—

Euclide Lorenzon, Patrizia Mansutti, Maurizio Misturelli, Maurizio Momesso, Mirjam Princic, Marco Raffaelli ja Gianni Vecchi, edustajanaan avvocato P. Rovatti,

—

Erminia Palombini, edustajinaan avvocata W. Viscardini ja avvocata G. Donà,

—

Matteo Surian, edustajinaan avvocato R. Bettiol ja avvocato B. Cortese,

—

Raffaella Orsero, edustajinaan avvocato F. Munari, avvocato R. Dominici ja avvocato U. De Luca,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato A. Collabolletta,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja P. Rossi,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän osalta 28.10.1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2362/98 (EYVL L 293, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 25.7.2000 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1632/2000 (EYVL L 187, s. 27; jäljempänä asetus N:o 2362/98), 11 ja 21 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1) 4 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Ministero dell’economia e delle finanze (talous- ja valtiovarainministeriö), Agenzia delle dogane (tullivirasto) ja Euroopan komissio sekä toisaalta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (jäljempänä AKT-valtiot) sekä muista kolmansista valtioista peräisin olevia banaaneja Euroopan unioniin tuovien yhtiöiden, joihin kuuluvat SIMBA SpA (jäljempänä SIMBA) ja Rico Italia srl (jäljempänä Rico Italia), lailliset edustajat ja joka koskee niiden tullien määrää, jotka kyseisten yhtiöiden on tällaisista tuonneista maksettava.

3

Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17.5.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, s. 80; jäljempänä asetus N:o 404/93), IV osaston otsikko on ”Kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan järjestelmä”. Kyseiseen IV osastoon kuuluvissa asetuksen N:o 404/93 16–20 artiklassa säädetään kolmansista valtioista peräisin oleviin banaaneihin sovellettavista tariffikiintiöistä.

4

Kyseisen asetuksen 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän osaston 16–20 artiklaa sovelletaan ainoastaan CN-koodiin ex 0803 00 19 kuuluviin tuoreisiin tuotteisiin.

Tässä osastossa:

5

Mainitun asetuksen 18 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kolmansien valtioiden banaanien ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin tariffikiintiöksi vahvistetaan vuosittain 2,2 miljoonaa tonnia (nettopaino).

Tämän tariffikiintiön rajoissa kolmansien valtioiden banaanien tuonnissa on perittävä tulli, joka on 75 [euroa] tonnilta, ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnista ei peritä tullia.

2.   Kolmansien valtioiden banaanien ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin lisätariffikiintiöksi vahvistetaan vuosittain 353000 tonnia (nettopaino).

Tämän tariffikiintiön rajoissa kolmansien valtioiden banaanien tuonnissa on perittävä tulli, joka on 75 [euroa] tonnilta, ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnista ei peritä tullia.

3.   Perinteisten AKT-banaanien tuonnista ei makseta tullia.

– –”

6

Saman asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tariffikiintiöitä ja perinteisten AKT-banaanien tuontia hallinnoidaan käyttämällä perinteisen kaupankäynnin huomioonottavaa (niin sanottua 'perinteiset/uudet tulokkaat') menettelyä.

– –”

7

Asetuksen N:o 2362/98 johdanto-osan 6, 8, 10 ja 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

8

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään, että asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista tariffikiintiöistä ja sen 16 artiklassa tarkoitetuista perinteisistä AKT-banaaneista jaetaan 92 prosenttia sen 3 artiklassa määritellyille perinteisille toimijoille ja 8 prosenttia sen 7 artiklassa määritellyille uusille toimijoille.

9

Asetuksen N:o 2362/98 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan 'uudella toimijalla' tariffikiintiöiden ja perinteisten AKT-banaanien mukaista tuontia harjoittavaa taloudellista toimijaa, joka on ollut sijoittautuneena [unioniin] rekisteröintinsä aikana ja joka

10

Kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta rekisteröintiä voitaisiin jatkaa, asianomaisen toimijan on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille todisteet siitä, että hän on tosiasiallisesti tuonut omaan lukuunsa vähintään 50 prosenttia hänelle kuluvalle vuodelle myönnetystä määrästä.”

