52012DC0006R(01)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. Johdanto

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tunnustetaan eläinten olevan tuntevia olentoja ja edellytetään, että eläinten hyvinvoinnin vaatimukset otetaan täysimääräisesti huomioon laadittaessa ja pantaessa täytäntöön EU:n politiikkaa eräillä aloilla.

Kun komissio vuonna 2006 hyväksyi eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan yhteisön toimintasuunnitelman kaudelle 2006–2010,[1] koottiin ensimmäistä kertaa yhteen eri näkökohdat eläinten hyvinvointia koskevassa EU:n politiikassa, jolla säännellään EU:ssa kaupallisissa tarkoituksissa tapahtuvaa eläintenpitoa. Näitä eläimiä on miljardeja. Noin kahta miljardia lintua[2] ja kolmeasataa miljoonaa nisäkästä pidetään tuotantoeläiminä. Eläinkokeissa käytetään vuosittain arviolta 12:ta miljoonaa eläintä. Koiria ja kissoja on arviolta sata miljoonaa,[3] ja pääasiassa ne ovat yksityisomistuksessa. Lemmikkieläimillä EU:ssa käytävän kaupan volyymia on vaikea arvioida. Eläintarhoissa ja akvaarioissa pidettävien eläinten määrästä ei ole EU:n tason tietoja.

Tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyviä eri näkökohtia säännellään horisontaalisella direktiivillä.[4] Erityisiä näkökohtia käsitellään kuljetuksia[5] ja teurastamista[6] koskevassa EU-lainsäädännössä. Vasikoiden,[7] sikojen,[8] munivien kanojen[9] ja broilerien[10] pitämiseen sovelletaan erityisiä EU:n vaatimuksia. Myös kokeissa käytettäviin eläimiin[11] sovelletaan erityisiä eläinten hyvinvointiin liittyviä sääntöjä. Eläintarhoja[12] koskevassa EU-lainsäädännössä keskitytään lajien säilyttämiseen ottaen huomioon eläinten hyvinvointi. Lemmikkieläinten hyvinvoinnista ei ole annettu EU-lainsäädäntöä. Luonnonmukaista tuotantoa koskeviin EU:n sääntöihin sisältyy tiukkoja eläinten hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia, joita sovelletaan nautojen, sikojen ja siipikarjan tuotantoon.[13]

Tässä tiedonannossa hyödynnetään vuosien 2006–2010 toimintasuunnitelman kautta saatua kokemusta ja ehdotetaan linjauksia EU:n toiminnalle seuraavien neljän vuoden ajaksi. Linjauksissa hyödynnetään tieteellisiä ja teknologisia edistysaskeleita ja pyritään sovittamaan eläinten hyvinvointi yhteen taloudellisten realiteettien kanssa, kun voimassa olevia säännöksiä pannaan täytäntöön. Strategia on jatkoa toimintasuunnitelmalle, kuten useimmat kuullut sidosryhmät ja Euroopan parlamentti ovat suositelleet.

Kotieläintuotannon vuotuinen arvo on EU:ssa 149 miljardia euroa ja koe-eläinten käytön vuotuinen arvo arviolta 930 miljoonaa euroa.

2. Miksi eläinten hyvinvointia koskeva strategia?

Unioni on viime vuosina[14] osoittanut keskimäärin lähes 70 miljoonaa euroa vuodessa eläinten hyvinvoinnin tukemiseen. Summasta 71 prosenttia suunnataan maataloustuottajille eläinten hyvinvointia edistävinä tukina Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Jäsenvaltiot osallistuvat maaseudun kehittämiseen liittyvien menojen rahoitukseen. Oikeudellisen perustason ylittäviä eläinten hyvinvointia edistäviä sitoumuksia koskevan erityisen toimenpiteen lisäksi jäsenvaltiot voivat päättää tarjota kansallisten prioriteettiensa mukaisesti toimenpiteitä, joilla tuetaan esimerkiksi tilalla tehtäviä investointeja, koulutusta, neuvontapalveluja ja maataloustuottajien osallistumista laatujärjestelmiin. Loppuosa varoista osoitetaan kaikkiin muihin politiikan muotoilun kannalta merkityksellisiin EU:n toimiin: tutkimukseen (21 %), taloudellisiin selvityksiin, viestintään, koulutukseen, kansainvälisiin kysymyksiin, täytäntöönpanoon jne.

