52003AE1390

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto: ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman laatiminen"

(KOM(2003) 131 lopullinen)

(2004/C 32/07)

Komissio päätti 25. maaliskuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 14. lokakuuta 2003. Esittelijä oli Staffan Nilsson.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. ja 30. lokakuuta 2003 pitämässään 403. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta ja 3 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti nk. Lissabonin strategiasta, jonka päämääränä on Euroopan unionin kehittäminen "maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi". Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti tutkimaan, miten kasvua ja työllisyyttä voidaan edistää ympäristöteknologian avulla. Göteborgissa kesäkuussa 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa määritettiin kestävän kehityksen strategia. Edellä mainituista syistä komissio työskentelee parhaillaan ympäristöteknologiaa koskevan strategian ja toimintasuunnitelman kehittämiseksi.

1.2. Komission työ etenee kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä askeleena oli komission maaliskuussa 2002 antama kertomus aiheesta "Kestävän kehityksen ympäristöteknologia"(1). Toisen vaiheen muodostaa nyt käsiteltävänä oleva tiedonanto "Ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman laatiminen". Kolmannen vaiheen muodostaa varsinainen toimintasuunnitelma, joka komission on määrä hyväksyä vuoden 2003 loppuun mennessä. Prosessiin kuuluu vuorovaikutteinen työskentely, jonka puitteissa kaikilla eturyhmillä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia ja esittää näkemyksiään ennen työn lopullista valmistumista.

1.3. Ympäristöteknologian kehittämistä tulee pitää jatkuvana prosessina, jossa tutkimus ja kehitys, osaaminen sekä käytännön sovellukset yhdistyvät sopivalla tavalla. Vaikka markkinoiden toiminta voi edistää alan kehitystä puhtaasti kaupallisista syistä, kehityksen vauhdittamiseksi saatetaan tarvita myös erimuotoisia tukitoimia. ETSK aikoo osallistua tähän työhön voimakkaalla panoksella.

1.4. Ympäristöteknologiaa koskevaa strategiaa ja toimintasuunnitelmaa voidaan tarkastella myös kytkettynä komission muihin aloitteisiin, joissa ympäristöteknologia voi olla tärkeä työkalu. Tällaisia aloitteita ovat mm. seuraavat:

- yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva komission tiedonanto, jossa tuotteiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan elinkaariajattelun pohjalta(2)

- kestävään tuotantoon siirtymistä koskeva komission tiedonanto, jonka tavoitteena on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen ja jossa parhaat käytettävissä olevat tekniikat yhdistetään kiinteästi tulevaan ympäristöteknologiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan(3)

- komission tiedonanto "Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa"(4).

1.5. Tässä yhteydessä tärkeä asiakirja on myös parhaillaan valmisteilla oleva komitean oma-aloitteinen lausunto, jonka lähtökohtana on toteamus siitä, että uusissa jäsenvaltioissa on olemassa erityisiä esteitä ympäristöteknologian soveltamiselle. Lausunnossa käsitellään kysymystä, miten uusissa jäsenvaltioissa voidaan ottaa käyttöön vasta mukautettua pienimuotoista ympäristönsuojeluteknologiaa tai edistää sen soveltamista. Erityistä huomiota lausunnossa kohdistetaan EU:n tukiohjelmien arviointiin liittymistä edeltävien ohjelmien puitteissa sekä tulevaan varojen käyttöön rakennerahastojen ja koheesiorahastojen puitteissa(5).

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1. Komission 2002 antamaan raporttiin sisältyy määritelmä, jonka mukaan ympäristöteknologialla tarkoitetaan "kaikkia tekniikoita, joiden käyttö on ympäristön kannalta vähemmän haitallista kuin niiden vaihtoehtojen käyttö". Komissio laajentaa kuitenkin käsitettä kattamaan päästöjen puhdistustekniikkojen lisäksi myös sellaiset tekniikat, joilla torjutaan tuotantomenetelmien käytöstä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista. Kyseiset tekniikat voivat koskea uusia materiaaleja, energiatehokasta ja resursseja säästävää tuotantoa, ympäristötiedettä sekä uusia menetelmiä. Laajennettu käsite kattaa siten sekä tekniikan että tietämyksen.

