–

Cofemel – Sociedade de Vestuário, SA, edustajinaan I. Bairrão ja J. P. de Oliveira Vaz Miranda de Sousa, advogados,

–

G-Star Raw CV, edustajinaan A. Grosso Alves ja G. Paiva e Sousa, advogados,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja P. Salvação Barreto,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. De Luca, avvocato dello Stato,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään S. Brandon ja Z. Lavery, avustajanaan J. Moss, barrister,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda, B. Rechena ja F. Wilman,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 2 artiklan a alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Cofemel – Sociedade de Vestuário, SA (jäljempänä Cofemel) ja G-Star Raw CV (jäljempänä G-Star) ja joka koskee tekijänoikeuksien, joihin G-Star on vedonnut, kunnioittamista.

3

Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus), 2 artiklan 7 kappaleessa määrätään muun muassa seuraavaa:

”[Tällä yleissopimuksella perustetun liiton maat] voivat lainsäädännössään määrätä sovelletun taiteen teoksia sekä teollista muotoilua ja teollisia malleja koskevien lakiensa soveltamisalan samoin kuin näiden teosten, muotoilun tuotteiden ja mallien suojaamisen edellytykset. Teokset, joita niiden alkuperämaassa suojataan vain muotoilun tuotteina tai malleina, saavat toisessa liittomaassa vain sellaista erityissuojaa, jota tuossa maassa annetaan muotoilun tuotteille tai malleille; ellei tuossa maassa tällaista erityissuojaa anneta, suojataan näitä teoksia kuitenkin taiteellisina teoksina.”

4

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hyväksyi Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL 2000, L 89, s. 6; jäljempänä WIPOn tekijänoikeussopimus).

5

WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Suhde Bernin yleissopimukseen”, 4 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Sopimuspuolten tulee noudattaa Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa ja sen liitettä.”

6

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 60 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetty suoja ei saisi vaikuttaa muiden alojen kansalliseen tai yhteisön lainsäädäntöön, joka koskee esimerkiksi teollisoikeuksia – –”

7

Kyseisen direktiivin 2–4 artiklan otsikot ovat ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin” ja ”Levitysoikeus”. Kyseisillä säännöksillä asetetaan jäsenvaltioille muun muassa velvollisuus taata tekijöille yksinoikeus sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen teoksistaan (2 artiklan a alakohta), yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa välittäminen yleisölle (3 artiklan 1 kohta) ja yksinoikeus sallia tai kieltää niiden levittäminen (4 artiklan 1 kohta).

8

Mainitun direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Muiden säännösten edelleen soveltaminen”, säädetään, että direktiivi ei vaikuta muita aihealueita koskeviin säännöksiin. Kyseisen artiklan useissa kieliversioissa, muun muassa saksan-, englannin-, espanjan-, ranskan- ja italiankielisissä versioissa, täsmennetään, että näihin aihealueisiin kuuluvat muun muassa patentit, tavaramerkit, mallit ja hyödyllisyysmallit. Mainitun artiklan portugalinkielisessä versiossa puolestaan viitataan patentteja, tavaramerkkejä ja hyödyllisyysmalleja koskeviin aihealueisiin mainitsematta malleja.

9

Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY (EYVL 1998, L 289, s. 28) johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Koska tekijänoikeuslainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, on tärkeää vahvistaa rekisteröityjen mallien suojaamista koskevan erityislainsäädännön ja tekijänoikeuslainsäädännön antaman kaksinkertaisen suojan periaate, samalla kun jäsenvaltioille jätetään oikeus päättää tekijänoikeudellisen suojan laajuudesta ja siitä, millä edellytyksillä tätä suojaa annetaan”.

10

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, a alakohdassa täsmennetään, että ilmaisulla ”malli” tarkoitetaan ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista”.

11

Mainitun direktiivin 17 artiklassa, jonka otsikkona on ”Suhde tekijänoikeuteen”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin mukaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltion osalta rekisteröityä mallia koskevalla oikeudella suojattu malli voidaan suojata myös kyseisen valtion tekijänoikeuslain nojalla siitä päivästä lähtien, jona malli on luotu tai saatettu johonkin muotoon. Kukin jäsenvaltio määrää näin myönnettävän suojan laajuuden ja edellytykset sekä vaadittavan omaperäisyyden.”