Vuosien mittaan on kuitenkin käynyt yhä selvemmäksi, ettei toivottuihin tuloksiin aina päästä pelkästään sillä, että eläinten hyvinvointiin sovelletaan samoja alakohtaisia sääntöjä. Alakohtaisten sääntöjen noudattamiseen liittyvät ongelmat antavat aihetta pohtia, pystytäänkö ”yhden koon” mallilla saamaan parempia hyvinvointituloksia eri puolilla unionia. Tuotantojärjestelmät, ilmasto-olot ja maaolosuhteisiin liittyvät realiteetit ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa, mikä on aiheuttanut huomattavia vaikeuksia sopia yhdenmukaisista säännöistä ja vielä enemmän vaikeuksia huolehtia niiden asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Nettotuloksena on, että eläinten hyvinvointiin liittyvät edellytykset unionissa eivät tarjoa tasapuolisia toimintamahdollisuuksia, joita tarvitaan sen valtavan taloudellisen toiminnan ylläpitoon, joka vaikuttaa eläinten kohteluun Euroopan unionissa.

Lisäksi vaikka eläinten hyvinvointijärjestelyjä on parannettu erityissäädöksillä, kaikilla aloilla ei ole alakohtaista EU-lainsäädäntöä ja voimassa olevien yleisten vaatimusten soveltaminen on vaikeaa. Tilannetta voitaisiin ehkä yksinkertaistaa sisällyttämällä tarkempia määräyksiä yleisiin sääntöihin, joilla käsitellään eläinten hyvinvoinnin yhteisiä taustatekijöitä.

EU:n eläinten hyvinvointia koskevan politiikan arvioinnissa todettiin, että hyvinvointivaatimukset ovat aiheuttaneet kotieläintuotanto- ja eläinkoealalle lisäkustannuksia, jotka ovat arviolta 2 prosenttia kyseisten alojen kokonaisarvosta. Siitä ei ole näyttöä, että tämä olisi tähän mennessä uhannut alojen taloudellista kestävyyttä. Eläinten hyvinvointia koskevan politiikan tuoma lisäarvo olisi aina kun mahdollista ilmaistava taloudellisin termein, jotta parannettaisiin EU:n maatalouden, myös pientilallisten, kilpailukykyä.

Seuraavat tekijät on yksilöity keskeisiksi yhteisiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat eläinten hyvinvointitilanteeseen unionissa:

1.      Jäsenvaltiot panevat edelleen EU:n lainsäädäntöä täytäntöön puutteellisesti eräillä aloilla.

Jotkin jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin sidosryhmille tiedottamiseksi, virallisten tarkastajien kouluttamiseksi, tarkastusten tekemiseksi ja seuraamusten määräämiseksi.[15] Tämän tuloksena eräitä EU:n lainsäädännön säännöksiä ei ole sovellettu täysimääräisesti, minkä vuoksi niillä ei ole ollut toivottuja vaikutuksia eläinten hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvointiin liittyvistä vaatimuksista syntyy usein lisäkustannuksia, jotka eivät välttämättä jakaudu tasaisesti koko elintarvikeketjussa. Unionilla on joitakin välineitä, joilla voidaan kompensoida tuottajien suurempia tuotantokustannuksia. EU-lainsäädännössä säädetään useiden vuosien mittaisista siirtymäajoista, joilla halutaan helpottaa rakenteellisten muutosten toteuttamista tietyissä tuotantojärjestelmissä. Näin ei kuitenkaan aina ole päästy siihen, että muutokset olisi toteutettu aikataulussa. Eläinten hyvinvointiin liittyvien näkökohtien kulttuurisella hyväksynnällä onkin tärkeä rooli siinä, että lainsäädännön henkeä ja kirjainta kunnioitetaan paremmin.

2.      Kuluttajilta puuttuu asianmukaista tietoa eläinten hyvinvointiin liittyvistä seikoista.

EU:n laajuisesti toteutettu selvitys osoittaa, että eläinten hyvinvointi on tärkeä asia 64 prosentille väestöstä. Tutkimuksista[16] käy kuitenkin ilmi, että huoli eläinten hyvinvoinnista on vain yksi kuluttajien valintoihin vaikuttavista seikoista ja että tämä seikka ei useinkaan vaikuta niihin, koska kuluttajat eivät aina ole hyvin perillä tuotantomenetelmistä ja niiden vaikutuksesta eläinten hyvinvointiin. Kuluttajien päätöksiin vaikuttavat viime kädessä lähinnä hinta ja elintarvikkeiden ominaisuudet, jotka voi havaita suoraan.

3.      Monilla sidosryhmillä ei ole riittävästi tietoa eläinten hyvinvoinnista.

Suurin osa eläinten hyvinvointia koskevasta EU:n tutkimusrahoituksesta käytetään eläinkokeille vaihtoehtoisiin koemenetelmiin, mutta tulosten levittäminen on puutteellista eikä jäsenvaltioissa tehtävää tutkimusta koordinoida riittävän hyvin. Toisaalta se, ettei tuotantojärjestelmissä käytettäviä vaihtoehtoisia menettelyjä tunneta hyvin, herättää usein vastustusta sellaisia muutoksia kohtaan, jotka voisivat parantaa eläinten hyvinvointia.