11

Mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on valvottava tässä jaksossa annettujen säännösten noudattamista.

Niiden on erityisesti varmistettava, että asianomaiset toimijat harjoittavat omaan lukuunsa tuontitoimintaa [unioniin] 7 artiklassa tarkoitetulla alalla johtonsa, henkilöstönsä ja toimintansa kannalta itsenäisenä taloudellisena yksikkönä. Jos vaikuttaa siltä, ettei näitä edellytyksiä voida noudattaa, rekisteröintiä ja vuosittaista määrää koskevan hakemuksen hyväksyminen edellyttää, että asianomainen toimija osoittaa kyseisten edellytysten noudattamisen toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.”

12

Tuontitodistusten myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään saman asetuksen 14–22 artiklassa. Sen 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän luvun mukaisesti annetuista tuontitodistuksista johtuvat oikeudet voidaan siirtää [maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16.11.1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3719/88 (EYVL L 331, s. 1)] 9 artiklan mukaisin edellytyksin yhdelle siirronsaajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

2.   Oikeuksien siirto on mahdollista toteuttaa:

Uusi toimija ei voi siirtää oikeuksiaan perinteiselle toimijalle.”

13

Asetuksen N:o 2988/95 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikista väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin siten, että

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisin perimiseen, lisättynä, jos tästä on säädetty, koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi.

3.   Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan [unionin] oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisin perimiseen.

4.   Tässä artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ei pidetä seuraamuksina.”

14

Asetuksen N:o 2362/98 7 artiklassa tarkoitetut ”uudet toimijat”, joilla oli hallussaan asetuksessa N:o 404/93 säädettyjen tariffikiintiöiden yhteydessä tarvittavat AGRIM-tuontitodistukset, toivat vuosien 1999 ja 2000 aikana unioniin AKT-valtioista ja muista kolmansista valtioista kuin AKT-valtioista peräisin olevia banaaneja. Tällä perusteella kyseessä oleviin tuonteihin ei joko sovellettu tullia tai sovellettiin alennettua tullia, jonka määrä oli 75 euroa tonnilta (jäljempänä etuustariffi).

15

SIMBA, jota edustavat Raffaello ja Raffaella Orsero, harjoittaa toimintaa sekä banaanien tuontimarkkinoilla asetuksen N:o 2362/98 3 artiklassa tarkoitettuna perinteisenä toimijana että unionin banaanikauppamarkkinoilla. Rico Italia, jota edustaa Misturelli, on uudeksi toimijaksi rekisteröity tuoja.

16

Guardia di Finanzan (tulli- ja verovalvontaviranomainen) tekemässä SIMBA:n verotarkastuksessa havaittiin mahdollisesti vilpillisinä pidettäviä kaupallisia menettelyjä SIMBA:n, Rico Italian ja pääasiassa kyseessä olevien uusien toimijoiden välillä.

17

Kyseisiä menettelyjä katsottiin käytetyn siten, että asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista kieltoa siirtää tuontitodistuksiin perustuvia oikeuksia uudelta toimijalta perinteiselle toimijalle voitiin kiertää ja että SIMBA saattoi perusteettomasti hyötyä banaanintuontiin sovellettavasta etuustariffista pääasiassa kyseessä olevien uusien toimijoiden saamien AGRIM-todistusten ansiosta.

18

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa toteutetut liiketoimet noudattivat seuraavaa kaavaa:

19

SIMBA:n, Rico Italian ja pääasiassa kyseessä olevien uusien toimijoiden edustajia vastaan aloitettiin rikosoikeudellinen menettely, jossa heitä syytettiin tullisalakuljetuksesta ja ilmoitusten väärentämisestä. Talous- ja valtiovarainministeriö, tullivirasto ja komissio osallistuivat kyseiseen menettelyyn asianomistajina.

20

Alimmassa oikeusasteessa Tribunale di Verona (Veronan (Italia) alioikeus) totesi Rico Italian edustajan syylliseksi tekoihin, joista häntä syytettiin, sekä velvoitti siviilioikeudellisen ratkaisunsa yhteydessä tämän korvaamaan asianomistajien kärsimän vahingon ja maksamaan talous- ja valtiovarainministeriölle ja tullivirastolle ennakkokorvauksen. Kyseinen tuomioistuin vapautti muut syytetyt syytteistä.

