EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011IP0320
Impact of EU development policy European Parliament resolution of 5 July 2011 on increasing the impact of EU development policy (2011/2047(INI))
EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutus Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2011 EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta (2011/2047(INI))
EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutus Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2011 EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta (2011/2047(INI))
OJ C 33E, 5.2.2013, p. 77–88
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
5.2.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
CE 33/77 |
Tiistai 5. heinäkuuta 2011
EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutus
P7_TA(2011)0320
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2011 EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta (2011/2047(INI))
2013/C 33 E/08
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jossa määrätään, että unionin politiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen ja että unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin", |
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, |
— |
ottaa huomioon Meksikon Monterreyssä 18.–22. maaliskuuta 2002 pidetyssä kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa hyväksytyn Monterreyn konsensuksen, |
— |
ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen (1), |
— |
ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2010–2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0265) ja neuvoston 14. kesäkuuta 2010 vuosituhannen kehitystavoitteista antamat päätelmät, joissa tuetaan kyseistä toimintasuunnitelmaa, |
— |
ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (2), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevat menettelysäännöt (3), |
— |
ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta ja Accran toimintaohjelman, |
— |
ottaa huomioon sosiaalista perusturvaa koskevan aloitteen, jonka YK:n korkean tason koordinaatioelin (CEB) käynnisti huhtikuussa 2009, |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa käsittelevän raportin, jonka aiheena on osallistavan kasvun luominen perusturvan avulla ja joka julkaistiin 7. joulukuuta 2010, |
— |
ottaa huomioon ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen, jotka hyväksyttiin yksimielisesti 19. kesäkuuta 2009 pidetyssä kansainvälisessä työkonferenssissa, |
— |
ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin maatalousekologiaa ja oikeutta ruokaan koskevan raportin, joka esiteltiin 8. maaliskuuta 2011 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnossa [A/HRC/16/49], |
— |
ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön raportin "The State of Food and Agriculture 2010–2011; Women in Agriculture – Closing the gender gap for development", |
— |
ottaa huomioon komission maaliskuussa 2010 käynnistämän aloitteen nimeltä "Jäsennelty vuoropuhelu: kehitystä edistävä tehokas kumppanuus", jonka tavoitteena on määrittää käytännön keinoja tehostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisviranomaisten osallistumista eurooppalaiseen yhteistyöhön, |
— |
ottaa huomioon komission 10. marraskuuta 2010 antaman vihreän kirjan "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta tukea osallistavalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen" (KOM(2010)0629), |
— |
ottaa huomioon komission 19. lokakuuta 2010 antaman vihreän kirjan kolmansille maille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta, |
— |
ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (4), 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosituhattavoitteita koskevista sopimuksista (5), 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (6), 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman terveydenhuoltojärjestelmistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja maailmanlaajuisista terveyskysymyksistä (7), 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi (8), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssista (COP16) (9) sekä 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla (10), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, |
— |
ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0205/2011), |
A. |
ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ja poistaminen ovat Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteita, |
B. |
ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistetaan Euroopan unionin sitoutuminen köyhyyden poistamiseen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ja sellaisiin periaatteisiin kuin omavastuullisuus, kumppanuus, avun vaikuttavuus ja kehityspolitiikan johdonmukaisuus, jotka ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä EU:n kehitysavun vaikutuksen parantamiselle ja joiden on ohjattava siihen tähtääviä toimia, |
C. |
ottaa huomioon, että köyhyys on monitahoinen ilmiö ja se kattaa taloudellisen ulottuvuuden lisäksi inhimilliset, sosiokulttuuriset ja poliittiset kysymykset sekä perusturvaa, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristöä koskevat kysymykset, joihin Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikassa on puututtava, |
