EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 51995PC0283
Proposal for a COUNCIL REGULATION (EC) on food aid policy and food aid management and special operations in support of food security
Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta sekä elintarviketurvaan liittyvistä erityisistä tukitoimista
Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta sekä elintarviketurvaan liittyvistä erityisistä tukitoimista
/* KOM/95/283 lopull. - SYN 950160 */
OJ C 253, 29.9.1995, p. 10–19
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta sekä elintarviketurvaan liittyvistä erityisistä tukitoimista
Virallinen lehti nro C 253 , 29/09/1995 s. 0010
Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta sekä elintarviketurvaan liittyvistä erityisistä tukitoimista (95/C 253/05) KOM(95) 283 lopull. - 95/0160(SYN) (Komission esittämä 14 päivänä heinäkuuta 1995) EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 w artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, sekä katsoo, että elintarvikeapu on olennainen osa yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa, elintarvikeavun on kuuluttava kehitysmaissa elintarviketurvan parantamiseen pyrkivään politiikkaan, erityisesti ottamalla käyttöön elintarvikestrategioita, Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot yhteensovittavat läheisesti kehitysyhteistyöpolitiikkojaan sopien yhteistoiminnasta elintarvikeapuohjelmiensa osalta; yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat osapuolina kyseisen alan tietyissä kansainvälisissä sopimuksissa, erityisesti elintarvikeapua koskevassa yleissopimuksessa, elintarvikeapu ja elintarviketurvaan liittyvät tukitoimet, jotka ovat olennainen osa yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa, ovat tavoitteita, jotka olisi otettava huomioon kaikessa kehitysmaita koskevassa yhteisön politiikassa, elintarvikeavun olisi oltava tehokas väline riittävän ja asianmukaisen ravinnonsaannin turvaamiseksi ja väestön elintarvikkeiden käyttövalmiuksien ja saatavuuden edellytysten parantamiseksi yhdessä kulutustottumusten ja paikallisten tuotantojärjestelmien kanssa, erityisesti elintarvikekriisejä vastaan ja kehityspolitiikkaan täydellisesti liitettynä osana, välineenä elintarvikeapu on yhteisön pääasiallinen elementti kehitysmaiden kriisitilanteiden torjunta- ja hallintapolitiikassa ja tämän vuoksi sen toteuttamisessa olisi otettava huomioon sen asema yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tasapainottavana tekijänä; elintarvikeaputoimet voivat johtaa kannattaviin ratkaisuihin ainoastaan, jos ne integroidaan paikallisten tuotantoprosessien käynnistämisen mahdollistaviin kehitystoimiin, on tarpeen parantaa elintarvikeavun analyysi-, diagnoosi-, ohjelmointi- ja seurantavalmiuksia paremman tehokkuuden varmistamiseksi ja paikalliseen tuotanto-, jakelu-, kuljetus- ja markkinointivalmiuksiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi, elintarvikeavusta olisi tehtävä yhteisön mainittuja maita koskevan kehityspolitiikan todellinen väline, jonka avulla yhteisöllä olisi erityisesti mahdollisuus osallistua täysimääräisesti luonteeltaan monivuotisiin yhteistyöhankkeisiin, tätä tarkoitusta varten yhteisön olisi voitava turvata tuen säännöllinen toimittaminen ja kyettävä aiheellisissa tapauksissa sitoutumaan kyseisten maiden osalta tuotteiden vähimmäismäärien toimittamiseen kehityspolitiikkoihin liittyvien monivuotisten erityisohjelmien yhteydessä sekä kansainvälisiin järjestöihin nähden, yhteisön tukea