2.2. Ympäristöteknologian markkinat kasvavat sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. EU:n ekoteollisuuden alojen välitön työllistämisvaikutus oli vuonna 1999 noin 1,6 miljoonaa työpaikkaa, ja kyseisillä aloilla tuotetaan noin 183 miljardin euron arvosta tavaroita ja palveluja vuodessa. Ympäristön pilaantumisen hallinnan ja puhtaampien tekniikoiden osuus on noin 127 miljardia euroa ja luonnonvarojen hallinnan (lukuun ottamatta uusiutuvien energioiden tuotantoa) noin 56 miljardia euroa. Ehdokasmaissa ympäristön pilaantumisen hallintaan ja puhtaampiin tekniikoihin liittyvät ekoteollisuuden alat tuottavat noin 10,3 miljardin euron arvosta tavaroita ja palveluja vuodessa (eli 1,9 prosenttia ehdokasmaiden BKT:stä). Komissio edistää uuden ympäristöystävällisen teknologian kehittämistä merkittävällä tavalla kuudennen tutkimuksen puiteohjelmansa kautta.

2.3. Monet esteet, kuten byrokratia, kustannusten lisääntyminen ja julkinen mielipide, haittaavat edelleen ympäristöteknologian täysmääräistä kehittämistä ja hyödyntämistä. Etenkin taloudelliset esteet muodostavat jatkuvan ongelman, ellei todellisia ympäristökustannuksia oteta huomioon. Muita ongelmia ovat rahoituksen vaikea saatavuus, pitkät investointisyklit sekä uuden teknologian puutteellinen leviäminen. Tekniset esteet ovat osoitus kohdennetun ja nykyistä tehokkaamman tutkimustoiminnan tarpeesta. Lisäksi organisatoriset esteet sekä tietojen ja taitojen puute hidastavat teknologian pääsyä markkinoille.

2.4. Komissio on päättänyt keskittyä neljään aihepiiriin, jotka ovat ilmastonmuutos, kestävät tuotanto- ja kulutusmallit, vesivarat sekä maaperän suojelu. Työskentelystä vastaa neljä aihekohtaista työryhmää, joista kukin keskittyy omaan aihepiiriinsä. Kyseiset aihepiirit liittyvät myös kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa nimettyihin ensisijaisiin toiminta-alueisiin. Työskentelyn tavoitteena on luoda perusta tulevalle toimintasuunnitelmalle.

2.5. Tiedonannon tavoitteena on myös käynnistää laaja sidosryhmien kuuleminen, jonka aiheena on ympäristöteknologian yleistymistä haittaavien esteiden poistaminen. Kaikki asianomaiset sidosryhmät on kutsuttu esittämään näkemyksiään asiasta. ja sidosryhmien antamat vastaukset luovat perustan toimintasuunnitelman valmistelulle vuoden 2003 lopulla.

3. ETSK:n kommentit komission tiedonantoon

3.1. ETSK kannattaa komission pyrkimystä edistää eri tavoin sellaisten tekniikoiden kehittämistä ja kaupallista hyödyntämistä, joiden tavoitteena on ympäristökuormituksen vähentäminen ja resurssien käytön tehostaminen. Useat jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin asiassa, mutta on tärkeää omaksua eurooppalainen lähestymistapa vaikutusten maksimoimiseksi ja parhaiden käytäntöjen entistä tehokkaammaksi levittämiseksi. ETSK arvostaa sitä, että komissio on toimintasuunnitelmaa laatiessaan turvautunut avoimeen kuulemismenettelyyn, johon on kutsuttu osallistumaan ETSK, jäsenvaltioiden asiantuntijoita sekä eri organisaatioita.

3.2. ETSK:n mielestä on tärkeää ja erittäin myönteistä, että komissio laajentaa ympäristöteknologian määritelmää eikä pidä sitä yksinomaan "puhdistustekniikkana". Komission mainitsemat talousluvut koskevat ainoastaan varsinaista "ekoteollisuutta". Kyseiset luvut, jotka ovat vuodelta 1999 ja jotka tulisi siten saattaa ajan tasalle, kuvaavat vain osittain ympäristöteknologian tarjoamia taloudellisia mahdollisuuksia. Ympäristöteknologian haasteena on tehdä kaikesta tuotannosta ja kaikista tavaroista asteittain entistä parempia ympäristön ja resurssien käytön näkökulmasta. On myös tärkeää huomata, että merkittävä osa teollisuuden jatkuvasti tekemistä tavanomaisista parannuksista ja tehokkuuden lisäämisestä tuovat suuria ympäristöhyötyjä ilman, että kyseisten toimenpiteiden katsottaisiin kuuluvan uuden ympäristöteknologian piiriin. Kun otetaan huomioon kestävän kasvun tavoite, ympäristöteknologian määritteleminen on tärkeää, jotta sitä voitaisiin myös tukea. Ympäristöteknologian määritelmä tulee siten laajentaa koskemaan myös osaamista, tutkimusta ja uusia tuotantomenetelmiä.

