käytettävät toimenpiteet ja menettelytavat, jotta tavoitteet olisivat mahdollisia ja jotta ne voitaisiin saavuttaa käytännössä. Lisäksi se tarkastelee toimijoita, alan järjestöjä, yrityksiä ja elimiä, joiden vastuulla on toimien täytäntöönpano sekä niiden oman ja erityisvastuun ja toimivallan pohjalta että yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

1.4

Käsillä olevan lausunnon tavoitteena on tarkastella ja ehdottaa menetelmiä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölle erityisesti julkishallinnon ja yksityisyritysten sekä niitä edustavien yrittäjäjärjestöjen välillä. Lisäksi siinä tarkastellaan näkökohtia, jotka koskevat muita matkailualan toimijoita, kuten työntekijöitä ja heitä edustavia ammatti- sekä kuluttajajärjestöjä. Tarkoitus on antaa kullekin toimijalle vastuuta oman toimivaltansa osalta ja löytää samalla sellaisia mekanismeja ja välineitä, joiden avulla toimintaa voidaan koordinoida muiden matkailupolitiikkaan ja matkailun hallinnointiin osallistuvien tahojen kanssa alan kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi.

1.5

On tärkeää huomata, että vaikka matkailu kehittyy hyvin eri tavoin ja sen merkitys vaihtelee suuresti Euroopan eri maissa, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on niissä kaikissa osoittautunut matkailun laatua, kestävyyttä ja kilpailukykyä parantavaksi välineeksi.

1.6

Sevillassa (Espanjassa) 15. huhtikuuta 2004 järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa tuotiin vielä selkeämmin esiin monia arvokkaita kokemuksia julkisen ja yksityisen sektorin onnistuneesta yhteistyöstä sekä tarve jatkaa kyseisellä linjalla, mikäli matkailualan laatua, kestävyyttä ja kilpailukykyä halutaan edistää. Kyseiset tavoitteet lienevät entistä keskeisemmässä asemassa unionin laajennuttua; matkailutoiminnalla on epäilemättä siinä merkittävä rooli.

2.1

Käsiteltävänä olevan lausunnon välittömänä tavoitteena ei ole julkisen ja yksityisen sektorin täydellinen määritteleminen ja rajaaminen, mutta komitea katsoo, että molemmat sektorit tulee esimerkinomaisesti ja tarkastelun täsmentämiseksi määritellä yksinkertaisella ja ohjeellisella tavalla, jotta niiden asema matkailualan yhteistyössä tulee tutuksi.

2.2

Julkinen sektori muodostuu paikallisen, alueellisen, valtakunnallisen ja kansainvälisen hallinnon eri tasoista sekä elimistä ja laitoksista, jotka suurimmaksi osaksi ovat riippuvaisia edellä mainituista hallinnon tasoista ja jotka saavat rahoituksensa joko verovaroista tai palvelumaksuista. Kyseessä on näin ollen laaja kirjo erilaisia, esimerkiksi koulutusalalla toimivia tai tiedotustoimintaa harjoittavia elimiä, joista jotkut ovat muodoltaan yksityis- tai yhteisyrityksiä, mutta joiden toimivalta on täsmällisesti määritelty. Niiden toimintaa yhteiskunnassa säännellään hyvin tarkoin säännöksin, ja niiden varsinaisena tavoitteena on edistää yleistä etua. Tässä yhteydessä on syytä mainita markkinoilla toimivien julkisten yritysten hankkima kokemus. Niistä voidaan esimerkkeinä mainita Espanjan paradores- ja Portugalin pousadas-tyyppiset hotellit. Julkinen sektori tarjoaa yleensä joitakin peruspalveluita, joiden pohjalta yritysten on toimittava.

2.2.1

Erityismaininnan ansaitsevat tiedottamisesta ja matkailumainonnasta vastaavat elimet, sillä tavoitteiden määrittelyn ja yhteistoiminnan kannalta yhteistyö kyseisillä tehtäväalueilla on välttämätöntä.

2.2.2

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön eri muodot voivat tarjota julkiselle sektorille uusia keinoja rahoittaa etenkin mainontaan, perusrakenteiden rakentamiseen ja laadun parantamiseen liittyvää toimintaa sekä lukemattomia muita toimia.

2.3

Yksityinen sektori puolestaan koostuu yrityksistä, jotka ovat yhtiömuodoiltaan hyvin erilaisia, esim. osuuskuntia tai henkilöyrityksiä. Hyvin usein ne edustavat myös työmarkkinaosapuolia, eli työntekijä- ja työnantajajärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä, niin kuluttajien ominaisuudessa kuin osapuolina, joita yhteiskunnallinen hyvinvointi välittömästi koskee. Yksityisen sektorin intressit ja tavoitteet ovat ensisijaisesti yksilö- ja toimijakohtaisia, mutta ei kuitenkaan tule unohtaa, että ne ovat myös yhteiskunnallisia siinä mielessä, että yksityisen sektorin toiminta kohdistuu viime kädessä suoraan tai epäsuorasti koko yhteiskuntaan. Tästä syystä yksityisellä sektorilla on yhteiskunnallinen vastuu sekä toiminnastaan että laiminlyönneistään.

2.3.1

On syytä tähdentää, että yritysten moninainen joukko voidaan luokitella myös niiden koon perusteella suuryrityksiin, mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin), sillä koolla näyttää olevan keskeinen merkitys yhteistyöaloja määriteltäessä. Pk-yritykset ovat usein halukkaimpia yhteistyöhön ehkä siitä syystä, että ne muita riippuvaisempina tarvitsevat enemmän tukea saavuttaakseen tavoitteensa. Toinen oleellinen tekijä voi olla myös toiminta-alue, sillä paikalliset ja alueelliset yritykset ovat monikansallisia suuryrityksiä valmiimpia yhteistyöhön. Jälkimmäiset ovat keskitettyjen ja yhdenmukaistettujen johtamistapojensa vuoksi tavallisesti edellisiä jäykempiä, ja niiden intressit ovat hajaantuneet ja jakautuneet useiden eri paikkojen tai matkailukohteiden välille.

2.3.2

Taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat voidaan erotella edustamiensa yhteiskunnallisten ryhmien perusteella työnantajiin tai työntekijöihin. On ilmeistä, että niiden järjestöillä on huomattava merkitys julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia perustettaessa, sillä vaikka järjestöt ajavatkin pohjimmiltaan yksityistä etua, kyse on julkista etua lähellä olevasta yhteisestä edusta, jota on tästä syystä helpompi koordinoida. Ryhmien edustajien ammattitaito saattaa olla – ja yleensä on – ratkaiseva tekijä onnistumiselle kumppanuuksia perustettaessa.