12

Yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EUVL 2002, L 3, s. 1) johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Koska tekijänoikeutta koskevaa lainsäädäntöä ei ole täysin yhdenmukaistettu, on tärkeää vahvistaa yhteisömallin ja tekijänoikeuden antaman suojan samanaikaisen soveltamisen periaate, samalla kun jäsenvaltioille jätetään oikeus päättää tekijänoikeudellisen suojan laajuudesta ja siitä, millä edellytyksillä tätä suojaa annetaan.”

13

Kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohdassa määritellään ilmaisu ”malli” samalla tavoin kuin direktiivin 98/71 1 artiklan a alakohdassa.

14

Mainitun asetuksen 96 artiklan, jonka otsikko on ”Suhde muihin kansallisiin suojamuotoihin”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisömallilla suojattu malli voi saada suojan myös jäsenvaltioiden tekijänoikeuslainsäädännön nojalla siitä päivästä lähtien, jona malli on luotu tai saatettu johonkin muotoon. Kukin jäsenvaltio määrää näin myönnettävän suojan laajuuden ja edellytykset sekä vaadittavan omaperäisyyden.”

15

Tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista annettu laki (Código de Direito de Autor e dos Direitos Conexos) sisältää muun muassa 2 §:n, jonka otsikko on ”Omaperäiset teokset” ja jossa säädetään seuraavaa:

”Kirjallisuuden, tieteen ja taiteen alan henkisiä luomuksia ovat lajista, ilmaisumuodosta, ansiokkuudesta, käytetystä viestintävälineestä ja tarkoituksesta riippumatta muun muassa seuraavat:

– –

– –”

16

G-Star ja Cofemel ovat kaksi yhtiötä, jotka suunnittelevat, valmistavat ja myyvät vaatteita.

17

G-Star on 1990-luvulta lähtien käyttänyt oikeudenhaltijana tai yksinoikeuden antavien lisenssisopimusten nojalla tavaramerkkejä G-Star, G-Star Raw, G-Star Denim Raw, GS-Raw, G-Raw ja Raw. Kyseisillä tavaramerkeillä suunniteltuihin, valmistettuihin ja myytyihin vaatteisiin sisältyvät muun muassa ARC-niminen farkkuhousumalli sekä ROWDY-niminen huppari- ja t-paitamalli.

18

Cofemel suunnittelee, valmistaa ja myy niin ikään farkkuhousuja, huppareita ja t-paitoja tavaramerkillä TIFFOSI.

19

G-Star nosti 30.8.2013 portugalilaisessa alimman oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jolla se vaati, että Cofemel velvoitetaan lopettamaan G-Starin tekijänoikeuksien loukkaaminen ja luopumaan vilpillisestä kilpailusta sitä vastaan, korvaamaan tästä aiheutunut vahinko ja maksamaan uuden rikkomisen tapauksessa G-Starille päivittäinen uhkasakko rikkomisen lakkaamiseen saakka. G-Star vetosi kanteessaan muun muassa siihen, että tietyt Cofemelin valmistamat farkkuhousu-, huppari- ja t-paitamallit olivat samankaltaisia kuin sen ARC- ja ROWDY-mallit. G-Star väitti myös, että viimeksi mainitut vaatteet olivat omaperäisiä luovan henkisen työn tuloksia ja että niitä oli tästä syystä pidettävä tekijänoikeudella suojattavina ”teoksina”.

20

Cofemel puolustautui väittämällä muun muassa, että mainittuja vaatteita ei voida luokitella tällaista suojaa saaviksi ”teoksiksi”.

21

Alimman asteen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi G-Star oli saattanut asian, hyväksyi osittain G-Starin kanteen ja määräsi Cofemelin muun muassa lopettamaan G-Starin tekijänoikeuksien loukkaamisen, maksamaan tälle rahasumman, joka vastaa kyseisten tekijänoikeuksien vastaisesti valmistettujen vaatteiden myynnistä saatua voittoa, ja maksamaan tälle uuden rikkomisen tapauksessa päivittäisen uhkasakon.

