31969R1191

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 1191/69,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 1969,

julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 ja 94 artiklan,

ottaa huomioon eräiden kilpailuun rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä vaikuttavien säännösten yhdenmukaistamisesta 13 päivänä toukokuuta 1965 tehdyn neuvoston päätöksen (),

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (),

sekä katsoo, että

yksi yhteisen liikennepolitiikan tavoitteista on poistaa erot, jotka ilmenevät jäsenvaltioiden asettamina, kuljetusyrityksiin kohdistuvina julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti kuuluvina velvoitteina ja jotka ovat sellaisia, että ne saattavat olennaisesti vääristää kilpailun edellytyksiä,

tästä syystä on tarpeen lakkauttaa tässä asetuksessa määritellyt julkisen palvelun velvoitteet; joissakin tapauksissa on kuitenkin välttämätöntä pitää voimassa tällaiset velvoitteet riittävien liikennepalvelujen varmistamiseksi; liikennepalvelujen riittävyys on arvioitava kuljetusalalla vallitsevan kysynnän ja tarjonnan sekä yhteisön tarpeiden perusteella,

näitä lakkauttamistoimenpiteitä ei tule soveltaa henkilöliikenteen yrityksille yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistettuihin kuljetusmaksuihin eikä -ehtoihin,

näiden toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön on tarpeen määritellä tässä asetuksessa tarkoitetut erilaiset julkisiin palveluihin kuuluvat velvoitteet; näihin velvoitteisiin sisältyy liikennöintivelvoite, kuljetusvelvoite ja hintavelvoitteita,

on tarpeen jättää jäsenvaltioiden tehtäväksi toteuttaa niiden omasta aloitteesta toimenpiteitä julkisen palvelun velvoitteiden lakkauttamiseksi tai voimassa pitämiseksi; koska näistä velvoitteista kuitenkin aiheutuu kuljetusyrityksille taloudellisia rasituksia, yritysten olisi voitava hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta näiden velvoitteiden lakkauttamista,

on tarkoituksenmukaista säätää, että kuljetusyritykset voivat hakea julkisen palvelun velvoitteiden lakkauttamista ainoastaan, jos näistä velvoitteista aiheutuu tässä asetuksessa säädettyjen yhteisten menettelyjen mukaisesti määriteltyjä taloudellisia haittoja,

toiminnan parantamiseksi kuljetusyritysten olisi hakemuksia tehdessään voitava esittää muun, kyseiseen liikenteeseen paremmin soveltuvan kuljetusmuodon käyttöä,

päättäessään pitää voimassa julkisen palvelun velvoitteita jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava liittää päätöksiinsä ehtoja, jotka ovat omiaan parantamaan kyseisen toiminnan tuottoa; päättäessään lakkauttaa julkisten palvelujen velvoitteita jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin säädettävä vaihtoehtoisen palvelun järjestämisestä, jotta varmistettaisiin riittävät liikennepalvelut,

kaikkien jäsenvaltioiden etujen ottamiseksi huomioon olisi otettava käyttöön koko yhteisöä koskeva menettely niitä tapauksia varten, joissa liikennöinti- tai kuljetusvelvoitteen lakkauttaminen saattaisi vaikuttaa toisen jäsenvaltion etuun,

on suotavaa asettaa määräajat sekä julkisten palvelujen lakkauttamiseksi tehtävien jäsenvaltioiden hakemusten jättämiselle että niiden tutkimiselle, jotta nämä kuljetusyritysten hakemukset voidaan käsitellä asianmukaisesti,

eräiden kilpailuun rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä vaikuttavien säännösten yhdenmukaistamisesta 13 päivänä toukokuuta 1965 tehdyn neuvoston päätöksen 5 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten tekemä päätös tässä asetuksessa määritellyn julkisen palvelun velvoitteen voimassa pitämisestä merkitsee velvollisuutta hyvittää tällaisesta päätöksestä kuljetusyrityksille mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset rasitukset,

kuljetusyrityksen oikeus hyvitykseen syntyy silloin, kun jäsenvaltio päättää pitää voimassa kyseisen julkisen palvelun velvoitteen; talousarviot laaditaan kuitenkin vuosittain, joten tämä oikeus ei voi syntyä tämän asetuksen voimassaoloajan alkuvaiheen aikana ennen 1 päivää tammikuuta 1971; tätä määräpäivää voidaan vastaavasti muuttaa myöhäisemmäksi, jos kuljetusyritysten hakemusten tutkimisaikaa pidennetään,

