—

Emil Milev, itse ja edustajinaan S. Barborski ja B. Mutafchiev, advokati,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Soloveytchik, R. Troosters ja V. Bozhilova,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) 3 ja 6 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty Emil Mileviä vastaan vireille pannussa rikosprosessissa, ja siinä on kyse Milevin tutkintavankeuden jatkamisesta.

3

Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan, paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä:

– –

– –

4.   Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai muuten, on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että hänen vapaudenriistonsa laillisuus tutkitaan viipymättä ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.

– –”

4

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”, 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. – –”

5

Direktiivin 2016/343 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Syyttömyysolettama”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäiltyä tai syytettyä kohdellaan syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.”

6

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä. Tämä ei vaikuta tuomarin tai toimivaltaisen tuomioistuimen velvoitteeseen etsiä sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvaa näyttöä eikä puolustuksen oikeuteen esittää näyttöä asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäselvyys syyllisyydestä on luettava epäillyn tai syytetyn eduksi, myös silloin kun tuomioistuin arvioi kysymystä siitä, onko asianomainen henkilö vapautettava syytteestä.”

7

Mainitun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava mainitun direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1.4.2018 ja niiden on ilmoitettava tästä Euroopan komissiolle viipymättä.

8

Direktiivi 2016/343 tuli voimaan sen 15 artiklan nojalla 31.3.2016 eli kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9

Rikosprosessilain (nakazatelno protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 63 §:ssä, jonka otsikko on ”Tutkintavankeus”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Tutkintavankeuteen määrätään, kun on todennäköisiä syitä olettaa, että rikoksesta epäilty on tehnyt rikoksen, josta määrätään vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai muu ankarampi rangaistus, ja kun asiassa esitetystä näytöstä ilmenee, että on olemassa todellinen vaara siitä, että epäilty lähtee pakoon tai tekee rikoksen.

– –”

10

NPK:n 64 §:ssä, joka koskee tutkintavankeudesta muodostuvaa pakkokeinoa oikeudenkäyntivaihetta edeltävän vaiheen aikana, säädetään seuraavaa:

”(1)   Oikeudenkäyntivaihetta edeltävän vaiheen aikana toimivaltainen ensimmäisen asteen tuomioistuin määrää tutkintavankeudesta muodostuvasta pakkokeinosta syyttäjän vaatimuksesta.

– –

(4)   Tuomioistuin määrää pakkokeinona tutkintavankeuteen, kun 63 §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, ja jos näin ei ole, tuomioistuin voi päättää, ettei se määrää pakkokeinosta tai että se määrää lievemmästä pakkokeinosta.

– –”

11

NPK:n 65 §:ssä, jonka otsikko on ”Tutkintavankeuteen kohdistuva tuomioistuinvalvonta oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Epäilty tai hänen puolustusasianajajansa voi milloin tahansa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana pyytää tutkintavankeuden muodostaman pakkokeinon muuntamista lievemmäksi.

– –

(4)   Tuomioistuin arvioi kaikki vapaudenriiston laillisuuteen liittyvät olosuhteet ja antaa ratkaisunsa asianosaisille istunnossa tiedoksi annetulla määräyksellä.

– –”

12

NPK:n 256 §:ssä, jonka otsikko on ”Istunnon valmisteleminen”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Esittelevä tuomari ottaa istunnon valmistelemiseksi kantaa

– –

– –

(3)   Tutkintavankeutta pakkokeinona koskevan vaatimuksen tapauksessa esittelevä tuomari esittää asiasta laaditun kertomuksen julkisessa istunnossa syyttäjän, epäillyn ja hänen puolustusasianajajansa läsnä ollessa. Määräystä antaessaan tuomioistuin tutkii, ovatko pakkokeinon lieventämistä tai kumoamista koskevat edellytykset täyttyneet, arvioimatta, onko todennäköisiä syitä olettaa, että rikos on tehty.

– –”

13

NPK:n 270 §:ssä, jonka otsikko on ”Päätökset pakkokeinosta ja muut tuomioistuinvalvontaan liittyvät toimenpiteet oikeudenkäynnin aikana”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Kysymys pakkokeinon lieventämisestä voidaan ottaa esiin milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana. Olosuhteiden muuttuessa toimivaltaiselle tuomioistuimelle voidaan tehdä pakkokeinoa koskeva uusi vaatimus.