2.3.3

Sosiaalisektorilla on laaja joukko eri aloilla toimivia yksityisiä järjestöjä ja elimiä, kuten kuluttajajärjestöjä, ympäristöjärjestöjä ja asukasyhdistyksiä, joilla taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden edustajien tavoin on tavoitteena yksityisen ja yleisen edun puolustaminen. Ne ovat usein hyviä yhteistyökumppaneita matkailualan kumppanuuksissa, ja joskus ne kykenevät saamaan mukaan muitakin toimijoita.

2.3.4

Vaikka kyse ei olekaan suoranaisesti käsillä olevan lausunnon aihepiiristä, komitea pitää asianmukaisena mainita, että mahdollista ja toivottavaa on myös muunlainen mahdollinen yhteistyö eri tasoja edustavien julkisten elinten sekä toisaalta eri tyyppisten ja omistusmuodoltaan vaihtelevien yritysten välillä sekä vertikaalisen että horisontaalisen yhdistymisen muodossa.

3.1

Julkisen ja yksityisen sektorin välisen mahdollisen kanssakäymisen kirjo perustuu nykyisin neljään vaihtoehtoiseen potentiaaliseen pääskenaarioon, jotka tuskin esiintyvät erikseen puhtaina muotoinaan, mutta jotka osoittavat suuntauksia toiminnan tasolla.

3.1.1

Vastakohtaisuus – Kyseinen skenaario perustuu julkisen ja yksityisen sektorin vastakohtaisasetteluun, jossa kumpikin sektori pitää tai luulee pitävänsä toista vastapuolella olevana tai esteenä omille tavoitteilleen ja intresseilleen. Julkinen sektori ymmärretään yksityisellä sektorilla usein kannattavuustavoitetta vääristäväksi tekijäksi toiminnan asianmukaiseksi kehittämiseksi tarvittavien perusrakenteiden riittämättömyyden vuoksi tai matkailijoille tai matkailuyrityksille suunnattujen julkisten palveluiden vähäisyyden tai heikkolaatuisuuden vuoksi. Toisissa tapauksissa julkiset laitokset nähdään yrityksissä ainoastaan veronkantajina, joilla on kasvava halu kantaa veroja voimakkaasta hintakilpailusta kärsivältä matkailualalta, tai kilpailun vääristäjinä valtioiden, alueiden ja paikkakuntien välisen erilaisen verotuksen johdosta. Siksi yritykset kannattavat verotuksen yhdenmukaistamista, esim. matkailualan palveluiden arvonlisäveroa. Julkinen sektori nähdään yrityksissä näin ollen jonakin, jota on vastustettava ja joka ainoastaan heikentää alan kilpailukykyä.

3.1.1.1

Edellä kuvatussa julkisen ja yksityisen sektorin välisessä mahdollisessa ristiriitatilanteessa julkiset laitokset voivat pitää yksityistä matkailualaa sellaisten ongelmien, esteiden ja vääristymien lähteenä, jotka liittyvät yhteiskunnan hyvinvointia, luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yritysten vastuullisuutta paikallisia asukkaita kohtaan koskeviin julkisiin tavoitteisiin.

3.1.1.2

Tällaisten suhteiden vallitessa jännitteet ja sisäiset tai ulkoiset ristiriitatilanteet välittyvät vaihtelevassa määrin yhteiskuntaan tiedotusvälineiden kautta ja synnyttävät vastakkainasettelua sekä jatkuvien keskinäisten syytösten ilmapiirin. Se ei edistä yksityisen tai julkisen sektorin tavoitteiden saavuttamista.

3.1.1.3

Kestävän sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan sekä kilpailukykyä edistävän kehityksen aikaansaamiseksi matkailualalla kyseinen skenaario ei luonnollisestikaan vaikuta tarkoituksenmukaisimmalta kuluttajan tai paikallisen väestön näkökulmasta, saati sellaisen yrittäjän, joka pyrkii hyödyntämään matkailun kykyä tuottaa ja jakaa vaurautta.

3.1.2

Rinnakkaiselo – Rinnakkaiselo viittaa skenaarioon, jossa julkiset elimet ja yksityisyritykset suvaitsevat toisiaan, toimivat itsenäisesti saavuttaakseen omat tavoitteensa, noudattavat toimivaltuuksiaan, täyttävät lakiin perustuvat ja yhteiskunnalliset velvollisuutensa sekä kunnioittavat muiden matkailualan toimijoiden oikeuksia. Kyse on keskinäisestä suvaitsevaisuudesta, joka merkitsee edistymistä edelliseen skenaarioon verrattuna, mutta joka on kuitenkin selkeästi riittämätön 2000-luvulla tarkoituksenmukaiseksi katsotun kestävän matkailun kehittämiseksi. Kyse on melko tavallisesta tilanteesta matkailukohteissa, joissa matkailu ei ole tärkein elinkeinoala, vaan täydentää muilla toimialoilla hankittuja tuloja, tai sellaisissa kunnissa ja kaupungeissa, joiden talous on monimuotoinen ja joissa matkailu vastaa vain pientä prosenttiosuutta paikallisesta elinkeinotoiminnasta.

3.1.3

Koordinointi – Kyseiselle skenaariolle on luonteenomaista matkailualalla toimivien julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden politiikkojen, strategioiden ja toimien jonkinasteinen koordinointi siten, että kumpikin sektori pitää omat tavoitteensa ymmärtäen samalla, että sektoreiden yhdenmukaisuus ja keskinäinen tietojen vaihto edistää kummankin osapuolen tavoitteiden saavuttamista ja on näin ollen myös yhteiskunnan etu. Keskeisin kyseiseen skenaarioon liittyvä väline on sekä politiikoista että toiminnoista tiedottaminen ja sektoreihin kuuluvien matkailualan eri toimijoiden välinen viestintä. Viestintää voidaan harjoittaa esimerkiksi työryhmien, foorumeiden ja tiedotustilaisuuksien kaltaisten osallistavien välineiden avulla. Skenaario edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön korkeaa tasoa, ja sen katsotaan edistävän matkailun taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä koskevan tavoitteen saavuttamista. Tällainen tilanne vallitsee usein tyypillisissä matkailukohteissa, joissa matkailua kehitetään asianmukaisella tavalla ja joissa julkisen ja yksityisen sektorin toimijat ovat tietoisia matkailun merkityksestä väestölle.