eräiden kilpailuun rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä vaikuttavien säännösten yhdenmukaistamisesta 13 päivänä toukokuuta 1965 tehdyn neuvoston päätöksen 6 artiklassa määrätään lisäksi, että jäsenvaltioiden täytyy hyvittää yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistetuista kuljetusmaksuista ja -ehdoista henkilöliikenteelle aiheutuvat taloudelliset rasitukset; tämän hyvitysjärjestelmän on määrä toimia 1 päivästä tammikuuta 1971 alkaen; tätä määräpäivää voidaan kuitenkin yhteisön tason toimenpitein siirtää yhdellä vuodella, jos jossakin jäsenvaltiossa ilmenee erityisiä ongelmia,

julkisten palvelujen velvoitteiden voimassa pitämisestä kuljetusyrityksille aiheutuvat taloudelliset rasitukset täytyy hyvittää yhteisten menettelyjen mukaisesti; hyvityksen suuruuden vahvistamisessa täytyy ottaa huomioon tällaisten velvoitteiden lakkauttamisen vaikutukset yrityksen toimintaan,

tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava kaikkiin tässä asetuksessa määriteltyihin kuljetusyrityksille asetettaviin uusiin julkisen palvelun velvoitteisiin,

näihin hyvityksiin ei tulisi soveltaa Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alustavaa ilmoitusmenettelyä, koska jäsenvaltiot myöntävät tässä asetuksessa tarkoitetut hyvitykset yhteisten, tässä asetuksessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti,

komission on voitava saada jäsenvaltioilta kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tarpeelliset tiedot,

komission olisi annettava 31 päivään joulukuuta 1972 mennessä neuvostolle kertomus, jonka perusteella neuvosto voi tutkia kunkin jäsenvaltion tilanteen tämän asetuksen panemisessa täytäntöön,

on suotavaa huolehtia siitä, että jäsenvaltiot sallivat kuljetusyritysten sopivalla tavalla hyötyä jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla tekemistä yksittäisistä päätöksistä, ja

koska tätä asetusta sovelletaan tässä vaiheessa jäsenvaltioiden kuuden kansallisen rautatieyrityksen raideliikenteeseen ja muiden kuljetusyritysten osalta kuljetusyrityksiin, jotka eivät pääasiallisesti tarjoa paikallisia tai alueellisia liikennepalveluja, neuvoston on kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta päätettävä, mihin julkisia palvelujen velvoitteita koskeviin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä sellaisen liikennöinnin osalta, jota tämä asetus ei koske,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I JAKSO

Yleiset säännökset

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden on lakkautettava kaikki tässä asetuksessa tarkoitetut julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti kuuluvat rautatie-, maantie- ja sisävesiliikennettä koskevat velvoitteet.

2. Tällaiset velvoitteet voidaan kuitenkin pitää voimassa, jos ne ovat välttämättömiä riittävien liikennepalvelujen varmistamiseksi.

3. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta jäsenvaltion yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistamiin henkilöliikenteen kuljetusmaksuihin eikä -ehtoihin.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden voimassa pitämisestä tai 3 kohdassa tarkoitettujen kuljetusmaksujen ja -ehtojen vahvistamisesta kuljetusyrityksille aiheutuvat taloudelliset rasitukset on hyvitettävä tässä asetuksessa säädettyjen yhteisten menettelyjen mukaisesti.

2 artikla

1. «Julkisen palvelun velvoitteilla» tarkoitetaan velvoitteita, joita kyseinen kuljetusyritys ei omien taloudellisten etujensa kannalta katsoen ottaisi kantaakseen tai ei ottaisi kantaakseen samassa määrin tai samoilla ehdoilla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja julkisen palvelun velvoitteita ovat liikennöintivelvoite, kuljetusvelvoite ja hintavelvoitteet.