D. |
ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo, naisten poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan lisääminen sekä naisten ihmisoikeuksien toteutuminen ovat olennaisia asioita köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen kannalta, |
Vaikuttavaa kehitysyhteistyöpolitiikkaa
1. |
panee tyytyväisenä merkille pyrkimykset kehittää eurooppalaisia maakohtaisia strategia-asiakirjoja, joiden avulla pyritään parantamaan komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia; korostaa, että ohjelmasuunnittelussa on varmistettava, että avun tehokkuutta koskeva ohjelma pannaan täytäntöön ja että Lissabonin sopimuksen 290 artiklassa tarkoitettua parlamentin oikeutta demokraattiseen valvontaan kunnioitetaan; |
2. |
toistaa vaatimuksensa sisällyttää Euroopan kehitysrahasto EU:n talousarvioon, sillä se olisi tärkeä askel kohti EU:n eri tukivälineiden parempaa keskinäistä koordinointia; painottaa, ettei tämä saa johtaa tulevan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tai EKR:n rahoituksen vähenemiseen nykytasoon nähden; |
3. |
korostaa, että EU:n avun vaikutuksen lisäämisessä voitaisiin saavuttaa merkittäviä tuloksia panemalla täysimääräisesti täytäntöön kehitysaputoimintaa jo ohjaavat periaatteet, joita ovat EU:n avun kohdistaminen köyhyyskysymyksiin, kehityspolitiikan johdonmukaisuus ja avun tuloksellisuutta koskevat Pariisin ja Accran sitoumukset; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan johtavan roolin näissä kysymyksissä, erityisesti vuoden 2011 avun tuloksellisuutta koskevassa korkean tason foorumissa Busanissa, ja varmistamaan, että tässä ratkaisevassa prosessissa noudatetaan aiemmin asetettuja tavoitteita, jotka liittyvät vuoteen 2015 asti voimassa oleviin avun tuloksellisuutta koskeviin puitteisiin; |
4. |
katsoo, että Euroopan unionin rahoittamia hankkeita ja politiikkoja pitäisi arvioida järjestelmällisesti tehokkaimpien kehitysyhteistyötoimien määrittämiseksi; kehottaa siksi komissiota kehittämään tarkkoihin kriteereihin ja indikaattoreihin perustuvan yleisen arviointimenetelmän; muistuttaa kuitenkin, ettei tehokkaan politiikan tavoittelu saa johtaa siihen, että saavutettuja tuloksia ryhdytään ensisijaisesti arvioimaan vain määrällisesti ja lyhyellä aikavälillä; |
5. |
uskoo, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset tarjoavat myönteisen mallin ennakoitavalle ja tuloksiin perustuvalle avulle, jota komission ja jäsenvaltioiden olisi kehitettävä edelleen; |
6. |
muistuttaa kehityspolitiikkaa koskevan konsensuksen toteamuksesta, että vastuullinen ja osallistava hallinto on keskeinen kehityksen mahdollistava tekijä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan kehitysmaiden hallintokäytäntöjä, joihin kuuluvat myös korruption torjunta, julkisen varainhoidon parantaminen, avoimuuden lisääminen ja ihmisoikeuksien toteutuminen, sekä raportoimaan niistä; kannattaa komission ehdotuksia edistää hyvää hallintotapaa ja korruption torjuntaa edunsaajamaissa; korostaa kuitenkin, että apua poliittisten muutosten kannustimina käyttävien mekanismien on oltava avoimia, niissä painotettava demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja niihin on otettava mukaan kehityksen kansalliset sidosryhmät; |
7. |
korostaa, että demokraattisen omavastuullisuuden käsitteen mukaisesti parlamentteja, paikallis- ja alueviranomaisia, kansalaisyhteiskuntaa ja muita sidosryhmiä pitäisi tukea niiden pyrkiessä täyttämään oma tehtävänsä kehitysstrategioiden määrittelyssä, hallitusten valvomisessa sekä aiemmin saavutettujen tulosten ja kehitysyhteistyön tulosten seurannassa ja arvioinnissa; painottaa edelleen, että alueellinen lähestymistapa kehitysyhteistyöhön mahdollistaa edunsaajamaiden paremman omavastuullisuuden; |
8. |
kehottaa EU:ta täyttämään Accra-sitoumuksensa tarjoamalla rahoitusta ja tarpeellista tukea kumppanihallituksille, jotta kansalaiset voivat toimia kansalaisyhteiskunnan järjestöissä merkittävällä tavalla; |
9. |
korostaa paikallis- ja alueviranomaisten ja niiden verkostojen olevan tärkeässä asemassa pyrittäessä lisäämään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutusta; toteaa, että vastaanottajamaiden parlamentit pystyvät parhaiten hoitamaan oman tehtävänsä yksilöitäessä ensisijaisia aloja, valmisteltaessa ja laadittaessa maakohtaisia strategia-asiakirjoja ja monivuotisia talousarvioita sekä seurattaessa talousarviovarojen jakamista yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ennen avunantajien kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, jotta parlamentin jäsenten asema päätöksenteossa vahvistuu; |
10. |
painottaa vaikuttavan kehitysyhteistyöpolitiikan ja valmiuksien kehittämisen tiivistä yhteyttä; katsoo, että valmiuksien kehittämistä tulisi pitää integroituna prosessina, jolla parannetaan kansalaisten, järjestöjen, hallitusten ja yhteisöjen valmiuksia laatia kestävän kehityksen strategioita; korostaa, että valmiuksien kehittäminen prosessina edellyttää kumppanuusmaiden omavastuullisuutta ja poliittista tilaa; |
11. |
toteaa, että valmiuksien kehittämisen tukeminen sekä budjettituen että teknisen yhteistyön avulla on tärkeää vaikuttavan kehitysyhteistyöpolitiikan kannalta; toteaa, että nämä välineet saattavat ajan kuluessa lisätä kumppanuusmaiden muutosprosessien omavastuullisuutta ja niihin samastumista; |