3.3. ETSK katsoo myös, että ympäristöteknologia on eurooppalaisille yrityksille strategisesti tärkeä liiketoiminta-ala, joka voi ajan mittaan lisätä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä sekä edistää talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Ympäristöteknologian edistämisen yleisenä strategiana tulisi olla kyseisen teknologian käytön tekeminen kannattavaksi yrityksille sekä lisäarvon tuominen kuluttajille.

3.4. Ympäristöteknologian edistämistoimenpiteet ovat muita välineitä täydentävä ja niiden kanssa yhdessä vaikuttava väline. Muut ympäristöalalla käytettävät välineet, kuten verotus ja sääntely, saattavat usein lisätä yritysten kustannuksia ja heikentää lyhyellä aikavälillä niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Jotta Lissabonin strategian tavoitteet voitaisiin saavuttaa, eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä on vahvistettava. Siksi ympäristöteknologian edistäminen on tärkeää, sillä sen avulla voidaan saada ympäristöhyötyjä menettämättä samalla kilpailukykyä, joka voi jopa parantua.

3.5. Komission valitsemat neljä aihepiiriä vaikuttavat perustelluilta, sillä ne edustavat kolmea peruselementtiä ilmaa, vettä ja maaperää sekä tuotannon ja kulutuksen muodostamaa yhteiskunnallista toimintaa. ETSK katsoo kuitenkin, että ilmakehän osalta ei tulisi rajoittua tarkastelemaan pelkästään ilmastonmuutosta, sillä myös muut päästöt ilmaan ovat merkittävä ympäristöongelma. Lisäksi myös muihin ilmakehää koskeviin ympäristöongelmiin sisältyy varmasti merkittäviä ympäristöteknologian ja liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia. On myös tärkeää ymmärtää, että kyseiset alat vaikuttavat toisiinsa ja että ongelmien ratkaisemisen ja innovaatioiden yhteydessä on voitava ottaa huomioon myös horisontaalinen näkökulma. Komitea esittää lisäksi, että toimiin sisällytetään mahdollisimman pian ympäristöteknologian hyödyntäminen melunhallinnassa.

3.6. Kun tarkastellaan ympäristöteknologian kehittämistä ja kaupallista hyödyntämistä yhteisössä, on tärkeää käsitellä vanhempien ja ympäristönäkökulmasta huonompien tuotantomenetelmien vientiä. Jonkin tuotantomenetelmän käyttäminen saattaa olla esimerkiksi tietyn lainsäädännön vuoksi kannattavaa EU:ssa, mutta jossakin EU:n ulkopuolisessa maassa saattaa olla kannattavampaa käyttää vanhempaa teknologiaa, mistä on seurauksena, että kyseinen teknologia on siellä yleisesti käytössä. Tämä vähentää ympäristöhyötyjä ja heikentää mahdollisuuksia viedä uutta teknologiaa. Siksi on jatkettava myös kansainvälisen yhteistyön tekemistä ympäristökysymyksissä, jotta ympäristöala kehittyisi mahdollisimman tasapainoisesti. Samalla on varmistettava, että myös EU:n ulkopuolisilla mailla ja etenkin kehitysmailla on todellisia mahdollisuuksia käyttää ympäristöteknologiaa sekä tämän edellyttämää tietämystä.