3. Tässä asetuksessa «liikennöintivelvoitteella» tarkoitetaan kuljetusyritykselle asetettuja velvollisuuksia ryhtyä yrityksen liikenneluvan tai muun vastaavan luvan nojalla käyttämän reitin tai rakenteiden ja laitteiden osalta kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että sen tarjoamat liikennepalvelut täyttävät niiden jatkuvuudelle, säännöllisyydelle ja kapasiteetille asetetut vaatimukset. Siihen kuuluu myös velvollisuus järjestää lisäpalveluja sekä velvollisuus pitää palvelujen lakattua kunnossa reitit, kalusto P jos niitä ei tarvita koko verkkoa varten P sekä rakenteet ja laitteet.

4. Tässä asetuksessa «kuljetusvelvoitteella» tarkoitetaan kuljetusyritykselle asetettuja velvollisuuksia ottaa ja kuljettaa matkustajia tai tavaroita tietyillä maksuilla ja ehdoilla.

5. Tässä asetuksessa «hintavelvoitteilla» tarkoitetaan kuljetusyritykselle asetettuja velvollisuuksia soveltaa erityisesti tiettyihin matkustajaryhmiin, tiettyihin tavararyhmiin tai tiettyihin reitteihin julkisen viranomaisen vahvistamia tai hyväksymiä maksuja, jotka ovat ristiriidassa yrityksen taloudellisen edun kanssa ja jotka aiheutuvat tiettyjen hintatoimenpiteiden vahvistamisesta tai kieltäytymisestä muuttaa tällaisia toimenpiteitä.

Edellä olevan alakohdan säännöksiä ei sovelleta velvollisuuksiin, jotka johtuvat yleisistä, koko talouselämää koskevista hintapoliittisista toimenpiteistä tai kuljetusmaksuja ja -ehtoja yleisesti koskevista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on kuljetusmarkkinoiden tai niiden osan järjestely.

II JAKSO

Yhteiset periaatteet julkisen palvelun velvoitteiden

lakkauttamiseksi tai pitämiseksi voimassa

3 artikla

1. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset päättävät pitää julkisen palvelun velvoitteen voimassa kokonaan tai osittain ja jos tämä voidaan toteuttaa useammalla kuin yhdellä tavalla, joista jokaisen avulla voidaan samoilla ehdoilla varmistaa riittävät liikennepalvelut, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on valittava yhteisölle halvin tapa.

2. Liikennepalvelujen riittävyys on arvioitava ottamalla huomioon:

a)

yleinen etu;

b)

mahdollisuus käyttää muita liikennemuotoja ja näiden liikennemuotojen kyky täyttää kyseinen liikennetarve;

c)

kuljetusmaksut ja -ehdot, jotka voidaan tarjota käyttäjille.

4 artikla

1. Kuljetusyritysten asiana on hakea jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta julkisen palvelun velvoitteen lakkauttamista kokonaan tai osittain, jos tällainen velvoite aiheuttaa niille taloudellista haittaa.

2. Hakemuksissaan kuljetusyritykset voivat ehdottaa käytettävän kuljetusmuodon korvaamista muulla kuljetusmuodolla. Yritysten on sovellettava 5 artiklan säännöksiä arvioidessaan mahdollisia säästöjä taloudellisen asemansa parantamiseksi.

5 artikla

1. Liikennöinti- tai kuljetusvelvoitteen on katsottava aiheuttavan taloudellista haittaa, jos se taloudellisen rasituksen väheneminen, joka voitaisiin saavuttaa lakkauttamalla kyseinen velvoite joko kokonaan tai osittain, on suurempi kuin kyseisestä lakkauttamisesta aiheutuva tulojen väheneminen sen liikennöinnin tai liikennöintiryhmän osalta, johon velvoite kohdistuu.

Taloudelliset haitat on määritettävä tarvittaessa todennettavan laskelman perusteella, jossa vuotuinen taloudellinen haitta on esitetty velvoitteen lakkauttamisesta aiheutuvan vuotuisen taloudellisen rasituksen vähenemisen ja siitä aiheutuvan vuotui- sen tulojen vähenemisen erotuksena.

Jos liikennöinti- tai kuljetusvelvoite kuitenkin koskee useampaa kuin yhtä henkilö- tai tavaraliikennelajia jonkin liikenneverkon koko alueella tai sen merkittävällä osalla, velvoitteen lakkauttamisella poistettava taloudellinen rasitus on arvioitava kohdistamalla yritykselle liikennöinnistä aiheutuvat kokonaiskustannukset eri liikennelajien osille.

