30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/105

1.1

Kymmenen uuden valtion liittyminen Euroopan unioniin on ainutlaatuinen historiallinen tapahtuma uusien jäsenvaltioiden lukumäärän takia sekä niiden merkittävien sosioekonomisten muutosten takia, joita liittyminen aiheuttaa sekä kyseisille valtioille että koko Euroopalle. Näin ollen tässä oma-aloitteisessa lausunnossa painotetaan kansalaisyhteiskunnan ja sen järjestöjen osallistumista poliittiseen mielipiteenmuodostukseen laajentumisprosessin yhteydessä. Se vastaa myös ETSK:n ensisijaista tavoitetta vahvistaa asemaansa Euroopan tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa, kuten puheenjohtaja Roger Briesch totesi puheessaan 11. joulukuuta 2002. (1)

1.2

Lisäksi tämän lausunnon avulla on tarkoitus osallistua keskusteluun Wim Kokin 26. maaliskuuta 2003 antamassa selvityksessä ”Euroopan unionin laajentaminen — Saavutukset ja haasteet” esitetyistä laajentumisen vaikutuksista. Pyrkimyksenä on tuoda esille pienten ja keskisuurten (pk) yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten rooli talouden monipuolistamisessa (sosiaaliset vaikutukset mukaan lukien) unioniin liittyvissä maissa sekä haasteet niiden täydelliseksi integroimiseksi yhtenäismarkkinoihin. ETSK haluaa antaa panoksensa yhteisön eri aloitteisiin, joilla pyritään varmistamaan maiden EU:hun liittymisen onnistuminen sekä niiden taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus meneillään olevien teollisten muutosten yhteydessä.

1.3

Pk-yrityksillä, joihin myös mikroyritykset kuuluvat, on omat erityispiirteensä. Ne ovat yrityksiä, jotka täyttävät Euroopan komission määrittelemät tarkat määrälliset kriteerit (ks. liitteenä oleva taulukko 1) (2).

1.4

Osuus- ja yhteisötalouden yritykset muodostuvat neljästä ryhmästä: osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä, yhdistyksistä ja säätiöistä. Näille yrityksille on ominaista se, että sosiaaliset tavoitteet menevät voiton maksimoinnin edelle. Tämä luo usein siteen alueeseen ja paikalliskehitykseen. Kyseisille yrityksille on ominaista myös se, että ne tyydyttävät tarpeita, joita muut talouden alat eivät pysty yksinään tyydyttämään. Niiden perusarvoja ovat solidaarisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, sosiaalinen vastuu, demokraattinen hallinto, osallistuminen ja autonomia (3).

1.5

Maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti unionille tavoitteen, jonka mukaan unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous. Eurooppa-neuvosto korosti ”innovatiivisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, perustamiselle ja kehittämiselle suotuisan ympäristön” luomista ja totesi, että ”liikeyritysten kilpailukyky ja dynaamisuus ovat suoraan riippuvaisia investointeja, innovaatioita ja yrittäjyyttä edistävästä säädösympäristöstä” (4). Feirassa 19.—20. kesäkuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi tältä pohjalta pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jonka mukaan ”pienyritykset ovat Euroopan talouden perusta” ja ”ne ovat tärkeitä työpaikkojen luojia ja uusien liikeideoiden kehittäjiä” (5). Lisäksi Lissabonin strategiassa todetaan myös, että talouskasvu on avaintekijä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi Euroopassa. Komissio on sittemmin todennut, että Lissabonin tavoitteen toteuttamisen kannalta haasteina ovat työpaikkojen tarjonnan ja työllisyysasteen lisääminen, teknisen osaamisen parantaminen sekä sujuvan siirtymisen varmistaminen maataloudesta ja teollisuudesta palveluihin lisäämättä alueellisia eroja valtioiden sisällä (6).

1.6

ETSK painottaa lausunnossaan CES 242/2000 (7) osuus- ja yhteisötalouden merkitystä moniarvoisen yrittäjyyden ja talouden monipuolistamisen kannalta (8). EU:n esittämä pk-yritysten vakiomääritelmä kattaa suurimman osan osuus- ja yhteisötalouden yrityksistä (9). Niillä yrityksillä, jotka eivät sovi tähän määritelmään kokonsa takia, on kuitenkin yleensä yhteisiä piirteitä pk-yritysten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi ulkoisten investointien heikko osuus, se, että yrityksiä ei noteerata pörssissä, omistajien ja osakkeenomistajien läheisyys sekä tiiviit yhteydet paikalliseen rakenteeseen.