(2)   Tuomioistuin ottaa asiaan kantaa määräyksellä julkisessa istunnossa arvioimatta, onko todennäköisiä syitä olettaa, että epäilty on tehnyt rikoksen.

– –

(4)   Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun määräykseen voidaan hakea muutosta 22 luvussa vahvistetuin edellytyksin.”

14

Mileviä syytettiin vuonna 2013 vireille pannussa rikosprosessissa useista rikoksista, joita olivat muun muassa aseistetun ja järjestäytyneen rikollisryhmän johtaminen, ihmisryöstö, aseelliset ryöstöt ja murhan yritys ja joista voidaan määrätä rangaistuksia, joista lievin on kolme vuotta vankeutta ja ankarin on elinkautinen vankeus ilman mahdollisuutta rangaistuksen lieventämiseen. Hän on ollut tutkintavankeudessa 24.11.2013 alkaen.

15

Mainitun menettelyn oikeudenkäyntivaihe aloitettiin 8.6.2015. Kyseisen ajankohdan jälkeen Spetsializiran nakazatelen sad (erikoisrikostuomioistuin, Bulgaria) on antanut viisitoista kertaa ratkaisun Milevin esittämistä kyseisen tutkintavankeuden päättämistä koskevista vaatimuksista.

16

Kyseinen tuomioistuin on ottanut näihin vaatimuksiin kantaa NPK:n 270 §:n 2 momentin nojalla arvioimatta, onko todennäköisiä syitä olettaa, että syytetty on tehnyt rikoksen.

17

Spetsializiran nakazatelen sad katsoo, että rikosprosessia sääntelevä kansallinen oikeus on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ilmenevien vaatimusten kanssa. Kun näet kyseisen kansallisen oikeuden mukaan tuomioistuin ei saa asian oikeudenkäyntivaiheen aikana ottaa tutkintavankeuteen kohdistuvassa tuomioistuinvalvonnassa kantaa siihen, onko todennäköisiä syitä olettaa, että syytetty on tehnyt ne rikokset, joista häntä syytetään, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen c kohdan ja 4 kappaleen mukaan on taas niin, että syytetyltä voidaan riistää hänen vapautensa ainoastaan, ”milloin on syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen”.

18

Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad kääntyi Varhoven kasatsionen sadin (ylin kassaatiotuomioistuin, Bulgaria) puoleen. Kyseisen tuomioistuimen rikosasioita käsittelevä jaosto vahvisti 7.4.2016 täysistunnossa antamassaan lausunnossa, että kansallisen rikosprosessioikeuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen välillä on ristiriita, jonka johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Bulgarian tasavaltaa vastaan useita tuomioita, joista ensimmäinen on annettu jo vuonna 1999 (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.1999, Nikolova v. Bulgaria, (suuri jaosto), CE:ECHR:1999:0325JUD003119596).

19

Varhoven kasatsionen sad totesi kyseisessä lausunnossa myös yhtäältä, että ratkaisulle, jossa toimivalta ottaa kantaa tutkintavankeudessa pitämisen syihin annetaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen siitä kokoonpanosta poikkeavalle kokoonpanolle, jossa tutkintavankeudesta on päätetty, tai toiselle tuomioistuimelle, on sekä oikeudellisia että käytännön esteitä. Toisaalta se katsoi, että se, että tuomioistuin, joka käsittelee asiaa sen oikeudenkäyntivaiheen aikana, ottaa kantaa myös siihen, onko todennäköisiä syitä epäillä, että syytetty on tehnyt rikoksen, josta häntä syytetään, saattaa olla ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistetun tuomioistuimen puolueettomuutta koskevan vaatimuksen kanssa.

20

Koska Varhoven kasatsionen sad siis katsoi, että kansallisen rikosprosessioikeuden säännökset saattavat joka tapauksessa olla ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten kanssa, se totesi 7.4.2016 antamassaan lausunnossa samalla, kun se korosti tarvetta ryhtyä lainsäädäntötoimenpiteisiin edellä mainitun ristiriitatilanteen päättämiseksi, että ”on ilmeistä, ettei tämä tuomioistuin pysty esittämään ratkaisua ongelmaan. Se on selkeästi sitä mieltä, että kunkin ratkaisukokoonpanon on arvioitava, onko etusija annettava Euroopan ihmisoikeussopimukselle vai kansalliselle laille ja voiko se antaa tässä yhteydessä ratkaisun”. Sama tuomioistuin huomautti mainitussa lausunnossa myös, että lausunto oli päätetty toimittaa oikeusministeriölle, jotta kyseessä olevia lainsäännöksiä koskevat muutokset saatetaan vireille.