12. |
korostaa, että tavoite lisätä avun vaikutusta ja saada lisää tuloksia ja vastinetta rahalle ei saisi johtaa riskejä välttävään kehitysyhteistyöpolitiikkaan, jossa keskitytään vain "helppoihin maihin"; vaatii, että köyhyyden poistamisen ja tarpeiden on jatkossakin oltava ratkaisevia kriteerejä EU:n kehitysavun myöntämiselle ja että avun tehokkuutta on parannettava keskittymällä konkreettisiin tuloksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen rahoitusvälineiden soveltamisalaa ja keskittämään virallisen kehitysavun köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville maille ja siihen, että tavoitetaan yhteiskunnan köyhimmät ryhmät, erityisesti suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät, kuten naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset, ja kehottaa ottamaan samalla huomioon saavutetut tulokset ja avun vaikutukset; kehottaa suunnittelemaan virallisen kehitysavun lopettamisvaihetta nousevan talouden maissa; |
13. |
korostaa, että erityisesti uusien avunantajien on tärkeää erottaa vähiten kehittyneiden maiden sekä keskitulotason maiden kehitystarpeet toisistaan; muistuttaa, että 72 prosenttia maailman köyhistä asuu keskitulotason maissa ja että yhteistyötä ja vuoropuhelua tulisi siksi jatkaa, jotta itsepintaiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon voidaan puuttua; toistaa näkemyksensä, että virallisen kehitysavun ulkopuolista yhteistyötä keskitulotason maiden ja strategisten kumppanien kanssa ei saa rahoittaa muutenkin vähäisistä kehitysavun määrärahoista; |
14. |
katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla tulisi pyrkiä poistamaan kehityksen esteet, joita ovat maataloustuotteiden polkumyynti, laittomat velkataakat, pääomapako ja epäoikeudenmukainen kaupankäynti, sekä luomaan kansainvälinen ympäristö, joka tukee köyhyyden torjumista, ihmisarvoisten tulojen ja toimeentulon takaamista sekä perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien, myös sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien, toteutumista; |
15. |
muistuttaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet muodostavat perustan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamiselle; |
16. |
korostaa, että epätasa-arvon – myös sukupuolten välisen epätasa-arvon – torjuminen lujittaa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen tukemaa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja voi nopeuttaa köyhyyden vähentämistä; |
17. |
ottaa huomioon, että konfliktit ja katastrofit ovat aiheuttaneet takaiskuja kehitykselle ja että ennaltaehkäisyyn investointi on tärkeää ja taloudellista; |
18. |
kehottaa komissiota ja asianomaisia jäsenvaltioita kokeilemaan uusia innovatiivisia apumenetelmiä, kuten lähestymistapoja, joissa palkitaan saavutuksista, tehokkuuteen perustuvaa apua ja tuloksiin perustuvaa rahoitusta; |
19. |
painottaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus on ratkaisevan tärkeää vaikuttavan kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanossa ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi korkeimman tason vastuualueet ja johtorakenteet, jotta perustamissopimukseen sisältyvä kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva velvoite voidaan toteuttaa, ja kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja varaamaan tähän tarkoitukseen riittävät resurssit; |
20. |
katsoo, että mahdollisimman suuren vaikuttavuuden varmistamiseksi EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa tulisi noudattaa kannustimiin perustuvaa eriyttävää toimintatapaa, jossa palkitaan hyvin edistyneitä maita ja tuetaan kauimpana tavoitteesta olevia maita; |
21. |
vaatii, että paikallisten kehitysapuohjeiden laatimisessa otetaan huomioon edunsaajamaiden erityisten panopisteiden mukaisesti kohdistetut innovatiiviset rahoitusmekanismit, joissa keskitytään vaurauden luomiseen, omistusoikeuksiin ja pääomapaon vähentämiseen; |
Rahoitussitoumusten täyttäminen
22. |
toistaa kantansa, että on saavutettava yhteinen tavoite, jonka mukaan 0,7 prosenttia unionin bruttokansantulosta suunnataan julkiseen kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita etsimään kehitysavulle uusia rahoituslähteitä, kuten maailmanlaajuinen finanssitransaktiovero, yksityiseltä sektorilta saatava rahoitus ja markkinalähtöiset ratkaisut; vastustaa OECD:n kehitysapukomitean antaman virallisen kehitysavun määritelmän muuttamista ja laajentamista; |
23. |
kehottaa jäsenvaltioita täyttämään vielä toteuttamatta olevat rahoitussitoumuksensa, muun muassa äitien ja lasten terveyttä koskevan sitoumuksen, joka tehtiin osana G8-maiden Muskokan aloitetta; |
24. |
painottaa, että apua on tarjottava ennakoitavissa olevalla tavalla, joka on yhdenmukainen kansallisten suunnitelmien ja painopisteiden kanssa ja jolla kannustetaan apua antavia hallituksia, kansalaisjärjestöjä ja kumppanivaltioita lisäämään avoimuutta ja vastuullisuutta; |
25. |
katsoo, että komission kehitysavusta saatava lisäarvo ja vuosituhattavoitteiden määräajan lähestyminen oikeuttavat korottamaan huomattavasti virallisen kehitysavun todellista vuotuista määrää monivuotisen rahoituskehyksen seuraavalla kaudella; korostaa, että EU:n talousarviosta annettavan eurooppalaisen avun kokonaisosuutta ei saisi pienentää ja että se olisi keskitettävä edelleen köyhyyden poistamiseen; |