1.7

Komissio on todennut, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden perusta, sillä EU:ssa niiden osuus kaikista työpaikoista on 66 prosenttia ja kokonaislisäarvosta 60 prosenttia, kun mukaan ei lasketa maatalousalaa. Vuonna 1999 pk-yritysten osuus ehdokasvaltioiden työpaikoista oli vielä korkeampi eli 72 prosenttia, kun mukaan ei ole laskettu maatalousalaa. Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) 40 prosentin osuus kaikista työntekijöistä on merkittävin (10). Tämä tarkoittaa sitä, että näihin yrityksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota (ks. liitteenä oleva taulukko 2).

1.8

Osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden sosiaalinen ja taloudellinen merkitys EU:ssa kasvaa jatkuvasti: ala työllistää 9 miljoonaa kokopäiväistä työntekijää eli 7,9 prosenttia palkkatyövoimasta (11). Lisäksi niissä on mukana merkittävä osa kansalaisyhteiskuntaa, sillä arvioiden mukaan yli 25 prosenttia EU:n kansalaisista osallistuu osuus- ja yhteisötalouteen tuottajina, kuluttajina, säästäjinä, asukkaina, vakuutuksenottajina, opiskelijoina, vapaaehtoistyöntekijöinä jne. Unioniin liittyvissä ja ehdokkaina olevissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa pelkästään osuuskuntamuotoisia yrityksiä arvioidaan olevan 15 000. Niissä on työntekijöitä yli 700 000 ja niihin kuuluu lähes 15 miljoonaa jäsentä. Laskusuhdanteen jälkeen ne ovat nyt uudessa kasvuvaiheessa. (12) Osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä syntyy eri aloille, erityisesti terveydenhuoltoon, ympäristöalalle, sosiaalipalveluihin ja koulutukseen (13). Niillä on tärkeä rooli myös sosiaalisen pääoman luomisessa, heikossa asemassa olevien henkilöiden palkkaamisessa, sosiaalisessa hyvinvoinnissa, paikallistalouden elvyttämisessä sekä paikallisten hallintomallien ajanmukaistamisessa. Ne ovat kehittäneet yhteiskunnallisia kartoitusjärjestelmiä, joissa arvioidaan niiden sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia.

1.9

Monissa EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa perinteiset pk-yritykset ja osuus- ja yhteisötalouden yritykset ovat keskenään vuorovaikutussuhteessa. Osuuspankit tukevat usein perinteisten pk-yritysten käynnistys- ja kehityshankkeita. Osuus- ja yhteisötalouden rakenteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi perinteisten pk-yritysten vahvistamisessa silloin, kun pk-yritykset käyttävät niitä muodostaakseen yritysten välisiä yhteistyöjärjestelmiä (verkostot, ryhmät, yhteiset tukirakenteet) tai saadakseen aikaan mittakaavaetuja ja luodakseen keskinäisiä takausmekanismeja pankkilainoja varten.

1.10

Neuvoa-antavan valiokunnan valmistelemassa, 24.—25. syyskuuta 2003 hyväksytyssä lausunnossaan ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät” ETSK totesi, että muutoksen käsite eroaa rakenneuudistuksen käsitteestä. Komitean mukaan muutoksen käsite on huomattavasti dynaamisempi. ”Siihen sisältyy yhtäältä yritysmaailman jatkuva kehittyminen (yritysten perustaminen, kehittäminen, monipuolistaminen, muuttuminen) ja toisaalta se tosiseikka, että yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin” (14). Lisäksi komitea toteaa, että ”nyt on syytä pohtia muutoskäsitettä proaktiivisesti sekä pyrkiä aiempaa paremmin ennakoimaan ja hallitsemaan teollisuuden muutosten taloudellisia, sosiaalisia, organisatorisia, ympäristö- ym. vaikutuksia.” (15) Tämä muutoksen käsite on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon kiihtyvässä tahdissa edistyvät rakenneuudistukset maailmanlaajuistumisen, EU:n laajentumisen, yhtenäismarkkinoiden syventymisen sekä teknisten, teollisten ja sosiaalisten muutosten yhteydessä.