4.      Eläinten hyvinvointia varten pitäisi kehittää yksinkertaisempia ja selkeitä periaatteita.

Tuotantoeläinten suojelusta annetussa yleisdirektiivissä ja eläintarhassa pidettävistä eläimistä annetussa direktiivissä on säännöksiä, jotka ovat liian yleisiä saadakseen aikaan käytännön vaikutuksia. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi direktiivin 98/58/EY liitteessä (”Eläinten on päästävä syömään niiden fysiologisia tarpeita vastaavin väliajoin”) ja eläintarhaeläimiä koskevassa direktiivissä 1999/22/EY (”pitävät eläimensä oloissa, jotka pyrkivät täyttämään kunkin lajin biologiset ja suojeluun liittyvät vaatimukset, muun muassa tarjoamalla lajikohtaisesti varustettuja aitauksia”).

Eräissä EU:n erityissäädöksissä[17] vahvistetaan eläinten käsittelijöille pätevyysvaatimuksia. Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan kata kaikkia asianomaisia eläimiä (siipikarjan tai vasikoiden pitoa varten ei ole erityisiä pätevyysvaatimuksia) eivätkä eräitä tuotantojärjestelmien rakenteeseen liittyviä eläinten hyvinvointia koskevia ongelmia.

Eräitä muita tuotantoeläinlajeja (kuten lypsylehmiä, lihakarjaa tai kaniineja) koskevia EU:n erityissäädöksiä ei ole annettu, vaikka tutkijat ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ovat tuoneet esiin lukuisia ongelmia.[18]

3. Strategiset toimet

Edellä esitetty huomioon ottaen tämä strategia perustuu kahteen toisiaan täydentävään lähestymistapaan:

Ensinnäkin on puututtava eräisiin yhteisiin ongelmiin erilaisella ja kokonaisvaltaisella tavalla. Unioni on jo vuosia antanut tai mukauttanut yksittäisiä ongelmia koskevia erityissäädöksiä. Jos kuitenkin vahvistetaan yleiset periaatteet konsolidoidussa ja tarkistetussa EU:n lainsäädäntökehyksessä, voidaan ehkä yksinkertaistaa eläinten hyvinvointiin liittyvää säännöstöä ja lopulta helpottaa sen täytäntöönpanoa.

Komissio harkitsee asiasta tehtävän vaikutustenarvioinnin perusteella, tarvittaisiinko kokonaisvaltaiseen malliin perustuvaa tarkistettua EU:n lainsäädäntökehystä. Komissio tarkastelee etenkin sitä, olisiko mahdollista ja asianmukaista ottaa käyttöön tutkimukseen perustuvia indikaattoreita, jotka perustuvat eläinten hyvinvoinnin alalla aikaansaatuihin tuloksiin eivätkä hyvinvointia koskeviin toimiin, kuten tähän asti. Komissio arvioi, saataisiinko tällaisella uudella mallilla aikaan entistä yksinkertaisempi lainsäädäntökehys ja voitaisiinko sillä parantaa EU:n maatalousalan kilpailukykyä. Tulevaa kehitystä harkittaessa on tärkeää tarkastella kokemusta niiltä aloilta, joilla indikaattoreita jo on (broilerit ja teurastus).

Toiseksi on vahvistettava komission jo toteuttamia toimia tai parannettava niiden käyttöä. Sen vuoksi komissio ehdottaa kaavaillun yksinkertaisemman lainsäädäntökehyksen lisäksi seuraavia:

· Kehitetään välineitä ja tarvittaessa täytäntöönpanosuunnitelmia, joiden myötä jäsenvaltiot noudattavat vaatimuksia paremmin.

· Tuetaan kansainvälistä yhteistyötä.

· Tarjotaan kuluttajille ja yleisölle asianmukaista tietoa.

· Optimoidaan nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan tarjoama synergia.

· Tutkitaan viljelykalojen hyvinvointia.

Tämän strategian mukaisesti toteutettavien toimien vaikutuksia perusoikeuksiin arvioidaan perusteellisesti tapauksen mukaan – erityisesti uskonnonvapauden osalta.[19] Tässä yhteydessä komissio aikoo lisäksi selvittää merkintöjen käyttöä, kuten määrätään elintarviketietoja koskevasta säädösehdotuksesta[20] saavutetussa sopimuksessa.