26. |
muistuttaa, että EU:n tulevien kehitysyhteistyövälineiden kautta annettavan avun on jatkossakin oltava yhteydessä OECD:n kehitysapukomitean määrittelemiin virallisen kehitysavun kriteereihin; |
27. |
kehottaa tehostamaan toimia kehitysyhteistyökasvatuksen ja valistustoiminnan aloilla Euroopassa; korostaa, että sitä ei tulisi pitää ainoastaan keinona lisätä suuren yleisön tukea kehitysrahoitukselle, vaan myös tapana auttaa kaikkia eurooppalaisia ymmärtämään maailmanlaajuisia kehitysyhteistyökysymyksiä; korostaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa voitaisiin tehostaa lisäämällä yleistä tietoisuutta kehitysmaiden hädästä ja vähentämällä kansalaisten välinpitämättömyyttä siitä; |
28. |
toteaa, että on syytä toteuttaa toimia, joilla lisätään apuvarojen käytön seurattavuutta, tehostetaan riippumattomien arviointitutkimusten levittämistä ja kohdistetaan tiukempia seuraamuksia toimijoihin, joiden on todettu kavaltaneen apuvaroja, jotta voidaan lisätä kansalaisten tietoja ja vähentää välinpitämättömyyttä; |
Köyhien edun mukaisen kasvun edistäminen
29. |
toteaa, että talouskasvu on ratkaisevan tärkeä kehityksen moottori; korostaa kuitenkin, että kasvu on vain yksi monista välineistä eikä kasvun maksimointi tarkoita kehityksen maksimointia; huomauttaa erityisesti, että kasvulla voitaisiin vaikuttaa köyhyyden poistamiseen huomattavasti enemmän, jos tasa-arvoa parannettaisiin ja ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin; vaatii siksi, että EU:n kehitysapu suunnataan köyhien edun mukaiseen kasvuun ottamalla käyttöön toimenpiteitä, kuten mikroluottoja ja -rahoitusta sekä muita markkinajohteisia ratkaisuja, jotka keskittyvät erityisesti köyhiin ja syrjäytyneisiin, jotta heidän osuutensa kansallisesta vauraudesta voi kasvaa ja heistä saadaan aidosti osallistavan kasvun liikkeellepaneva voima; |
30. |
huomauttaa, että kuten viimeaikaiset rahoitus-, ilmasto-, energia- ja elintarvikekriisit ovat osoittaneet, pelkästään talouskasvuun perustuvalla politiikalla on vain rajalliset mahdollisuudet poistaa köyhyyttä ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta; kannattaa reiluun kauppaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvaa kestävää kehitystä, joka hyödyttää tämän ajan sukupolvia vaarantamatta kuitenkaan tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää luonnonvaroja; |
31. |
korostaa, että talouskasvua edistävän politiikan onnistuminen edellyttää sosiaali- ja ympäristönormien edistämistä ja sosiaaliturvamekanismien toteuttamista; |
32. |
korostaa, että EU:n toimilla pitäisi tukea kasvua niillä talouden aloilla, joista köyhät saavat elantonsa, kuten maataloudessa, ja niissä olisi kiinnitettävä enemmän huomiota epäviralliseen sektoriin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suosimaan toimenpiteitä, joilla turvataan vakaa maanomistus ja helpotetaan köyhien mahdollisuuksia hankkia maata, päästä markkinoille, saada luottoja ja muita rahoituspalveluja sekä kehittää osaamistaan ilman, että samalla pahennetaan nykyistä epätasa-arvoa ja lujitetaan epäsymmetrisiä riippuvuusrakenteita; |
33. |
kannattaa sellaisia toimia teollisuuden ja infrastruktuurin kehittämiseksi, jotka hyödyttävät kestävää talouskasvua ja joissa kunnioitetaan täysimääräisesti sosiaalisia ja ympäristönormeja; toteaa, että tehokkain keino lisätä kasvua ja nostaa ihmiset köyhyydestä on tehostaa teollisuuden ja markkinoiden kehittämistä; |
34. |
huomauttaa, että teollisuuden kehittäminen antaa suunnattomat mahdollisuudet muuttaa kansantalouksia ja toisin kuin maataloustuotteiden vienti ja luonnonvarojen hyödyntäminen, jotka altistavat talouden häiriöille, se tarjoaa todennäköisesti laajemmat mahdollisuudet pitkän aikavälin tuottavuuden kasvuun; kehottaa siksi kehitysmaita tarttumaan tähän asiaan suunnittelemalla ja toteuttamalla teollistamistoimia, joissa keskitytään erityisesti tuotannon erikoistumiseen ja kaupan valmiuksien parantamiseen; |
35. |
korostaa, että teollisuuden kasvun on oltava energiatehokasta, jotta bruttokansantuotteen kasvuun ei liity öljyriippuvuutta ja kasvihuonepäästöjä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään kaikin tavoin helpottamaan energiatehokkaan teknologian ja parhaiden käytäntöjen viemistä kehitysmaihin; |
36. |
katsoo, että vaikka laajat vienti- ja infrastruktuurihankkeet saavat aikaan näkyviä tuloksia, niiden rahoittaminen ei ole välttämättä paras tapa tuoda hyötyä suurelle väestölle ja köyhille syrjäisille yhteisöille; |
37. |
kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan järjestelmällisemmin ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa kehitysmaissa, mikä edistäisi korkealaatuisten työpaikkojen luomista ja perustyönormien suojaamista; |
38. |
korostaa, että kasvua tukevilla toimintalinjoilla on pyrittävä ensisijaisesti monipuolistamaan kehitysmaiden talouksia ja vähentämään niiden riippuvuutta tuonnista; |
39. |
