Asia C-486/01 P

Front national

vastaan

Euroopan parlamentti

Muutoksenhaku – Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan mukainen poliittisen ryhmän muodostamista koskeva ilmoitus – Poliittisen yhteenkuuluvuuden puuttuminen – TDI‑ryhmän hajottaminen taannehtivin vaikutuksin – Vastavalitus – EY 230 artiklan neljännen kohdan tulkinta – Sellaisen päätöksen käsite, joka koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ”suoraan ja erikseen” – Kansallisen poliittisen puolueen nostaman kanteen tutkimatta jättäminen

Tuomion tiivistelmä

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva päätös – Perusteet – Parlamentin päätös, joka koskee kansalliseen poliittiseen puolueeseen kuuluvien edustajien muodostaman poliittisen ryhmän hajottamista – Päätös ei koske kyseistä puoluetta suoraan

(EY 230 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 ja 2 kohta ja 30 artikla)

EY 230 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että kumoamiskanteen kohteena oleva päätös koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ”suoraan”, edellyttää sitä, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Niiltä osin kuin Euroopan parlamentin päätöksellä, joka koskee Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja jolla hajotetaan taannehtivin vaikutuksin ”Riippumattomien jäsenten tekninen ryhmä (TDI) – Sekaryhmä” ‑niminen ryhmä, evätään TDI‑ryhmän muodostamisesta ilmoittaneilta edustajilta ja heidän joukossaan Front nationalin listalta valituilta edustajilta mahdollisuus järjestäytyä TDI‑ryhmän välityksellä työjärjestyksen 29 artiklassa tarkoitetuksi poliittiseksi ryhmäksi, kyseinen toimi koskee mainittuja edustajia suoraan. Näitä edustajia on nimittäin kyseisellä toimella estetty järjestäytymästä poliittiseksi ryhmäksi ja heitä on kyseisestä hetkestä alkaen pidetty työjärjestyksen 30 artiklan mukaisina sitoutumattomina jäseninä, joilla näin ollen on rajallisemmat edustajantoimeen liittyvät valtaoikeudet ja vähäisemmät aineelliset ja rahoitukselliset etuudet kuin mitä heillä olisi ollut, jos he olisivat olleet mainitussa 29 artiklassa tarkoitetun poliittisen ryhmän jäseniä.

Tällaista päätelmää ei sitä vastoin voida soveltaa Front nationalin kaltaisen poliittisen puolueen osalta. Huolimatta siitä, että parlamentin vaaleissa ehdokkaita asettava poliittinen puolue luonnollisesti toivoo, että sen ehdokkaat voivat valituksi tultuaan käyttää valtuuksiaan samoin edellytyksin kuin parlamentin muutkin jäsenet, puolueelle ei tällaisen intressin perusteella synny oikeutta siihen, että sen edustajat voivat muodostaa oman ryhmän tai että he voivat liittyä johonkin parlamenttiin muodostettavista ryhmistä.

Yhtäältä työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin poliittisen ryhmän muodostaminen edellyttää sitä, että siinä on vähimmäismäärä jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, ja toisaalta kyseisen artiklan 1 kohdassa viitataan ainoastaan siihen, että jäsenet voivat ryhmittyä poliittisten kantojensa mukaisiin ryhmiin. Kyseisillä määräyksillä ei poliittisen ryhmän muodostamista koskevan menettelyn osalta anneta minkäänlaista erityistä asemaa niille kansallisille poliittisille puolueille, joihin kyseiset edustajat kuuluvat.

(ks. 34–37 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

29 päivänä kesäkuuta 2004 (*)

Muutoksenhaku – Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan mukainen poliittisen ryhmän muodostamista koskeva ilmoitus – Poliittisen yhteenkuuluvuuden puuttuminen – TDI‑ryhmän hajottaminen taannehtivin vaikutuksin – Vastavalitus – EY 230 artiklan neljännen kohdan tulkinta – Sellaisen päätöksen käsite, joka koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ”suoraan ja erikseen” – Kansallisen poliittisen puolueen nostaman kanteen tutkimatta jättäminen

Asiassa C‑486/01 P,

Front national, kotipaikka Saint-Cloud (Ranska), edustajinaan avocat F. Wagner ja avocat V. de Poulpiquet de Brescanvel,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T‑222/99, T‑327/99 ja T‑329/99, Martinez ym. vastaan parlamentti, 2.10.2001 antaman tuomion (Kok. 2001, s. II‑2823),

vastapuolena:

Euroopan parlamentti, asiamiehinään G. Garzón Clariana, J. Schoo ja H. Krück, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), A. Rosas, J.‑P. Puissochet ja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit R. Schintgen, F. Macken, N. Colneric, S. von Bahr ja R. Silva de Lapuerta,

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 9.12.2003 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 20.1.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Front national on yhteisöjen tuomioistuimeen 12.12.2001 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY 225 artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T‑222/99, T‑327/99 ja T‑329/99, Martinez ym. vastaan parlamentti, 2.10.2001 antamaan tuomioon (Kok. 2001, s. II‑2823; jäljempänä valituksenalainen tuomio) siltä osin kuin siinä on hylätty valittajan kanne, jossa se vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin 14.9.1999 tekemän päätöksen, joka koski Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja jolla hajotettiin taannehtivin vaikutuksin ”Riippumattomien jäsenten tekninen ryhmä (TDI) – Sekaryhmä” ‑niminen ryhmä (”Groupe technique des députés indépendants (TDI) – Groupe mixte”) (jäljempänä riidanalainen toimi).