21

Corte d’appello di Venezia (Venetsian (Italia) muutoksenhakutuomioistuin) katsoi, että teot, joista Rico Italian edustajaa syytettiin, olivat vanhentuneita ja että syytteet oli siksi hylättävä, mutta vahvisti alimmassa oikeusasteessa annetun tuomion siviilioikeudellisten vaatimusten osalta. Kyseinen tuomioistuin myös vahvisti alimmassa oikeusasteessa annetun ratkaisun pääasiassa kyseessä olevien uusien toimijoiden edustajien vapauttamisesta syytteistä perusteenaan se, että kyseiset uudet toimijat olivat Rico Italiasta poiketen todella toimineet tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuonnin alalla ja täyttivät edellytykset asetuksessa N:o 2362/98 tarkoitetun uuden toimijan aseman tunnustamiselle.

22

Corte suprema di cassazione (Italian ylimmän oikeusasteen tuomioistuin), jonka käsiteltäväksi asianomistajat ovat saattaneet asian Corte d’appello di Venezian tuomiosta tekemällään kassaatiovalituksella, on päättänyt lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Suullinen käsittely päätettiin 5.2.2015 julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen.

24

Matteo Surian on unionin tuomioistuimeen 19.3.2015 saapuneella kirjeellä vaatinut kyseistä tuomioistuinta yhtäältä määräämään suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen ja toisaalta pyytämään Corte suprema di cassazionelta lisäselvitystä kyseisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä kuvaamasta pääasian tosiseikastosta. Samanlaisen vaatimuksen ovat esittäneet Raffaello ja Raffaella Orsero 20.3.2015 sekä Erminia Palombini 26.3.2015 päivätyillä kirjeillään, jotka saapuivat samoina päivinä unionin tuomioistuimeen.

25

Samoin kuin unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa ja suullisessa käsittelyssä, kyseiset pääasian asianosaiset esittivät vaatimustensa tueksi muun muassa, etteivät eräät ennakkoratkaisupyynnössä kuvatut tosiseikat vastaa alimmassa oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa todettuja tosiseikkoja. Mainitut asianosaiset väittävät, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus perustuu tästä syystä ennakkoratkaisupyynnön sisällön virheellisyyden takia paikkansapitämättömiin tosiseikkoihin.

26

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisilla tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuilla osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.

27

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että sen tiedossa ovat kaikki ne seikat, jotka se tarvitsee vastatakseen esitettyihin kysymyksiin, ja että näistä seikoista on lausuttu unionin tuomioistuimessa.

28

Samoin unionin tuomioistuin katsoo, ettei lisäselvityspyynnön esittäminen Corte suprema di cassazionelle ole aiheellista.

29

Niinpä Surianin, Raffaello ja Raffaella Orseron sekä Palombinin vaatimukset on hylättävä.

30

On todettava, että pääasiassa kyseessä olevat uudet toimijat kiistävät pääasian tosiseikat, kuten heidän unionin tuomioistuimelle toimittamistaan kirjallisista huomautuksista ja unionin tuomioistuimessa käyttämistään puheenvuoroista ilmenee. Kiistäminen koskee muun muassa tosiseikkoja koskevia väitettyjä lähtökohtia, jotka olivat perusteena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksille, sillä ne eivät kyseisten toimijoiden mukaan vastaa tosiseikaston tutkineissa tuomioistuimissa todettuja tosiseikkoja.

31

Tässä tilanteessa uudet toimijat väittävät, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.

32

Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. mm. tuomio Genil 48 ja Comercial Hostelera de Grandes Vinos, C-604/11, EU:C:2013:344, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

On todettava, ettei nyt käsiteltävän asian tilanne ole tällainen.

34

Ennakkoratkaisupyynnöstä näet ilmenee, että asetuksen N:o 2362/98 säännösten ja erityisesti sen 7, 11 ja 21 artiklan tulkitseminen on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi muun muassa siksi, että voidaan ratkaista, merkitsevätkö pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet unionin oikeuden perusteella väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä on todettava, että Corte suprema di cassazionelle tehty kassaatiovalitus koskee Corte d’appello di Venezian kyseisistä säännöksistä tekemän tulkinnan paikkansapitävyyttä.