3.1. Yksinkertaisempi EU-säädöskehys eläinten hyvinvointia varten

Komissio tarkastelee, olisiko toteuttamiskelpoista vahvistaa yksinkertaistettu EU:n lainsäädäntökehys, jossa olisi eläinten hyvinvointiin liittyvät periaatteet kaikille taloudellisen toiminnan yhteydessä pidettäville eläimille,[21] soveltuvin osin myös lemmikkieläimille. Erityistä huomiota kiinnitetään yksinkertaistamiseen, hallinnollisen rasitteen keventämiseen ja hyvinvointivaatimusten hyödyntämiseen EU:n elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn tehostamiseksi mukaan luettuna eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten lisäarvopotentiaali.

Tarkastelun kohteena ovat seuraavat:

(a) eläinten hyvinvointia mittaavien tutkimukseen perustuvien indikaattorien käyttö mahdollisena keinona yksinkertaistaa säädöskehystä ja antaa joustonvaraa kotieläintuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi

(b) uudet EU:n tason puitteet, joilla parannetaan kuluttajille ostopäätöksen perustaksi annettavien tietojen selkeyttä ja riittävyyttä

(c) eläinten suojelun ja hyvinvoinnin viitekeskusten eurooppalaisen verkon perustaminen

(d) yhteisten pätevyysvaatimusten vahvistaminen eläinten käsittelijöille.

a)      Eläinten hyvinvointia mittaavien tulospohjaisten indikaattorien käyttö

Tarkastellaan tarvittaessa mahdollisuutta käyttää tieteellisesti validoituja tulospohjaisia indikaattoreita, jotka täydentävät EU:n lainsäädännön sitovia vaatimuksia. Tällöin kiinnitetään erityistä huomiota tällaisen uuden lähestymistavan panokseen säännöstön yksinkertaistamisen kannalta. Kahdessa tuoreessa eläinten hyvinvointia koskevassa EU-säädöksessä on otettu käyttöön eläinperusteisia indikaattoreita (lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2007/43/EY ja eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1099/2009).

Eläinten hyvinvoinnin laatua käsitelleessä Welfare Quality® ‑hankkeessa[22] kehitettyjä kriteereitä tarkastellaan yhdessä elintarviketurvallisuuden alalla sovellettavan riskinarviointijärjestelmän kanssa (ks. elintarvikeasetus[23]). Tarkasteltaessa riskinhallintaehdotuksia otetaan huomioon EFSAn tieteelliset lausunnot hyvinvointi-indikaattorien kehittämisestä yhdessä sosioekonomisten tekijöiden kanssa.

Eläinten hyvinvointia mittaavien tulospohjaisten indikaattorien käyttö tunnustetaan myös kansainvälisesti sellaisissa organisaatioissa kuin Maailman eläintautijärjestö OIE.[24]

b)      Uudet EU:n tason puitteet, joilla parannetaan kuluttajille ostopäätöksen perustaksi annettavien tietojen selkeyttä ja riittävyyttä

Eläinten hyvinvointia koskevalla tarkistetulla EU:n lainsäädäntökehyksellä voitaisiin pyrkiä tarjoamaan väline, jonka avulla kuluttajat voivat varmistua, että eläinten hyvinvointiin liittyvät väittämät ovat selkeitä ja tieteellisesti relevantteja.

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia pyritään lisäämään myös synergiaa tuovilla ja yhdennetyillä toimilla yhdessä muilla asiaan liittyvillä politiikanaloilla toteutettavien vastaavien EU:n tason toimien kanssa.

c)      Eurooppalainen viitekeskusten verkko

Eläinten hyvinvointia käsittelevien viitekeskusten verkon perustamista on jo käsitelty aiemmassa komission tiedonannossa.[25] Päätarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset saavat johdonmukaista ja yhtenäistä teknistä tietoa siitä, miten EU:n lainsäädäntöä olisi pantava täytäntöön etenkin eläinten hyvinvointia mittaavien tulospohjaisten indikaattorien valossa.

Verkon perustamisessa voitaisiin käyttää eläinten hyvinvointiin liittyvien olemassa olevien kansallisten tieteellisten ja teknisten resurssien osarahoitusta. Verkolla pitäisi olla täydentävä, ei päällekkäinen rooli suhteessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen rooliin ja EU:n yhteisen tutkimuskeskuksen[26] toimiin.

Verkko voitaisiin rakentaa niin, että se kuvastaa EU:n lainsäädännön[27] nykyistä rakennetta, jotta voitaisiin varmistaa EU:n tasolla seuraavat:

– Tuetaan komissiota ja jäsenvaltioita teknisellä asiantuntemuksella etenkin eläinten hyvinvointia mittaavien tulospohjaisten indikaattorien valossa.

– Järjestetään koulutusta toimivaltaisten viranomaisten henkilökunnalle ja tarpeen mukaan kolmansien maiden asiantuntijoille.

