7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 258/87

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jossa määrätään, että unionin politiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen ja että unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

—

ottaa huomioon vuoden 2000 YK:n vuosituhatjulistuksen ja viittaa erityisesti kehitysyhteistyötä koskevaan kahdeksanteen vuosituhattavoitteeseen,

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Evaluation of Devolution Process: Final Report" (SEC(2004)0561),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2005 annetut neuvoston päätelmät hajauttamisesta (1),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 1/2011: "Onko unionin ulkopuolelle suunnattavan tuen hallinnoinnin hajauttaminen komissiolta edustustoille parantanut tuen toimittamista?" (2),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät EU:n yhteisestä kannasta kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten (HLF-4, Busan, 29. marraskuuta–1. joulukuuta 2011),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2011: "Onko unionin ulkopuolelle suunnattavan tuen hallinnoinnin hajauttaminen komissiolta edustustoille parantanut tuen toimittamista?",

—

ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 122 ja 123 kohdan EU:n ulkoisen tuen hallinnointiin liittyvien uudistusten edistymisestä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevat menettelysäännöt,

—

ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta vuodelta 2005, Accran toimintaohjelman vuodelta 2008 ja Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan kumppanuuden vuodelta 2011,

—

ottaa huomioon OECD:n kehitysyhteistyökomitean (OECD-DAC) Euroopan yhteisön vertaisarvioinnin vuodelta 2007,

—

ottaa huomioon OECD-DAC:n vuonna 2008 julkaiseman raportin "Effective Aid Management: Twelve lessons from DAC Peer Reviews",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A7-0056/2012),

A.

katsoo, että hajautettu lähestymistapa avun toimittamiseen tuo päätöksenteon lähemmäs toimittamisen todellista toimintaympäristöä ja sinne, missä toteutetaan käytännössä tehokkaampaa tukijoiden koordinointia ja yhtenäistämistä siten, että samalla otetaan aiheellisella tavalla huomioon paikallisen osallistumisen tarve;

B.

katsoo, että hajauttamisen ja komission hallinnoiman unionin ulkopuolelle suunnattavan tuen laajemman uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on lisätä nopeutta, varainhoitomenettelyiden perusteellisuutta ja tuen laatua kumppanuusmaissa;

C.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen yleinen johtopäätös on, että hajauttaminen on osaltaan parantanut avun toimittamista ja että avun toimittaminen on nopeutunut, samoin kuin varainhoitomenettelyjen perusteellisuus, mutta huomattavat parannukset ovat edelleen mahdollisia;

D.

katsoo, että nyt kun vuosituhattavoitteiden määräaikaan on jäljellä kolme vuotta, on merkittävästi parannettava EU:n valmiuksia toimittaa apua sekä vastaanottajamaiden kykyä ottaa vastaan apua;

E.

ottaa huomioon, että 136 EU:n edustustoa hallinnoi suoraan 74:ää prosenttia tuesta, jota EU:n talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta (EKR) osoitetaan EU:n ulkopuolelle;

F.

ottaa huomioon, että muutossuunnitelmassa tunnustetaan tarve parantaa EU:n, jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välistä koordinointia sekä koordinoida ja yhdenmukaistaa kehitysyhteistyötoimintaa ja parantaa sen tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

G.

ottaa huomioon, että komission äskettäinen uudelleenorganisointi ja Lissabonin voimaantulon myötä tapahtunut Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen eivät vielä ole odotetulla tavalla lisänneet EU:n kehitysyhteistyön yleistä tehokkuutta ja johdonmukaisuutta;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen myötä edustustojen on ollut pakko laajentaa toimivaltaansa kattamaan myös muun muassa diplomatia, tiedotusta ja viestintää koskevat tehtävät sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan politiikat, vaikka niillä on ennestään koordinointiin, johdonmukaisuuteen ja resurssipulaan liittyviä haasteita;

I.

ottaa huomioon, että yksittäisten edustustojen hallinnoimien tukimuotojen kirjo on yhä laaja, ja tilanne aiheuttaa lisäpaineita edustustojen resursseihin;

J.

katsoo, että raskaat säännöt ja menettelyt voivat heikentää maiden omien talousarviojärjestelmien ja yhteisen ohjelmasuunnittelun käyttöä ja että monivuotisia ohjelmakehyksiä olisi käytettävä myös kansainvälisessä kehitysyhteistyössä;

K.

katsoo, että yleinen ja alakohtainen talousarviotuki on tukimuoto, jolla voidaan parhaiten vähentää kumppanimaiden kustannuksia, koska siinä keskitytään tiiviimmin avun laatuun, kumppanuuksien luonteeseen ja kumppanimaiden tarpeisiin;

L.