1.11

Tässä lausunnossa otetaan huomioon myös komission 2. marraskuuta 1998 antama, Pehr G. Gyllenhammarin johtaman korkean tason työryhmän laatima kertomus ”Kuinka hallita muutosta”, josta ETSK on antanut kriittisen, mutta myönteisen lausunnon (16). Komitea oli tyytyväinen siihen, että kertomuksessa todetaan teollisuuden muutosten tarjoavan uusia mahdollisuuksia ja että siinä painotetaan uusien työpaikkojen luomista. Komitea totesi, että ”kertomuksessa omaksuttu strategia — virikkeiden etsiminen esikuva-analyysin, innovaation ja yhteiskunnallisen koheesion näkökulmasta — on asianmukainen”. ETSK totesi myös, että pk-yritykset eivät pysty yksinään ratkaisemaan taantuvien teollisuudenalojen ja yhtäkkisten, vakavien kriisien aiheuttamia ongelmia. ETSK katsoi, että suuria muutoksia tulee hallita yhteistoimin ja vapaaehtoisten ja joustavien alueellisten kumppanuuksien avulla. (17)

1.12

Suurimmassa osassa unioniin liittyviä maita pk-yrityksillä ja osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä on vastassaan suunnattomia haasteita, jotka liittyvät teollisuudessa 90-luvusta lähtien tapahtuneisiin muutoksiin, kilpailun maailmanlaajuistumiseen, yritystoiminnan keskittymiseen ja siihen, että maat ovat piakkoin liittymässä yhtenäismarkkinoihin. Kun otetaan huomioon kyseisten yritysten ratkaiseva rooli sosioekonomisella tasolla, EU:n on kiireesti pohdittava, mikä on paras tapa hyödyntää tätä roolia, tukea yritysten mukautumista edellä mainittuihin haasteisiin sekä edistää niiden innovaatiokykyä, rahoitusta, yrittäjähenkeä ja kilpailukykyä.

2.1.1

Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasvaltioiden teollisuudessa on tapahtunut perusteellisia muutoksia, kun maat ovat siirtyneet keskusjohtoisesta taloudesta markkinatalouteen. Vapauttamisprosessi oli äkillinen, ja samalla menetettiin perinteisiä vientimarkkinoita ja teollisuuden työpaikkojen määrä väheni huomattavasti (18).

2.1.2

Kymmenen rakenneuudistusvuoden jälkeen Keski- ja Itä-Euroopan maiden ehdokasvaltioiden teollisuus on lähentynyt EU:n tuotantorakenne- ja työllisyysmallia. Teollisuus on saanut suoria ulkomaisia investointeja sen ajanmukaistamista varten. Tämä on luonut tuotanto- ja tuottoaste-eroja ulkomaisessa omistuksessa ja kansallisessa omistuksessa olevien yritysten välille. Osassa maita kehitys on kulkenut lisäarvoltaan vahvempien alojen suuntaan, kun taas toisissa maissa on keskitytty edelleenkin työvoimavaltaisiin aloihin, jotka eivät tarvitse erityisen ammattitaitoista työvoimaa, ja niillä on enemmän markkinaosuuksia tietyillä teollisuuden aloilla (19). Teollisuuden kehitys on lisäksi keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin. Vaarana on, että tulevaisuudessa alueiden väliset erot kasvavat. (20) Vaarana on myös tällaisten yritysten siirtyminen EU:n uusiin rajavaltioihin sitä mukaa kuin työvoimakulut kasvavat unioniin liittyneissä maissa.

2.1.3

Laajentumisen yhteydessä tapahtuviin teollisuuden muutoksiin sisältyy myös unioniin liittyvien maiden ja EU:n jäsenvaltioiden välisen teollisuuden sisäisen kaupan ja muiden kumppanuusmuotojen kasvu (yhteisyritykset, fuusiot, väliaikaiset yhteenliittymät jne.) (21) sekä pk-yritysten käyttäminen alihankkijoina suurissa yrityksissä. Tämä kehitys on ratkaisevaa, jotta voidaan varmistaa laajentumisen etujen tasapuolinen jakautuminen ja mahdollisimman kivuton integroituminen yhtenäismarkkinoille. Jos tästä aiheutuvat mittakaavaedut ovat huomattavia, suurten yritysten ja pk-yritysten välinen täydentävyys voi vahvistua, ja pk-yritykset voivat saada tärkeän roolin alihankkijoina ja palveluiden tarjoajina.

