EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52010AG0006

Neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta (EU) N:o 6/2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi uuselintarvikkeista, asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta Vahvistettu neuvostossa 15 päivänä maaliskuuta 2010 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OJ C 122E, 11.5.2010, p. 38–57 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

11.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 122/38


NEUVOSTON ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ VAHVISTAMA KANTA (EU) N:o 6/2010

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi uuselintarvikkeista, asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta

Vahvistettu neuvostossa 15 päivänä maaliskuuta 2010

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2010/C 122 E/03

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa. Erot uuselintarvikkeiden turvallisuusarviointia ja hyväksymistä koskevissa kansallisissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä voivat estää niiden vapaan liikkuvuuden ja luoda siten epäreiluja kilpailun edellytyksiä.

(2)

Unionin politiikkojen toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Ympäristön suojelu ja eläinten hyvinvointi olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon.

(3)

Uuselintarvikkeita koskevat unionin säännöt on hyväksytty uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 258/97 (3) ja yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti annettujen tietojen julkistamisesta ja suojaamisesta 20 päivänä syyskuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1852/2001 (4). Selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 258/97 ja asetus (EY) N:o 1852/2001 olisi kumottava ja asetus (EY) N:o 258/97 korvattava tällä asetuksella. Uuselintarvikkeiden ja elintarvikkeiden uusien ainesosien tieteellisistä näkökohdista, niiden markkinoille saattamista koskevien hakemusten tueksi toimitettavien tietojen esittämistavasta sekä ensiarviointien laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti 29 päivänä heinäkuuta 1997 annetun komission suosituksen 97/618/EY (5) on sen vuoksi määrä käydä tarpeettomaksi uuselintarvikkeiden osalta.

(4)

Jotta voidaan varmistaa jatkuvuus asetuksen (EY) N:o 258/97 kanssa, olisi uuselintarvikkeiden määritysperusteena pidettävä edelleen sitä, ettei uuselintarviketta ole käytetty unionissa ihmisravintona merkittävässä määrin ennen asetuksen (EY) N:o 258/97 soveltamispäivää eli 15 päivää toukokuuta 1997. Käyttö unionissa tarkoittaa käyttöä jossakin jäsenvaltiossa riippumatta siitä, milloin jäsenvaltio on liittynyt Euroopan unioniin.

(5)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 178/2002 (6) sovelletaan. Olemassa oleva uuselintarvikkeen määritelmä olisi selkeytettävä ja saatettava ajan tasalle korvaamalla nykyiset luokat viittauksella mainitussa asetuksessa olevaan elintarvikkeen yleiseen määritelmään.

(6)

Lisäksi olisi selvennettävä, että elintarviketta on pidettävä uuselintarvikkeena, jos siihen on sovellettu tuotantoteknologiaa, jota ei ole aikaisemmin käytetty elintarviketuotannossa unionissa. Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi erityisesti sisällytettävä jalostukseen ja elintarvikkeen tuotantoprosesseihin liittyvät uudet teknologiat, joilla on vaikutusta elintarvikkeeseen ja näin ollen mahdollisesti elintarvikkeen turvallisuuteen. Uuselintarvikkeisiin olisi sen vuoksi sisällytettävä muilla kuin perinteisillä jalostustekniikoilla tuotetuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä johdetut elintarvikkeet, muilla kuin perinteisillä jalostustekniikoilla tuotetuista kasveista johdetut elintarvikkeet ja sellaisilla uusilla tuotantoprosesseilla tuotetut elintarvikkeet, joilla saattaa olla vaikutusta elintarvikkeisiin, sekä valmistettua nanomateriaalia sisältävät tai niistä koostuvat elintarvikkeet. Uusista kasvilajikkeista johdettuja elintarvikkeita tai perinteisillä jalostustekniikoilla tuotettuja eläinrotuja ei olisi pidettävä uuselintarvikkeina. Lisäksi olisi selvennettävä, että kolmansista maista peräisin olevia elintarvikkeita, jotka ovat unionissa uusia, voidaan pitää perinteisinä vain, jos ne on johdettu asetuksessa (EY) N:o 178/2002 määritellystä alkutuotannosta, riippumatta siitä, ovatko ne jalostettuja tai jalostamattomia (esimerkiksi hedelmät, hillot, hedelmämehut). Näin tuotettuihin elintarvikkeisiin ei kuitenkaan saisi sisällyttää sellaisia eläimistä tai kasveista tuotettuja elintarvikkeita, joihin on sovellettu muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, tällaisten eläinten jälkeläisistä tuotettuja elintarvikkeita eikä elintarvikkeita, joihin on sovellettu uusia tuotantoprosesseja.

(7)

Joulukuun 16 päivänä 1997 tehdyllä komission päätöksellä perustettu luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän 16 päivänä tammikuuta 2008 antaman lausunnon sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 15 päivänä heinäkuuta 2008 antaman lausunnon mukaan eläinten kloonaustekniikoihin, kuten somaattisten solujen tuman siirtoon, liittyy kuitenkin sellaisia erityispiirteitä, ettei tässä asetuksessa ei voida käsitellä kaikkia kloonaukseen liittyviä kysymyksiä. Sen vuoksi komission olisi annettava kloonaustekniikan avulla syntyneistä eläimistä ja niiden jälkeläisistä tuotetuista elintarvikkeista kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tehtävä sen johdosta tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Jos hyväksytään erityislainsäädäntöä, tämän asetuksen soveltamisalaa olisi mukautettava sitä vastaavasti.

(8)

Täytäntöönpanotoimenpiteitä säätämällä olisi vahvistettava perusteet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Jos elintarviketta oli ennen mainittua päivää käytetty yksinomaan ravintolisänä tai ravintolisässä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 2002/46/EY (7), sen saattaminen unionin markkinoille samaa käyttötarkoitusta varten mainitun päivän jälkeen olisi sallittava ilman, että sitä pidetään uuselintarvikkeena. Tätä käyttöä ravintolisänä tai ravintolisässä ei kuitenkaan olisi otettava huomioon arvioitaessa, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Sen vuoksi kyseisen elintarvikkeen käyttö muutoin kuin ravintolisänä tai ravintolisässä, olisi hyväksyttävä tämän asetuksen mukaisesti.

(9)

Valmistettujen nanomateriaalien käyttö elintarviketuotannossa saattaa yleistyä teknologian kehittyessä. Ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun, tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja valmistajien oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen laatia valmistetulle nanomateriaalille yhtenäinen määritelmä kansainvälisellä tasolla. Unionin olisi pyrittävä pääsemään määritelmästä sopimukseen asianmukaisella kansainvälisellä foorumilla. Jos tällaiseen sopimukseen päästään, tässä asetuksessa olevaa valmistetun nanomateriaalin määritelmää olisi mukautettava tätä vastaavasti.

(10)

Uuselintarvikkeena ei olisi pidettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomista elintarvikkeen ainesosista tuotettuja elintarvikkeita, etenkään jos valmistaminen on tapahtunut muuttamalla elintarvikkeen ainesosia, niiden koostumusta tai määrää. Elintarvikkeen ainesosan muunnosten, esimerkiksi valikoitujen uutteiden taikka kasvin sellaisten muiden osien käytön, joita ei ole aikaisemmin käytetty unionissa ihmisravinnoksi, olisi edelleen kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(11)

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (8) säännöksiä olisi sovellettava, jos tuote kaikki sen ominaisuudet huomioon ottaen voi kuulua sekä lääkkeen määritelmän että unionin muussa lainsäädännössä olevan tuotteen määritelmän piiriin. Jäsenvaltion olisi tältä osin voitava rajoittaa tällaisen tuotteen saattamista unionin markkinoille unionin lainsäädännön mukaisesti, jos se toteaa direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, että tuote on lääke. Lääkkeet on lisäksi jätetty asetuksessa (EY) N:o 178/2002 olevan elintarvikkeen määritelmän ulkopuolelle eikä niiden olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden olisi säilytettävä asemansa uuselintarvikkeena, mutta ne olisi hyväksytettävä kutakin uutta käyttötarkoitusta varten.

(13)

Teknologiseen käyttöön tarkoitetut elintarvikkeet tai muuntogeeniset elintarvikkeet eivät saisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (9) soveltamisalaan kuuluvien muuntogeenisten elintarvikkeiden, asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (10) soveltamisalaan kuuluvien pelkästään lisäaineina käytettävien elintarvikkeiden, asetuksen (EY) N:o 1334/2008 (11) soveltamisalaan kuuluvien aromiaineiden, asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (12) soveltamisalaan kuuluvien entsyymien ja direktiivin 2009/32/EY (13) soveltamisalaan kuuluvien uuttoliuottimien ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(14)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttöä säännellään erityisillä alakohtaisilla elintarvikesäädöksillä. Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi sen vuoksi jätettävä direktiivin 2002/46/EY, vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (14) sekä erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/39/EY (15) (uudelleenlaadittu) soveltamisalaan kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet. Nämä erityissäädökset eivät kuitenkaan koske niitä tapauksia, joissa hyväksytyt vitamiinit ja kivennäisaineet on saatu sellaisilla tuotantomenetelmillä tai sellaisista uusista lähteistä, joita ei ollut otettu huomioon, kun ne hyväksyttiin. Sen vuoksi niin kauan kuin näitä erityissäädöksiä ei ole muutettu, tällaisia vitamiineja ja kivennäisaineita ei pitäisi jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos tuotantomenetelmät tai uudet lähteet aiheuttavat vitamiinien ja kivennäisaineiden koostumuksessa tai rakenteessa sellaisia merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat niiden ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin.