3.7. Ympäristöteknologian kehittämistä ja kaupallista hyödyntämistä on edistettävä erimuotoisin tukitoimin. Jos ympäristöteknologiaa edistetään väkisin voimakkaiden taloudellisten tai oikeudellisten välineiden avulla, saattaa tämä johtaa siihen, että vientimahdollisuudet heikkenevät ja tuotantoa siirtyy unionin ulkopuolelle, missä siihen ei kohdistu yhtä tiukkoja rajoituksia. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ympäristön saama kokonaishyöty pienenee ja että EU siirtää ympäristöongelmansa muiden maiden kannettaviksi, mitä ETSK pitää eettisesti arveluttavana. Lisäksi kasvumahdollisuudet heikkenevät.

3.8. Julkisten hankintojen markkinat ovat suuret, ja niitä voidaan varsin hyvin käyttää hyväksi ympäristöteknologian kehittämisessä ja kaupallisessa hyödyntämisessä. On syytä selventää, että on mahdollista ja toivottavaa, että julkisia hankintoja tehtäessä asetetaan selkeitä ympäristövaatimuksia. Kunkin tuotteen ympäristövaikutukset tulee arvioida kyseisen tuotteen koko elinkaaren näkökulmasta siten, että otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mm. kuljetus. On voitava varmistaa, että uusi ympäristöteknologia on todellakin parempaa kuin olemassa oleva teknologia. Jäsenvaltioiden tulisi myös voida järjestää erityisiä teknologiahankintoja, joiden tarkoituksena on kannustaa yrityksiä tehostamaan tuotekehitystään sillä perusteella, että "voittavan" idean kehittäminen johtaa tilausten lisääntymiseen. Kyseistä mallia on sovellettu menestyksellisesti tietyissä valtioissa. Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva komission tiedonannossa todetaan, että on lukuisia mahdollisuuksia ottaa ympäristönäkökohdat huomioon tarjouskilpailuissa. Varsinaisena haasteena on varmistaa, että julkisten hankintojen tekijät hyödyntävät käytettävissä olevia mahdollisuuksia ETSK katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden tulee pyrkiä vastaamaan tähän haasteeseen.

3.9. On tärkeää, että komission pyrkii yhdessä aihekohtaisten työryhmien kanssa kartoittamaan ympäristöteknologian edelleen kehittämistä haittaavat esteet. Alan toimijat osaavat itse parhaiten kuvailla kohtaamansa esteet.

3.10. ETSK toivoo, että toimintasuunnitelmaan sisällytetään ehdotus siitä, miten esteiden kartoitusta voidaan jatkaa valtakunnallisella ja unionin tasolla ja miten voidaan käynnistää prosessit niiden poistamiseksi. Useissa tapauksissa ympäristöhyötyjen saaminen edellyttää laaja-alaista teknologista tutkimusta, kuten esimerkiksi ajoneuvoissa käytettävien polttokennojen kehittämistä. Samalla on kuitenkin työskenneltävä myös pienyrityksiä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi sekä ympäristöteknologian edistämiseksi pienessä mittakaavassa. Investointituen myöntäminen pk-yrityksien ympäristöinvestointeihin saattaa olla sopiva tapa tukea kehitystä.

3.11. Kuten komissio on todennut, ympäristöteknologian kehittämisen tiellä on oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä. Euroopan oikeusasiamies tutkii valituksia, jotka koskevat Euroopan unionin toimielinten ja laitosten toiminnassa havaittuja hallinnollisia epäkohtia. Hallinnollisella epäkohdalla tarkoitetaan sitä, että yhteisön toimielin jättää toimimatta sitä sitovien yhteisön säädöksien mukaisesti. Vaikka ympäristöteknologian kehittämisen tiellä olevien oikeudellisten puutteiden voidaan tuskin katsoa kuuluvan oikeusasiamiehen toimialaan, ETSK toivoisi komission tekevän ehdotuksen siitä, kenen tai minkä tahon puoleen yksittäiset (suur- tai pien-) yritykset voivat kääntyä, jos ne katsovat, että oikeudelliset puitteet tai viranomaisten toiminta johtavat ympäristön tilan heikentymiseen. Tällaisen "ympäristöasiamiehen" tehtävänä olisi tutkia, noudattavatko viranomaiset yhteisön säädöksiä, mutta myös kartoittaa voimassa olevan lainsäädännön puutteita. ETSK ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuutta perustaa ympäristöasioihin keskittyvän oikeusasiamiehen virka.