35

Tältä osin on lisäksi muistutettava, että unionin tuomioistuin ei voi SEUT 267 artiklan mukaisen menettelyn puitteissa ratkaista tosiseikkoja koskevaa kiistaa. Tällainen kiista, kuten kaikki muutkin asian tosiseikkoja koskevat arvioinnit, kuuluu kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio CEPSA, C‑279/06, EU:C:2008:485, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

37

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (ks. mm. tuomio Douane Advies Bureau Rietveld, C-541/13, EU:C:2014:2270, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Tästä on todettava, että unionin tuomioistuin voi poimia kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon oikeusriidan kohde (ks. vastaavasti tuomio eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen, C-119/13 ja C-120/13, EU:C:2014:2144, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka esitetty kysymys koskee asetuksen N:o 2362/98 11 artiklan tulkintaa, kysymyksen koko tekstistä sekä kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössä mainitsemista seikoista ilmenee, että se pohtii todellisuudessa kyseisen asetuksen 7 artiklan a alakohdassa, luettuna yhdessä mainitun 11 artiklan kanssa, säädettyä edellytystä, jonka mukaan ”uuden toimijan” on harjoitettava toimintaansa ”omaan lukuunsa” ja ”itsenäisenä yksikkönä”.

40

Vaikka pääasiassa on riidatonta, että pääasiassa kyseessä olevat uudet toimijat täyttivät kyseisen edellytyksen rekisteröimisensä aikaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin etsii ratkaisua siihen, voidaanko kyseisten toimijoiden katsoa niiden pääasiassa kyseessä oleviin liiketoimiin osallistumisen vuoksi harjoittaneen tuontitoimintaa banaanimarkkinoilla kyseisessä asetuksessa asetettujen edellytysten mukaisesti.

41

Niinpä ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen on ymmärrettävä koskevan sitä, onko asetuksen N:o 2362/98 7 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 11 artiklan kanssa, tulkittava siten, että edellytys, jonka mukaan talouden toimijan on harjoitettava kaupallista tuontia ”omaan lukuunsa” ja ”itsenäisenä yksikkönä”, koskee ainoastaan kyseisen toimijan rekisteröimistä asetuksen N:o 2362/98 7 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi ”uudeksi toimijaksi” vai että kyseisen edellytyksen on täytyttävä myös, jotta toimija voi säilyttää tällaisen aseman tuodakseen banaaneja asetuksen N:o 404/93 mukaisissa tariffikiintiöissä.

42

Aluksi on mainittava, että asetuksella N:o 404/93 otetaan käyttöön banaanintuonnissa unioniin sovellettava kolmansien valtioiden kanssa käytävän kaupan järjestelmä, joka perustuu muun muassa kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyihin tariffikiintiöihin.

43

Kyseisiä tariffikiintiöitä hallinnoidaan mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan käyttämällä perinteisen kaupankäynnin huomioon ottavaa niin sanottua ”perinteiset/uudet tulokkaat” ‑menettelyä, ja kyseisen alan kauppatoiminnan äskettäin aloittaneille tai kauppatoiminnan aloittaville uusille toimijoille varataan saman asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa mainitulla tavalla tietty käytettävissä oleva määrä.

44

Tältä kannalta katsottuna asetuksen N:o 2362/98 2 artiklassa säädetään mainittujen tariffikiintiöiden yhteydessä käytettävissä olevien banaanimäärien jakamisesta perinteisten toimijoiden ja uusien toimijoiden välillä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että tällaisella jakamisella mahdollistetaan se, että uudet toimijat voivat harjoittaa kaupallista banaanintuontia, ja edistetään tervettä kilpailua.

45

Niinpä asetuksessa N:o 2362/98 asetetaan toimijoiden tariffikiintiöihin osallistumiselle tiettyjä erityisiä edellytyksiä edellisessä kohdassa mainitun kiintiöiden jaon ylläpitämiseksi.