2        Front national on yhteisöjen tuomioistuimeen 11.12.2001 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla esittänyt EY 242 artiklan nojalla hakemuksen siitä, että kanteen kohteena olevan tuomion täytäntöönpanoa lykätään. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kuitenkin kyseisen hakemuksen yhdistetyissä asioissa C‑486/01 P‑R ja C‑488/01 P‑R, Front national ja Martinez vastaan parlamentti, 21.2.2002 antamallaan määräyksellä (Kok. 2002, s. I‑1843) muun muassa sillä perusteella, ettei lykkäyksen myöntäminen ollut omiaan estämään sellaista vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, johon hakija vetosi.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Euroopan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa oikeusriidan tosiseikkojen tapahtuma-aikana (EYVL 1999, L 202, s. 1; jäljempänä työjärjestys), 29 artiklassa, jonka otsikkona on ”Poliittisten ryhmien muodostaminen”, määrättiin seuraavaa:

”1.      Jäsenet voivat ryhmittyä poliittisten kantojensa mukaisiin ryhmiin.

2.      Poliittisessa ryhmässä on oltava jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta. Poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 23 jäsentä jäsenten ollessa kahdesta eri jäsenvaltiosta, 18 jäsentä jäsenten ollessa kolmesta eri jäsenvaltiosta ja 14 jäsentä jäsenten ollessa neljästä tai useammasta eri jäsenvaltiosta.

3.      Jäsen voi kuulua vain yhteen poliittiseen ryhmään.

4.      Poliittisen ryhmän muodostamisesta ilmoitetaan puhemiehelle. Ilmoituksessa täsmennetään ryhmän nimi, sen jäsenten nimet ja sen työvaliokunnan kokoonpano.

– – ”

4        Työjärjestyksen 30 artiklassa, joka koskee sitoutumattomia jäseniä, määrättiin seuraavaa:

”1.      Poliittisiin ryhmiin kuulumattomien jäsenten käytössä on sihteeristö. Puhemiehistö antaa siitä tarkemmat määräykset pääsihteerin ehdotuksesta.

2.      Puhemiehistö määrää lisäksi näiden jäsenten aseman ja parlamentaariset oikeudet.”

5        Työjärjestyksen 180 artiklassa, joka koskee työjärjestyksen soveltamista, määrättiin seuraavaa:

”1. Jos tämän työjärjestyksen soveltamisesta tai tulkitsemisesta syntyy epäselvyyttä, puhemies voi antaa kysymyksen asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta aiempien asiaan liittyvien päätösten soveltamista.

Puhemies voi lähettää kysymyksen asiasta vastaavaan valiokuntaan myös, kun on kyse 142 artiklan mukaisesta työjärjestyspuheenvuorosta.

2. Valiokunta päättää, onko työjärjestykseen tarpeellista ehdottaa muutosta. Tällöin valiokunta toimii 181 artiklan määräysten mukaisesti.

3. Jos valiokunta päättää, että voimassa olevan työjärjestyksen tulkinta on riittävä, se lähettää tulkintansa puhemiehelle, joka ilmoittaa asiasta parlamentille.

4. Jos poliittinen ryhmä tai vähintään kolmekymmentäkaksi jäsentä esittää vastalauseen valiokunnan tulkinnasta, asiasta äänestetään parlamentissa. Sanamuoto hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä vähintään yhden kolmasosan parlamentin jäsenistä ollessa läsnä äänestyksessä. Jos sanamuoto hylätään, asia palautetaan valiokuntaan.

5. Tulkinnat, joista ei ole esitetty vastalausetta, ja parlamentin hyväksymät tulkinnat lisätään kursiivilla painettuina selittävinä huomautuksina asianomaiseen artiklaan tai asianomaisiin artikloihin yhdessä työjärjestyksen soveltamista koskevien päätösten kanssa.

6. Selittävät huomautukset on otettava huomioon kyseisten artiklojen myöhemmässä soveltamisessa ja tulkitsemisessa.

– – ”

 Oikeusriidan taustalla olevat tosiseikat

6        Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että sen jälkeen, kun parlamentin puhemiehelle oli 19.7.1999 päivätyllä kirjeellä ilmoitettu sellaisen uuden ”Riippumattomien jäsenten tekninen ryhmä (TDI) – Sekaryhmä” ‑nimisen ryhmän (Groupe technique des députés indépendants (TDI) – Groupe mixte; jäljempänä TDI‑ryhmä) muodostamisesta, jonka päämääräksi ilmoitettiin sen takaaminen, että jokainen parlamentin jäsen voi hoitaa täysipainoisesti parlamentaarista edustajantointaan, muiden poliittisten ryhmien puheenjohtajat esittivät vastalauseita kyseisen ryhmän perustamisen osalta, koska sen jäsenten poliittiset kannat eivät olleet samansuuntaiset. Näin ollen parlamentin perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunnan käsiteltäväksi saatettiin työjärjestyksen 180 artiklan 1 kohdan mukaisesti työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskeva pyyntö.