kehitysmaiden elintarviketurvaa koskeville ponnisteluille voidaan lisätä parantamalla elintarvikeavun joustavuutta siten, että elintarvikeaputoimet voidaan tietyin edellytyksin korvata taloudellisella tuella elintarviketurvan ja erityisesti maatalous- ja elintarviketoimien hyväksi, yhteisö voi avustaa kehitysmaiden apua tarvitsevaa väestöä osallistumalla elintarviketurvaa koskevien tukitoimien rahoitukseen elintarvikkeiden, siementen, maatalouskoneiden ja työkalujen ja välttämättömien panosten ostojen avulla sekä varastointiohjelmien, pikahälytysjärjestelmien sekä teknisten hankintojen, perusrakenteiden ja avustusten avulla, yhteisön elintarvikeapupolitiikka on mukautettava useissa edunsaajamaissa käynnissä oleviin geopoliittisiin muutoksiin ja taloudellisiin uudistuksiin, elintarvikeaputoimien kohteena olevista maista ja järjestöistä olisi laadittava luettelo, lisäksi olisi samassa tarkoituksessa säädettävä mahdollisuudesta asettaa elintarvikeapu kansainvälisten ja julkishallinnollisten järjestöjen käyttöön; näiden olisi täytettävä tietyt elintarvikeaputoimien moitteettoman kohdentumisen takaavat edellytykset, tiettyjen suunniteltujen säännösten soveltamisen helpottamiseksi olisi säädettävä jäsenvaltioiden ja komission läheisestä yhteistyöstä elintarvikeapukomiteassa, olisi määriteltävä näiden toimien täytäntöönpanemiseksi toteutettavat toimenpiteet mukauttamalla täytäntöönpanoon liittyvät yksityiskohtaiset säännöt kunkin edunsaaja-alueen erityispiirteisiin yhteisiä poliittisia suuntaviivoja ja yhteistä strategiaa noudattaen, ja elintarvikeavun tehokkaamman hallinnan varmistamiseksi siten, että se vastaa paremmin edunsaajamaiden etuja ja tarpeita, ja päätöksenteko- ja täytäntöönpanomenettelyjen parantamiseksi olisi korvattava elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta 22 päivänä marraskuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3972/86 (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1930/90 (2), elintarvikkeita koskevien vaihtoehtoisten toimien toteuttamisesta elintarvikeaputoimitusten asemasta 19 päivänä kesäkuuta 1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1755/84 (3), varastointiohjelmien ja pikahälytysjärjestelmien täytäntöönpanosta 4 päivänä elokuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2507/88 (4), kansainvälisten toimielinten ja muiden kuin julkishallinnon järjestöjen suorittamien elintarviketuotteiden tai siementen ostojen yhteisrahoitustoimien täytäntöönpanosta 4 päivänä elokuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2508/88 (5) ja elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta annetun asetuksen (ETY) N:o 3972/86 täytäntöönpanomääräyksistä 21 päivänä toukokuuta 1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1420/87 (6), ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU Elintarvikeavun ja elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien tavoitteet ja yleiset suuntaviivat 1 artikla Yhteisö toteuttaa elintarvikeaputoimia sekä elintarviketurvaan liittyviä tukitoimia kehitysmaiden hyväksi kehitysmaita koskevan yhteistyöpolitiikkansa mukaisesti asianmukaisen vastauksen löytämiseksi elintarvikekriisien varalta. I OTSAKE Elintarvikeaputoimet 2 artikla 1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen elintarvikeaputoimien sekä elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien tavoitteena on erityisesti: - edistää edunsaajamaiden ja -alueiden elintarviketurvaa; - kohottaa edunsaajaväestön ravitsemustasoa; - edistää edunsaajamaiden tasapainoista taloudellista ja sosiaalista kehitystä; - tukea edunsaajamaiden pyrkimyksiä niiden oman elintarviketuotannon parantamiseksi ja vähentää niiden riippuvuutta elintarvikkeiden tuonnista. 