(15)

Uuselintarvikkeita, lukuun ottamatta vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka on tarkoitettu erityisravinnoksi, elintarvikkeen täydentämiseksi tai ravintolisäksi, olisi arvioitava tämän asetuksen mukaisesti. Niihin olisi edelleen sovellettava myös direktiivissä 2002/46/EY, asetuksessa (EY) N:o 1925/2006, direktiivissä 2009/39/EY sekä direktiivissä 2009/39/EY ja sen liitteessä I tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä annettuja sääntöjä.

(16)

Kun määritetään, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997, perusteena olisi pidettävä elintarvikealan toimijoiden toimittamia tietoja, joiden tueksi voidaan tarvittaessa esittää jäsenvaltioissa saatavilla olevia muita tietoja. Jos tietoja elintarvikkeen käytöstä ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997 ei ole saatavilla tai jos tiedot ovat riittämättömät, olisi näiden tietojen keräämiseksi järjestettävä yksinkertainen ja avoin menettely, jossa komissio, jäsenvaltiot ja osapuolet, joita asia koskee, ovat mukana.

(17)

Uuselintarvikkeita olisi saatettava unionin markkinoille ainoastaan, jos ne ovat turvallisia eivätkä johda kuluttajaa harhaan. Jos uuselintarvikkeella on tarkoitus korvata toinen elintarvike, se ei myöskään saisi poiketa tuosta elintarvikkeesta siinä määrin, että sen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle.

(18)

On tarpeen soveltaa yhdenmukaistettua ja keskitettyä turvallisuusarviointi- ja hyväksymismenettelyä, joka on tehokas, määräaikoihin sidottu ja avoin. Uuselintarvikkeiden turvallisuusarviointi ja niiden sisällyttäminen unionin luetteloon olisi elintarvikkeiden eri hyväksymismenettelyjen pitemmälle menevän yhdenmukaistamisen vuoksi toteutettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (16) säädetyn menettelyn mukaisesti, jota olisi sovellettava aina kun siitä ei tässä asetuksessa nimenomaisesti poiketa. Komission olisi tuotteen uuselintarvikkeeksi hyväksymistä koskevan hakemuksen saatuaan arvioitava hakemuksen asianmukaisuus ja sovellettavuus. Uuselintarvikkeen hyväksymisessä olisi otettava huomioon myös muut tekijät, joilla on tarkasteltavan asian kannalta merkitystä, kuten etiikkaan, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tekijät sekä ennalta varautumisen periaate.

(19)

Olisi myös säädettävä uuselintarvikkeista mahdollisesti johtuvien riskien arviointiperusteista. Uuselintarvikkeiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi tällaiset arvioinnit olisi annettava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’), tehtäväksi.

(20)

Tällä hetkellä ei ole olemassa riittävästi tietoa valmistettuihin nanomateriaaleihin liittyvistä riskeistä. Jotta valmistettujen nanomateriaalien turvallisuutta voitaisiin arvioida paremmin, komission olisi yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa kehitettävä testausmenetelmiä, joissa otetaan huomioon valmisteltujen nanomateriaalien erityispiirteet.

(21)

Menettelyjen yksinkertaistamiseksi hakijoiden olisi voitava esittää yksi ainoa hakemus sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka kuuluvat usean eri alakohtaisen elintarvikesäädöksen soveltamisalaan. Asetusta (EY) N:o 1331/2008 olisi sen vuoksi muutettava tätä vastaavasti. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 on Euroopan unioni korvannut Euroopan yhteisön ja on sen seuraaja, ja ilmaisuilmaisu ”yhteisö” olisi kautta mainitun asetuksen korvattava ilmaisulla ”unioni”.

(22)

Jos kolmansista maista peräisin olevat perinteiset elintarvikkeet on sisällytetty kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon, niiden saattamisen unionin markkinoille unionissa olisi oltava sallittua samoin edellytyksin kuin sellaisten elintarvikkeiden, joiden osalta turvallinen käyttöhistoria on osoitettu. Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden turvallisuusarvioinnissa ja -hallinnoinnissa olisi otettava huomioon elintarvikkeiden turvallinen käyttöhistoria alkuperämaassa. Turvalliseen käyttöhistoriaan ei saisi sisällyttää käyttöä muuhun kuin elintarviketarkoitukseen tai muuta kuin osana tavanomaista ruokavaliota tapahtuvaa käyttöä.

(23)

Tarvittaessa olisi otettava käyttöön turvallisuusarvioinnin päätelmiin perustuvat, markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevia vaatimukset uuselintarvikkeiden käytöstä ihmisravinnoksi.

(24)

Uuselintarvikkeen sisällyttäminen uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon ei saisi rajoittaa mahdollisuutta arvioida kyseiseen elintarvikkeeseen lisätyn tai sen valmistuksessa käytetyn aineen tai asetuksen (EY) N:o 1925/2006 mukaisen vastaavan tuotteen kokonaiskulutuksesta aiheutuvia vaikutuksia.

(25)

Elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehitystyön ja samalla innovaatiotoiminnan edistämiseksi olisi uusi tieteellinen näyttö sekä teollis- ja tekijänoikeuksien alaiset tiedot, jotka on toimitettu uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevan hakemuksen tueksi, suojattava tietyissä olosuhteissa. Näitä tietoja ei saisi rajattuna aikana käyttää myöhemmän hakijan eduksi ilman aiemman hakijan suostumusta. Yhden hakijan toimittamien tieteellisten tietojen suoja ei saisi estää muita hakijoita tekemästä uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon sisällyttämistä koskevaa hakemusta, joka perustuu niiden omiin tieteellisiin tietoihin.

(26)

Uuselintarvikkeisiin sovelletaan direktiivissä 2000/13/EY (17) säädettyjä merkintöjä koskevia yleisiä vaatimuksia ja tarvittaessa direktiivissä 90/496/ETY (18) säädettyjä elintarvikkeiden ravintoainemerkintöjä koskevia vaatimuksia. Tietyissä tapauksissa saattaa olla tarpeen säätää merkinnöissä annettavista lisätiedoista, jotka liittyvät erityisesti elintarvikkeen kuvaukseen, sen lähteeseen tai sen käyttöedellytyksiin. Sen vuoksi voidaan uuselintarviketta unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisällytettäessä asettaa erityisiä käyttöä koskevia edellytyksiä tai merkintävelvoitteita, jotka voivat liittyä muun muassa elintarvikkeen erityispiirteisiin tai ominaisuuksiin, kuten koostumukseen, ravintoarvoon tai ravitsemuksellisiin vaikutuksiin ja elintarvikkeen aiottuun käyttötarkoitukseen, tai eettisiin näkökohtiin tai tiettyihin väestöryhmiin kohdistuviin terveydellisiin vaikutuksiin.

(27)

Asetuksella (EY) N:o 1924/2006 (19) on yhdenmukaistettu ravitsemukseen ja terveysväitteisiin liittyvät jäsenvaltioiden säännökset. Uuselintarvikkeita koskevia väitteitä olisi sen vuoksi voitava tehdä ainoastaan edellä mainitun asetuksen mukaisesti.

(28)

Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää voidaan tarvittaessa kuulla lausuntojen saamiseksi uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä.

(29)

Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla unionin markkinoille saatettuja uuselintarvikkeita olisi voitava edelleen saattaa markkinoille. Asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti hyväksytyt uuselintarvikkeet olisi sisällytettävä tällä asetuksella perustettuun uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon. Hakemukset, jotka on tehty asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, olisi lisäksi muunnettava tämän asetuksen mukaisiksi hakemuksiksi, jos asetuksessa (EY) N:o 258/97 säädettyä ensiarviointia koskevaa kertomusta ei vielä ole toimitettu komissiolle, sekä kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa mainitun asetuksen mukaan vaaditaan täydentävää arviointia koskeva kertomus. Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla ennen tämän asetuksen soveltamispäivää tehdyt ja vireillä olevat hakemukset olisi käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 258/97 säännösten mukaisesti.

(30)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (20) annetaan elintarvikelainsäädännön noudattamisen valvomiseen tarkoitettujen virallisten tarkastusten suorittamista koskevia yleisiä sääntöjä. Jäsenvaltioita on sen vuoksi vaadittava suorittamaan virallisia tarkastuksia mainitun asetuksen mukaisesti tämän asetuksen noudattamisen valvomiseksi.

(31)

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (21) säädettyjä elintarvikehygieniaa koskevia vaatimuksia sovelletaan.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamista koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen hyväksyminen, vaan se voidaan tämän vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(34)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (22) 5 ja 7 artiklan mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta selventää tiettyjä määritelmiä, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden panevan nämä säännökset merkityksellisten perusteiden nojalla yhdenmukaisella tavalla täytäntöön, mukaan luettuna valmistetun nanomateriaalin määritelmä, ja ottaa samalla huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys sekä muu kuin perinteinen eläinten jalostustekniikka, johon sisältyvät tekniikat, joita unionissa käytettiin ennen 15 päivää toukokuuta 1997 muiden kuin elintarviketuotantoon käytettyjen geneettisesti identtisten eläinten suvuttomaan lisäämiseen. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä toimivalta hyväksyä asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä sekä saattaa kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelo ja unionin luettelo ajan tasalle.