7        Kyseisen valiokunnan puheenjohtaja antoi 28.7.1999 päivätyllä kirjeellä pyydetyn tulkinnan tiedoksi parlamentin puhemiehelle. Kyseisessä kirjeessä täsmennettiin muun muassa seuraavaa:

”Perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunta on 27. ja 28.7.1999 pitämässään kokouksessa käsitellyt työjärjestyksen 29 artiklan 1 [kohtaa] koskevan tulkintapyynnön, jonka puheenjohtajakokous oli 21.7.1999 pitämässään kokouksessa päättänyt lähettää sen käsiteltäväksi.

Perusteellisen mielipiteiden vaihdon jälkeen ja äänin 15 puolesta, kaksi vastaan ja yksi tyhjä perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunta tulkitsee työjärjestyksen 29 artiklan 1 [kohtaa] seuraavasti:

[TDI ryhmän] muodostamisilmoitus ei ole [työjärjestyksen] 29 artiklan 1 [kohdan] mukainen.

Tämän ryhmän muodostamisilmoituksessa, erityisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle osoitetun, ryhmän muodostamista koskevan kirjeen liitteessä 2, suljetaan nimittäin poliittisten kantojen samansuuntaisuus kokonaan pois. Siinä annetaan allekirjoittajina oleville eri osapuolille täydellinen poliittinen riippumattomuus kyseisen ryhmän sisällä.

Ehdotan, että työjärjestyksen 29 artiklan 1 [kohtaan] lisätään tulkitsevana huomautuksena seuraava teksti:

’Tämän artiklan mukaan ei ole sallittua muodostaa sellaista ryhmää, joka kieltää avoimesti poliittisen luonteensa ja kaiken poliittisten kantojen samansuuntaisuuden osapuoltensa välillä.’

– – ”

8        Parlamentin puhemies ilmoitti 13.9.1999 pidetyssä täysistunnossa parlamentille kyseisen kirjeen sisällöstä. TDI‑ryhmä esitti työjärjestyksen 180 artiklan 4 kohdan perusteella vastalauseen perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunnan esittämästä tulkitsevasta huomautuksesta, joten kyseisestä tulkitsevasta huomautuksesta äänestettiin 14.9.1999 pidetyssä parlamentin täysistunnossa, jossa parlamentti hyväksyi sen jäsentensä äänten enemmistöllä.

9        Front national katsoi, että kyseinen äänestystulos oli sen kannalta vahingollinen, joten se nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.11.1999 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen toimen kumoamista (asia T‑327/99). Martinez ja de Gaulle nostivat samansisältöisen kanteen 5.10.1999 toimittamallaan kannekirjelmällä (asia T‑222/99) ja Bonino, Pannella, Cappato, Dell’Alba, Della Vedova, Dupuis, Turco ja Lista Emma Bonino tekivät näin 22.11.1999 toimittamallaan kannekirjelmällä (asia T‑329/99).

 Valituksenalainen tuomio

10      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että Front nationalin kanne täytti tutkittavaksi ottamisen edellytykset, mutta se hylkäsi kanteen perusteettomana.

 Tutkittavaksi ottaminen

11      Mainitun kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on seuraavassa esitetyllä tavalla hylännyt parlamentin esittämät oikeudenkäyntiväitteet, jotka koskevat sitä, että riidanalaista tointa ei ole olemassa; ettei se voi olla yhteisön tuomioistuimen suorittaman laillisuusvalvonnan kohteena ja ettei kyseinen toimi koske Front nationalia EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan ja erikseen.

12      Vastauksenaan oikeudenkäyntiväitteeseen, joka koskee sitä, ettei TDI‑ryhmän hajottamista koskevaa riidanalaista tointa ole olemassa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa todennut ensinnäkin, että jotta voidaan määritellä, ovatko tietyt toimet EY 230 artiklassa tarkoitettuja toimia, jotka voivat olla kanteen kohteena, tarkastelun kohteeksi on otettava näiden toimien asiasisältö pikemminkin kuin niiden muoto. Tarkasteltuaan kyseisen toimen sisältöä ja toimen toteuttamiseen johtaneita olosuhteita, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on saman tuomion 46 kohdassa katsonut, että parlamentti päätti 14.9.1999 tekemällään toimella hyväksyä perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunnan ehdottaman työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohtaa koskevan yleisen tulkinnan ja tämän valiokunnan esittämän kannan, joka koski TDI‑ryhmän muodostamisilmoituksen yhteensopivuutta kyseisen määräyksen kanssa, sekä todeta taannehtivasti, ettei tätä ryhmää ollut olemassa kyseisessä määräyksessä asetetun edellytyksen noudattamatta jättämisen vuoksi.