2. Yhteisön elintarvikeapu on integroitava mahdollisimman täydellisesti kehityspolitiikkoihin erityisesti maatalouden ja maatalouselintarvikkeiden aloilla sekä kyseisten maiden elintarvikestrategioihin. Elintarvikeavun ja elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien avulla tuetaan edunsaajamaiden kehittämiä politiikkoja köyhyyden, ravinnonsaannin, perhesuunnittelun, ympäristönsuojelun ja nykyaikaistumisen osalta siten, että painopiste on erityisesti ohjelmien jatkuvuudessa, erityisesti maan elpyessä hätätilanteesta. Riippumatta siitä, myydäänkö apua vai jaetaanko sitä ilmaiseksi, apu ei saa olla luonteeltaan paikallisia markkinoita häiritsevää. 3. Elintarvikeapuna toimitettavien tuotteiden sekä kaikkien muiden toimien on mahdollisimman hyvin vas tattava edunsaajaväestön ravintotottumuksia, eikä niillä saa olla haitallisia vaikutuksia apua vastaanottaviin maihin. Elintarvikeapuna toimitettavien tuotteiden valinnassa sekä niiden hankintaa ja jakelua koskevissa menettelyissä otetaan erityisesti huomioon elintarvikkeiden saannin yhteiskunnalliset erityispiirteet edunsaajamaissa, erityisesti haavoittuvimmat ryhmät ja naisten asema kotitalouksissa. 4. Elintarvikeavun myöntämisen on ensi sijassa perustuttava avun perusteena olevien todellisten tarpeiden objektiiviseen arviointiin ottaen samalla huomioon myös taloudelliset seikat. Tätä varten on kiinnitettävä huomiota seuraaviin perusteisiin jättämättä kuitenkaan huomiotta muita asiaan kuuluvia perusteita: - elintarvikepula; - tulo asukasta kohti ja erityisen köyhät väestöryhmät; - edunsaajamaan maksutasetilanne; - suunnitellun toimen taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutus ja rahoituskustannukset; - pitkäaikaisen elintarviketurvapolitiikan olemassaolo edunsaajamaassa. 5. Elintarvikeavun myöntämisen on tarvittaessa oltava riippuvainen vuosittaisten tai monivuotisten kehityshankkeiden, alakohtaisten toimien tai kehitysohjelmien toteuttamisesta siten, että etusija annetaan elintarvikkeiden kestävää ja pitkäaikaista tuotantoa edunsaajamaissa elintarvikepolitiikan ja -strategian mukaisesti edistäville hankkeille, toimille tai ohjelmille. Tarvittaessa avulla voidaan suoraan edistää tällaisten hankkeiden, toimien tai ohjelmien toteuttamista. Tämä avun täydentävä luonne on varmistettava vastikevarojen käytöllä yhteisön ja edunsaajamaan yhteisen sopimuksen mukaisesti, jos yhteisön toimittama apu on tarkoitettu myytäväksi. Jos elintarvikeapu toimitetaan useiden vuosien ajalle jakautuvan kehitysohjelman tueksi, se voidaan toimittaa monivuotisena kyseiseen ohjelmaan liittyvänä tukena. Avun tavoitteena voi erityisesti olla peruselintarvikkeiden myöntämisen lisäksi siementen, lannoitteiden, työkalujen, muiden välttämättömien panosten ja perustuotteiden toimittaminen, varmuusvarastojen muodostaminen sekä valistus- ja koulutustoimien perustaminen. 