(36)

Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti niiden perusteiden osalta, joiden mukaan elintarvikkeita voidaan pitää sellaisina, joita on käytetty unionissa ihmisravintona merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. On erityisen tärkeää, että komissio kuulee asiantuntijoita valmisteluvaiheessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta 9 päivänä joulukuuta 2009 annetussa tiedonannossa tehdyn komission sitoumuksen mukaisesti.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I

LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamista koskevat yhdenmukaiset säännöt tarkoituksena varmistaa ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen suojelun korkea taso samalla kun huolehditaan sisämarkkinoiden tehokkaasta toiminnasta ja otetaan tarvittaessa huomioon ympäristön suojelu ja eläinten hyvinvointi.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamiseen.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

elintarvikkeisiin, jos ja kun niitä käytetään

i)

asetuksen (EY) N:o 1333/2008 soveltamisalaan kuuluvina elintarvikelisäaineina;

ii)

asetuksen (EY) N:o 1334/2008 soveltamisalaan kuuluvina elintarvikearomeina;

iii)

direktiivin 2009/32/EY soveltamisalaan kuuluvina elintarvikkeiden valmistamisessa käytettävinä uuttamisliuottimina;

iv)

asetuksen (EY) N:o 1332/2008 soveltamisalaan kuuluvia elintarvike-entsyymeinä;

v)

direktiivin 2002/46/EY, asetuksen (EY) N:o 1925/2006 tai direktiivin 2009/39/EY soveltamisalaan kuuluvina vitamiineina ja kivennäisaineina, lukuun ottamatta niitä jo hyväksyttyjä vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka on saatu sellaisilla tuotantomenetelmillä tai sellaisista uusista lähteistä, joita ei ole otettu huomioon, kun ne on hyväksytty erityislainsäädännön nojalla, jos nämä tuotantomenetelmät tai uudet lähteet aiheuttavat tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä muutoksia;

b)

asetuksen (EY) N:o 1829/2003 soveltamisalaan kuuluviin elintarvikkeisiin.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä määritelmiä.

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

”uuselintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta, jota ei ole käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997, mukaan luettuina:

i)

eläimestä peräisin olevaa elintarviketta, kun eläimeen sovelletaan muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, ja näiden eläinten jälkeläisistä peräisin olevaa elintarviketta;

ii)

kasvista peräisin olevaa elintarviketta, kun asianomaiseen kasviin sovelletaan muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, jos tämä kasviin sovellettu muu kuin perinteinen jalostustekniikka aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin;

iii)

elintarviketta, johon sovelletaan uutta tuotantomenetelmää, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, jos tämä tuotantomenetelmä aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin;

iv)

valmistettua nanomateriaalia sisältävää tai siitä koostuvaa elintarviketta;

v)

kolmannesta maasta peräisin olevaa perinteistä elintarviketta; ja

vi)

elintarvikkeiden ainesosia, joita on käytetty unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997 yksinomaan ravintolisissä, jos niitä on tarkoitus käyttää muissa elintarvikkeissa kuin ravintolisissä. Jos elintarviketta on käytetty ennen mainittua päivää yksinomaan ravintolisänä tai ravintolisässä, se voidaan kuitenkin saattaa unionin markkinoille samaa käyttötarkoitusta varten tuon päivän jälkeen ilman, että sitä pidetään uuselintarvikkeena.

b)

”jälkeläisellä” tarkoitetaan perinteisellä jalostustekniikalla tuotettua eläintä, jonka vanhemmista ainakin toinen on muulla kuin perinteisellä jalostustekniikalla tuotettu eläin.

c)

”valmistetulla nanomateriaalilla” tarkoitetaan tarkoituksellisesti tuotettua materiaalia, jonka yksi tai useampi ulottuvuus on enintään 100 nanometriä tai joka kostuu erillisistä toiminnallisista joko sisäisistä tai pinnalla olevista osista, joista usean yksi tai useampi ulottuvuus on enintään 100 nanometriä, mukaan luettuina rakenteet ja yhteenliittymät, joiden koko voi olla yli 100 nanometriä mutta joilla on nanomittakaavalle luonteenomaisia ominaisuuksia.

Nanomittakaavalle luonteenomaisia ominaisuuksia ovat:

i)

kyseisten materiaalien suureen pinta-alaan liittyvät ominaisuudet; ja/tai

ii)

tietyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka poikkeavat muussa kuin nanomittakaavassa olevan saman materiaalin ominaisuuksista.

d)

”kolmannesta maasta peräisin olevalla perinteisellä elintarvikkeella” tarkoitetaan sellaista muuta kuin a alakohdan i–iv alakohdan mukaista uuselintarviketta, joka on johdettu alkutuotannosta ja jolla on elintarvikkeena kolmannessa maassa käyttöä koskeva historia, jonka mukaan elintarvike on kuulunut vähintään 25 vuoden ajan ja kuuluu edelleen kyseisen maan suuren väestönosan tavanomaiseen ruokavalioon.

e)

”elintarvikkeen turvallisella käyttöhistorialla kolmannessa maassa” tarkoitetaan kyseisen elintarvikkeen turvallisuuden vahvistamista sen koostumusta koskevien tietojen ja niiden kokemusten perusteella, joita on saatu sen vähintään 25 vuotta kestäneestä jatkuvasta käytöstä jonkin maan suuren väestönosan tavanomaisessa ruokavaliossa.

3.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä muita perusteita tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa sekä c, d ja e alakohdassa olevien määritelmien selventämiseksi.

4 artikla

Uuselintarvikeaseman määrittämistä koskeva menettely

1.   Elintarvikealan toimijat tarkistavat sen elintarvikkeen aseman, joka niillä on tarkoituksena saattaa unionin markkinoille tämän asetuksen soveltamisalalla.

2.   Epäselvissä tapauksissa elintarvikealan toimijoiden on otettava yhteys asetuksen (EY) N:o 1331/2008 15 artiklassa määriteltyyn uuselintarvikkeiden osalta toimivaltaiseen viranomaiseen kyseisen elintarvikkeen aseman tarkistamiseksi. Elintarvikealan toimijan on asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja siitä, missä määrin kyseessä olevaa elintarviketta on käytetty ihmisravinnoksi unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa tiedustella muilta jäsenvaltioilta ja komissiolta, missä määrin elintarviketta on käytetty ihmisravinnoksi unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Tällaisiin tiedusteluihin saadut vastaukset on toimitettava myös komissiolle. Komissio tekee saaduista vastauksista yhteenvedon ja toimittaa tiedustelun tulokset kaikille toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä toimenpiteitä tämän artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa varten.

5 artikla

Tulkintaa koskevat päätökset

Elintarviketyypin kuulumisesta tämän asetuksen soveltamisalaan voidaan tarvittaessa päättää 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

II

LUKU

UUSELINTARVIKKEIDEN UNIONIN MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

6 artikla

Vaatimusten vastaisten uuselintarvikkeiden kielto

Uuselintarviketta ei saa saattaa unionin markkinoille, ellei se ole tämän asetuksen mukainen.

7 artikla

Uuselintarvikkeiden luettelot

1.   Komissio pitää yllä hyväksyttyjä uuselintarvikkeita, jotka ovat muita kuin kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita, koskevaa unionin luetteloa jäljempänä ’unionin luettelo’, joka julkaistaan asetuksen (EY) N:o 1331/2008 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio perustaa tämän asetuksen 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon ja pitää sitä yllä; luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

3.   Unionissa voidaan saattaa markkinoille vain unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisältyviä uuselintarvikkeita.

8 artikla

Uuselintarvikkeiden luetteloihin sisällyttämistä koskevat yleiset edellytykset

Uuselintarvike voidaan sisällyttää asianomaiseen luetteloon ainoastaan, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)

se ei käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vaaranna kuluttajien terveyttä;

b)

se ei johda kuluttajia harhaan;

c)

jos se on tarkoitettu toisen elintarvikkeen korvaamiseen, se ei poikkea siitä siten, että sen tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle.

9 artikla

Unionin luettelon sisältö

1.   Unionin luettelo saatetaan ajan tasalle asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 säädetyn menettelyn mukaisesti ja tarvittaessa tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

2.   Uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on mainittava elintarvikkeen ominaispiirteet ja tarpeen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset, erityiset lisämerkintävaatimukset, joiden tarkoituksena on antaa tietoja lopulliselle kuluttajalle, ja/tai markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskeva vaatimus sekä tarvittaessa 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot.

10 artikla

Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon sisältö

1.   Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloa pidetään ajan tasalla 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2.   Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on mainittava elintarvikkeen ominaispiirteet ja tarpeen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset ja/tai erityiset lisämerkintävaatimukset, joiden tarkoituksena on antaa tietoja lopulliselle kuluttajalle.