13      Parlamentin toisen oikeudenkäyntiväitteen osalta, joka koskee sitä, ettei riidanalaista tointa voida vaatia kumottavaksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 59–62 kohdassa, että tällainen toimi – niiltä osin kuin se poistaa niiltä parlamentin jäseniltä, jotka ilmoittivat TDI‑ryhmän muodostamisesta, mahdollisuuden järjestäytyä kyseisen ryhmän välityksellä työjärjestyksen 29 artiklassa tarkoitetuksi poliittiseksi ryhmäksi, minkä vuoksi näitä jäseniä pidetään työjärjestyksen 30 artiklan mukaisina sitoutumattomina jäseninä – vaikuttaa kyseisten parlamentin jäsenten parlamentaaristen tehtävien hoitamisen ehtoihin, ja sillä on tämän vuoksi näihin jäseniin ulottuvia oikeusvaikutuksia. Tällaisen toimen ei näin ollen voida katsoa olevan pelkästään toimi, joka rajoittuu parlamentin töiden sisäiseen järjestämiseen, vaan yhteisöjen tuomioistuimen on voitava tutkia sen laillisuus EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti.

14      Vastauksenaan oikeudenkäyntiväitteeseen, jolla parlamentti on asettanut kyseenalaiseksi EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymisen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa todennut lopuksi, että kyseinen toimi estää ilman, että olisi tarpeen ryhtyä muihin toimenpiteisiin, Martinezia ja de Gaullea sekä asiassa T‑329/99 kanteen nostaneita parlamentin jäseniä järjestäytymästä TDI‑ryhmän välityksellä työjärjestyksen 29 artiklassa tarkoitetuksi poliittiseksi ryhmäksi, millä puututaan suoraan heidän tehtäviensä hoitamisen ehtoihin, ja että kyseisen toimen on näin ollen katsottava koskevan Front nationalia suoraan ja erikseen.

15      Mainituista edellytyksistä ensimmäisen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut täsmällisemmin seuraavaa:

”66      Asian T‑327/99 osalta on korostettava, että Kansallinen Rintama (Front national), joka on ranskalainen poliittinen puolue, on oikeushenkilö, jonka sääntömääräisenä tarkoituksena on edistää jäsentensä välityksellä poliittisia mielipiteitä ja suunnitelmia kansallisissa ja eurooppalaisissa toimielimissä. Se esitti ehdokaslistan parlamentin edustajien vaaleja varten kesäkuussa 1999. Sen tältä listalta parlamentin jäseniksi valitut jäsenet kuuluvat kaikki niihin parlamentin jäseniin, jotka ilmoittivat TDI‑ryhmän muodostamisesta. He ovat kaikki 14.9.1999 tehdyn toimen johdosta edellä 59 kohdassa kuvatunlaisessa tilanteessa, mikä vaikuttaa suoraan niiden puolueen kannattamien mielipiteiden ja suunnitelmien edistämisen edellytyksiin, joita nämä parlamentin jäsenet edustavat Euroopan parlamentaarisessa järjestelmässä, ja siten tämän poliittisen puolueen sääntömääräisen tarkoituksen toteuttamisen edellytyksiin euroopanlaajuisesti.

67      Näin ollen on katsottava, että 14.9.1999 tehty toimi koskee Kansallista Rintamaa suoraan.”

16      Toisen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn edellytyksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti ensin kyseisen edellytyksen tulkintaa koskevasta oikeuskäytännöstä ja TDI‑ryhmän hajottamiseen johtaneista olosuhteista, minkä jälkeen se totesi valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa, että riidanalainen toimi koski Front nationalia erikseen, koska sen tilanne erottui kaikkien muiden tilanteesta.

17      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi näin ollen parlamentin tekemän kolmannen oikeudenkäyntiväitteen, ja totesi valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa, että Front nationalin nostama kumoamiskanne oli otettava tutkittavaksi.

 Aineellinen kysymys

18      Kanteen aineellisen sisällön osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sitä vastoin hylkäsi kaikki Front nationalin esittämät kanneperusteet, jotka koskivat parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan virheellistä tulkintaa (ensimmäinen kanneperuste), yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, työjärjestyksen määräysten rikkomista ja oikeudellisen perustan virheellisyyttä (toinen kanneperuste), yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista TDI‑ryhmän jäsenten osalta (kolmas kanneperuste), jäsenvaltioille yhteisten parlamentaaristen perinteiden noudattamatta jättämistä (neljäs kanneperuste), olennaisten menettelymääräysten rikkomista (viides kanneperuste) ja olettamaa menettelyn väärinkäytöstä (kuudes kanneperuste).

19      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi näin ollen käsiteltäväkseen saatetun kumoamiskanteen ja velvoitti Front nationalin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan parlamentille asiassa T‑327/99 aiheutuneet kulut.