6. On tärkeää saada edunsaajamaat perustamaan varmuusvarastoja olennaisena osana elintarviketurvaohjelmaa ja ajoittaa alueellisten varastojen perustaminen samaan ajankohtaan. II OTSAKE Elintarviketurvaan liittyvät tukitoimet 3 artikla Yhteisö voi toteuttaa elintarvikepulasta kärsivien kehitysmaiden hyväksi elintarviketurvaan liittyviä tukitoimia, kun se on olosuhteisiin nähden perusteltua. Nämä toimet voi toteuttaa edunsaajamaa, komissio, kansainvälinen tai julkishallinnollinen järjestö. Näiden toimien tarkoituksena on tukea käytettävissä olevilla varoilla elintarvikestrategian tai muiden kyseisten maiden osalta elintarviketurvaa helpottavien toimenpiteiden valmistelua ja kannustaa kyseisiä maita nostamaan elintarvikkeita koskevaa omavaraisuusastettaan. Niiden avulla on mahdollisuuksien mukaan parannettava kyseisten maiden köyhimpien väestöryhmien elinolosuhteita. Elintarviketurvaan liittyvät tukitoimet toteutetaan taloudellisena ja teknisenä apuna tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden ja menettelyjen mukaisesti. Näitä toimia ohjataan yhdessä täydentävästi yhteisön muiden kehitystukivälineiden rahoittamien tavoitteiden ja toimien kanssa. 4 artikla Elintarviketurvaan liittyviä tukitoimia voidaan toteuttaa sellaisten kehitysmaiden hyväksi, joille voidaan suunnata yhteisön elintarvikeaputoimia tämän asetuksen mukaisesti kokonaisuudessaan tai osittain sellaisen elintarvikeavun osalta, joka niille on myönnetty tai voitaisiin myöntää ottaen erityisesti huomioon kyseisen maan tuotannon, kulutuksen ja varastojen kehitys, väestön elintarviketilanne ja muiden lahjoittajien myöntämä elintarvikeapu. 5 artikla Elintarviketurvaan liittyvät tukitoimet ovat taloudellisia ja teknisiä toimia, joiden tarkoituksena on 1 artiklan ta voitteiden mukaisesti parantaa elintarviketurvaa edistämällä esimerkiksi seuraavien rahoitusta: - siementen ja elintarviketuotannon kannalta välttämättömien panosten toimittaminen; - maaseudun luottotoimet; - varastointitoimet yksittäisten viljelijöiden ja kylän tasolla tai paikallisella, kansallisella tai alueellisella tasolla; - maatalous- ja elintarviketuotteiden markkinointiin, kuljetukseen, jakeluun tai jalostamiseen liittyvät toimet; - kaupallista elintarviketuontia suosivat toimet; - sovellettuun tutkimukseen ja paikan päällä tapahtuvaan koulutukseen liittyvät toimet; - elintarviketuotannon kehittämishankkeet; - liitännäis- ja valistustoiminta, ja erityisesti paikan päällä tapahtuvat koulutustoimet. III OTSAKE Pikahälytysjärjestelmät ja varastointiohjelmat 6 artikla Yhteisö voi vastata pikahälytysjärjestelmien toteuttamisesta kehitysmaiden elintarviketilanteen osalta. Se voi myös vastata varastointiohjelmien toteuttamisesta näissä maissa elintarvikeaputoimien tai jäsenvaltioiden, kansainvälisten tai julkishallinnollisten järjestöjen toteuttamien vastaavien toimien tukemiseksi tämän asetuksen mukaisesti. Olisi varmistettava, että toimissa otetaan huomioon yhteisön muut tukivälineet, mukaan lukien elintarvikeavun myynnistä muodostuva vastikerahasto, ja että toimet ovat yhteisön noudattaman kehityspolitiikan mukaiset. Näiden toimien tarkoituksena on vahvistaa edunsaajamaiden elintarviketurvaa. Niiden avulla on edistettävä näiden maiden köyhimmän väestönosan elinolosuhteita, ja niiden on oltava näiden maiden vahvistamien kehitystavoitteiden ja erityisesti niiden elintarviketuotantoa koskevan politiikan mukaisia. Yhteisön osallistuminen näihin toimiin on taloudellista ja/tai teknistä tukea tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden ja menettelyjen mukaan. 7 artikla Yhteisön tukea varastointiohjelmiin ja pikahälytysjärjestelmiin voidaan pyydettäessä myöntää toimiin sellaisten kehitysmaiden hyväksi, joilla on oikeus saada yhteisön, jäsenvaltioiden, kansainvälisten tai julkishallinnollisten järjestöjen elintarviketukea. 