3.1.4

Yhteistyö – Kyseinen skenaario merkitsee sitä, että julkisen ja yksityisen sektorin toimijat pitävät omat tavoitteensa, mutta omaksuvat yhdessä myös yhteisiä, sekä toimintaa että strategioita tai jopa politiikkoja koskevia tavoitteita. Tilanne edellyttää yksimielisyyttä tavoitteista sekä hyvin kehittynyttä ja vaikeasti saavutettavissa olevaa näkemystä matkailutoiminnasta. Skenaario edellyttää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden perusteiden yhtäjaksoista soveltamista sekä lyhyellä että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Komitea katsoo, että kyse on kaikkein edistyneimmästä skenaariosta, johon kestävää matkailua koskevalla uudella käsitteellä on pyrittävä, mikäli halutaan varmistaa matkailualan säilyminen taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää hyötyä tuottavana toimialana.

3.1.4.1

Yhteistyö voi perustua moniin erilaisiin välineisiin, kuten yhteisyrityksiin, tukiyhdistyksiin, säätiöihin, yhteiselimiin, neuvostoihin ja kumppanuuksiin, mutta niissä kaikissa keskeisenä tekijänä on kokemuksen, taitotiedon ja yritysten pitkäaikaisten investointihankkeiden yhdistäminen yhteistyön luomiseksi ja toimien optimoimiseksi. On tärkeää huomata, että kyseisen yhteistyön suurimmat mahdollisuudet ovat paikallisella tasolla, ja julkisen ja yksityisen sektorin intressit yhdistyvät toisiinsa konkreettisella ja välittömällä tavalla. Juuri paikallistasolla voidaan luoda asianmukaiset olosuhteet, jotta matkailun avulla käynnistettäisiin paikallista kehitystä ja ylläpidettäisiin sitä sekä luotaisiin korkealaatuisia ja sosiaalisesti kestäviä työpaikkoja.

3.1.4.2

Kyseinen yhteistyötaso mainitaan usein matkailutuotteiden luomiseen liittyvien julkisen ja yksityisen sektorin yhteisten toimien yhteydessä. On olemassa esimerkkejä yhteistyössä luoduista tuotteista, jotka ovat saavuttaneet suuren menestyksen.

3.2

Tarkasteltaessa nykytilannetta edellä kuvaillut neljä skenaariota ovat havaittavissa. Toisinaan ne ilmenevät puhtaina muotoina, mutta tavallisesti niiden ominaispiirteet ovat sekoittuneet, ja on syntynyt monenlaisia välimuotoja. Käsillä olevassa lausunnossa katsotaan, että yhteistyöskenaario on unionin ja maailman matkailualaa ajatellen mahdollinen ja toivottava tavoite, sillä se edistää kilpailukykyyn liittyviä tuloksia ja matkailualan kestävyyttä. Lisäksi komitea katsoo, että unionin ja koko maailman matkailualalla harjoitettavat hyvät käytänteet on tunnustettava ja niitä on edistettävä. Niistä jotkut syntyvät julkisen sektorin aloitteesta, ja monia muita edistää ja kehittää yksityinen sektori.

3.3

Yleisesti voidaan sanoa, että niissä matkailukohteissa tai toiminnoissa, joissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö asetetaan laadun parantamista, kehittämisen suunnittelua, kriisitilanteisiin vastaamista ja monia vastaavia tilanteita koskevan toiminnan perustaksi, matkailukohteen tai toiminnan kilpailukyky lisää selvästi toimien tehokkuutta ja kannattavuutta.

3.3.1

Sitä vastoin tilanteet, joihin sisältyy vastakkainasettelua, koordinoinnin puutetta tai selvää tietämättömyyttä olosuhteista – jotka joskus syntyvät tarkoituksellisesti tai tiedostamattomasti –, yksinomaan pahentavat ongelmia, viivyttävät ratkaisuja, vähentävät kilpailukykyä ja ovat kannattavuuden esteenä.

3.3.2

Useat tutkimukset osoittavat ja vahvistavat matkailijan mieltävän, että matkan tai loman aikana vastaanotettujen palveluiden laatu riippuu 50-prosenttisesti julkisten elinten tarjoamista palveluista ja että toinen 50 prosentin osuus riippuu yksityisen sektorin ja erityisesti yritysten työntekijöidensä välityksellä tarjoamista palveluista. Matkailijat antavat mieltämilleen laatuindikaattoreille arvoja ja arvioivat lopputulosta koko tuotteen laadusta saamansa käsityksen perusteella. Tämän vahvistavat esimerkiksi monet Calviàn kunnan toteuttamat tutkimukset sekä muut Espanjassa tehdyt matkailun laadunkehittämissuunnitelmiin liittyvät tutkimukset.

3.4

On rohkaisevaa huomata, että yhteistyöasetelma on ajan myötä jatkuvasti yleistynyt vastakkainasettelun kustannuksella. Vastakkainasettelun asetelma oli kenties yleisempi matkailun elinkeinoksi kehittymisen ensimmäisinä vuosina ja voimakkaan kasvun aikana, jolloin rannikon tai luonnonmaisemien parhaimpia alueita otettiin rajoituksetta käyttöön. Kyseisenä ajanjaksona lyhyen aikavälin voitontavoittelu esti näkemästä kestävyyden muita edellytyksiä. Julkinenkaan sektori ei osannut tuoda niitä esille, sisällyttää strategiaansa tai toimia yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa kestävän kehityksen hyväksi.

3.4.1

Voidaan todeta, että yhteiskunnallinen tietoisuus pitkän aikavälin edellytyksistä ja rajoituksista etenkin luonnonvarojen säilyttämisen osalta on lisääntynyt ja että nykyinen tapa harjoittaa matkailua on huomattavasti johdonmukaisempaa yhteisiin tavoitteisiin nähden kuin aikaisemmin.

4.1

Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että koko yhteistyöprosessin perustavoitteita ovat nimenomaan niiden tavoitteiden edistäminen ja yhdistäminen, jotka koskevat kunkin yhteistyötahon toimintayksikkönä suorittamia tehtäviä ja strategioita sekä niiden oman toiminnan suunnittelua, joihin niiden nykyinen ja tuleva olemassaolo yhteiskunnassa perustuu. Kunkin toimijan on esitettävä sekä yksityiset että yhteisöä koskevat tavoitteensa ja yritettävä yhdistää ne muiden toimijoiden tavoitteisiin.