22

Cofemel valitti kyseisestä tuomiosta Tribunal da Relação de Lisboaan (Lissabonin ylioikeus, Portugali), joka pysytti tuomion. Tällaiseen päätelmään päätyäkseen kyseinen tuomioistuin katsoi aluksi, että tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain 2 §:n 1 momentin i kohta oli direktiivin 2001/29, sellaisena kuin sitä on tulkittu 16.7.2009 annetussa tuomiossa Infopaq International (C‑5/08, EU:C:2009:465) ja 1.12.2011 annetussa tuomiossa Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798), valossa ymmärrettävä siten, että tekijänoikeussuojaa saavat soveltavan taiteen teokset, teollismallit ja muotoiluteokset sillä edellytyksellä, että ne ovat omaperäisiä eli että ne ovat tekijänsä luovan henkisen työn tuloksia, eikä niiltä kuitenkaan edellytetä erityistä esteettistä tai taiteellista arvoa. Lisäksi mainittu tuomioistuin katsoi, että nyt käsiteltävässä asiassa G-Starin ARC- ja ROWDY-vaatemallit olivat tekijänoikeussuojaa saavia teoksia. Lopuksi se totesi, että tietyt Cofemelin valmistamat vaatteet loukkasivat G-Starin tekijänoikeuksia.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eli Supremo Tribunal de Justiça (ylin tuomioistuin, Portugali), jonka käsiteltäväksi asia on saatettu Cofemelin valituksella, katsoo ensimmäiseksi, että ensinnäkin on näytetty toteen, että valituksessa kyseessä olevat G-Starin vaatemallit ovat joko G-Starin palkkaamien suunnittelijoiden tai sen lukuun toimivien ja sille tekijänoikeutensa sopimuksilla siirtäneiden suunnittelijoiden suunnittelemia. Toiseksi kyseiset vaatemallit ovat muotimaailmassa innovatiivisiksi tunnustetun suunnittelu- ja valmistamistyön tulos. Kolmanneksi niihin sisältyy useita erityispiirteitä (kolmiulotteinen muoto, osien kokoonpano, tiettyjen osien sijoittelu jne.), jotka Cofemel on osittain toistanut tavaramerkillään myytävien vaatteiden suunnittelussa.

24

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain 2 §:n 1 momentin i kohdassa sisällytetään selvästi soveltavan taiteen teokset, teollismallit ja muotoiluteokset tekijänoikeussuojaa saavien teosten luetteloon, mutta siinä ei täsmennetä, millaista omaperäisyyttä suojan kohteiden luokitteleminen tällaisiksi teoksiksi edellyttää. Se toteaa myös, että tästä kysymyksestä, joka on G-Starin ja Cofemelin välisen oikeudenkäynnin keskiössä, ei vallitse yksimielisyyttä Portugalin oikeuskäytännössä eikä oikeuskirjallisuudessa. Tästä syystä se pohtii, onko 16.7.2009 annetussa tuomiossa Infopaq International (C‑5/08, EU:C:2009:465) ja 1.12.2011 annetussa tuomiossa Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798) omaksutun tulkinnan valossa katsottava, että tekijänoikeussuojaa sovelletaan tällaisiin teoksiin samoin kuin mihin tahansa kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin eli sillä edellytyksellä, että ne ovat omaperäisiä siinä mielessä, että ne ovat tekijänsä luovan henkisen työn tuloksia, vai voidaanko tällaisen suojan antamisen edellytykseksi asettaa tietty esteettinen tai taiteellinen arvo.

25

Tässä tilanteessa Supremo Tribunal de Justiça on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan pääasiassa kyseessä olevien vaatemallien kaltaisille malleille tekijänoikeussuojaa sillä perusteella, että ne antavat käytännöllisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta esteettiseltä kannalta katsottuna erityisen, omaleimaisen visuaalisen vaikutelman.

27

Direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää kappaleiden valmistaminen teostensa osalta.

28

Käsite ”teos”, johon kyseisessä säännöksessä viitataan, sisältyy myös direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaan ja 4 artiklan 1 kohtaan, jotka koskevat teoksen tekijän yksinoikeuksia yleisölle välittämisen ja levittämisen osalta, sekä kyseisen direktiivin 5, 6 ja 7 artiklaan, joista ensimmäinen koskee poikkeuksia tai rajoituksia, joita näihin yksinoikeuksiin voidaan tehdä, ja kaksi viimeistä teknisiä toimenpiteitä ja tietoja koskevia toimenpiteitä, joilla varmistetaan mainittujen yksinoikeuksien suoja.