8 artikla Yhteisön tuella voidaan edistää seuraavien toimenpiteiden rahoittamista: - pikahälytysjärjestelmät ja sadon, varastojen ja markkinoiden kehitystä koskevien tietojen keruuta koskevat järjestelmät, jotka on tarkoitettu kyseisten maiden elintarviketilannetta koskevan tiedonsaannin tehostamiseen; - toimet, joiden tarkoituksena on parantaa varastointijärjestelmiä tappioiden vähenemisen varmistamiseksi ja hätätilanteen varalta riittävien varastointimahdollisuuksien takaamiseksi. Näihin toimiin voi lisäksi sisältyä näissä maissa elintarvikkeiden käsittelyn edellyttämän infrastruktuurin rakentaminen, erityisesti säkitys-, lastinpurku-, desinfiointi-, käsittely- ja varastointiyksiköt, elintarvikeaputoimien ja elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien tukemiseksi; - edellä mainittuihin toimiin liittyvät valmistelevat tutkimukset ja koulutustoimet. II LUKU Elintarvikeavun ja elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 9 artikla 1. Yhteisön tukea tässä asetuksessa säädettyihin toimiin saavat maat ja järjestöt esitetään liitteessä. Komissio voi muuttaa kyseistä tukea saavien maiden ja järjestöjen luetteloa kuultuaan 26 artiklassa säädettyä komiteaa ja 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 2. Tuki voidaan asettaa myös sellaisten julkishallinnollisten järjestöjen käytettäväksi, jotka täyttävät erityisesti seuraavat perusteet: a) järjestömuoto vastaa kyseisille järjestöille ominaista muotoa; b) toimipaikka sijaitsee yhteisön jäsenvaltiossa, edunsaajamaassa tai poikkeuksellisesti kansainvälisten julkishallinnollisten järjestöjen osalta kolmannessa maassa; c) järjestöt ovat osoittaneet kykynsä toimittaa elintarviketuki perille; d) järjestöt ovat sitoutuneet noudattamaan komission vahvistamia myöntämisedellytyksiä. 10 artikla 1. Yhteisö voi osallistua edunsaajamaiden, komission tai kansainvälisten tai julkishallinnollisten järjestöjen täytäntöönpanemien elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien, sellaisina kuin ne määritellän I ja II otsakkeessa (I luku), rahoittamiseen. 2. Yhteisrahoitustoimet voidaan toteuttaa edunsaajamaiden tai kansainvälisten tai julkishallinnollisten järjestöjen pyynnöstä silloin, kun se tuntuu aiheelliselta sellaisten väestöryhmien elintarviketurvan parantamiseksi, jotka eivät kykene selviytymään elintarvikepulasta omin keinoin tai omin varoin. 3. Rahoitettaessa elintarviketurvaan tai -apuun liittyviä tukitoimia yhteisön avustus koskee yhteisöstä tai kehitysmaista tapahtuvaa elintarvikkeiden, siementen, koneiden ja työkalujen ja elintarviketuotannon olennaisten panosten ostoa sekä kuljetusta. 11 artikla 1. Tuotteiden hankinta tapahtuu yhteisön markkinoilla, edunsaajamaassa tai jossakin kehitysmaassa (joka mainitaan tämän asetuksen liitteessä), joka sijaitsee, jos mahdollista, samalla maantieteellisellä alueella. 2. Poikkeuksellisesti hankinnat voidaan suorittaa muun kuin 1 kohdassa säädetyn maan markkinoilta: - kun pyydettyä tuotetta ei sen luonteen tai laadun vuoksi ole saatavissa yhteisön markkinoilta tai kehitysmaan markkinoilta; - kun vallitsee elintarvikekriisi ja tällaisten ostojen mahdollisuus tehostaisi toimintaa. 3. Euroopan markkinoilta saatavien elintarvikkeiden hankinta voidaan suorittaa kehitysmaan markkinoilta sikäli kuin taloudellinen tehokkuus varmistetaan Euroopan markkinoilta suoritettaviin hankintoihin nähden ja nämä ostot pysyvät sellaisissa rajoissa, että ne eivät aseta kyseenalaiseksi periaatetta kyseisten tuotteiden yhteisön markkinoilta tapahtuvasta hankinnasta. 