 Valitus

20      Front national vaatii valituksessaan, että yhteisöjen tuomioistuin

–        ottaa valituksen tutkittavaksi

–        toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion osiltaan ja perusteluiltaan kokonaan tai osaksi

–        ratkaisee asian itse tai palauttaa sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi

–        velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

21      Parlamentti vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        hylkää valituksen

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion niiltä osin kuin siinä todetaan, että Front nationalin kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

–        jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa Front nationalin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Vastavalitus

 Asianosaisten lausumat

22      Parlamentti riitauttaa vastavalituksessaan, jota on aiheellista tarkastella ensin, sen, oliko Front national sellaisessa asemassa, että se saattoi nostaa riidanalaista tointa koskevan kumoamiskanteen. Parlamentti toteaa tältä osin, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa arvioinut asianmukaisesti kyseisen toimen vaikutusta niiden jäsenten oikeudelliseen asemaan, jotka ilmoittivat TDI‑ryhmän muodostamisesta – ja joista osa oli myös Front nationalin jäseniä –, se teki sitä vastoin oikeudellisen virheen katsoessaan kyseisen tuomion 67 kohdassa, että kyseinen toimi koskee mainittua poliittista puoluetta ”suoraan”. Parlamentin mukaan Front national ei täytä kyseistä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrättyä edellytystä, koska riidanalainen toimi koskee sitä nimenomaan ainoastaan välillisesti. Parlamentti vetoaa tältä osin seuraaviin seikkoihin.

23      Ensinnäkin se päätelmä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päätynyt valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, on parlamentin mukaan ristiriidassa sellaisen toteamuksen kanssa, joka on esitetty tuomion muissa kohdissa ja muun muassa tuomion 59 ja 65 kohdassa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että riidanalaisen toimen oli katsottava koskevan TDI‑ryhmän muodostamisesta ilmoittaneita jäseniä ”suoraan”, koska heiltä oli kyseisellä toimella poistettu ”mahdollisuus järjestäytyä kyseisen ryhmän välityksellä työjärjestyksen 29 artiklassa tarkoitetuksi poliittiseksi ryhmäksi”. Parlamentin mukaan on nimittäin mahdotonta ymmärtää, että parlamentin toimet voisivat vaikuttaa kansallisiin poliittisiin puolueisiin, joilla ei ole minkäänlaista työjärjestyksessä tarkoitettua erityisasemaa, samalla tavalla kuin parlamentin jäseniin, joilla puolestaan on työjärjestyksessä tarkoitettu erityisasema.

24      Parlamentti väittää toiseksi, että toteamus, jonka mukaan riidanalainen toimi koskee Front nationalia suoraan, on ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja muun muassa asiassa 69/69, Alcan ym. vastaan komissio, 16.6.1970 annetun tuomion (Kok. 1970, s. 385) kanssa, jonka mukaan toimi voi koskea kantajaa suoraan ainoastaan silloin, kun kyseinen toimi itsessään aiheuttaa suoraan sen, että kantajalta evätään jokin oikeus tai hänelle asetetaan jokin velvollisuus siten, että tällainen kantaja asetetaan sellaiseen asemaan, jossa hän olisi, jos kyseinen toimi olisi osoitettu hänelle. Parlamentin mukaan käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta, koska erotuksena parlamentin jäseniksi valituista Front nationalin asettamista ehdokkaista kyseinen toimi koskee Front nationalia ainoastaan välillisesti.

25      Kolmanneksi parlamentti väittää, että vaikka yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että sen toimet voivat olla kumoamiskanteen kohteena silloin, kun niillä on oikeusvaikutuksia kolmansiin osapuoliin nähden tai kun tällaiset vaikutukset ylittävät toimielimen töiden sisäisen järjestämisen rajat, sellaisella toimella, josta käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse ja jolla säännellään tiettyjen jäsenten asemaa, ei ole oikeusvaikutuksia sellaiseen kolmanteen osapuoleen kuin kansalliseen poliittiseen puolueeseen nähden. Parlamentti toteaa tältä osin, ettei Front national voi vedota siihen, että se on osallistunut vuoden 1999 vaaleihin ja että tiettyjä sen jäseniä on tosiasiassa valittu parlamentin jäseniksi, koska kyseisten vaalien jälkeen vaalikampanjaan osallistuneiden poliittisten puolueiden ja valitun parlamentin välillä ei enää ole oikeudellisia suhteita. Parlamentti toteaa, että sekä edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun säädöksen (EYVL L 278, s. 5) 4 artiklan 1 kohdasta että työjärjestyksen 2 artiklasta ilmenee, että parlamentin jäsenet ovat edustajantoimessaan itsenäiset, heitä eivät sido mitkään ohjeet, eivätkä he saa ottaa vastaan sitovia toimintaohjeita. Jos tässä tilanteessa hyväksyttäisiin näkemys siitä, että riidanalaisella toimella on oikeusvaikutuksia myös sellaiseen kansalliseen poliittiseen puolueeseen kuin Front nationaliin nähden, parlamentin jäsenet rinnastettaisiin ainoastaan puolueensa ja parlamentin ”välikappaleisiin”, joilla ei olisi itsenäisyyttä ja omaa vastuuta, mikä olisi ristiriidassa kyseisten määräysten kirjaimen ja hengen kanssa.