11 artikla

Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen luetteloon sisällyttämistä koskeva menettely

1.   Tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön, jota asia koskee ja ja joka aikoo saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen markkinoille unionissa, on toimitettava komissiolle hakemus.

Hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)

elintarvikkeen nimi ja kuvaus,

b)

sen koostumus,

c)

sen alkuperämaa,

d)

asiakirjoin osoitetut tiedot, jotka osoittavat elintarvikkeen turvallisen käyttöhistorian jossakin kolmannessa maassa,

e)

tarvittaessa sen käyttöä koskevat edellytykset ja erityismerkintöjä koskevat vaatimukset,

f)

tiivistelmä hakemuksen sisällöstä.

Hakemus on tehtävä tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen hakemuksen viipymättä jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

3.   Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa lausuntonsa kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Mikäli elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää lisätietoja henkilöltä, jota asia koskee, se asettaa tätä kuultuaan määräajan, jonka kuluessa nämä tiedot on toimitettava. Kuuden kuukauden määräaikaa pidennetään ilman eri toimenpiteitä tällä lisäajalla. Elintarviketurvallisuusviranomainen saattaa lisätiedot jäsenvaltioiden ja komission saataville.

4.   Lausuntonsa laatimista varten elintarviketurvallisuusviranomainen tarkistaa, että

a)

asianosaisen antamien tietojen laatu on sellainen, että se todentaa elintarvikkeen turvallisen käyttöhistorian kolmannessa maassa; ja

b)

elintarvikkeen koostumus ja tapauksen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset eivät vaaranna unionin kuluttajien terveyttä.

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimittaa lausuntonsa komissiolle, jäsenvaltioille ja henkilölle, jota asia koskee.

5.   Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut lausuntonsa, komissio saattaa ajan tasalle 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita koskevan luettelon ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon, kaikki unionin lainsäädännön asiaankuuluvat säännökset sekä muut oikeutetut tekijät, joilla on merkitystä tarkasteltavana olevan asian kannalta. Komissio ilmoittaa asiasta sille, jota asia koskee. Jos komissio päättää olla saattamatta kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloa ajan tasalle, se ilmoittaa siitä henkilölle, jota asia koskee, ja jäsenvaltioille sekä mainitsee syyt, joiden vuoksi se ei katsoo ajan tasalle sattamiselle olevan perusteita.

6.   Henkilö, jota asia koskee, voi peruuttaa hakemuksensa milloin tahansa menettelyn kuluessa.

7.   Komissio hyväksyy viimeistään … päivänä … kuuta … (23) tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

12 artikla

Tekniset ohjeet

Tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa ja kuultuaan henkilöitä, joita asia koskee, komissio järjestää viimeistään … päivänä … kuuta … (23) niiden, joita asia koskee, muun muassa elintarvikealan toimijoiden ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten saataville teknisiä ohjeita ja välineitä, joiden tarkoituksena on avustaa näitä tahoja tämän asetuksen mukaisten hakemusten valmistelussa ja toimittamisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1331/2008 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamista.

13 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto

Arvioidessaan uuselintarvikkeen turvallisuutta elintarviketurvallisuusviranomaisen on tarvittaessa erityisesti:

a)

harkittava, onko elintarvike yhtä turvallinen kuin unionissa markkinoilla jo olevaan vertailukelpoiseen elintarvikeluokkaan kuuluva elintarvike tai elintarvike, joka uuselintarvikkeella on tarkoitus korvata;

b)

otettava huomioon elintarvikkeen turvallinen käyttöhistoria.

14 artikla

Elintarvikealan toimijoiden erityisvelvollisuudet

1.   Komissio voi elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon saatuaan asettaa markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevan vaatimuksen. Elintarvikealan toimija, joka saattaa unionin elintarvikkeenmarkkinoille, on vastuussa niiden markkinoille saattamisen jälkeisten vaatimusten täytttämisestä, jotka on esitetty merkinnässä, joka on tehty kyseisestä elintarvikkeesta uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon.

2.   Tuottajan on viipymättä ilmoitettava komissiolle:

a)

kaikista uusista tieteellisistä tai teknisistä tiediosta, joilla saattaa olla vaikutusta uuselintarvikkeen käyttöturvallisuuden arviointiin;

b)

kaikista minkä hyvänsä kolmannen maan, jossa uuselintarvike on saatettu markkinoille, toimivaltaisten viranomaisten määräämistä kielloista ja rajoituksista.

15 artikla

Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä kuulla luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää saadakseen siltä lausunnon sellaisista luonnontieteisiin ja uusiin teknologioihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä, joilla on huomattava eettinen merkitys.

Komissio saattaa tämän lausunnon yleisön saataville.

16 artikla

Hyväksymismenettely tietosuojatapauksissa

1.   Hakijan pyynnöstä, jota tukevat hakemukseen liitetyt asianmukaiset ja todennettavissa olevat tiedot, ei hakemuksen tukena olevaa uutta tieteellistä näyttöä ja/tai tieteellistä tietoa saa ilman hakijan lupaa käyttää toisen hakemuksen hyväksi viiden vuoden ajan päivästä, jona uuselintarvike on sisällytetty uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon. Tämä suoja myönnetään, jos:

a)

hakija oli ensimmäistä hakemusta tehtäessä ilmoittanut, että uusi tieteellinen näyttö ja/tai tieteelliset tiedot olivat hakijan omaisuutta (teollis- ja tekijänoikeuksien alaiset tieteelliset tiedot);

b)

aiemmalla hakijalla oli yksinomainen oikeus käyttää viittauksia teollis- ja tekijänoikeuden alaiseen tieteelliseen tietoon ensimmäistä hakemusta tehtäessä; ja

c)

uuselintarviketta ei ollut voitu hyväksyä ilman, että aiempi hakija oli toimittanut asianomaisia teollis- ja tekijänoikeuden alaisia tieteellisiä tietoja.

Aiempi hakija voi kuitenkin sopia myöhemmän hakijan kanssa, että tällaisia tietoja saa käyttää.

2.   Komissio päättää hakijaa kuultuaan, minkä tietojen osalta olisi myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu suoja, ja ilmoittaa päätöksestään hakijalle, elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja jäsenvaltioille.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1331/2008 7 artiklan 5 kohdassa säädetään, muita uuselintarvikkeita kuin kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita koskevan unionin luettelon ajan tasalle saattamisesta päätetään tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, jos teollis- ja tekijänoikeuksien alaisia tietoja suojataan tämän artiklan mukaisesti. Tällöin hyväksyntä myönnetään tämän artiklan 1 kohdassa määritellyksi ajaksi.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi mainittava:

a)

päivä, jona uuselintarvike sisällytetään unionin luetteloon,

b)

se seikka, että sisällyttäminen perustuu tämän artiklan mukaisesti suojattuun teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen uuteen tieteelliseen näyttöön ja/tai teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen tietoon,

c)

hakijan nimi ja osoite,

d)

se seikka, että uuselintarvikkeen unionin markkinoille saattaminen on hyväksytty vain c alakohdassa ilmoitetun hakijan osalta, paitsi jos myöhempi hakija saa elintarvikkeelle hyväksynnän ilman viittausta teollis- ja tekijänoikeuksian alaisiin tieteellisiin tietoihin, jotka aiempi hakija oli ilmoittanut sellaisiksi.

5.   Ennen tämän artiklan 1 artiklassa tarkoitetun määräajan päättymistä komissio saattaa unionin luettelon ajan tasalle 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen siten, että tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja erityismerkintöjä ei enää sisällytetä siihen edellyttäen, että hyväksytty elintarvike täyttää edelleen tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

17 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Komissio saattaa yleisön saataville:

a)

edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin luettelon sekä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon komission verkkosivuston asiaa koskevalla sivulla;

b)

tiivistelmät tämän asetuksen nojalla tehdyistä hakemuksista;

c)

edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tiedustelujen tulokset.

Komissio voi hyväksyä tämän artiklan edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet, mukaan lukien tämän artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisten tiedustelujen tulosten julkaisemista koskevat järjestelyt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

III

LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta … (24) ja niiden on viipymättä ilmoitettava sille myöhemmin tehtävistä niitä koskevista muutoksista.

19 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

20 artikla

Delegoidut säädökset

Edellä 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio hyväksyy 21 artiklan mukaisin delegoiduin säädöksin ja 22 ja 23 artiklassa esitetyin ehdoin viimeistään … päivänä … kuuta … (24) muita perusteita sen arvioimiseksi, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997.

21 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 22 artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 22 ja 23 artiklassa säädettyjä ehtoja.

22 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle viimeistään kuukautta ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt.

3.   Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

23 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja/tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseistä päivää ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä, delegoitu säädös tulee voimaan sen säännöksissä mainittuna päivänä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa annettua delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

24 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio toimittaa saatujen kokemusten perusteella viimeistään … päivänä … kuuta … (25) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen ja erityisesti sen 3, 11 ja 16 artiklan soveltamisesta sekä liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

2.   Komissio toimittaa viimeistään … päivänä … kuuta … (26) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kloonaustekniikan käytön tuloksena syntyneistä eläimistä tai niiden jälkeläisistä tuotettuihin elintarvikkeisiin liittyvistä kaikista näkökohdista ja tekee sen johdosta tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

3.   Kertomukset ja mahdolliset ehdotukset saatetaan yleisön saataville.

IV

LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 258/97 ja asetus (EY) N:o 1852/2001 … päivästä … kuuta … (27) niitä vireillä olevia pyyntöjä lukuun ottamatta, joita koskee tämän asetuksen 27 artikla.