4.2

Matkailualan yhteistyössä voidaan erotella useita eri tavoitteita.

4.2.1

Alakohtaiset tavoitteet – Kuten jo on hyvin eri tavoin ja useaan otteeseen todettu, matkailualalla ja -teollisuudella on strateginen merkitys monien sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät Euroopan unionin perustarkoitukseen, sen politiikkoihin sekä pyrkimykseen tehdä Euroopasta entistä parempi paikka nykyisille ja tuleville sukupolville.

4.2.1.1

Matkailun kehittäminen voi olla ja sen tulee olla ensisijainen väline unionin asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi, sillä se vaikuttaa välittömästi taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin olosuhteisiin alueella, jossa matkailutoimintaa harjoitetaan. Jotta kyseisen potentiaalin toteutuminen pitkällä aikavälillä voidaan varmistaa käytännössä, matkailussa on noudatettava tiettyjä kestävän kehityksen ehtoja, joita kaikkien osallistuvien toimijoiden – julkisten ja yksityisten elinten, yritysten ja käyttäjien – on noudatettava. Keskeisenä periaatteena julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä voi ja tulee olla matkailualan pitkän aikavälin jatkuvuus ja kilpailukyky.

4.2.1.2

Erityisesti on syytä todeta, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on osoittautunut hyvin tehokkaaksi toimittaessa tilanteissa, joissa matkailuala taantuu tai on kriisissä sellaisissa vanhoissa matkailukohteissa, joiden jatkuvuus vaurauden luojina on uhattuna. Kaikkien tahojen yhteistoiminta on välttämätöntä ja lisää sovittujen toimenpiteiden tehokkuutta ja näkyvyyttä.

4.2.1.3

Vielä paremmin asia tulee ymmärrettäväksi kriisitilanteissa, kuten New Yorkissa 11. syyskuuta 2001 ja aivan äskettäin Madridissa 11. maaliskuuta 2004, jolloin kehotukset julkisen ja yksityisen sektorin kaikkien toiminta- ja päätöksentekokykyisten tahojen yhteistoimintaan ovat luonnollisesti välttämätön edellytys kyseisten onnettomuuksien matkailulle aiheuttamien kielteisten vaikutusten lievittämiseksi.

4.2.1.4

Yksi toimialoista, joilla yhteenliittymät sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö voivat osoittautua tehokkaiksi, on liikennesektori, jolla halpalentoyhtiöiden nopea aluevaltaus on merkinnyt matkustuskustannusten yleistä alentumista. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteenliittymien on turvattava tämänkaltaisen tarjonnan palvelun laatu- ja turvallisuusvaatimukset sekä työehdot.

4.2.1.5

Toimialalla työskentelevien ammatinharjoittajien kouluttaminen on selkeä tavoite missä tahansa toiminnassa. Matkailualalla tämä on sitäkin luonnollisempaa, sillä siihen yhdistyy selkeällä ja merkittävällä tavalla sosiaalisiin suhteisiin liittyvä elementti. Julkisen ja yksityisen sektorin tämän alan yhteistyöllä on suuri merkitys, sillä molempien sektoreiden intressissä on edistää työntekijöiden koulutusta ja ammatillista kehittymistä.

4.2.2

Sosiaaliset tavoitteet – Tavoitteiden laatiminen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä varten ei ole mahdollista, mikäli huomioon ei oteta sosiaalisia tavoitteita, joiden on sisällyttävä kaikkeen toimintaan. Käytännön tasolla paikallinen kehittäminen ja työpaikkojen luominen ovat matkailualan tavoitteiden – ja näin ollen alan yhteistyön – perustana.

4.2.2.1

Koska matkailu on ensi sijassa henkilökohtaisiin palveluihin perustuvaa liiketoimintaa, kaikenlainen uusi matkailutoiminta luo uusia työpaikkoja. Laadukas ja kestävä matkailu on kuitenkin mahdollista vain hyvätasoisten työehtojen vallitessa.

4.2.2.2

Matkailijoita vastaanottavien paikallisyhteisöjen sosiaalisten olosuhteiden parantamisen tulee epäilemättä olla yksi julkisen ja yksityisen sektorin asianmukaisen yhteistyön tavoitteista. Äskettäin tehdyt ja lähiaikoina yhteiseen maatalouspolitiikkaan tehtävät muutokset merkitsevät useille unionin alueille muutoksia, joihin niiden on sopeuduttava. Maatilamatkailun edistäminen saattaa olla keino muuttaa toimintaa säilyttämällä perinteinen toiminta-ala uuden, kannattavuutta mahdollisesti parantavan matkailutoiminnan rinnalla. Samoin on syytä tutkia matkailun edistämistä asianmukaisena keinona uudenlaisen matkailutoiminnan käynnistämiseksi sellaisilla alueilla, joihin teollisuuden, kaivannaisteollisuuden ja vastaavanlaisten toimialojen rakenneuudistukset ovat kohdistuneet. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tulisi laatia oma-aloitteinen lausunto, jossa kyseistä vaihtoehtoa käsitellään ja kehitellään konkreettisesti asianomaisia alueita ajatellen.

4.2.2.3

Kulttuurisen, arkeologisen ja arkkitehtonisen perinnön suojeleminen on mahdollisesti yksi yhteiskunnallisista tavoitteista, joilla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö voi osoittautua soveltuvimmaksi. Näin on toimittu Espanjassa paradores-hotelliverkoston ja Portugalissa pousadas- hotelliverkoston puitteissa. Niiden toiminnan ansiosta lukuisia kansallisesti merkittäviä kohteita on kunnostettu matkailukäyttöön ja luotu näin alueille kiistämätöntä vaurautta. Tällä tavoin yleisön käytössä olevien kohteiden säilyminen julkisen sektorin hallussa voidaan yhdistää niiden arvon lisäämistä ja hyödyntämistä koskeviin tavoitteisiin. Samaa voidaan todeta luonnonalueista, jotka merkitsevät monille pienille ja keskisuurille yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia. Kyseisiä toimia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse toteuttaa yksinomaan julkisten yritysten välityksellä. Yksityisen sektorin toteuttamista palatsien ja ylipäätään kansallisesti merkittävien kohteiden huolellisista kunnostuksista ja arvon lisäämisestä on olemassa lukuisia esimerkkitapauksia, joissa kohteet on matkailun avulla saatu kannattaviksi. Tässä yhteydessä voidaan viitata Sevillassa pidetyn kuulemistilaisuuden johdosta järjestettyyn vierailuun. Unionin uusilla jäsenvaltioilla on suunnaton kulttuuriperintö, joka on elvytettävä, ja maiden liittyminen unioniin tuo uusia ja erinomaisia mahdollisuuksia yhdistää matkailutoiminta ja kulttuuriperinnön suojelu. Kyseisen tavoitteen osalta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön eri muodot ovat erittäin merkittävässä asemassa.