– Osallistutaan tarpeen mukaan tutkimustulosten ja teknisten innovaatioiden levittämiseen EU:n tason sidosryhmien ja kansainvälisen tiedeyhteisön keskuudessa.

– Koordinoidaan tutkimusta tapauksen mukaan yhteistyössä olemassa olevien EU:n rahoittamien tutkimusrakenteiden[28] kanssa.

d)       Eläinten käsittelijöiden yhteiset pätevyysvaatimukset

Nykyiset eri EU-säädöksissä vahvistut pätevyysvaatimukset voitaisiin koota parannettuina yksinkertaistettuun eläinten hyvinvointia koskevaan EU:n lainsäädäntökehykseen. Pätevyyden osoittamiseen sovellettavat yleisperiaatteet kehitettäisiin vaikutustenarvioinnin perusteella.

Eläinten käsittelijöihin sovellettavilla yhteisillä EU:n tason pätevyysvaatimuksilla pyrittäisiin varmistamaan, että käsittelijöillä on taito havaita, estää tai rajoittaa eläinten tuntemaa kipua, kärsimystä ja ahdistusta ja että he tuntevat eläinten suojeluun ja hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset velvoitteet.

Lisäksi voitaisiin vahvistaa riittäväntasoiset pätevyysvaatimukset henkilöille, jotka vastaavat eläimiin liittyvien prosessien, laitosten tai laitteiden suunnittelusta.

Tarkoitus on käynnistää eläinten hyvinvointia koskevaa koulutusta tarkasteleva tutkimus, jossa kartoitetaan ne eläinten hyvinvointiin liittyvät seikat, jotka olisi sisällytettävä eläinten parissa toimivien ammattihenkilöiden koulutukseen, ja selvitetään, millaisia toimia tarvitaan, jotta voidaan lisätä näiden ammattihenkilöiden tietämystä näistä seikoista.

3.2. Tuetaan jäsenvaltioita ja ryhdytään toimiin vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi

Komissio asettaa vaatimustenmukaisuuden prioriteetiksi. Vaatimustenmukaisuuteen päästään ainoastaan jäsenvaltioiden toteuttamilla tai niiden vastuulla toteutettavilla täytäntöönpanotoimilla. Komissiolla on kuitenkin tärkeänä tehtävänä varmistaa, että vaatimuksia noudatetaan EU:ssa yhtenäisesti. On olennaista huolehtia siitä, että kaikkiin EU:n tuottajiin sovelletaan tasapuolisia edellytyksiä ja että eläimiä käsitellään asianmukaisesti. Tässä strategiassa esitetään seuraavia toimia:

· Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO jatkaa tarkastusmatkojen tekemistä jäsenvaltioihin. Lisäksi komissio käyttää edelleen voimakkaasti perussopimuksessa määrättyjä oikeuksiaan viedäkseen tarvittaessa tapauksia Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä on olennainen komission toimenpide, jolla varmistetaan vaatimusten noudattaminen etenkin nykyisten tai tulevien eläinten hyvinvointiin liittyvien ongelmien yhteydessä.

· Komissio kuitenkin uskoo, että kunnollinen koulutusstrategia voi tarjota toimivan välineen, jolla eri toimijat ja jäsenvaltiot saadaan omaksumaan vaatimusten noudattamisen kulttuuri. Mahdollisesti kehitettävä eurooppalainen viitekeskusten verkosto voisi ottaa tämän tehtäväkseen.

· Sillä välin komissio tehostaa eläinlääkintätarkastajien koulutukseen liittyviä toimiaan Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi ‑koulutusohjelman kautta. Lisäksi komissio selvittää tarvetta ja mahdollisuuksia laajentaa koulutusta ottamalla sen piiriin myös koe-eläinten ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi.

· Komissio aikoo lisäksi tehostaa toimiaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten neuvonnassa ja yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen edistämisessä sekä yhteisten tavoitteiden ja ohjeiden vahvistamisessa temaattisten työryhmien ja erinäisten tapahtumien kautta.

· Komissio aikoo siksi tulevien neljän vuoden aikana laatia erityiset ohjeet tai täytäntöönpanosäännöt, jotka liittyvät eläinten hyvinvointia koskeviin eri EU-säädöksiin.[29]

Eläinten hyvinvointi on myös tekninen kysymys toimijoille, jotka käsittelevät eläimiä taloudellisen toiminnan yhteydessä. Sen vuoksi on tarpeen auttaa näitä toimijoita ymmärtämään EU:n vaatimusten perusteet ja se, miten ne voivat parantaa vaatimusten noudattamista muokkaamalla käytäntöjään paremmiksi.