46

Tällaisiin edellytyksiin kuuluvat kyseisen asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut ”uuden toimijan” aseman saamisen edellytykset. Kyseisen artiklan mukaan ”uudella toimijalla” tarkoitetaan rekisteröintinsä aikana unioniin sijoittautuneena ollutta talouden toimijaa, joka muun muassa harjoittaa kaupallista tuontia yhteisen tariffi- ja tilastonimikkeistön 7 ja 8 ryhmään kuuluvien tuoreiden hedelmien ja vihannesten alalla omaan lukuun omalla nimellään yhtenä sitä vuotta välittömästi edeltävinä kolmena vuonna, jolle rekisteröintiä haetaan.

47

Vaikka kyseisen 7 artiklan tekstistä ilmenee, että saadakseen uuden toimijan aseman tuojan on täytettävä kyseisessä artiklassa tarkoitetut edellytykset ”rekisteröintinsä aikana”, siitä ilmenee myös, että uuden toimijan asema saavutetaan ”tariffikiintiöiden mukaista tuontia” varten.

48

Kun otetaan huomioon edellä 44 kohdassa mainittu tariffikiintiöiden jakaminen ja terveen kilpailun säilyttäminen banaanin tuontimarkkinoilla, edellytyksen, jonka mukaan uuden toimijan on harjoitettava toimintaansa ”omaan lukuun omalla nimellään”, ei voida tulkita rajoittuvan yksinomaan siihen toimintaan, jota se on harjoittanut rekisteröintiään edeltävänä aikana, vaan koskevan myös kyseistä aikaa myöhempää aikaa.

49

Tariffikiintiöiden jakaminen perinteisten ja uusien toimijoiden välillä edellyttää näet, että todelliset uudet toimijat pääsevät markkinoille ja harjoittavat näin ollen täysimääräisesti liiketoimintaansa (ks. vastaavasti tuomio Di Lenardo ja Dilexport, C‑37/02 ja C‑38/02, EU:C:2004:443, 84 ja 87 kohta). Tässä yhteydessä on todettava, kuten asetuksen N:o 2362/98 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että uusien toimijoiden hyväksymistä koskevilla arviointiperusteilla pyritään välttämään se, että tariffikiintiöiden hallinnoinnissa rekisteröidään pelkkiä välikäsiä, ja ehkäisemään näin keinotekoisia tai keinottelutarkoituksessa tehtyjä järjestelyjä.

50

Asetuksen N:o 2362/98 7 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla uusien toimijoiden liiketoiminnan itsenäisyyttä koskevalla edellytyksellä pyritään näin ollen välttämään se, että perinteinen toimija, jolla on jo osuus tariffikiintiöistä, voisi toisen toimijan välityksellä saada osuuden uusille toimijoille tarkoitetuista kiintiöistä.

51

Tästä seuraa, että kyseisen edellytyksen on tulkittava kattavan myös uusien toimijoiden tariffikiintiöissä harjoittaman banaanintuonnin. Tällaisen tulkinnan vahvistaa lisäksi asetuksen N:o 2362/98 7 artiklan a alakohdan asiayhteys.

52

Ensimmäiseksi on nimittäin todettava, että jotta rekisteröintiä voitaisiin vuosittain jatkaa, toimijoiden on kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaan esitettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille todisteet siitä, että ne ovat tosiasiallisesti tuoneet omaan lukuunsa vähintään 50 prosenttia niille henkilökohtaisesti kuluvalle vuodelle myönnetystä määrästä. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa esittänyt, kyseisen edellytyksen mukaan toimijoilla on velvollisuus käyttää vähimmäismäärä niille myönnetystä vuosittaisesta määrästä, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset uudet toimijat tosiasiassa toimivat banaanien tuontimarkkinoilla ja lisäävät näin kilpailua niillä.