4.2.2.4

Matkailualaa voi hyödyttää myös muilla aloilla tehtävä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Niinpä voidaan esimerkiksi mainita ruokakulttuurin merkitys rikkautena sekä kulttuurin ja matkailun pääomana, sillä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön edistäminen vaikuttaa tulevaan matkailutarjontaan kehitettäessä laadukkaita elintarvikkeita ja alkuperänimityksiä.

4.2.2.5

Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization, WTO) joitakin vuosia sitten hyväksymän matkailun eettisen säännöstön yleinen soveltaminen saattaa olla asianmukainen tavoite, jonka saavuttamiseksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö voi osoittautua välttämättömäksi.

4.2.3

Taloudelliset tavoitteet – Taloudelliset näkökohdat kuuluvat olennaisesti matkailuun, mikä on yleisesti hyväksytty tosiasia. Kuten edellä todettiin, matkailuelinkeino on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi työpaikkojen ja vaurauden luomisessa käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Euroopassa ja kaikkein voimakkaimmin Välimeren alueen maissa. Kyseiseen näkökohtaan liittyvät kestävyystavoitteet merkitsevät sitä, että tarvitaan strateginen pitkän – eikä siis lyhyen tai keskipitkän – aikavälin näkemys ja että nykyisessä tilanteessa ja tulevaisuutta silmällä pitäen suunnitellaan kilpailukykyyn perustuvia matkailutuotteita, jotka tuottavat tuloja lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sekä luovat samoille paikoille sijoittuvia pysyviä, laadukkaita ja ympärivuotisia työpaikkoja. Matkailualan kilpailukyvyn ja taloudellisen kannattavuuden tavoittelu ja ylläpitäminen ovat näin asianmukaisen yhteistyön yhteisiä tavoitteita.

4.2.3.1

Tieto- ja viestintätekniikka on toinen matkailualan taloudellisiin tavoitteisiin sisältyvä alue, jolla yhteistyö on välttämätöntä, sillä kyseisellä alueella on löydettävä ratkaisu, jolla julkisen sektorin edustamien matkailukohteiden tavoitteet yhdistetään tavallisesti yritysten edustamien matkailupalveluiden myyntitoimintaa koskeviin tavoitteisiin. Kaikkien, myös syrjäisten alueiden helposti saatavilla oleva matkailualan informaatio on alan kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä.

4.2.3.2

Yhteistyön taloudellisista tavoitteista on huomattava, että julkisen sektorin toimissa on yhtäältä vältettävä epätervettä kilpailua ja toisaalta yhtenäistettävä esim. verotusta, jolla on taipumus olla markkinoiden avoimuuden esteenä.

4.2.4

Ympäristötavoitteet – Matkailu on mahdollisesti ainoa elinkeinoala, jonka erityispiirteisiin kuuluu, että sen perustuotteena on ”luonnon vetovoima”. Se muodostuu monenlaisista tekijöistä, joista käsitykset luonnosta, alueiden ja maisemien vaihtelevuudesta, biologisesta monimuotoisuudesta sekä ympäristön kunnioittamisesta ovat olennaisessa asemassa käyttäjien eli matkailijoiden etsimän tuotteen laatua ja soveltuvuutta ajatellen. On täysin mahdollista ja toivottavaa, että sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijat asettavat yhteistyön tavoitteeksi kyseisten olosuhteiden säilyttämisen. Näin varmistetaan sekä luonnonvarojen kestävyys että niiden järkevä ja kestävä hyödyntäminen, mikä turvaa toimijoiden tulojenhankkimismahdollisuudet.

4.2.4.1

Ympäristönsuojelu on yksi aloista, joilla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö voi osoittautua ympäristön laatutavoitetta edistäväksi toimintavälineeksi. Prestige-aluksen onnettomuuden kaltaiset viimeaikaiset tapahtumat eivät ainoastaan ole todistaneet ympäristönsuojelun välttämättömyydestä, vaan myös siitä, että sekä yksityisen että julkisen sektorin on edistettävä ympäristönsuojelua.

4.3

Kaiken kaikkiaan julkisen ja yksityisen sektorin asianmukaisen yhteistyön mahdolliset tavoitteet voivat olla ainoastaan sellaisia, että ne voidaan sisällyttää kestävyyden käsitteen piiriin. Käsite kattaa yhtäältä talouden, yhteiskunnan ja luonnon kolme aihealuetta ja toisaalta näkemyksiin liittyvät kolme aikajaksoa (lyhyt, keskipitkä ja pitkä aikaväli) sen lisäksi, että käsitteeseen sisältyy olennaisena ja yhdistävä tekijänä kaikkien matkailualalla toimivien tahojen osallistuminen. Yhteistyön perustana on juuri kestävään kehitykseen liittyvä politiikka ja toiminta.

5.1

On olemassa useita periaatteita, joiden avulla on ohjattava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä matkailualalla.

5.1.1

Toimivaltaperiaate – Vakaan ja kestävän kumppanuuden luomiseksi eri osapuolten on luonnollisesti voitava toimia itsenäisesti pyrkiessään saavuttamaan omat tavoitteensa, jotka on asetettu yhteisesti. Tätä varten niille on myönnettävä toimivaltaa, joka perustuu nimenomaiseen lainsäädäntöön, valtuuttamiseen tai yksinkertaisesti viralliseen tai epäviralliseen edustamiseen.

5.1.2

Vastaavuusperiaate – Eri toimijoiden on oltava joko suoraan tai epäsuorasti osallisia niissä tilanteissa, joita varten kumppanuuksia perustetaan.

5.1.3

Vapaaehtoisuusperiaate – Velvoitteet voivat koskea ainoastaan niitä, jotka haluavat osallistua aktiivisesti kumppanuuteen vapaaehtoiselta pohjalta.