26      Parlamentti vetoaa neljänneksi kielteisiin seurauksiin, joita Front nationalin kanteen tutkittavaksi ottamisesta voisi seurata. Jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämän tulkinnan, kyseisiin tuomioistuimiin kohdistuisi vaara siitä, että kanteita alkaisi tulvia paitsi muilta henkilöiltä ja henkilöryhmiltä, joita parlamentin sisäistä järjestystä koskevat toimenpiteet koskevat ainoastaan välillisesti, – kuten poliittisten puolueiden säätiöt sellaisessa tapauksessa, että ne lakkaavat saamasta ryhmille maksettavia tukia – myös muut puolueet, jotka omien sääntöjensä perusteella kokisivat velvollisuudekseen noudattaa työjärjestyksen konkreettisia sääntöjä, kuten 152 artiklaa, jossa määrätään valiokuntien kokoonpanosta, tai 168 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien asettamisessa ”pyritään mahdollisuuksien mukaan varmistamaan jäsenvaltioiden ja poliittisten kantojen tasapuolinen edustus”.

27      Front national riitauttaa huomautuksissaan, jotka se on yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittänyt vastavalituksen osalta, parlamentin näkemyksen siitä, ettei sillä ole EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaista asiavaltuutta. Front nationalin mukaan sen kanne nimittäin täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset paitsi riidanalaisen toimen oikeudellisen luonteen myös kanteen nostavan tahon henkilöllisyyden osalta.

28      Riidanalaisen toimen oikeudellisen luonteen osalta Front national toteaa ensinnäkin, että päätös, jolla parlamentti 14.9.1999 vahvisti perussopimus‑, työjärjestys‑ ja toimielinasioiden valiokunnan esittämän, työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohtaa koskevan tulkinnan, on kannekelpoinen toimi niiltä osin kuin se on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla lopullinen ja sillä on oikeusvaikutuksia, jotka ylittävät parlamentin työn sisäisen järjestämisen rajat sen takia, että sillä evätään poliittisilta puolueilta ja jäseniltä, jotka ilmoittavat haluavansa kuulua TDI‑ryhmään, mahdollisuus järjestäytyä poliittiseksi ryhmäksi. Näin ollen Front nationalin sellaiset jäsenet, jotka Front national on asettanut ehdokkaiksi vaaleissa ja jotka ovat Front nationalin toiminnan ansiosta tulleet valituiksi, asetetaan Front nationalin mukaan epäedullisempaan asemaan kuin poliittiseen ryhmään kuuluvat edustajat, mikä vaikuttaa suoraan niihin edellytyksiin, joilla edustajat voivat edistää puolueen mielipiteitä ja suunnitelmia, ja vääristää jälkikäteen vaalien lopputulosta.

29      Front national väittää toiseksi kanteen nostaneen tahon henkilöllisyyden osalta, että sitä, että kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, osoittaa myös se, että riidanalainen toimi koskee Front nationalia sekä suoraan että erikseen.

30      Sen edellytyksen osalta, että kanteen kohteena olevan päätöksen tulee koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, Front national jakaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsityksen siitä, että riidanalainen toimi täyttää tämän edellytyksen, koska vaikka sillä on huomattavia vaikutuksia TDI‑ryhmän jäsenten poliittisiin oikeuksiin ja aineellisiin etuuksiin, sillä on välittömiä vaikutuksia myös niihin puolueisiin, joista kyseiset edustajat ovat lähtöisin, ja näin ollen myös Front nationaliin, koska viimeksi mainittu on toiminut aktiivisesti edistääkseen jäsentensä valintaa parlamenttiin ja uhrannut tähän huomattavia menoja. Kyseisellä puolueella oli näin ollen selvä intressi siihen, että niillä jäsenillä, joiden valintaa se on tukenut, on käytettävissään samat mahdollisuudet kuin parlamentin muillakin jäsenillä. Front national vetoaa tältä osin erityisesti asiassa 294/83, Les Verts vastaan parlamentti, 23.4.1986 annettuun tuomioon (Kok. 1986, s. 1339, Kok. Ep. VIII, s. 551) ja riitauttaa parlamentin väitteen, jonka mukaan vaalikampanjaan osallistuneiden poliittisten puolueiden ja valituksi tulleen parlamentin välillä ei vaalien jälkeen enää ole oikeudellisia suhteita. Front national toteaa, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa tuomiossa vahvistama periaate, jonka mukaan poliittiset yhteenliittymät ovat vaalikampanjassa yhdenvertaiset, on voimassa myös vaalien jälkeen, joten yhteisöjen tuomioistuimen olisi puututtava kyseisen periaatteen loukkaamiseen aina, jos Front nationalin äänestäjiä ei parlamentissa edusteta samankaltaisilla, ellei jopa samanlaisilla, edellytyksillä kuin ne, joita sovelletaan parlamentin muihin ryhmiin kuuluviin jäseniin.

31      Sen edellytyksen osalta, että kanteen kohteena olevan päätöksen tulee koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ”erikseen”, Front national korostaa sitä, että se täyttää oikeuskäytännössä ja erityisesti asiassa C‑309/89, Codorniu vastaan neuvosto, 18.5.1994 annetussa tuomiossa (Kok. 1994, s. I‑1853, Kok. Ep. XV, s. I‑177) asetetut edellytykset, koska riidanalainen toimi koskee sitä sille tunnusomaisten erityispiirteiden ja sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista. Front national on tältä osin samaa mieltä siitä, mitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt valituksenalaisen tuomion 69–71 kohdassa.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

32      Aluksi on muistettava, että EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka huolimatta siitä, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä ”suoraan ja erikseen”.