4. Kun ostot tapahtuvat edunsaajamaissa tai kehitysmaassa, on varmistuttava siitä, että kyseiset ostot eivät aiheuta häiriöitä kyseisen kehitysmaan tai samalla alueella sijaitsevan kehitysmaan markkinoille tai aiheuta haitallisia vaikutuksia niiden väestön elintarvikehuoltoon. Näiden ostojen on kuuluttava mahdollisimman täydellisesti yhteisön kyseisten maiden osalta noudattamaan kehityspolitiikkaan, erityisesti maan elintarviketurvan edistämisen osalta alueellisella tasolla. 12 artikla Niiden edunsaajamaiden osalta, joissa elintarvikkeiden tuonti on osittain tai kokonaan vapautettu, yhteisön tuen hankinta on toteutettava sopusoinnussa kansallisten politiikkojen kanssa ja välttäen markkinoille aiheutuvia häiriöitä. Tällöin yhteisön avustukset voidaan toteuttaa kyseisten maiden hyväksi kohdistuvana ja tätä kautta yksityisiin toimijoihin kohdistuvana valuutan saatavuutena, jollei toimi kuulu talouspolitiikkaa noudattavaan sektoripolitiikkaan (mukaan lukien peruselintarvikkeiden tuontistrategia). Näiden tukien osalta on sovellettava 11 artiklassa säädettyjä periaatteita. 13 artikla 1. Yhteisö voi vastata elintarviketuen kuljetukseen liittyvistä kustannuksista. 2. Kun komissio arvioi, että yhteisön on vastattava muissa tapauksissa elintarviketuen sisäiseen kuljetukseen liittyvistä kustannuksista, se ottaa huomioon seuraavat yleiset perusteet: - vakavan elintarvikekriisin sijainti; - elintarviketuen toimittaminen tulotasoltaan alhaisiin maihin, joissa vallitsee vakava elintarvikepula, - elintarviketuen osoittaminen 10 artiklassa tarkoitetuille kansainvälisille tai julkishallinnollisille järjestöille, - tarve varmistaa kyseisen elintarvikeaputoimen suurempi tehokkuus. 3. Jos elintarvikeapu myydään edunsaajamaassa, sisäiseen kuljetukseen liittyvät kustannukset kuuluvat yhteisölle ainoastaan poikkeustapauksissa. 4. Yhteisö voi poikkeustilanteissa vastata myös elintarviketoimien ilmateitse tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvista kustannuksista. 14 artikla Yhteisö voi vastata jakelukustannuksista, jos se on tarpeen kyseisten elintarvikeaputoimien moitteettoman toteuttamisen kannalta. 15 artikla Yhteisön apu myönnetään avustuksena, jota ei makseta takaisin. Apu voi kattaa sekä ulkoisia että paikallisia menoja, jotka ovat tarpeen toimien toteuttamiseksi, mukaan lukien ylläpito- ja toimintakulut. Verot, tullit ja veronluonteiset maksut jäävät yhteisön rahoituksen ulkopuolelle. Mahdolliset korvausarat on käytettävä tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti ja yhteisymmärryksessä komission kanssa. 16 artikla Yhteisön avustukset voivat kattaa myös näihin toimituksiin liittyvät liitännäistoimenpiteet, erityisesti paikan päällä tapahtuvat perustamiseen, jakeluun ja koulutukseen liittyvät toimet. 17 artikla Tarjouspyyntöihin, tarjouskilpailuihin ja sopimuksiin osallistuminen on yhtäläisin ehdoin avoinna kaikille Euroopan yhteisön ja edunsaajamaan luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille. Komissio voi laajentaa osallistumisoikeutta kunkin erityisen toimen osalta koskemaan yhteisön apua saavien muiden kehitysmaiden luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä. Poikkeuksellisesti osallistumisoikeutta voidaan laajentaa koskemaan kolmansien maiden luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä. Komissio vahvistaa näiden toimien avoimuuden takaavan asianmukaisen julkisuuden tämän asetuksen voimaan saattamisen yhteydessä. 18 artikla Komissio voi nimetä valtuutetun henkilön tekemään yhteisrahoitusta koskevan sopimuksen omissa nimissään. 