korostaa, että tukia ja lainoja yhdistävillä EU:n mekanismeilla tuettavien investointihankkeiden toteutusta on valvottava ja niiden vaikutukset on arvioitava sen suhteen, täyttävätkö ne kansainvälisesti sovitut sosiaaliset ja ympäristönormit; vaatii, että hankkeiden valintaprosessit ovat avoimia ja että niillä varmistetaan yhdenmukaisuus EU:n strategia-asiakirjojen, maan omavastuullisuutta koskevan periaatteen ja EU:n avun sitomattomuutta koskevan sitoumuksen kanssa; |
40. |
vaatii, että yhdistämisellä on luotava uusia varoja sen sijaan, että se johtaisi EU:n virallisen kehitysavun tukien korvaamiseen lainoilla; |
41. |
korostaa, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla todella tehokasta ilman riittävää oikeudellista kehystä erityisesti omistusoikeuksien ja sopimusoikeuden alalla; |
42. |
korostaa, että sukupuolten tasa-arvon parantaminen auttaa tuomaan esiin naisten tuotteliaisuuden ja edistää näin kestävää ja köyhien edun mukaista kasvua; |
Inhimillinen kehitys
43. |
korostaa, ettei köyhyyttä mitata ainoastaan rahassa ja että laajemmassa merkityksessään köyhyys tarkoittaa perusoikeuksien, kuten ruoan, koulutuksen, terveyden tai ilmaisunvapauden, epäämistä; |
44. |
korostaa, että perussosiaalipalvelujen tarjoaminen on ratkaisevan tärkeää köyhien edun mukaiselle kasvulle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; vaatii, että 20 prosenttia EU:n kehitysavusta suunnataan erityisesti YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä (tavoite nro. 8, indikaattori 8.2, globaalin kehityskumppanuuden luominen) määrittelemiin perussosiaalipalveluihin ja että keskitytään erityisesti perusterveydenhuollon ja perusopetuksen yleiseen ja ilmaiseen saatavuuteen, kun otetaan huomioon EU:n Koulutus kaikille -aloitteelle antama tuki ja vuonna 2010 annettu tiedonanto EU:sta ja globaalista terveydestä; toistaa, että muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin sekä suuressa syrjäytymisvaarassa eläviin ryhmiin, kuten vammaisiin on kiinnitettävä erityishuomiota; |
45. |
painottaa, että tyttöjen koulutus ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen koulutuksen alalla ovat olennaisia asioita kehityksen kannalta ja että jos sukupuoleen perustuvaan syrjintään ei tartuta politiikoissa ja toimissa, menetetään tärkeitä kehitysmahdollisuuksia; painottaa, että tyttöjen koulutus on yksi suurimman tuloksen antavista kehitysapuinvestoinneista, sillä se tuo sekä yksityisiä että sosiaalisia etuja yksilöille, perheille ja koko yhteiskunnalle pienentämällä naisten hedelmällisyyslukua sekä äitiys-, imeväis- ja lapsikuolleisuuslukuja, suojaamalla HIV-tartunnalta ja aidsilta, nostamalla naisten osuutta työvoimasta ja lisäämällä heidän tulojaan sekä luomalla sukupolvien välisiä koulutusetuja; |
46. |
korostaa, että on tärkeää pienentää terveydenhuoltojärjestelmien rahoitusvajetta, koska ensisijaiset alat, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveys, kärsivät leikkauksista, ja painottaa, että HIV:n/aidsin ja muiden sairauksien torjuntaan on sijoitettava varoja; |
47. |
muistuttaa, että sijoittaminen lapsiin ja nuoriin on pitkän aikavälin sijoitus kestävään inhimilliseen kehitykseen; |
48. |
pitää myönteisenä YK:n perusturva-aloitetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kansallisten perusturvaohjelmien tukemista kehitysmaissa sekä kehittämään niitä koskevat kattavat poliittiset puitteet, joiden piiriin kuuluvat sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista koskevat näkökohdat; |
49. |
toivoo, että EU pyrkisi käsittelemään järjestelmällisemmin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkansa sekä muiden maahanmuuton kannalta merkityksellisten politiikkojensa, kuten työllisyyttä, koulutusta, oikeuksien suojaa ja sosiaaliturvaa koskevien politiikkojen, ulkoisten ulottuvuuksien välisiä yhteyksiä; |
50. |
katsoo, että verotulot ovat ehdottoman tärkeitä, jotta kehitysmaat voivat täyttää kansalaistensa perustarpeet, vähentää riippuvuuttaan ulkomaisesta avusta ja edistää demokraattista vastuuvelvollisuutta; toistaa kantansa, että EU:n on tuettava kumppanuusmaita oikeudenmukaisten, avoimien ja tehokkaiden verojärjestelmien kehittämisessä, jotta sosiaaliturvaan ja köyhien edun mukaiseen politiikkaan saadaan tarvittavia tuloja, ja että EU:n tulee kansainvälisellä tasolla jatkaa toimiaan rahoituksen avoimuuden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että myös kumppanuusmaat saavat etuja; painottaa, että parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja tietojen jakaminen veropolitiikassa ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan luoda oikeudenmukaiset verojärjestelmät; |
51. |
painottaa ihmisoikeuksien luontaista tärkeyttä ja monia kanavia, joiden kautta EU voi auttaa luomaan valmiuksia kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi; |
Yksityissektorin mukaan ottaminen
52. |
tunnustaa, että yksityisen sektorin kehittäminen kehitysmaissa on ratkaisevan tärkeää työllistymismahdollisuuksien luomiselle, palvelujen toimittamiselle sekä vaurauden luomisen tehostamiselle; muistuttaa että 90 prosenttia kehitysmaiden työpaikoista on yksityisellä sektorilla; painottaa, että köyhien edun toimintaohjelman mukaisesti EU:n kehitysavussa pitäisi keskittyä rahoittamaan kotimaisia yrityksiä, lisäämään kotimaista pääomaa, kannustamaan edunsaajamaita luomaan edellytykset pienten ja keskisuurten yritysten sekä mikroyritysten kehitykselle sekä poistamaan virallistamisen sekä pääoman ja kohtuuhintaisen luoton saatavuuden esteet, ja että siinä tulisi keskittyä erityisesti vähävaraisten yrittäjien palvelujen ja valmiuksien kehittämiseen; |