3.12. Komissio kertoo tiedonannossaan alalla tehdystä tutkimustyöstä. ETSK pitää tutkimustyötä tärkeänä ja korostaa, että tutkimusta on tehtävä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Yritysten ja yritysjärjestöjen on voitava osallistua päätöksentekoon, joka koskee niiden toiminta-alalla tehtävän tutkimuksen rahoitusta. Yritysten oma tutkimuspanos on ratkaisevan tärkeä tuotekehitykselle ja innovaatioille, mutta EU:n tutkimusohjelmissa tarkastellaan myös pk-yritysten alalla kohtaamia vaikeuksia. Toimintasuunnitelmassa tulee kiinnittää vakavaa huomiota siihen, miten ympäristöteknologian tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yrityksissä.

Tuotanto ja kulutus

3.13. ETSK on pannut merkille, että tuotantoa ja kulutusta käsitellessään komissio keskittyy jätehuoltoon. Komitea katsoo kuitenkin, että aiheeseen liittyy muitakin ulottuvuuksia kuin jätekysymykset. Jotta jäteongelmat voitaisiin ratkaista, tulee politiikan tavoitteena olla jätemäärän vähentäminen, minkä lisäksi jäljelle jäävän jätteen kierrätystä sekä jätteiden sisältämien materiaalien ja energian talteenottoa on voitava tehostaa. Mm. Ranskasta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epätarkoituksenmukaisten lajittelujärjestelmien kehittäminen saattaa lisätä kuljetuksia ja sitä kautta energian kulutusta. Siksi on tuettava sellaista tuotekehitystä, jonka tuloksena materiaaleja käytetään resursseja säästävällä tavalla. Lisäksi jätekysymysten ratkaisemista tulee tarkastella paikallis- tai aluetason näkökulmasta siten, että ratkaisuja tehtäessä arvioidaan ympäristön saama kokonaishyöty.

3.14. Jotta ympäristöteknologialla onnistuttaisiin edistämään entistä parempien ja edullisempien tuotantomenetelmien, käsittelytapojen ja taitotiedon syntymistä, uudet menetelmät ja tekniikat tulee arvioida tuotteiden koko elinkaaren näkökulmasta. Tavaroiden ja palveluiden elinkaarianalyysit antavat arvokasta tietoa siitä, miten ja missä kohdassa tuotantoketjua syntyy ympäristökuormitusta. On voitava osoittaa kokonaisvaltaista tarkastelutapaa noudattaen, että uuteen teknologiaan perustuvien tuotteiden ja tuotantomenetelmien tuomat ympäristöhyödyt ovat kokonaisuudessaan myönteiset. Siksi komission on noudatettava kyseistä lähestymistapaa myös ympäristöteknologiaa koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvässä tulevassa työskentelyssään.

3.15. ETSK on pannut merkille, että komissio on antanut yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan tiedonannon(6), jolla voi olla merkittävä rooli ympäristöteknologian kehittämisessä. ETSK:n muut näkemykset yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsittelevästä tiedonannosta käyvät ilmi komitean aiheesta antamasta lausunnosta.

3.16. Komissio mainitsee parhaillaan käynnissä olevan tutkimuksen siitä, miten kansalaiset saataisiin omaksumaan entistä raaka-ainepainotteisempi lähestymistapa ja kohdistamaan huomionsa määrän sijasta laatuun. Tämä on aivan oikea lähtökohta, joka saattaisi johtaa välittömästi merkittäviin tuloksiin, jos yksittäiset kansalaiset saataisiin ymmärtämään oman käyttäytymisensä merkitys osana laajempaa kokonaisuutta. ETSK korostaa tässä yhteydessä, miten vaikeaa on yrittää määrittää, mitä kuluttajat tarkoittavat laadulla. Ei ole yhteiskunnan tehtävä sekaantua asiaan ja päättää, mitä laadulla tarkoitetaan ja missä tapauksissa määrää tulee pitää kielteisenä asiana.

3.16.1. Yhteiskunta voi sen sijaan kehittää tuotemerkintäjärjestelmiä, joiden tavoitteena on antaa kuluttajille riittävästi tietoa, jotta he voivat arvioida tuotteiden ympäristönsuojelullista tasoa yhdessä muun muassa niiden maun, värin, koon, imagon, hinnan, saatavuuden ja toiminnan kanssa. Kodinkonealaa varten on jo kehitetty yhteinen merkintäjärjestelmä. Kyseiset merkinnät keskittyvät ennen kaikkea tuotteiden energiatehokkuuteen, mutta ne sisältävät myös muita kriteereitä, jotka koskevat esim. melutasoa, pesutulosta tai vedenkulutusta. Konttoritarvikkeita varten on olemassa niiden energiankulutusta koskeva merkintäjärjestelmä.