19 artikla 1. Komissio tekee tässä asetuksessa tarkoitetun tuen täytäntöönpanoa koskevien edellytysten vahvistamista koskevat päätökset. 2. Tukea myönnetään edunsaajille ainoastaan, jos edunsaajat sitoutuvat noudattamaan komission tiedoksi antamia myöntämistä, hankintoja ja toteuttamista koskevia edellytyksiä. 20 artikla Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet elintarvikeapuohjelmien ja -toimien sekä elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on avustettava komissiota tässä tarkoituksessa ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot. III LUKU Elintarvikeaputoimien ja elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien täytäntöönpanomenettely 21 artikla Elintarvikeavun alalla neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja saatuaan Euroopan parlamentin lausunnon - jakaa elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen mukaisesti toimitettavan vilja-avun yhteisön toimien ja kansallisten toimien välillä; - jakaa elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen mukaisesti määrätyt kansalliset viljaa koskevat toimet jäsenvaltioiden välillä. 22 artikla Kuultuaan 26 artiklassa säädettyä komiteaa ja 27 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti otettuaan huomioon elintarvikeapua koskevat yleiset suuntaviivat komissio - vahvistaa luettelon apuna toimitettavista tuotteista; - vahvistaa kunkin tuotteen kokonaismäärät vuosittaisella tai monivuotisella perusteella; - vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt tuotteiden hankinnan, valvonnan ja arvioinnin osalta; - vahvistaa talousarviossa kunkin tuotteen osalta esitetyissä rajoissa hankittavien tuotteiden jakautumisen eri edunsaajien kesken määrinä ja kustannuksina; - muuttaa tarvittaessa tuen myöntämistä ohjelmien toteuttamisen aikana; - muuttaa 26 ja 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen luetteloa edunsaajamaista ja -järjestöistä. 23 artikla Päätökset - joissa myönnetään elintarvikeapua tai korvaavaa apua ja joissa vahvistetaan avun toimittamista koskevat edellytykset, - joissa kansainvälisille tai julkishallinnollisille järjestöille myönnetään avustusta elintarviketurvaan liittyvien tukitoimien rahoittamiseen, - joissa myönnetään tukea varastointiohjelman tai pikahälytysjärjestelmän osalta, komissio tekee 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 24 artikla 1. Noudattaen 21 kohdassa tarkoitettuja neuvoston päätöksiä ja 22 artiklan nojalla tehtyjä päätöksiä komissio päättää a) toimista kriisitilanteessa, jossa nälänhätä tai sen välitön uhka aiheuttaa vakavan vaaran sellaisen maan väestön hengelle tai terveydelle, joka ei pysty selviytymään elintarvikepulasta omien keinojensa ja varojensa avulla, kuultuaan asianmukaisimman tiedoksiannon välityksellä jäsenvaltioita, joille annetaan kolmen työpäivän määräaika mahdollisten vastaväitteiden esittämiseksi; b) tuen toimittamista ja toteuttamista koskevista edellytyksistä, erityisesti - edunsaajiin sovellettavista yleisistä ehdoista; - hankintatoimenpiteiden ja tuotteiden toimittamisen sekä muiden toimien toteuttamisen käynnistämisestä sekä niitä vastaavien sopimusten teosta. 2. Edellä 1 kohdan a alakohdan tarkoitusta varten komissiolla on oikeus toteuttaa kaikki toimenpiteet elintarvikeavun toimittamisen nopeuttamiseksi. Kussakin erityistapauksessa toimitettavan tuen määrä on rajoitettava siihen määrään, jonka kohteeksi joutunut väestö tarvitsee selviytyäkseen tilanteesta periaatteessa enintään kuuden kuukauden pituisen ajan. Komissio huolehtii siitä, että elintarvikeavun hankinnan kaikissa vaiheissa annetaan etusija 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyille toimille. 