21

Spetsializiran nakazatelen sadin mukaan 7.4.2016 annettu lausunto vastaa sitovuudeltaan tulkintaa koskevaa tuomiota, ja siihen sisältyvät perustelut sitovat siis kaikkia kansallisia lainkäyttöelimiä. Sillä on kuitenkin epäilyjä kyseisten perustelujen yhteensoveltuvuudesta direktiivin 2016/343 3 ja 6 artiklan kanssa. Se on tietoinen siitä, että kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varattu aika ei ole vielä päättynyt, mutta huomauttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisten toimivaltaisten elinten ja myös tuomioistuimien on pidättäydyttävä toteuttamasta toimenpiteitä, joilla voidaan vakavasti vaarantaa mainitussa direktiivissä säädetyn tavoitteen toteuttaminen.

22

Spetsializiran nakazatelen sad päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko kansallinen oikeuskäytäntö – erityisesti Varhoven [kasatsionen] sadin sitova lausunto (joka annettiin direktiivin 2016/343 antamisen jälkeen mutta ennen kuin sen täytäntöönpanolle varattu määräaika on päättynyt), jossa Varhoven [kasatsionen] sad totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappale, luettuna yhdessä saman artiklan 1 kappaleen c kohdan kanssa, ja kansallinen lainsäädäntö (NPK:n 270 §:n 2 momentti), joka koskee niiden syiden huomioon ottamista, joiden johdosta voidaan olettaa, että henkilö on syyllistynyt rikokseen (kun rikosprosessin oikeudenkäyntivaiheessa valvotaan tutkintavankeudesta muodostuvan pakkokeinon soveltamisen jatkamista), ovat keskenään ristiriidassa, ja antoi tosiseikkojen osalta toimivaltaisille tuomioistuimille vapauden päättää, onko Euroopan ihmisoikeussopimusta aiheellista noudattaa – sopusoinnussa direktiivin 2016/343 3 ja 6 artiklan (jotka koskevat syyttömyysolettamaa ja todistustaakkaa rikosoikeudellisissa menettelyissä) kanssa?”

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä menettelyssä.

24

Kyseinen tuomioistuin huomauttaa tämän pyynnön tueksi, että Milev on ollut tutkintavankeudessa 24.11.2013 alkaen. Se katsoo lisäksi, että siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, on niin, että jos kansallisen tuomioistuimen, jota on pyydetty ottamaan kantaa Milevin tutkintavankeuden jatkamiseen, on katsottava, ettei ole todennäköisiä syitä olettaa, että Milev on tehnyt rikokset, joista häntä syytetään, Milev olisi vapautettava välittömästi.

25

Tässä yhteydessä on ensinnäkin korostettava, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2016/343 tulkintaa, ja kyseinen direktiivi kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan V osaston määräysten alaan. Se voidaan siis käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

26

Toiseksi on todettava kiireellisyyttä koskevasta edellytyksestä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon se, että pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys ja että hänen pitämisensä säilössä riippuu pääasian ratkaisusta (tuomio 28.7.2016, JZ, C‑294/16 PPU, EU:C:2016:610, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista, jotka on palautettu mieleen tämän tuomion 17–20 kohdassa, ilmenee, että Milev on tutkintavankeudessa ja että pääasian menettelyssä annettava ratkaisu saattaa johtaa siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättää lopettaa kyseisen tutkintavankeuden (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, Lanigan, C‑237/15 PPU, EU:C:2015:474, 24 kohta).

27

Unionin tuomioistuimen neljäs jaosto on näin ollen esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 17.8.2016 hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2016/343 3 ja 6 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä Varhoven kasatsionen sadin mainitun direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan alkuvaiheessa 7.4.2016 antamalle lausunnolle, jonka mukaan kansallisilla tuomioistuimilla, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan muutoksenhaun tutkintavankeudesta tehdystä päätöksestä, on oikeus päättää, onko rikosprosessin oikeudenkäyntivaiheessa syytetyn pitäminen edelleen tutkintavankeudessa saatettava sellaisen tuomioistuinvalvonnan piiriin, joka koskee sitä, onko todennäköisiä syitä olettaa, että syytetty on tehnyt rikoksen, josta häntä syytetään.