5.1.4

Demokraattisuuden periaate – Päätöksentekoa ja edustuksellisuutta koskevien sääntöjen on oltava erittäin selkeitä ja niissä on noudatettava osallistavan demokratian periaatteita.

5.2

Kumppanuuksien toiminnalle asetetaan seuraavat kriteerit tavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaalla tavalla:

5.2.1

Tavoitteiden konkretisoimiskriteeri – Tavoitteiden on oltava yksiselitteisiä ja konkreettisia sekä mahdollisuuksien mukaan taloudellisessa mielessä määrällisiä ja ajallisesti rajattuja sekä yhteisesti sovittuja.

5.2.2

Merkityksellisyyskriteeri – Asetettujen tavoitteiden on oltava tärkeitä kaikille osallistuville toimijoille joko suoraan tai epäsuorasti.

5.2.3

Tulosten valvontakriteeri – On tärkeää, että osapuolilla on selkeä käsitys tuloksista, joita niiden osallistumisesta kumppanuuteen syntyy, sillä muussa tapauksessa ne kadottavat mielenkiintonsa kumppanuutta kohtaan ja lopettavat sen.

5.2.4

Verrannollisuuskriteeri – On välttämätöntä, että yhteistyötahojen osallistuvuus on verrannollinen haasteiden suuruuteen.

6.1

Kumppanuuden välineiden ja toimintatapojen luetteleminen edellyttää, että ensin löydetään soveltuva alueellinen toiminta-ala, jolla yhteistyö on järkevää. Tämä edellyttää sitä, että alalla, jolla haaste ilmenee ja jolla ratkaisu on mahdollinen ja joka kuuluu kaikkien toimijoiden toimivaltuuksien piiriin, sitä tarkastellaan ja se määritellään. Toiminta-ala on näin ollen alueellinen, mikäli ongelma on yksinomaan alueellinen ja jos alueellisella tasolla on toimivaltuudet ratkaisujen löytämiseksi ja niiden täytäntöönpanemiseksi. Edellä mainittu koskee vastaavasti myös alueellista tai valtakunnallista toiminta-alaa.

6.2

Toinen olennainen piirre on aiheen yleisluonteisuus; on tärkeää, että kaikki ratkaisua jollakin tavoin edistämään kykenevät toimijat ovat mukana. Kyse voi tällöin olla välineiden tai tietojen tarjoamisesta tai toimintojen koordinoinnista.

6.3

Kumppanuuden muotoja käytännössä voivat olla seuraavat:

6.3.1

Epävirallinen kumppanuuden muoto – Asianomaiset toimijat muodostavat strategisten liittojen, työkomiteoiden, foorumeiden tai vastaavien kaltaisia epävirallisia ryhmiä, mutta toimijoiden välillä ei ole oikeussuhteita. Päätökset tehdään enemmistöllä, mutta ne eivät tavallisesti ole sitovia eivätkä aiheuta osallistujille velvoitteita vapaaehtoisuuteen perustuvia sitoumuksia lukuun ottamatta.

6.3.2

Virallinen kumppanuus – Kyse on esimerkiksi yhteenliittymistä, säätiöistä, julkisista yrityksistä, yhteisyrityksistä tai yhdistyksistä. Niitä ohjaavat säännökset, jotka säätelevät sopimusehtoja ja niiden täytäntöönpanokelpoisuutta.

6.3.3

Talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden välillä vallitsee kiinteä yhteistyösuhde kehitettäessä työelämän välisiä suhteita ja oikeuksia sekä käytäessä työehtosopimusneuvotteluita. Tällä on myönteisiä vaikutuksia matkailualan kilpailukykyyn, kannattavuuteen, vakauteen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen tehokkuuteen. Tämä koskee myös talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden välisiä sosiaalisen vuoropuhelun prosesseja, joihin viranomaiset ja julkiset elimet osallistuvat silloin, kun käsiteltävänä olevat aiheet edellyttävät kyseisenlaista kolmikantaisuutta.

7.1

Nykyisenlaisessa globalisoituneessa maailmassa elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa ainoastaan suhteita muihin toimijoihin säätelevin kriteerein; kyseinen periaate koskee myös kaupunkeja sekä tarkasteltavana olevan lausunnon osalta matkailukohteita ja matkailualan toimijoita. Alan asiantuntijoiden mukaan uusi globaali talous ryhmittyy alueellisesti kaupunkiverkostojen ympärille ja pyrkii toimimaan koordinoidusti. Vaikka matkailukohteet toimivatkin alkuvaiheessa kilpailua korostavien strategioiden pohjalta rahoituksen hankkimiseksi, myynnin kasvattamiseksi, kohottaakseen kansainvälistä profiiliaan ja ylipäätään ollakseen muita parempia, kilpailukykyisempiä ja nopeammin kasvavia, ne tulevat myöhemmässä vaiheessa tietoisiksi tarpeesta luoda täydentäviä kytköksiä muihin matkailukohteisiin yhteistä myynninedistämistä sekä maan hallinnon ja/tai kansainvälisten elinten piirissä toimimista silmällä pitäen.

7.2

Eri puolilla maailmaa sijaitsevien matkailukohteiden välinen kokemusten vaihto ymmärretään yhä paremmin välttämättömäksi kestävyyden ja kilpailukyvyn yhteisiin tavoitteisiin liittyvää yhteistyötä ajatellen. Siihen liittyy joukko myönteisiä seikkoja, joista mahdollisuus estää strategiset virheet sekä kestävän hallinnon parhaimpien välineiden käyttöönotto ovat mahdollisesti yhteistyön parhaimpia seurauksia. Verkostot näyttäytyvät kaupunkien, yritysten tai elinten suunnitelmallista edustusta täydentävinä ja vaihtoehtoja tarjoavina välineinä. Tieto- ja viestintätekniikka vahvistavat verkostoja mahdollistaessaan epämuodollisen, välittömän ja tehokkaan yhteydenpidon verkoston osien välillä.

7.3

Verkostojen perustamiseen liittyy toisinaan ongelmia ja kielteisiä näkökohtia; joskus syntyy eturistiriitoja, jotka vaikeuttavat yhteistyötä, ja toisinaan verkoston vahvat jäsenet hyötyvät muita enemmän.

7.4

Verkostojen perustaminen on yrittäjille – vastaavalla tavalla kuin kaupungeille – tehokas keino hankkia ja vaihtaa tietoja yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja niiden painoarvon lisäämiseksi julkishallinnon piirissä.