3.16.2. Ilmastonmuutosta käsittelevässä tiedonannon osassa komissio toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on välttämätöntä lisätä kansalaisten tietämystä asiasta erilaisin toimenpitein. Jotta tällaisilla tiedotuskampanjoilla olisi mahdollisimman laajat vaikutukset, on tärkeää, että kuluttajat voivat hyödyntää saamiaan uusia tietoja rakentavalla tavalla erilaisia ostoksia tehdessään. ETSK ehdottaa siksi, että komissio osoittaa toimintasuunnitelmassaan, miten nykyisiä merkintäjärjestelmiä voidaan laajentaa kattamaan muitakin tuoteryhmiä.

3.16.3. Useat kokemukset osoittavat myös, että markkinalähtöinen kehitys voi johtaa aivan yhtä suuriin ja nopeisiin muutoksiin kuin mihin päästään sääntelyn ja lainsäädännön avulla. Edellytyksenä tälle ovat valistuneet ja kriittiset kuluttajat ja tilaajat. Kuluttajajärjestöjen roolia tulisi vahvistaa osaamisen ja tiedon levittämiseksi. Komissio mainitsee hyvänä esimerkkinä sen, miten teollisuus on korvannut paperin kloorivalkaisun muilla ympäristöystävällisemmillä valkaisumenetelmillä, joissa ei käytetä klooria. Kyseinen muutos on kuitenkin pikemminkin osoitus siitä, miten kysyntä ja markkinat vaikuttivat uuden entistä ympäristöystävällisemmän tuotantotavan kehittämiseen. Teollisuus väitti pitkään, että tuotantoprosessin muuttaminen oli vaikeaa tai mahdotonta. Kun markkinoilta alkoi kuulua vaatimuksia, ettei paperin valmistuksessa saa käyttää klooria, kehitettiin kuitenkin uusia prosesseja ja tuotantomenetelmiä sillä seurauksella, ettei paperin valmistuksessa käytetä enää nykyään kloorivalkaisua.

Vesivarat

3.17. Vesivaroja koskevaa aihepiiriä käsitellessään komissio keskittyy jätevesien käsittelyyn ja puhdistamolietetekniikoihin. Komissio mainitsee tärkeimpinä pitämiään tutkimusaloja, jotka ovat kyllä asianmukaisia, mutta varsin laajoja. Olisi paikallaan mainita vielä seuraavat kaksi erittäin tärkeää tutkimussuuntaa:

- veden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien vaikutus - tarkoituksena luoda kaikkien jäsenvaltioiden tunnustamat testit sekä sopia unionissa yhteisesti hyväksytyistä materiaaleista

- reaaliaikaiset analyysit, joiden ansiosta mahdollisiin häiriöihin voitaisiin reagoida lähes välittömästi.

3.18. Mitä esteisiin tulee komissio pahoittelee vesihuoltoalan julkisten ja yksityisten toimijoiden konservatiivista suhtautumista teknologiaan. Tämä johtuu epäilemättä usein erittäin yksityiskohtaisista urakka-asiakirjoista, jotka eivät juurikaan jätä tilaa innovaatiolle. Toinen syy ovat konsultit, jotka yleensä suosivat koeteltua tekniikkaa. Mikäli tarjouspyynnöissä otettaisiin nykyistä enemmän lähtökohdaksi toivottu suorituskyky, myös entistä innovatiivisemman tekniikan hyödyntäminen yleistyisi varmasti.