29

Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, kaikissa kyseisissä säännöksissä tarkoitettu käsite ”teos” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ja joka edellyttää kahden kumulatiivisen osatekijän täyttymistä. Yhtäältä kyseinen käsite merkitsee sitä, että on olemassa suojan kohde, joka on omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä luovan henkisen työn tulos. Toisaalta teokseksi voidaan luokitella vain elementtejä, joita voidaan pitää ilmauksena tällaisesta luovasta henkisestä työstä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Infopaq International, C‑5/08, EU:C:2009:465, 37 ja 39 kohta ja tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 33 ja 35–37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Ensimmäisen osatekijän osalta on todettava unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että jotta kyseistä kohdetta voidaan pitää omaperäisenä, on samalla välttämätöntä ja riittävää, että se heijastaa tekijänsä yksilöllisyyttä ilmentämällä tämän vapaita luovia ratkaisuja (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 88, 89 ja 94 kohta ja tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C‑161/17, EU:C:2018:634, 14 kohta).

31

Sitä vastoin silloin, kun kohteen valmistamisen sanelevat sellaiset tekniset seikat, säännöt tai rajoitteet, jotka eivät jätä tilaa luomisen vapaudelle, kyseistä kohdetta ei voida pitää niin omaperäisenä, että se voisi muodostaa teoksen (tuomio 1.3.2012, Football Dataco ym., C‑604/10, EU:C:2012:115, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Edellä 29 kohdassa mainitun toisen osatekijän osalta on mainittava unionin tuomioistuimen todenneen, että direktiivissä 2001/29 tarkoitettu teoksen käsite edellyttää välttämättä sellaisen suojan kohteen olemassaoloa, joka voidaan tunnistaa riittävän tarkasti ja objektiivisesti (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 40 kohta).

33

Yhtäältä tekijänoikeuteen luonnostaan kuuluvien yksinoikeuksien suojasta huolehtivien viranomaisten on voitava tietää selvästi ja täsmällisesti tällaiset suojan kohteet. Sama koskee kolmansia, joita vastaan kyseisen suojan kohteen tekijän vaatimaan suojaan voidaan vedota. Toisaalta on tarpeen, että suojan kohteen tunnistamisprosessista suljetaan pois kaikki oikeusvarmuudelle vahingolliset subjektiiviset seikat, mikä edellyttää sitä, että suojan kohde ilmaistaan objektiivisesti (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 41 kohta).

34

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, edellytettävää täsmällisyyden ja objektiivisuuden vaatimusta ei täytä sellainen tunnistaminen, joka perustuu pääasiallisesti kyseessä olevaa kohdetta tarkastelevan henkilön väistämättä subjektiivisiin tuntemuksiin (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 42 kohta).

35

Jos kohteella on edellä 30 ja 32 kohdassa mainitut ominaisuudet ja se muodostaa näin ollen teoksen, sen on tässä ominaisuudessa saatava direktiivin 2001/29 mukaista tekijänoikeussuojaa, ja on otettava huomioon, ettei kyseisen suojan laajuus riipu suojan kohteen tekijän käytettävissä olevan luomisvapauden asteesta eikä se ole näin ollen vähäisempi kuin minkä tahansa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan teoksen saama suoja (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 97–99 kohta).

36

Kun kyseinen oikeuskäytäntö otetaan huomioon, ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus edellyttää ensinnäkin sen määrittämistä, voidaanko mallit yleisesti luokitella direktiivissä 2001/29 tarkoitetuiksi ”teoksiksi”.

37

Tältä osin on aluksi todettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaan teollis- ja tekijänoikeudet turvataan.

38

Kyseisen määräyksen sanamuodosta seuraa, että henkisenä omaisuutena pidettävää kohdetta tai aineistoa suojataan unionin oikeuden perusteella. Sitä vastoin siitä ei seuraa, että suojan kohteiden tai aineistojen taikka niiden ryhmien olisi saatava samanlaista suojaa.