7.5

Useat konkreettiset matkailuhankkeet toimivat verkostojen tavoin. Näistä voidaan mainita Euroopan unionin URB-AL-ohjelma, jonka tavoitteena on muodostaa kaupunkiverkostoja, jotka toimivat talouden, yhteiskunnan ja kaupungistumisen moninaisten näkökohtien parissa. Eräissä tapauksissa toiminnassa on kyse kestävää matkailua koskevien kokemusten vaihdosta.

8.1

Sevillassa 15. huhtikuuta 2004 järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa tarkasteltiin useita onnistuneita julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökokeiluja. Niistä maininnan arvoisia ovat seuraavat:

8.1.1

Barcelonan matkailu: Kokeilu pohjautuu Barcelonan kauppakamarin, Barcelonan kaupungin ja Fundación Barcelona Promoció -säätiön vuonna 1993 perustamaan Turisme de Barcelona -yritykseen, jonka tavoitteena on edistää Barcelonan kaupunkiin suuntautuvaa matkailua. Kuluneina kymmenenä vuotena Turisme de Barcelona on vahvistanut kaupungin matkailuimagoa ja -olosuhteita. Tällainen myönteinen kehitys tulee esille tarjonnan ja kysynnän kehityksessä, hotellien käyttöasteen paranemisessa sekä muissa indikaattoreissa. Huomattavin seikka lienee kuitenkin se, että kyseisten kymmenen vuoden aikana talousarvion institutionaalisen rahoituksen osuus on laskenut 70 prosentista 20 prosenttiin kokonaistalousarviosta siten, että muu osa tuloista hankitaan Turisme de Barcelonan matkailualan asuntomarkkinoilla harjoittaman oman välitystoiminnan avulla. Erityistä huomiota ansaitsee monien onnistuneiden matkailutuotteiden luominen, kuten Barcelona Bus Turistic, Barcelona Card, Barcelona Pass ja muut vastaavat sekä ohjelmat, joita ovat esimerkiksi Barcelona Convention Bureau ja Barcelona Shopping Line. Kokeilun onnistuminen perustuu epäilemättä matkailualan ja julkisten elimien väliseen läheiseen yhteistyöhön ja kaukonäköisyyden ilmapiiriin; ala ja julkinen sektori toimivat yhdessä Barcelonan matkailun edistämiseksi.

8.1.2

Espanjaan suuntautuvaa laadukasta matkailua edistävä instituutti ( Instituto para la Calidad Turística Española , ICTE): Kokeilu koskee 1990-luvun alkua, jolloin luotiin useita välineitä laadun edistämiseen pyrittäessä. Kokeilun myötä perustettiin vuonna 2000 Espanjaan suuntautuvaa laadukasta matkailua edistävä instituutti muun muassa Välimeren ja Karibian alueiden uusien matkailukohteiden Espanjan matkailualan hallitsevalle asemalle synnyttämän ilmeisen uhan johdosta. Tehtiin päätös kokonaisvaltaiseen laatuun tähtäävästä selkeästä strategiasta, ja sen lähtökohtana oli, että sen tuli kattaa kaikki matkailualan toimijat. Kaikissa strategiaan liittyvissä toiminnoissa huomioidaan alalla toimivat yritykset: hotellit, ravintolat, matkatoimistot, kuljetus, maaseutumatkailu, golf, kylpylät, kunnat ja läänit. Nykytilanteelle on ominaista se, että laadukkaan matkailun kokonaisvaltaiseen järjestelmään Espanjassa osallistuvat matkailukohteissa yli 250 yrittäjäjärjestöä, valtionhallinto, itsehallintoalueet sekä kaupungit, ja yli 3 000 matkailualan yritystä saa teknistä apua sen lisäksi, että 463 yritystä ja toimijaa on saanut laadukasta matkailua koskevan todistuksen. Aivan kuten Barcelonan tapauksessa ICTE merkitsee onnistunutta julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön mallia pyrittäessä matkailualalla kokonaisvaltaisen laadun keskeiseen päämäärään.

8.1.3

Muita Sevillan kuulemistilaisuudessa esiteltyjä kokeiluja: Jo kaksi vuosikymmentä on Andalusiassa toteutettu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön mallia, ja sen avulla on saatu aikaan kaikki tuotannonalat – matkailu mukaan lukien – käsittävät viisi yhteistyösopimusta. Malli edellyttää itsehallintoalueen julkishallinnon, Andalusian työnantajajärjestön sekä ammatillisten keskusjärjestöjen (Unión General de Trabajadores [U.G.T.] ja Comisiones Obreras [CC.OO.]) osallistumista, ja se on luonut matkailutoiminnalle välttämättömän luottamuksen ja vakauden ilmapiirin.

8.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä Sevillassa järjestetyssä komitean kuulemistilaisuudessa kyseisen kaupungin kaupunginjohtaja kehotti jälleen taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimijoita ja matkailualaa ylipäätään laatimaan sopimuksen, jonka avulla kaikki osapuolet voivat osallistua matkailupolitiikan hahmotteluun, suunnitteluun, laadintaan, toteutukseen ja arviointiin omalla erityisalallaan. Muiden jo käynnissä olevien aloitteiden ohella kyseinen aloite voi olla viitekehys suurille kaupungeille ja kaikenkokoisille paikkakunnille paikallistason yhteistyön kannustamiseksi.

8.3

On olemassa myös useita sosiaalisen matkailun alaan liittyviä onnistuneita yhteistyökokeiluja, joiden tavoitteena on mahdollistaa lomailu ja matkailu entistä useammille. Esimerkkinä voidaan mainita lomašekkijärjestelmä, jota Ranskassa hallinnoi lomašekkien kansallinen toimisto (Agence nationale pour les Chèques-Vacances, ANCV) ja Unkarissa vapaa-ajan kansallinen liitto. Muita esimerkkejä ovat työntekijöiden vapaa-aikaa edistävän kansallisen instituutin (INATEL) seniorimatkailuohjelma Portugalissa, sosiaalipalvelujen kansallisen instituutin (INSERSO) eläkeläisille suuntaama matkailuohjelma Espanjassa, ranskankielisen yhteisön neuvottelukunnan tukema nuorille tarkoitettujen majoituskeskusten edistämisohjelma Brysselissä (COCOF) sekä koulutukseen ja sellaisten lomakeskusten kunnostamiseen tähtäävät julkiset ohjelmat Italiassa, jotka kuuluvat Centro Turistico Giovanilen (CTG) kaltaisille järjestöille.