katsoo, että hajauttamisprosessi olisi kytkettävä jäsenvaltioiden tasolla mekanismiin, jolla tarjotaan kaikki tarvittavat tiedot siitä, mihin virastot aikovat käyttää talousarvionsa, jolloin tuesta tulee kohdennetumpaa ja mahdollistetaan yksittäisten maiden resurssipuutteiden ja rahoitusmahdollisuuksien yksilöinti;

M.

katsoo, että EU:n ulkoisen tuen uudistamista olisi käytettävä osoittamaan, miten tuki parantaa köyhien ihmisten elämää yhtäältä vastauksena siihen, että EU:n kansalaiset kannattavat yhä laajemmin julkista kehitysapua köyhyyden poistamisen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen keinona, ja toisaalta vastauksena epäilyihin tuen tehokkuudesta;

N.

katsoo, että OECD-DAC:n kentällä tekemät vertailuarviot osoittavat säännöllisesti, että paikallinen henkilöstö voi tuntea, että sitä ei käytetä riittävästi tai että se ei täysin integroidu paikalliseen tukiryhmään;

1.

pitää tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen yleisiä päätelmiä tervetulleina ja kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään kohti tuen toimittamisen tehostamista;

2.

pitää tilintarkastustuomioistuimen laatimaa erittäin kattavaa ja analyyttistä kertomusta myönteisenä ja on tyytyväinen hajauttamisprosessin tulosten arvioinnin erinomaiseen ajoitukseen;

3.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen päätoimipaikalla on riittävästi valmiuksia ja henkilöresursseja tarjota riittävää tukea edustustoille laadunvarmistamisyksikön kautta;

4.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan komission on pyrittävä edelleen parantamaan tapaa, jolla se arvioi toimiensa laatua ja tuloksia; katsoo, että näin parannetaan EU:n taloudellisten toimien vastuullisuutta ja varmistetaan sen toiminnan parempi näkyvyys;

5.

kannustaa komissiota täydentämään rahoitettavien hankkeiden laadun arvioinnin perusteita ja tehostamaan siinä käytettyjä menettelyjä, jotta voidaan parantaa tuen laatua ja vähentää tuloksellisuudeltaan heikkojen hankkeiden määrää; toteaa, että avustusmenojen vaikutus on parlamentin kannalta ensisijaisen tärkeää;

6.

on huolissaan siitä, että vuosina 2005–2008 valtuuskuntien henkilöstön koostumuksessa siirryttiin kohti poliittisempia ja kauppakeskeisempiä toimintoja, ja kehottaa komissiota saattamaan edustustojen henkilöstön asianmukaiseen tasapainoon tuen hallinnoinnin ja muiden toimintojen osalta;

7.

katsoo, että edustustojen henkilöstön vaihtuvuus on liiallista (sopimussuhteisten toimihenkilöiden osuus komission henkilöstöstä on 40 prosenttia), koska se heikentää institutionaalista muistia ja toiminnan tehokkuutta;

8.

toteaa, että kuutta prosenttia vuodeksi 2006 saatavilla olleista maksusitoumusmäärärahoista ei ollut käytetty vuoteen 2009 mennessä, joten ne raukesivat D+3-säännön mukaisesti; vaatii alentamaan kyseistä prosenttiosuutta ja haluaisi tietoja vastaavista prosenttiosuuksista ja määristä vuosina 2010 ja 2011;

9.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa puuttumaan erityisesti tarkastuksessa määriteltyihin asioihin, etenkin edustustojen työmäärään, edustustojen henkilöstön riittävyyteen ja edustustojen tuen hallinnoinnista ja muista tehtävistä vastaavan henkilöstön väliseen tasapainoon;

10.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuuksien mukaan paikallisten kuulemisten edistämistä päätettäessä tukihankkeista ja seurattaessa niiden edistymistä;

11.

uskoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi EU:n edustustoissa toimivien komission yksiköiden olisi osallistuttava kehitysyhteistyöpolitiikan laatimiseen ja johdettava sen täytäntöönpanoa; kehottaa jälleen komissiota nimittämään kuhunkin edustustoon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta vastaavan yhteysyksikön valvomaan EU:n politiikan vaikutuksia kumppanimaiden tasolla;

12.

korostaa, että olisi harkittava paikallisen asiantuntemuksen käyttöä ja että EU:n edustustojen nykyisen henkilöstön olisi pyrittävä osallistumaan enemmän paikalliseen yhteiskuntaelämään korjatakseen tiedoissaan olevat puutteet ja varmistaakseen, että heillä on oikea käsitys paikallisesta toimintaympäristöstä;

13.

kehottaa komissiota tarjoamaan paikalliselle henkilöstölle järjestelmällisemmin oikeudellista ja taloudellista koulutusta, jotta EU:n tuen hallinnointi järjestetään mahdollisimman tehokkaasti ja paikallishallinnon tasolla varmistetaan hyvät hallintotavat keskipitkällä aikavälillä;

14.

uskoo, että sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon tehtävät että sen toimivalta kehitysyhteistyön alalla ovat edelleen epäselviä, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota tarvittaviin toimenpiteisiin tämän tilanteen ratkaisemiseksi; panee huolestuneena merkille, että Euroopan ulkosuhdehallinnon hoitamien poliittisten ja hallinnollisten tehtävien sekä komission hoitamien tuen hallinnointitehtävien erillisyys voi johtaa Pariisin julistuksen periaatteiden täytäntöönpanossa epäjohdonmukaisuuksiin;

15.

korostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevan päätöksen mukaisesti, että edustuston koko henkilöstö toimii kokonaisuudessaan edustuston päällikön alaisuudessa, koska se on ainoa keino varmistaa tiettyä valtiota koskevien EU:n ulkoisten toimien yhdenmukaisuus Lissabonin sopimuksen mukaisesti;

16.

kehottaa komissiota ja neuvostoa edelleen pyrkimään toimintatasojen määrän vähentämiseen tavalla, joka vastaa Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevia menettelysääntöjä;

17.

uskoo, että kyseisten EU:n rahoitusvälineiden ja Euroopan aluekehitysrahaston on keskityttävä enemmän köyhyyteen ja oltava lähestymistavaltaan ja toiminnaltaan joustavampia, ja uskoo, että olisi myös kannustettava suurempaan vastuunalaisuuteen ja avoimuuteen sekä kustannustehokkuuteen selkeiden tulosten muodossa;

18.

odottaa komission toteuttavan kaikki tarvittavat toimenpiteet valvontajärjestelmissä havaittujen puutteiden poistamiseksi erityisesti edustustojen tasolla tilintarkastustuomioistuimen esittämällä tavalla; kehottaa komissiota tiedottamaan toteuttamistaan toimenpiteistä parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuoden 2012 loppuun mennessä;

19.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen arvostelun (3), joka koskee komission keskusyksiköiden ja edustustojen yhteistyösuhdetta ulkoisen avun hallinnoinnissa; kehottaa tarkistamaan ja yksinkertaistamaan kyseisiä prosesseja sisäisen byrokratian vähentämiseksi sekä esittämään parlamentille kertomuksen toteutetuista toimista;

20.

kannustaa komissiota vaatimaan, että edustustot suorittaisivat hankkeissa järjestelmällisesti teknisiä ja taloudellisia seurantakäyntejä ja painottaisivat sisäisessä raportointijärjestelmässä enemmän tukitoimenpiteiden avulla saavutettuja tuloksia;

21.

kehottaa komissiota analysoimaan ja määrittämään edustustojen aktiivisella tuella mahdollisuuksia toteuttaa tukiohjelmia kumppanuusmaissa EIP:n sekä kehitysyhteistyötä rahoittavien eurooppalaisten, kansallisten ja kansainvälisten laitosten avulla.

22.

kehottaa komissiota osoittamaan, miten rahoitusta ja henkilöresursseja koskevan vastuun hajauttaminen komission päätoimipaikasta edustustoille voisi tuoda lisäarvoa parantamalla vuoropuhelua sekä EU:n tuen koordinointia ja ohjelmointia kentällä;

23.

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden ei pitäisi käyttää vallitsevaa talous- ja rahoituskriisiä perusteena lähestymistavalle, jossa "vähemmällä saadaan enemmän" ja jossa kahdenvälisen tuen virastojen henkilöstömäärät säilytetään ennallaan tai niitä supistetaan;

24.

korostaa sekä komissiossa että EU:n edustustoissa ja kahdenvälisissä avustusjärjestöissä kehitysyhteistyön parissa työskentelevien työntekijöiden ammattitaidon merkitystä;

25.

katsoo, että EU:n talousarvion sujuvaa täytäntöönpanoa varten edustustojen päälliköiden olisi voitava delegoida edustuston hallintomenojen hoitaminen apulaispäälliköille ja että varainhoitoasetusta pitäisi tarvittaessa tarkistaa vastaavasti;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään voimakkaammin parantamaan EU:n edustustojen ja kahdenvälisten virastojen ja kumppanihallitusten ja muiden kehitysyhteistyön ryhmien (kuten ajatushautomot, yliopistot, säätiöt, kansalaisjärjestöt ja kansallista tasoa alemman tason viranomaiset) kanssa, koska tiiviimmät yhteydet maksimoivat eri toimijoiden ja hajauttamisprosessin suhteelliset hyödyt kansallisella tasolla siten, että samalla vältetään tarpeettomia päällekkäisyyksiä;

27.

vaatii, että kun EU:n ulkoisen tuen hallintoa hajautetaan keskusyksiköiltä edustustoihin, on varmistettava, että parlamentti säilyttää valvonta- ja tarkasteluoikeutensa;

28.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen huomautusta siitä, että Euroopan ulkosuhdehallinnon roolia konsuliviranomaisten antaman suojelun alalla olisi tarkasteltava edelleen;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.