39

Niinpä unionin lainsäätäjä on antanut erilaisia johdettuun oikeuteen kuuluvia toimia, joilla on tarkoitus varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien – ja muun muassa yhtäältä direktiivissä 2001/29 tarkoitetulla tekijänoikeudella suojattujen teosten sekä toisaalta joko jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion osalta rekisteröitäviin malleihin sovellettavan direktiivin 98/71 tai unionin tasolla suojattaviin malleihin sovellettavan asetuksen N:o 6/2002 soveltamisalaan kuuluvien mallien – suoja.

40

Näin toimiessaan unionin lainsäätäjä katsoi, että mallina suojattuja kohteita ei lähtökohtaisesti voida samaistaa direktiivillä 2001/29 suojattavina teoksina pidettäviin suojan kohteisiin.

41

Tämä lainsäädännöllinen ratkaisu on sopusoinnussa Bernin yleissopimuksen kanssa, jonka 1–21 artiklaa unionin, joka ei tosin ole kyseisen yleissopimuksen sopimuspuoli, on kuitenkin noudatettava WIPOn tekijänoikeussopimuksen, jonka sopimuspuoli se on, 1 artiklan 4 kappaleen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo, C‑310/17, EU:C:2018:899, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Bernin yleissopimuksen 2 artiklan 7 kappaleessa nimittäin sallitaan se, että mainitun yleissopimuksen sopimuspuolet myöntävät teollisille malleille suojaa, joka on kyseisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kirjallisten ja taiteellisten teosten saamaan suojaan nähden erityistä, erilaista ja mahdollisesti yksinomaista, sekä määrittävät tällaisen suojan edellytykset. Samalla kyseisessä määräyksessä ei myöskään suljeta pois sitä, että nämä kaksi suojaa voivat olla päällekkäisiä.

43

Unionin lainsäätäjä on tässä yhteydessä valinnut järjestelmän, jonka mukaan malleille tarkoitettu suoja ja tekijänoikeussuoja eivät sulje pois toisiaan.

44

Mallien osalta direktiivin 98/71 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä nimittäin säädetään, että kyseisen direktiivin mukaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltion osalta rekisteröityä mallia koskevalla oikeudella suojattu malli voidaan suojata myös kyseisen jäsenvaltion tekijänoikeuslain nojalla siitä päivästä lähtien, jona malli on luotu tai saatettu johonkin muotoon. Saman artiklan toisessa virkkeessä täsmennetään, että kukin jäsenvaltio määrää näin myönnettävän suojan laajuuden ja edellytykset sekä vaadittavan omaperäisyyden. Unionin tasolla suojattujen mallien osalta asetuksen N:o 6/2002 96 artiklan 2 kohdassa säädetään järjestelmästä, joka vastaa direktiivin 98/71 17 artiklaan perustuvaa järjestelmää.

45

Näitä kahta säännöstä on tarkasteltava direktiivin 98/71 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen ja asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 32 perustelukappaleen valossa, joissa mainitaan nimenomaisesti yhtäältä mallisuojan ja toisaalta tekijänoikeussuojan ”samanaikaisen soveltamisen” periaate.

46

Tekijänoikeuden osalta direktiivin 2001/29 9 artiklasta, jonka otsikko on ”Muiden säännösten edelleen soveltaminen” ja jota on tulkittava siten, että huomioon otetaan muun muassa sen kaikki kieliversiot (ks. vastaavasti tuomio 4.2.2016, C & J Clark International ja Puma, C‑659/13 ja C‑34/14, EU:C:2016:74, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja sen johdanto-osan 60 perustelukappale, seuraa, että mainittu direktiivi ei vaikuta muilla aloilla voimassa oleviin kansallisiin tai unionin säännöksiin ja siten muun muassa malleja koskeviin säännöksiin.

47

Niinpä direktiivissä 2001/29 pidetään ennallaan mallien alalla voimassa olevat säännökset ja niiden sisältö, mukaan lukien edellä 45 kohdassa mainittu ”samanaikaisen soveltamisen” periaate.

48

Kaikkien kyseisten säännösten perusteella on katsottava, että mallit voidaan luokitella direktiivissä 2001/29 tarkoitetuiksi ”teoksiksi”, jos ne täyttävät edellä 29 kohdassa mainitut kaksi vaatimusta.