8.4

Epäilemättä voidaan eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa löytää lukuisia muitakin onnistuneita kokeiluja julkisen ja yksityisen sektorin välisestä yhteistyöstä. Niiden joukosta on syytä mainita kokeilut, jotka on koottu Maailman matkailujärjestön yhdessä Kanadan matkailualan komission kanssa vuonna 2003 julkaisemaan hyödylliseen julkaisuun Co-operation and Partnerships in Tourism – A Global Perspective. Kyseisessä julkaisussa esitetään eri puolilta maailmaa 18 onnistunutta matkailualan yhteistyökokemusta, jotka ansaitsevat tulla otetuiksi huomioon, koska ne tuovat merkittävällä tavalla esiin hyviä käytänteitä.

9.1

Laajentunut unioni on hyvin dynaaminen alue kaikilla aloilla ja etenkin matkailualalla, jolla on meneillään monia muutoksia sekä tarjonnan että kysynnän rakenteessa. Lissabonin huippukokouksessa hyväksyttiin seuraavien vuosien strategiseksi haasteeksi osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä pidetään laaja-alaista yhteistyötä sekä toimielinten että julkisen ja yksityisen sektorin tasoilla, joilla haaste kyetään ottamaan vastaan yhteisymmärryksessä. Aikaisemmin matkailu on osoittautunut työpaikkoja ja hyvinvointia luovaksi talouden alaksi. Näin on oltava myös jatkossa 25 jäsenvaltion unionia ja sen tulevaa laajentumista ajatellen. Konkreettisena suunnitelmana yhteistyöperiaatteen kehittämiseksi Euroopan tasolla ETSK ehdottaa komissiolle, että tämä tarkastelisi mahdollisuutta perustaa Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto.

9.2

Kyseinen neuvosto voisi koostua EU:n toimielimistä (komissio, parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea), Euroopan nuorisoneuvostosta, jäsenvaltioiden edustajista, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajista tasapuoliselta pohjalta sekä kuluttaja-, ympäristö-, vammais- ja sosiaalisen matkailun järjestöistä, yliopistoista sekä ansioituneista asiantuntijoista.

9.3

Ehdotettu Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto voisi kerätä ja analysoida matkailualan kehittymiseen ja tulevaisuudennäkymiin liittyviä tietoja, ehdottaa suuntaviivoja annettavalle tuelle sekä komission toimintaan liittyvälle yhteistyölle, auttaa alan eri toimijoita kehittämään yhteistyötä koskeva viitekehys unionin muilla matkailuun liittyvillä aloilla ja suunnitella Euroopan matkailufoorumin kokoontumiset sekä huolehtia sen tekemien sopimusten seurannasta.

9.4

Mikäli komissio pitää ehdotusta tarkoituksenmukaisena, ETSK on kaikilta osin valmis toimimaan yhteistyössä ehdotuksen viemiseksi eteenpäin, jotta neuvosto voitaisiin perustaa ja olisi täysin toimintakykyinen ennen vuonna 2005 järjestettävää Euroopan matkailufoorumia.

10.1

Elämme globalisoituneessa ja samalla erikoistuneessa maailmassa, joka pakottaa meidät tarkastelemaan yhä uudelleen käytössämme olevia taloudellisia ja sosiaalisia sekä alue- ja kaupunkisuunnittelua koskevia malleja. Kyseinen tarve koskee myös matkailutoimintaa ja asettaa kaikille toimijoille lukuisia laatua, kestävyyttä ja kilpailukykyä koskevia haasteita.

10.2

Komitea katsoo, että ainoastaan julkisen ja yksityisen sektorin eri toimijoiden yhteistyöhön pohjautuvan asennoitumisen avulla voidaan kohdata vaikeat haasteet, jotka koskevat kaikkea toimintaa, mutta etenkin matkailualaa sen strategisen luonteen, ihmisille suunnattujen palveluiden tarjoamiseen liittyvän erityisen roolin sekä kulttuurivaihdon erityispiirteiden johdosta.

10.3

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on yhä välttämättömämpi ja ajankohtaisempi tekijä matkailualan edistämistoiminnassa. Tällaista kehitystä on kannustettava ja edistettävä monin eri tavoin, sillä vain siten pystytään vaikuttamaan alaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Kaikkien toimijoiden on otettava kyseinen malli osaksi toimintaansa, jotta maailmassa meneillään oleviin muutoksiin voidaan vastata.

10.4

ETSK suhtautuu edelleenkin myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen jatkaa vuosittaisen Euroopan matkailufoorumin järjestämistä. Se toimii näyttämönä, jolla Euroopan lähtökohdista käsin ja alan – etenkin taloudellisten ja sosiaalisten – toimijoiden sekä julkishallinnon ja elinten myötävaikutuksella voidaan määritellä yhteistyön suuntaviivat ja perusteet, jotka voidaan niveltää vastaavanlaisiin valtio-, alue- ja paikallistason sekä toimialojen ja alueiden välisiin aloitteisiin Euroopan unionissa.

10.5

ETSK pyrkii edistämään matkailualan yhteistyötä tukemalla tapaamisia, vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä matkailualan edustajien välillä ja etenkin talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden sekä valtion-, alue- ja paikallishallinnon ja myös kestävää matkailua edistävien tahojen ja järjestöjen, toisin sanoen kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen, osuus- tai yhteisötalouden järjestöjen sekä vammaisjärjestöjen välillä. Lisäksi komitea jatkaa yhteistyötään Maailman matkailujärjestön ja Sosiaalisen matkailun kansainvälisen toimiston (BITS) kanssa. ETSK tarjoutuu näin ollen toimimaan uudelleen kaikkien niiden tahojen yhdyssiteenä, jotka käsittävät matkailutoiminnan yksilön oikeutena, jota on tarkasteltava elinkeinoalaan ja taloudelliseen toimintaan liittyvien näkökohtiensa lisäksi yksilölliseen kehitykseen sekä ihmisten ja kansojen keskinäiseen ymmärrykseen, lähentymiseen ja rauhaan liittyvänä tekijänä.

10.6

ETSK tukee vuosittain Maailman matkailujärjestön perustamaa maailman matkailupäivää antamalla julistuksen. Tällä kertaa ETSK osallistuu kyseisen päivän juhlistamiseen sekä Budapestissä kuluvana vuonna järjestettävään Euroopan matkailufoorumiin käsillä olevalla lausunnolla, jota pidetään ”matkailupolitiikkaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä koskevana Sevillan julistuksena”.