26 artikla

Unionin luettelon perustaminen

Komissio perustaa viimeistään … päivänä … kuuta … (27) unionin luettelon sisällyttämällä unionin luetteloon uuselintarvikkeet, jotka on hyväksytty ja/tai joista on tehty ilmoitus asetuksen (EY) N:o 258/97 4, 5 ja 7 artiklan nojalla, sekä tarvittaessa kaikki mahdolliset voimassa olevat hyväksyntää koskevat edellytykset.

27 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Uuselintarvikkeen unionin markkinoille saattamista koskeva pyyntö, joka on tehty jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 258/97 4 artiklan mukaisesti ennen … päivää … kuuta … (27), on muunnetava tämän asetuksen mukaiseksi hakemukseksi, jos asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä ensiarviointia koskevaa kertomusta ei ole vielä toimitettu komissiolle, sekä niissä tapauksissa, joissa vaaditaan täydentävä arviointikertomus asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti.

Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti ennen … päivää …kuuta … (27) tehdyt vireillä olevat pyynnöt käsitellään mainitun asetuksen säännösten mukaisesti.

2.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä tämän artiklan 1 kohdan soveltamista koskevia asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä.

28 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 1331/2008 seuraavasti:

1)

Korvataan asetuksen nimi seuraavasti:

2)

Korvataan 1 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan elintarvikkeissa tai niiden pinnalla käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien, elintarvikearomien ja elintarvikearomien raaka-aineiden sekä sellaisten ainesosien raaka-aineiden, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, samoin kuin uuselintarvikkeiden, jäljempänä ’aineet tai tuotteet’, yhtenäinen arviointi- ja hyväksymismenettely, jäljempänä ’yhtenäinen menettely’, jolla edistetään elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta unionissa sekä ihmisten terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkeaa tasoa, mukaan lukien kuluttajien etujen suojeleminen. Tätä asetusta ei sovelleta savuaromeihin, jotka kuuluvat elintarvikkeissa käytettävistä tai käytettäviksi tarkoitetuista savuaromeista 10 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2065/2003 (28) soveltamisalaan.

2.   Yhtenäinen menettely tarjoaa menettelyä koskevat järjestelyt niiden aineiden ja tuotteiden luettelojen ajantasaistamiselle, joiden unionin markkinoille saattaminen on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1333/2008, asetuksen (EY) N:o 1332/2008 ja asetuksen (EY) N:o 1334/2008 ja uuselintarvikkeista annetun … päivänä … kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 (29) nojalla, jäljempänä ’alakohtaiset elintarvikesäädökset’.

3)

Korvataan 1 artiklan 3 kohdassa, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 12 artiklan 1 kohdassa ja 13 artiklassa ilmaisut ”aine” ja ”aineet” ilmaisulla ”aine tai tuote” tai ”aineet tai tuotteet”.

4)

Korvataan 2 artiklan otsikko seuraavasti:

”Aineita tai tuotteita koskeva unionin luettelo”

5)

Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Eri alakohtaisten elintarvikesäädösten soveltamisalaan kuuluvien unionin luetteloiden ajan tasalle saattamiseksi riittää yksi ainetta tai tuotetta koskeva hakemus, jos hakemus täyttää kunkin alakohtaisen elintarvikesäädöksen vaatimukset.”.

6)

Lisätään 6 artiklan 1 kohdan alkuun virke seuraavasti:

”Jos on olemassa tieteellisesti perustellut syyt epäillä turvallisuutta, hakijalta on pyydettävä yksilöityjä riskinarviointiin liittyviä täydentäviä tietoja.”

7)

Korvataan 7 artiklan 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”4.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa alakohtaisten elintarvikesäädösten muita kuin keskeisiä osia, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, ja jotka koskevat aineen poistamista unionin luettelosta, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Tehokkuussyistä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa alakohtaisten elintarvikesäädösten muita kuin keskeisiä osia, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, myös täydentämällä niitä, ja jotka koskevat aineen lisäämistä unionin luetteloon ja sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämistä, poistamista tai muuttamista, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa, hyväksytään 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6.   Komissio voi, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, erittäin kiireellisissä tapauksissa käyttää 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä aineen poistamiseksi unionin luettelosta ja sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämiseksi, poistamiseksi tai muuttamiseksi, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa.

7.   Toimenpiteet, jotka koskevat uuselintarvikkeista annetun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen poistamista unionin luettelosta tai lisäämistä siihen ja/tai sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämistä, poistamista tai muuttamista, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa, hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

8)

Korvataan ilmaisu ”yhteisö” ilmauksella ”unioni”.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … päivästä … kuuta … (30).

Sen 26, 27 ja 28 artiklaa sovelletaan kuitenkin … päivästä … kuuta … (31). Tämän artiklan toisesta kohdasta ja asetuksen (EY) N:o 1331/2008 16 artiklan toisesta kohdasta poiketen tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuja elintarvikkeita koskevia hakemuksia voidaan lisäksi tehdä tämän asetuksen mukaisesti … päivästä … kuuta … (31) alkaen, jos kyseessä oleva elintarvike on jo markkinoilla unionissa mainittuna päivänä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 224, 30.8.2008, s. 81.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 15 päivänä maaliskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 253, 21.9.2001, s. 17.

(5)  EYVL L 253, 16.9.1997, s. 1.

(6)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51).

(8)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikelisäaineista (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1334/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikkeissa käytettävistä aromiaineista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 34).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1332/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvike-entsyymeistä (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 7).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/32/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien valmistamisessa käytettäviä uuttoliuottimia koskevan jäsenvaltioiden lähentämisestä (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 141, 6.6.2009, s. 3).

(14)  EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26.

(15)  EUVL L 124, 20.5.2009, s. 21.

(16)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 1.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29).

(18)  Neuvoston direktiivi 90/496/ETY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1990, elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä (EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(22)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(23)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 2 vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(24)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(25)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(26)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.

(27)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(28)  EUVL L 309, 26.11.2003, s. 1.

(29)  EUVL L …”.

(30)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(31)  Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio antoi 15. tammikuuta 2008 ehdotuksen (1) asetukseksi uuselintarvikkeista ja elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16. joulukuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta. Ehdotus perustui Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 25. maaliskuuta 2009 (2).

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 29. toukokuuta 2008 (3).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 294 artiklan 5 kohdan mukaisesti neuvosto vahvisti yksimielisesti ensimmäisen käsittelyn kantansa 15. maaliskuuta 2010

II   ASETUSEHDOTUKSEN TAVOITE

Komissio ilmoitti jo elintarvikkeiden turvallisuudesta 12. tammikuuta 2000 antamassaan valkoisessa kirjassa (4) aikomuksistaan tarkastella uuselintarvikkeita koskevan lainsäädännön soveltamista ja tehdä tarvittavat mukautukset voimassa olevaan uuselintarvikkeita ja elintarvikkeiden uusia aineosia koskevaan asetukseen (EY) N:o 258/97.

Ehdotuksella pyritään päivittämään uuselintarvikkeiden hyväksyntää ja markkinoille saattamista koskeva sääntelykehys ja selkeyttämään sitä samalla varmistaen elintarvikkeiden turvallisuus, ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen suojelu sekä sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Sillä kumotaan nykyiset asetus (EY) N:o 258/97 ja komission asetus (EY) N:o 1852/2001.

Ehdotuksessa säilytetään päivämäärä 15. toukokuuta 1997 elintarvikkeen uutuuden määrittämisen aikarajana ja selvennetään, että uuselintarvikkeiden määritelmiin sisältyvät elintarvikkeet, joihin sovelletaan uusia teknologioita, tai kasveista ja eläimistä peräisin olevat elintarvikkeet, joihin sovelletaan muita kuin perinteisiä karjan- tai kasvinjalostustekniikoita.

Komissio ehdotti, että uuselintarvikkeiden markkinoille saattamiseen sovellettaisiin yhtenäisestä hyväksymismenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1331/2008 mukaisesti keskitettyä menettelyä yhteisön tasolla, jolla korvattaisiin kansallisten viranomaisten nykyinen riskien arviointijärjestelmä. Riskien arvioinnin suorittaisi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA). Komissio tarkastelisi uuselintarvikkeen sisällyttämistä yhteisön uuselintarvikkeiden luetteloon EFSAn lausunnon perusteella. Komissiota avustaisi elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea (SCFCAH). Lopullisen päätöksen uuselintarvikkeiden luettelon päivittämisestä tekisi komissio soveltaen valvonnan käsittävää komiteamenettelyä.

Hakijakohtainen hyväksyntä korvattaisiin ja yksinkertaistettu menettely poistettaisiin pääsääntöisesti yhteisölle osoitettavilla hyväksymispäätöksillä. Maatalouselintarviketeollisuuden innovaatioiden tukemiseksi voitaisiin taata tietosuoja perustelluissa tapauksissa, jotka koskevat uutta tieteellistä näyttöä ja teollis- ja tekijänoikeuksien alaisia tietoja.