3.3. Tuetaan kansainvälistä yhteistyötä

EU:n toimijoiden globaalin kilpailukyvyn varmistamisen kannalta on tärkeää, että eläinten hyvinvointiin liittyvät toimintaedellytykset ovat kansainvälisesti tasapuolisia. Unionilla on jo nyt erinäisiä kahden- ja monenvälisiä toimia, joita on optimoitava ja tuettava, kuten arvioinnissa todettiin.

Sitä varten komissio aikoo

– jatkossakin sisällyttää eläinten hyvinvoinnin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin tai yhteistyöfoorumeihin,[30] jotta voidaan lisätä strategisia mahdollisuuksia kehittää konkreettisempaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa

– toimia edelleen aktiivisesti monenvälisissä yhteyksissä, etenkin Maailman eläintautijärjestössä (OIE) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO); OIE on vahvistanut kansainvälisiä standardeja, ja molemmat ovat ryhtyneet eläinten hyvinvointia koskeviin toimiin[31]

– selvittää, miten eläinten hyvinvointi voitaisiin paremmin sisällyttää Euroopan naapuruuspolitiikkaan

– järjestää tarvittaessa mittavia kansainvälisiä tapahtumia, joissa tuodaan esiin unionin näkemyksiä eläinten hyvinvoinnista.

Tällaiset toimet tarjoavat tilaisuuden levittää EU:n käsitystä eläinten hyvinvoinnista globaalilla tasolla. Sen vuoksi on tärkeää hyödyntää mahdollisimman hyvin eläinten hyvinvointiin liittyviin kansainvälisiin toimiin osoitettuja käytettävissä olevia resursseja haasteisiin vastaamiseksi ja tehostaa siten niiden panosta Euroopan kotieläintuottajien kilpailukyvyn hyväksi globalisoituneessa maailmassa. Komissio aikookin ryhtyä tarkastelemaan näitä toimia uudelleen, jotta voidaan arvioida niistä koituvaa hyötyä EU:n maataloussektorille ja muille aloille. Se esittää asiasta raportin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.4. Tarjotaan kuluttajille ja yleisölle asianmukaista tietoa

Eläinten hyvinvointi on yhteiskunnallinen kysymys, joka kiinnostaa laajaa yleisöä. Eläinten kohtelu on eettinen kysymys ja osa unionin arvoja. Sen vuoksi on tärkeää tarjota lapsille, nuorille aikuisille ja suurelle yleisölle tietoa, jolla heidät saadaan paremmin tietoisiksi eläinten kunnioittamisesta ja edistetään vastuullista eläintenpitoa.

Eläinten hyvinvointi on merkityksellinen asia myös kuluttajille. Eläinperäisiä tuotteita käytetään laajalti etenkin elintarviketuotannossa, ja kuluttajat ovat huolissaan siitä, miten eläimiä on kohdeltu. Toisaalta kuluttajilla ei yleisesti ottaen ole riittävästi tietoa, jotta he voisivat ostopäätöksillään reagoida tiukempiin eläinten hyvinvointia koskeviin standardeihin.

Sen vuoksi on tärkeää tarjota EU:n kuluttajille tietoa elintarviketuotannossa käytettäviin eläimiin sovellettavasta EU-lainsäädännöstä ja varmistaa, ettei heitä johdeta harhaan eläinten hyvinvointiin liittyvillä väitteillä.

Jäsenvaltioissa harjoitetaan monia viestintä- ja koulutustoimia. Kattava kartoitus EU:n tilanteesta antaisi mahdollisuuden havaita puutteet, joiden osalta unioni voisi toimillaan tarjota lisäarvoa.

Kaikki nämä tavoitteet täydentävät toisiaan, ja niitä varten saatetaan tarvita erityisiä välineitä. Osa niistä on jo perustettu: esimerkiksi lapsille ja alakoulujen opettajille suunnattu Farmland ja virallisille tarkastajille suunnattu Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi ‑ohjelma. Komissio järjestää lisäksi säännöllisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena on parantaa EU:n lainsäädännön tuntemusta ja täytäntöönpanoa. Löydettävissä voisi olla keinoja parantaa niiden tehokkuutta ja täydentää niitä uusilla viestintävälineillä.

Sen vuoksi komissio aikoo ensin käynnistää tutkimuksen, jossa kartoitetaan nykyiset eläinten hyvinvointiin liittyvät koulutus- ja tiedotustoimet, jotka on suunnattu yleisölle ja kuluttajille. Osana näitä toimia voitaisiin myöntää rahoitusta eläinten hyvinvointiin liittyville menestyksekkäille rajatylittäville tiedotuskampanjoille tai koulutustoimille.

