61998J0218

Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - Samapalkkaisuus - Kiinteämääräinen lisä, joka maksetaan ainoastaan äitiyslomalle jääville naispuolisille työntekijöille - Hyväksymisedellytykset

(EY:n perustamissopimuksen 119 artikla (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla))

Kiinteämääräisen lisän maksaminen ainoastaan naispuolisille työntekijöille, jotka jäävät äitiyslomalle, ei ole EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla) vahvistetun samapalkkaisuusperiaatteen vastaista, koska tämän lisän tarkoituksena on kompensoida ammatillisia epäkohtia, joita näille työntekijöille aiheutuu työstä etääntymisen vuoksi. Tässä tapauksessa miespuoliset ja naispuoliset työntekijät ovat sillä tavoin eri tilanteessa, ettei kyseessä voi olla samapalkkaisuuden periaatteen loukkaaminen.

Tällaisena epäkohtana, josta aiheutuu haittaa naisten uralle, voidaan pitää sitä, että äitiysloman aikana naispuolista työntekijää ei voida ylentää, ja sitä, että työhön paluun jälkeen ammatillinen kokemus, jonka hän voi lukea hyväkseen, on poissaolon verran lyhyempi; raskaana oleva työntekijä ei voi vaatia henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvia palkankorotuksia; tämä naispuolinen työntekijä ei voi osallistua koulutukseen, ja koska uusi teknologia kehittää jatkuvasti työtehtäviä, naispuolisen työntekijän, joka palaa äitiyslomalta, on vaikeampi saattaa itsensä muuttuneiden tehtävien vaatimalle tasolle.

Asiassa C-218/98,

jonka Conseil de prud'hommes du Havre (Ranska) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Oumar Dabo Abdoulaye ym.

vastaan

Régie nationale des usines Renault SA

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla) sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL L 45, s. 19) sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit P. Jann, J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), C. Gulmann ja D. A. O. Edward,

julkisasiamies: S. Alber,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Régie nationale des usines Renault SA, edustajinaan asianajajat Catherine Guillotin-Le Jouan ja Jean-Pierre Spitzer, Pariisi,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Stephanie Ridley, avustajanaan barrister Sara Masters,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Marie Wolfcarius,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 3.6.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Conseil de prud'hommes du Havre on 24.4.1998 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 15.6.1998, esittänyt EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla) ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL L 45, s. 19) sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) tulkinnasta.

2 Kysymys on esitetty Abdoulayen ym:iden ja Régie nationale des usines Renault SA:n (jäljempänä Renault) välisessä riita-asiassa.

3 Pääasian kantajat ovat Renault'n miespuolisia työntekijöitä, ja he väittävät, että yrityksen työntekijöiden sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä sopimus) 18 kohta on perustamissopimuksen 119 artiklassa, joka on pantu Ranskassa täytäntöön code du travail'n (työsopimuslaki) L. 140-2 §:llä, vahvistetun syrjintäkiellon vastainen.

4 Sopimuksen 18 kohdan mukaan "raskaana olevalle naiselle maksetaan äitiysloman alkaessa 7 500 Ranskan frangin suuruinen suoritus".

5 Saman sopimuksen 19 kohdassa täsmennetään lisäksi, että "sosiaaliturvan mukaisen äitiysloman aikana naispuoliset työntekijät saavat 100 prosenttia nettopalkastaan, josta vähennetään sosiaaliturvajärjestelmän perusteella maksettavat päivärahat".

6 Sopimuksen 20 kohdassa määrätään vielä, että "lapsen adoption yhteydessä perheen äiti tai isä, joka on yrityksen työntekijä, saa 2 000 Ranskan frangin suuruisen suorituksen. Jos kumpikin puolisoista on yrityksen työntekijä, kyseinen etuus maksetaan kuitenkin vain toiselle heistä".

7 Pääasian kantajat katsovat, että vaikkakin tietynlaiset syrjintätapaukset - kuten ainoastaan naisille myönnettävä äitiysloma - ovat perusteltuja, koska ne liittyvät toisen sukupuolen sellaisiin fyysisiin ominaisuuksiin, joita toisella sukupuolella ei ole, tämä ei kuitenkaan päde asiassa kyseessä olevaan lisään, koska vaikka lapsen syntymä puhtaasti fyysisesti tarkasteltuna koskee pelkästään naista, se koskee aivan samalla tavalla sosiaalisena tapahtumana koko perhettä, mukaan lukien isää, jota ei voida sivuuttaa palkanlisäasiassa syyllistymättä lainvastaiseen syrjintään.

8 Kansallinen tuomioistuin katsoo, ettei yhteisöjen tuomioistuin ole aiemmin ratkaissut tämäntyyppisen lisän yhteensopivuutta perustamissopimuksen 119 artiklan kanssa, vaikka asiassa C-342/93, Gillespie ym., 13.2.1996 annetussa tuomiossa (Kok. 1996, s. I-475) kyse olikin hyvin samantapaisesta asiasta.

9 Tämän vuoksi kansallinen tuomioistuin päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Saadaanko Rooman sopimuksen 119 artiklassa ja sen jälkeisessä lainsäädännössä asetetun miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen mukaan suorittaa pelkästään raskaana olevalle naiselle, mutta ei lapsen isälle, 7 500 Ranskan frangin suuruinen lisä äitiysloman alkaessa, kun otetaan huomioon,

- että tästä lisästä ja sen maksamisesta määrätään Renault'n työntekijöiden sosiaaliturvasta 5.7.1991 tehdyn työehtosopimuksen 18 kohdan lopussa;

- että sopimuksen 19.2 kohdan mukaan työntekijöiden palkka pysyy ennallaan äitiysloman ajan?"