Ehdotuksessa otettiin käyttöön ”kolmannesta maasta peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden” määritelmä yhtenä uuselintarvikeryhmänä, joista olisi tehtävä ilmoitus, jos EFSA ei tai jäsenvaltiot eivät esitä perusteltuja turvallisuutta koskevia vastaväitteitä.

Jo hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden markkinoille saattamista jatkettaisiin edelleen, ja ne sisällytettäisiin yhteisön uuselintarvikkeiden luetteloon.

III   NEUVOSTON KANNAN ERITTELY

1.    Johdantohuomautukset

Neuvoston kannassa esitetään se, mihin neuvosto on päätynyt tarkasteltuaan komission ehdotusta. Neuvosto sisällytti tekstiin useita muutoksia, joista jotkin olivat lähtöisin Euroopan parlamentin ehdottamista tarkistuksista.

Komissio hyväksyi kaikki muutokset, jotka neuvosto oli tehnyt sen ehdotukseen, lukuun ottamatta ”kloonattujen eläinten jälkeläisten” määritelmän käyttöönottoa 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja jälkeläisten sisällyttämistä 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaan.

2.    Euroopan parlamentin tarkistukset

Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan 25. maaliskuuta 2009 ehdotukseen 76 tarkistusta (5). Neuvosto sisällytti yhteiseen kantaansa 30 tarkistusta, joista 20 kokonaisuudessaan (tarkistukset 7, 15, 16, 20, 35, 41, 42, 44, 45, 53, 63, 65, 67, 68, 69, 76, 77, 88, 89 ja 93), 5 osittain (tarkistukset 1, 30, 40, 91 ja 92) ja 5 periaatteessa (tarkistukset 3, 6, 11, 25 ja 64).

2.1   Tärkeimmät muutokset, jotka neuvosto teki ehdotukseen Euroopan parlamentin tarkistusten osalta  (6)

a)

Asetuksen tavoitteet (1 artikla ja johdanto-osan 1 ja 2 kappale) – neuvosto lisäsi ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin. Tämä kattaa osittain tarkistukset 1 ja 30 sekä on tarkistuksen 3 sisällön mukainen.

b)

Soveltamisala (2 artiklan 2 kohdan a alakohdan v alakohta ja johdanto-osan 13 ja 14 kappale) – neuvosto selvensi, että niin kauan kuin asetusta (EY) 1925/2006, direktiiviä 2002/46/EY ja direktiiviä 89/398/ETY ei ole muutettu, niiden uusista lähteistä saatavien tai tuotantomenetelmää käyttävien vitamiinien tai kivennäisaineiden, joita ei otettu huomioon kyseisten vitamiinien ja kivennäisaineiden hyväksymishetkellä ja jotka aiheuttavat elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa sellaisia merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, aineenvaihduntaan tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin, olisi kuuluttava uuselintarvikkeita koskevan asetuksen soveltamisalaan. Tämä vastaa tarkistuksen 91 ensimmäistä osaa.

c)

”Uuselintarvikkeiden” määritelmä (3 artikla ja johdanto-osan 6, 8, 10 ja 11 kappale) – elintarvikkeen uutuuden arvioinnin peruskriteerinä on edelleen se, onko sitä käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15. toukokuuta 1997. Oikeusvarmuuden takaamiseksi neuvosto oli yhtä mieltä, että muita kriteereitä sen arvioimiseen, onko elintarviketta käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15. toukokuuta 1997, on kehitettävä ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää. Näiden kriteerien hyväksyminen on siirretty komissiolle SEUT 290 artiklan mukaisesti. Tähän kytkettiin soveltamisen alkamispäivän lykkääminen 24 kuukauden päähän asetuksen voimaantulosta.

Selkeyden parantamiseksi on tehty seuraavat määritelmämuutokset:

Erotettiin toisistaan eläin- ja kasviperäiset elintarvikkeet. Kasviperäiset elintarvikkeet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan ainoastaan, jos kasviin sovellettava ei-perinteinen jalostustekniikka aiheuttaa merkittäviä muutoksia elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa.

Lisättiin ”jälkeläisten” määritelmä ja ”valmistetun nanomateriaalin” määritelmä (ks. myös jäljempänä olevat kohdat d) ja e)).

Ravintolisissä ennen 15. toukokuuta 1997 käytetyt ainesosat kuuluvat määritelmän piiriin ja edellyttävät näin ollen hyväksyntää ainoastaan, jos niitä on tarkoitus käyttää muissa elintarvikkeissa kuin ravintolisissä.

”Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen” määritelmä kattaa elintarvikkeet, jotka ovat peräisin vain alkutuotannosta ja joiden turvallisen käytön historian on osoitettu missä tahansa kolmannessa maassa jatkuneen 25 vuotta suuren väestönosan tavanomaisessa ruokavaliossa.

Todettiin, että lääkevalmisteiden yhdenmukaistamisen taso mahdollistaa sen, että jäsenvaltio saa rajoittaa kyseisen tuotteen markkinoille saattamista unionin lainsäädännön mukaisesti, jos se osoittaa direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, että aine on lääkevalmiste, vaikka mainittu tuote onkin hyväksytty uuselintarvikkeeksi tämän asetuksen nojalla.

Neuvosto sopi myös, että komissio voi hyväksyä sääntelykomiteamenettelyllä lisäkriteerejä 3 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdan i–iv alakohtien määritelmien selventämiseksi, jotta varmistetaan niiden yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa.

Edellä mainitut muutokset kattavat tarkistukset 15, 16, 35 ja 63 sekä suurimman osan tarkistuksesta 92.

d)

Ei-perinteisten lisääntymistekniikkojen avulla syntyneistä eläimistä ja niiden jälkeläisistä tuotetut elintarvikkeet (3 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta ja johdanto-osan 6 ja 7 kappale) – neuvosto oli yhtä mieltä siitä, että ei-perinteisten lisääntymistekniikkojen (esim. kloonaus) avulla syntyneistä eläimistä ja niiden jälkeläisistä tuotetut elintarvikkeet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Samanaikaisesti neuvosto katsoo, että tällä asetuksella ei voida asianmukaisesti hallita kaikkia kloonaukseen liittyviä tekijöitä ja että komission olisi jatkettava asian tarkastelua. Tätä varten komissio toimittaa vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kaikista seikoista, jotka koskevat kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevaa elintarviketuotantoa, ja tekee tarvittaessa tämän jälkeen säädösehdotuksia (20 artiklan 2 kohta). Tämä vastaa tarkistusta 93. Neuvosto katsoi, että kloonatuista eläimistä tuotetut elintarvikkeet on pidettävä ehdotetun asetuksen soveltamisalan piirissä siihen asti, kunnes komissio on ehdottanut erityislainsäädäntöä ja se on hyväksytty. Tällä ratkaisulla vältetään oikeudellinen tyhjiö, joka syntyisi jättämällä kyseiset elintarvikkeet Euroopan parlamentin ehdotuksen mukaisesti asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kloonatuista eläimistä peräisin olevaa elintarviketuotantoa sääntelevä lainsäädäntö puuttuu.

e)

Nanomateriaalit – neuvosto totesi, että on tarpeen systemaattisesti arvioida valmistettuja nanomateriaaleja sisältävien tai niistä muodostuvien elintarvikkeiden turvallisuutta ja hyväksyntää riippumatta mahdollisista muutoksista, joita nanomateriaalit saattavat aiheuttaa tällaisten elintarvikkeiden ominaisuuksissa. Tästä syystä neuvosto teki selväksi, että näitä elintarvikkeita pidetään uuselintarvikkeina (3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohta) ja lisäsi ”valmistetun nanomateriaalin” määritelmän (3 artiklan 2 kohdan c alakohta). Neuvosto täytti täten oikeudellisen tyhjiön, joka olisi saattanut syntyä, jos nanoteknologioiden käyttö ei olisi aiheuttanut merkittäviä muutoksia 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa määriteltyjen elintarvikkeiden koostumuksessa tai rakenteessa, mutta elintarvike sisältäisi kuitenkin valmistettuja nanomateriaaleja. Johdanto-osan 9 kappaleessa tuodaan esille, että nanomateriaalin määritelmä on hyväksyttävä kansainvälisesti. Jos kansainvälisellä tasolla sovitaan erilaisesta määritelmästä, tämän asetuksen määritelmää muutetaan tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Komissio suhtautui tähän varauksella siksi, että määritelmän muuttaminen olisi pitänyt siirtää komissiolle SEUT 290 artiklan mukaisesti. Neuvosto hyväksyi täten osan tarkistuksesta 92.