3.5. Optimoidaan synergia yhteisen maatalouspolitiikan kanssa

Eläinten hyvinvointi on osa sosiaalisesti suuntautunutta maatalousmallia, ja unioni on jo nyt luonut vahvat yhteydet maatalouden ja eläinten hyvinvoinnin välille. Suurin osa eläinten hyvinvointiin osoitetuista EU:n määrärahoista meneekin maataloustuottajille maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa. Kuitenkin eritoten talousrajoitteiden aikana on lisättävä koordinointia, jotta voidaan tehostaa toimia ja optimoida tulokset.

Komissio perustaa erityisen yksiköidenvälisen järjestelyn, jolla selvitetään, miten nykyisten yhteisen maatalouspolitiikan mekanismien synergiavaikutukset voidaan optimoida etenkin täydentävien ehtojen, maaseudun kehittämisen, edistämistoimien, laatupolitiikan, luonnonmukaisen tuotannon jne. kautta.

3.6. Tutkitaan viljelykalojen hyvinvointia

Viljelykalat kuuluvat eläinten suojelua kuljetuksen aikana ja lopetuksen yhteydessä koskevan EU-lainsäädännön piiriin, mutta niitä koskevia erityisiä sääntöjä ei ole vahvistettu. Komissio hakee edelleen lajikohtaisia tieteellisiä neuvoja ja arvioi vesiviljelyyn liittyviä kalojen hyvinvointia koskevia kysymyksiä voidakseen ryhtyä asianmukaisiin toimiin arvioinnin tulosten perusteella.

LIITE

Kaavaillut toimet || Vuosi

Munivien kanojen suojeluun (direktiivi 1999/74/EY) liittyviä täytäntöönpanotoimia || 2012

Emakoiden pitämistä ryhmissä (direktiivi 2008/120/EY) koskevat täytäntöönpanosuunnitelma ja ‑toimet || 2012

Teurastusasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009) koskeva täytäntöönpanosuunnitelma || 2012

Eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevat EU:n täytäntöönpanosäännöt tai ‑ohjeet || 2012

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle geneettisen valinnan vaikutuksista lihantuotantoa varten pidettävien kanojen hyvinvointiin* || 2012

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kissan ja koiran turkin markkinoille saattamista koskevasta kiellosta annetun asetuksen (EY) N:o 1523/2007 soveltamisesta* || 2012

Tutkimus viljelykalojen hyvinvoinnista lopetuksen yhteydessä || 2012

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle siipikarjan eri tainnutusmenetelmistä* || 2013

Raportti neuvostolle direktiivin 98/58/EY täytäntöönpanosta* || 2013

Sikojen suojelua koskevat EU:n ohjeet || 2013

Tutkimus yleisölle ja kuluttajille suunnatuista eläinten hyvinvointiin liittyvistä koulutus- ja tiedotustoimista || 2013

Tutkimus mahdollisuuksista tarjota kuluttajille olennaisia tietoja eläinten tainnutuksesta ennen teurastusta* || 2013

Tutkimus viljelykalojen hyvinvoinnista kuljetuksen aikana || 2013

Mahdollinen säädösehdotus eläinten hyvinvointiin liittyvästä yksinkertaistetusta lainsäädäntökehyksestä || 2014

Raportti eläinten hyvinvointiin liittyvien kansainvälisten toimien vaikutuksesta eurooppalaisten kotieläintuottajien kilpailukykyyn globalisoituneessa maailmassa || 2014

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestelmistä, joilla nautaeläinten liikkumista rajoitetaan niin, että eläin on ylösalaisin tai muussa luonnottomassa asennossa* || 2014

Tutkimus kaupallisten toimien piirissä olevien koirien ja kissojen hyvinvoinnista || 2014

Eläinten suojelua lopetuksen yhteydessä koskevat EU:n ohjeet tai täytäntöönpanosäännöt || 2014

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuudesta vahvistaa tiettyjä vaatimuksia, jotka liittyvät kalojen suojeluun lopetuksen yhteydessä* || 2015

Raportti Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2007/43/EY soveltamisesta ja sen vaikutuksista lihantuotantoa varten pidettävien kanojen hyvinvointiin* || 2015

*            EU-lainsäädäntöön perustuvat velvoitteet

[1]               KOM (2006) 13 lopullinen, 23.1.2006.

[2]               793 miljoonaa kanaa lihantuotantoon, 453 miljoonaa munivaa kanaa ja 197 miljoonaa kalkkunaa. Kaikista jäsenvaltioista ei ollut saatavana kalkkunoita, ankkoja ja hanhia koskevia tietoja.

[3]               Eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan ja mahdollisten tulevien politiikkavaihtoehtojen arviointi, joulukuu 2010. Ks. liite A1.7 (http://www.eupaw.eu/).