53

Toiseksi on todettava, että jäsenvaltioiden on asetuksen N:o 2362/98 11 artiklan 1 kohdan mukaan varmistettava, että uudet toimijat harjoittavat tuontitoimintaa unionissa omaan lukuunsa itsenäisenä taloudellisena yksikkönä, ja jos vaikuttaa siltä, ettei tätä edellytystä noudateta, asianomaisen toimijan on saadakseen rekisteröimistä ja vuosittaista määrää koskevat hakemuksensa hyväksytyksi ja perustellakseen liikkeenjohdollisen riippumattomuutensa esitettävä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle tätä tyydyttävä näyttö (ks. vastaavasti tuomio Di Lenardo ja Dilexport, C‑37/02 ja C‑38/02, EU:C:2004:443, 86 kohta).

54

Ensimmäiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 2362/98 7 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 11 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksen, jonka mukaan talouden toimijan on harjoitettava kaupallista tuontia ”omaan lukuunsa” ja ”itsenäisenä yksikkönä”, on täytyttävä paitsi siksi, että kyseinen toimija voitaisiin rekisteröidä kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi ”uudeksi toimijaksi”, myös siksi, että toimija voisi säilyttää tällaisen aseman asetuksessa N:o 404/93 säädettyjen tariffikiintiöiden mukaista banaanintuontia varten.

55

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään ja kolmannen kysymyksensä ensimmäisellä osalla, jotka voidaan käsitellä yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevien kaltaisille liiketoimille, joilla uusi toimija ostaa toisen uudeksi toimijaksi rekisteröidyn toimijan välityksellä tavaran perinteiseltä toimijalta ennen sen tuontia unioniin ja myy sitten unioniin tuomansa tavaran saman välittäjän välityksellä uudelleen kyseiselle perinteiselle toimijalle.

56

Asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohdan mukaan uusi toimija ei voi siirtää kyseisen asetuksen mukaisesti myönnettyihin tuontitodistuksiin perustuvia oikeuksia perinteiselle toimijalle.

57

On riidatonta, että pääasiassa kyseessä olevien liiketoimien yhteydessä asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohtaa ei lähtökohtaisesti voida soveltaa, koska pääasiassa kyseessä olevat uudet toimijat eivät ole siirtäneet AGRIM-todistuksia tai niihin perustuvia oikeuksia perinteiselle toimijalle SIMBA:lle.

58

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut pääasian liiketoimiin olennaisilta osin rinnastettavista unioniin tuontia koskevista liiketoimista tuomiossaan SICES ym. (C‑155/13, EU:C:2014:145, 40 kohta), että vaikka kolmansista maista tuotavan valkosipulin ja tiettyjen muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta 29.3.2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 341/2007 (EUVL L 90, s. 12) 6 artiklan 4 kohta, jossa säädetään kiellosta siirtää tuontitodistuksiin perustuvia oikeuksia, ei lähtökohtaisesti ole esteenä tällaisille liiketoimille, tällaiset liiketoimet ovat kuitenkin oikeuden väärinkäyttöä, jos ne on suunniteltu keinotekoisesti keskeisenä päämääränä hyötyä etuustariffista.

59

Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 95 kohdassa, tuomiossa SICES ym. (C‑155/13, EU:C:2014:145) omaksuttu ratkaisu soveltuu myös pääasiaan.

60

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että vaikka unionin tuomioistuin voi ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tehdä tarvittaessa täsmennyksiä ohjatakseen kansallista tuomioistuinta tämän tulkinnassa, viimeksi mainitun tehtävänä on kuitenkin tarkistaa, onko pääasiassa olemassa väärinkäytösluonteisen menettelytavan muodostavia osatekijöitä. Kun kansallinen tuomioistuin tällaisessa yhteydessä tutkii, onko menetelty väärinkäytösluonteisesti, sen on otettava huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen tosiseikat ja olosuhteet, myös kyseistä tuontia edeltäneet ja sitä seuranneet liiketoimet (tuomio SICES ym., C‑155/13, EU:C:2014:145, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan väärinkäytön osoittaminen edellyttää yhtäältä sellaista objektiivisten olosuhteiden kokonaisuutta, josta ilmenee, että vaikka unionin säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu, ja toisaalta sellaista subjektiivista osatekijää, joka koskee tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etu toteuttamalla keinotekoisesti edellytykset tämän edun saamiseksi (ks. mm. tuomio Eichsfelder Schlachtbetrieb, C‑515/03, EU:C:2005:491, 39 kohta ja vastaavasti tuomio SICES ym., C‑155/13, EU:C:2014:145, 31–33 kohta).