3.19. ETSK huomauttaa, että merkittäviä investointeja on edelleen tehtävä sellaisten uusien vedenpuhdistamoiden ja verkkojen perustamiseksi, joiden avulla jätevesidirektiivin tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista. Sen vuoksi ETSK kannattaa keskittymistä jätevesien käsittelyyn ja puhdistamolietetekniikoihin. ETSK katsoo lisäksi, että peruskysymyksen tulee kuulua, onko nyt käytössä oleva järjestelmämme oikea vai olisiko pitkällä aikavälillä kestävämpää kehittää uusi järjestelmä. Nykyjärjestelmässä puhdasta vettä käytetään kuljetusvälineenä, minkä lisäksi kotitalouksista ja tuotantolaitoksista tulevat jätevedet sekoitetaan keskenään. Ympäristöteknologian avulla voidaan toki pienentää materiaalikiertoa ja tehostaa päästöjen puhdistamista lyhyellä aikavälillä, mutta riskinä on myös sellaisten rakenteiden säilyminen, jotka eivät ole ympäristön kannalta parhaita mahdollisia.

Ilmastonmuutos

3.20. Yksi tapa selviytyä Kioton pöytäkirjan sitoumuksista on lisätä biopolttoaineiden käyttöä. Komissio viittaa tiedonannossaan aikaisempiin ehdotuksiinsa, joiden tavoitteena on edistää biopolttoaineiden kehittämistä. ETSK haluaa kiinnittää muutamalla esimerkillä huomiota niihin kohtiin, joilla on suuri käytännön merkitys biopolttoaineiden kehittämiselle mutta jotka ehdotuksen mukaan vaikeuttavat kehitystä.

3.20.1. Uutta maatalouspolitiikkaa koskevassa ehdotuksessaan(7) komissio esitti, ettei esimerkiksi biopolttoaineen valmistukseen käytettävien kasvien viljely kesannoidulla maalla olisi enää mahdollista. Tämä olisi johtanut biopolttoaineen tuotannon rajuun vähenemiseen. Aiheesta antamassaan lausunnossa ETSK vastusti kyseistä ehdotusta(8). Neuvosto otti ETSK:n näkemyksen huomioon kesäkuussa 2003 pitämässään kokouksessa, joten biopolttoaineen valmistukseen käytettävien kasvien viljeleminen kesannoidulla maalla on jatkossakin mahdollista. Sitä paitsi yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa tulee olemaan mahdollista myöntää hiilidioksidipreemioita biopolttoaineen valmistukseen käytettävien kasvien viljelmille. Maataloudessa kehitetään myös aikaisempaa täsmällisempiä menetelmiä ja järjestelmiä, joissa ympäristöteknologian avulla kemikaalien käyttöä rajoitetaan entistä täsmällisemmin ja ravinteita hyödynnetään yhä tehokkaammin.

3.20.2. Komissio on tehnyt ehdotuksen direktiiviksi, jolla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus myöntää biopolttoaineille verovapaus(9). Ehdotuksen mukaan verovapaus voisi olla voimassa vain kuusi vuotta kerrallaan. Tämä merkitsee sitä, että biopolttoainelaitteistoihin investoiminen muuttuu entistä epävarmemmaksi, sillä investoinnin takaisinmaksuun kuluva aika on huomattavasti pidempi kuin kuusi vuotta. Pidempiaikainen taloudellinen varmuus lisäisi investointihalukkuutta sekä edistäisi ympäristöteknologian käyttöönottoa. ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kiinnittämään asiaan huomiota käynnissä olevan päätöksentekoprosessin yhteydessä.

3.20.3. Maaperässä muodostuu ja sieltä haihtuu jatkuvasti suuria määriä hiilidioksidia. Orgaanisen aineksen muodostumisen ja hajoamisen välisestä tasapainosta riippuu, syntyykö hiilidioksidipäästöjä vai sitoutuuko hiilidioksidia päästöjä enemmän. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen tähtääviä ponnistuksia tulisi täydentää tutkimalla edelleen mahdollisuuksia sitoa hiilidioksidia biologisiin hiilinieluihin. Lisäksi toimintasuunnitelmassa tulisi esittää, miten kyseistä asiaa voidaan hyödyntää kaupallisesti maa- ja metsätaloudessa.

Maaperän suojelu

3.21. Komission tiedonanto on maaperän suojelun osalta puutteellinen. ETSK toivoo, että maaperän suojelun jonkin verran siirretty teemakohtainen käsittely johtaa ympäristöteknologiaa koskeviin konkreettisiin ehdotuksiin. On myös syytä panna merkille, miten läheisesti maaperän ja ilman suojelu liittyvät toisiinsa esimerkiksi silloin, kun happamoittavien aineiden päästöt ilmaan aiheuttavat maaperän pilaantumista. Maaperän suojelu liittyy vahvasti myös ilmastokysymyksiin, sillä yksi suurimmista maapalloa uhkaavista vaaroista on orgaanisen aineksen häviäminen. Orgaanisen aineksen häviäminen aiheuttaa myös hiilidioksidipäästöjä, ja hiilidioksidi kuuluu kasvihuonekaasuihin. ETSK painottaa siten jälleen kerran kyseisen alan kehittämisen erittäin suurta merkitystä sekä sitä, että on luotava kaikki aihepiirit sisältävä laaja-alainen strategia.