53. |
toistaa, että sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisella yksityissektorilla on tärkeä rooli kestävän kehityksen vauhdittamisessa; kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan muun muassa yhteisötalouden yrityksiä, jotka noudattavat toiminnassaan eettisiä ja taloudellisia periaatteita; |
54. |
korostaa, että yksityissektorin osallistumisen lisäämiseen mahdollisesti liittyvät riskit on arvioitava selvästi ja että tätä varten on määriteltävä yksityissektorin hankkeiden tukemista koskevat selkeät kriteerit sekä vahvat vaikutusten arviointimekanismit, jotka olisi kehitettävä sen varmistamiseksi, että yksityissektorin investoinnit ovat kestäviä ja kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden mukaisia eivätkä johda sidottuun apuun palaamiseen; |
55. |
muistuttaa, että julkisilla investoinneilla julkishyödykkeisiin, infrastruktuureihin ja palveluihin on keskeinen merkitys kestävälle kasvulle ja epätasa-arvon tehokkaalle vähentämiselle; |
56. |
painottaa, että Euroopan unionin kehitysmaissa rahoittamien investointihankkeiden, joihin yksityissektori osallistuu, tulisi vastata kansainvälisesti sovittuja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia sekä sosiaalisia ja avoimuutta koskevia normeja ja niiden pitäisi olla edunsaajamaiden kehityssuunnitelmien mukaisia; vastustaa kaikkea sellaista yhteistyötä yksityisten tahojen kanssa, joka voisi suoraan tai epäsuoraan aiheuttaa minkäänlaista veronkiertoa tai veropetoksia; pyytää komissiota tarkistamaan due diligence -mekanismejaan, kun se tekee päätöksiä luonnonvarojen hyödyntämishankkeiden rahoittamisesta; |
57. |
on varma siitä, että investoiminen vaikuttaa myönteisesti kasvuun ja työpaikkoihin EU:n lisäksi myös kehitysmaissa; korostaa, että teollisuusmaiden vastuulla on edistää entistä painokkaammin investointeja ja teknologian siirtoa kehitysmaiden omiin yrityksiin, jotta kehitysmaihin syntyvillä tuotannonaloilla on mahdollisuus panna täytäntöön laatustandardit sekä kansainväliset sosiaali- ja ympäristönormit; painottaa myös tarvetta tiivistää yhteistyötä, jotta kehitysmaita voidaan auttaa parantamaan institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksiaan hallita ulkomaisia investointeja; |
58. |
kehottaa EU:ta tunnustamaan kehitysmaiden oikeuden säännellä investointeja, suosia sijoittajia, jotka tukevat kumppanuusmaan kehitysstrategiaa, ja antaa erityiskohtelua kotimaisille ja alueellisille sijoittajille alueellisen integraation edistämiseksi; |
59. |
kehottaa EU:ta täyttämään kauppaa tukevaa apua koskevan strategian mukaiset sitoumuksensa, jotka koskevat kehitysavun kohdistamista erityisesti hankkeisiin, joiden tarkoituksena on auttaa kehitysmaita kehittämään kaupankäyntivalmiuksiaan, parantamaan toimitusketjuaan ja kilpailemaan siten alueellisilla ja maailmanlaajuisilla markkinoilla; |
60. |
kehottaa komissiota esittämään EU:n markkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyyden takaamiseksi lainsäädäntöehdotuksen, joka vastaa tavoitteiltaan Yhdysvaltain uutta konfliktialueiden mineraaleja koskevaa lakia (Conflict Minerals Law), jolla pyritään torjumaan erityisesti Afrikan kehitysmaiden mineraalien laitonta hyödyntämistä, koska se lietsoo sisällissotia ja konflikteja; |
61. |
kehottaa analysoimaan ja arvioimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joissa yksityissektori otetaan mukaan kehitykseen ja joita komissio tukee, jotta kokemuksista voidaan tehdä johtopäätöksiä ennen siirtymistä uuteen politiikkaan, jossa julkisia varoja käytetään yksityissektorin rahoituksen lisäämiseen; |
62. |
korostaa, että yksityisen sektorin tukemisen rinnalla on tuettava edunsaajamaiden valtiollisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja parlamentteja, jotta ne voivat säännellä markkinoita tehokkaasti, edistää avoimuutta, harjoittaa tasa-arvoista veropolitiikkaa ja hyvää hallintoa sekä torjua korruptiota yrityksissä ja kansalaisjärjestöissä sekä hallituksissa ja viranomaisten keskuudessa; |
Ilmastonmuutos, energia ja kestävä kehitys
63. |
panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen keskittyä kehitysyhteistyössä kestävään uusiutuvan energian käyttöön; toistaa, että energiansaanti on vuosituhattavoitteiden saavuttamisen edellytys; vaatii, että köyhien veden- ja energiansaannin on yhdessä julkisten palvelujen ja paikallisen kehityksen turvaamisen kanssa oltava EU:n tukemien hankkeiden päätavoite; |
64. |
pitää paikallis- ja aluetason kestäviä energiaratkaisuja ja erityisesti hajautettua energiantuotantoa ensisijaisena keinona tehdä kehitysyhteistyön painopisteistä paremmin johdonmukaisia ympäristökysymysten kanssa; |
65. |
panee merkille, että monissa kehitysmaissa on valtavat mahdollisuudet hyödyntää uusiutuvaa energiaa (aurinkoenergia, tuulivoima, geoterminen energia ja biomassa); kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kehitysmaissa uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita ja antamaan käyttöön teknologiaa, asiantuntemusta ja investointimahdollisuuksia, sillä se on ratkaisevan tärkeää talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen kannalta, vähentää näiden maiden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja pienentää niiden alttiutta hintavaihteluille; |