Taloudellinen haitta on tässä tapauksessa yrityksen julkisen palvelun velvoitteen kohteena olevaan toiminnan osaan kohdistettavien kulujen ja vastaavien tulojen erotus.

Taloudelliset haitat on määritettävä ottamalla huomioon velvoitteen vaikutus yrityksen koko toimintaan.

2. Hintavelvoitteen on katsottava aiheuttavan taloudellista haittaa, jos velvoitteen kohteena olevan liikenteen tulojen ja sen aiheuttaman taloudellisen rasituksen välinen erotus on pienempi kuin kyseisestä liikennöinnistä saatavien tulojen ja siitä aiheutuvan taloudellisen rasituksen välinen erotus, jos toiminta tapahtuisi liiketaloudellisin perustein, ottaen huomioon sekä velvoitteen kohteena olevan toiminnan kustannukset että markkinatilanne.

6 artikla

1. Kuljetusyritysten on vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta tehtävä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 4 artiklassa tarkoitetut hakemukset.

Kuljetusyritykset voivat tehdä hakemuksen edellä mainitun ajan jälkeen, jos ne toteavat, että 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2. Päätöksissä pitää voimassa julkisen palvelun velvoite joko kokonaan tai osittain taikka lakkauttaa se tietyn määräajan kuluessa on määrättävä niistä aiheutuvien taloudellisten rasitusten hyvittämisestä; tällaisen hyvityksen suuruus on määrättävä 10 P13 artiklassa säädettyjä yhteisiä menettelyjä noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätöksensä yhden vuoden kuluessa päivästä, jona liikennöintitai kuljetusvelvoitetta koskeva hakemus on jätetty, ja kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona hintavelvoitteita koskeva hakemus on jätetty.

Oikeus hyvitykseen syntyy päivänä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksensä, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 1971.

4. Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset kunkin yrityksen tekemien hakemusten määrän tai merkityksen vuoksi katsovat sen tarpeelliseksi, ne voivat kuitenkin pidentää 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä määräaikaa enintään 1 päivään tammikuuta 1972 asti. Tässä tapauksessa oikeus hyvitykseen alkaa kyseisestä päivästä.

Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset aikovat käyttää tätä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava asiasta kyseisille yrityksille kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona hakemus on jätetty.

Jos jollekin jäsenvaltiolle aiheutuisi erityisiä ongelmia, neuvosto voi komission ehdotuksesta kyseisen valtion pyynnöstä antaa tämän valtion pidentää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä määräaikaa 1 päivään tammikuuta 1973.

5. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet päätöstä säädetyn määräajan kuluessa, on velvoite, jonka lakkauttamiseksi 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus on tehty, katsottava lakkautetuksi.

6. Neuvosto tutkii komission 31 päivään joulukuuta 1972 mennessä antaman kertomuksen perusteella eri jäsenvaltioiden tilanteen tämän asetuksen panemisessa täytäntöön.

7 artikla

1. Velvoitteen voimassa pitämisestä tehtävään päätökseen voidaan liittää ehtoja, joiden tarkoituksena on parantaa kyseisen velvoitteen kohteena olevan toiminnan tuottoa.

2. Velvoitteen lakkauttamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä vaihtoehtoisesta palvelusta. Tällaisessa tapauksessa lakkauttaminen tulee voimaan vasta siitä alkaen, kun vaihtoehtoinen palvelu otetaan käyttöön.

8 artikla

1. Jäsenvaltion, jota asia koskee, on ennen toimenpiteiden täytäntöönpanoa toimitettava komissiolle tieto toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa liikennöinti- tai kuljetusvelvoitteen lakkauttamiseksi sellaiselta reitiltä tai liikennepalvelusta, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai liikenteeseen. Jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille.

2. Komissio kuulee jäsenvaltioita suunnitelluista toimenpiteistä, jos komissio pitää sitä tarpeellisena tai jos toinen jäsenvaltio sitä pyytää.

3. Komissio antaa kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta niille jäsenvaltioille osoitetun lausunnon tai suosituksen, joita asia koskee.