4. Tiivistelmä

- ETSK tukee komission pyrkimyksiä laatia aiheesta unioninlaajuinen aloite sekä kehittää ja tukea ympäristöteknologiaa neljässä aihepiirissä, jotka ovat ilmastonmuutos, kestävät tuotanto- ja kulutusmallit, vesivarat ja maaperän suojelu.

- ETSK kannatta ympäristöteknologian määritelmän laajentamista siten, että ympäristöteknologian katsotaan sisältävän sekä osaamista ja tutkimusta että uusia tuotantomenetelmiä.

- Ympäristöteknologiasta voidaan kehittää strategisesti tärkeä liiketoiminta-ala, jos eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä vahvistetaan Lissabonin strategian mukaisesti.

- Ympäristöteknologian kehittämistä ja kaupallista hyödyntämistä on edistettävä erimuotoisin tukitoimin eikä asettamalla taloudellisia tai oikeudellisia vaatimuksia, jotka voivat haitata vientiä ja johtaa tuotannon siirtymiseen unionin rajojen ulkopuolelle.

- Julkisissa hankintoja tehtäessä voidaan tuotteille ja palveluille asettaa jo nyt ympäristövaatimuksia.

- Myös pienyrityksiä koskevien ongelmien ratkaisemista sekä ympäristöteknologian edistämistä pienessä mittakaavassa on tuettava esimerkiksi investointitukea myöntämällä.

- ETSK ehdottaa, että komissio osoittaa kenen tai minkä tahon puoleen yksittäiset yritykset voivat kääntyä sellaisten oikeudellisista puitteista tai viranomaisten toiminnasta johtuvien esteiden selvittämiseksi, jotka aiheuttavat ympäristön tilan heikentymistä.

- Jätekysymykset tulee ratkaista kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudattaen siten, että ratkaisuja arvioidaan myös paikallis- tai aluetason näkökulmasta.

- Elinkaarianalyysejä tulee käyttää sen arvioimiseen, johtaako uuden ympäristöteknologian käyttö ympäristöhyötyihin.

- ETSK korostaa, että on vaikeaa määrittää, mitä kuluttajat tarkoittavat laadulla. Ei ole kuitenkaan yhteiskunnan tehtävä päättää, mitä laadulla tarkoitetaan ja missä tapauksissa määrää tulee pitää kielteisenä asiana. Parempi tapa on kehittää tuotemerkintäjärjestelmiä.

- ETSK katsoo, että markkinalähtöinen kehitys johtaa usein aivan yhtä suuriin ja nopeisiin muutoksiin kuin mihin päästään sääntelyn tai lainsäädännön avulla. Kuluttajajärjestöillä voi olla merkittävä rooli asiassa.

- Puhtaan veden saatavuus on turvattava ensisijaisesti estämällä veden pilaantuminen. Ympäristöteknologian avulla päästöjen puhdistamista voidaan tehostaa lyhyellä aikavälillä.

- ETSK huomauttaa, että on edelleen esteitä, jotka haittaavat biopolttoaineen vakaata tuotantoa pitkällä aikavälillä.

Bryssel 29. lokakuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) KOM(2002) 122 lopullinen.

(2) KOM(2003) 302 lopullinen.

(3) KOM(2003) 354 lopullinen.

(4) KOM(2003) 301 lopullinen.

(5) ETSK:n oma-aloitteinen lausunto aiheesta "Ympäristöteknologioiden mahdollisuudet ja todellisuus ehdokasvaltioissa" valmisteilla.

(6) KOM(2003) 302 lopullinen.

(7) KOM(2003) 23 lopullinen.

(8) EUVL C 208, 3.9.2003, s. 64-71.

(9) KOM(2001) 547 lopullinen, EYVL C 103, 30.4.2002.