66. |
kehottaa komissiota varmistamaan, että energiansaannin parantamiseen tarkoitetulla EU:n virallisella kehitysavulla tuetaan paikallista talouskehitystä, vihreitä työpaikkoja ja köyhyyden vähentämistä ja että sitä ei sidota tai käytetä EU:hun sijoittautuneiden yritysten tukemiseen; pyytää lisäksi, että komissio ei sekoita köyhien energiansaannin lisäämiseen tarkoitettuja toimia EU:n ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteiden saavuttamiseen tai omien energiavarmuustarpeiden täyttämiseen; |
67. |
suhtautuu myönteisesti kehitysmaiden aloitteisiin investoida elintarviketuotantoon biopolttoaineiden tuotannon sijaan, jotta ne voivat turvata elintarvikehuoltonsa; |
68. |
toistaa, että teollisuusmailla on velvollisuus alkaa ensimmäisinä kehittää maailmanlaajuista vähähiilistä taloutta, jota tarvitaan välttämättömien päästövähennysten saavuttamiseksi; kannustaa jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä päästöjen vähentämisessä; |
69. |
katsoo, että ilmastonmuutoksen torjuminen ja kehitysyhteistyön keskeisten tavoitteiden saavuttaminen ovat toisiaan tukevia tavoitteita; painottaa tarvetta toteuttaa järjestelmällisempiä toimia ekosysteemeihin perustuvan ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen sekä katastrofiriskien vähentämisen valtavirtaistamiseksi; toivoo siksi holistista tarkastelutapaa, jossa ympäristöulottuvuus yhdistetään kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin esimerkiksi parantamalla jätteiden siirtoa ja laitonta laittomia hakkuita koskevia säädöksiä; |
70. |
kehottaa komissiota arvioimaan ilmastoperäisen muuttoliikkeen vaikutuksia, sillä joidenkin arvioiden mukaan kyseinen ilmiö pakottaa vuoteen 2050 mennessä 200 miljoonaa ihmistä siirtymään siksi, että olosuhteet heidän kotiseudullaan huononevat vähitellen, ja korostaa, että EU:n on osallistuttava kehitysyhteistyöpolitiikallaan avun antamiseen ja pakolaisten määrän vähentämiseen käyttämällä varoja teknologiaan, henkilöresursseihin ja rahoitusapuun; |
71. |
toistaa kantansa, että valtavirtaistamisella ei saa korvata uusia ja ylimääräisiä resursseja, jotka EU ja muut avunantajat ovat sitoutuneet myöntämään kehitysmaille ilmastonmuutoksen hillitsemistoimiin ja sopeutumistarpeisiin; korostaa, että näin toimittaessa on omaksuttava paikallinen ja/tai alueellinen tarkastelutapa käsiteltäessä kyseisten alueiden erityisongelmia, ja muistuttaa, että ilmastonmuutokseen liittyvää rahoitusta ja julkishyödykkeitä ei pidä yleensäkään rahoittaa virallisella kehitysavulla vaan näiden varojen on oltava uutta rahoitusta, joka ei sisälly jäsenvaltioiden sitoumukseen nostaa virallisen kehitysavun osuus 0,7 prosenttiin BKTL:sta; |
72. |
painottaa, että on tärkeää edistää kestävää kaupunkikehitystä osana kansainvälisiä toimia sekä toteuttaa sitä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, sillä tämä vaikuttaisi myönteisesti kaikkien maailman ihmisten ja erityisesti kehitysmaiden asukkaiden elämänlaatuun; |
73. |
toteaa, että kestävä kehitys voidaan saavuttaa vain tehostamalla vastaanottajamaiden valmiuksien kehittämistä ja parantamalla perusinfrastruktuuria; |
74. |
vaatii, että biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 artiklan j kohta sisällytetään maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja pannaan täytäntöön, sillä se on yksi kestävän kehityksen pilareista; |
75. |
myöntää, että metsien hävittäminen ja kestämätön puutavaran tuonti EU:n markkinoille on lisännyt luonnonkatastrofeja ja heikentänyt köyhien maiden asemaa, ja kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa sisällyttämään uuteen kehitysyhteistyöpolitiikan strategiaan laittoman puutavaran jakelun täysimittaisen kiellon EU:ssa; |
Ruokaturva ja maatalous
76. |
toistaa kantansa, että EU:n pitäisi keskittää kehitysapunsa kehitysmaiden ruokaturvan varmistamiseen sekä kestävän, paikallisen, pienimuotoisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon tukemiseen; korostaa tarvetta varmistaa, että tuotantovälineet (maa, turvatut omistusoikeudet, siemenet, koulutus, luotot, konsultti- ja neuvontapalvelut) ovat erityisesti pienviljelijöiden saatavilla, sekä tarvetta tarjota heille jalostus- ja markkinointimahdollisuuksia sekä pääsy paikallisille ja rajat ylittäville markkinoille; |
77. |
kehottaa tukemaan IAASTD:n raportin mukaisesti siirtymistä luonnonmukaiseen ja ekologisesti kestävään maatalouteen, jossa otetaan huomioon pienviljelijöiden kokemukset ja joka on tehokas väline ilmastonmuutokseen sopeutumisessa; |
78. |
korostaa, että on tärkeää antaa erityistä apua maatalousalalla toimiville naisille, sillä tutkimusten mukaan yhtäläisten mahdollisuuksien antaminen naisille ja miehille maatalouden alalla voisi lisätä kehitysmaiden maatalouden kokonaistuotantoa 2,5–4 prosentilla ja naiset käyttävät suuremman osuuden tuloistaan lastensa ruokaan, terveydenhuoltoon, vaatteisiin ja koulutukseen; vaatii, että kaikenlainen naisiin kohdistuva syrjintä poistetaan ja maataloutta koskevissa toimissa ja ohjelmissa otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat; painottaa, että naisia on pidettävä tasavertaisina kumppaneina maatalouden kehityksen ja ruokaturvan kestävässä kehityksessä; |