33      Vaikka parlamentti ei vastavalituksessaan aseta kyseenalaiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviota siitä, että riidanalainen toimi on luonteeltaan päätös ja että se koskee Front nationalia erikseen, parlamentti riitauttaa kuitenkin valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa olevan päätelmän siitä, että kyseinen toimi koskee mainittua puoluetta suoraan.

34      Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että kanteen kohteena oleva päätös koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ”suoraan”, edellyttää sitä, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. mm. asia C‑404/96 P, Glencore Grain v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I‑2435, 41 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

35      Käsiteltävänä olevassa asiassa ei voida kiistää sitä, että niiltä osin kuin riidanalaisella toimella on evätty TDI‑ryhmän muodostamisesta ilmoittaneilta edustajilta ja heidän joukossaan Front nationalin listalta valituilta edustajilta mahdollisuus järjestäytyä TDI‑ryhmän välityksellä työjärjestyksen 29 artiklassa tarkoitetuksi poliittiseksi ryhmäksi, kyseinen toimi koskee mainittuja edustajia suoraan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen valituksenalaisen tuomion 59 ja 65 kohdassa katsonut perustellusti, että näitä edustajia on kyseisellä toimella estetty järjestäytymästä poliittiseksi ryhmäksi ja heitä on kyseisestä hetkestä alkaen pidetty työjärjestyksen 30 artiklan mukaisina sitoutumattomina jäseninä, joilla näin ollen on rajallisemmat edustajantoimeen liittyvät valtaoikeudet ja vähäisemmät aineelliset ja rahoitukselliset etuudet kuin mitä heillä olisi ollut, jos he olisivat olleet mainitussa 29 artiklassa tarkoitetun poliittisen ryhmän jäseniä.

36      Tällaista päätelmää ei sitä vastoin voida soveltaa Front nationalin kaltaisen poliittisen puolueen osalta. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa todennut, huolimatta siitä, että parlamentin vaaleissa ehdokkaita asettava poliittinen puolue luonnollisesti toivoo, että sen ehdokkaat voivat valituksi tultuaan käyttää valtuuksiaan samoin edellytyksin kuin parlamentin muutkin jäsenet, puolueelle ei tällaisen intressin perusteella synny oikeutta siihen, että sen edustajat voivat muodostaa oman ryhmän tai että he voivat liittyä johonkin parlamenttiin muodostettavista ryhmistä.

37      On nimittäin muistettava, että yhtäältä työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin poliittisen ryhmän muodostaminen edellyttää sitä, että siinä on vähimmäismäärä jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, ja että toisaalta kyseisen artiklan 1 kohdassa viitataan ainoastaan siihen, että jäsenet voivat ryhmittyä poliittisten kantojensa mukaisiin ryhmiin. Kyseisillä määräyksillä ei poliittisen ryhmän muodostamista koskevan menettelyn osalta anneta minkäänlaista erityistä asemaa niille kansallisille poliittisille puolueille, joihin kyseiset edustajat kuuluvat.

38      Näin ollen ei voida väittää, että riidanalainen toimi, jota sovelletaan – ja jota työjärjestyksen 29 artiklan sanamuodon mukaan voidaan ainoastaan soveltaa – yksinomaan TDI‑ryhmän muodostamisesta ilmoittaneisiin edustajiin, koskee suoraan kansallista poliittista puoluetta.

39      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toki valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa katsonut, että niiltä osin kuin riidanalaisella toimella evätään kyseisiltä edustajilta ja heidän joukossaan Front nationalin listalta valituilta edustajilta mahdollisuus järjestäytyä poliittiseksi ryhmäksi, kyseinen toimi vaikuttaa suoraan sen puolueen kannattamien mielipiteiden ja suunnitelmien edistämisen edellytyksiin, jota nämä parlamentin jäsenet edustavat Euroopan parlamentaarisessa järjestelmässä, ja siten tämän poliittisen puolueen sääntömääräisen tarkoituksen toteuttamisen edellytyksiin euroopanlaajuisesti, minkä perusteella mainittu toimi koskee Front nationalia suoraan.

40      Ei kuitenkaan voida katsoa, että tällaiset vaikutukset olisivat riidanalaisen toimen välitön seuraus. Vaikka oletettaisiin, että tällaisia vaikutuksia syntyy, ne seuraisivat siitä, että edustajia, jotka eivät kuulu poliittiseen ryhmään, pidetään työjärjestyksen 30 artiklan nojalla poliittiseen ryhmään kuulumattomina jäseninä, ja siitä, että työjärjestyksessä annetaan ryhmään kuulumattomille jäsenille epäedullisempi asema. Riidanalainen toimi koskee Front nationalia ainoastaan välillisesti sellaisten seurausten kautta, joita sillä on niihin edustajiin, joita kyseinen puolue väittää omikseen.