29

Aluksi on todettava, että direktiivi 2016/343 on tullut sen 15 artiklan mukaan voimaan 31.3.2016 ja että kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin täytäntöönpanolle varattu aika päättyy 1.4.2018.

30

Koska kyseisellä määräajalla on tarkoitus antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteet, jäsenvaltioita ei voida moittia siitä, etteivät ne ole ennen mainitun määräajan päättymistä saattaneet direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystään (ks. tuomio 18.12.1997, Inter-Environnement Wallonie, C‑129/96, EU:C:1997:628, 43 kohta ja tuomio 15.10.2009, Hochtief ja Linde-Kca-Dresden, C‑138/08, EU:C:2009:627, 25 kohta).

31

Jäsenvaltioiden on kuitenkin pidättäydyttävä antamasta direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tuloksen (ks. tuomio 18.12.1997, Inter-Environnement Wallonie, C‑129/96, EU:C:1997:628, 45 kohta ja tuomio 2.6.2016, Pizzo, C‑27/15, EU:C:2016:404, 32 kohta). Tältä osin ei ole merkitystä sillä, pyritäänkö tällaisilla kansallisen oikeuden säännöksillä, jotka on annettu kyseessä olevan direktiivin voimaantulon jälkeen, viimeksi mainitun täytäntöönpanoon vai ei (ks. tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 121 kohta).

32

Tästä seuraa, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten on direktiivin voimaantuloajankohdasta lähtien pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen vakavasti vaarantaa tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen toteuttamisen (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 122 ja 123 kohta).

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kysymystä siitä, voisiko Varhoven kasatsionen sadin 7.4.2016 antama lausunto muodostaa kansallisen oikeuden tulkintaa koskevan toimenpiteen, joka uhkaa vakavasti vaarantaa direktiivissä 2016/343 säädetyn tavoitteen toteuttamisen.

34

Tältä osin on todettava, että – kuten kyseisen lausunnon sanamuodosta itsestään ilmenee – siinä ei velvoiteta kansallisia tuomioistuimia, joiden käsiteltäväksi on saatettu muutoksenhaku tutkintavankeuden jatkamista koskevista toimenpiteistä, antamaan rikosprosessin oikeudenkäyntivaiheessa tiettyä päätöstä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee sitä vastoin, että mainitun lausunnon mukaan kyseisillä tuomioistuimilla on vapaus soveltaa joko Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niitä tulkinnut, tai kansallisen rikosprosessioikeuden säännöksiä.

35

Tästä seuraa, että Varhoven kasatsionen sadin 7.4.2016 antama lausunto ei ole omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivin 2016/343 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen kyseisessä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden toteuttamista.

36

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että Varhoven kasatsionen sadin direktiivin 2016/343 täytäntöönpanolle varatun määräajan alkuvaiheessa 7.4.2016 antama lausunto, jonka mukaan kansallisilla tuomioistuimilla, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan muutoksenhaun tutkintavankeudesta tehdystä päätöksestä, on oikeus päättää, onko rikosprosessin oikeudenkäyntivaiheessa syytetyn pitäminen edelleen tutkintavankeudessa saatettava sellaisen tuomioistuinvalvonnan piiriin, joka koskee myös sitä, onko todennäköisiä syitä olettaa, että syytetty on tehnyt rikoksen, josta häntä syytetään, ei ole omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen mainitussa direktiivissä säädettyjen tavoitteiden toteuttamista.

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Varhoven kasatsionen sadin eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 täytäntöönpanolle varatun määräajan alkuvaiheessa 7.4.2016 antama lausunto, jonka mukaan kansallisilla tuomioistuimilla, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan muutoksenhaun tutkintavankeudesta tehdystä päätöksestä, on oikeus päättää, onko rikosprosessin oikeudenkäyntivaiheessa syytetyn pitäminen edelleen tutkintavankeudessa saatettava sellaisen tuomioistuinvalvonnan piiriin, joka koskee myös sitä, onko todennäköisiä syitä olettaa, että syytetty on tehnyt rikoksen, josta häntä syytetään, ei ole omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen mainitussa direktiivissä säädettyjen tavoitteiden toteuttamista.