25 artikla Kustannuksiltaan alhaisempien toimien kohdalla tuen myöntämispäätökset tekee komissio 26 artiklassa tarkoitetun komitean ennakkoon määrittelemiä yksityiskohtaisia sääntöjä ja rajoja noudattaen. 26 artikla 1. Komissiota avustaa elintarvikeavun komitea, jäljempänä "komitea", joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. 2. Komissio tarkastelee kunkin elintarviketurvaan liittyviä kustannuksia koskevan sitoumusehdotuksen pitkäaikaisia vaikutuksia edunsaajamaiden kansallisella, alueellisella ja perhekohtaisella tasolla. 3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 27 artikla Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen. Komitea tarkastelee päätösehdotuksia erityisesti niiden pitkäaikaisten elintarviketurvaan kohdistuvien vaikutusten sekä niiden yhdenmukaisuuden kannalta elintarvikepolitiikkoihin nähden. Se analysoi ja seuraa yhteisön tukea saavia elintarviketurvaa koskevia politiikkoja sekä tarkastelee niihin liittyviä aloite-ehdotuksia. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio lykkää päättämiensä toimenpiteiden soveltamista kahdella kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin edellisessä kohdassa tarkoitetun ajan kuluessa. 28 artikla Jäsenvaltioiden on päätettävä kansallisista elintarvikeapuohjelmistaan ja ilmoitettava niistä komissiolle, joka komiteaa kuultuaan ja 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistaa kansallisia toimia koskevien ilmoitusten yksityiskohtaiset säännöt. Yhteisön ja kansallisten elintarvikeaputoimien yhteensovittaminen sekä ohjelmien että täytäntöönpanotoimien tasolla tapahtuu säännöllisellä tietojenvaihdolla komiteassa. Tässä tietojenvaihdossa, joka tapahtuu komitean puheenjohtajan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä, on otettava huomioon tiedossa olevat muiden lahjoittajien toimet. 29 artikla Komitea voi tarkastella kaikkia muita elintarvikeapua koskevia puheenjohtajan joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä esille ottamia asioita. 30 artikla Komissio arvioi säännöllisesti merkittäviä elintarvikeaputoimia vahvistaakseen, onko näitä toimia koskevissa ohjeissa määritellyt tavoitteet saavutettu, ja antaakseen suuntaviivoja tulevien toimien tehokkuuden parantamisesta. Arviointikertomukset toimitetaan komitealle. 31 artikla Euroopan parlamentille ilmoitetaan elintarvikeavun hallinnasta tiedoksiannolla välittömästi 21-25 artiklassa tarkoitettujen päätösten tekemisen jälkeen ja vuosittaisilla kertomuksilla, jotka koskevat eri toimien etenemistä vastaavina varainhoitovuosina. Edellä 21-25 artiklassa tarkoitetut päätökset sekä 1 kohdassa tarkoitetut kertomukset on samanaikaisesti annettava tiedoksi neuvostolle. 32 artikla Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3972/86, (ETY) N:o 1755/84, (ETY) N:o 2507/88, (ETY) N:o 2508/88 ja (ETY) N:o 1420/87. 33 artikla Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. (1) EYVL N:o L 370, 30.12.1986, s. 1 (2) EYVL N:o L 174, 7.7.1990, s. 6 (3) EYVL N:o L 165, 23.6.1984, s. 7 (4) EYVL N:o L 220, 11.8.1988, s. 1 (5) EYVL N:o L 220, 11.8.1988, s. 4 (6) EYVL N:o L 136, 26.5.1987, s. 1 LIITE 1. Maat >TAULUKON PAIKKA> 2. Järjestöt >TAULUKON PAIKKA> 3. Julkishallinnolliset järjestöt Edunsaajamaan tai poikkeuksellisesti kansainväliset eurooppalaiset kehitykseen erikoistuneet julkishallinnolliset järjestöt.