Neuvosto noudatti tarkistusten 6 ja 11 periaatetta, jonka mukaan tarvitaan valmistettujen nanomateriaalien asianmukaiset riskienarviointimenetelmät ja joka on otettu huomioon johdanto-osan 20 kappaleessa.

f)

Elintarvikkeen aseman määrittäminen (4 artikla ja johdanto-osan 16 kappale) – neuvosto oli yhtä mieltä siitä, että elintarvikealan toimijat vastaisivat unionin markkinoille saatettavan elintarvikkeen aseman määrittämisestä uuselintarvikkeen määritelmään nähden ja että heidän on kuultava kansallista viranomaistaan epävarmoissa tapauksissa.

g)

Uuselintarvikkeiden hyväksyntä (9 artikla ja johdanto-osan 18 kappale) – neuvosto oli yhtä mieltä siitä, että uuselintarvikkeiden hyväksyntä olisi suoritettava asetuksen (EY) N:o 1331/2008 mukaisesti, ellei tässä asetuksessa ole säännöstä erityispoikkeuksesta. Neuvosto selvensi, että eettiset, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tekijät sekä ennalta varautumisen periaate olisi otettava huomioon uuselintarvikkeiden hyväksynnän yhteydessä. Edellä mainittuja tekijöitä olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti hakemuksen sisällön perusteella. Tämä kattaa tarkistuksen 20.

h)

Kolmansista maista peräisin olevien elintarvikkeiden hyväksyntä (11 artikla ja johdanto-osan 22 kappale) – neuvosto ei hyväksynyt komission ehdottamaa ”ilmoittamismenettelyä”. Elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi jokaisen hyväksynnän olisi perustuttava EFSAn lausuntoon ja tämän jälkeen sääntelykomiteamenettelyllä annettavaan komission hyväksyntään. EFSAn arvioinnissa olisi pääasiassa keskityttävä elintarvikkeiden turvallista käyttöä koskevaan näyttöön ja perinteisen elintarvikkeen koostumusta koskeviin tietoihin. Menettelyn nopeuttamiseksi olisi sovellettava lyhyempiä määräaikoja – 6 kuukautta EFSAn lausuntoa varten ja 3 kuukautta komission SCFCAH:lle antamaa toimenpide-ehdotusta varten. Laadittaisiin erillinen luettelo kolmansista maista peräisin olevista hyväksytyistä perinteisistä elintarvikkeista (7 artiklan 2 kohta). Neuvoston uusi lähestymistapa kattaa joka tapauksessa tarkistukset 65 ja 68.

i)

Tekniset ohjeet (12 artikla) – komission on ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää (eli 2 vuotta sen voimaantulon jälkeen) saatettava asianomaisten sidosryhmien, erityisesti elintarvikealan toimijoiden ja pk-yritysten, saataville teknisiä ohjeita ja välineitä. On itsestään selvää, että komission suositusta 97/618/EY sovelletaan siihen asti, kunnes asetus (EY) 258/1997 kumotaan. Tämä vastaa tarkistusta 69.

j)

Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä – EGE (15 artikla ja johdanto-osan 28 kappale) – lisättiin uusi säännös, jonka mukaan komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä kuulla edellä mainittua työryhmää uuselintarvikkeita koskevien eettisten kysymysten osalta. Tämä vastaa tarkistusta 76. Jos työryhmää kuullaan, sen lausunto otetaan huomioon riskinhallintavaiheessa.

k)

Tietosuoja (16 artikla ja johdanto-osan 25 kappale) – alan innovoinnin edistämiseksi neuvosto hyväksyi tarpeen suojata uutta tieteellistä näyttöä ja/tai teollis- ja tekijänoikeuksien alaista tieteellistä tietoa 5 vuoden ajan. Tällaista suojattua tietoa ei voi käyttää toisen hakemuksen eduksi ilman aiemman hakijan suostumusta, ja hyväksyntä rajataan koskemaan aiempaa hakijaa 5 vuoden ajan, ellei myöhempi hakija saa hyväksyntää ilman sidonnaisuutta kyseisiin teollis- ja tekijänoikeuden alaisiin tietoihin. Tämä kattaa täysin tarkistuksen 77. Vaikka tarkistusta 25 ei hyväksytty sinällään, 16 artikla kattaa sen sisällön.

l)

Yleisölle tiedottaminen (17 artikla) – hakemusten tiivistelmät, elintarvikkeen aseman määrittämiseksi toteutettujen kuulemisten tulokset ja hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden luettelot on saatettava yleisön saataville, viimeksi mainitussa tapauksessa asiaa koskevilla verkkosivuilla. Tämä vastaa tarkistuksia 41, 53 ja 67 ja osaa tarkistusta 40 sekä kattaa periaatteessa tarkistuksen 64.

m)

Siirtymätoimenpiteet (23 artikla ja johdanto-osan 29 kappale) – asetuksen (EY) N:o 258/97 4 artiklan mukaisesti tehty hakemus käsitellään mainitun asetuksen mukaisesti vain siinä tapauksessa, että ensiarviointia koskeva kertomus on toimitettu 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja että lisäarviointia ei ole vaadittu eivätkä jäsenvaltiot ole esittäneet yhtäkään vastalausetta. Tämä vastaa tarkistuksia 88 ja 89.

Edellä mainittujen tarkistusten lisäksi yhteiseen kantaan on sisällytetty tarkistukset 7, 42, 44 ja 45, jotka ovat luonteeltaan teknisiä tai sanamuotoon liittyviä ja joiden tarkoituksena on selventää tekstiä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 1. joulukuuta 2009 tapahtuneen voimaantulon vuoksi neuvoston oli mukautettava komission ehdotuksen valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskevat säännökset kyseiseen sopimukseen. Neuvosto sopi, että jäljempänä mainituissa säännöksissä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle (SEUT 291 artiklan 2 kohta):

3 artiklan 4 kohta: mahdollisesti hyväksyttävät lisäkriteerit 3 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdan i–iv alakohtien määritelmien selventämiseksi;

11 artiklan 5 kohta: kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon saattaminen ajan tasalle;

16 artiklan 5 kohta: unionin luettelon ajantasaistaminen tietosuojan osalta ennen tietosuojaa koskevan viiden vuoden määräajan päättymistä;

27 artiklan 2 kohta: mahdollisesti hyväksyttävät 27 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevat siirtymätoimenpiteet;

9 artikla: unionin uuselintarvikkeiden luettelon ajantasaistaminen. Asetusta (EY) N:o 1331/2008 tulisi muuttaa tätä varten (ks. neuvoston kannan 28 artikla).

Kuten jo edellä c) kohdassa mainittiin, neuvosto sopi, että tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivään mennessä (24 kuukautta asetuksen voimaantulosta) komissiolle olisi SEUT 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä kriteerejä sen arvioimiseksi, onko elintarviketta käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15. päivää toukokuuta 1997.

2.2   Euroopan parlamentin tarkistukset, joita ei hyväksytty

Neuvosto ei hyväksynyt 46:ta tarkistusta seuraavin perustein:

i)

Tark. 2: Ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen korkeatasoinen suojelu elintarvikkeiden suhteen ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ovat unionin elintarvikelainsäädännön kaksi tärkeintä tavoitetta (asetuksen (EY) N:o 178/2002 1 artikla). Nämä kaksi näkökohtaa sisältyvät johdanto-osan 1 ja 2 kappaleeseen.

ii)

Tark. 9: Kuten edellä alakohdassa c selitettiin, elintarvikkeen uutuuden arvioinnin peruskriteerinä on edelleen se, onko sitä merkittävässä määrin käytetty unionissa ihmisravinnoksi ennen 15. toukokuuta 1997. Muunnettu perusmolekyylirakenne, mikro-organismit, sienet, levät, uudet mikro-organismikannat ja aineiden tiivisteet kuuluvat edelleen tämän määritelmän piiriin, ja niitä ei tarvitse luetella erikseen.

iii)

Tark. 22: EFSA toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatiessaan lausuntojaan ja voi käyttää asetuksen (EY) N:o 178/2002 36 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 2230/2004 edellyttämää verkostoa.

iv)

Eläinkokeet (tark. 21 ja 87) – eläinkokeita koskeva kysymys, erityisesti selkärankaisille tehtävien kokeiden välttäminen ja testituloksien jakaminen, ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 (yhtenäinen hyväksymismenettely) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti EFSA esittää ehdotuksen uuselintarvikkeiden riskien arvioimiseksi tarvittavista tiedoista, ja kyseisissä tiedoissa olisi todettava tarve välttää tarpeettomia eläinkokeita.

v)

Kielto tuottaa elintarvikkeita kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä ja saattaa niitä markkinoille ja tuoda maahan (tark. 5, 10, 12, 14, 91 (2 kohdan ba alakohta), 92 (2 kohdan a alakohdan ii alakohta ja 2 kohdan ca alakohta), 51 (toinen osa) – neuvosto ei voi myöntyä siihen, että kloonatuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä saadut elintarvikkeet jätetään välittömästi asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. edellä kohta d)). Lisäksi olisi pantava merkille, että komissiolla on aloiteoikeus EU-lainsäädännön ehdottamisen osalta ja että sitä ei voida velvoittaa esittämään säädösehdotusta lainsäädäntötoimen avulla.

vi)

Nanomateriaalit

a)

Tark. 13: Ei kuulu uuselintarvikkeita koskevan asetuksen soveltamisalaan. Sovelletaan elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista annettua asetusta (EY) 1935/2004.

b)

Tark. 90: Ainesosien systemaattiset erityismerkinnät nanomateriaaleina ilmaistuna ovat liiallisia; erityismerkintävaatimuksia on tarkasteltava 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti tapauskohtaisesti.