[4]                      Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20. heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23). Unioni on tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä tehdyllä päätöksellä 78/923/ETY (EYVL L 323, 17.11.1978, s. 12) sisällyttänyt yleissopimuksen EU:n lainsäädäntöön.

[5]               Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen aikana (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).

[6]               Neuvoston direktiivi 93/119/EY eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä (EYVL L 340, 31.12.1993, s. 21). Korvataan 1.1.2013 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1099/2009 (EUVL L 303, 18.11.2009, s. 1).

[7]               Neuvoston direktiivi 2008/119/EY vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 10, 15.1.2009, s. 7).

[8]               Neuvoston direktiivi 2008/120/EY sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5).

[9]               Neuvoston direktiivi 1999/74/EY munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 203, 3.8.1999, s. 53).

[10]             Neuvoston direktiivi 2007/43/EY lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 183, 12.7.2007, s. 19).

[11]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/63/EU tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 33).

[12]             Neuvoston direktiivi 1999/22/EY luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa (EYVL L 94, 9.4.1999, s. 24).

[13]             Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1) ja komission asetus (EY) N:o 889/2008 (EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1).

[14]             Tiedot vuodet 2000–2008 kattavasta arviointiraportista.

[15]             Joissakin jäsenvaltioissa suuria määriä eläimiä teurastetaan tainnuttamatta, koska viranomaiset myöntävät tainnuttamisesta vapautuksen arvioimatta sen laadullista ja määrällistä perusteltavuutta, jota EU-lainsäädännössä edellytetään.

[16]             Ks. FCEC:n toteutettavuustutkimus Animal welfare labelling and establishing a Community Reference Centre for Animal Protection and Welfare, 26.1.2009 (http://ec.europa.eu/food/animal/welfare/farm/labelling_en.htm).

[17]             Sikadirektiivi, kuljetusasetus, lopettamisasetus, koe-eläindirektiivi.

[18]             Tämän tiedonannon ohessa toimitettavassa vaikutustenarviointiraportissa on luettelo eläinten hyvinvointiin liittyvistä tieteellisistä lausunnoista.

[19]             Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, KOM(2010) 573 lopullinen, 19.10.2010.

[20]                    Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1169/2011 (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18) johdanto-osan 50 kappaleessa todetaan seuraavaa: ”Unionin kuluttajat osoittavat kasvavaa kiinnostusta eläinten hyvinvointia koskevien unionin sääntöjen toteuttamiseen teurastushetkellä ja myös siihen, oliko eläin tainnutettu ennen teurastusta. Eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan unionin tulevan strategian yhteydessä olisi tarkasteltava mahdollisuutta antaa kuluttajille olennaisia tietoja eläinten tainnutuksesta. ”

[21]             Aloitteen piiriin eivät kuulu vesiviljelyssä käytettävät selkärangattomat eikä kaupallinen kalastustoiminta. Viljelykaloista tehdään erilliset arvioinnit.

[22]             Ks. http://www.welfarequality.net/everyone/26536/5/0/22.

[23]             Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu asetus (EY) N:o 178/2002.

[24]             Eläinten terveyttä koskevassa kansainvälisessä säännöstössä olevat eläinten hyvinvoinnin pääperiaatteet. Ks. www.oie.int.

[25]             KOM(2009) 584 lopullinen, 28.10.2009.

[26]             Yhteisen tutkimuskeskuksen yhteydessä toimiva vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä käsittelevä Euroopan unionin vertailulaboratorio (ECVAM) ei suoraan käsittele eläinten hyvinvointia vaan vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä.

[27]             Vasikoiden, sikojen, munivien kanojen, broilerien ja muiden tuotantoeläinten pitäminen, eläinten kuljetus, eläinten lopettaminen, eläinten käyttö eläinkokeissa ja vankeudessa pidettävät luonnonvaraiset eläimet.

[28]             Esim. eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä maataloustutkimuksen pysyvän komitean yhteistyöryhmä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä ERA-NET-verkosto (ANIHWA).

[29]             Tämä koskee erityisesti vapautusta eläinten tainnuttamisesta rituaaliteurastuksessa.

[30]             Eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä sisältävien vapaakauppasopimusten määrä kaksinkertaistui vuonna 2011.

[31]             Tällä hetkellä on saatavilla yhdeksän eläinten hyvinvointiin liittyvää OIE:n standardia (ks. http://www.oie.int). FAO on järjestänyt kokouksia, joiden tarkoituksena on saattaa asiantuntemusta yhteen ja helpottaa valmiuksien luomista eläinten hyvinvointiin liittyvillä eri aloilla. FAO on lisäksi perustanut erityisen tuotantoeläinten hyvinvointia käsittelevän verkkosivuston (http://www.fao.org/ag/againfo/themes/animal-welfare/en/).