III JAKSO

Yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistettujen henkilöliikenteen kuljetusmaksujen ja -ehtojen noudattamisesta

9 artikla

1. Yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistettujen henkilöliikenteen kuljetusmaksujen ja -ehtojen noudattamisesta yrityksille aiheutuvista taloudellisista rasituksista suoritettavien hyvitysten suuruus on määritettävä 11 P13 artiklassa säädettyjä yhteisiä menettelyjä noudattaen.

2. Hyvitystä voidaan maksaa 1 päivästä tammikuuta 1971 alkaen.

Jos jollakin jäsenvaltiolla on erityisiä vaikeuksia, neuvosto voi komission ehdotuksesta kyseisen valtion pyynnöstä antaa tälle valtiolle luvan muuttaa mainituksi määräpäiväksi 1 päivä tammikuuta 1972.

3. Hakemukset hyvityksen saamiseksi on tehtävä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

IV JAKSO

Yhteiset hyvitysmenettelyt

10 artikla

1. Liikennöinti- ja kuljetusvelvoitteen osalta 6 artiklassa tarkoitetun hyvityksen on vastattava suuruudeltaan yrityksen taloudellisen rasituksen vähenemisen ja sen saamien tulojen vähenemisen erotusta, jos kyseinen velvoite lakkautettaisiin kokonaan tai olennaisilta osin harkittavana olevaksi ajaksi.

Jos taloudellinen rasitus on arvioitu kohdistamalla yritykselle kyseisestä liikennöinnistä aiheutuvat kokonaiskustannukset sen eri liikennetoimintojen osille, hyvityksen on vastattava suuruudeltaan yrityksen kyseisen julkisen palvelun velvoitteen kohteena olevaan toiminnan osaan kohdistettavien kustannusten ja vastaavien tulojen erotusta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja taloudellisia rasituksia ja tuloja arvioitaessa on otettava huomioon kyseisen velvoitteen lakkauttamisen vaikutukset yrityksen koko toimintaan.

11 artikla

1. Hintavelvoitteiden osalta 6 artiklassa ja 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hyvityksen on oltava yhtä suuri kuin seuraavan kahden luvun erotus:

a)

Ensimmäisen luvun on oltava yhtä suuri kuin erotus, joka saadaan, kun tulosta, joka saadaan kertomalla liikennöinnin oletettu yksiköiden määrä ja

P joko edullisin maksu, jota käyttäjät voisivat vaatia, ellei kyseistä velvoitetta olisi, tai

P jos tällaista maksua ei ole, maksu, jonka yritys olisi perinyt liiketaloudellisin perustein ja ottamalla huomioon sekä kyseisen toiminnan kustannukset että markkinatilanteen, vähennetään tulo, joka saadaan kertomalla liikennöinnin todellinen yksiköiden määrä kyseiselle ajanjaksolle vahvistetulla maksulla.

b)

Toisen luvun on oltava yhtä suuri kuin erotus, joka saadaan vähentämällä pakollista maksua noudatettaessa aiheutuneet todelliset kustannukset kustannuksista, joita yritykselle aiheutuisi sen periessä joko edullisinta maksua tai yrityksen liiketaloudellisin perustein toimiessaan perimää maksua.

2. Jos markkinatilanteesta johtuu, että 1 kohdan säännösten mukaan laskettu hyvitys ei riitä kattamaan kyseisen hintavelvoitteen kohteena olevan liikenteen kokonaiskustannuksia, on 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hyvityksen oltava yhtä suuri kuin näiden kustannusten ja tästä liikenteestä saatujen tulojen erotus. Jo aikaisemmin 10 artiklan mukaisesti mahdollisesti maksetut hyvitykset on otettava huomioon tässä laskelmassa.

3. Laskettaessa 1 kohdassa tarkoitettuja tuloja ja kustannuksia on otettava huomioon kyseisen velvoitteen lakkauttamisen vaikutukset yrityksen koko toimintaan.

12 artikla

Velvoitteiden voimassa pitämisestä aiheutuvia kustannuksia laskettaessa on edellytettävä, että yritystä hoidetaan tehokkaasti ja että tarjottavien liikennepalvelujen laatu on riittävä.

Oman pääoman korot voidaan vähentää kustannuslaskelmissa huomioon otetuista koroista.