49

Tässä tilanteessa on vielä tutkittava toiseksi, voidaanko kyseisten vaatimusten kannalta ”teoksina” pitää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia vaatemalleja, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan antavat käytännöllisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta esteettiseltä kannalta katsottuna erityisen, omaleimaisen visuaalisen vaikutelman, kun otetaan huomioon se, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnat koskevat sitä, onko tällainen esteettinen omaperäisyys direktiivissä 2001/29 säädetyn suojan saamisen keskeinen peruste.

50

Tältä osin on aluksi täsmennettävä, että yhtäältä mallisuojalla ja toisaalta tekijänoikeussuojalla on perustavanlaatuisesti erilaiset tavoitteet ja niihin sovelletaan erilaisia järjestelmiä. Kuten julkisasiamies esittää pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 51 ja 55 kohdassa, mallisuojan tarkoituksena on suojata suojan kohteita, jotka ovat uusia ja yksilöitävissä mutta joilla on myös käytännöllinen käyttötarkoitus ja jotka soveltuvat massatuotantoon. Lisäksi on mainittava, että tällaisen suojan soveltamisajan on oltava rajallinen mutta samalla riittävän pitkä kyseisten kohteiden suunnittelun ja valmistuksen edellyttämien investointien kannattavuuden mahdollistamiseksi, eikä se saa rajoittaa kohtuuttomasti kilpailua. Tekijänoikeuteen liitetty suoja, jonka kesto on huomattavasti pidempi, on puolestaan varattu suojan kohteille, jotka on aiheellista luokitella teoksiksi.

51

Näistä syistä – ja kuten julkisasiamies myös toteaa ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa – tekijänoikeussuojan myöntäminen mallina suojatulle kohteelle ei voi johtaa siihen, että näiden kahden suojan tavoitteet ja tehokkuus vaarantuvat.

52

Tästä seuraa, että vaikka mallisuoja ja tekijänoikeussuoja voidaan unionin oikeuden nojalla myöntää samanaikaisesti samalle kohteelle, tällainen samanaikaisuus on mahdollinen vain tietyissä tilanteissa.

53

Tältä osin on mainittava yhtäältä, että kuten sanan ”esteettinen” tavanomaisesta merkityksestä ilmenee, mallin mahdollisesti antama esteettinen vaikutelma perustuu jokaisen sitä tarkastelevan henkilön saamaan luonnostaan subjektiiviseen vaikutelmaan kauneudesta. Niinpä tällaisen subjektiivisen vaikutelman perusteella ei sellaisenaan voida katsoa, että kyseessä olisi edellä 32–34 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu riittävän täsmällisesti ja objektiivisesti tunnistettavissa oleva suojan kohde.

54

Toisaalta on tosin totta, että esteettiset näkökohdat ovat osa luovaa toimintaa. Yksin sen perusteella, että malli antaa esteettisen vaikutelman, ei kuitenkaan voida ratkaista, onko kyseinen malli tekijänsä valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä heijastava luovan henkisen työn tulos ja täyttääkö se näin ollen edellä 30 ja 31 kohdassa tarkoitetun omaperäisyyden vaatimuksen.

55

Tästä seuraa, että sillä, että pääasiassa kyseessä olevien vaatemallien kaltaiset mallit antavat käytännöllisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta esteettiseltä kannalta katsottuna erityisen, omaleimaisen visuaalisen vaikutelman, ei voida perustella sitä, että tällaisia malleja olisi pidettävä direktiivissä 2001/29 tarkoitettuina ”teoksina”.

56

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan pääasiassa kyseessä olevien vaatemallien kaltaisille malleille tekijänoikeussuojaa sillä perusteella, että ne antavat käytännöllisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta esteettiseltä kannalta katsottuna erityisen, omaleimaisen visuaalisen vaikutelman.

57

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan pääasiassa kyseessä olevien vaatemallien kaltaisille malleille tekijänoikeussuojaa sillä perusteella, että ne antavat käytännöllisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta esteettiseltä kannalta katsottuna erityisen, omaleimaisen visuaalisen vaikutelman.