2.1.4

Markkinapalveluiden osuus unioniin liittyvien maiden BKT:sta kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2001 osuus oli 54 prosenttia. Tähän liittyy kuitenkin alihankintatoimintaa ja teollisuuden ja palveluiden välisiä liitäntöjä. Teollisuuden osuus BKT:sta oli vuonna 2001 puolestaan 33 prosenttia, ja osuus on edelleenkin merkittävä. (22)

2.1.5

Edellä mainittujen markkinapalveluiden rinnalla työllisyys paikallisyhteisöille tarjottavien palveluiden alalla on kasvanut vain vähän tai jopa vähentynyt (23), vaikka absoluuttisesti laskien vuosina 1994—2000 suurin osa uusista työpaikoista oli syntynyt palvelusaloilla. Tällä sosioekonomisesti erittäin tärkeällä alalla on vielä suuria eroja unioniin liittyvien ja unionin jäsenvaltioiden välillä sekä taloudellisen merkityksen että työllisyyden kannalta (24).

2.1.6

ETSK huomauttaa, että talouden siirtymävaiheessa olevissa maissa pk-yritykset ovat yleensä joustavampia ja niillä on enemmän innovaatiopotentiaalia kuin suurilla yrityksillä. Niiden tuottavuus on yleensä parempi palveluissa ja tuotantoteollisuuden tietyillä kapea-alaisilla sektoreilla. Ne ovat yleensä otollisempia yrittäjähengen luomisen kannalta. Sen sijaan yritysten, myös pk-yritysten, lakkauttamisaste on unioniin liittyvissä maissa edelleenkin korkea, vaikka tietyissä maissa (25) pk-yritysten brutto- ja nettoperustamisasteen suhde on parempi kuin suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita (ks. liitteenä oleva taulukko 4).

2.2.1

Ehdokasvaltioiden työllisyyden kasvun analysointi yritysten kokoluokan mukaan osoittaa, että vuosina 1995—1999 työpaikkojen määrä kasvoi huomattavasti pk-yrityksissä, kun taas suurissa yrityksissä se väheni (ks. liitteenä oleva taulukko 3). Euroopan pk-yritysten seurantakeskuksen selvityksen mukaan tämä kasvu saattaa johtua sekä suuryritysten työpaikkojen menetyksistä että siitä, että suuryritysten tilalle on tullut pk-yrityksiä. Se ei kuitenkaan kompensoi menetettyjä työpaikkoja (26).

2.2.2

Siirtymäkausi on tuonut mukanaan köyhyyttä ja epätasa-arvoisuuden lisääntymistä. (27) Analyysit perustuvat epätäydellisiin tietoihin, mutta ne osoittavat yhdeksi ongelmaksi myös sen, että naiset ovat selkeästi muita heikommassa asemassa työmarkkinoilla (28).

2.2.3

Unioniin liittyvien maiden sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmiä on uudistettu viime vuosina. Suurimmalla osalla näistä maista on samoja ongelmia kuin EU:n nykyisillä jäsenvaltioilla: menot kasvavat ja tulot pysyvät joko entisellään tai vähentyvät. Terveystasossa ne ovat kuitenkin yleensä selkeästi eurooppalaisen keskiarvon alapuolella. Eliniän odote on kuusi vuotta alhaisempi kuin nykyisissä jäsenvaltioissa. (29)

2.3.1

Unioniin liittyvien maiden nykyinen vaihtotaseen alijäämä ja vakaussopimuksen asettamat rajoitteet aiheuttavat lisäjännitteitä julkisiin menoihin (30). Näin ollen on tarpeen löytää innovatiivisia keinoja yleisen edun mukaisten tarpeiden tyydyttämiseksi (31). Erityisesti osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä voi olla tässä tärkeä rooli samaan tapaan kuin useimmissa EU-maissa (32). Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joiden teollisuus on taantunut ja joilta puuttuvat yleensä perinteiset investoinnit, sekä maaseutualueilla, joilta on hävinnyt lukuisia maatalousalan pk-yrityksiä. Hyvin monessa Keski- ja Itä-Euroopan unioniin liittyvässä maassa ja jäsenehdokasmaassa osuus- ja yhteisötalouden yritykset ovat jo nyt tärkeimpiä vammaisten työllistäjiä.

2.3.2

Pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa tunnustetaan, että nämä yritykset ovat Euroopan talouden perusta ja että ne reagoivat herkimmin liiketoimintaympäristön muutoksiin. Tämä on totta erityisesti unioniin liittyvissä maissa, jotka ovat hyväksyneet virallisesti peruskirjan (33). Näiden maiden pk-yrityksillä ja osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä on huomattavasti suurempi haaste yhtenäismarkkinoiden kilpailusta selviytymisessä kuin edellisten laajentumisien yhteydessä. Suurimpia ongelmia ovat ammattitaitoisen työvoiman puute, rahoituksen saanti sekä hallinnollinen sääntely (ks. liitteenä oleva taulukko 5).