13 artikla

1. Edellä 6 ja 9 artiklan nojalla tehtävissä päätöksissä on määrättävä hyvityksen suuruus etukäteen vähintään yhden vuoden ajalta. Niissä on samalla määriteltävä ne seikat, joiden perusteella hyvityksen suuruutta voidaan tarkistaa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hyvityksen suuruus on tarkistettava vuosittain kyseisen yrityksen tilinpäätöksen valmistuttua.

3. Etukäteen vahvistettu hyvitys on maksettava erinä. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tarkistuksen perusteella mahdollisesti maksettavaksi tuleva hyvitys on suoritettava heti, kun sen tarkistettu suuruus on määritetty.

V JAKSO

Uusien julkisen palvelun velvoitteiden asettaminen

14 artikla

1. Lukuun ottamatta 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia jäsenvaltiot saavat tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen asettaa kuljetusyritykselle julkisen palvelun velvoitteita ainoastaan, jos tällaiset velvoitteet ovat välttämättömiä riittävien liikennepalvelujen varmistamiseksi.

2. Jos näin asetetut velvoitteet aiheuttavat kuljetusyrityksille 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista haittaa tai9 artiklassa tarkoitettuja taloudellisia rasituksia, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tällaisten velvoitteiden asettamisesta päättäessään päätettävä niistä aiheutuvien taloudellisten haittojen hyvittämisestä. Sovelletaan, mitä 10 P13 artiklassa säädetään.

VI JAKSO

Loppusäännökset

15 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla tekemissä päätöksissä on mainittava päätösten perusteet, ja ne on julkistettava asianmukaisella tavalla.

16 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuljetusyrityksillä on siinä ominaisuudessa mahdollisuus sopivalla tavalla toteuttaa etujaan jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla tekemien yksittäisten päätösten osalta.

17 artikla

1. Komissio voi vaatia jäsenvaltioita toimittamaan kaikki tämän asetuksen soveltamiseen liittyvät olennaiset tiedot. Komissio kuulee kyseisiä jäsenvaltioita, jos se katsoo sen tarpeelliseksi.

2. Tämän asetuksen nojalla maksettavia hyvityksiä ei koske Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu alustava ilmoitusmenettely.

Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava komissiolle velvoitelajeittain ryhmitellyt erittelyt hyvityksistä, jotka on maksettu kuljetusyrityksille niistä yrityksille aiheutuvista taloudellisista rasituksista, jotka aiheutuvat 2 artiklassa tarkoitetun julkisen palvelun velvoitteen voimassa pitämisestä tahi yhden tai useamman ryhmän etujen vuoksi vahvistettujen henkilöliikenteen kuljetusmaksujen ja -ehtojen noudattamisesta henkilöliikenteessä.

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan annettava riittävän ajoissa tämän asetuksen ja erityisesti sen 4 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

2. Jos jäsenvaltio sitä vaatii tai jos komissio katsoo sen tarpeelliseksi, komissio kuulee 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä ja määräyksiä koskevista ehdotuksista jäsenvaltioita, joita asia koskee.

19 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan seuraavien rautatieyritysten raideliikenteeseen:

P Société nationale des chemins de fer belges (SNCB)/Nationale Maatschappij der Belgische Spoorwegen (NMBS);

P Deutsche Bundesbahn (DB);

P Société nationale des chemins de fer français (SNCF);

P Azienda autonoma delle Ferrovie dello Stato (FS);

P Société nationale des chemins de fer luxembourgeois (CFL);

P Naamloze Vennootschap Nederlandse Spoorwegen (NS).

2. Muiden yritysten osalta tätä asetusta ei sovelleta pääasiassa paikallisia tai alueellisia liikennepalveluja tarjoaviin yrityksiin.

3. Neuvosto päättää kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta 13 päivänä toukokuuta 1965 tehdyn päätöksensä II jaksossa määrättyjen periaatteiden ja tavoitteiden perusteella toteutettavista toimenpiteistä julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti kuuluvien velvoitteiden vaikutuksesta liikenteeseen, johon ei sovelleta tätä asetusta.

20 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1969.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Annettu Luxemburgissa 26 päivänä kesäkuuta 1969.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. THORN

() EYVL N:o 88, 24.5.1965, s. 1500/65

() EYVL N:o C 27, 28.3.1968, s. 18

() EYVL N:o C 49, 17.5.1968, s. 15