41      Lisäksi on hylättävä Front nationalin väite siitä, että yhteisöjen tuomioistuin olisi edellä mainitussa asiassa Les Verts vastaan parlamentti antamassaan tuomiossa hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan poliittisia ryhmittymiä on kohdeltava yhdenvertaisesti niiden osallistuessa parlamentin jäsenten valintaan liittyvään vaalikampanjaan ja jonka mukaan kyseisen yhdenvertaisen kohtelun on jatkuttava myös vaalien jälkeen. Kyseinen tuomio koski nimittäin täysin erilaista tilannetta kuin se, josta on kyse käsiteltävänä olevassa asiassa.

42      Edellä mainitussa asiassa Les Verts vastaan parlamentti annettuun tuomioon johtaneessa asiassa parlamentin sellaiset päätökset, joista asiassa oli kyse, koskivat kantajana ollutta puoluetta suoraan sillä perusteella, että kyseisissä toimissa määrättiin vuonna 1984 järjestetyn parlamentin edustajien valinnan osalta määrärahojen jakamisesta poliittisten ryhmittymien – joihin myös kyseinen puolue kuului – välillä ilman, että minkäänlaista täydentävää tointa tarvittiin, koska kullekin poliittiselle ryhmittymälle tulevan määrärahaosuuden laskeminen oli automaattista eikä siinä ollut sijaa harkinnalle, minkä yhteisöjen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 31 kohdassa.

43      Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalainen toimi ei sitä vastoin koske Front nationalia suoraan. Vaikka on kiistatonta, ettei riidanalaisen toimen oikeusvaikutusten syntyminen edellytä minkäänlaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, on nimittäin vastaavalla tavalla selvää, että työjärjestyksen 29 artiklan sanamuodon mukaan kyseisellä toimella voi olla vaikutuksia ainoastaan parlamentin jäsenten oikeudelliseen tilanteeseen eikä sellaisiin kansallisiin poliittisiin puolueisiin nähden, joiden listoilta kyseiset edustajat on valittu ja jotka mahdollisesti ovat myötävaikuttaneet kyseisten edustajien valituksi tuloon. Koska tällainen toimi ei täytä tämän tuomion 34 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä, sillä ei näin ole suoria vaikutuksia Front nationalin oikeudelliseen tilanteeseen.

44      Kun otetaan huomioon edellä esitetyt näkökohdat, on näin ollen todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa katsonut, että riidanalainen toimi koskee Front nationalia suoraan, ja kumottava kyseinen tuomio niiltä osin kuin siinä on todettu, että Front nationalin kanne on otettava tutkittavaksi.

 Front nationalin kanteen tutkittavaksi ottaminen

45      Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi silloin, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös todetaan mitättömäksi, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

46      Yhteisöjen tuomioistuin katsoo käsiteltävänä olevassa asiassa, että sillä on tiedossaan kaikki tarpeelliset seikat, jotta se voi itse ratkaista, voidaanko Front nationalin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne ottaa tutkittavaksi. Ne väitteet, jotka kyseinen puolue on esittänyt tukeakseen kantaansa, ovat samat kuin ne, joihin se on vedonnut parlamentin vastavalitusta koskevissa huomautuksissaan, ja ne perustuvat pääasiallisesti siihen jo esitettyyn näkemykseen, että riidanalainen toimii koskee Front nationalia suoraan sillä perusteella, että riidanalainen toimi vaikuttaa tuntuvasti niihin edellytyksiin, joilla puolueen mielipiteitä ja suunnitelmia edistetään Euroopan parlamentissa.

47      Tämän tuomion 36–43 kohdassa esitetyistä syistä on katsottava, ettei riidanalainen toimi koske Front nationalia suoraan.

48      Näin ollen Front nationalin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne on jätettävä tutkimatta. Näin ollen ei myöskään ole aiheellista ratkaista päävalitusta.

 Oikeudenkäyntikulut

49      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan muutoksenhaussa työjärjestyksen 118 artiklan perusteella, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska parlamentti on vaatinut, että Front national velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, viimeksi mainittu on velvoitettava korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja ne kulut, jotka liittyvät tämän tuomion 2 kohdassa tarkoitettuun välitoimia koskevaan menettelyyn.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)      Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T‑222/99, T‑327/99 ja T‑329/99, Martinez ym. vastaan parlamentti, 2.10.2001 antama tuomio kumotaan niiltä osin kuin siinä on todettu, että Front nationalin kanne (asia T‑327/99) on otettava tutkittavaksi.

2)      Front nationalin kanne, jossa vaaditaan kumottavaksi Euroopan parlamentin 14.9.1999 tekemä päätös, joka koskee parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja jossa hajotetaan taannehtivin vaikutuksin ”Riippumattomien edustajien tekninen ryhmä (TDI) – Sekaryhmä”, jätetään tutkimatta.

3)      Front nationalin tämän tuomiolauselman 1 kohdassa mainitusta tuomiosta tekemää valitusta ei enää ole aihetta ratkaista.

4)      Front national velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joita Euroopan parlamentille on aiheutunut tässä asiassa ja välitoimia koskevassa menettelyssä.

Skouris

Jann

Timmermans

Rosas

Puissochet

Cunha Rodrigues

Schintgen

Macken

Colneric

von Bahr

Silva de Lapuerta

Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä kesäkuuta 2004.

R. Grass

V. Skouris

kirjaaja

presidentti

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.