10 Kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee sitä, onko kiinteämääräisen lisän maksaminen ainoastaan naispuolisille äitiyslomalle jääville työntekijöille perustamissopimuksen 119 artiklassa vahvistetun samapalkkaisuusperiaatteen vastainen.

11 Perustamissopimuksen 119 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan miespuolisille ja naispuolisille työntekijöille on samasta työstä maksettava sama palkka. Tätä määräystä on edelleen täsmennetty direktiivin 75/117/ETY 1 artiklassa.

12 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 119 artiklan toisen kohdan määritelmästä ilmenee, että edellä mainituissa oikeusnormeissa käytetyllä käsitteellä palkka tarkoitetaan kaikkia korvauksia, jotka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä. Näiden korvausten oikeudellisella luonteella ei ole merkitystä perustamissopimuksen 119 artiklan soveltamisen kannalta, koska ne maksetaan työsuhteen perusteella (ks. mm. em. asia Gillespie ym., tuomion 12 kohta).

13 Palkkana pidettäviin etuihin kuuluu korvaus, jonka työnantaja maksaa lain nojalla ja työsuhteen perusteella ja jonka tarkoituksena on varmistaa työntekijälle tulolähde, vaikka hän lainsäätäjän vahvistamissa erityistapauksissa ei teekään työsopimuksessa tarkoitettua työtä (asia C-360/90, Bötel, tuomio 4.6.1992, Kok. 1992, s. I-3589, 14 ja 15 kohta; ks. myös asia C-33/89, Kowalska, tuomio 27.6.1990, Kok. 1990, s. I-2591, 11 kohta; asia C-262/88, Barber, tuomio 17.5.1990, Kok. 1990, s. I-1889, 12 kohta ja em. asia Gillespie ym., tuomion 13 kohta).

14 Koska pääasiassa kyseessä olevan kaltainen suoritus, jonka työnantaja maksaa naispuoliselle työntekijälle, kun tämä jää äitiyslomalle, perustuu työsuhteeseen, se on perustamissopimuksen 119 artiklassa ja direktiivissä 75/117/ETY tarkoitettua palkkaa.

15 Vaikkakaan tämäntyyppistä lisää ei makseta kausittain eikä sen suuruutta ole sidottu palkkaan, nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan poista siltä perustamissopimuksen 119 artiklassa tarkoitetun palkan luonnetta (ks. asia 12/81, Garland, tuomio 9.2.1982, Kok. 1982, s. 359, 9 kohta), toisin kuin Renault on väittänyt.

16 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan samapalkkaisuuden periaate, kuten syrjintäkiellon yleinen periaatekin, edellyttää, että miespuoliset ja naispuoliset työntekijät, joihin sitä sovelletaan, ovat toisiinsa verrattavassa tilanteessa (ks. em. asia Gillespie ym., tuomion 16-18 kohta).

17 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lisän yhteensopivuus perustamissopimuksen 119 artiklan kanssa riippuu siis siitä, ovatko naispuoliset työntekijät tämän lisän kannalta miespuolisten työntekijöiden tilanteeseen verrattavassa tilanteessa.

18 Vastauksessaan yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kysymykseen Renault mainitsi useita ammattiin liittyviä epäkohtia, jotka koskevat naispuolisia työntekijöitä ja jotka johtuvat äitiyslomaan välttämättä liittyvästä työstä etääntymisestä.

19 Äitiysloman aikana naispuolista työntekijää ei voida ylentää. Työhön paluun jälkeen ammatillinen kokemus, jonka hän voi lukea hyväkseen, on poissaolon verran lyhyempi; raskaana oleva työntekijä ei voi vaatia henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvia palkankorotuksia; naispuolinen työntekijä ei voi osallistua koulutukseen, ja koska uusi teknologia kehittää jatkuvasti työtehtäviä, naispuolisen työntekijän, joka palaa äitiyslomalta, on vaikeampi saattaa itsensä muuttuneiden tehtävien vaatimalle tasolle.

20 Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat perustellusti todenneet, perustamissopimuksen 119 artikla ei estä sitä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lisä maksetaan ainoastaan naispuolisille työntekijöille, kun sen tarkoituksena on kompensoida ammatillisia epäkohtia, jollaisia ovat esimerkiksi ne, joista Renault on tehnyt selkoa. Tässä tapauksessa miespuoliset ja naispuoliset työntekijät ovat niiden mukaan sillä tavoin eri tilanteessa, ettei kyseessä voi olla perustamissopimuksen 119 artiklassa vahvistetun samapalkkaisuuden periaatteen loukkaaminen.

21 Kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi jää sen selvittäminen, onko näin.

22 Kansallisen tuomioistuimen kysymykseen on näin ollen vastattava, että kiinteämääräisen lisän maksaminen ainoastaan naispuolisille työntekijöille, jotka jäävät äitiyslomalle, ei ole perustamissopimuksen 119 artiklassa vahvistetun samapalkkaisuusperiaatteen vastaista, koska tämän lisän tarkoituksena on kompensoida ammatillisia epäkohtia, joita näille työntekijöille aiheutuu työstä etääntymisen vuoksi.

Oikeudenkäyntikulut

23 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Conseil de prud'hommes du Havren 24.4.1998 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Kiinteämääräisen lisän maksaminen ainoastaan naispuolisille työntekijöille, jotka jäävät äitiyslomalle, ei ole EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla) vahvistetun samapalkkaisuusperiaatteen vastaista, koska tämän lisän tarkoituksena on kompensoida ammatillisia epäkohtia, joita näille työntekijöille aiheutuu työstä etääntymisen vuoksi.