79. |
vaatii, että EU:n on lisäksi puututtava ruokaturvan puuttumisen perimmäisiin syihin, kuten siihen, että ruoan saantia koskevaan oikeuteen ei liity vahvaa vastuumekanismia, sekä elintarvikkeiden hinnoilla keinotteluun ja maananastukseen; toistaa, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on otettava huomioon perustamissopimukseen sisällytetty velvoite, joka koskee kehitykseen vaikuttavien politiikkojen lujittamista, oikeudenmukaista kilpailua sekä kehitysmaiden valmiuksien ja niiden oman tuotantotoiminnan tukemista; kehottaa ryhtymään toimiin, joilla pyritään lopettamaan maananastus ja maan ja veden kestämätön käyttö, turvaamaan pientilallisten ja paikallisten maanviljelijöiden omistusoikeudet ja heidän mahdollisuutensa saada viljelysmaata sekä poistamaan siemenmonopolit ja riippuvuus erityistorjunta-aineista; |
80. |
ottaa huomioon, että maailman väestömäärän arvioidaan nousevan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, joten nykyiseen verrattuna maataloustuotantoa on lisättävä 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä koko väestön ruokkimiseksi ja samalla on vähennettävä viljelysmaan, veden ja torjunta-aineiden käyttöä; toteaa, että maailmanlaajuinen ruokaturva on ehdottoman tärkeä kysymys Euroopan unionille, ja kehottaa ryhtymään välittömästi ja johdonmukaisesti toimiin ruokaturvan varmistamiseksi sekä EU:n kansalaisille että maailmanlaajuisesti; |
81. |
painottaa, että puutteelliseen ruokaturvaan puuttuminen vaatii eri alojen moninaisten toimien toteuttamista, muun muassa paikallisten luonnonvarojen hallintaa, tuotannon ja valmistuksen tehostamista, koulutusta, ammattialajärjestöjen organisointia, turvaverkon perustamista heikoimmassa asemassa oleville, ravitsemuskasvatusta sekä maatalousalan ulkopuolisten maaseudun työpaikkojen monipuolistamista, jotta voidaan lisätä nälkää ensimmäisenä kärsivien maaseudun perheiden tuloja; |
82. |
huomauttaa, että kehitysmaissa on kestävyyden lisäämiseksi otettava käyttöön parempia maatalouden tuotantomenetelmiä, kuten edullista teknologiaa, tehtävä maatalousalan tutkimusta ja parannettava tuottavuuden ja tehokkuuden suhdetta; |
83. |
kehottaa EU:ta ja kehitysmaita edistämään maanomistusta köyhyyden vähentämisen keinona vahvistamalla omistusoikeuksia ja helpottamalla maanviljelijöiden, pienyritysten ja paikallisyhteisöjen luotonsaantia; |
84. |
ilmaisee syvän huolensa nykyisestä tilanteesta, jossa hallitusten tukemat ulkomaiset sijoittajat ostavat viljelysmaata varsinkin Afrikassa, sillä jos ilmiöön ei puututa asian vaatimalla tavalla, se heikentää paikallista ruokaturvaa ja aiheuttaa ennennäkemätöntä ja kauaskantoista yhteiskunnallista levottomuutta; |
85. |
painottaa, että EU:n kalastuskumppanuussopimusten tulisi auttaa vahvistamaan kumppanuusmaiden kalastuspolitiikkaa sekä maiden valmiuksia varmistaa kestävä kalastus niiden omilla vesialueilla ja alan paikallinen työllisyys; |
86. |
korostaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan keskeisenä osana tulisi olla riittävä suojaus veteen liittyviltä katastrofeilta ja sairauksilta sekä riittävän laadukkaan veden riittävä saanti edulliseen hintaan ruoka- ja energiatarpeiden sekä muiden terveen ja tuotteliaan elämän elämiseen tarvittavien perustarpeiden täyttämiseksi vaarantamatta kuitenkaan tärkeiden ekosysteemien kestävyyttä; |
Avoimuus
87. |
kehottaa luomaan virallista kehitysapua koskevan sähköisen tietokannan, jotta voidaan lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden osittain tai kokonaan rahoittamien kehitysyhteistyöhankkeiden avoimuutta ja yleistä hyväksyntää; katsoo, että käyttäjien tulisi voida tietokannan kautta seurata kaikkia EU:n avunantajien ja mahdollisesti myös Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen hankkeita ja ohjelmia kaikissa vastaanottajamaissa sekä saada tiedot siitä, kuka niitä rahoittaa ja mikä järjestö ne toteuttaa; katsoo, että tietokannan pitäisi olla käyttäjäystävällinen ja sitä pitäisi voida käyttää internetin välityksellä ja siinä tulisi olla toiminto, jonka avulla on helppo hakea tiettyä tietoa ennalta määriteltyjen kriteerien (avunantaja, kehitysapukomitean osasto, sijainti, hankkeen tila, rahoitusmalli ja vuosituhattavoitteet) perusteella, sekä analysoitavia taulukoita ja maantieteellisiä karttoja; pitää tällaista tietokantaa tärkeänä myös siksi, että voidaan parantaa avunantajien välistä koordinointia ja yhdenmukaistamista sekä mukauttaa apua vastaanottajamaan hallintoon; |
*
* *
88. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(2) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
(3) Neuvoston päätelmät 15. toukokuuta 2007 (09558/2007).
(4) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.
(5) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 15.
(6) EUVL C 4, 7.1.2011, s. 34.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0355.
(8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0210.
(9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0442.
(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0082.