c)

Tark. 50: Nanomateriaaleja sisältävien elintarvikkeiden turvallisuutta koskevissa epävarmoissa tapauksissa sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta. Lisäksi asetuksen soveltamisen alkamispäivä on siirretty 24 kuukauden päähän, joten valmistettujen nanomateriaalien riskienarviointimenetelmien kehittämiseen jää lisää aikaa.

vii)

Elintarvikkeen aseman määrittäminen (tark. 18 ja osa tarkistuksesta 40): Tarkistukset eivät ole neuvoston hyväksymän lähestymistavan mukaisia (ks. edellä oleva kohta d)).

viii)

Riskien arviointia koskevat EFSAn lisäkriteerit

d)

Tark. 70: Viittaus 6 artiklaan (yhteisen kannan 8 artikla) ei ole asianmukainen, sillä se koskee riskinhallintavaiheessa tarkasteltavia edellytyksiä eikä EFSAn suorittamaa riskienarviointia.

e)

Tark. 71: Estää EFSAn sisäisiä menettelyjä; elintarvikkeen turvallisuutta arvioidessaan EFSA voi tarkastella myös muita näkökohtia kuin ihmisten terveydelle koituvia haitallisia tai toksisia vaikutuksia.

f)

Tark. 74: Ei kuulu riskinhallintavaiheeseen; luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmän (EGE) lausunto voitaisiin yrittää hankkia jonkin jäsenvaltion pyynnöstä, ja sitä tarkasteltaisiin siten riskinhallintavaiheessa.

ix)

Lisäedellytykset uuselintarvikkeiden hyväksynnälle (riskinhallinta)

g)

Tark. 23: Eettisiä näkökohtia voidaan tarkastella riskinhallintavaiheessa. Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) arviointi ei sovellu.

h)

Tark. 43: Tarpeeton. EFSA ottaa huomioon tähän tarkistukseen sisältyvät näkökohdat riskinhallintavaiheessa.

i)

Tark. 47: Ei sovellu. On tarpeetonta ja mahdotonta pyytää EYK:n lausuntoa jokaista uuselintarvikkeen hyväksyntähakemusta varten.

j)

Tark. 48: EGEn lausuntoa ei voida pyytä jokaista uuselintarvikkeen hyväksyntähakemuksesta varten. Jos sitä pyydetään 15 artiklan mukaisesti, se otetaan huomioon riskinhallintavaiheessa.

k)

Tark. 49: EFSA ottaa tämän tarkistuksen sisältämät näkökohdat huomioon riskinhallintavaiheessa, ja ne voidaan ottaa huomioon käyttöedellytyksissä ja muissa erityisissä merkintävaatimuksissa 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

x)

Ennalta varautumisen periaate (tark. 1 (toinen osa), 19 ja 52) – asetuksen (EY) N:o 178/2002 7 artiklassa säädetty ennaltavarautumisperiaate soveltuu aina. Tähän periaatteeseen viitataan johdanto-osan 18 kappaleessa. Siksi sitä ei tarvitse toistaa muissa johdanto-osan kappaleissa eikä lisäedellytyksenä hyväksynnöille.

xi)

Lisäedellytykset uuselintarvikkeen ottamiselle unionin luetteloon:

l)

Tark. 54: Asetus kattaa jo kaikki muut esille otetut kohdat lukuun ottamatta kohtaa f), joka ei ole selvä, sillä virallista valvontaa koskevan asetuksen N:o 882/2004 mukaiset seurantavaatimukset ja tarkastukset ovat kaksi eri asiaa.

m)

Tark. 57: 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti haitallisten aineiden esiintymistä uuselintarvikkeessa valvotaan jo elintarvikkeiden eritelmien avulla ja uuselintarvikkeissa oleville aineille altistumisen rajoittaminen otetaan huomioon käyttöedellytyksiä koskevassa kohdassa ja voidaan ottaa käyttöön EFSAn lausunnon jälkeen.

xii)

Markkinoille saattamisen jälkeinen seuranta (tark. 55 ja 75) – Kaikkien markkinoille saatettujen uuselintarvikkeiden markkinoille saattamisen jälkeinen systemaattinen seuranta ja niitä koskevien hyväksyntöjen tarkistaminen 5 viiden kuluttua on kohtuutonta. Se aiheuttaisi hallinnollisen taakan jäsenvaltioiden elintarvikealan toimijoille ja viranomaisille. 14 artiklan mukaan voidaan määrätä markkinoille saattamisen jälkeinen seuranta tapauskohtaisesti. Tuottajilla on velvollisuus informoida komissiota kaikista uusista tieteellisistä tai teknisistä tiedoista, jotka saattavat vaikuttaa unionin markkinoille jo saatetun uuselintarvikkeen käytön turvallisuuden arviointiin.

xiii)

Uuselintarvikkeen merkinnät (tark. 60 ja 62) – kaikkien uuselintarvikkeiden systemaattinen merkitseminen (tark. 62) on kohtuutonta ja aiheuttaisi hallinnollisen taakan. Erityiset merkintävaatimukset ovat mahdollisia 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Muuntogeenisellä rehulla ruokituista eläimistä peräisin olevien tuotteiden merkinnät (tark. 60) eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan (asetus (EY) 1829/2003 on selvästi jätetty soveltamisalan ulkopuolelle).

xiv)

Kolmansista maista peräisin olevat perinteiset elintarvikkeet (tark. 28, 64 ja 66): Neuvosto hyväksyi näiden elintarvikkeiden hyväksynnälle eri menettelyn kuin mitä komissio ehdotti (ks. edellä oleva kohta h)).

xv)

EGEn kuuleminen (tark. 29): Johdanto-osan 28 kappaletta koskeva neuvoston muotoilu vastaa paremmin 15 artiklan sisältöä EGEn kuulemisen osalta (ks. edellä oleva kohta j)).

xvi)

Terveysväitteen ja uuselintarvikkeen hyväksynnälle asetettujen määräaikojen yhdenmukaistaminen tietosuojan osalta (tark. 27 ja 80) – tällainen yhdenmukaistaminen voi olla suotavaa, mutta sitä olisi hankala varmistaa käytännössä, koska arvioinnit toteutetaan eri aikataulujen mukaisesti ja kumpikin päätös tehdään erikseen.

xvii)

Tark. 61: On päätettävä unionin luetteloiden päivityksistä tietosuojan osalta sääntelymenettelyn mukaisesti, koska ne ovat yksittäisiä hyväksyntöjä eivätkä yleisluonteisia toimenpiteitä.

xviii)

Tark. 56 ja 91 (2 a alakohta): Niiden elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien hyväksyntä, joihin sovelletaan uutta, merkittäviä muutoksia aiheuttavaa tuotantomenetelmää, kuuluu jo lisäaineita (asetuksen (EY) N:o 1333/2008 12 artikla ja johdanto-osan 11 kappale), entsyymejä (asetuksen (EY) N:o 1332/2008 14 artikla ja johdanto-osan 12 kappale) ja aromeja (asetuksen (EY) N:o 1334/2008 19 artikla) koskevan alakohtaisen lainsäädännön piiriin. Kyseisiin hyväksyntöihin sovelletaan yhtenäistä hyväksyntämenettelyä.

xix)

Tark. 78: Neuvosto ei tarkastellut EU:n ja/tai julkisista lähteistä rahoitettavia tutkimushankkeita koskevaa kysymystä.

xx)

Tark. 81: Sovelletaan rehu- ja elintarvikelainsäädännön (myös uuselintarvikkeita koskevan asetuksen) mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettua asetusta (EY) 882/2004 eikä sitä tarvitse toistaa.

xxi)

Tark. 82: Neuvosto päätti siirtää asetuksen soveltamisen alkamispäivän 24 kuukauden päähän sen julkaisemispäivästä. Sama määräaika annettiin jäsenvaltioille seuraamuksia koskevien säännösten ilmoittamista varten.

xxii)

Tark. 83: Tarpeeton; asetuksen 178/2002 53 ja 54 artiklan mukaisesti sovellettavien säännösten toistoa.

Neuvosto ei hyväksynyt tarkistuksia 8 ja 85 niiden epäselvyyden vuoksi eikä tarkistuksia 4, 17 ja 51 (ensimmäinen osa), joiden sisältö on itsestään selvä eivätkä ne tuo mitään lisäarvoa.

IV.   PÄÄTELMÄT

Neuvosto uskoo, että sen ensimmäisen käsittelyn kannassa osapuolten näkemykset ja edut on tasapainotettu tavalla, joka on asetuksen tavoitteiden mukainen. Se toivoo rakentavia keskusteluja Euroopan parlamentin kanssa tarkoituksena hyväksyä pian tämä asetus, jolla varmistetaan ihmisten terveyden ja kuluttajansuojelun korkea taso.


(1)  5431/08.

(2)  7990/09.

(3)  EUVL C 224, 30.8.2008, s. 81.

(4)  5761/00 – KOM(1999) 719 lopullinen

(5)  7990/09 (P6_TA(2009)0171)

(6)  Johdanto-osan kappaleiden ja artikloiden numeroinnilla viitataan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan tekstiin.


Top