62

Ensinnäkin on mainittava asetuksen N:o 2362/98 tavoitteesta, kuten edellä 44 kohdassa muistutettiin, että kyseisellä asetuksella pyritään mahdollistamaan tariffikiintiöiden jakamisen avulla se, että todelliset uudet toimijat voivat harjoittaa liiketoimintaansa banaanin tuontimarkkinoilla terveen kilpailun edistämiseksi kyseisillä markkinoilla. Mainitun asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee tästä, että saman asetuksen 21 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyllä kiellolla siirtää oikeuksia uusilta toimijoilta perinteisille toimijoille pyritään välttämään keinotekoisten tai keinottelutarkoitukseen perustuvien suhteiden luominen tällaisten toimijoiden välillä ja banaanien tuontimarkkinoiden tavanomaisten kauppasuhteiden häiriintyminen.

63

Niinpä on todettava, että unionin säännöstön tavoitetta ei voida saavuttaa, jos pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset peräkkäiset banaanien osto-, tuonti- ja takaisinmyyntiliiketoimet – jotka voivat erikseen tarkasteltuina olla oikeudellisesti päteviä – vastaavat tosiasiallisesti tuontitodistusten tai tällaisiin todistuksiin perustuvien oikeuksien siirtämistä uudelta toimijalta perinteiselle toimijalle ja mahdollistavat sen, että perinteinen toimija voi laajentaa vaikutusvaltaansa yli sen kiintiöosuuden, joka on sille varattu sitä varten, että se voi tuoda banaania unioniin etuustariffilla.

64

Toiseksi on mainittava pääasiassa kyseessä olevien liiketoimien syystä, että väärinkäytön toteen näyttämiseksi on myös osoitettava, että mainittujen liiketoimien keskeinen tavoite oli se, että kyseessä oleva perinteinen toimija voi tuoda omia banaanejaan etuustariffilla uusille toimijoille tarkoitetussa tariffikiintiössä.

65

Tässä yhteydessä on mainittava, kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa SICES ym. (C‑155/13, EU:C:2014:145, 37–39 kohta), että jotta pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten liiketoimien keskeisenä päämääränä voitaisiin katsoa olleen se, että unionissa oleva ostaja saa perusteetonta etua, edellytetään, että tuojien tarkoituksena oli tällaisen edun antaminen kyseiselle ostajalle ja ettei liiketoimilla ollut tuojille minkäänlaista taloudellista ja kaupallista oikeuttamisperustetta, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava. Vaikka tällaisten liiketoimien syynä olisikin ostajan halu hyötyä etuustariffista ja vaikka asianomaiset tuojat tästä tietäisivätkin, ei voida a priori katsoa, ettei liiketoimilla ollut niille minkäänlaista taloudellista oikeuttamisperustetta. Ei kuitenkaan voida pitää mahdottomana, että tällaiset liiketoimet on tietyissä olosuhteissa suunniteltu keinotekoisesti keskeisenä päämääränä hyötyä etuustariffista.

66

Pääasiassa kyseessä olevista liiketoimista on todettava, että niiden keinotekoisuutta voitaisiin arvioida erityisesti sellaisten aihetodisteiden kannalta, jotka osoittavat, että pääasiassa kyseessä olevien uusien toimijoiden rooli rajoittui tosiasiassa SIMBA:n välikäsinä toimimiseen. Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen yhteydessä esitetyt seikat huomioon ottaen tällaisella arvioinnilla tarkistettaisiin, ovatko kyseiset toimijat hakeneet uudeksi toimijaksi rekisteröimistä saadakseen AGRIM-todistuksia pelkästään sitä varten, että ne voisivat tuoda banaaneja unioniin etuustariffilla perinteisen toimijan SIMBA:n lukuun.