2.3.3

Euroopan komission vihreässä kirjassa ”Yrittäjyys Euroopassa” todetaan, että koska osuus- ja yhteisötalouden yritykset ”soveltavat liiketoiminnan periaatteita ja tuloshakuisuutta saavuttaakseen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita”, niiden ”on erityisen vaikeaa saada rahoitusta, johtamiskoulutusta ja neuvonta-apua” (34). Tämä on erityisen vaikeaa unioniin liittyvissä maissa, joissa osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä on vielä muitakin haasteita. Erityisesti osuuskuntia pidetään kyseisissä maissa usein entisen vallan jäänteinä, vaikka ne ovat peräisin 150 vuoden takaa ja vaikka ne ovat yleensä sopeutuneet hyvin markkinatalouteen. Niihin kohdistuva sääntely ja ennakkoluulot rajoittavat usein niiden markkinoille pääsyä. Siirtymätalouksissa ”osuuskuntamuotoisten pientuottajien, paikallisten säästökassojen ja osuuskuntamuotoisten luottolaitosten sekä paikallisviranomaisten (jotka toimivat ’hautomoina’ ja takaajina ja osallistuvat joskus rahoitukseen tuotanto- ja rahoituslaitoksissa) yhdistelmät ovat täysin luonnollisia” (35).

2.3.4

Unioniin liittyvien maiden pk- yritykset ja osuus- ja yhteisötalouden yritykset ovat tärkeä työllisyyden ja uudelleentyöllistämisen väline meneillään olevien suurten teollisten muutosten yhteydessä. Taantuvilta ja työtekijöitä vähentäviltä aloilta siirrytään perinteisille aloille (käsi- ja pienteollisuus) sekä laajentuville aloille, kuten yrityspalveluihin, uuden tieto- ja viestintätekniikan yrityksiin, huipputeknologia-aloille, rakennusalalle ja julkisiin töihin, lähipalveluihin (myös terveyspalvelut) ja matkailuun.

2.3.5

Kyseisten maiden pk-yrityksillä ja osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä voi olla muutosprosessissa tärkeä rooli, jota ne voivat toteuttaa erilaisin, EU:n jäsenvaltioissa jo kokeilluin tavoin. Hyvistä käytänteistä on lukuisia esimerkkejä. Voidaan palkata uusia työntekijöitä työmarkkinoilta, voidaan tukea mikro- ja pienyritysten innovaatiokapasiteettia, voidaan palkata henkilöitä, jotka ovat jääneet työttömiksi aloilta, joilla on jouduttu vähentämään työvoimaa tai lakkauttamaan toimintoja, voidaan perustaa sosiaalivakuutusyhtiöitä, voidaan perustaa uusia yrityksiä kehittymässä oleville aloille, voidaan kehittää palveluita ja alihankintaa, voidaan siirtää kriisissä olevia yrityksiä työntekijöiden omistukseen, voidaan tehdä alansisäisiä laatumuutoksia. Lisäksi osuus- ja yhteisötalouden yritykset voivat antaa erityispanoksensa muutoksiin EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa jo esille tulleen yrittäjyyshengen luomiskapasiteetin avulla sekä sellaisten edistämiensä arvojen kautta kuin sosiaalisesti vastuullinen yrittäjyys, demokratia ja kansalaisten osallistuminen, työntekijöiden osallistuminen yrityksen toimintaan ja sen rahoitukseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjunta, kiinnostus paikalliskehitykseen ja kestävään kehitykseen.

2.3.6

Harmaan talouden sääntely on merkittävä haaste unioniin liittyvissä maissa. Yhdistyneiden kansakuntien yliopiston vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen (36) mukaan kyseinen talous on epävakaa eikä se voi edistää kasvua tai pääoman kertymistä. Sen ensisijaisena tehtävänä on hengissä pysyminen kulutusta tukemalla. Se on ristiriidassa työelämän normien kanssa ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä kielteisiä makrotaloudellisia seurauksia. Se heikentää mm. verojärjestelmää, valuuttamarkkinoiden perustaa ja sosiaaliturvajärjestelmää ja vaarantaa tehokkaan makrotaloudellisen hallinnon. Harmaa talous auttaa säilyttämään järjenvastaisen alakohtaisen rakenteen, jossa mikroyrityksillä on ehdoton ylivalta ja jossa pääomanmuodostus on vähäistä, yrittäjähenki heikkoa ja tekniikka nopeasti vanhenevaa. EU:hun liittymisen myötä kilpailu kiristyy, joten unioniin liittyvien maiden teollisuuspolitiikassa tulee ottaa kiireesti huomioon tämä huolestuttava tilanne, johon kyseisten maiden viranomaisten tulisi puuttua tiukasti.

3.2.2.1

Vaikka unioniin liittyvissä maissa tehdään parhaillaan paljon työtä yhteisön säännöstön liittämiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia määräyksiä sekä säännöstön täytäntöönpanemiseksi julkisissa politiikoissa, toimet ovat vielä hyvin vajavaisia pk-yrityksiin sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksiin liittyvän yhteisön säännöstön kohdalla. Tämä koskee erityisesti yrityspolitiikkaa, pk-yritysten edistämistä, työllisyyspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, sosiaalista osallistamista, yritysten sosiaalista vastuuta erityisesti ympäristönsuojelun osalta jne. Prosessia tulisi vahvistaa merkittävällä tavalla muun muassa kouluttamalla hallinnollista henkilöstöä ja tukemalla pk-yrityksiä sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä niiden pyrkiessä mukautumaan asteittain yhteisön normeihin. Tähän tarvittaisiin komission apua. Yrityksille myönnettävää tukea koskevan Phare-ohjelman (Phare Business Support Programme) yhteydessä aloitettuja yhteisön säännöstöä ja sen täytäntöönpanoa koskevia toimia tulisi jatkaa. Vaikka unioniin liittyvät maat ovat parantaneet huomattavasti pk-yrityksiä koskevaa lainsäädäntöään (erityisesti konkurssilainsäädäntöä), edistys osuus- ja yhteisötalouden yritysten edistämiseen tähtäävässä lainsäädännössä on vielä hyvin vähäistä. Tiettyjen unioniin liittyvien maiden viimeisimmät osuuskuntalainsäädännön muutokset merkitsevät jopa askelta taaksepäin. Osuuskuntia ja muita osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä tulisi siis uudistaa useissa unioniin liittyvissä maissa ja se tulisi saattaa lähemmäksi eurooppalaisen osuuskunnan perussääntöä (ja eurooppalaisen yhdistyksen ja eurooppalaisen keskinäisen yhtiön tulevia perussääntöjä). Pk-yrityksiä sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä koskevasta lainsäädännöstä tulisi tehdä vertailevia tutkimuksia ja toteuttaa tietojen vaihtoa. Toisaalta useiden unioniin liittyvien maiden lainsäädännössä osuus- ja yhteisötalouden yritysten perustamiskustannuksia tulisi supistaa, kun otetaan huomioon, että ne eivät voi turvautua ulkoisiin investointeihin ja että ne ovat yleensä sidoksissa paikalliseen rakenteeseen.

3.2.2.2

Jotta yhtenäismarkkinoille pääsyn edellytykset olisivat todella oikeudenmukaiset, olisi mahdollisimman pian muutettava säännöksiä, jotka rajoittavat osuus- ja yhteisötalouden yritysten pääsyä julkisille markkinoille useissa unioniin liittyvissä maissa. Lisäksi sekä julkisilla markkinoilla että verotuksessa on aiheellista ottaa myös huomioon tiettyjen pk-yritysten sekä erityisesti osuus- ja yhteisötalouden yritysten tuottavuuskustannukset (40) muun muassa sellaisten toimien toteuttamiseksi kuin heikossa asemassa olevien henkilöiden palkkaaminen tai sosiaali- ja ympäristönormien lainsäädännössä vaadittua minimiä tiukempi säännösten noudattaminen (41).

3.2.3.1

Unioniin liittyvissä maissa näyttää saavutetun edistystä pk-yritysten perustamisen helpottamiseksi. On muun muassa perustettu paikallistason tiedotuskeskuksia. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, jotta julkiset viranomaiset toteuttaisivat aktiivisesti samoja tiedotustoimia osuus- ja yhteisötalouden yritysten kohdalla. Tällaisten tiedotuskeskusten tulisi pyrkiä edistämään entistä enemmän myös perinteisiä ammatteja ja sellaisia lupaavia aloja kuin yrityspalvelut, lähipalvelut, terveyspalvelut, uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät toimet ja matkailu.

3.2.3.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaan ”erityisistä liiketoimintaa käsittelevistä moduuleista olisi tehtävä olennainen osa keskiasteen sekä korkeakoulujen ja yliopistojen koulutusohjelmia” ja että pienten yritysten johtajille tulisi kehittää asianmukaisia koulutusohjelmia. Tämän tavoitteen saavuttamiseen näyttää kuitenkin olevan vielä paljon matkaa suurimassa osassa unioniin liittyviä maita. Koulutusohjelmiin tulisi sisältyä myös osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä koskeva osuus, mikä ei yleensä toteudu käytännössä. Osuus- ja yhteisötalouden yritysten yrittäjyyskoulutuspotentiaalia, joka on tullut esille EU:n jäsenvaltioissa, tulisi hyödyntää edistämällä muun muassa yritysten välistä koulutusta ja tarjoamalla osuus- ja yhteisötalouden yritysten johtajille mahdollisuus jakaa kokemuksiaan pk-yritysten johtajille tarkoitetuissa johtamiskoulutuskeskuksissa.

3.2.4.1

Yritysten perustamista tulisi tukea edelleenkin voimakkaasti erityisesti lupaavimmilla aloilla. Meneillään olevien teollisuuden muutosten yhteydessä on samalla myös ratkaisevan tärkeää, että ilman perillisiä olevien tai kriisissä olevien yritysten liiketoiminnan siirroissa onnistutaan. Onnistuneilla liiketoiminnan siirroilla voidaan varmistaa yrityksen toiminta, mutta myös siihen liittyvät työpaikat eli merkittävä osuus paikallisesta sosioekonomisesta rakenteesta (42). Yritysten liiketoiminnan siirrot työntekijöille etenkin osuus- ja yhteisötalouden yritysten kautta ovat osoittautuneet erityisen onnistuneiksi EU-maissa silloin, kun tukitoimenpiteet ovat olleet riittäviä. Näitä kokemuksia voidaan hyödyntää pk-yritysten liiketoiminnan kaikenlaisissa siirroissa.

3.2.4.2

Yrityksen kaikissa kehitysvaiheissa, myös yrityksen perustamisen ja liiketoiminnan siirtämisen yhteydessä, pk-yritykset sekä osuus- ja yhteisötalouden yritykset tarvitsevat todellista tukipolitiikkaa sekä korkealaatuisia tuki-, neuvonta- ja avustuspalveluita yritysstrategian, suunnittelun, innovaation, taitotiedon, tutkimuksen ja kehittämisen, laatusertifioinnin jne. alalla. Tämä tulee esille myös useissa onnistuneissa kokemuksissa EU:n teollisuusalueilla. Erityisesti tulisi painottaa muun muassa tukikeskusten ja yliopistojen välistä yhteistyötä sekä naisten ja nuorten yrittäjyyden edistämistä. On myös aiheellista edistää pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten tuotteiden markkinoinnin ja viennin tukemista muun muassa perinteisten tuotteiden tunnustamisen avulla ja ottamalla kauppa- ja käsiteollisuuskamarit sekä ammattialajärjestöt mukaan tuotteiden edistämiseen.

3.2.5.1

Pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten perustamista ja liiketoiminnan siirtoja varten tarvittavaa pääomaa koskeva kysymys on perustavan tärkeä. Näiden yritysten perustamiseen ja kehittämiseen tarkoitetun rahoitustukikehyksen parantaminen, rakennerahastojen käytön helpottaminen ja Euroopan investointipankin aloitteiden tukeminen pienyrityksiä koskevassa peruskirjassa tehdyn ehdotuksen mukaisesti ovat yhtä tärkeitä edellytyksiä kuin tukipalvelut. ETSK ehdottaa, että käynnistetään rahoitusmekanismi, jossa liitetään yhteen eri toimintakeinot, jotka koskevat pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten koko kasvusykliä unioniin liittyvissä maissa. Mukana tulisi olla Euroopan investointipankki, Euroopan investointirahasto ja yhteisötalouden pankit sekä rakennerahastot. (43) Samoin tulisi edistää pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten perustamiseen ja liiketoiminnan siirtoihin tarkoitettuja julkisen tuen rahoitusjärjestelmiä sekä muun muassa sellaisia solidaarisuusrahaston välityksellä toteutettavia kannustinjärjestelmiä, joita on onnistuneesti kokeiltu tietyissä Euroopan maissa (44).

3.2.5.2

On myös painotettava eettisen ja solidaarisen rahoituksen verkkojen mahdollista roolia unioniin liittyvien maiden pk-yrityksille sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksille tarkoitettujen rahoitusvälineiden tarjoamisessa. Italian parlamentin hiljattain eli lokakuussa 2003 yksimielisesti hyväksymä päätöslauselma kuvastaa tätä näkökantaa. Useat vaihtoehtoiset rahoituslaitokset työstävät parhaillaan yhteistä hanketta, joka voi olla ohjenuorana kehitettävissä oleville uusille toimintaedellytyksille (45).

3.2.5.3

Olisi myös edistettävä pk-yritysten ja osuus- ja yhteisötalouden yritysten välisiä keskinäisiä takausyhtiöitä, jotta yritykset voisivat taata toistensa lainoja. Tämä järjestelmä on osoittautunut onnistuneeksi useissa EU-maissa. Se on toteutettu usein osuuskunnan, keskinäisen yhtiön tai yhdistyksen muodossa. (46)

3.2.5.4

ETSK painottaa, että on tärkeää tukea myös erikoistuneiden osuus- ja yhteisötalouden yritysten, kuten keskinäisten yhtiöiden korvaaminen sairaus-, invaliditeetti- ja eläkekulujen, solidaarista rahoitusta, samoin kuin on asian laita tietyissä EU:n jäsenvaltioissa.

4.1

ETSK myöntää, ettei pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten menestystä ja tehokkuutta saavuteta automaattisesti eivätkä ne riipu vain yrityksistä itsestään. Näiden yritysten kehitysmahdollisuuksia ja niiden roolia unioniin liittyvien maiden siirtymätalouksissa ja talouden monipuolistamisessa tulee tukea suotuisilla puitteilla, joissa otetaan huomioon niiden erityispiirteet. Puitteita tulee edistää kyseisille maille tarkoitetulla ohjelmalla, johon sisältyy kymmenen edellä kuvattua kohtaa. ETSK toivoo, että komissio edistää tätä unioniin liittyvien maiden pk-yrityksille sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksille tarkoitettua ohjelmaa.

4.2

ETSK aikoo viime vuosina antamiensa lausuntojen ja esittämiensä näkemysten mukaisesti antaa panoksensa uusien tukitoimien käynnistämiseen ja seurantaan. ETSK seuraa erityisesti yhtenäismarkkinoita koskevan toimintansa yhteydessä tarkkaan pk-yritysten ja osuus- ja yhteisötalouden yritysten kehitystä EU:ssa. Se kiinnittää erityistä huomiota uusiin jäsenvaltioihin.

4.3

ETSK:n mielestä laajentuvan unionin teollisuuspolitiikassa tulee ottaa entistä paremmin huomioon unioniin liittyvien maiden pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten tarpeet ja haasteet. Komitea korostaa sellaisia tarpeita kuin johtamiskoulutus, innovaatio, laatu, suunnittelu, rahoitus- ja yhteistyövälineet (esim. yritysryppäät), toisen ja kolmannen asteen rakenteet, verkostot jne. Nämä ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä EU:n laajentumisen ja maailmanlaajuistumisen haasteista selviämiseksi.

4.4

ETSK kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, myös komissiota, käymään tehokasta vuoropuhelua — johon myös komitea sitoutuu — unioniin liittyvien maiden pk-yritysten sekä osuus- ja yhteisötalouden yritysten edustuslaitosten ja johtajien kanssa, jotta voidaan eritellä kaikki ne vakavat haasteet, joita näillä yrityksillä on kyseisten maiden liittyessä EU:hun. Samalla on syytä pitää mielessä, että kyseessä on kaiken kaikkiaan merkittävä kehitysvaihe 21. vuosisadan Euroopassa.

—

julkisen ja yksityisen sektorin yhteiset rakenteet: esimerkiksi Job Centre Genovassa, Gagner-toimisto Roubaix'ssa ja Sokojan kylätalo Kokkolassa

Muita esimerkkejä EU:n paikallistason kumppanuuksista, joissa on mukana osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, ovat mm. Italian sosiaaliosuuskuntien järjestelmä Consorzio Nationale della Cooperazione di Solidarietà Sociale Gino Matarelli (CGM), kotiapusektori ja Société Coopérative d'intérêt Collectifin (SCIC) uudet säännöt Ranskassa, Solidarités des Alternatives Wallonnes -verkko ja naisten osuuskunnat Ruotsissa.