67

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ottaa arvioinnissa huomioon kyseisiin liiketoimiin osallistuneiden toimijoiden kaikki oikeudelliset, taloudelliset ja/tai henkilölliset siteet (tuomio Part Service, C‑425/06, EU:C:2008:108, 62 kohta) ja tuomion SICES ym. (C‑155/13, EU:C:2014:145) 39 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella muun muassa sen, että uusi toimija, joka on AGRIM-todistusten haltija, ei kantanut minkäänlaista kaupallista riskiä pääasiassa kyseessä olevista liiketoimista, koska riskin kantoi todellisuudessa unioniin sijoittautunut ostaja, joka on myös perinteinen toimija, ja että uusien toimijoiden voittomarginaali oli kyseessä olevan tavaran myynti- ja edelleenmyyntihinta huomioon ottaen vähäinen.

68

Kuten pääasiassa kyseessä olevat uudet toimijat ovat unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa esittäneet, on sen sijaan täsmennettävä, että kun otetaan huomioon banaanin tuontimarkkinoiden erityisyys, se, oliko kyseisillä toimijoilla asianmukaisia tiloja ja välineitä tuotujen banaanien varastoimiseen ja kuljettamiseen, ei ole ratkaisevaa pääasiassa kyseessä olevien liiketoimien keinotekoisuuden osoittamiseksi. Se, että uusilta toimijoilta vaadittaisiin tällaisia tiloja, olisi nimittäin asetuksen N:o 2362/98 tavoitteen, joka on sen mahdollistaminen, että uudet toimijat pääsevät mukaan banaanin tuontimarkkinoille, vastaista.

69

Kuten komissio mainitsee huomautuksissaan, pääasiassa kyseessä olevien liiketoimien keinotekoisuus voisi ilmetä lisäksi myös siitä, että kyseisissä liiketoimissa oli systemaattisesti mukana uudeksi toimijaksi rekisteröity välittäjäyhtiö, tässä tapauksessa Rico Italia, jos käy ilmi, että sen mukanaolon ainoa tavoite on SIMBA:n kaltaisen perinteisen toimijan ja pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten uusien toimijoiden suhteiden peitteleminen asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohdan soveltamisen välttämiseksi.

70

Toiseen kysymykseen ja kolmannen kysymyksen ensimmäiseen osaan on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 2362/98 21 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevien kaltaisille liiketoimille, joilla uusi toimija ostaa toisen uudeksi toimijaksi rekisteröidyn toimijan välityksellä tavaran perinteiseltä toimijalta ennen sen tuontia unioniin ja myy sitten unioniin tuomansa tavaran saman välittäjän välityksellä uudelleen kyseiselle perinteiselle toimijalle, jos kyseiset liiketoimet merkitsevät väärinkäyttöä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava.

71

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannen kysymyksen toisella osalla, mitä seurauksia olisi väärinkäytön toteamisesta pääasiassa.

72

Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan [unionin] oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisin perimiseen”.

73

Velvollisuus palauttaa väärinkäytöksellä perusteettomasti saatu etu ei ole sanktio vaan pelkkä seuraus sen toteamisesta, että edun saamiseksi unionin säännöstössä vaadittavat edellytykset on luotu keinotekoisesti, minkä johdosta saatu etu on perusteeton ja sen palauttaminen on siten aiheellista (ks. tuomio Pometon, C‑158/08, EU:C:2009:349, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määriteltävä toimet, jotka olivat osa väärinkäyttöä, uudelleen siten, että tilanne palautetaan sellaiseksi kuin se olisi ollut ilman väärinkäytön muodostavia toimia (ks. analogisesti tuomio Halifax ym., C‑255/02, EU:C:2006:121, 94 kohta).

75

Niinpä toimijan, joka luo keinotekoisesti tilanteen, jonka avulla se voi hyötyä perusteettomasti etuustariffista banaanintuonnissa, on maksettava kyseessä oleviin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista tarvittaessa (ks. analogisesti tuomio Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 68 kohta).

76

Kolmannen kysymyksen toiseen osaan on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että väärinkäytön toteamisesta pääasian kaltaisessa tilanteessa seuraa se, että toimijan, joka luo keinotekoisesti tilanteen, jonka avulla se voi hyötyä perusteettomasti etuustariffista banaanintuonnissa, on maksettava kyseessä oleviin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista tarvittaessa.

77

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: